Wednesday, October 29, 2025

Grokipedia - Muskin vastine Wikipedialle

Tänä aamuna kävin läpi sekä LinkedIn-fiidini että Mastodonin/Fedin #Grokipedia-fiidin. Linkkari-verkostoni ainoa Grokipedia-avaus oli italiaksi, Mastodonissa en nähnyt suomenkielistä keskustelua. 

Grokipedia on siis Elon Muskin maanantaina julkaisema verkkomedia, joka on luotu Wikipediaa ja tekoälyä hyödyntämällä. Lukijat eivät sitä voi muokata, mutta he voivat pyytää Grokilta muokkauksia, jotka se sitten tekee tai jättää tekemättä. 

Wikipedistin kannalta tämä on tietysti vähän kumottavaa. 

1. Ihmiset ovat tottuneempia AI-keskusteluihin kuin Wikipedian muokkaamiseen. 

Voi siis olla, että Grokipedian sisältöihin vaikuttamaan pyrkiviä ihmisiä on hyvin pian moninkertainen määrä wikipedisteihin verrattuna. Tieto on alunperin tekoälyn luomaa, osittain huttua, mutta jos ihmiset saadaan tarkistamaan ja täydentämään tietoa, niin sillä on potentiaalia tulla luotettavaksi ja hyödylliseksi. Tämä riippuu siitä, miten hyvin ihmisten pyynnöt käsitellään ja miten paljon laadukkaita pyyntöjä tulee.

Wikipedistejä on varsin vähän. Jos Grokipediasta tulisi suomenkielinen versio (ja miksei tulisi, onhan "kääntäminen" tekoälylle varsin helppoa), niin "päivityspyyntöjen esittäjiä" saattaisi hyvinkin löytyä tuhansittain. Suomenkielisiä aktiivisia muokkaajia on kuukausitasolla vain noin 500. Vuosikymmenten varrella tuhannet muutkin ovat kyllä yrittäneet muokata Wikipediaa, mutta sääntöjen vaikeus ja ilmapiirin suoruus ovat karkoittaneet heidät. Tekoälybotit juttelevat käyttäjille mukavia ja ne osaisivat opettaa kärsivällisesti ihmiset muotoilemaan pyyntönsä niin, että ne menisivät läpi.

Ihmisiä, jotka ovat kyllästyneet Wikipediaan voisi kiinnostaa myös tietynlainen anonyymisyys. He voisivat ehkä esittää pyyntöjään ilman, että kanssamuokkaajat näkevät pyynnön tekijän. Wikipediassahan kaikki on läpinäkyvää ja siksi ihmisille voidaan valittaa vaikka vääristä välimerkeistä. Tämä on kurjaa ilmapiirin huonontamista, kun voisimme pistää botit hommiin ja jättää ihmisille enemmän aikaa sisältöjen miettimiseen. (Paljon botteja Wikipediassa jo onkin, mutta kaikki eivät osaa niitä tehdä.)


2. Mitä tapahtuu, jos Grokipedia onnistuu luomaan sisältöjä ihmisiä kiinnostavista aiheista, jotka puuttuvat Wikipediasta kokonaan?

Alkavatko ihmiset, mukaanlukien toimittajat, käyttää sitä lähteenään?  (No, jotain ehkä kertoo se, että toimittajat viittaavat usein siihen, mitä X:ssä kirjoitetaan.)

Surullista kyllä, en luota kovin paljon ihmisten lähdekritiikkiin. Tuoreen esimerkin lähdekritiikin puutteista kertoi Tivin uutinen. Aalto yliopiston tekemässä tutkimuksessa puolet testatuista teki loogisen päättelyn tehtäviä itse, puolet tekoälyn avulla. Tutkijat huomasivat, ettei ChatGPT:n kanssa käyty keskustelua, vaan annetut kysymykset kopioitiin sellaisinaan ja ihmiset tyytyivät ensimmäiseen saamaansa vastaukseen. "Havaitsimme, että useimmat käyttäjät luottivat tekoälyyn sokeasti." 

Wikipediaan pääsy on  tehty  tarkoituksella varsin hankalaksi, siihen vaaditaan esimerkiksi paljon medianäkyvyyttä, eivätkä yritykset voi käyttää sitä mainosalustana, eli kirjoittaa markkinointihenkisiä yritysesittelyjä. Jos Grokipediassa ei ole tällaisia esteitä, ja alusta saa sekä paljon lukijoita että näkyvyyttä esimerkiksi Google-hauissa tai muiden AI-palveluiden lähteenä, siitä tulee houkutteleva vaihtoehto yrityksille ja vaikuttajille, jotka eivät ole saaneet toivomaansa näkyvyyttä Wikipediassa.

Huomasin jo vaikutteita tästä, kun tutkin Grokipedian artikkeleita Jyväskylästä ja Tampereesta. Kumpikin mainitsee kuuluisien asukkaiden joukossa yrittäjiä, joita ei suomenkielisessä tai englanninkielisessä Wikipediassa mainita. Ehkä Musk haluaa yrittäjänä antaa enemmän näkyvyyttä yrityksille ja yrittäjille kuin mihin Wikipediassa ollaan totuttu?

Mitä tapahtuu, jos yrittäjät, tutkijat ja artistit, jotka ovat saaneet Wikipediassa kylmää vettä niskaansa innostuvat helpommasta tavasta saada työlleen näkyvyyttä?


3. Grokipedia jää tuskin ainoaksi, luultavasti myös muut AI-firmat tulevat apajille. 

Wikipedialla ei ole ollut vakavasti otettavia kilpailijoita, mutta Wikipedian näkyvyys on pitkälti Googlen varassa. Mitä jos Google tekee oman Gpedian ja alkaa suosia hauissaan sitä? Entä mitkä olisivat OpenAI:n, Perplexityn tai Metapedian valtit? 

Wikimedia-säätiö yritti ottaa tekoälyä käyttöön keväällä, jotta sen avulla olisi luotu tiivistelmiä Wikipedia-artikkeleista. Yhteisö tyrmäsi idean ja siitä luovuttiin. Tekoälyä käytetään kyllä joissain muissa tehtävissä, mutta sitä voitaisiin käyttää paljon enemmän. 


Millaisia ajatuksia Grokipedia sinussa herättää? Luin aiheesta Forbesista.

Friday, October 17, 2025

Wikidatasta vauhtia GEO- eli tekoälyoptimointiin?

Viime syksynä osallistuin viiden tunnin Wikidata-koulutukseen, jonka Wikimedia UK tarjosi Wikipedia-kouluttajaringilleen. Kiitos siitä! ❤️ 

Koulutuksen jälkeen olin aivan liekeissä: tätä tietoa haluan välittää Suomessa. Koulutuksen näkökulma oli muistiorganisaatiot, GLAM-organisaatiot, ja siksi lähdin itsekin tarjoamaan Wikidata-osaamistani siihen suuntaan. 

Wikidataa ei ole suunnattu tavallisille ihmisille, sen tutkiminen ei ole kovin mielekästä lauseita kaipaaville ihmisille. Harvempi kai lukee taulukoita huvikseen?

Wikidatasta saa kuitenkin SPARQL-hakukyselyillä valtavan määrän tietoa, jota ei löydy mistään muualta. Wikidata yhdistää tiedot niin erikielisistä Wikipedia-artikkeleista kuin myös monista muistakin Wikimedia-projekteista. Wikidataan voi linkittää esimerkiksi Wikimedia Commonsin kuvia. Wikidata sopisi siis hyvin esimerkiksi tutkijoiden työkaluksi. Ymmärrettävistä syistä (lue: pienet resurssit) yhteydenottoni GLAMiin eivät johtaneet mihinkään. Harmi.

Viime aikoina olen kuitenkin löytänyt enemmän vastakaikua Wikidatalle, kun olen kertonut asiasta muutamille yrityksissä ja julkisissa organisaatioissa työskenteleville asiakkailleni. Wikidatan kautta tieto päätyy tekoälyn jauhettavaksi, eikä AI välitä alustan teknisyydestä, päinvastoin. 😁 

Luulen, ettei missään vielä kouluteta yrityksille sitä, miten ne voisivat tehdä tekoälyoptimointia Wikidatan avulla. Valmista koulutuspakettia minullakaan ei ole, mutta sen sijaan on intoa opetella asiaa yhä useamman tahon kanssa. 

Näin nimittäin viime viikolla yhden silmiä avaavan esimerkin: Wikidataa osataan jo hyödyntää, kun tarve on suuri. Toivon siis löytäväni muutaman pilottiasiakkaan, jotka kertovat minulle näkyvyystarpeistaan.

Wikidataan on vähän helpompi* luoda sisältöjä kuin Wikipediaan, sillä merkittävyyskynnys on siellä pienempi. (*Teknisesti se on kyllä haastavampaa.)

Esimerkiksi minulla on siellä oma item eli kohde:

Johanna Janhonen kuuluu ihmisten (Q5) porukkaan.

Lisäsin itseni Wikidataan alunperin päästäkseni Metaan (älä sekoita Zuckerbergin Metaan, myös Wikimedialla on Meta eli Meta wiki) vierailevien wikipedistien eli residenssiwikipedistien listalle. Koska meitä on maailmassa niin vähän, olemme Wikidatassa automaattisesti merkittäviä, eli voimme tehdä itsellemme kohteen. :)

Tutkiessani millaista tietoa Wikidatan ja tekoälyn yhteiselosta löytyy, törmäsin tuoreeseen uutiseen

Tämän kuun alussa Wikimedia Deutschland, Wikidatan luoja ja yksi Wikimedia-liikkeen suurimmista toimijoista Wikimedia-liikkeessä, teki uuden avauksen. Wikidata Embedding Project käyttää vektoripohjaista semanttista hakua, joka auttaa tietokoneita ymmärtämään sanojen välisiä suhteita. Uuden MCP-protokollan avulla LLM-palveluiden on entistä helpompi hyödyntää Wikidataa. Protokolla on kehitetty yhteistyössä neuraalihakuihin keskittyneen Jina.AI:n ja IBM:n omistaman DataStax-yhtiön kanssa.

Wikidatassa on yli 136 miljoonaa kohdetta. Uusin niistä oli äsken

Wikidata-kehittäjien huumorintajusta kertoo, että 

kohde Q1 on universumi, 
Q2 maa, 
Q3 elämä, 
Q4 kuolema, 
Q5 ihminen, 
Q6, Q7, Q9 ja Q10 ovat tyhjiä, 
mutta Q8 merkitsee onnellisuutta. 

Arvaatko, mitä Q42 tarkoittaa tai mikä on Suomen kohteen tunnus?

Otapa siis yhteyttä, jos haluat miettiä kanssani sitä, miten voisimme kehittää teidän näkyvyyttänne Wikidatassa. 

Alla vielä esimerkki Wikidata-kohteesta, josta jo äsken mainitsin. 

Kohteiden mahdollisia ominaisuuksia on todella suuri määrä, arvoja ja tarkenteita vielä enemmän. Niiden kanssa saa päänsä helposti sekaisin, siksi arvelen, että pääset helpommin kärryille, kun opetan sinulle alkeet tai teen teidän organisaatiolle alustavan muokkauskierroksen, jota voimme ideoida ja iteroida myös yhdessä.


Datamodel in Wikidata fi

Wednesday, October 15, 2025

Onko pakko olla Metan palveluiden varassa?

Magdalena Hai kirjoitti LinkedInissä siitä, että yhdistykset ja kansalaisjärjestöt ovat hädissään, kun Meta ei anna niiden enää ostaa sponsoroituja päivityksiä ja ilman niitä näkyvyys on heikkoa. Hän ihmetteli, eikö nyt olisi hyvä aika ottaa Fedi korporaatiosomejen rinnalle (ei tilalle, tästähän minäkin kesäkuussa kirjoitin).


Pakkohan minun oli tähän avaukseen tarttua. Jotta ränttini ei jäisi vain linkkarilaisten nähtäväksi, otan sen talteen tänne bloginkin puolelle. Äänensävyssäni saattaa kuulua pientä turhautumista. Se johtuu siitä, että lobbasin Fediversumia keväällä huolella monille tärkeille tahoille. Suurin osa ei vastannut mitään, mutta osalta kuulin myös selityksiä.

***

Innostuin tammikuussa Fediversumista, etenkin Mastodonista. Pääsin vanhan kunnon someen, jossa juteltiin vieraiden ihmisten kanssa ja jossa häsät vielä toimivat. Postaukset näkyvät kokonaan ja kaikenkarvaiset algoritmitemppuilut sai unohtaa. Ihmiset jakoivat mun juttuja enemmän kuin missään somessa ja useimmiten sain postauksiini myös kommentteja. 


Suosittelin paikkaa kai-kil-le: tulkaa tänne, täällä on hyvä pöhinä. 


- Ääh, ei voida, kun tilastot näyttää, että siellä on niin vähän porukkaa, eikä me todellakaan haluta olla ensimmäisinä jossain somealustalla. Niin tai Metassa kyllä haluttiin, ja Blueskyssä, mutta muualla ei. 


- Ääh, ollaan jo niin monessa somepalvelussa, että yhtään uutta ei mahdu rinnalle. Juuri mentiin yhden korporaation perustamaan someen, meillä riittää opettelua siellä. Katos, kun ne algoritmitkin on niin hankalat, pitää kikkailla, että saa näkyvyyttä. 


- Ei epäkaupallisesti toimivat somet voi pärjätä. Ai Wikipedia? No eihän sitä lasketa, se on ihan eri juttu, 25 vuotta sitten tällainen järjestäytyminen vielä onnistui, mutta ei se ole nykyaikaa. 


Niin, vaikeeta on. Mutta minä nautin samaan aikaan sekä korporaatiosomejen että Fedin algoritmittomista syötteistä. Ajatella, että jollain YKSIN yrittävällä voi olla resursseja pyöriä päivittäin seitsemällä alustalla. Niin tai kahdeksalla, jos sen Wikipediankin laskee. Ja kiitos somesiivouksen, aikaa jää vielä lehdille ja paperikirjoillekin.


Jos sinulla on vielä neljä minuuttia, katso tämä pikaopastus Fediversumista:


Friday, October 3, 2025

Saako Wikipediaan kirjoittaa omasta työstä?

Eilisen luetuimmat Wikipedia-
artikkelit
Juttelin tällä viikolla monen uuden ihmisen kanssa työstäni Wikipedian päivittäjänä ja totesin, että työhön liittyvä Wikipedian päivittäminen on yhä hyvin vierasta viestijöillekin.

15 vuoden aikana olen muokannut toimeksiannosta tuhansia Wikipedia-artikkeleita. Suomessa on toki muitakin Wikipediaa työnsä puolesta päivittäviä (joista osaa olen kouluttanut), mutta volyymien perusteella arvelen olevani suurin tekijä. 

Olen luullakseni myös kokenein työhön liittyvän Wikipedia-päivittämisen kouluttaja. Tänä ja viime vuonna Koneen Säätiön rahoittama Marginaalimerkintöjä-hanke on kasvattanut koulutusmääriäni merkittävästi. 

Olen kertonut itse muotoilemastani työstä paitsi somessa myös monissa haastatteluissa, mutta silti työni on yhä vierasta niin suurelle yleisölle kuin viestijöillekin. 

Seuraavaksi muutamia yleisimpiä reaktioita.


Mitä ihmettä, en ole tällaisesta koskaan kuullutkaan!
Nyt menee aivot solmuun, onko tämä yleistäkin? 

Miina Sillanpään artikkelia luettiin
paljon kansalaisvaikuttamisen päivänä

Niin, jos suomenkielisessä Wikipediassa on kuukausitasolla vain 500 aktiivista muokkaajaa, niin työnsä puolesta muokkaavia on yleensä alle kymmenen. Joten ei ole mikään ihme, jos et ole koskaan wikipedisteihin törmännyt, saati sitten ihmisiin, jotka tekevät sitä osana työtään.

Yritin miettiä, miten kuvailisin aktiivisten määrää, sillä prosenttiluku 500/6000 000 on niin pieni, ettei sitä ymmärrä.

Helpointa olisi kai kuvitella, että esimerkiksi Lieksassa on todennäköisesti vain yksi aktiiviporukkaan kuuluva, Naantalissa kaksi, Savonlinnassa kolme, Kotkassa viisi, Jyväskylässä 15, Turussa 21, Tampereella 26 ja Helsingissä 69. Emme tietenkään tiedä, missä aktiivit oikeasti asuvat, mutta heitä on siis noin yksi 10 000 suomalaista kohden.

Kaikki yritykset eivät Wikipediaan pääse, mutta esimerkiksi monille pörssiyrityksille se on tärkeä vaikuttamisen väline. Toimittajat hyödyntävät Wikipediaa juttuja kirjoittaessaan, joten olisi hyvä, että siellä on faktat kunnossa. 

Kuka sinulle maksaa muokkaamisesta? 

Asiakkaat. Moni erehtyy kuvittelemaan, että esimerkiksi Wikimedia-säätiö maksaisi sisällöistä, mutta näin ei suinkaan ole.

Onkohan tuo eettisesti ihan oikein? 

Noudatan Wikipedian vakiintuneita käytäntöjä ja ilmoitan myös toimeksiantajani, en siis syyllisty piilomainontaan.

Vapaaehtoiset wikipedistit kirjoittavat asioista, joista ovat kiinnostuneita vapaa-ajalla, joten Wikipediassa on aukkoja. Minusta on reilua, että merkittävistä aiheista kirjoitetaan, eikä kaikkea sisällöntuotantoa jätetä vapaaehtoisten varaan. 

Miksi palkkaisin ulkopuolisen, kun voin tehdä tuon itse, pistää harkkarimme hommiin tai tuottaa sisällön tekoälyn avulla? 

Wikipedian mobiilisovelluksesta tuli
nopeasti yksi suosikkisovelluksistani
Wikipediassa on paljon lukijoille tuntemattomia prosesseja ja toimintatapoja. Jos yritys rikkoo sääntöjä vahingossa tai tahallaan, siitä voi pahimmillaan syntyä pitkäaikainen mainehaitta. 

Olisi kiva, jos Wikipediassa olisi enemmän asiantuntevia muokkaajia, mutta harvat malttavat perehtyä alustaan syvällisesti ennen kuin alkavat sitä päivittää. 

Hämmästelen välillä sitä, että osa ihmisistä pitää Wikipediaa julkaisualustana, jonka sisällöt ja äänensävyn organisaatio voisi itse määritellä.



Tämän postauksen kuvituksessa näkyvät viimeisten kolmen päivän luetuimmat Wikipedia-artikkelit. Seuraan listaa nykyisin Wikipedian mobiilisovelluksesta, jonka otin käyttöön elokuussa. Se auttaa minua pysymään ns. pulssilla, näen, mitkä asiat suomalaisia kiinnostavat. Tämä on ylellisyys, jota monessa maassa ei ole - maakohtaiset erot häviävät, jos jotain kieltä puhutaan useassa maassa.

Tuesday, September 23, 2025

Ota käyttöön Instagram-postausten uusi koko (syksy 2025)

Vähän turhauttavaa: Instagram muutti Instagram-postausten kokoa toistamiseen vuoden sisään. Eihän siitä kauan ole, kun tein itselleni uudet kuvapohjat. 

Jos syy muutokseen kiinnostaa, katso miten Instagram-johtaja Adam Mosseri sitä heinäkuussa selitti: puhelimet ovat kasvaneet. Näin nopeasti? Ok. 

Muutos on hyvin pieni, kuvien korkeus kasvoi vain 6,7 prosenttia eli 90 pikseliä. Vähän makuasia siis kannattaako muutosta edes noteerata. 

No oli miten oli, tein nyt itselleni uudet pohjat. Maksullisen Canvan avulla se on kuitenkin varsin nopeaa.

Näytän seuraavaksi miten sen tein.

1. Tein kopiot edellisistä pohjista. Varmuuden vuoksi, onpahan edellinen versio tallessa, jos jotain menee pieleen - tai jos Instagram muuttaa taas kokoa :D.

2. Avasin kopion ja klikkasin Muuta kokoa. Jännä juttu, ettei Canvakaan tunne Instagramin uutta kokoa, vaan se piti määritellä itse. Valitsin siis Mukautettu koko. 




 3. Muutin uuden koon (1080*1440) kaikkiin tiedoston kuviin eli valitsin Muuta suunnittelun kokoa.


4. Instagram muutti kuvien korkeutta lisäämällä tyhjää tilaa sekä kuvan ylä- että alareunaan. Jotta huomaat sen paremmin, väritin taustan vaaleansinisellä:




5. Säädin ensimmäisen kuvan kuntoon tietokoneella ja tein siitä sitten kopiot, joihin toin sisältöjä vanhoista pohjista. Hyvin nopeasti sain tehtyä liudan erilaisia pohjia eri tarkoituksia varten. Jatkossa hyödynnän uusia pohjia Canvan mobiilisovelluksella, jolloin uusi, brändiin sopiva postaus syntyy ihan hetkessä.


Oletko sinä tehnyt itsellesi brändätyt pohjat, joissa toistuvat samat visuaaliset elementit, fontit ja värit?

PS. Jäikö sinua askarruttamaan kuvissa näkynyt kirjankansi, Vuodessa vaikuttajaksi? Kirjoitin siitä tänään pienen kirja-arvion Instagramiin, Pixelfediin ja LinkedIniin. Mutta en nyt pakota sinua siirtymään sen perässä muualle, vaan liitän arvostelun myös tähän.

Kirja-arvostelu: Vaikuttajaksi vuodessa - opas Instagram-influensseriksi haluavalle


Harvoin luen e-kirjoja, mutta kun törmäsin @kiitospaikasta -Instagram-tilin kirjaan Vaikuttajaksi vuodessa e-kirjasto-sovelluksessa, lainasin sen ihan työni vuoksi, somekouluttajan kun kannattaa tietää, mitä aiheesta kerrotaan. 

Kirjan sanat puuroutuivat
näin pahasti, mutta se ei
estänyt minua lukemasta
kirjaa loppuun asti.
Kertonee jotain kirjan
kiinnostavuudesta?

e-kirjaston bugi teki kirjan lukemisesta vaikeaa, mutta sinnittelin loppuun asti. Bugista raportoin omaan kirjastooni, toivottavasti asia saadaan korjattua. 

Mira Lehmonen kertoo kirjassaan oman tarinansa ja jakaa konkreettisia vinkkejä ihmisille, jotka haaveilevat somevaikuttajan urasta, tai ensiksi vain sivutuloista mikrovaikuttajana. 

Kolmekymppinen Mira opiskelee hammaslääkäriksi Kuopiossa ja asuu perheensä kanssa pääkaupunkiseudulla. 

Kirjassa on konkreettisia vinkkejä, esim. 

  • millaisia viestejä kannattaa lähettää yhteistyötä ehdotellessa yrityksille tai isommille Insta-tileille, 
  • miten huomioida verotus eli kannattaako esim. ottaa vastaan tuotteita postauspalkkioksi, 
  • miten hän on rajannut tilinsä aiheet ja 
  • mitä hän on oppinut sisällöntuotannosta ja millaisia työkaluja hän siinä käyttää
Eli pelkän Instagramin sijasta hän kertoo myös kevytyrittäjyydestä, myymisestä ja brändäämisestä.

Lisäksi tykkään kirjassa myös toisesta jutusta: tsempeistä. Mira kannustaa oletettavasti muita naisia yrittämään rohkeasti uusia juttuja, menemään kohti unelmia (hän itse halusi paremmin palkatun vakituisen työn) ja kertoo siitä, miten hänen perheensä asian ratkaisi. 

Hän antaa lukijalle tilin kehittämiseen liittyviä tehtäviä ja tietoa, joita itse olisi itse kaivannut tiliä perustaessaan. Tuntuu, että Mira on kirjoittanut kirjansa suurella sydämellä, hän ei korota itseään jalustalle, vaan haluaa auttaa muita Instagram-vaikuttajiksi vertaistukea jakamalla. Hän on löytänyt Instasta studygrammaajat ja pikkulapsiarjesta kertovat ja kokee Instagramin hyvin yhteisöllisenä paikkana. Se on hyvä muistutus: somesta saa enemmän irti, kun sitä tekee yhdessä muiden kanssa.

Tuesday, September 9, 2025

Suomalaisten LinkedIn-käyttäjien jäljitys paljasti tulkintavirheen

Nohevimmat LinkedInin käyttäjät ovat huomanneet viime kuukausina muutoksen sen algoritmissa. Nykyään entistä vanhemmille LinkedIn-postauksille annetaan näkyvyyttä, jos ne täyttävät tietyt kriteerit: niiden postaaja on joku meille tärkeä tyyppi ja postaukseen on tullut paljon reaktioita. 

Aloin miettiä, miten paljon aikaa ja energiaa käytetään näiden somepalveluiden salaisten algoritmien kanssa taisteluun. Somekoulutuksissakin mielenkiintoisinta antia tuntuu olevan, miten algoritmin kanssa tällä hetkellä parhaiten pärjää. 

Harvempi kouluttaja kai kertoo, että algoritmeista pääsee halutessaan kokonaan eroon, jolloin somesta tulee vähemmän koukuttava. 

Olen puhunut somekoulutuksissani jo ainakin vuodesta 2021 lähtien ns. digi detox -ilmiöstä, eli siitä, että ihmiset haluavat rajoittaa someen, nettiin tai digitaalisuuteen käyttämäänsä aikaa. Ilmiö kannattaa ottaa huomioon, kun päivittää somestrategiaansa - muuten saattaa päätyä somesiivouksen uhriksi. Alunperin digi detox-aihe nousi agendalleni DNA:n Digitaalinen elämä -tutkimuksen kautta. Kyselyn he toteuttavat vuosittain Nepan kanssa.

Kuva 1: Netissä viettämäänsä aikaa rajoittaneet vastaajat ikäryhmittäin 2021–2025 

DNA kysyy vastaajilta mm. 

  • haittaako jatkuva digitaalisten palveluiden käyttö heidän keskittymiskykyään, 
  • onko heidän vaikea irrottautua netin tai puhelimen ääreltä ja 
  • ovatko he ryhtyneet rajoittamaan joko puhelimen tai netin ääressä vietettyä aikaa.

Koska netti on mielestäni niin oleellinen osa kännykän käyttöä, olen omissa grafiikoissani seurannut pelkästään netin käytön rajoittamista.

Kuten Kuvasta 1 huomaa, vuonna 2022 etenkin nuorimmassa käyttäjäryhmässä tapahtui jonkinlainen herääminen rajoittamiseen, mutta se "unohtui" seuraavana vuonna.

Jotta sinun olisi vähän helpompi tulkita kaaviota, poistin siitä vuodet 2021 ja 2022 ja myös vanhimman ikäryhmän, joka on otettu mukaan tilastoihin vasta viime vuonna. (Kuva 2)

Kuva 2. Netissä viettämäänsä aikaa rajoittaneet vastaajat ikäryhmittäin 2023–2025

Uusimpien tulosten mukaan netissä ja puhelimessa vietettyä aikaa rajoitetaan enemmän kuin vuosi aiemmin. Vuonna 2024 käyttöä oli rajoittanut 22 prosenttia vastaajista, tänä vuonna jo 27 prosenttia vastaajista. 

Eniten netin käyttöä on rajoittanut nuorin ikäryhmä, 16-24-vuotiaat, 40 prosenttia (viime vuonna rajoittaneita oli 35% ikäryhmästä). Seuraavaksi eniten itseleen nettirajoituksia ovat tehneet 25-34-vuotiaat (29% -> 35%).

Kuuden prosenttiyksikön nousu löytyi myös sekä 45-54-vuotiailla (16% -> 22%) että 65-74-vuotiailla (15% -> 21%). 55-64-vuotiallakin kasvua oli (17% -> 22%). Viimeisessä ikäryhmässä, yli 75-vuotiaissa, laskua ei kuitenkaan tapahtunut, päinvastoin (21% -> 16%).

Otin algoritmittomat somesyötteet käyttöön keväällä 2024. Niiden avulla olen saanut vähennettyä someriippuvuuttani ja someen käyttämääni aikaa.

Mainitsin LinkedInissä, että jos kaikki siirtyisivät algoritmittoman syötteen käyttöön, voisimme luottaa siihen, että tavoitamme oman verkostomme. Tomas Sjöblom kritisoi ajatusta: ei algoritmitonkaan syöte takaa sitä, että heidät tavoitamme. Totta! Tavoitamme siis vain ne ihmiset, jotka käyttävät LinkedIniä ja jotka sattuvat selaamaan syötettään niin pitkälle, että näkevät myös meidän päivityksemme. 

Jos joku käy LinkedInissä vain kerran viikossa, hän tuskin jaksaa selailla kaikkia viikon aikana tulleita postauksia. Kuinka moni suomalainen sitten käyttää LinkedIniä, tai kuinka moni LinkedIn-käyttäjä käy palvelussa joka päivä?

 
Kuva 3. DNA:n Digitaalinen elämä -tutkimusraportin sivu 14

Aloin tutkia asiaa DNA:n tuoreesta kyselystä. Tulkitsin kuitenkin väärin sivun 14 grafiikkaa, joka kertoo "käytetyimmistä sosiaalisen median kanavista". Onneksi Harald Hannelius kyseenalaisti  antamiani lukuja Mastodonissa, jolloin havahduin virheeseeni. Arvelen, että virhe on alani ihmisillä varsin yleinen. 

Ai mikä grafiikassa sitten on ongelmallista? No tutkitaanpa ensimmäistä riviä, jonka mukaan 5 prosenttia vastaajista ei käytä WhatsAppia. Arkijärjen mukaan se tarkoittaisi, että 95 prosenttia suomalaisista käyttää sitä. Näin ei kuitenkaan ole. 

Koko kyselyyn on vastannut 1019 vastaajaa, mutta sivun 14 kysymyksiin vastasi heistä vain 902, eli 88,5 prosenttia kyselyn vastaajista. 

Koska kyselyn toteutus alkoi kiinnostaa, otin yhteyttä DNA:han. Ja sain myös vastauksen, kiitos siitä! :)

Selvisi, että

"Mitä seuraavista sosiaalisista medioista käytät?" (slide 14) kysytään vain heiltä, jotka edellisessä kysymyksessä (slide 13) ovat vastanneet käyttäneensä joko yhteydenpitosovelluksia tai sosiaalisen median sovelluksia, tästä syystä vastaajamäärä on hiukan pienempi ja tästä syystä tulokset myös eroavat.

Koska vastaajat on rekrytoitu Nepan nettipaneelista, tiedämme, että he ovat kaikki netin ja sähköpostin käyttäjiä. Nepan mukaan kuka tahansa voi ilmoittautua netissä paneelin jäseneksi. Kysyjiä kutsutaan kuukausittain sähköposteilla vastaamaan erilaisiin kyselyihin, joista maksetaan pieniä palkkioita.


Nepan raati ei siis edusta kaikkia suomalaisia, sillä vaikka 16-54-vuotiaista kaikki käyttivätkin Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna internetiä, niin vanhemmissa ikäluokissa netinkäyttäjiä on vähemmän. 55–64-vuotiaista nettiä käyttää 97 prosenttia, 65-74-vuotiaista 91 prosenttia ja 75-89-vuotiaista enää 64 prosenttia. Kaikista suomalaisista 16-89-vuotiaista nettiä käyttää 94 prosenttia. 

Nepan raati edustanee kuitenkin kattavasti suomalaisia netinkäyttäjiä.

No entäs se sähköposti sitten, kaikki netinkäyttäjät kai sitä käyttävät? No ei ihan. Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna sähköpostia viimeisen 3 kuukauden aikana oli käyttänyt 88 prosenttia suomalaisista. Opiskelijoista sähköposteja käytti 98 prosenttia, samoin työllisistä. Eläkeläisistä sähköposteja käytti 69 prosenttia, muista 92 prosenttia. 

Kuva 4. 88,5 prosenttia vastaajista kertoi, kuinka usein he käyttävät LinkedIniä.

Tulkitsin ensin virheellisesti sivun 14 grafiikkaa, ja luulin, että LinkedIniä käyttäisi 32 prosenttia 16-89-vuotiaista suomalaisista. Luku lienee kuitenkin lähempänä 25 prosenttia.

Näin siihen päädyn:

LinkedInin käyttäjiä on sivun 14 vastaajista 32%. Kun se kerrotaan 902 vastaajalla saadaan 289 henkilöä.
LinkedIn-käyttäjiä on siis kaikista Nepan tekemän 1019 kyselyn vastaajista 28,3 prosenttia (289/1019).

Koska Nepan vastaajat edustavat kuitenkin korkeintaan 88 prosenttia suomalaisista (he edustavat niitä ihmisiä, jotka käyttävät joskus sähköpostia) todellisen prosenttiosuuden laskemista varten tarvitaan myös ns. haamuvastaajia. Haamujen osuus on 12 prosenttia, jolloin vertailuluvuksi saadaan 1158. Tähän lukuun verrattuna (289/1158) LinkedIniä käyttäisi 25 prosenttia suomalaisista ja ihmisiä, jotka käyttävät LinkedIniä päivittäin (5% / 902 = 45 kpl) on 3,9 prosenttia suomalaisista. 


Sivun 14 lukuja ei siis voi tulkita sellaisenaan, vaan prosentit pitäisi suhteuttaa vertailulukuun. 


Esimerkiksi WhatsAppia käyttää siis korkeintaan (95% / 902 = 857 kpl) 74 prosenttia suomalaisista, Facebookia 66 prosenttia suomalaisista ja Instagramia 57 prosenttia 16-89-vuotiaista suomalaisista.  

Myös digidetoxaajista kertovien lukujen kanssa pitää olla tarkkana, prosentit eivät kerro kaikista suomalaisista, vaan suomalaisista sähköpostinkäyttäjistä. 

DNA:n kyselyn avulla voidaan kuitenkin jokseenkin yksiselitteisesti tulkita sitä, kuinka usein vaikka LinkedIn-käyttäjät käyvät palvelussa. :)

Heidän jäljilleen pääsin, kun poistin edellisestä piirakkakaaviosta ihmiset, jotka eivät käytä lainkaan LinkedIniä.


Kuva 5. LinkedIn-käyttäjien jakautuminen vierailukertojen mukaan

Paljastui, että
  • 47 % LinkedIn-käyttäjistä käy palvelussa harvemmin kuin viikoittain. Onko se kerran kuukaudessa vai kerran vuodessa, sitä emme tiedä. 
  • Loput 53 prosenttia käyvät palvelussa joka viikko:
  • 25 % LinkedIn-käyttäjistä vierailee palvelussa kerran tai pari viikossa
  • 13 % LinkedIn-käyttäjistä vierailee palvelussa 3-7 kertaa viikossa, siis keskimäärin kerran jokaisena arkipäivänä
  • 9 % LinkedIn-käyttäjistä vierailee palvelussa 1-2 kertaa päivässä
  • 6 % LinkedIn-käyttäjistä vierailee palvelussa "lukemattomia kertoja", eli ainakin kolme kertaa päivässä, mutta osa heistä merkittävästi useammin. 



Tässä postauksessa on nyt pari tärkeää opetusta.

1. Jos haluat eroon LinkedInin algoritmista, tarkista, että palvelusta on valittuna Most recent feed.

Valitsemasi syöte näkyy palvelun etusivulla postauslaatikon alapuolella.


2. Jos näet tai kuulet jonkun viittaavan DNA:n tutkimukseen ja kertovan, kuinka monta prosenttia  suomalaisista mitäkin somepalvelua käyttää, tiedostat mahdolliset tulkintavirheet. 


Kiitos vielä DNA:lle upeasta kyselystä. Tietääkseni muut tahot eivät suomalaisten netin käyttöä näin tarkasti jatkuvasti seuraa. Avoimesti jaetusta tiedosta on paljon iloa, kunhan muistaa olla tarkkana tulkinnassa. :)

Lopuksi haluaisin vielä kysyä sinulta lukijani: jos rajoitat someen käyttämääsi aikaa, niin miten sinä teet sen käytännössä.

Thursday, August 21, 2025

Osallistun kirjakeskusteluihin somessa ja sen ulkopuolella

Osallistuin tänä kesänä kirjailija Vehka Kurjenmiekan järjestämään Maagiseen kesäkisaan. Se oli samalla ensimmäinen kerta, kun osallistuin tämän mittaluokan lukuhaasteisiin.

Luin nuorena valtavasti, mutta opiskeluiden, työn, perheen ja yrittäjyyden jälkeen kirjoille ei jäänyt enää paljon aikaa. Niin ja sanotaan nyt suoraan: työ somekouluttajana on pakottanut minut tutustumaan erilaisiin somepalveluihin, tuottamaan niihin sisältöjä ja kuluttamaan muiden sisältöjä. Tämäkin aika on tietysti ollut pois kirjoista. Tietokirjoja olen kyllä lukenut, mutta kaunokirjallisuus on jäänyt vähemmälle.

Kolmisen vuotta sitten perheemme pienimmät alkoivat olla siinä iässä, että sain hieman enemmän vapaa-aikaa ja aloimme käyttää enemmän kirjaston palveluita.

Osallistuin aktiivisesti Luovuustilassa-lehden tekoon, vapaaehtoisporukkamme teki kolme korkealaatuista nettilehteä. Ensimmäisen lehden teemana oli yhdessä ja ehdotin, että voisin kirjoittaa japanilaisesta ikigai-termistä ja siitä, miten se liittyy yhteisöllisyyteen. Luin pari kirjaa ikigaista, mutta ne herättivät lisää kysymyksiä. Luin siis lisää kirjoja Japanin kulttuurista ja jäin koukkuun.

Tietokirjoista oli helppo liukua japanilaisiin ja Japania käsitteleviin kaunokirjoihin. Etenkin, kun monet japanilaiset kirjat oli tehty luultavasti työmatkailijoille: niitä on helppo lukea vaikka metrossa: ne ovat kevyitä myös painoltaan ja muodostuvat pienemmistä tarinoista. Esimerkiksi Unelma helposta työstä -kirjassa (katso mun Instagram-postaus kirjasta) on neljä osiota, joissa kussakin käsitellään eri työtä, ja Ennenkuin kahvi jäähtyy -kirjoissa (ks. IG) on myös neljä selkeää tarinaa, joista voisi lukea vain yhden.

Kun kerroin Instagramissa lukemistani kirjoista tutustuin myös kirjagramiin, löysin ihmisiä, jotka lukevat samanlaisia kirjoja kuin minäkin. Löydettyäni tänä vuonna uudestaan Fediversumin, aloin postata kirjajuttuni myös Pixelfediin. Vaikka Fedissä on paljon vähemmän ihmisiä, kirjakeskustelut ovat siellä hedelmällisempiä. Saan muilta kirjavinkkejä, ihmiset jakavat mun kirjapostauksia ja kommentoivat niitä enemmän kuin mihin olen Instagramissa tottunut. Voit käydä lukemassa Fedin suomenkielistä kirjallisuuskeskustelua, jota käydään useimmiten #kirjamastodon-avainsanalla.

Olen osallistunut Fedissä myös avoimeen lukupiiriin, jossa luetaan kuukausittain joku yhdessä valittu kirja, tai kirja jostain tietystä genrestä. Et varmaan ylläty, että ehdotin itse japanilaisia kirjoja, joita sitten toukokuussa luimmekin. Itse luin Namiyan puodin ihmeet (ks. IG tai Pixelfed), jota minulle oli Fedissä suositeltu, sekin muodostui taas pienemmistä tarinoista.

Kirjavinkit ja -keskustelut siis kiinnostavat. Fyysisen maailman lukupiirikin kiinnostaisi, mutta vielä ei ehkä ole sen aika. Haluan pitää lukemisen paineettomana, arjen keskellä en halua enää yhtään uutta stressin aihetta, tyyliin: 

kirjapiiri on huomenna, enkä ole ehtinyt kirjaani edes avata...

En ole tuttavapiirini ainoa, joka on löytänyt lukemisen riemut. Luen välillä samoja kirjoja kuin puolisoni tai lapseni ja vaihdan ajatuksia myös Amerikassa lukupiiriin liittyneen kaverini kanssa. Hänen kanssaan pohdimme esimerkiksi Ole luonani aina -kirjan sanomaa (ks. IG tai PF). Kummitätini hankki kirjastokortin ensimmäistä kertaa elämässään jokunen vuosi sitten, ja nyt mekin keskustelemme kirjoista. Lapsuudenperheelleni olen esitellyt e-kirjaston toimintaa ja pari heistä on nyt kuunnellut elämänsä ensimmäiset äänikirjat. Ja kun koulukaverini valitteli, ettei ole lukenut kuin hömppää, suosittelin hänelle Minna Haapasalon Tilkkuterapiaa-kirjasarjaa (ks. IG), josta hän (ja hänen äitinsä) kuunteli jo ensimmäisen osan. Armi Toivasen ääni sopi kuulemma kirjaan loistavasti.

Nämä tutuille annettavat kirjavinkit ovat olleet molemmin puolin hedelmällisiä. Ollaan löydetty uusia kirjoja, mutta myös uusia puheenaiheita. Käyn kirjakeskusteluja paitsi Fedissä myös yksityisviesteissä, puhelimessa ja kahvipöydässä. 

Alussa mainitsemani haaste johdatti minut muun muassa nobelistien pariin. Kesän aikana luin kymmenen nobelistin teokset. Vaikka valitsin kirjoja mm. sivumäärien perusteella, olen saavuutuksesta hyvin ylpeä. Somekoukusta vapautunut tyyppi luki (luultavasti) elämänsä ekat nobelistit ja vielä näin monta. Vau! Nyt on taas vähän helpompi osallistua kirjakeskusteluihin. Kirjoja valitessani arvelin, että  Selma Lagerlöfin Peukaloisen retket (ks. IG tai PF) olisi helppo lukea. Voi miten erehdyinkään! Paljastui, että se on oikeastaan oppikirja, ja että kirjasta on pitkään luettu Suomessa versiota, joka eroaa alkuperäisestä kirjasta. Juhani Aho sai Lagerlöfiltä käännettäväksi käsikirjoituksen, jota hän sittemmin muutti. Uteliaisuus ajoi minut penkomaan Hesarin arkistoja ja päivittämään kirjasta kertovan Wikipedia-artikkelin.


Nobelistiteos Päivän talo, yön talo (ks. IG tai PF) taas opetti minulle toisen maailmansodan historiaa Puolan näkökulmasta, vaikka se sijoittuikin lähinnä nykyaikaan ja oli pelottavan kiinnostunut myrkkysienistä. Myrkkysieniä löytyi myös hurmaavasta Sensein salkusta (ks. IG tai PF).


Nyt haastan sinutkin juttelemaan kanssani kirjoista. Oheisessa kuvassa on osa kesän aikana lukemistani kirjoista. Tällaisia kuvia teen Canvalla mun päiväkirjaan eli junk journaliin. Canonin Zoemini 2 -tarraprintterillä tehdyt kirjatarrat ovat fyysinen muisto kirjan kanssa vietetystä ajasta ja auttavat mua palauttamaan kirjan mieleeni. Jos siis löydät kuvasta jonkun itsellesi tutun kirjan, kerro ajatuksiasi kirjasta kommenteissa.

Petra Veikkola kertoo blogissaan, että lukeminen on trendikästä, kirjat statussymboleita ja brändit tarttuvat ilmiöön markkinoinnissaan. Trendistä ei voi olla kuin iloinen, mitä useammin saamme itsemme irti fiideistämme, sitä parempi*. Kokonaan ei tietenkään tarvitse irrottautua, pitäähän meidän toki päästä juttelemaan luetusta. 

*Ja tästä tuli vielä mieleen, että minua saa pyytää luennoimaan siitä, miten raivasin tilaa lukemiselle, mutta myös kirjoittamiselle. Pitkän hiljaiselon jälkeen tänne blogiin tulee taas reippaasti tekstejä, tänäänkin kaksi. Jes!

Näin helposti pääset eroon Instagramin algoritmista

Eilen minua pyydettiin tekemään YouTube-video siitä, miten Instagramissa voi ohittaa algoritmin suosituksen ja katsella aikajärjestyksessä niiden tilien sisältöjä, joita seuraa. 

Itse olin ajattellut vain blogata aiheesta, mutta video olisi kuulemma parempi. No nyt on uutta eloa sekä YouTube-kanavalla että tässä blogipostauksessa, varsin harvoin sitä tulee enää YouTubeen videoita tehtyä. 

   

Kuten videolla yritin kertoa, Instagram haluaa pitkittää vierailujamme ja siksi näemme syötteessämme yleensä sisältöjä, joista Instagramin algoritmit arvelevat meidän pitävän. Myös stoorit järjestellään niiden arvioidun koukuttavuuden mukaan, eli näemme oletuksena stooreja tileiltä, joiden kanssa olemme säännöllisesti tekemisissä, tai joita olemme alkaneet viimeksi seurata.

Koska olen tehnyt somen koukutussiivouksen ja haluan minimoida somepalveluissa viettämäni ajan, en halua olla Instagramin vietävissä ja jumiutua katsomaan suosituksia. Toki minäkin joskus jumitan ja vielä ihan tarkoituksella, mutta yleensä pystyn katsomaan syötteeni läpi hyvinkin nopeasti, muutamassa minuutissa. Instagramissa seuraan esimerkiksi paikkakuntani tapahtumauutisia, jotta osaan niistä perheellekin kertoa.

Oletuksena Instagram siis näyttää meille algoritmiin perustuvaa Sinulle -syötettä. 

Ylälaidan Instagram-sanaa klikkaamalla tulee esiin myös kaksi muuta syötettä:
  • Seurataan, eli tilit, joita seuraat ja
  • Suosikit, eli tilit, jotka olet merkinnyt suosikeiksesi

Seurataan-syöte pitää laittaa päälle joka kerran, kun Instagramin avaa.

Kun siis valitset Seurataan-syötteen, näet aikajärjestyksessä niiden tilien sisällöt, joita itse seuraat. Toki väliin voi tulla mainoksia, mutta niin kutsutut suositukset loistavat poissaolollaan.

Jos siis seuraajasi valittavat siitä, etteivät he koskaan näe sinun postauksiasi, opeta heidät ohittamaan algoritmi.

Monday, August 18, 2025

Pelaa kännykällä Wikipediaa - kirjoita kuvatekstejä

Wikipedia-koulutuksissani kuvaan Wikipediaa välillä maailman suurimpana pelinä. 

En tiedä onko se sitä pelaajien määrässä, mutta pelin seuraajia on paljon ja sillä on yhteiskunnalista merkityksestä vaaleista muihinkin valintoihimme. Muodostamme huomaamattamme mielipiteitämme Wikipedian sisältöjen ohjaamana ja siksi pidänkin wikipedistejä netin todellisina mielipidevaikuttajina.

Wikipediaa luetaan Suomessakin paljon enemmän mobiililaitteilla kuin tietokoneella, mutta muokkaukset tehdään kuitenkin lähes poikkeuksetta tietokoneilla.


Wikipediaa luetaan suomeksi enemmän mobiililaitteilla kuin tietokoneella. Viime aikoina tietokoneiden määrä on kasvanut. Johtuukohan piikki tekoälyboteista? Data: Wikimedia Statistics












Wikimedia UK:n kouluttajaringissä olen kuitenkin herännyt siihen, että mobiilimuokkausten määrät ovat kasvussa, etenkin globaalissa etelässä. Muokkaaminen mobiiliselaimella on tuntunut minusta niin kankealta, etten ole sitä juurikaan tehnyt, mutta aihe on kummitellut mielessä, olenhan kuitenkin käyttänyt Wikimedia Commonsia mobiilisovelluksella. 

Wikimanian ja WREN-puhelun innoittamana latasin viime viikolla Wikipedian Android-sovelluksen.

Sovellus on julkaistu alunperin vuonna 2012, mutta vuosien varrella siihen on tullut päivityksiä, viimeksi tässä kuussa. 

Google Playstoren mukaan sovelluksessa on nykyään

  • uusi natiivisovellus, joka nopeuttaa Wikipedian selaamista ja muokkaamista
  • mahdollisuus muokata Wikipediaa sekä sisäänkirjautuneena että ilman sitä.
  • käyttäjänsä lukuhistoria 
  • mahdollisuus tallentaa Wikipedia-artikkeleita offline-tilassa luettavaksi
  • mahdollisuus jakaa Wikipedia-tietoja käyttäjän omiin somesovelluksiin
  • kielituki eli voit lukea Wikipediaa sadoilla kielillä
  • tuki Wikipedia Zerolle, joka on tärkeä etenkin kehittyvissä maissa - Zeroa tukevat matkapuhelinoperaattorit eivät laskuta Wikipedian käyttäjiä tiedonsiirrosta




Kuinka paljon sovellusta sitten käytetään? Vaikea sanoa, joten otin Ozzy Osbournen apuun: hänen artikkeliaan viime kuussa lukeneista sovellusta lukemiseen käytti vain kaksi prosenttia. Artikkeli oli yksi viime kuukauden luetuimpia.

Valitsin sovelluksen kieleksi aluksi pelkän suomen. Kieliä voi jälkikäteen lisätäkin (Asetukset - Wikipedian kielet). Esimerkiksi englannin, saksan ja ranskan mukana saa myös pääsyn peleihin. Suomeksi pelejä ei ole vielä tehty.

Tutki-syötteessä jaettu Päivän kuva 
Suomen valittuani näen sovelluksen tutki-virrassa nimenomaan suomenkielisen Wikipedian luetuimpia artikkeleita (Katri Helena on trendannut jo monta päivää). Kun annoin sovellukselle luvan sijaintitietojeni käyttöön, sivulle ilmestyi artikkeleita, jotka liittyvät lähellä oleviin paikkoihin. Pienellä paikkakunnalla tämä saattaa käydä pidemmän päälle tylsäksi, eikä ominaisuus huomioinut lainkaan viikonloppuna tekemääni reissua.

Tutki-syötteellä tulee myös päivän kuva, uutisia, etusivun uutisia, satunnaisia artikkeleita, aiemmin lukemiini artikkeleihin liittyviä artikkeleita ja muokkausehdotuksia.

Varsin sivistävää siis ja kuten Reima Mäkinen Pixelfedissä totesi, sovelluksen avulla voisi vähentää googlausta. Niinpä! Miksi googlata ja kysyä Googlen tekoälyltä, jos voi mennä suoraan tietolähteelle?

Sovelluksesta on paljon iloa Wikipedian lukijalle, mutta muokkaajalle se on vielä antoisampi. 

Lisäsin sovelluksella kreivittären kuvan ja tutkin 
sukuun liittyvää artikkelia. Siksi minulle
mainostettiin muitakin suvun jäseniä.
Muokkaaminen on kokeneen käyttäjän mielestä jopa hämmästyttävän helppoa. Sen salaisuus on hyvin pilkotuissa mikrotehtävissä, joihin olemme jo tottuneet eri palveluja käyttäessämme. Siis sellaisia tehtäviä kuten

"Valitse näistä pikkukuvista ne, joissa on liikennemerkkejä/autoja/puita/ikkunoita..."

Samaan tyyliin toimii myös Wikipedia-sovelluksen lisää kuva -toiminto: 

onko tämä kuva mielestäsi sopiva kuvittamaan tätä artikkelia, jossa ei ole vielä yhtään kuvaa?

Sovelluksen tarjoamat ehdotukset perustuvat paitsi Wikipedian myös Wikimedia Commonsin ja Wikidatan tarjoamaan tietoon. Se tietää, kuinka monessa jonkun suomenkielistä artikkelia vastaavassa erikielisessä artikkelissa on käytetty tiettyä kuvaa tai onko artikkeliin linkitetty jokin Wikidata-item, josta löytyy kuvia.


Aloin testata sovellusta Elokuun kuvitustalkoiden innoittamana. Ensiksi sivuutin ehdotusten joukosta esimerkiksi avaruuteen, aseisiin ja etunimiin liittyvät ehdotukset, koska en tiedä niistä mielestäni tarpeeksi. 

Nimistä olen kyllä kiinnostunut, mutta etunimiartikkelit ovat yleensä kuvattomia luetteloita. Ai miksikö? No mietipä millaisia väittelyitä jokin kuva voisi aiheuttaa. "Joo joo, lisäsit Tuomas-artikkeliin yhden Tuomaksen kuvan, mutta miksi juuri sen, onko hän mielestäsi tunnetuin tai tärkein Tuomas?"

Käytettyäni Artikkelien kuvat -ominaisuutta satoja kertoja, minusta on tullut vielä valikoivampi. Vaikka kuvan lisääminen sujuu parhaimmillaan minuutissa, haluan käyttää sen minuutin johonkin itseäni kiinnostavaan asiaan. 

Ehkä olen jäänyt myös koukkuun palvelun onnenpyörään, joka arpoo aiheitaan hyvin satunnaisista aiheista: taiteesta tieteeseen, uskonnosta urheiluun,  maantiedosta matematiikkaan ja niin edelleen. Olisi kivaa, jos aiheita saisi itse rajoittaa, mutta satunnaisuus lienee helpompi toteuttaa. Ja ehkä se on myös kannattavaa: kyllästyisin nopeammin, jos tehtäväni olisi käydä läpi loputonta bändikuvien listaa.

Sovellus kysyy, sopiiko tämä kuva kuvittaman tätä artikkelia.
Käyttäjä vastaa Kyllä, Ei tai Epävarma.
 

Aloin haaveilla, että saisin vaikka lääke- ja tähtitieteen osaajat mukaan talkoisiin. Siksi lisäsin perjantaina verkkokauppaani maksuttoman pilottikoulutuksen, jonka pidän 2.9. Puolen tunnin koulutuksessa annan ensin vinkkejä käyttäjänimen valintaan (nimimerkki on omaa nimeä yleisempi ja hyvästä syystä),  sitten kuvien lisäämiseen.

Jos olet miettinyt, että olet kiitollisuudenvelassa Wikipedialle, tämä voisi olla helppo tapa ryhtyä Wikipedian mielipidevaikuttajaksi. Lisäähän visuaalisuus sekä asioiden ymmärtämistä ja että niiden muistettavuutta.

Käy siis lataamassa sovellus vaikka heti - se on ilmaista. :) Myös iOS-sovellus on olemassa, mutta siinä ei ole ainakaan vielä kaikkia niitä toimintoja, joista yllä kerroin. Jos luet tätä postausta myöhemmin ja ominaisuudet ovat tulleet myös iOS:iin, niin jätähän kommentti.

Viimeksi lisäsin kuvan artikkeliin Taskupuhelu. Aiheesta on kirjoitettu artikkelit kolmella kielellä.  Nyt suomeksi ja englanniksi käytetään samaa kuvaa. :)




Wednesday, August 13, 2025

Mitä Wikipedia voisi oppia LinkedIniltä?

LinkedIn on epätoivoinen, se ei voi ymmärtää miksi ihmeessä olen luopunut sen kätevästä mobiilisovelluksesta? Siksi se rummuttaa mobiiliselaimeni virtaan jatkuvasti mainoksia sovelluksestaan, mikä saattaa kyllä johtaa siihen, että luovun seuraavaksi Linkkarin mobiilikäytöstä. Ehdin sinne ihan tarpeeksi usein työpäivän aikana läppärilläkin!

No vielä en ole sitä tehnyt, sillä koukutussiivoukseni ansiosta tykkään palvelusta aiempaa enemmän myös mobiilissa. 

On virkistävää ravistella omia tapojaan, joilla kuluttaa palveluita. Tänä vuonna minusta on tullut esimerkiksi varsin sovellusvastainen. Eilen kuitenkin latasin pitkästä aikaa Wikipedian mobiilisovelluksen, kun sitä kehuttiin vierailevien wikipedistien verkoston (WREN) puhelussa. Ja hämmästyin. Palaan sovellukseen kohta.

Puhelussa puhuttiin myös Wikipedian peleistä, joita Wikimaniassa oli esitelty. 

Niihin on ilmeisesti otettu inspiraatiota myös LinkedIniin ilmestyneistä peleistä. Esimerkiksi tänään LinkedIn mainostaa minulle Zip-peliä, jota 9 kontaktiani pelaa/on pelannut:



Aloin miettiä, mitä muuta Wikipedia voisi oppia LinkedIniltä. Pitäisikö Wikipediankin mainostaa aggressiivisesti sovellustaan kaikille mobiiliselainta käyttäville? Nostaisiko se lukijoiden karvat pystyyn, emmehän ole tottuneet näkemään Wikipediassa juurikaan mainoksia?

Kuten kerroin, latasin Wikipedia-sovelluksen kollegoiden kehujen houkuttelemana. Nyt on minun vuoroni pistää sana kiertämään. Kokeile ihmeessä, joko lukijana tai kirjautuneena ja testaa myös hakutoiminto. Sovellus ei kilpaile somesovellusten kanssa koukuttavuudessa, mutta hyödyllinen ja sivistävä se kyllä on. 

Sovelluksen etusivulla näytetään käyttäjälle räätälöityä syötettä. Viimeisen vuorokauden luetuimpien artikkelien lisäksi näen itse Kangasniemeen liittyviä artikkeleita, sillä jaoin palvelussa sijaintini.

Sovellus kertoi myös, että kuka tahansa voi muokata Wikipediaa. Kun kirjauduin sisään, pääsin tekemään ohjatusti pieniä muokkauksia. Eniten innostuin kuvien lisäämisestä: sovellus näyttää minulle artikkeleita ja niihin mahdollisesti sopivia kuvia. 

Lisäsin esimerkiksi Kreetan lähellä sijaitsevaan pieneen saariryhmään kuvan saarista. Sovellus osasi ehdottaa kuvaa, sillä sitä oli käytetty galiciankielisessä saarista kertovassa artikkelissa, minun tehtäväksi jäi miettiä kuvaan sopiva teksti. Kokeilin muokkausta muutamalla artikkelilla ja totesin, että tähän voisi hyvin jäädä koukkuun. Ehkä mobiilimuokkaamiseen tuodaan lisää pelillisiä elementtejä, jotka palkitsevat käyttäjän muokkauksista.

Juttelimme WREN-puhelussa myös Iso-Britannian Online Safety Act -lakiin liittyvästä oikeudenkäynnistä, jonka Wikimedia-säätiö on juuri hävinnyt (ks. BBC). Wikimedian mukaan laki uhkaa sen käyttäjien ihmisoikeuksia ja turvallisuutta ja siksi se kyseenalaisti sen. Häviöstä huolimatta asia ei ole vielä loppuun taputeltu, sillä tuomiossa Iso-Britannian hallitusta kehotettiin varmistamaan Wikipedian suojelu. 

Vinkkasin puhelussa uutisesta, jonka kontaktini virrasta olin huomannut: Wikimedia-säätiö on ohjeistanut tutkijoita siitä, miten Wikipedian neutraalius määritellään, miten sitä pitäisi tutkia ja miten tuloksia pitäisi tulkita. Kaikki eivät tällaisesta tutkimuksen ohjailusta pidä. 

Lane Rasberry kertoi, että Wikimedia-säätiön hallitukseen (Board of trustees) valitaan pian kaksi uutta jäsentä. Äänestys alkaa parin viikon päästä ja se kestää pari viikkoa. Hallituksen tehtäviin kuuluu mm. säätiön toimarin valinta ja strategioiden hyväksyntä. Lanella oli tietysti oma lehmä ojassa asiasta kertoessaan, sillä hän on yksi ehdokkaista. Häntä kuitenkin huolestutti se, että vaikka rooli on globaalistikin hyvin vaikutusvaltainen, äänestykseen ei juuri osallistuta. Siksi lupasin Lanelle mainostaa vaaleja ainakin suomalaisille wikipedisteille. Äänestyskelpoisuuteen vaaditaan mm. 300 muokkausta, täältä löydät tarkat vaatimukset

Eilisessä bloggauksessa sanoin, ettei etä-Wikimania ollut niin voimannuttava kuin lähitapahtuma. Mutta kun sitä seurasi etänä, sai uusia puheenaiheita, joista oli nyt tosi kiva vaihtaa ajatuksia muiden vierailevien wikipedistien kanssa ja nyt olen taas uutta intoa täynnä. 

Eilen meitä oli puhelussa vain kymmenkunta, joten keskustelu oli varsin helppoa. Lopuksi halusin  vielä kuulla kokemuksia Wikipotraits-hankkeesta. Kuulin siitä viime viikolla, kun eräs tuttavani sai projektista pressikorttia muistuttavan kortin. Illalla pääsin mukaan myös projektin WhatsApp-yhteisöön. Yhteisöön kuuluu yli 60 alaryhmää, joten menee aikaa, ennenkuin pääsen sisälle projektiin, mutta luultavasti kerron asiasta myöhemmin lisää täälläkin.

Monday, August 11, 2025

Terveisiä 20. Wikimania-konferenssista

Viime viikolla istuin jälleen kerran kansainvälisessä Wikimania-konferenssissa, johon osallistuttiin 135 maasta. Konferenssi järjestettiin nyt 20. kertaa ja ensimmäistä kertaa Itä-Afrikassa. Paikallisuus näkyi kenialaisen tapahtuman ohjelmassa hienosti, esimerkiksi avajaisten ja päättäjäisten musiikkiesityksissä, mutta myös monessa puheenvuorossa. Paikan päällä osallistujia oli noin 800, meitä etäilijöitä oli 1600. 

Syvimmän vaikutuksen minuun taisi nyt tehdä Internet in a box -projekti, jossa afrikkalaisiin kouluihin viedään bokseja, joihin voi ladata haluttuja nettisisältöjä, kuten vaikka Wikipediaa tai TED-puheita ja käyttää niitä offline-tilassa oppimismateriaaleina kouluissa, joissa ei ole varaa kirjoihin tai diaheittimiin. 

Monet puheenvuorot käsittelivät myös tekoälyä ja Wikipedian suhdetta siihen. Osa esityksistä oli hyvin pelottavia, sillä tekoäly luo monia haasteita, kuten bottien palveluitamme kuormittavaa liikennettä ja haitallisten tekoälypalveluiden tuottama sisältö. Tekoäly avaa toki myös uusia mahdollisuuksia moderointiin ja sisällöntuotantoon. 

Tammikuussa jo 25 vuotta täyttävän Wikipedian rooli on tärkeä myös tekoälypalveluiden kouluttajana, mutta toki sitä arvostavat myös ihmiset, jotka haluavat kuluttaa ihmisten luomaa ja tarkastamaa tietoa. Wikipedian sisältövinoumat heijastuvat myös tekoälyn sisällöissä. Esimerkiksi 84 prosenttia Wikipedian sisällöistä on kirjoitettu Pohjois-Amerikassa tai Euroopassa.


Wikimania 2025 opening ceremony by Kaizenify
Avajaisia kuvasi Kaizenify (CC BY-SA 4.0 via Wikimedia Commons)
 

Etä-Wikimania ei ole niin voimaannuttava kuin lähitapahtuma, mutta oli kiva nähdä tuttuja kasvoja ruudulta ja kuulla mitä Wikimedian ympärillä tapahtuu. Wikimania on tärkeä osa ammatillisista kouluttautumistani. 

Monet suosituimmista tuotteistani liittyvät Wikipediaan. Sisällöntuotannon lisäksi tarjoan konsultointia sekä koulutusta esimerkiksi ihmisille, jotka haluavat tuottaa Wikipediaan ammattiinsa liittyvää sisältöä. Kurkkaa kauppaani, jos haluat kuulla lisää palveluistani  tai pyydä tarjous teidän organisaatiolle räätälöidystä palvelusta.

Ihmiselle, joka saa rahaa Wikipedia-osaamisestaan, yksi yleisökysymys pisti erityisesti korvaan.

Koska monet digijätit tarjoavat suosituille somevaikuttajille tuloja, eikö Wikimedia-säätiökin voisi maksaa sisällöntuottajille?


Säätiön toimitusjohtaja Maryana Iskander sanoi, ettei yhteisön toimintatapaa voi muuttaa, eikä sisällöntuottajille makseta jatkossakaan. Sen hän jätti mainitsematta, että säätiön ulkopuolelta maksajia kyllä löytyy. 

Kuulun itse WREN-yhteisöön, eli vierailevien wikimedistien verkostoon. Me saamme palkkaa isäntäorganisaatioltamme siitä, että jaamme Wikimedia-osaamistamme - ja osa meistä myös tuottaa sisältöjä osana työtään. Minun WIR-positioni liittyy Koneen Säätiön rahoittamaan Marginaalimerkintöjä-hankkeeseen, joka loppuu joulukuussa.

Lisäksi monet työnantajat maksavat työntekijöilleen siitä, että he muokkaavat Wikipediaa työajallaan. Haaveilenkin siitä, että saisimme yhä enemmän asiantuntijoita Wikipediaa päivittämään, eihän se ilman sisällöntuottajia pysy hyödyllisenä ja ajantasaisena. 

Kuukausittaisten aktiivisten* sisällöntuottajien määrä on Wikimedia-hankkeissa viimeisten viiden vuoden aikana valitettavasti vähentynyt 14 prosenttia. Vielä enemmän on vähentynyt uusien aktiivisten muokkaajien määrä, 32 prosenttia. Uudeksi lasketaan muistaakseni ihmiset, joiden Wikipedia-tili on alle 2-vuotias.

Aktiiviseksi(*) taas lasketaan, jos muokkauksia on kuukaudessa 5 tai enemmän.

Tallenteita Wikimania-esityksistä löydät Wikimedia-säätiön YouTube-kanavalta

Tapahtumassa oli kuusi striimiä, jotka oli nimetty tapahtumatilan mukaan. Tilat taas oli nimetty eri kaupunkien mukaan. Striimejä ei ole ainakaan toistaiseksi pätkitty esityksittäin, vaan koko päivä on yhtä pitkää videota.

WRENin paneeli oli torstaina Nakuru-striimin ensimmäinen esitys: