Facebook-tili lukittu - mitä tehdä?

Kaverini pyysi tänä aamuna apua.

Kun hän oli mennyt Facebookiin, siellä odotti viesti tilin lukitsemisesta:

Sähköpostistaan hän löysi tällaisen viestin:

Viesti oli tullut osoitteesta facebookmail.com. Onko se aito osoite vai huijausta, hän mietti.

Viestissä sanottiin näin:

Mieleeni ei tullut vastaavaa tapausta, joten menin Facebookiin VerkonVaarat-ryhmään. Ryhmän ylläpitäjä kertoi, että viestissä käytetty sähköpostiosoite on oikea. Toinen ylläpitäjä neuvoi tarkistamaan, mihin osoitteeseen tuo Suojaa käyttäjätilisi nyt -nappula vie.

Linkin voi tarkistaa tietokoneella pitämällä hiirtä linkkinappulan päällä. Sama onnistuu myös mobiilisti siten, että pitää sormea linkkinappulan päällä, jolloin aukeaa ikkuna, jossa näkyy nappulaan linkitetty url-osoite.

Kuultuaan, että mailin lähettäjä on virallinen Facebook-taho, kaverini seurasi mailin ohjeita ja sai tilinsä nopeasti käyttöön. Kokemusta hän piti pelottavana, varsinkin kun tilanne tuli hänen eteensä varhain aamulla, ennenkuin hän oli kunnolla herännyt. 

Mielestäni hän toimi varsin mallikkaasti: otti kuvakaappauksia oleellisista kohdista ja kysyi apua joltakin, johon luotti, eikä lähtenyt paniikissa syöttelemään tietoja taholle, joka olisi voinut itse asiassa olla tilin kaappaaja. 

Nyt hän on vaihtanut salasanat Facebookissa, Instagramissa ja Googlessa. Epäselväksi jäi, mitä hänen Facebook-tilillään oli tapahtunut, mutta toivotaan, että tili saa nyt olla rauhassa.

Ikigaista Käärijään, tekoälystä elävään perintöön - kirjoittaja inspiroituu

Joku aika sitten keksin alkaa blogata Instagramiin tekemistäni photodumpeista. Kuvatekstejä vähän laajentamalla uusi bloggaus syntyy varsin kivuttomasti ja nyt harmittelen - miksen ole keksinyt tätä aiemmin! Minä, joka aina saarnaan sisältöjen kierrätyksestä!

Nämä kuvat julkaisin 31.5. ja kyseessä oli yritystilini 3000. julkaisu. Iloitsin siitä, että etappipostaukseeni sattui muodoksi juuri kuvakooste, joita olin alkanut postata tililleni keväällä 2022. 

Koosteessa kerroin erityisesti viime aikojen kirjoituksistani ja minua inspiroineista asioista.

 💔 Suur Jyväskylän Lehden kolumni sai alkunsa kysymyksestä: miksi joku pitää Facebookissa kavereinaan ihmisiä, joille ei jaa koskaan mitään? Sehän on kiusaamista! Viime viikolla kerroin kolumnistani myös blogissani testatessani millaisen kolumnin tekoäly kirjoittaisi samasta teemasta.

🌺 Innostuin kirjoittamaan vuosien tauon jälkeen päiväkirjaa Marimekon Unikko-vihkoon. Marimekon vihkoja käytin päiväkirjoihini nuoruudessani, joten paluu vanhaan tuntui luontevalta. Inspiraatiota päiväkirjaan sain myös Johanna Berlinin Kirjoituskarnevaalit-kurssista, johon osallistuin tänä keväänä netissä. Viimeisellä kerralla teimme kirjoittamiseen liittyviä lupauksia ja minä lupasin tehdä kirjoittamisestani entistä säännöllisempää. Olen kirjoittanut päiväkirjamerkintöjä jo vuosia kalenteriini, mutta päiväkirjassa on enemmän tilaa ajatuksille ja vapaus kirjoittaa välillä pitkästi, välillä lyhyesti. 

 🌍 Taiwanissa pitämästäni Wikipedia-työpajasta olenkin jo kertonut, koosteessa näytin myös sieltä saamani kuvaterveiset.

🗞️ Yvonne Johanna Berlinistä puheenollen, viime viikolla julkaistiin toinen hänen päätoimittamansa Luovuustilassa-lehti. 

💛 Itse kirjoitin lehteen haastattelun kultaajamestarityöparista Raimo Snellman & Mikko Snellman. Kun Raimo aloitti kultaajana, Suomessa oli vain yksi kultaajamestari jäljellä. Hän on osallistut ammatin säilyttämiseen kouluttamalla muita kultaajia. Mikon kanssa hänellä synkkasi niin hyvin, että hän jäi töihin Raimon yritykseen. Nykyään kultaajamestareita on Suomessa kymmenkunta, joten ammatin säilyminen on jo vähän vakaammalla pohjalla.

✴️Toinen Luovuustilassa-juttuni käsitteli Japania ja ikigaita, blogistani löydät tuon jutun taustoituksen kera.

 🏋️Omaa ikigaitaan on miettinyt myös Anni Arvaja (ent. Vuohensilta), joka kertoi elämänmuutoksestaan Trendi-lehdessä. Hän huomasi, että Hydraulic Press Channel oli oikeastaan Laurin unelmaa ja vuosi vuodelta  työskentely kanavan eteen tuli vaikeammaksi ja lopulta hän erosi kanavalta mutta myös miehestään. Omien arvojen vastaisesti eläminen on rankkaa, joten niitä kannattaa välillä pysähtyä miettimään. Materia ei tuo onnea, huomasi Anni.

 ⛱️ 1990-luvun aurinkolomasta Turkkiin kertoo Aftersun - päivämme auringossa. Hesari kirjoitti juuri, että elokuvasta on tullut Suomessa yllätyshitti, se menestyy täällä paremmin kuin muissa Pohjoismaissa. Elokuva on ihastuttanut myös suomalaisia kriitikoita, muun muassa Hesari antoi sille viisi tähteä. Ja olen ihan samaa mieltä, elokuva oli huikea kokemus! Elokuvassa ei tapahtunut näennäisesti paljoa, mutta sen jälkeen huomasi nähneensä enemmän kuin tajusi ja elokuvassa riitti mietittävää pitkäksi aikaa. Vau! 

 💚 Käärijä-lovestakin olen ammentanut. Seurasin hänen juhlakonserttiaan Yleltä ja olin onnellinen siitä, ettei "paidaton riehuja" ole mikään yhden hitin ihme, vaan hänen tuotannostaan löytyy tosi paljon huikeita biisejä. Ihailen myös tapaa, jolla hän toi vanhan henkilöbrändinsä uuden rinnalle, Häärijä eli "paidaton kiehuja" on kerrassaan nerokas. Hänen ansiostaan myös Käärijän vanhat musiikkivideot toimivat kympillä, vaikkei niissä olekaan sitä tuttua vihreää boleroa.

Käärijä osaa paitsi brändäyksen myös tarinankerronnan. Esimerkiksi lomamatkalta tuotu Frank-flamingo (uimarengas) seikkaili ensin Käärijän somessa ja sittemmin myös Tavastian keikalla. Vau! Myös ystävyys Bojanin kanssa on tuottanut hauskoja somesisältöjä Tavastia-vierailun lisäksi.

Tutkiessani englanninkielisen Wikipedian lukukertoja huomasin, että Loreeniin verrattuna Käärijän kansainvälinen kiinnostus on tippunut loivemmin ja tällä hetkellä Käärijä kiinnostaakin Loreenia enemmän. 

📸 Tein keväällä vertailun ilmaisilla tekoälypalveluilla tehdyistä kuvista. Tein bloggaukseen päivityksen, eli kokeilin, saanko samoilla prompteilla jotenkin erilaisia kuvia, ovatko palvelut kehittyneet muutamassa kuukaudessa. Todennäköisesti toistan testin syksyllä.

📸  Kuvat ovat tapetilla myös elävää kulttuuriperintöä ikuistavassa kilpailussa, jonka Wikimedia Suomi , Euroopan kulttuuriympäristöpäivät , Suomen Kotiseutuliitto ja Museovirasto järjestävät yhdessä. Jos haluat uutta inspiraatiota, niin tutustu kisaan. Tututkin asiat kun alkaa nähdä ihan uusin silmin, kun vaihtaa näkökulmaa ja alkaa bongailla suomalaisia perinteitä kuten pesäpallosta vanhojen tansseihin, salmiakista räsymattoihin, mölkystä mämmiin, vaivaisukoista perinneneuleisiin ja niin edelleen.

Jo aihe-ehdotusten silmäily on inspiroivaa ja silmiä avaavaa - tätäkö elävä perintö on, eihän sitä tule arjessa ajatelleeksi!  

Inspiroivaa alkukesää!

Tekoäly vastaan ihminen - 2 kolumnia ryhmän ulkopuolelle jättämisestä

Paistaa se aurinko
kerran kielon päällekin

Tekoäly puhuttaa ja huolestuttaa sisällöntuottajia ja tutkijoita. Miten ihmisille käy, kun tekoäly muovaa kulttuurimme? 

Mieti vaikka erilaisten lehtien ja sivustojen päätoimittajia, joilla on koko ajan niukemmat resurssit käytössään. Tuleeko heille houkutus tehdä sisällöt tekoälyn avulla? 

Aloin miettiä asiaa luettuani Tivistä historioitsija ja tietokirjailija Yuval Noah Hararin ajatuksia.

Kieli on kaiken ihmisten kulttuurin ja koko sivilisaatiomme keskiössä. 

Mitä voi tapahtua, kun tekoälystä tulee keskimääräistä ihmistä parempi kertomaan tarinoita, säveltämään melodioita, piirtämään kuvia ja kirjoittamaan lakeja?  

Tulevaisuudessa voimme nähdä historian ensimmäiset kultit, joiden pyhät tekstit eivät ole ihmisten vaan ulkopuolisen älyn kirjoittamia.

Olen itsekin hyödyntänyt tekoälyä Suur-Jyväskylän kolumneissani. Ensimmäisellä kerralla pyysin siltä näkökulmia itselleni varsin vieraaseen aiheeseen, metaverseen ja siihen, miten sitä voi hyödyntää kaupallisesti. Valmiiseen kolumniin jätin yhden kokonaisen lauseen Chat-GPT:ltä.

Kun kirjoitin tekoäly- ja luomusisällöistä, hyödynsin tekoälyä artikkelin muotoilussa, eli kysyin, miten se parantaisi valmista tekstiäni ja otin osasta neuvoista onkeeni ja käytin sitä myös otsikon ideointiin.

Viime viikolla Surkkarissa julkaistiin somekiusaamista eli ryhmän ulkopuolelle jättämistä käsittelevä kolumnini, jonka kirjoitin ilman tekoälyn apua. Tiivistäessäni artikkelin idean ja rakenteen kaverilleni, keksin, että voisinkin tällä kertaa testata tekoälyä uudella tavalla. Hyödynsin Chat-GPT:n ilmaista versiota, jolle annoin tällaiset ohjeet:

Kirjoita kolumni, joka käsittelee ryhmän ulkopuolelle jättämistä Facebookissa päivitysten piilottamisen avulla. Kerro somekiusaajien motiiveista mainiten tutkimustuloksista. Rohkaise lopuksi lukijaa miettimään sitä, kenen kanssa haluaa olla kaveri. Voit käyttää 2600 merkkiä.

Tekstistä tuli vähän antamaani mittaa pidempi, mutta teksti on aika sujuvaa ja siinä on ihan järkeviä ajatuksia. Olen tietysti puolueellinen, mutta mielestäni tekstissä on kyllä puutteitakin, mutta en niitä lähde sinulle erikseen osoittelemaan.

Somekiusaajien motiivit ja valinta oikeiden ystävien puolesta

Dall-E tuotti kuvan otsikosta.

Sosiaalinen media on vallannut paikkamme arjessamme. Se tarjoaa meille mahdollisuuden jakaa iloja ja suruja, pitää yhteyttä ystäviin ja luoda uusia verkostoja. Valitettavasti siellä on myös pimeä puoli, jossa somekiusaaminen ja ryhmän ulkopuolelle jättäminen Facebookissa päivitysten piilottamisen avulla ovat ikäviä ilmiöitä. Tässä kolumnissa tarkastelemme somekiusaajien motiiveja tutkimustulosten valossa ja rohkaisemme lukijaa miettimään, kenen kanssa haluaa olla kaveri.

Somekiusaajien motiiveja on tutkittu laajasti, ja tulokset ovat paljastaneet monia merkittäviä seikkoja. Yksi tärkeä motiivi on vallan ja kontrollin hakeminen. Kiusaajat haluavat tuntea ylemmyyttä ja vaikutusvaltaa muihin nähden. He pyrkivät manipuloimaan toisten tunteita ja valitsemaan, kuka kuuluu yhteisöön ja kuka jää sen ulkopuolelle. Tämä saattaa juontaa juurensa heidän omiin sisäisiin epävarmuuksiinsa ja tarpeeseensa nostaa omaa statustaan muiden kustannuksella. 

Toinen merkittävä motiivi on huomionhaku. Somekiusaajat tavoittelevat näkyvyyttä ja haluavat herättää huomiota itseensä. He pyrkivät luomaan draamaa ja näyttäytymään muiden edessä. Tämä voi johtua heidän tarpeestaan tulla hyväksytyiksi ja saada vahvistusta omalle olemassaololleen. 

On tärkeää ymmärtää, että somekiusaamisen seuraukset voivat olla vakavia. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kiusatut kärsivät usein ahdistuksesta, masennuksesta ja alentuneesta itsetunnosta. Somekiusaaminen ei ole vain pientä kiusaa tai viatonta leikittelyä, vaan sillä voi olla syvästi vahingoittavia vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin. 

Tämä herättää tärkeän kysymyksen: kenen kanssa haluamme olla kaveri? Somekiusaajat eivät edusta niitä ihmissuhteita, jotka tukevat ja kannustavat meitä. Sen sijaan meidän tulisi valita ystäviä, jotka välittävät, arvostavat ja kannustavat meitä kasvamaan parhaimpaan versioon itsestämme. Ympäröityminen positiivisilla ihmisillä voi tukea omaa hyvinvointiamme ja auttaa meitä voittamaan vastoinkäymiset. 

Jokaisella meistä on valta valita, kenen kanssa haluamme olla verkossa ja elämässämme. Pyrkikäämme rakentamaan yhteisöjä, jotka perustuvat empatiaan, kunnioitukseen ja tukeen. Tehkäämme oma osamme edistämällä positiivista ilmapiiriä verkossa ja puolustamalla niitä, jotka joutuvat somekiusaamisen kohteeksi. Keskittykäämme ihmisiin, jotka tukevat ja kannustavat meitä olemaan parhaita versioita itsestämme. 

Lopuksi, muistakaamme, että somekiusaajien motiivit perustuvat negatiivisuuteen ja vahingon tuottamiseen, kun taas meillä on mahdollisuus rakentaa yhteyksiä ja ihmissuhteita, jotka tuovat iloa ja positiivisuutta elämäämme. Valitkaamme siis tarkasti, kenen kanssa haluamme olla kaveri verkossa ja elämässämme. Yhdessä voimme luoda turvallisen ja kannustavan ympäristön, jossa jokainen voi kukoistaa ja tuntea itsensä arvokkaaksi. 

*****

No, mitäs pidit tekstistä? Pysähdy hetkeksi ja jos sait jotain oivalluksia, kirjoita ne ylös. Lue sitten minun versioni, jossa on samanlainen rakenne ja idea.

Some voi herättää sisäisen kiusaajasi

Craiyon piirsi otsikon

Facebookissa ja muissakin somepalvelussa “ollaan ystäviä” niin oikeiden kavereiden kuin myös tuttujen ja puolituttujen kanssa. Koska kaikille kontakteille ei haluta kertoa kaikkea, voidaan välillä rajata julkaisujen näkyvyyttä niin, että vain “oikeat kaverit” näkevät ne. Mutta entä jos joku kontakti jätetään aina kaiken ulkopuolelle, onko siinä enää mieltä? Eikö olisi helpompaa lopettaa Facebook-kaveruus ihmisen kanssa, jolle ei haluta kertoa koskaan mitään? 

Syitä siihen, ettei kaveruutta haluta katkaista voi olla useita. Ehkä ei haluta näyttää omalle verkostolle, että kaveruus jonkun yhteisen tuttavan kanssa on ohi. Tai ajatellaan, että poispotkittu kaveri pahoittaa mielensä. Tämä mielipaha ei kuitenkaan vedä vertoja tunteelle, kun huomaa, että kaveruus on hyllytetty jo useita vuosia sitten, ilman että itse sitä huomasi. Tulee mieleen, että kaveruutta on ylläpidetty siksi, että toinen on saanut suurta hupia stalkkaamisesta ja postausten arvostelusta selän takana. Kriisityöntekijä Mari McAlester kertoi Iltalehdessä vuonna 2019 tutkimuksesta, jonka mukaan ryhmän ulkopuolelle jättäminen vaikuttaa samoihin osiin aivoja kuin kiduttaminen ja väkivalta. 

Tilanteen ylipääsemisessä voi auttaa tieto, että kiusaaja on purkanut omaa pahaa oloaan. Satu Kaskin ja Vesa Nevalaisen Jo riittää -kirjassa (2017) esitellään erilaisia kiusaajatyyppejä.

1. Ilkeät saavat nautintoa avuttomien kiusaamisesta, 
2. uraohjukset sabotoivat kilpailjoidensa mainetta, 
3. pelkurit pelkäävät joutuvansa itse kiusatuksi ja päätyvät siksi kenties 
4. pelleiksi, hakemaan hyväksyntää muita pilkkaamalla. 
5. Tyhmät reppanat eivät älyllään loista, he ovat kuin Monni-kissan apurit Pilli ja Pulla. 
6. Kateelliset taas tuntevat uhrinsa hyvin ja ajattelevat, että näiden saamat tunnustukset ovat pois heiltä itseltään. 
7. Natsipersoonat kiusaavat häpeämättä erilaisia ihmisiä pelkäämättä edes esimiehen reaktiota: he eivät edes tajua kiusaavansa, vaan uskovat ajavansa oikeaa asiaa. Lähellä heitä ovat 
8. yhteisöjen perinteiden vaalijat, jotka kyllä kokevat myötätuntoa kiusattua kohtaan, mutteivät silti kyseenalaista perinteitä. 

On helppo ymmärtää, ettei joku halua jakaa asioitaan ihmisille, joiden tekemisistä ei ole enää kiinnostunut tai joita ei tuntisi, jos he tulisivat kadulla vastaan. Omaa elämäänsä voisi parantaa konmarittamalla ihmiset, jotka eivät enää tuota iloa. Tulisikohan sinusta onnellisempi, jos poistaisit someverkostoistasi ihmiset, joiden sisältöjen näkeminen tekee sinusta kiusaajan?

***

No niin, miltäs tämä teksti tuntui, millaisia ajatuksia se herätti? Jos sait siitä jotain oivalluksia, kirjoita nekin ylös. Vertaile nyt havaintojasi ja kerro mitä huomasit.

Sanonpahan vaan, että suurella mielenkiinnolla odotan, kuinka kauan minun kolumneilleni tai muille kirjoituksille on vielä tarvetta. :P Teemaan sopivasti törmäsin juuri Hesarin uutiseen, jossa kaksi amerikkalaista sisällöntuottajaa oli kertonut Washington Postissa töidensä loppuneen ChatGPT:n vuoksi.

Lipkin kertoo lehdelle aloittaneensa uuden työn koiranulkoiluttajana ja Fein opiskelevansa ilmastointiasentajaksi. Niihin töihin voisi luottaa tulevaisuudessakin, he kertovat.

Ajattelen, että ainoa keino yrittää pysyä tekoälyä edellä on luovuus ja inhimillisyys. Siksi olen tietoisesti varannut aikaa lukemiseen ja kirjoittamiseen sekä muuhun luovaan toimintaan. Olen vähentänyt somen käyttöä ja raivannut elämääni digitöntä tilaa. Luovaan toimintaani kuuluu esimerkiksi kirjoittaminen Luovuustilassa-lehteen, tähän blogiin ja päiväkirjaani, osallistuminen säännölisesti fmskuvapäivässä-kuvahaasteeseen Instagramissa ja hakeutuminen luovien ihmisten seuraan. 

Jos sinäkin haluat tavata luovia ihmisiä, tsekkaa Keski-Suomen luovien osaajien kesäpiknik ja tule mukaan!

View this post on Instagram

A post shared by Keski-Suomen Luovat osaajat ry (@ks_luovatosaajat)

Wikipediassa kirjoitetaan historiaa uusiksi

Kuva: Canvan AI-työkalu

Vaikka monet asiantuntijat ovat lähteneet ovet paukkuen jo kauan sitten Twitteristä, minä olen pysynyt siellä.

Tärkeä syy siihen on se, että viestittelen siellä ihmisten kanssa, joita kiinnostavat samat asiat kuin minuakin ja joita en tavoittaisi muissa palveluissa. 

Tänä keväänä "Foo Bar" alkoi pingailla minua twiitteihinsä, joissa kerrotaan Wikipedian ongelmista, joista suurin on liittynyt niin kutsuttuun holokaustin väärinkäsittelyskandaaliin. 

Eilen hän twiittasi uutisesta, jonka Silicon Valley oli julkaissut:

The snowballing of Wikipedia's Holocaust distortion scandal continues.https://t.co/DPt0B5MiR1@joliclown @wikiland @jjanhone @WikiElites @egavactip

— Foo Bar (@Liltjay08Foo) May 31, 2023

Juttu on kirjoitettu hyvin, se kertaa mutkikkaan tapauksen vaiheet selkeästi.

Jaoin uutisen ensin twiitillä: 

Wikipedia tarvitsee lisää asiantuntijoita, jotka huomaavat artikkelien ongelmat. Maallikoihin monet asiat menevät täydestä, ei #lähdekritiikki niin helppoa ole.

Millaisia puutteita #wikipediafi:n historia-artikkeleissa lienee? https://t.co/DNHg2XhkaZ pic.twitter.com/GUT5nzd2O5

— Johanna Janhonen ❤️ social media communities (@jjanhone) June 1, 2023

Ja tein sitten vähän pidemmän noston LinkedInissä ja Facebookissa. 

Koska somepäivityksillä ei ole yleensä pitkää häntää, haluan nostaa asian myös tänne blogiin.

Wikipedia tarvitsee lisää asiantuntijoita, jotka huomaavat puutteet omaan aiheeseensa liittyvissä artikkeleissa.

Ryhmä wikipedistejä muokkasi varsin räikeästi Puolan osuutta toisessa maailmansodassa, kaksi pohjoisamerikkalaista tutkijaa huomasi. Shira Klein (Chapman University) ja Jan Grabowski (University of Ottawa) julkaisivat tutkimuksensa helmikuussa. 

Tutkimuksessa kerrottiin esimerkiksi ryhmäläisten aktiivisuudesta. Heistä aktiivisin oli tehnyt vuoden aikana 27 000 muokkausta. Jotta saisit määrään jotain mittakaavaa, niin 96 prosenttia Wikipedia-muokkaajista tekee vuosittain alle 1200 muokkausta ja viimeisen vuoden aikana minä olen tehnyt suomenkieliseen Wikipediaan 2700 muokkausta.

Voi miettiä, kenellä on aikaa muokata noin paljon.

Viime kuussa englanninkielisen Wikipedian ylimmän toimielimen eli Arbcomin käsittely aiheesta saatiin loppuun. Keskustelu on niin pitkä, ettei siitä ole helppo saada käsitystä, mutta toimittaja poimi siitä tällaiset huomiot ryhmäläisille ehdotetuista tuomioista:

• Kaksi sai 12 kuukauden topic bännin, eli he saavat jatkaa muokkaamista, mutta tietyt aiheet on heiltä kielletty.
• Käyttäjä, joka oli yrittänyt puolustaa Wikipediaa tietojen vääristelty bännättiin myös, koska oli menettänyt hermonsa asiaa ajaessaan. 
• Yksi käyttäjä välttyi kaikilta tuomioilta.

Wikimedia-säätiöltä toivotaan nyt rahoitusta asiantuntijoiden palkkaamiseen, jotta tiedot saataisiin kuntoon. Näin on jo aiemmin toimittu kroatian Wikipedian kanssa. 

Suomeen tällaisia rahoja tuskin(* kovin äkkiä tulisi, joten olisikohan meidän ihan itse syytä pitää huolta siitä, ettei historiaa (tai muuta tärkeää tietoa) anneta vääristellä meidän Wikipediassamme? Pitäisikö museoiden tai tutkimuslaitosten varata erikseen aikaa myös Wikipedian sisältöjen tarkastelulle? Kuuluisiko asia joillekin järjestöille tai säätiöille? Pitäisikö tästä tehdä EU-hanke? Olen pelkkänä korvana!

Puhun asiantuntijoiden houkuttelelusta Wikipediaan myös Johtajatulilla elokuussa. Toivottavasti saan paikalle oikeat ihmiset asiaa miettimään!

Jos tämä aihe alkoi kiinnostaa, niin tässä lisää lukemista:

• Wikipedian oma nettilehti Signpost kirjoitti tutkimuksesta 
• Amerikkalainen historioitsija Richard C. Lukas, joka on keskittynyt Puolaan toisessa maailmansodassa kommentoi tutkimusta, jossa Grabowski ja Klein kritisoivat hänen tutkimustensa käyttämistä Wikipedia-lähteenä

(* Suomi on ainoita maita maailmassa, josta Wikimedia-säätiö ei kerää rahoitusta. Kiitos poliisihallituksen.