Elokuvia näytetään Kangasniemellä elokuva/viikko -tahtia, joten minun ei ole tarvinnut miettiä mitä elokuvia katsoisin vaan oikeastaan menenkö tällä viikolla leffaan vai en. Aika usein olen mennyt ja samalla olen nähnyt monta elokuvaa, joita en olisi luultavasti muuten katsonut.
Olen kirjoitellut elokuvista pieniä arvioita Instagramiin, mutta tällä viikolla olleen Piilotettu aarre 15v- synttäripäätökseni myötä ajattelin napata ne talteen tännekin.
Pidin henkilökohtaista IG-tiliäni vuosikausia enkuksi, mutta vaihdoin kielen keväällä suomeen. Alkuvuodesta lähtien aloin tehdä samat postaukset Instaan ja Pixelfediin, ja tekstien kääntäminen / kaksikielisyys alkoi jossain vaiheessa tuntua työläältä. Miksi vaivautua, kun seuraajani voivat kääntää tekstini varsin kätevästi?
Pidän itseäni aloittelevana elokuvaharrastajana ja "oikeista harrastajista" eroan selvästi, enhän katso niitä edes joka viikko. En siis ole tai pyri olemaan ole mikään elokuvakriitikko, vaan vain elokuvien ystävä. Olen huomannut, että elokuvat tuntuvat sitä paremmilta, mitä vähemmän niistä tietää etukäteen. Siksi en lue kritiikkejä enkä halua spoilata elokuvia muiltakaan. Arvosteluja alan kyllä etsiä elokuvan katsottuani, minua kiinnostaa kovasti, miten muut ovat sen tulkinneet ja mitä he siitä pitivät.
Nyt kun toin näitä pikkutekstejä blogiin ajauduin huijarisyndrooman pyörteisiin:
Niinpä. Sivuutin kuitenkin nämä ajatukset ja keräsin tähän postaukseen elokuvat siinä järjestyksessä kun olen niistä kirjoittanut.
"Oh wow. Finally saw #levotontuhkimoelokuva and I loved it. Of course I did. I was a #dingobändi fan and their music literally changed my life."
Dingo oli tärkeä osa nuoruuttani, tapasinhan sen avulla tapasin jopa puolisoni. (Tarina on kerrottu kokonaisuudessaan Jenni Janakan Tekkimimmit-kirjassa, joten en spoilaa sitä täällä.)
Dingo-elokuva kertoi koskettavalla tavalla bändin synnystä ja sen villeistä vuosista. Vastaavaa hysteriaa Suomessa ei oltu ennen nähty. Ihanaa oli kuulla myös Dingon musiikkia ja kuulla tarinoita sen synnystä.
Nipan esittäjä oli vanhan faninkin mielestä tosi ihana. :)
26. tammikuuta vuorossa oli Klaus Härön Ei koskaan yksin (Nie allein, Never alone)
"It's a beautiful movie about a difficult moment in Finnish history: the Second World War and how Jews were treated here. I’m not going to spoil it for you but highly recommend you watch it and judge for yourself. The main character is Abraham Stiller."
Elokuvassa oli todella hienoa ajankuvaa esimerkiksi Helsingistä ennen sotaa. Ville Virtasen monikielinen rooli oli vaikuttava ja elokuva toi esille asioita, joihin en muista ennen törmänneeni. Elokuva sopisi hyvin opetusaineistoksi koulujen historian tunneille.
1. helmikuuta The worst person in the world
Tämän elokuvan katsoin Yle Areenasta ja nyt toivon, että olisin kirjoittanut siitä edes vähän pidemmästi.
"Oh wow! The worst person in the world directed by @Nobledanceroslo and starred by
@renatereinsve @andersdanielsenlieofficial and @herbertnordrum was such a great movie, fun and touching, with surprising fantasy scenes and still capturing the essentials of life. Oh wow. And Oslo, I want to see you!"
Elokuvassa taisi tosiaan olla parasta se, että se sijoittui Norjaan, harvemmin sitä norjalaista sisältöä tai paikkoja näkee.
Jos muistan leffan juonta oikein, päähenkilö oli vähän eksyksissä omassa elämässään, erityisesti ammatinvalinnassa.
Siinähän sitä riittää miettimistä, harvalla on mahdollista tehdä koko elämä samaa työtä. Ja hyvä niin, se voisi käydä pitkän päälle tylsäksi. Yrittäminen ei kyllä minua kyllästytä 15 vuoden jälkeenkään, saanhan itse valita mihin asioihin keskityn. Ja saan tehdä mitä haluan, vaikka antaa kulttuurille tilaa yritysblogissani. :)
9. helmikuuta Omenavarkaat
Tuntui oudolta, että tämä indie-elokuva tuli televisioon jo parin kuukauden päästä. Näin kirjoitin:
"It tells about a young man who is moving from his home he shared with his girlfriend and feels very miserable. His friends insist that he needs to go out with them and the movie is about their day and night together.
Helsinki is one of the main characters in this b&w movie.
Sebastian is alone among people."
Elokuva tuntui päämäärättömältä haahuilulta, mutta loppua kohden päähenkilö alkoi sulaa, mikä vaikutti elokuvan tunnelmaan.
14. helmikuuta Meduusalla ei ole sydäntä
"Meduusalla ei ole sydäntä (jellyfish has no heart) is a strong movie by Tuukka Temonen and his family, Olga Temonen and their two daughters. Luckily I was able to avoid critics and could thus feel the movie fresh.
I can't understand why some critics contain so many spoilers. I only knew that Olga and Helga are playing mother and daughter and that Olga is drinking too much.
This movie is handling very difficult feelings and it made me feel, cry and understand."
Hienoa ja koskettavaa, että Temoset tekivät tämän elokuvan yhdessä. He ovat olleet mediassa paljon esillä Olgan syövän vuoksi ja tunnen heitä kohtaan suurta sympatiaa.
Sympatiasta on hyötyä tämänkin elokuvan ymmärtämisen kanssa, se ei ole ihan helppoa katsottavaa.
23. helmikuuta Risto Räppääjä ja kaksoisolento.
"Tämä oli mun mielestä yksi Risto Räppääjä -sarjan parhaimpia. Juoni eteni mukavasti, Kerkko Koskisen musiikki ja siihen liittyvät musikaalikohtaukset olivat kivoja ja kesäistä Helsinkiä oli ihana katsella. Roolituskin oli onnistunut.
This is the tenth #ristoräppääjä movie, I guess I've seen all of them. And I think is in top-3. 🤩 "
On kiva, että Risto Räppääjistä on tullut ilmiö, näin pitkiä elokuvasarjoja lapsille ei taida Suomessa muita olla?
1. maaliskuuta Kesäkirja.
"Ihana ihana Kesäkirja-elokuva. Kaiken muun kauniin ja koskettavan lisäksi ihailin saaressa käytettyjä neuleita. Oletko jo tämän nähnyt?
What a lovely movie this is, just perfect. Among other beautiful and touching things I was admiring their knitted clothes.😍 "
En enää muistanutkaan, että olin ihaillut neuleita. Ihailin niitä myös Myrskyluodon Maijassa, johon ne tehtiin yhteistyössä Novitan kanssa. Ennenhän vaatteita ei valmiina osteltu, vaan ne tehtiin itse, joten tässäkin elokuvassa on nähty ehtaa käsityötä. Ah. Yritin googlata, oliko Kesäkirja-neuleet tehty yhteistyössä jonkun yrityksen kanssa, mutten löytänyt siitä tietoa.
Elokuva (ja kirja sen takana) on kyllä hieno ja antaa perspektiiviä Sophia Janssonin tänä vuonna ilmestyneelle Kolme saarta -elokuvalle. En ole sitä vielä lukenut, mutta kävin kuuntelemassa Sophiaa kirjamessuilla. Siellä häneltä kysyttiin, onko hän kenties syntynyt kultalusikka suussa. En, hän sanoi, vaikka alkemisti-isäni kyllä yrittikin valmistaa kultaa. Hah.
Mutta vaikka joku varmasti kadehtii Sophiaa siitä, että hän on taiteellisen sukunsa perijä ja elänyt luovien ihmisten keskellä, niin ei se ihan helppoa elämää ole ollut. Elämä ilman äitiä, elämä suurien päätösten kanssa. Kaikilla suomalaisilla lienee jokin mielipide siitä, mitä Muumeilla saa tehdä, mitä ei. Vastuu painaa.
7. maaliskuuta Mad about the boy
Näin kirjoitin:
"Voi nyyh. Tämä Bridget Jones mad about the boy oli kyllä todella ihana, Bridget Jones on edelleen herttainen koheltaja, ja harvoin olen elokuvissa näin paljon itkenyt.
I just loved seeing Bridget Jones again. The movie has some very cinematic scenes, it made the audience both laugh and cry. Well done!"
Bridget Jones tuntui vanhalta tutulta, olenhan lukenut hänestä kertovia kirjoja ja katsonut useamman leffankin, yksi on vissiin näkemättä. Tuttujen hahmojen näkeminen liikutti kovasti, nostalgia teki tehtävänsä.
Jäin miettimään, mitä nuo elokuvalliset kohtaukset olivatkaan. Vaikuttaa siltä, että tämä leffa pitää katsoa vielä uudestaankin. :) Alettuani katsoa enemmän elokuvia olen alkanut kiinnittää huomiota "kuviin", eli valkokankaalla näkyvään sisältöön, yleensä maisemiin ja ihmisiin maisemassa. Ne tulevat ihan tavalla esiin isolla valkokankaalla kuin kotitelkkarissa. Vaikuttavia kuvia voi bongata esimerkiksi Aki Kaurismäen elokuvista.
16. maaliskuuta Häjyt 2
Nostalgiaan vetosi myös tämä elokuva.
"Kovin tarkasti en enää ykkösosaa muista, koska olen nähnyt sen 26 vuotta sitten, mutta nyt haluan nähdä sen uudestaan.
Elokuva yllätti positiivisesti, enkä allekirjoita lainkaan sen saamia surkeita kritiikkejä.
Hienoja näyttelijäsuorituksia ja outoja tilanteita, joihin pystyi kuitenkin samaistumaan. Sari Havas oli kyllä ihan huippu! 🤩"
Niinpä. Sari ei päässyt leffajulisteeseen, mutta hänen sivuroolistaan jäi minulle suurin muistijälki. :) Olisipa joskus kiva katsoa nämä leffat putkeen.
12. huhtikuuta Järjettömän paska idea
"Järjettömän paska idea -elokuva by Pamela Tola oli mielenkiintoinen tapaus: sitä seurasi herkeämättä, mitä ihmettä seuraavaksi tapahtuukaan.
Elokuva sijoittui pelifirmaan, mutta keskiössä oli kaksi naista ja heidän varsin hankalaksi käynyt ystävyys.
Elokuva kertoi myös yrittämisestä ja uusien ideoiden kehittelystä, ja tuleviin haasteisiin valmistautumisesta."
Tällaiset elokuvat, jotka pääsevät yllättämään juonikuvioillaan tai tapahtumillaan ovat kyllä virkistäviä. Ystävyyssuhteiden käsittely tuntuu tuoreelta lukuisten parisuhde-elokuvien joukossa.
20. huhtikuuta Minecraft elokuva
Mietin, mitä saan tästä elokuvasta irti tuntematta juurikaan sen maailmaa.
"Minecraft-maailma ei ole minulle kovin tuttu, vaikka sitä lähipiirissä on pelattukin. Olin siis vähän skeptinen siitä, mitä tuleman pitää, mutta ihan hyvin viihdyin, elokuva huvitti (esim rehtorikohtaukset), mutta myös liikutti.
Pidin hahmojen erilaisuudesta ja siitä, miten tarina rullasi.
Elokuva oli dubattu suomeksi ja nyt haluaisin nähdä laulut englanniksi esitettynä. Lempparikohtaus oli kai se, kun naiset juttelivat ja hoitelivat samalla kuin ohimennen pahiksia. Elokuvan lopputekstien jälkeen tuli muuten ylläri, joka jäi lähes kaikilta näytöksessämme näkemättä."
Tuo on muuten yksi asia, jota en käsitä. Miksi maksaa elokuvalipuista, mutta jättää nauttimatta siitä koko rahan edestä?
Jos en olisi ylläolevaa kirjoittanut, en olisi muistanut koko loppuylläriä, mutta muistaakseni se kertoo siitä, mitä hahmoille tapahtuu elokuvan loppukohtauksen jälkeen.
Kangasniemellä ei näytetty kesällä elokuvia, joten tässä kohtaa tuli pidempi tauko.
Telkkarileffoja en ole yleensä Instassa kommentoinut.
14. syyskuuta Downton Abbey Viimeinen näytös
Syksyn ensimmäinen elokuva vetosi taas nostalgiaan. Minulta se meni kyllä taas ohi.
"Syksyn leffakausi korkattu: Downton Abbey Viimeinen näytös. Elokuva vähän jännitti: pääseekö juoneen, kun sekä sarjat että leffat on katsomatta?
No varsin nopeasti pääsi ja tarina vei mennessään. Mennyttä maailmaa katseli mielellään, vaikka varsinkin alussa ajatteli, että tämä kaupunkinäkymä on varmasti tekoälyllä tehty.
Hahmot olivat mainioita ja varmaan palaan tuohon maailmaan joskus toistekin."
En nyt heti suunnittele Downton Abbey -sarjamaratonia, ehkä joskus "eläkepäivillä", mutta leffoja voisi joskus kyllä katsoa jo lähivuosina.
26. syyskuuta Täydelliset vieraat
"Olipas hieno elokuva tämä Täydelliset vieraat, juoni oli hyvin hyvin koukuttava ja Tampereen keskusta tapahtumapaikkana toimi erinomaisesti.
Arvosteluista luin, että tämä oli noin 30. versio italialaisesta elokuvasta. Siinäpä vasta olisi hauska haaste, katsoa useampi versio putkeen ja bongata niistä eroja.
Suosittelen!
Ja lopputekstien Rodeo-biisi oli hyvä myös. 🥰 "
Näissä mun pikkuarvosteluissa en halua spoilata elokuvia, mutta koska tämän leffan juoni lienee monelle tuttu, kerron siitä vähän. Idea on siis, että illallisella kaikkiin puheluihin vastataan kaiuttimella ja myös viestit luetaan ääneen. Ja siitähän seuraa, että kaikenlaisia salaisuuksia saattaa paljastua.
Huomattavasti parempi seuraleikki olisi, että kännykät pistettäisiin pois ja keskityttäisiin olemaan läsnä. Ei tunnu kivalta jäädä kännykälle toiseksi.
5. lokakuuta The Roses
"Onpas harmi, ettei #theroses elokuva saanut suomalaista nimeä - nyt on vaikeaa löytää Instasta, mitä muut #leffagram'maajat siitä pitivät.
Olen aiemman filmatisoinnin joskus nähnyt, mutta en sitä juuri muista.
Arvostelujen mukaan tässä oli vähemmän väkivaltaa, mutta omaan makuuni silti ihan liikaa inhottavia temppuja. Leffa ei onnistunut herättämään isoja tunteita, enkä syttynyt myöskään sen lopetukselle.
Parasta leffassa olivat perheen lapset ja sivuhenkilöiden touhut. Kirjaan verrattuna sukupuoliroolit oli vaihdettu, mikä oli toimiva ratkaisu."
Tätä elokuvaa en siis todellakaan halua nähdä uudestaan, mutta suosittelen sitä ruuan ystäville, Rosen rouvan luomukset ovat todella upeita.
10. lokakuuta Ella ja kaveri Operaatio Saukko
"Ella ja kaverit operaatio saukko -elokuva oli kiva kokemus: viisaita lapsia, hassuja aikuisia, kauniita luontokuvia, mystisyyttä, söpöjä saukkoja.
Roolit tuntuivat luontevilta ja rytmitys onnistui. Vitsit naurattivat ja viihdyin alusta loppuun."
Ja koska olen nähnyt myös paljon huonoja lastenelokuvia, kannattaa ottaa tuo isona kehuna. :)
17. lokakuuta Kyllä isä osaa Lapissa
"Kyllä isä osaa Lapissa oli tutun porukan tuttua kohellusta ja sanailua uudessa ympäristössä, Lapissa, jonne lähdettiin joulua viettämään.
Tykkäsin tästä vähän enemmän kuin ekasta leffasta, vitsit upposi paremmin, ehkä siksi, että vuosikymmeniä vanhentuneet hahmot olivat nyt tutumpia tai ehkä näyttelijät olivat paremmin rooleissaan? Plussaa myös siitä, ettei pahimpiin #joululapissa-kliseisiin sorruttu."
Instasta huomasin, että tämä leffa upposi muillekin paremmin, se oli rauhallisempi kuin se eka leffa, jossa mennä koohotettiin taukoamatta.
24. lokakuuta Cancel
"Leffa, joka piti katsoa ihan ammatin vuoksi. #cancelelokuva kertoo someen videoita tekevistä Nikosta, Santusta ja Weksistä. Elokuva kulki mukavasti eteenpäin ja siinä oli hauskoja hahmoja ja kohtauksia.
Alkukohtaus oli kuin Bond-leffasta, mutta sitten alkoi paljastua, että tämä on enemmänkin komedia. Sivurooleista oli kiva bongata tuttuja tyyppejä ja huumori oli koko perheelle sopivaa.
"Löysin itseni" yhdestä kohtauksesta: kyselemässä tubettajien somestrategioista.😁 Vai olinko se äiti, joka soitti lapselleen tai vieras taidenäyttelyssä? Samaistumispintaa löytyy kyllä kaikille!"
Minun mielestäni elokuvan huumori oli siis koko perheelle sopivaa, mutta elokuvan ikärajaa nostettiin alkuperäisestä, mitä vähän ihmettelin.
2. marraskuuta Anna minun rakastaa enemmän
"Viime aikoina olen vähän lannistunut: niin vähän aikaa, niin paljon kirjoja, joita pitäisi lukea. Juha Itkonen tai Anna minun rakastaa enemmän eivät olleet minulle entuudestaan tuttuja, mutta vietettyäni aikaa kirjasta tehdyn huippuhienon elokuvan parissa, tekee mieli lukea alkuteoskin, sillä leffa ei kerro huippuartisti Suvi Vaahteran äidin näkökulmaa.
Näimme tarinan siis vain poikaystävän kokemana ja pidin näkemästäni paljon. Ja koska tykkään myös Rita Behm'stä, oli ihana kuulla hänen lauluaan.
En halua spoilata kirjaa tai leffaa tämän enempää, ne kannattaa kokea itse.
Arvaan kyllä, että kirja on näistä kahdesta parempi, mutta ilman leffaa en olisi luultavasti ymmärtänyt lisätä kirjaa lukuhaaveisiini."
Behm ei saanut suorituksestaan kaikilta kehuja, mutta minuun hän teki vaikutuksen. Hienoa oli myös nähdä Hämeenlinnaa, tykkään suomalaisista maisemista elokuvissa, etenkin paikoista, jotka ovat itsellekin tuttuja.
Elokuva avasi mukavasti muusikoiden elämää ja yhteisen musiikin tekemiseen liittyviä monenlaisia tunteita.
9. marraskuuta Fleak kekseliäs ystäväni
"Fleak oli mulle ihan vieras juttu, mutta luettuani Hesarin arvostelun päätin käydä sen katsomassa.
Elokuva on saman porukan tekemä kuin Niko-poroanimaatiot ja se on myyty myös Jenkkeihin.
Elokuvan teema on varsin traaginen: pikkupoika vammautuu tavoitellessaan sisarustensa huomiota.
Universumin toisesta ulottuvuudesta tullut Fleak jäi joidenkin arvioiden mukaan sivurooliin, mutta minusta osuus oli oikein toimiva.
Rooli antaa myös mahdollisuuksia jatko-osiin, joissa Fleak saapuisi toisenlaisen kriisin keskelle. Vaikkei hän paljon puhu, hänellä on sydän paikallaan.
Minulle hyvän elokuvan merkki on 😭/😂. Tällä kertaa elokuva nauratti, mutta myös itketti vuolaasti. En spoilaa elokuvan musiikkivalintoja, mutta ne olivat todella onnistuneet.🤩
Toivon elokuvalle menestystä ja jään odottamaan myös jatko-osaa. ♥️ "
Joku kriitikko muuten valitti leffan epäsopivaa nimeä. Häneltä jäi ilmeisesti huomaamatta Kekseliäs-sanan viereen piirretty keksi, jolla on leffassa suuri rooli. :)
Hienoa, että näin vaikeasta aiheesta tehtiin animaatio. Toivon, että se tuo lohtua vammautuneille lapsille ja heidän perheilleen. Se, miten perhe tuki kuopustaan, oli minusta kovin koskettavaa.
15. marraskuuta 100 litraa sahtia
"Aukko sivistyksestä paikattu ja #100litraasahtia nautittu. No olipas se! Taisin samaistua pääpariin, siskoihin, hieman liikaa, sillä heidän seikkailunsa seuraaminen otti aika koville: lähes ensihetkistä lähtien aloin pelätä, mikä tässä menee pieleen. Aika moni juttu menikin.
Jännittäessäni en ehtinyt tajuta, miten hieno, aito ja elämyksellinen elokuva oikeastaan onkaan. En katso usein leffoja toistamiseen, mutta tämä kestänee aikaa ja seuraavalla kerralla saan siitä vielä enemmän irti.
Luin, että päärooleihin oli harkittu ensin miehiä. Ratkaisu olisi muuttanut elokuvaa melkoisesti ja olin tyytyväinen siskoihin, jotka saivat nyt olla rauhassa sitä mitä olivat: hyvin persoja sahdille. Syy varsin alkoholinhuuruiseen elämäntapaan paljastuu elokuvan kuluessa.
Ihmettelin, miksi elokuvaa kutsuttiin suomalaisitalialaiseksi. Musiikki oli kuulemma italialaisen säveltäjän käsialaa ja hyvinhän se elokuvassa toimi.
Toinen huomionarvoinen juttu on tietysti #sysmä, pieni kunta, johon #elokuva sijoittuu. En tiedä, mitä kaikkea #kuntamarkkinointi sai leffasta irti, mutta ennustan leffalle kulttimainetta ja pitkää ikää, joka saanee ihmisiä tutustumaan myös paikkakuntaan."
Tuon kirjoitettuani huomasin, että Sysmässä on ainakin ollut elokuvajulisteesta tehty selfiepaikka, jossa on aukot kasvojen paikalla. Jossain myydään myös "Sysmä hyväksyy" -avaimenperiä ja elokuvaan viittaavalla etiketillä varustettuja sahti(vai olut)pulloja. Hyvä juttu!
16. marraskuuta Nomadland
"Katsoin Yle Areenasta Oscareilla palkitun Nomadland-elokuvan. Joissakin elokuvissa tapahtumapaikka nousee yhdeksi päähenkilöksi, ja tässä tapauksessa Amerikan aavat ja autiot maisemat pääsivät esiin. Olipa huikeita kuvia.
Kuusikymppinen Fern aloittaa pakuelämän ja tapaa muita nomadeja, ihmisiä, jotka muuttavat pätkätöiden perässä. Minulle tuli aivan täytenä yllärinä, että elokuvassa oli vain kaksi oikeaa näyttelijää. Nomadit esittivät itseään ja tekivät sen niin luontevasti, etten ymmärtänyt heidän olevan ensimmäistä kertaa elokuvassa.
Vaikka elokuva pohjautui aitoihin asioihin, ei se ollut kuitenkaan dokumentaarinen. Saimme tutustua pikku hiljaa varsin sulkeutuneesen Ferniin. Joskus on vain pakko lähteä ja jatkaa matkaa.
Vanlife on kiehtovaa, muttei helppoa."
Elokuva oli vaikuttava, mutta itkemään se ei minua saanut. En tiedä olisiko isompi kangas vaikuttanut eri tavalla asiaan.
11. helmikuuta Eeva! Kirjailija Eeva Kilven polut, muistot ja viisaat sanat 
Lapsesta asti olen ollut Helene Schjerfbeck -fani, mutta esimerkiksi Ellen Thesleff on jäänyt vieraaksi, vaikka olen hänenkin taidekortteja seinilleni asetellut. Pidän vaihtuvia taidenäyttelyitä itseni ja perheeni piristykseksi, joulun aikaan saatan esitellä esimerkiksi enkeleitä. Tauluja löydän Ateneumista ostamistani taidekorttipakoista. (Siinäkin ihana joululahjavinkki! Linkkiä etsiessäni löysin nettisivulta matkapakan, jonka taidan tilata kohta itselleni. Kun ostaa joululahjat itse itselleen, tulee ainakin mieleisiä?)
Minna-on sarjan ensimmäinen osa, ja komea aloitus se olikin, elihän Minna hyvin inspiroivan elämän. Kirjan lopussa on tehtäviä Minna Canthin päivälle, kuten mietittäväksi mitä Minna nyt tekisi. Siinäpä ajankohtainen kysymys! Minä luulen, että Minna voisi houkutella ihmisiä hajautettuun someen, pois sensuurin hampaista. 
Sarjan naisista Larin Paraske on minulle vierain, ja hänen sukupuolensakin on paljastunut minulle vasta joitakin vuosia sitten. Paraske oli inkeriläisten maaorjien tytär, joka ei osannut lukea, tuskin se oli orjille tarpeellinen taito silloin? 
Parasken elämä jäi kiehtomaan minua ja tällä viikolla sain aivan uutta odotettavaa. Luin nimittäin, että Eeva Litmanen on Parasken tyttären pojanpojan tytär! Hän on kiinnostunut Parasken elämästä ja aikoo selvittää, mitkä hänestä kerrotut asiat pitävät paikkansa. Jes!
