Kesä ja varsinkin tämä elokuu hujahti varsin äkkiä ja ensi maanantaina on taas #cmadfi-chatin aika. Olen haaveillut siitä, että saisimme ennen sitä täyteen 50 vastaajaa cmkyselyssä, mutta vastaajia on tänään perjantaina vasta 40. No vielä ehtisi, kysely löytyy täältä:
Luulen, siis, ettemme vielä pääse itse asiaan, eli määrittelemään seuraavan #cmadfi-tapahtuman teemoja, mutta chatin aiheena on kuitenkin yhteisömanagerit ja somemanagerit ja meidän yhteinen tapahtumamme CMADFI.
Chatti pidetään siis Twitterissä ma 28.8. klo 14.00-14.30, eli poikkeuksellisen lyhyenä ja siihen osallistutaan näin:
aloita twiittisi vastauksen numerolla (V1, V2, ...)
laita #cmadfi-häsä jokaiseen chatin twiittiin
Kysymykset:
Kuka olet, mistä tulet? (14.00)
Oletko sinä some- tai yhteisömanageri? Onko sinusta helppo erottaa nämä roolit toisistaan? (14.05)
Oletko sinä joskus osallistunut #cmadfi-tapahtumaan? (14.10)
Mikä tapahtumassa on ollut parasta, mitä säilyttäisit? (14.15)
Entä mitä muuttaisit tapahtumassa? (14.20)
Mikä saa sinut tulemaan seuraavaan tapahtumaan Lappeenrantaan? (14.25)
CMADFI-tapahtuma on tuonut mukanaan kaikenlaisia minua työllistäviä elementtejä. Yksi isoimmista jutuista on nyt jo neljättä kertaa tehtävä #cmkysely, jossa kysellään yhteisömanagereiden työstä. Ensimmäistä kertaa tässä kyselyssä on mukana myös somemanagerin rooli, sillä tammikuussa "heräsimme" siihen, että CMADFI-jengissä on oikeastaan enemmän somemanagereita kuin yhteisömanagereita. Bloggasin roolien eroista silloin.
Tällä kertaa saamme siis selville ihan käytännön tietoa siitä, miten yhteisömanagereiden ja somemanagereiden roolit eroavat toisistaan. Monet vastaajat toimivat toki molemmissa rooleissa, mutta kyselyä varten he ovat valinneet yhden roolin, josta käsin he vastaavat.
Aiempina vuosina olen asettanut tavoitteeksi, että julkaisen tuloksia vasta, kun vastaajia on 50. Tänä vuonna toivon, että pääsemme tuohon tavoitteeseen jo elokuussa, jotta pääsemme eteenpäin CMADFI-tapahtuman järjestelyiden kanssa. Prosessihan menee näin:
ihmiset vastaavat #cmkyselyyn, jossa kysytään mm. toiveita CMADFI-tapahtuman teemoista
kun vastauksia on 50 tai enemmän, käyn vastaukset läpi ja katson, millaisia ehdotuksia on tullut
teen uuden kyselyn, jossa listataan kaikki ehdotetut aiheet ja katsotaan, mitkä niistä puhuttelevat eniten. Viime kerralla tähän toiseen kyselyyn tuli huomattavasti enemmän vastauksia kuin ensimmäiseen kyselyyn
CMADFI-tapahtuman teemat määritellään näiden kyselyiden pohjalta. Teemojen avulla osaamme pyytää tapahtumaan sopivia sponsoreita ja puhujia.
Elokuun alkupuolella avattu kysely on kerännyt jo ihan mukavasti vastauksia. Tässä joitakin graafeja vastauksista, lisää luvassa sitten, kun vastaajia on se 50 (tai yli).
Luin kesällä Kodin Kuvalehden haastattelun Saga Raippalinnasta, joka on tehnyt pitkän uran nettimoderaattorina. Tein haastattelun pohjalta muutaman muistiinpanon, jonka jaoin somessa.
Kuvien jakaminen johtivat keskusteluun Sagan kanssa ja keskustelu taasen siihen, että sain Sagan kertomaan työstään myös blogiini. :)
Pian saamme siis kuulla, millaista työtä nettimoderaattori tekee.
Hei Saga, kerrohan kuka olet ja mitä teet ammatiksesi?
Nimeni on Saga Raippalinna ja tällä hetkellä toimin yrittäjänä monimuotomedian parissa, eli tuotan sisältöä liittyen kaikenlaiseen viestintään. Vien moderoinnin ja laadukkaamman keskustelun viestiä maailmalle samalla, kun toteutan omia taiteellisia taipumuksiani niin kuvataiteen kuin runon tai proosankin keinoin. En oikeastaan osaa tai edes halua eritellä näitä eri tavoiksi viestiä, sillä kommunikaatio ei ole koskaan jäykkää tai yksiselitteistä.
Yksi erityisosaamiseni alueista on profilointi ja tunneviestintä keskusteluissa. Tunteiden hallinta ja sisällyttäminen tekstissä onkin hyvin oleellista muun muassa asiakaspalveluviestinnässä. Se tosin jää harvemmin toteuttamatta, koska informaatiota pidetään tärkeämpänä kuin tapaa, jolla se tarjoillaan. Tämä on suoraan sanottuna virhe, sillä mikään ei välitä tietoa paremmin kuin viestintä, jonka ihminen ottaa mielellään vastaan.
A post shared by Piilotettu aarre (@piilotettuaarre) on
Miten päädyit kyseiseen työhön?
Minusta tuli moderaattori oikeastaan vahingossa. En osaa erottaa hetkeä jolloin olin tai en ollut moderoija, sillä moderointi on ohjaamista, valvontaa ja huolenpitoa. Olen aina ollut huolenpitäjä, tarkkaillut ympäristöäni ja utelias selvittämään. Ensimmäisenä lähdin kiertämään kaikenlaisia chatteja kunnes päädyin IRCnettiin ja rekisteröidyin tuolloin pelkästään IRC:n käyttäjille tehtyyn IRC-Galleriaan. Sinne sai silloin laitettua vain yhden kuvan, joten kollaasit olivat kova juttu. Ilmeisesti raportoin väärinkäytöksistä niin usein, että minua kysyttiin moderaattoriksi IRC-Galleriaan enkä epäröinyt hetkeäkään. Pian olin töissä Galtsun ylläpidossa.
Onko koulutuksestasi hyötyä työssäsi?
Minun koulutukseni nojaa pelkästään lukion yleistietoon, mikä toisaalta on ollut arvokasta moderaattorin työssä. Moderoijan on pakko ymmärtää maailmaa, muita ihmisiä, historiaa ja kuinka asioita voi selvittää tarpeen niin vaatiessa. On osattava kirjoittaa selkeästi ja lukea niin, että ymmärtää tekstin moniulotteisuuden. Tähän auttaa peruskoulua vaativampi koulunkäynti, kun on itsestä kiinni ymmärtääkö mitä kysytään. Minä en tosin ole koskaan ollut muottiin sopiva ihminen, enkä kympin oppilas, mutta kaikenlaisesta kriittisyydestä ja kyseenalaistamisesta on tässä ammatissa hyötyä. Mitä enemmän osaa tulkita tekstiä ja analysoida niin omia kuin muidenkin toimia, sitä vähemmän on koulua käytävänä työtä aloitettaessa. Koulu on siis tärkeä, mutta niin on myös vapaa-ajan toimet. Tämä on nimittäin työ, jossa hömpällä on väliä. Pop-kulttuuri on tunnettava, sen nykypäivä ja myös historia. On ymmärrettävä nettikulttuureja, tietokoneiden toimintaperusteet, trendit ja ne kaikki jutut, fraasit ja kepposet joita tehdään kavereiden kanssa. Tässä työssä voi olla yhtäkkiä tärkeää tunnistaa viittaus vanhaan Trip-mehutetraan, jotta pystyy tulkitsemaan keskustelua oikein. Ja jos ei tiedä, on osattava ottaa selvää.
Millaisia tehtäviä työhösi kuuluu ja keitä ovat asiakkaasi?
Aiemmin olen tehnyt töitä yritysten sisällä, moderoiden kutakin alaisuudessa toiminutta sosiaalisen median sivustoa. Nykyään teen töitä itse moderoinnin näkyvyyden eteen, haluan tuoda ammattia näkyväksi sillä itsekin olen täysin olematon ammatillisesti. Olen tehnyt moderaattorin töitä yli vuosikymmenen ja olen maan kärjessä moderointiosaamisen suhteen ihan pelkästään jo
senkin vuoksi, että olen tehnyt töitä jatkuvasti joko omilla alustoilla tai muiden alaisuudessa, olen ollut mukana kuvapalveluissa, foorumeilla ja kouluttanut kaltaisiani töihin. Olen myös toiminut käyttäjätuessa, asiakaspalvelussa sekä samaan aikaan ollut someaktiivi vapaa-ajallani. En siis ole pysähtynyt, mikä tosin selittää myös yrittäjyyttäni. Tämä työ syö ihmisen loppuun jos ei anna itselleen aikaa. Ironisesti se on syy siihen miksi lähdin omilleni sekä myös syy miksi jatkan moderoinnin parissa. Moderaattoreilla kun ei ole vertaistukea, koulutusta tai virallista ammattinimikettä.
A post shared by Piilotettu aarre (@piilotettuaarre) on
Hyödynnätkö somea yrityksesi markkinointiin ja myyntiin?
Toistaiseksi hyödyntäminen on jäänyt vähille, sillä tämän ammatillisen kasvuni aikana olen etsinyt oikeanlaista tapaa tuoda moderointia esiin. Olen myös kiinnostunut kehopositiivisuusliikkeestä sekä alkanut rikkoa mielenterveyden tabuja omakohtaisen blogini sisällä. Kaikki nämä liittyvät toisiinsa, vihapuhe on kuuma puheenaihe ja sen alkuperää ihmetellään aivan yhtä paljon kuin sitä kirjoitetaan. Jostain sekin kumpuaa, yksi syy on yhteiskuntamme tabut ja rajoitteet. Ihmiset kaipaavat vapautta sekä hallintaa yhtä aikaa, tämä ristiriita on olennainen osa sitä miten tulevaisuudessa keskustelemme. On lisäksi äärimmäisen tärkeää säilyttää keskustelun vapaus ja nimettömyys, kuitenkin on mahdollista keskustella vapaasti ilman törkeyksiä. Tässä kohdin kuvaan astuu moderointi, niin omassa keskustelussa kuin laajemmasti sivustoilla. Meissä kaikissa asuu pieni moderaattori, kunhan vain ymmärrämme ottaa vastuun siitä, mitä tunnemme, ajattelemme ja sanomme. Kun olet päivätyöksesi verkossa, vietätkö siellä myös vapaa-aikaasi? Missä ja miten?
Olen verkossa pitkin päivää, joka päivä. En kuitenkaan elä elämääni koneen ääressä, mutta seuraan uutisia ja yleistä keskustelua sekä jaan sisältöä omalla harrastepohjaisella Facebook-sivullani Mediaetana. Sinne kertyy hupaisia juttuja, tärkeitä uutisia, kehopositiivisuus- ja tasa-arvopölinöitä sekä kaikkea, jonka koen mielenkiintoiseksi. Hyvin usein käy niin, että olen kiinnostunut jostakin joka myöhemmin kasvaa suurempaan mittakaavaan, tätä varten perustin kyseisen sivunkin. Jotta saisin näitä kehittyviä viraalitarinoita talteen. Pääasiassa siis toimin Facebookin välityksellä, sitten jonkin verran Twitterissä ja nyt olen yhdistämässä kummatkin kotisivuni (sagamaraia.com ja modenoidat.com) yhdeksi viestintäkokonaisuudeksi. Yhdistän siis samojen kansien alle kehopositiivisuusaktivismin, taiteen ja vakavahenkisen viestintäkonsultoinnin. Saa nähdä, kuinka hyvin se onnistuu, mutta toisaalta uuttahan tässä ollaan luomassa.
A post shared by Piilotettu aarre (@piilotettuaarre) on
Miten työsi on muuttunut vuosien varrella?
Moderoinnin ydin on edelleen sama: Valvo ja ohjaa sisältöä. Kuitenkin moderointi itsessään on kasvanut elementtinä nimensä yli, on esimerkiksi eri tyylejä moderoida, sitten eri sisältöjä moderoidaan eri tavalla. Jokaisella sivustolla on myös omat sääntönsä ja moderaattorilla tapansa ohjata keskustelua. Kaikkein eniten moderointiin kuitenkin vaikuttaa käyttäjät, nimittäin he ilmoittavat sääntöjenvastaisesta sisällöstä, luovat itse sisältöä ja rakentavat sen kulttuurin, mikä sivustolla vallitsee. Moderaattori ei ole sivuston sielu, vaan käyttäjät. Nämä erot näkyvät hyvin esimerkiksi nuorisopalveluissa verrattuna koko Suomen keskustelupalveluihin. Esimerkiksi tiivis ja samaan ikäluokkaan kuuluva porukka voi olla äärimmäisen lojaali ja tiukka kanssakäyttäjilleen mitä tulee sisällöstä ilmoittamiseen kun taas suuremmalla ikäluokkavaihtelulla varustettu sivusto kokee väärinymmärryksiä tai ristiriitoja herkemmin. Näkökantoja on myös lukuisia ja jokainen kokee tilanteen peilaamalla sitä omaan elämäänsä. Tämä luo paljon haasteita moderaattorille ja tekee työstä vaativaa varsinkin keskusteluprofiloinnin suhteen.
Mitä muuta haluat kertoa työstäsi?
Moderointi käsitetään usein työksi, jossa joku poistaa haluamaansa sisältöä keskusteluista. Näin onkin melko usein esimerkiksi Facebook-ryhmissä. Kuitenkin moderaattorin työ painottuu kaikkeen ennen sitä poistonappia ja työn tavoitteet on saada keskustelu niin laadukkaaksi, ettei poistonappia tarvita. Hyvä moderaattori ei siis ole se, joka poistaa paljon vaan se, jonka ei tarvitse. Itse asiassa sisällön tarpeeton poisto voi olla hyvinkin ongelmallista, jos poistoon ei ole perusteita tai oikeutta. Pelkän huvittamisen tai haluamisen vuoksi ei viestejä saa poistaa, vaan siihen on aina oltava syy, oikeutus ja mielellään myös peruste. Kenelle se sopii, kenelle ei? Yleensä luonnehdin moderointia kutsumusammatiksi, koska ollakseen siinä hyvä, pitää välittää palvelusta, työstään ja käyttäjistä, joiden viestejä valvoo. Tämä työ sopii introverteille, nettikahlaajille, yleisesti uteliaille ja huolellisille ihmisille.
Mitä työhösi liittyvää olet viimeksi oppinut?
En osaa sanoa mitään tiettyä, sillä tämä työ elää tekijöidensä mukana. Enemmän opin itsestäni ja omasta suhtautumisestani kuin itse työstä, mutta oma suhtautumiseni onkin avainasemassa työn laadun ylläpitämiseksi. Joka kerta, kun keskustelen aiheesta moderoinnista tietämättömän tai kiinnostuneen kanssa, opin eniten hänen reaktioistaan. Minulle moderointi on jo niin toinen luonto että monta asiaa saatan huomaamattani pitää itsestäänselvyytenä. Tällöin tarkentava kysymys kertoo minulle tarpeesta saada ja levittää tietoa ja näin ollen pääsen kertomaan lisää moderoinnista, moderaattoreista ja siitä tuntemattomasta maailmasta jossa me vielä toistaiseksi elämme.
Sain LinkedIniltä viime viikolla mairittelevan mailin:
"We've noticed that you've been posting some great stuff on LinkedIn lately and wanted to keep you in the loop on improvements we've been making."
Imartelulla pääsee pitkälle, ja siksi kerron näistä uudistuksista teillekin.
Kuvat ja videot
Nyt voit postata yhden kuvan sijasta monta kuvaa kerralla. Tämä ominaisuus toimii tällä hetkellä vain iOS:ssa, mutta Android ja työpöytäpäivitykset ovat tulossa pian.
Kuva: LinkedIn
LinkedIn haastaa YouTuben ja muut somepalvelut myös videoiden avulla: niitä voi nyt postata suoraan LinkedIniin. Tai osa saa, osa ei ihan vielä, minulle tämä ominaisuus annettiin viime viikolla, ja se toimii ainakin Androidilla.
Haluaisitko tehdä LinkedInistä sisältöjesi kodin, mutta murehdit sitä, ettei kaikilla kohderyhmästäsi ole vielä LinkedIn-tunnuksia tai jos on, he eivät viitsi koskaan kirjautua sisään? Tämä ongelma on nyt ratkaistu ja kirjautumattomille ihmisillekin näytetään päivitykset, videot ja artikkelit. Tai ehkä haluaisit jakaa keskeneräisen kirjoituksesi jonkun kanssa saadaksesi häneltä kommentteja ennenkuin julkaiset jutun? Klikkaa "Share Draft"-kohdasta, niin saat luonnoksellesi uniikin linkin. Vain linkin saaneet näkevät kirjoituksesi..
Muiden postauksiin tehdyt kommentit ovat LinkedInin suola ja sokeri, mutta nyt voit halutessasi poistaa kommentointimahdollisuuden tai tuhota annetut kommentit. En tietenkän suosittele moista, mutta näin se käy:
Oletko sinä huomannut uusia käteviä ominaisuuksia LinkedInissä?
Osallistuin kesäkuussa Fazerin järjestämään värityskilpailuun. Opin kilpailun kautta niin paljon, että nyt on aika jakaa oppimaani blogissa.
Aikuisten värityskirjat nousivat suosioon muutama vuosi sitten, eikä ihme, sillä värittäminen on monista hyvin rentouttavaa. Fazerin kilpailussa ei kuitenkaan väritetty paperille, vaan käytössä oli suomalainen Recolor-appsi, joka on kuulemma maailman suosituin väritysapplikaatio.
Oona Himanen oli piirtänyt kisaa varten kolme hienoa kuvaa, jotka olivat saaneet vaikutteita lakritsien ilmeestä. Kuvissa ei kuitenkaan ollut yllättäen lainkaan lakritsia. Kuvat esiteltiin näyttävästi applikaation yläbannerissa (jossa pyöri samaan aikaan myös Cosmopolitan-lehden kuvia), mikä sai myös sadat (tai tuhannet?) ulkomaalaiset värittämään kuvia. Siksi olikin fiksua, että säännöissä rajoitettiin kilpailun osallistumista - vain suomalaiset ja ruotsalaiset yksityishenkilöt saattoivat voittaa. Kuvat piti julkaista joko Instagramissa tai Twitterissä ja luulen, että Instagram vei tässä ylivoimaisen voiton.
A post shared by Piilotettu aarre (@piilotettuaarre) on
Yritystililläni julkaisin oheisen kuvan, jonka väreihin hain inspiraatiota Playmobil-merirosvomaskotistani ja #somepeli'stä, joka näkyy yritykseni ilmeessä sinisinä palloina.
A post shared by Piilotettu aarre (@piilotettuaarre) on
Applikaation edut paperivärittämiseen verrattuna tulevat hyvin esiin tällä videolla:
värit eivät mene rajojen yli
"väärin" valitun värin voi helposti vaihtaa
kun kuva on valmis, sitä voi parantaa erilaisten efektien avulla
saman kuvan voi värittää moneen kertaan
Käsityöihmisenä innostuin mm. oheisesta neule-efektistä, joka on kyllä maksullinen ominaisuus. Maksullisella Recolor-tilillä voi julkaista päivässä niin monta kuvaa kuin haluaa (muuten vain viisi) ja saa käyttöönsä paitsi erikoisefektejä myös metallivärejä ja oman väripaletin.
A post shared by Piilotettu aarre (@piilotettuaarre) on
Fazer lupasi palkita kunkin kuvan 20 eniten tykkäystä saanutta kuvaa 20 euron tuotepalkinnolla. Minä osallistuin kisaan oheisella kuvalla, jossa käytin leimasinefektiä.
A post shared by Piilotettu aarre (@piilotettuaarre) on
Yksi Recolor-appin hauskoja puolia on se, että se tekee omien värityskuvien jakamisesta helppoa. Kuvat saa talteen omalle tilille appiin, mutta niitä on helppo jakaa myös muissa somepalveluissa.
Saatuani oman palkintoni, annan nyt Fazerille pointsit kilpailusta:
se osallisti asiakkaat tuottamaan brändiin liittyvää sisältöä hauskalla tavalla. En ole aikaisemmin vastaaviin kilpailuihin törmännyt
se hyödynsi olemassa olevia väritysyhteisöjä ja toi brändin esiin uusille kansainvälisille yleisöille
se toi Recolor-appia esiin myös uusille käyttäjille Suomessa
värityskuvien avulla se sai paljon näkyvyyttä somessa värittäjien seuraajien keskuudessa
motivointimielessä palkintoja oli paljon, 3*20, ja ne olivat tarpeeksi pieniä, jotta ihmiset saattoivat kuvitella voittavansa palkinnon. Monet osallistuivatkin kisaan useilla kuvilla.
kilpailuaika, kesäkuu, suosi osallistumista. Ihmisillä oli ehkä normaalia enemmän vapaa-aikaa.
kilpailun palkinto oli myös hyvin someen sopiva. Jos saatekirjeessä ei olisi ollut Oonan kuvaa, olisin ollut hyvin pettynyt.
valittu viesti tuotiin selkeästi esiin: Fazerin lakritsit valmistetaan Lappeenrannassa