Miten tekoälyt hakevat tietoa eri Wikipedioista (testi)

Minulta kysytään välillä, miten tekoäly hakee tietoa erikielisistä Wikipedioista.

Hyvä, mutta vaikea kysymys: mistäs minä tiedän, miten kaiken maailman tekoälypalvelut tietojaan oikeasti hakevat? 

Siksi tein vähän testejä. 

Tekoälypalveluiksi valitsin
Euroopasta Lumon ja Mistralin Le Chatin,
Jenkeistä Googlen tekoälytilan, ChatGPT:n ja Perplexityn. 

Toivottavasti käyttämäni värikoodit helpottavat palveluiden vertailua.

Kaksi ensimmäistä testihenkilöä valitsin Samoasambian Wikidata-kyselyn avulla. Se etsii sellaiset suomalaiset naiset, joista on olemassa Wikipedia-artikkeli jollain muulla (tai muilla) kielillä kuin suomeksi. 

Kahdella seuraavalla testihenkilöllä on Wikipedia-artikkelit suomeksi, toisella myös kolmella muulla kielellä.

Jännä havainto muuten, että kaikissa tapauksissa, joissa AI-palvelu hyödynsi Wikipedia-artikkelin vastauksia, Wikipedia-artikkeli lueteltiin ensimmäisenä lähteenä.

1. Kuka on Pihla Pelkiö?

Aloitin Pihla Pelkiöstä, josta on kirjoitettu ranskaksi ja puolaksi.

Lumo AI kertoi hänestä näin: 

Pihla Pelkiö on suomalainen entinen lentopalloilija.

Lähteiden mukaan:
Urheilu-ura: Syntynyt: 27. syyskuuta 1989
Pelipaikka: Keskitorjuja (centraali),
pituus 182 cm

Pelasi muun muassa HPK:ssa, jossa hänellä oli viisi kautta
Suomen pääsarjassa Saavutuksina yksi SM-hopea ja kolme pronssia, 156 ottelua pääsarjassa 

Valittiin Suomen naisten maajoukkueeseen – HPK:n toimitilaisuudessa hänet valitsi maajoukkueryhmään päävalmentaja Tapio Kangasniemi 
Pelaajaprofiili löytyy muun muassa Volleybox.net-sivustolta ja WorldofVolley-palvelusta

Urheilijanura jälkeen: Hän on jatkanut ammattiaan, ja LinkedIn-profiilin mukaan hän toimii notaarina (referendarina) Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa. Profiilissa hän esiintyy nimeä Pelkiö-Ruohela, mikä viittaa naimisiin menemiseen.

Lähteet:
Wikipedia (fr), Yle, Mestaruusliiga.fi, Volleybox.net, WorldofVolley, LinkedIn.

Mistralin Le Chat:

Pihla Pelkiö tunnetaan lentopalloilijana. Lisäksi hänet mainitaan myös nimellä Pihla Pelkiö-Ruohela, joka toimii esittelijänä Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa. 

Lähteet: 

Wikipedia (fi - artikkelitoive), finlex.fi, tuomioistuimet.fi 

Googlen tekoälytila vastasi näin:

Pihla Pelkiö (s. 27. syyskuuta 1989) on suomalainen entinen lentopalloilija, joka pelasi urallaan keskipelaajana Mestaruusliigassa. Hän edusti urallaan muun muassa Oriveden Ponnistusta (OrPo) ja Hämeenlinnan Pallokerhoa (HPK). Pelkiö valittiin urallaan myös Suomen naisten lentopallomaajoukkueen rinkiin.

Peliuransa jälkeen hän on opiskellut oikeustradenomiksi Satakunnan ammattikorkeakoulussa ja työskennellyt muun muassa notaarina Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa.

Lähteet:
Mestaruusliiga, Yle, LinkedIn, Yle, Hämeen Sanomat, lml-web.dataproject.com 

ChatGPT oli varsin pihalla:

Pihla Pelkiö on suomalainen näyttelijä ja laulaja. Hänet tunnetaan erityisesti Pihla Pelkiö -hahmosta ja esiintymisistään suomalaisissa tuotannoissa. 

(ei antanut lähteitä)

Perplexity vastasi: 

Pihla Pelkiö on suomalainen entinen lentopalloilija, joka pelasi keskitorjujana.

Taustatiedot ja ura 

Syntynyt: 27. syyskuuta 1989
Pituus: 182 cm
Pelipaikka: Keskitorjuja

Pelkiö edusti urallaan muun muassa HPK:ta Hämeenlinnasta. Hän sai kutsun Suomen naisten maajoukkueen valmennusryhmään vuonna 2014.

Myöhempi ura Lentopallouran jälkeen Pelkiö (nykyään Pelkiö-Ruohela) on toiminut notaarina Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa. Hänellä on MBA-tutkinto hyvinvointipalvelujen kehittämisestä ja johtamisesta Satakunnan ammattikorkeakoulusta.

Lähteet:
Wikipedia (fr), women.volleybox (*2), Yle, Mestaruusliiga, Hämeen Sanomat, LinkedIn, profiles.worldofvolley 

2. Kuka on Sanna Jalomäki?

Entä sitten Sanna Jalomäki, josta on kerrottu Wikipediassa englanniksi ja persiaksi?

Lumo vastasi:

Sanna Jalomäki on suomalainen-australialainen monialainen taiteilija.
Lähteiden mukaan: 

Ura ja ammatit: Laulaja-lauluntekijä, taidemaalari, koulutettu näyttelijä, taidetoimija, graafinen suunnittelija ja kirjailija 

1990-luvun puolivälissä hänellä oli näyttelijärooleja suomalaisessa elokuvassa ja televisiossa, kuten elokuvissa Pimeän hehku (1996), Good Deeds (1997), Suomi ripillä (1994) sekä sarjassa Kotikatu (1995)  

Kuvataide: Hän on palannut maalaamiseen, ja hänen teemansa keskittyvät valon, värien ja maiseman talttaamiseen

Hän on perustanut yhdessä kokeneen Sinivuokko Koivulan kanssa "Kimppakuvitus" -yrityksen, joka on työskennellyt työpajoissa monenlaisten ihmisten kanssa – papeista koululaisiin, maahanmuuttajista  nuoriin ja ikäihmisiin 

Hänet tunnetaan myös taiteilijaryhmä TRKReaún perustajana, jonka luoma "Jellu" oli myös näyttelyssä Näyttelyt ja esiintymiset: Hänen teoksensa on ollut muun muassa näyttelyssä Kreikassa. Hän toimii aktiivisesti myös verkossa omalla verkkosivullaan ja Facebookissa "SANNA Fine Art"-sivuna.

Lähteet: 

Facebook-sivu, IMDb, Wikipedia (en), finlandabroad.fi, alchetron.com, sannajalomaki.com, weebly.com

Le Chat vastasi:

Sanna Jalomäki on suomalais-australialainen monitaiteilija: laulaja, lauluntekijä, maalari, koulutettu näyttelijä, taidekasvattaja, graafinen suunnittelija ja kirjailija. Hän on toiminut myös ammattinäyttelijänä sekä Suomessa että kansainvälisesti. 

Jalomäki on tunnettu myös taideprojekteistaan, kuten Kimppakuvitus-tekniikastaan ja Urban Lace -katutaiteestaan.

Lähteet: 

Wikipedia(en) ja sannajalomaki.com 

Googlen tekoälytila kertoi näin:

Sanna Jalomäki (s. 1966) on australialais-suomalainen monialainen taiteilija, taidekasvattaja ja entinen näyttelijä. Hän on teatteritaiteen maisteri, joka valmistui näyttelijäksi Tampereen yliopistosta. 

Jalomäki tunnetaan laajasta urastaan eri taiteenaloilla:

Näyttelijäntyö: Hän näytteli 1990-luvulla useissa suomalaisissa televisiosarjoissa ja elokuvissa, kuten Elämän suola, Pimeän hehku, Kotikatu ja Matka Viipuriin.

Kuvataide: Hän aloitti muotokuvamaalauksen asuessaan Kreikassa. Hänen akryylimaalauksiaan on ollut esillä näyttelyissä Suomessa, Kreikassa ja Japanissa. Hän tekee myös katutaidetta Urban Lace -tyylillä.

Musiikki ja yhteisötaide: Hän toimii laulajana ja lauluntekijänä sekä vetää suuria yhteisöllisiä taideprojekteja (kuten Suomen suurinta osallistavan taiteen Kimppakuvitus-projektia).

Kirjallisuus: Hän debytoi kirjailijana vuonna 2025 salanimellä S.L. Jalovuori julkaistulla ja itse kuvittamallaan fantasia-seikkailukirjalla Kurre ja Murre – Valkoonimaan tarinoita.

Lähteet: 

Finna, Wikipedia(en), Weebly.com, IMDb, Lily.fi 

ChatGPT pyysi apua:

Jos tarkoitat tiettyä Sanna Jalomäkeä, tarvitsen hieman lisätietoa — nimi voi viitata useampaan henkilöön. Kerro esimerkiksi, missä yhteydessä hänet tunnet (koulu, työ, some, julkisuuden henkilö tms.), niin voin selvittää, kenestä on kyse.

Perplexity kertoi: 

Sanna Jalomäki on suomalais-australialainen monialainen taiteilija, joka työskentelee kuvataiteen, musiikin ja taidekasvatuksen parissa. Tausta Jalomäki vietti lapsuutensa Australiassa ja muutti Suomeen vuonna 1986. 

Taiteellinen toiminta 

Hän on koulutukseltaan kuvataiteilija (MA) ja toimii freelance-taiteilijana ja -kasvattajana. Hänen erityisalaansa on muotokuvamaalaus, jossa hän yhdistää fotorealismia ja keskeneräisyyttä. Jalomäki on pitänyt yksityis- ja ryhmänäyttelyitä Suomessa, Kreikassa ja Japanissa. 

Muut alat 

Taiteilijan lisäksi Jalomäki on myös laulaja-lauluntekijä, graafinen suunnittelija, kuvittaja ja kirjailija. Hän on näytellyt muun muassa elokuvissa Pimeän hehku (1996), Hyvät teot (1997) ja Suomi ripillä (1994). Hän on toiminut taidekasvattajana Helsingin kaupungin kulttuurikeskuksessa. 

Lähteet: 

Wikipedia (en), sannajalomaki.com, themoviedb, LinkedIn, Kalleria, IMDb(*2), pirjopurjoproductions.weebly, finlandabroad, Bloomberg, Yle, csfd

3. Kuka on Anne Kalliomäki? 

Kolmanneksi testikohteeksi valitsin Anne Kalliomäen, jonka kanssa olen tehnyt vuosien varrella yhteistyötä. Hänestä kerrotaan suomenkielisessä Wikipediassa. 

LumoAI: 

Anne Kalliomäki on suomalainen tarinallistamisen asiantuntija, tietokirjailija ja yrittäjä. Hänet tunnetaan erityisesti seuraavista asioista: 

Ammatti ja yritys: 

• Hän on perustanut Tarinakone Oy -yrityksen (kansainvälisesti "StorySheep"), jossa hän on toiminut yli 15 vuotta 
• Työskentelee tarinalähtöisen palvelumuotoilun eli "tarinallistamisen" parissa ja kutsuu itseään "story designeriksi" 
• Toimii Visit Finland Akatemian valtuutettuna valmentajana; asiakkaita ovat muun muassa Snowman World, Hullu Poro ja Santa Claus Office 
• On pidänyt satoja luentoja ja tarinatyöpajoja yrityksille 

Kirjailija: 

On filosofian maisteri  

Hän on kirjoittanut palkitun kirjan Tarinallistaminen – Palvelukokemuksen punainen lanka, joka käsittelee tarinankerrontaa palveluissa 

Aiempi ura: 

Ennen yrittäjyyttä hän työskenteli dekoraattorina suomalaisissa elokuva- ja televisiotuotannoissa – muun muassa elokuvissa Kolme vuodenaikaa (2000) ja Pelistä pois (2002) sekä televisiosarjassa Benner & Benner (2001)

 
Hänellä on aktiivinen läsnäolo verkossa (YouTube-kanava "Anne Kalliomäki", Twitter/X @akalliom, LinkedIn).

Huomio: "Anne Kalliomäki" on melko yleinen suomalainen nimi – LinkedInistä näkyy esimerkiksi useita muita samaa nimeä käyttäviä ammattilaisia (mm. lääketeollisuuden ja kiinteistöjohtamisen alalta). Yllä kuvattu on kuitenkin se, josta on eniten julkista aineistoa. 

Lähteet: 

Wikipedia (fi), lookupthesky.eu, visitfinland.fi, crazytown.fi, tarinakone.fi, IMDb, LinkedIn, X, YouTube 

Le Chat:

Anne Kalliomäki on suomalainen tarinallistamisen asiantuntija, tietokirjailija ja yrittäjä. Hän on Tarinakone-yrityksen perustaja ja toimii tarinallistamisen pioneerina Suomessa. Kalliomäki on kouluttanut yrityksiä ja organisaatioita tarinalähtöisessä palvelumuotoilussa ja kirjoittanut kirjan Tarinallistaminen – palvelukokemuksen punainen lanka (2014). Hän on myös Visit Finland Akatemian valmentaja ja kouluttaja, ja hänen työnsä keskittyy yritysten tarinakokemusten ja asiakaskokemusten kehittämiseen 

Lähteet: 

Wikipedia (fi), puhujatori.fi, bonfire.fi, jyu.academia.edu 

Googlen tekoälytila kertoi näin:

Anne Kalliomäki on suomalainen tarinallistamisen asiantuntija, tietokirjailija ja yrittäjä. Häntä pidetään tarinallistamisen eli tarinalähtöisen palvelumuotoilun edelläkävijänä ja uranuurtajana Suomessa. Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri. 

Kalliomäen uran ja toiminnan keskeisimmät osa-alueet ovat: 

• Tarinakone Oy: Hän perusti vuonna 2008 Tarinakone Oy -nimisen yrityksen. Yritys auttaa brändejä ja yrityksiä luomaan elämyksellisiä ydintarinoita, jotka sitouttavat asiakkaita ja luovat parempaa asiakaskokemusta.
• Tarinallistaminen-menetelmä: Kalliomäki on kehittänyt tarinallistamisen menetelmää, jossa yrityksen liiketoimintaa ja palveluita muotoillaan tarinalähtöisesti. Menetelmää hyödynnetään erityisesti matkailualalla.
• Tietokirjailija: Hän kirjoitti aiheesta teoksen Tarinallistaminen – palvelukokemuksen punainen lanka (Talentum, 2014). Kirja palkittiin arvostetulla Hopeasulka-palkinnolla vuonna 2015.
• Kouluttaja ja valmentaja: Kalliomäki toimii laajasti luennoitsijana ja kouluttajana sekä Visit Finland Akatemian virallisena valmentajana.

Tausta AV-alalla: Ennen yrittäjäuraansa hän on työskennellyt myös televisio- ja elokuvatuotantojen parissa tehden ohjelmia kotimaisille tv-kanaville. 

Lähteet: 

Wikipedia (fi*2), Tarinakone(*2), LinkedIn, visitfinland.fi, Videolle.fi, lookupthesky.eu, Alma kirjakauppa 

ChatGPT:

Jos tarkoitat julkisuudessa tunnettua Anne Kalliomäkeä, hän on suomalainen tarinallistamisen asiantuntija, yrittäjä, kouluttaja ja tietokirjailija. Hän on Tarinakone Oy:n perustaja, ja hän on kehittänyt tarinallistamisen menetelmää erityisesti yritysten asiakaskokemusten ja matkailupalvelujen kehittämiseen. Hän on myös kirjoittanut kirjan Tarinallistaminen – Palvelukokemuksen punainen lanka, joka julkaistiin vuonna 2014.

Huomiona: samalla nimellä löytyy myös muita henkilöitä, esimerkiksi lääkealan markkinoinnin parissa työskentelevä Anne Kalliomäki.

Lähteet: Nice Group Consulting, LinkedIn

Perplexity kertoi hänestä näin: 

Anne Kalliomäki on suomalainen tietokirjailija, yrittäjä ja tarinallistamisen (storification) pioneeri, joka tunnetaan erityisesti tarinalähtöisestä palvelumuotoilusta matkailu- ja elämysaloilla. 

Tausta ja ura: 

Kalliomäki aloitti uransa televisio- ja elokuvatuotannoissa vuonna 1997. Vuonna 2008 hän perusti oman yrityksensä Tarinakone Oy:n (tunnetaan myös nimellä Storysheep), ja on siitä lähtien toiminut tarinallistamisen asiantuntijana. Hänellä on koulutukseltaan kirjoittamisen filosofian maisterin tutkinto, medianomin AMK-tutkinto sekä audiovisuaalisen markkinoinnin yo-merkonomin tutkinto.

Tarinallistaminen ja menetelmä: 

Kalliomäki on tuonut termin ”tarinallistaminen” (engl. storification) suomalaiseen liiketoimintaympäristöön yli 15 vuotta sitten. Hänen kehittämänsä menetelmä yhdistää tarinankerronnan ja palvelumuotoilun: yrityksen ydintarina tunnistetaan ja sitä käytetään asiakaskokemuksen suunnittelussa niin, että jokainen kohtaaminen muodostaa tarinan. 

Lähteet: 

Wikipedia (fi), LinkedIn, lookupthesky, SlideSharessa (Tarinavideot-koulutuksen esite), Tarinakone, Youtube (webinaaritallenteet, 3 suomeksi ja 1 englanniksi), soundcloud

4. Kuka on Saara Hopea? 

Neljäs testihenkilö on Saara Hopea, josta kerrottaan Wikipediassa suomeksi, englanniksi, ruotsiksi ja hollanniksi.

Lumo AI: 

Saara Hopea (viralliselta nimeltään Saara Elisabet Hopea-Untracht) oli merkittävä suomalainen muotoilija, joka syntyi 26. elokuuta 1925 Porvoossa ja kuoli 25. kesäkuuta 1984 Porvoossa.

Tuotanto ja materiaalit: 

• Hänen laaja tuotantonsa kattoi huonekalut, korut, lasiesineet, emalitaideteokset ja astiastot 
• Lasitaide oli keskeinen osa hänen työtään 
• Hän tuotti tuhansia emaljitöitä, jotka edustivat minimaalista ihannetta 1950-luvun suomalaisessa muotoilussa 
• Hänen tyylinsä oli minimalistinen ja funktionaalinen – esineiden tuli olla kestäviä, kauniita ja käyttökelpoisia 

Työura: 

• Työskenteli muun muassa Taito-yrityksessä sekä Wärtsilän (myöhemmin Arabian) palveluksessa 
• Toimi myös suunnittelijana Nuutajärven lasitehtaalla 
• Kuului sotienjälkeisen suomalaisen muotoilun johtaviin hahmoihin 1950- ja 1960-luvuilla 

Perintö: 

• Hänen teoksiaan on edelleen arvostettu suomalaisen muotoilun ikonisina klassikoina 
• Teoksia on muun muassa MoMA:n (Museum of Modern Art) kokoelmissa New Yorkissa ja Artnet-tietokannassa 
• Hänen lasityönsä ja värilliset pöytäesineensä ovat edelleen kysyttyjä keräilyesineitä 

Lähteet: 

Wikipedia (fi), elephant-life.com, enamelarts.org, royalsio2.com, ganoksin.com, artnet.com, MoMA.org, Instagram, Pinterest 

Le Chat:

Saara Hopea (1925–1982) oli suomalainen teollinen muotoilija, joka tunnettiin erityisesti lasiesineiden ja korujen suunnittelusta. 

Hänen tunnetuimpia töitään ovat esimerkiksi Nyppylä-kulho, mehusetti, Traviata-viinilasit ja Pantteri-maljakko. 

Hopea työskenteli Nuutajärven lasitehtaalla ja suunnitteli myös hopeakoruja perheensä kultasepänliikkeessä Porvoossa. 

Hän opiskeli Taideteollisuuskeskuskoulussa (nyk. Aalto-yliopisto) ja oli monipuolinen muotoilija, jonka työt edustavat 1950-luvun suomalaista minimalistista tyyliä. 

Lähteet: 

Wikipedia (en), meillakotona.fi, laatutavara.com, itavayla.fi 

Googlen tekoälytila:

Saara Hopea (myöh. Saara Hopea-Untracht, 1925–1984) oli suomalainen muotoilija ja korusuunnittelija, joka kuuluu Suomen modernin teollisen muotoilun kultakauden merkittäviin nimiin. Hän oli poikkeuksellisen monipuolinen taiteilija, joka suunnitteli urallaan lasia, jalometallikoruja, huonekaluja ja tekstiilejä.

Hopean ura ja tunnetuimmat työt jakautuvat kahteen päävaiheeseen:

Lasimuotoilu Nuutajärvellä (1952–1959): 

Hopea työskenteli Nuutajärven lasitehtaalla muotoilija Kaj Franckin alaisuudessa ja assistenttina. Tältä ajalta ovat peräisin hänen tunnetuimmat ja keräillyimmät lasiesineensä, joissa yhdistyvät puhtaat linjat ja upeat värit.

Korusuunnittelu Porvoossa: 

Vuonna 1959 hän siirtyi johtamaan perheyritystään, Porvoossa sijaitsevaa Kultasepänliike Ossian Hopeaa. Siellä hän keskittyi suunnittelemaan moderneja ja näyttäviä hopeakoruja. 

Lähteet: 

Wikipedia (fi), Porvoon museo, laatutavara.com, bisarri.fi, kansallisbiografia, Itäväylä, Bukowskis, meillakotona.fi, Yle 

ChatGPT: 

Saara Hopea-Untracht (1925–1984) oli suomalainen muotoilija ja korusuunnittelija, joka tunnetaan erityisesti Nuutajärven lasitehtaalle suunnittelemistaan lasiesineistä. 

Hän syntyi Porvoossa ja työskenteli monilla muotoilun aloilla. Hänen tunnetuimpia töitään ovat esimerkiksi Nyppylä-kulhot, Pantteri- ja Taifuuni-maljakot sekä erilaiset juomalasit ja karahvit. 

Hänen 1950-luvun muotokielensä edusti pelkistettyä, funktionalistista suomalaista designia. 

Hopea työskenteli Nuutajärvellä 1950-luvulla, ja hänen suunnittelemiaan esineitä on nykyään muun muassa MoMA:n ja Metropolitan Museum of Artin kokoelmissa. Myöhemmin hän keskittyi erityisesti koruihin, emalitöihin ja tekstiilitaiteeseen. Hän oli naimisissa yhdysvaltalaisen metallitaiteilijan ja kirjailijan Oppi Untrachtin kanssa, ja pari asui myös Yhdysvalloissa, Nepalissa ja Intiassa. 

Lähteet: 

Porvoon Museo, Meilläkotona, MoMA 

Perplexity kertoi:

Saara Hopea (1925–1984) oli suomalainen muotoilija, joka tunnetaan erityisesti lasiesineistään, koruistaan ja huonekalusuunnittelustaan.

Elämä ja ura:

Saara Elisabet Hopea syntyi 26. elokuuta 1925 Porvoossa ja kuoli 25. kesäkuuta 1984 samassa kaupungissa. Hänen vanhempansa omistivat kultasepänliikkeen, ja hän opiskeli sisustussuunnittelua Taideteollisessa keskuskoulussa vuosina 1943–1946. 

Valmistumisensa jälkeen Hopea työskenteli huonekalu- ja valaisinsuunnittelijana ennen kuin siirtyi lasimuotoiluun 1950-luvun alussa. Vuonna 1951 Kaj Franck kutsui hänet Nuutajärven lasitehtaalle, jossa hän työskenteli vuoteen 1958/1959 asti. 

Vuonna 1960 hän muutti Yhdysvaltoihin yhdessä aviomiehensä, yhdysvaltalaisen metallitaiteilija Oppi Untrachtin kanssa, ja asui myös Nepalissa ja Intiassa ennen paluutaan Suomeen vuonna 1967. Tämän jälkeen hän keskittyi erityisesti koru- ja emalitöihin. 

Tunnettuja suunnitteluita:

Hopean tunnetuimpia lasiesineitä ovat: 

• Pantteri (1954) – vapaasti puhallettu taidelasi, jossa on vihreitä tai liljoja pilkkuja 
• Marja -lasit (1956) – tunnettu juomalasisarja 
• Nyppyläkulho (1952) ja Kupla-maljakko 
• Pinottavat lasit (1954), jotka voittivat hopeamitalin Milanon triennaaleissa 

Palkinnot ja tunnustukset:

• Hopea palkittiin hopeamitalilla Milanon triennaaleissa vuosina 1954 ja 1957 lasiesineistään. 
• Myöhemmin hän sai Porvoon kaupungin kulttuuripalkinnon (1981) ja 
• valtion taideteollisuuspalkinnon (1982). 

 Hänen työtään ovat kokoelmissaan muun muassa Metropolitan Museum of Art New Yorkissa ja Victoria & Albert Museum Lontoossa. 

Lähteet: 

Wikipedia(fi, en), franckly.com, vankerhoff-art.com, cooperhewitt.org, trepo.tuni.fi, ganoksin.com, LinkedIn, collections.vam.ac (*2), metmuseum (*2), 1stdibs.com, laatutavara.com, bisarri.fi

Tässä vielä kooste testistä.

Merkintöjen selitykset:
Nimi (millä kielillä hänestä on kirjoitettu Wikipediassa),
tekoälypalvelu (minkä kielistä Wikipedia-artikkelia käytti lähteenä),
ei osannut vastata kysymykseen

Pihla Pelkiö (fr, pl):
Lumo(fr), LeChat (fi-artikkelitoive),
Google(-), ChatGPT, Perplexity(fr)

Sanna Jalomäki (en, fa):
Lumo(en), LeChat (en),
Google(en), ChatGPT, Perplexity(en)

Anne Kalliomäki (fi):
Lumo(fi), LeChat (fi),
Google(fi), ChatGPT(-), Perplexity(fi)

Saara Hopea (fi, en, nl, sv):
Lumo(fi), LeChat (en),
Google(fi), ChatGPT(-), Perplexity(fi, en)

Mitä ajatuksia testini herätti?

Kaipuuta vanhaan digiajan keskellä

Adrienne Salinger: Teenagers in Their Bedrooms

Tänä kesänä olen katsellut kauppojen lehtihyllyjä surullisin mielin. Niin paljon ristikkolehtiä, niin vähän muita lehtiä. No on tietysti kiva, että ihmiset tekevät vielä ristikoita paperille, mutta lehtien kohtalo surettaa - paperipostista tulee pian katoavaa kansanperinnettä. 

Tätä mietin myös törmätessäni Instagramissa Adrienne Salingerin valokuvakirjana, joka kuvasi 1980-ja 1990-lukujen teinien huoneita. Mistä teinit saisivat nykyään sellaisia julistemääriä, kun nuorten lehtiä ei enää ole?

Mietin myös teinikalentereita, Teinareita, joiden koristeluun käytettiin runsaasti aikaa ja joihin tuherrettiin pienellä käsialalla tärkeitä muistiinpanoja. Onko nykyteineillä paperikalentereita, vai kirjataanko ja jaetaanko tärkeät asiat vain somen avulla?

Nuorena minulla oli paljon kirjeenvaihtokavereita, ulkomaita myöten. Mieleeni ovat jääneet mm. Thalia Kreikasta, Maria Ruotsista, Hiroko Japanista ja suomenruotsalainen Ann-Charlott. Kirjepostin saaminen oli aina päivän kohokohta. Nykyään en kirjepostia lähetä enkä myöskään saa.

Kirjeenvaihtotaustani vuoksi olen jo pitkään kadehtinut ulkomaalaisia snail mail clubeja, joissa klubiemäntä lähettää klubilaisille kuukausittain perinteistä postia, maksua vastaan. Mail club -ilmiö liittyy myös blind box -ilmiöön, jossa ostellaan paketteja, joiden sisältö on yllätys.

Olen jo muutaman kerran huhuillut somessa, eikö tällaisia kerhoja ole vielä Suomessa. Viime viikolla sitten tärppäsi, ja sain kuulla kolmesta kerhosta. Liityin niistä ensimmäiseen, jonka JK Pölkki aloitti heinäkuussa. Ensimmäisen kirjeen printissä oli ihmeen tuttu hahmo, ja kirjeestä paljastui, että hahmo on saanut inspiraatiota minulle niin tutusta sarjasta. Tunnistatko sinä sen?

Kirjekerhoista kiinnostuneet löysivät Instagram-postaukseni ja nyt sen kommenteista löytyy vinkkejä muistakin kirjekerhoista.

Kirjekerho on mielenkiintoinen ilmiö, johon yrittäjien ja sisällöntuottajien kannattaisi tutustua. Tässä jutussa edelläkävijät nimittäin keräävät potin, sillä kovin montaa jäsenyyttä ihmiset tuskin harkitsevat. 

Pienyrittäjälle esimerkiksi sata 15 euron verkkokauppatilausta kuukaudessa tuo ihan uutta turvaa: säännöllistä tuloa, joka maksetaan aina samana päivänä. Sellaista on kiva olla mesenoimassa.

Kirjeisiin voisi laittaa esimerkiksi läppäritarroja, sarjakuvastrippejä, postikortteja, reseptejä, runoja, jatkokertomuksia, fanikuvia. Oman idolin kuulumisia olisi kiva lukea paperilta, jota hän on ehkä saattanut koskettaa! (Haamukirjoittajat-kirjassa taidettiin puhua tyypistä, joka halusi syödä postimerkin, jota tiesi rakastettunsa nuolleen.)

Kuukausikirjeiden idea on vanha, lähetellään vaikka sukkia, alushousuja, lankanäytteitä, kosmetiikkaa, kirjoja. Entisaikohin bändeillä ja artisteilla oli faniklubeja. Onkohan niitä vieläkin?

Digiajan keskellä olen palauttanut arkeeni analogisia asioita:

• elokuvien katselua ilman kännykkää
• paperikirjojen lukemista
• päiväkirjan kirjoittamista ja koristelua esimerkiksi pääsylipuilla, tarravalokuvilla ja esitteistä leikatuilla kuvilla. Tätä harrastusta kutsutaan esim. nimellä junk journal.

Vuonna 2017 innostuin bujoista (tarkka vuosi löytyi helposti bloggaukseni avulla). Nykyisin teen bujoa valmiisiin kalentereihin, se nopeuttaa prosessia ja auttaa keskittymään oleelliseen. 

Käsinkirjoittamisen hyötyjä:

• motorinen tuntu kynän käytöstä tuottaa ihmisaivoissa syvemmän oppimiskokemuksen (Lähde: Kauppalehti)
• aivot joutuvat proses­soimaan tekstiä enemmän ja tekemään ­aktiivisia valintoja, mitä kirjoitetaan ylös. Aivotyön tekeminen kirjoittaessa siis auttaa muistamaan ja oppimaan. Tekstiin on helpompi tehdä tunneilmaisuja, esimerkiksi sydämillä tai erityisen isolla huutomerkillä. Kirjoittaminen ylläpitää vireystilaa, ja auttaa keskittymään paremmin esimerkiksi luentoon tai palaveriin.(Seura)
• kirjoittamisen hitaus ohjaa asioiden tiivistämiseen (Terve)
• käsinkirjoittaminen voi auttaa ideoimaan (MTV)
• lisää henkistä energiaa ja antaa aivoille tauon. Paperi auttaa keskittymisessä toisin kuin kännykkä tai tietokone, jossa muut houkutukset sijaitsevat fyysisesti lähellä, erityisesti, jos ei ole poistanut ilmoituksia. (Kuntoplus)

Kaipuusta vanhaan analogiseen aikaan kertoo myös Catherine Pricen kirja Kuinka päästää irti puhelimesta. Vuonna 2017 ilmestynyt kirja on entistä ajankohtaisempi, onhan somepalveluiden algoritmeista tullut entistä koukuttavampia. Kirja ei yllytä irtautumaan puhelimesta kokonaan, onhan siinä paljon hyviä puolia, vaan vähentämään tietoisesti sen käyttöä ja rauhoittamaan sekä aikaa että fyysistä tilaa, johon kännykkä ei kuulu. 

Kirjan alkupuolella kerrotaan puhelimen haitoista, loppupuolella annetaan käytännön vinkkejä irtautumiseen. Tartuin kirjaan sillä asenteella, että mulla on nämä asiat jo hyvin hanskassa, olenhan panostanut somen käytön vähentämiseen jo vuosia mm. lopettamalla algoritmisyötteiden käytön ja lisäämällä analogisia harrastuksia kuten paperisten kirjojen lukemista ja paperisen päiväkirjan kirjoittamista sekä elokuvien katsomista ilman kännykkää. Käsitöitäkin teen. 

Olen myös luopunut monen mobiilisovelluksen käytöstä, esimerkiksi Facebookia, LinkedIniä ja Hesaria tutkin kännykän selaimen kautta. Somepaastostakin mulla on kokemusta, viime vuonna pidin viikon someloman. Aikomuksistani huolimatta säännöllisistä somepaastoista ei ole kuitenkaan tullut vielä tapaa. 

Mutta jo kirjan 30 päivän kuurin aloitus sai miettimään omaa tilannettani uudestaan: uskallanko katsoa, paljonko minulla menee oikeasti aikaa kännykällä? Viimeisten viikkojen aikana määrät ovat olleet hurjia, isoimmillaan 12 tuntia päivässä! Se johtui siitä, että seurasin Wikimaniaa kännykältä - ajattelin, että se sopii paremmin loma-aikaan kuin läppärin päivystys. 

Suurin yksittäinen aikasyöppö on Instagram, johon minulla on mennyt keskimäärin 106 minuuttia päivässä. Vähimmillään käytin siihen 13 minuuttia, isoimmillaan 228! Instagram-kouluttajan pitää toki tietää, mitä alustalla tapahtuu, mutta ehkä vähempikin riittäisi. Siksi asensin itselleni ensimmäistä kertaa aikalukon, tästedes en saa ylittää 2 tuntia päivässä. Kunhan näen, miten tilanne etenee, saatan vielä pienentää määrää.

Linkkivinkki:

• Yle Areenasta K3, J5: Käsin kirjoittaminen jäsentää mielen kaaosta 

EU vaatii yrityksiltä uusia tekoälymerkintöjä

EU:ta syytetään turhasta säätelystä, mutta minusta on kiva, että se pitää ihmisten puolta. Sunnuntaina astui voimaan uusi vaatimus: yritysten tulee nyt merkitä tekoälyn avulla tekemänsä tai muokkaamansa sisällöt. Yksityishenkilöt saavat siis huokaista helpotuksesta, vaatimus ei koske heitä. 

Yritystenkään ei tarvitse tehdä merkintää aina. 

Vaatimus koskee tekoälyn tuottamaa tai muokkaamaa 

1. kuva-, ääni- tai videosisältöä, joka muistuttaa olemassa olevia henkilöitä, esineitä, paikkoja, entiteettejä tai tapahtumia ja näyttäisi henkilöstä virheellisesti aidolta tai totuudenmukaiselta 

2. tekstiä, joka on julkaistu yleisölle tiedottamiseksi yleistä etua koskevista asioista, jotka eivät ole ihmisen suorittaman tarkastelun tai toimituksellisen valvonnan kohteena ja joiden toimituksellinen vastuu ei ole kenelläkään oikeushenkilöllä tai luonnollisella henkilöllä.  

Jotta ei tarvitse miettiä rajanvetoja, voi olla helpointa pyrkiä läpinäkyvyyteen. Esimerkiksi seuraava kuva ei varmaankaan näytä minun tapauksessani aidolta tai totuudenmukaiselta - kukaan ei odota, että minä piirtelisin tällaisia kuvia. Mutta jos kuva olisi jonkun kuvittajan tilillä, tilanne voisi olla toinen. No oli miten oli, päätin kuitenkin kertoa, miten kuva on tehty:

eurooppalaisella Lumo-tekoälyllä, jota olen käyttänyt alkuvuodesta lähtien. Lue siitä lisää. Vielä alkuvuonna Lumo ei tehnyt kuvia.

Tekoälyä voi käyttää monella tavalla tekstintuotannossa ideoinnista rakenteen tai sanaston kommentointiin tai koko tekstin tuottamiseen. Mihin vedetään raja, milloin käytöstä pitää ilmoittaa?

Tämä auttaa:

 "Tiedonantovelvollisuutta ei sovelleta, jos tekoälyllä tuotettu teksti on läpikäynyt ihmisen suorittaman uudelleentarkastelun tai toimituksellisen valvonnan ja jos luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä on toimituksellinen vastuu sisällön julkaisemisesta."

Eli jos vaikka julkaisee jonkun tekstin omalla nimellään, niin silloin on myös vastuussa kirjoittamastaan. Ja siksi pitää tietysti tarkistaa se, mitä on kirjoittanut. 

Tekoälyn käyttöä sivutaan myös Tuomas Mattilan Haamukirjoittajat (2025) -kirjassa. Siinä kerrotaan vancouverilaisesta asianajajasta, joka käytti tekoälyä lapsen huoltajuutta koskevassa oikeusjutussa. Vastapuoli joutui tekemään paljon selvityksiä todistaakseen, että hänen mainitsemansa ennakkotapaukset olivat hallusinoituja. Asianajaja ei saanut tästä tuomiota, mutta kielteinen julkisuus on tuskin auttanut hänen uraansa. 

Kirjassa kerrotaan tunnetuista tapauksista kuten Alexander Dumas, Mozart ja Milli Vanilli -duo. 

Hyvin jännä haamuammatti on naisella, joka pyörittää Tinderiä asiakkaidensa puolesta: hän tekee asiakkailleen profiilit, valikoi hyvät matchit, aloittaa keskustelut ja niin edelleen. Asiakas astuu mukaan vasta, kun on tapaamisen aika. Hän puolusteli toimintaansa sillä, että ihmisten välinen kemia paljastuu vasta tapaamisessa. Nykyäänhän deittisovelluksissa saattaa törmätä myös tekoälyn tuottamiin sisältöihin.

Hieman kyseenalaisempi moraalikäsitys oli sillä haamulla, joka kertoi kirjoittaneensa tekstejä netin rakkaushuijareille. :(

Kirjassa käydään läpi myös tieteen ja opintosuoritusten haamutekijöitä. Aika hurjia juttuja. Ehkä minäkin olen wikipedistinä haamu: ihmiset lainaavat mun kirjoittamia lauseita kreditoiden niistä kasvotonta alustaa. No niinhän minä tietysti itsekin teen.

Lue lisää EU-muutoksesta: tekoälymerkinnöistä .

Aalto Works Wikimediassa

 

Tartun ajankohtaiseen aiheeseen, nimittäin Aalto Worksiin, joka nimitettiin eilen yhdeksi Unescon maailmanperintöluettelon kohteeksi. Hienoa Suomi!

Wikimedia-asiantuntijana aloin tutkia, miten Aalto Works näkyy eri Wikimedia-projekteissa ja sain selville ihan mielenkiintoisia juttuja.

Et ehkä tiedä vielä, ettei Wikimediassa pidetä ennustamisesta. Asioita ei lisätä sinne yleensä "etukäteen" ja siksi Aalto Works lisättiin eri projekteihin vasta eilen. 

Mutta koska eri projekteissa on vähän erilaiset säännöt, Aalto Works on ollut jo pitkään Wikidatassa. Sinne se lisättiin, kun siitä tuli "Maailmanperinnön aieluettelon kohde".

Jo kesällä 2024 oli tiedossa, mistä kohteista Aalto Works muodostuu, vaikkei kohdetta vielä sillä nimellä kutsuttukaan. Kohteen lisäsi Wikidataan silloin käyttäjä, joka toimi palvelussa brasilianportugaliksi. Oletan siis, ettei hän ole suomalainen.

Käyttäjäsivuillaan hän on kertonut kielitaidostaan näin:

pt-N Este utilizador tem um conhecimento nativo de português.

en-3 This user has advanced knowledge of English.

es-3 Este usuario tiene un conocimiento avanzado del español.

Maailmanperintöluetteloon pääseminen teki aiheesta merkittävän myös Wikipediassa. 

Yllättävää kyllä, artikkeli luotiin ensin kiinaksi!

Käyttäjä nimeltään TuhansiaVuoria on levittänyt muutenkin merkittävästi Suomi-tietoutta kiinaksi. Käyttäjäsivuillaan hän nimittäin kertoo kääntäneensä nämä Wikipedia-artikkelit:

• Vallisaari
• Suomi Eurovision laulukilpailuissa
• Finlandia-talo
• Juha Sipilä
• Helene Schjerfbeck
• Jadesoturi (kiinalaissuomalainen elokuva)
• Suomen Kansallisooppera ja -baletti
• Finlandia-palkinto
• Mikael Agricolan kirkko
• Presidentin linna
• Suomen itsenäisyyspäivä
• Suomen hallinnollinen aluejako
• Suomalaiset nimet
• Aamulehti
• Rauhalinna
• Hugo Simberg
• Suomen itsenäisyysjulistus
• Suomen kunnat
• Suomalainen musiikki
• Tampereen kaupunkin pääkirjasto Metso
• Suomen poliittinen järjestelmä
• Kasper Muttonen
• Tom from Finland -musikaali
• Kauppis-Heikki
• Santeri Ivalo
• Konrad Lehtimäki
• Ilmari Kianto
• Arvo Turtiainen
• Carl Gustav Emil Mannerheim

Huh-huh! Arvostan kovasti hänen työtään, onhan joukossa monta minullekin tärkeää asiaa. Samalla toivon, että esimerkiksi Suomen suurlähetystöt maailmalla osaisivat arvostaa Suomeen liittyviä Wikimedia-sisältöjä - ehkä ne voisivat jopa kannustaa siihen järjestämällä erilaisia Wikipedia-työpajoja?

Toinen Aalto Works -Wikipedia-artikkeli julkaistiin englanniksi. Sen teki käyttäjä nimeltään Jaakko.kulta. Hieman myöhemmin hän julkaisi aiheesta artikkelin myös ruotsiksi.

 

Käyttäjäsivuillaan hän on kertonut itsestään näin:

I'm currently pursuing a master's degree in World Heritage Studies. I've previously completed BA (Hons.) in European and Global History with History of Art. Being passionate about history as well as tangible and intangible cultural heritage, I love to update and create new articles to Wikipedia.

Jag studerar på ett masterprogram i världsarvsstudier. Tidigare har jag avlagt en kandidatexamen i europeisk och global historia samt konsthistoria. Mina intressen inkluderar bland annat historia, kulturarv och det svenska språket i Finland.

Voi että! Ajattele, miten hienoa olisi, jos opintosuoritteita voisi tehdä Wikipedia-artikkeleita luomalla tai täydentämällä. Siitä olisi enemmän hyötyä kuin piiloon jäävästä esseestä, niin Suomelle kuin joissain tapauksissa myös jopa koko maailmalle!

Jaakko.kullan artikkeleiden välissä käyttäjä PtG julkaisi artikkelin suomeksi. Käyttäjäsivuillaan hän kertoo aloittaneensa Wikipediassa kesäkuussa 2005.

Wikipedia-työstään hän on saanut lukuisia palkintoja, muokkauksia hänellä on kasassa jo huimat 105 000. Uusia artikkeleita hän on luonut lähes 3200.


Kesäkuussa suomalainen Wikipedia-yhteisö sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon. Oli jo aikakin, että PtG:n ja kumppaneiden vapaaehtoistyö tunnustetaan valtakunnallisesti arvokkaaksi. 

Missä me olisimme ilman heitä*? 

Ja miten me voisimme kannustaa heitä jatkamaan sisällöntuotantoa?

(*Teen kyllä itsekin Wikipediaan vapaaehtoisesti sisältöjä, esimerkiksi tänään muokkasin Alvar Aallon artikkelia. Mutta useimmiten teen Wikipedia-sisältöjä työni puolesta.)

Viimeinen eilen luotu Aalto Works -Wikimedia-sisältö tehtiin Wikimedia Commonsiin, kaikkien Wikimedia-projektien yhteiseen mediapankkiin.

Päivityksen teki käyttäjä nimeltään Kooma, joka on tehnyt Commonsissa lähes 42 000 muokkausta. 

Kooma loi Aalto Worksille oman kategorian. 

Commonsissa, kuten Wikipediassakin, tietoja hallinnoidaan kategorioiden avulla. Kategoriat järjestetään hierarkisesti ja esimerkiksi Aalto Works -kategorialla on 13 alaluokkaa, eli siihen on linkitetty kaikkien Aalto Works -kohteiden omat kategoriat. 

Aalto Worksilla itsellään on kaksi yläluokkaa:

maailmanperintökohteet Suomessa ja

asioita, jotka on nimetty Alvar Aallon mukaan.

Kategoriaan on lisätty myös Wikidata-tietolaatikko.

Wikidata linkittää yhteen kaikki Wikimedia-projektit, eli tästä voit tarkistaa, onko bloggaukseni jälkeen tehty lisää Aalto Works -sisältöjä.


Taustakuvista pilkistelee muuten Paimio-tuoli, jonka kuvan latasin Wikimedia Commonsista. Commonsin kuvia saa käyttää myös kaupallisiin tarkoituksiin, joten se on yksinyrittäjällekin mitä mainioin kuvapankki. :)

Jos haluat oppia lisää Wikimediasta, ota yhteyttä!

Asiantuntijan visuaalinen brändi muodostuu toistoista

Asiantuntijan visuaalinen brändäys - miten eri tavoin sitä voi tehdäja kuka tekee sitä hyvin? 

Tällaista asiaa päädyin miettimään tänään, kun suunnittelimme ensi syksyn brändäyskoulutuksia ja vilauttelin siinä samalla Instagram-syötteitäni.

Kuulun siihen ihmisryhmään, jolle ajatus jatkuvasta selfieiden jakamisesta tuntuu vaikealta ja kiusalliselta. Siitä huolimatta minun pitää asiantuntijayrittäjänä ja somekouluttajana tuottaa jatkuvasti visuaalista sisältöä someen. Sisältöä, joka on tunnistettavasti minun luomaani. 

On siis pitänyt keksiä tapa tunnistautua ilman omia kasvoja.  

Visuaaliseen brändiini kuuluu toistuvien kehysten lisäksi

myös brändifontit ja -värit ja taustakuvassa karsittu väripaletti.
Hyödynnän samoja kuvia monessa paikassa, esimerkiksi Pixelfedissä.

Olen käyttänyt samanlaisia kehyksiä yritystililläni aina ja henkilöbränditilillänikin lähes alusta asti. 

Siitä lähtien, kun vaihdoin henkilötilini kielen suomeen olen hyödyntänyt aiempaa vahvemmin kahden IG-tilin strategiaa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että osan postauksista julkaisen molemmilla tileillä samaan aikaan. Oheisista kuvista voit tutkia tarkemmin, kuinka usein sitä teen ja miten pahasti vieraan tilin sisällöt pomppaavat syötteestä. 

@jjanhone-tili

@piilotettuaarre-tili

Koulutustani varten etsin uusia esimerkkejä erilaisista henkilöbrändäyksen tavoista Instagramissa. Jos sinulla on siellä julkinen asiantuntijaprofiili (tai jopa kaksi), jonka visuaaliseen ilmeeseen olet panostanut tavalla tai toisella, laitathan linkin kommentteihin. Olisi kiva myös kuulla siitä, mistä elementeistä visuaalisuutesi olet rakentanut.

Voi olla, että täydennän tätä tekstiä saamieni vinkkien perusteella. :)

Ensimmäisenä minulle ilmoittautui Anniina Nirhamo, joka pitää Instagramissa @anniinasbooks-tiliä. 

Tältä se näyttää:

Tilillä keskitytään sen nimen mukaisesti kirjoihin, josta tilin visuaalinen ilmekin ammentaa.

"Kirjagramissa on tyypillistä tällainen kotoilu ja kaikki siihen yhdistettävät pehmeät materiaalit, mukavuus, kahvikupit ja niin edelleen. Lisäksi kuvaan välillä itseäni, että kasvoni tulevat seuraajilleni tutuiksi ja persoonani jotenkin läheisemmäksi. Samalla tuon esille asiantuntijapuolta - olen kirjoittaja.

Sisältöjä tilille teen välillä Canvassa, mutta usein myös Instagramin omalla sovelluksella. Aiemmin otin järkkärillä asetelmakuvia, nyt pyrin luomaan autenttisempaa fiilistä. 

Asiantuntijana pääkanavani on LinkedIn, mutta tuon asiantuntijuuttani esiin myös Instagramissa. Kerron siellä esimerkiksi kirjasomekoulutuksistani ja teen myös vaikuttajamarkkinointia."

PS. Vaikka visuaalisten sisältöjen luominen on minusta kivaa, lähestulkoon harrastus, niin henkilökohtaisella salatililläni ei brändäystä näy. On vapauttavaa luoda myös ihan sekalaista sisältöä.