Ideoita luovuustreffeille

Tein someen videon, jossa esittelin kuvia viime aikojen luovuustreffeiltäni. Käsitteen on luonut Julia Cameron ja sen idea on viedä itse itsensä treffeille, joilla herätellään omaa luovutta. Itsensä voi viedä treffeille vaikka taidegalleriaan tai kaupungille. 

Videon tekeminen oli yllättävän vaikeaa mutta hauskaa ja niitä voi kutsua mun tän päivän luovuustreffeiksi. Inspiraation videoon sain tästä Canvalla tehdystä postauksesta.

Yllättävän vaikeaa oli myös esitellä Instagramiin sopivaa sisältöäni muualla.

Instagramissa postaus kyllä näkyy,

 

View this post on Instagram

A post shared by Piilotettu aarre (@piilotettuaarre)

mutta LinkedIniin ei voi laittaa kuin videon tai pdf:n, ei molempia. Siellä julkaisin videon.

Voidakseni jakaa LinkedInissä myös kuvia päädyin Bloggeriin. (Jos muuten luet tätä kännykällä, kannattaa kääntää  se vaaka-asentoon, niin kuvat ja tekstit toimivat paremmin yhdessä.)

Bloggeriin taas ei saa oikein kunnolla ladattua videoita, joten latasin sen Youtubeen upotuskoodin  saadakseni. Mutta sitten opin, ettei YouTube-shortseja voi blogiin upottaa, koodia varten videon pitäisi olla yli minuutin pituinen. Auts. 

Ja kun yritin postata videon Facebookiin, niin siihen ei saanut edes kunnon kuvatekstiä. No onpas tämä nyt hankalaa - mutta samalla opettavaista. 

Sehän näillä treffeillä onkin hauskaa, että aina voi oppia jotain uutta. 

Mutta lupasin siis kertoa ideoistani.

Päivien pidetessä valosta kannattaa ottaa ilo irti. Valo sanassa valokuva ei ole sattumaa, joten kun näet valoa, tartu hetkeen!

Silmät ja kamera kannattaa pitää mukana myös luonnossa. Metsäretkellä kuvaamani sammalikko tuo mukavaa eloa somepostauksen taustassa - se on mielestäni mielenkiintoisempi kuin tekoälyllä luotu kuva.

Sarjakuvista ja kuvakirjoista innostuin muutama vuosi sitten ja kun olen päässyt tänä vuonna viettämään aikaa itselleni uusissa kirjastoissa, niin niihin on ollut helppo tarttua, lukeehan ne niin nopeasti. 

Lue esimerkiksi:

• Ellen Thesleffistä ja hänen aikalaisistaan teoksesta Ellen T. Oli ihanaa bongata kirjan sivuilta tuttuja henkilöitä ja teoksia
• Mikä sotku - opas sotkuiselle ihmiselle
• Sarah Fordin eläinkirjoja, kuten Mitä yksisarvinen tekisi, Ole laama ja löydä sisäinen rauha tai Ole laiskiainen ja ota löysin rantein
• 
  Ville Rannan teoksia, esimerkiksi uusi kooste pilapiirroksista: Historian oikealla puolella - kirja muistuttaa mieliin, miten kummallisia aikoja elämme
• Alice Osemanin Heartstopper -sarjaa, jonka viimeinen osa julkaistiin tänä vuonna. Kahden pojan rakkaustarina menee tunteisiin.
• Ihana on myös Nora Dåsnesin Sydän vasta puolillaan, joka kertoo ajasta, jolloin leikkiminen alkaa olla jo vähän noloa
• Kolmas sateenkaarisuositukseni on Tule kanssani kulman taa, joka kertoo siitä, miten väljähtyneeseen avioliittoon kyllästynyt nainen alkaa seikkailla
• Keski-ikäisen naisen elämään kurkistaa myös Katja Tukiaisen K50 - pieni ja tylsä kirja, joka on kyllä kooltaan pieni, muttei millään lailla tylsä 
• 
  Pikku Prinssin 60-vuotisjuhlapainoksessa oli aiemmin julkaisemattomia kuvia ja mielenkiintoista tietoa kirjan synnystä, joka oli vanhasti sidoksissa toiseen maailmansotaan ja kirjailijan omiin kokemuksiin. Tiesitkö, että Pikku Prinssin rakas ruusu on kirjailijan vaimo?
• Erilaisista ihmissuhdekuvioista kertovia Kramppeja ja nyrjähdyksiä -albumeita tai Pieniä julmia tarinoita
• Hulvattomia Mummo-albumeita
• Tympeät tytöt -albumeita, jotka käsittelevät muun muassa feminismiä ja luokkaeroja
• Saniainen kukkii juhannuksena on pysäyttävä tarina juhannuksenvietosta Parkanossa lähes sata vuotta sitten
• Anne Frankin päiväkirja, Agatha Christien Idän pikajunan arvoitus tai Kärpästen herra toimivat myös sarjakuvaversioina 
• 
  Järkkyjä juttuja on myös vakavasta sairaudesta ja siitä toipumisesta kertovassa kirjassa Memento mori
• Suomen supernaisia -sarjan kaikki osat ovat ihan parhaita. Ostin ne itsellenikin. :)
• Kati Närhen salaperäinen ja tummanpuhuva trilogia kannattaa lukea putkeen. Ensimmäinen osa on Saniaislehdon salaisuudet.

Suomeen ilmestyneistä Mail clubeista olen kertonut jo aiemmin. Mutta kirjeen saaminen on kyllä omanlainen luova kokemus sekin.

Vaikka yritän saada itselleni aikaa luovuuteen vähentämällä somessa viettämääni aikaa, Instagram on minulle ehtymätön inspiraation lähte. Opin sieltä esimerkiksi, että lasten katselukirjoista saa hyvän pohjan taidepäiväkirjalle. Yusuke Yonezun kirja toimii hauskana pohjana kollaaseille.

Marginaalimerkintöjä-hankkeessa opin, että kollaaseja ei lähtökohtaisesti arvosteta taidemuotona kovin paljon, ehkä siksi, että se on naisten luomaa. Kirjoitin Wikipediaan alan pioneerista, Mary Delanysta, joka innostui paperikollaaseista 72-vuotiaana ja loi hämmästyttäviä teoksia.

Askartelun lisäksi harrastan treffeilläni käsitöitä. No teen niitä myös seurassa, mutta viereisessä kuvassa oleva keppiheppa piti minulle seuraa, kun vietin yhtenä lauantaina kuutisen tuntia Wikimedia UK:n koulutuksissa. Kun pidän käteni kiireisinä, pystyn kuuntelemaan paremmin. 

Parhaita käsitöitä palavereihin ovat sellaiset, joita voi tehdä ns. ajattelematta, kuten vaikka kaulaliinaa tai tuubi. 

Ihmiset, jotka eivät osaa neuloa eivät aina ymmärrä, miten automaattista toimintaa se voikaan olla. 

Myös viimeisen kuvani, Canvalla toteutetun Mitä on wikimedistin repussa -postauksen idean sain somesta. Monet ovat esitelleet käsilaukkunsa tai läppärilaukkunsa sisällön, minä päädyin näyttämään wikimedistille tärkeitä juttuja. 

Toivottavasti sait ideoita luovuustreffeillesi. Ajattelen, että omasta luovuudesta huolehtiminen on lähes kansalaisteko, sillä miten muuten me pysyisimme työkykyisinä yli 70-vuotiaaksi asti?

Keksit varmasti itse lisää luovuutta herätteleviä harjoituksia, ja toivottavasti jaat omia ideoitasi kommenteissa. :)

Wikipedian luetuimmat Eurooppa-artikkelit vuonna 2026

Eilen vietettiin Euroopan tilastopäivää ja koska olen koulutukseltani tilastotieteilijä, päätin osallistua. Aiheeksi valitsin suomenkielisen Wikipedian ja sieltä Eurooppa-luokkaan ja sen alaluokkiin kuuluvat artikkelit. Niitä on peräti 17 150 ja niitä on luettu tänä vuonna 8,3 miljoonaa kertaa. 

Wikimedian Pageviews-palvelun avulla katsoin, mitkä artikkeleista on tänä vuonna (siis syyskuun loppuun mennessä) luettu eniten. Sen jälkeen ryhmittelin artikkeleita eurooppalaisen tekoälypalvelu Lumon avulla esimerkiksi henkilöiden ammatin mukaan. Huomaa muuten, että eurooppalaisiksi lasketaan luokittelussa myös sukujuuriltaan eurooppalaiset henkilöt.

Lumo ei ole täydellinen, kuten eivät muutkaan tekoälypalvelut. Osan sen tekemistä virheistä huomasin, mutta listoilla on varmasti vieläkin virheitä. Toivon kuitenkin, että listat auttavat sinua hahmottamaan sitä, millaiset asiat suomalaisia Euroopassa tai eurooppalaisuudessa kiinnostavat.

Kurkataan ensin kaikkein luetuimmat artikkelit:

Lista on hieman hämäävä, sillä Stubbin lisäksi listalle ei ole juuri päätynyt suomalaisia. Hänen on siis luokiteltu jotenkin eri tavalla kuin esimerkiksi muut presidenttimme. Heidän joukossa Stubb on toiseksi luetuin, ykköstila kuuluu Kekkoselle, pronssilla on Mannerheim. Myös Ahvenanmaa on luokiteltu toisin kuin muut suomalaiset paikat: se kuuluu luokkaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden erityisalueet.

Tässä paikat, joita Lumo kutsui luonnonpaikoiksi. Oikea termi olisi ollut varmaan luontokohde?

Nämäkin kohteet Lumo nimesi jotenkin hassusti, vaihdoin itse otsikon muotoon kohteet ja nähtävyydet.

Maiden joukkoon kuuluu myös alueita. Lista on hieman erikoinen: miksi ihmisiä kiinnostaisi nimen omaan aakkosten alkupään paikat?

Myös kaupungeissa aakkosten alkupää korostuu. Berliini on jopa niin kiinnostavat, että luetuimpien joukkoon mahtuu kolme osumaa. 

Entäs sitten historialliset artikkelit, mikä meitä kiinnostaa?

Jännä juttu, että luetuin urheilija-artikkeli käsittelee naista. Lumo ei muuten hoksannut, että Jutta Leerdam on pikaluistelija, ei jääkiekkoilija. Minullekin asia paljastui vasta, kun olin nämä listat somessa julkaissut, enkä jaksanut listaa blogia varten korjata.

Listalla näkyy muuten isosti se, että tänä vuonna oli jalkapallon MM-kisat.

Seuraavaksi on poliitikkojen vuoro.

Lista paljastaa, että monella amerikkalaisella näyttelijällä on eurooppalaiset juuret.

Tätä listaa ihmeteltiin Facebookissa: miksihän Abba on niin suosittu? Onko tänä vuonna esitetty jotain Abba-dokumenttia, joka on saanut ihmiset etsimään lisätietoa?

Olisi kiva kuulla, millaisia havaintoja sinä listoista teet. 

Wikimedia loves butterflies - sarjakuva

 

Näin viikonloppuna jotain niin hurmaavaa, että halusin

1. pistää sen itselleni talteen ja
2. näyttää sen muillekin

Kyseessä on sarjakuva, joka kertoo Wikimedia-projektista ja siitä, miten yksikin ihminen voi vaikuttaa asioihin. Sarjakuva löytyy Wikimedia Commonsista, ja olen sen sieltä upottanut tähän blogiini.

Jos olet esimerkiksi biologian, englannin tai kuvaamataidon opettaja, voisitkohan tutkia tätä sarjakuvaa  tarkemmin oppilaidesi kanssa?

Commonsista löydät lisää intialaisia wikisarjakuvia. Esimerkiksi tämä Your friendly proofreader löytyy kätevästi pdf-muodossa.

Satavuotias Yle on vaikuttanut uraani

Yllätyin, kun mun visuaalista CV:tä
haluttiin käyttää uutisjutun kuvituksessa

Yle täytti tällä viikolla 100 vuotta. Viime viikonloppuna someni täyttyi onnittelu- ja muisteluviesteistä ja se innosti minutkin samaan. Tein keskiviikon virallista syntymäpäivää varten Instagramiin sopivan karusellipostauksen, jota jakelin myös muissakin somekanavissani. 

Koska somesisällöt ovat ohimeneviä juttuja, laitan tarinan talteen nyt tännekin. Ja koska tila ei lopu  täällä kesken, juttu on myös pidempi.

Pääsin fiilistelemään Ylen juhlavuotta jo juhannuksena, kun Ylen bussi vieraili Kangasniemellä, Syviksen tanssilaalla. Suureksi ilokseni bussista löytyi tuttu: Jusu Lounela. 

Tutustuin häneen 18-vuotiaana, kun hain rohkeuspäissäni tet-harjoitteluun Radio Mafiaan. Jonnet eivät voi asiaa mitenkään ymmärtää, mutta elimme silloin yhtenäiskulttuurin aikaa ja *kaikki* teinit kuuntelivat 3 vuotta aiemmin nuorille perustettua valtakunnallista kanavaa ja fanittivat sen rohkeita toimittajia. 

Arvelen, että sain shadowban-
haastattelupyynnön blogini vuoksi

Ja minä onnenmyyrä sain viettää kaksi päivää heidän kanssaan - ja huomata, että he ovat ihan tavallisia ja kivoja ihmisiä. Tästä on ollut hyötyä myöhemminkin: olen arastellut julkisuudesta tuttuja ihmisiä vähemmän, kuin muut arastelevat.

Yksi minusta kopin ottaneista tyypeistä oli Jusu. Ehkä juuri hän ohjeisti, ettei lukiolaisen kannata laittaa vähiä rahojaan 400 markan hotelliyöhön, ja neuvoi edullisempaan paikkaan.

Olin maalaistyttö, jolle jo yksin matkustaminen oli suuri seikkailu. Vieläkin ihmettelen, miten olen osannut Helsingissä silloin liikkua.

Jusuun olen törmännyt vuosien varrella monesti festareilla, mutta edellisestä kerrasta oli aikaa. Siksi oli syytä kerrata, miten toimittajahaaveilleni kävi: musta tuli toimittaja Wikipediaan. Siihen Jusu totesi, että sittenhän voitkin tehdä artikkelin hänelle.

Kävin Antti Tourusen kanssa Laukaan satamassa
kertomassa Laukaan Ekokoulusta

Toki!

Tietoja etsiessäni huomasin, että Jusun ura oli huomattavasti pidempi kuin oletin —olen luultavasti nähnyt hänet jo 5-vuotiaana koulu-tv:n ohjelmia tapittaessani! Hän oli lapsinäyttelijä ja esiintyi television lisäksi myös radiokuunnelmissa.

Sittemmin olen tutustunut moneen huipputyyppiin, jotka ovat tehneet töitä Ylelle, osa on toimittajia, osa on istunut esimerkiksi aamutelevision säännöllisinä asiantuntijavieraina. 

Minun Yle-näkyvyyteni sen sijaan mahtuu muutamaan hauskaan ruutuun, jotka olen tähän blogiin lisännyt. Palapeli ei täällä toimi, mutta voit tutkia sitä Instagramista tai LinkedInistä.

On ollut huippua palata Ylen studioihin haastateltavan roolissa. Tilanteet ovat kuumottaneet nyt vähemmän kuin Ruben Stillerin vieraana, hän joutui neuvomaan tettiläiselle myös sen, mitä vastata.😁 

Sain tunnin aikaa perehtyä
"väärintekovideoilmiöön".

Hän siis kysyi minulta ketä aion äänestää seuraavan kevään presidentinvaaleissa. En suostuisi kommentoimaan asiaa vieläkään julkisesti. Siksi lyötiin asia leikiksi ja vastasin "Stilleriä". 

Synttäriviikolla on sopivaa kiittää kaikista muistakin asioista, joita olen Yleltä oppinut. Yle on ollut edelläkävijä myös somen käytössä ja on jakanut avoimesti paljon hyödyllistä tietoa. Tästä saamme kiittää luultavasti pitkälti Tuija Aaltoa, joka on yksi CMADissa puhuneista yleläisistä. 

Itse asiassa koko CMADin idea on tullut siitä, että tapasin Ylen ensimmäisen yhteisömanagerin, Mika Tolvasen.  Olin itse yhteisömanageri harrastukseni nukkekotien kautta. Yhteisömanagereita oli silloin Suomesssa niin vähän, että keksin, että olisi hyvä kerätä meidät yhteen kokemuksia vaihtamaan.

Toinen merkittävä juttu oli, kun keväällä 2009 Ylen pääuutiset kertoivat, että Twitter "saapui" Suomeen. Se oli mulle arvokas tiedonmuru, sillä olin jo tottunut mikrobloggaamaan Nokian sisäisellä alustalla. Twitteriin siis lähdin keskellä yt-rumbaa verkostoitumaan — ja sillä tiellä ollaan vieläkin.

Fortumin tapauksessa bloggasin vastineeni

Toivon totisesti, että saadaan nauttia Ylestä myös seuraavat sata vuotta. Paljon onnea! 

Somessa kyselin, onko YLE vaikuttanut muidenkin uraan tai oliko ihmisille jäänyt mieleen kenties jotain Mafian ohjelmia tai hahmoja. Mastodonissa innostuttiinkin muistelemaan Mafiaa oikein antaumuksella. Käy lukemassa, et tarvitse siihen tunnareita.

Tässä vielä juttuja, joita bloggauksen kuvissa vilahteli:

Some CV rulettaa 

Parasta somessa ovat yhteisöt (olen niin samaa mieltä otsikon kanssa! Olen saanut somesta paljon rakkaita ystäviä!)

Kaikki somen sisäpiirit eivät ole härskejä

Olemmeko kyllästyneet puhumiseen (niinhän siinä sitten kävi - kun some yleistyi, nuoret alkoivat tuijotella välituntisin kännyköitään, sen sijaan, että olisivat jutelleet toisilleen. Ilmiö koskee toki myös aikaihmisiä.)

Valokuvaaja Mikko Puttonen myi kaiken ja muutti unelman perässä Lontooseen

Uhanan t-paidan teksti oli Instagramille liikaa

Miten tekoälyt hakevat tietoa eri Wikipedioista (testi)

Minulta kysytään välillä, miten tekoäly hakee tietoa erikielisistä Wikipedioista.

Hyvä, mutta vaikea kysymys: mistäs minä tiedän, miten kaiken maailman tekoälypalvelut tietojaan oikeasti hakevat? 

Siksi tein vähän testejä. 

Tekoälypalveluiksi valitsin
Euroopasta Lumon ja Mistralin Le Chatin,
Jenkeistä Googlen tekoälytilan, ChatGPT:n ja ChatGPT (maksullinen) ja Perplexityn. 

MUOKS. 22.9. ChatGPT:stä käytin ilmaista versiota. Ystäväni ihmetteli tuloksia ja teki pyynnöstäni uuden kyselyn maksullisella ChatGPT:llä 22.9.26.
Tässä hänen käyttämänsä prompti: 
Vastaa kysymyksiin: 

Kuka on Pihla Pelkiö
Kuka on Sanna Jalomäki
Kuka on Anne Kalliomäki ja
Kuka on Saara Hopea

ja listaa jokaisen vastauksen lopussa käyttämäsi lähteet. Koosta vastaukset yhteen tekstitiedostoon.

Toivottavasti käyttämäni värikoodit helpottavat palveluiden vertailua.

Kaksi ensimmäistä testihenkilöä valitsin Samoasambian Wikidata-kyselyn avulla. Se etsii sellaiset suomalaiset naiset, joista on olemassa Wikipedia-artikkeli jollain muulla (tai muilla) kielillä kuin suomeksi. 

Kahdella seuraavalla testihenkilöllä on Wikipedia-artikkelit suomeksi, toisella myös kolmella muulla kielellä.

Jännä havainto muuten, että kaikissa tapauksissa, joissa AI-palvelu hyödynsi Wikipedia-artikkelin vastauksia, Wikipedia-artikkeli lueteltiin ensimmäisenä lähteenä.

1. Kuka on Pihla Pelkiö?

Aloitin Pihla Pelkiöstä, josta on kirjoitettu ranskaksi ja puolaksi.

Lumo AI kertoi hänestä näin: 

Pihla Pelkiö on suomalainen entinen lentopalloilija.

Lähteiden mukaan:
Urheilu-ura: Syntynyt: 27. syyskuuta 1989
Pelipaikka: Keskitorjuja (centraali),
pituus 182 cm

Pelasi muun muassa HPK:ssa, jossa hänellä oli viisi kautta
Suomen pääsarjassa Saavutuksina yksi SM-hopea ja kolme pronssia, 156 ottelua pääsarjassa 

Valittiin Suomen naisten maajoukkueeseen – HPK:n toimitilaisuudessa hänet valitsi maajoukkueryhmään päävalmentaja Tapio Kangasniemi 
Pelaajaprofiili löytyy muun muassa Volleybox.net-sivustolta ja WorldofVolley-palvelusta

Urheilijanura jälkeen: Hän on jatkanut ammattiaan, ja LinkedIn-profiilin mukaan hän toimii notaarina (referendarina) Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa. Profiilissa hän esiintyy nimeä Pelkiö-Ruohela, mikä viittaa naimisiin menemiseen.

Lähteet:
Wikipedia (fr), Yle, Mestaruusliiga.fi, Volleybox.net, WorldofVolley, LinkedIn.

Mistralin Le Chat:

Pihla Pelkiö tunnetaan lentopalloilijana. Lisäksi hänet mainitaan myös nimellä Pihla Pelkiö-Ruohela, joka toimii esittelijänä Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa. 

Lähteet: 

Wikipedia (fi - artikkelitoive), finlex.fi, tuomioistuimet.fi 

Googlen tekoälytila vastasi näin:

Pihla Pelkiö (s. 27. syyskuuta 1989) on suomalainen entinen lentopalloilija, joka pelasi urallaan keskipelaajana Mestaruusliigassa. Hän edusti urallaan muun muassa Oriveden Ponnistusta (OrPo) ja Hämeenlinnan Pallokerhoa (HPK). Pelkiö valittiin urallaan myös Suomen naisten lentopallomaajoukkueen rinkiin.

Peliuransa jälkeen hän on opiskellut oikeustradenomiksi Satakunnan ammattikorkeakoulussa ja työskennellyt muun muassa notaarina Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa.

Lähteet:
Mestaruusliiga, Yle, LinkedIn, Yle, Hämeen Sanomat, lml-web.dataproject.com 

ChatGPT oli varsin pihalla:

Pihla Pelkiö on suomalainen näyttelijä ja laulaja. Hänet tunnetaan erityisesti Pihla Pelkiö -hahmosta ja esiintymisistään suomalaisissa tuotannoissa. 

(ei antanut lähteitä)

ChatGPT (Pro)

Pihla Pelkiö on suomalainen entinen lentopalloilija, joka pelasi keskitorjujana. Euroopan lentopalloliiton CEV:n HPK Hämeenlinnan pelaajaluettelossa Pelkiön pelipaikaksi on merkitty keskitorjuja, pituudeksi 180 cm ja syntymävuodeksi 1989. Hän pelasi urallaan muun muassa HPK:ssa Hämeenlinnassa. Yle uutisoi maaliskuussa 2014, että Pelkiö valittiin Suomen naisten lentopallomaajoukkueen 28 pelaajan ryhmään. Ryhmä valmistautui tuolloin EM-karsintoihin. Ylen aiemmassa HPK:n joukkue-esittelyssä Pelkiö oli niin ikään joukkueen keskitorjuja.

Lähteet: 

Yle (*2), CEV

Perplexity vastasi: 

Pihla Pelkiö on suomalainen entinen lentopalloilija, joka pelasi keskitorjujana.

Taustatiedot ja ura 

Syntynyt: 27. syyskuuta 1989
Pituus: 182 cm
Pelipaikka: Keskitorjuja

Pelkiö edusti urallaan muun muassa HPK:ta Hämeenlinnasta. Hän sai kutsun Suomen naisten maajoukkueen valmennusryhmään vuonna 2014.

Myöhempi ura Lentopallouran jälkeen Pelkiö (nykyään Pelkiö-Ruohela) on toiminut notaarina Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa. Hänellä on MBA-tutkinto hyvinvointipalvelujen kehittämisestä ja johtamisesta Satakunnan ammattikorkeakoulusta.

Lähteet:
Wikipedia (fr), women.volleybox (*2), Yle, Mestaruusliiga, Hämeen Sanomat, LinkedIn, profiles.worldofvolley 

2. Kuka on Sanna Jalomäki?

Entä sitten Sanna Jalomäki, josta on kerrottu Wikipediassa englanniksi ja persiaksi?

Lumo vastasi:

Sanna Jalomäki on suomalainen-australialainen monialainen taiteilija.
Lähteiden mukaan: 

Ura ja ammatit: Laulaja-lauluntekijä, taidemaalari, koulutettu näyttelijä, taidetoimija, graafinen suunnittelija ja kirjailija 

1990-luvun puolivälissä hänellä oli näyttelijärooleja suomalaisessa elokuvassa ja televisiossa, kuten elokuvissa Pimeän hehku (1996), Good Deeds (1997), Suomi ripillä (1994) sekä sarjassa Kotikatu (1995)  

Kuvataide: Hän on palannut maalaamiseen, ja hänen teemansa keskittyvät valon, värien ja maiseman talttaamiseen

Hän on perustanut yhdessä kokeneen Sinivuokko Koivulan kanssa "Kimppakuvitus" -yrityksen, joka on työskennellyt työpajoissa monenlaisten ihmisten kanssa – papeista koululaisiin, maahanmuuttajista  nuoriin ja ikäihmisiin 

Hänet tunnetaan myös taiteilijaryhmä TRKReaún perustajana, jonka luoma "Jellu" oli myös näyttelyssä Näyttelyt ja esiintymiset: Hänen teoksensa on ollut muun muassa näyttelyssä Kreikassa. Hän toimii aktiivisesti myös verkossa omalla verkkosivullaan ja Facebookissa "SANNA Fine Art"-sivuna.

Lähteet: 

Facebook-sivu, IMDb, Wikipedia (en), finlandabroad.fi, alchetron.com, sannajalomaki.com, weebly.com

Le Chat vastasi:

Sanna Jalomäki on suomalais-australialainen monitaiteilija: laulaja, lauluntekijä, maalari, koulutettu näyttelijä, taidekasvattaja, graafinen suunnittelija ja kirjailija. Hän on toiminut myös ammattinäyttelijänä sekä Suomessa että kansainvälisesti. 

Jalomäki on tunnettu myös taideprojekteistaan, kuten Kimppakuvitus-tekniikastaan ja Urban Lace -katutaiteestaan.

Lähteet: 

Wikipedia(en) ja sannajalomaki.com 

Googlen tekoälytila kertoi näin:

Sanna Jalomäki (s. 1966) on australialais-suomalainen monialainen taiteilija, taidekasvattaja ja entinen näyttelijä. Hän on teatteritaiteen maisteri, joka valmistui näyttelijäksi Tampereen yliopistosta. 

Jalomäki tunnetaan laajasta urastaan eri taiteenaloilla:

Näyttelijäntyö: Hän näytteli 1990-luvulla useissa suomalaisissa televisiosarjoissa ja elokuvissa, kuten Elämän suola, Pimeän hehku, Kotikatu ja Matka Viipuriin.

Kuvataide: Hän aloitti muotokuvamaalauksen asuessaan Kreikassa. Hänen akryylimaalauksiaan on ollut esillä näyttelyissä Suomessa, Kreikassa ja Japanissa. Hän tekee myös katutaidetta Urban Lace -tyylillä.

Musiikki ja yhteisötaide: Hän toimii laulajana ja lauluntekijänä sekä vetää suuria yhteisöllisiä taideprojekteja (kuten Suomen suurinta osallistavan taiteen Kimppakuvitus-projektia).

Kirjallisuus: Hän debytoi kirjailijana vuonna 2025 salanimellä S.L. Jalovuori julkaistulla ja itse kuvittamallaan fantasia-seikkailukirjalla Kurre ja Murre – Valkoonimaan tarinoita.

Lähteet: 

Finna, Wikipedia(en), Weebly.com, IMDb, Lily.fi 

ChatGPT pyysi apua:

Jos tarkoitat tiettyä Sanna Jalomäkeä, tarvitsen hieman lisätietoa — nimi voi viitata useampaan henkilöön. Kerro esimerkiksi, missä yhteydessä hänet tunnet (koulu, työ, some, julkisuuden henkilö tms.), niin voin selvittää, kenestä on kyse.

ChatGPT (Pro):

Sanna Jalomäki on verkossa saatavilla olevien elämäkertatietojen mukaan suomalais-australialainen monialainen taiteilija. Hänen toimintaansa on kuvattu laulamisen, lauluntekemisen, kuvataiteen, näyttelemisen, taidekasvatuksen, graafisen suunnittelun ja kirjoittamisen kautta. Hänestä käytetään myös nimeä S. L. Jalovuori. Elämäkertatietojen mukaan hän on työskennellyt näyttelijänä ja esiintynyt televisiotuotannoissa sekä myöhemmin työskennellyt kuvataiteen parissa.

Sanna Jalomäestä löytyi huomattavasti vähemmän riippumattomia ja institutionaalisia lähteitä kuin tämän koonnin muista henkilöistä. Alla oleva Wikipedia-artikkeli sisältää yksityiskohtaisia elämäkertatietoja, mutta kaikkia niitä ei pystytty vahvistamaan vahvemmista ensisijaisista tai institutionaalisista lähteistä. Siksi hänen kohdallaan tietoja on syytä pitää muita tämän koonnin henkilöesittelyjä epävarmempina.

Lähteet:

Wikipedia (en)

Perplexity kertoi: 

Sanna Jalomäki on suomalais-australialainen monialainen taiteilija, joka työskentelee kuvataiteen, musiikin ja taidekasvatuksen parissa. Tausta Jalomäki vietti lapsuutensa Australiassa ja muutti Suomeen vuonna 1986. 

Taiteellinen toiminta 

Hän on koulutukseltaan kuvataiteilija (MA) ja toimii freelance-taiteilijana ja -kasvattajana. Hänen erityisalaansa on muotokuvamaalaus, jossa hän yhdistää fotorealismia ja keskeneräisyyttä. Jalomäki on pitänyt yksityis- ja ryhmänäyttelyitä Suomessa, Kreikassa ja Japanissa. 

Muut alat 

Taiteilijan lisäksi Jalomäki on myös laulaja-lauluntekijä, graafinen suunnittelija, kuvittaja ja kirjailija. Hän on näytellyt muun muassa elokuvissa Pimeän hehku (1996), Hyvät teot (1997) ja Suomi ripillä (1994). Hän on toiminut taidekasvattajana Helsingin kaupungin kulttuurikeskuksessa. 

Lähteet: 

Wikipedia (en), sannajalomaki.com, themoviedb, LinkedIn, Kalleria, IMDb(*2), pirjopurjoproductions.weebly, finlandabroad, Bloomberg, Yle, csfd

3. Kuka on Anne Kalliomäki? 

Kolmanneksi testikohteeksi valitsin Anne Kalliomäen, jonka kanssa olen tehnyt vuosien varrella yhteistyötä. Hänestä kerrotaan suomenkielisessä Wikipediassa. 

LumoAI: 

Anne Kalliomäki on suomalainen tarinallistamisen asiantuntija, tietokirjailija ja yrittäjä. Hänet tunnetaan erityisesti seuraavista asioista: 

Ammatti ja yritys: 

• Hän on perustanut Tarinakone Oy -yrityksen (kansainvälisesti "StorySheep"), jossa hän on toiminut yli 15 vuotta 
• Työskentelee tarinalähtöisen palvelumuotoilun eli "tarinallistamisen" parissa ja kutsuu itseään "story designeriksi" 
• Toimii Visit Finland Akatemian valtuutettuna valmentajana; asiakkaita ovat muun muassa Snowman World, Hullu Poro ja Santa Claus Office 
• On pidänyt satoja luentoja ja tarinatyöpajoja yrityksille 

Kirjailija: 

On filosofian maisteri  

Hän on kirjoittanut palkitun kirjan Tarinallistaminen – Palvelukokemuksen punainen lanka, joka käsittelee tarinankerrontaa palveluissa 

Aiempi ura: 

Ennen yrittäjyyttä hän työskenteli dekoraattorina suomalaisissa elokuva- ja televisiotuotannoissa – muun muassa elokuvissa Kolme vuodenaikaa (2000) ja Pelistä pois (2002) sekä televisiosarjassa Benner & Benner (2001)

 
Hänellä on aktiivinen läsnäolo verkossa (YouTube-kanava "Anne Kalliomäki", Twitter/X @akalliom, LinkedIn).

Huomio: "Anne Kalliomäki" on melko yleinen suomalainen nimi – LinkedInistä näkyy esimerkiksi useita muita samaa nimeä käyttäviä ammattilaisia (mm. lääketeollisuuden ja kiinteistöjohtamisen alalta). Yllä kuvattu on kuitenkin se, josta on eniten julkista aineistoa. 

Lähteet: 

Wikipedia (fi), lookupthesky.eu, visitfinland.fi, crazytown.fi, tarinakone.fi, IMDb, LinkedIn, X, YouTube 

Le Chat:

Anne Kalliomäki on suomalainen tarinallistamisen asiantuntija, tietokirjailija ja yrittäjä. Hän on Tarinakone-yrityksen perustaja ja toimii tarinallistamisen pioneerina Suomessa. Kalliomäki on kouluttanut yrityksiä ja organisaatioita tarinalähtöisessä palvelumuotoilussa ja kirjoittanut kirjan Tarinallistaminen – palvelukokemuksen punainen lanka (2014). Hän on myös Visit Finland Akatemian valmentaja ja kouluttaja, ja hänen työnsä keskittyy yritysten tarinakokemusten ja asiakaskokemusten kehittämiseen 

Lähteet: 

Wikipedia (fi), puhujatori.fi, bonfire.fi, jyu.academia.edu 

Googlen tekoälytila kertoi näin:

Anne Kalliomäki on suomalainen tarinallistamisen asiantuntija, tietokirjailija ja yrittäjä. Häntä pidetään tarinallistamisen eli tarinalähtöisen palvelumuotoilun edelläkävijänä ja uranuurtajana Suomessa. Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri. 

Kalliomäen uran ja toiminnan keskeisimmät osa-alueet ovat: 

• Tarinakone Oy: Hän perusti vuonna 2008 Tarinakone Oy -nimisen yrityksen. Yritys auttaa brändejä ja yrityksiä luomaan elämyksellisiä ydintarinoita, jotka sitouttavat asiakkaita ja luovat parempaa asiakaskokemusta.
• Tarinallistaminen-menetelmä: Kalliomäki on kehittänyt tarinallistamisen menetelmää, jossa yrityksen liiketoimintaa ja palveluita muotoillaan tarinalähtöisesti. Menetelmää hyödynnetään erityisesti matkailualalla.
• Tietokirjailija: Hän kirjoitti aiheesta teoksen Tarinallistaminen – palvelukokemuksen punainen lanka (Talentum, 2014). Kirja palkittiin arvostetulla Hopeasulka-palkinnolla vuonna 2015.
• Kouluttaja ja valmentaja: Kalliomäki toimii laajasti luennoitsijana ja kouluttajana sekä Visit Finland Akatemian virallisena valmentajana.

Tausta AV-alalla: Ennen yrittäjäuraansa hän on työskennellyt myös televisio- ja elokuvatuotantojen parissa tehden ohjelmia kotimaisille tv-kanaville. 

Lähteet: 

Wikipedia (fi*2), Tarinakone(*2), LinkedIn, visitfinland.fi, Videolle.fi, lookupthesky.eu, Alma kirjakauppa 

ChatGPT:

Jos tarkoitat julkisuudessa tunnettua Anne Kalliomäkeä, hän on suomalainen tarinallistamisen asiantuntija, yrittäjä, kouluttaja ja tietokirjailija. Hän on Tarinakone Oy:n perustaja, ja hän on kehittänyt tarinallistamisen menetelmää erityisesti yritysten asiakaskokemusten ja matkailupalvelujen kehittämiseen. Hän on myös kirjoittanut kirjan Tarinallistaminen – Palvelukokemuksen punainen lanka, joka julkaistiin vuonna 2014.

Huomiona: samalla nimellä löytyy myös muita henkilöitä, esimerkiksi lääkealan markkinoinnin parissa työskentelevä Anne Kalliomäki.

Lähteet: Nice Group Consulting, LinkedIn

ChatGPT (Pro)

Anne Kalliomäki on suomalainen tarinallistaja, kouluttaja ja yrittäjä. Hän on Tarinakone Oy:n perustaja ja omistaja. Tarinakone kertoo yrityksen perustetun Jyväskylässä vuonna 2008 ja kuvaa toimintaansa

tarinallistamisen eli tarinalähtöisen strategisen muotoilun asiantuntijatyöksi.

Visit Finland kuvaa Kalliomäkeä tarinallistamisen eli tarinalähtöisen palvelumuotoilun edelläkävijäksi Suomessa. Hän on koulutukseltaan filosofian maisteri. Kalliomäki on kirjoittanut vuonna 2014 ilmestyneen kirjan ”Tarinallistaminen – palvelukokemuksen punainen lanka”, joka palkittiin Hopeasulka-palkinnolla. Ennen Tarinakonetta hän työskenteli televisio- ja elokuva-alalla. Hänen työnsä keskittyy erityisesti tarinoiden hyödyntämiseen yritysten palveluissa, asiakaskokemuksessa,

tuotteistamisessa ja liiketoiminnassa.

Lähteet: 

Tarinakone.fi (*3), Visit Finland

Perplexity kertoi hänestä näin: 

Anne Kalliomäki on suomalainen tietokirjailija, yrittäjä ja tarinallistamisen (storification) pioneeri, joka tunnetaan erityisesti tarinalähtöisestä palvelumuotoilusta matkailu- ja elämysaloilla. 

Tausta ja ura: 

Kalliomäki aloitti uransa televisio- ja elokuvatuotannoissa vuonna 1997. Vuonna 2008 hän perusti oman yrityksensä Tarinakone Oy:n (tunnetaan myös nimellä Storysheep), ja on siitä lähtien toiminut tarinallistamisen asiantuntijana. Hänellä on koulutukseltaan kirjoittamisen filosofian maisterin tutkinto, medianomin AMK-tutkinto sekä audiovisuaalisen markkinoinnin yo-merkonomin tutkinto.

Tarinallistaminen ja menetelmä: 

Kalliomäki on tuonut termin ”tarinallistaminen” (engl. storification) suomalaiseen liiketoimintaympäristöön yli 15 vuotta sitten. Hänen kehittämänsä menetelmä yhdistää tarinankerronnan ja palvelumuotoilun: yrityksen ydintarina tunnistetaan ja sitä käytetään asiakaskokemuksen suunnittelussa niin, että jokainen kohtaaminen muodostaa tarinan. 

Lähteet: 

Wikipedia (fi), LinkedIn, lookupthesky, SlideSharessa (Tarinavideot-koulutuksen esite), Tarinakone, Youtube (webinaaritallenteet, 3 suomeksi ja 1 englanniksi), soundcloud

4. Kuka on Saara Hopea? 

Neljäs testihenkilö on Saara Hopea, josta kerrottaan Wikipediassa suomeksi, englanniksi, ruotsiksi ja hollanniksi.

Lumo AI: 

Saara Hopea (viralliselta nimeltään Saara Elisabet Hopea-Untracht) oli merkittävä suomalainen muotoilija, joka syntyi 26. elokuuta 1925 Porvoossa ja kuoli 25. kesäkuuta 1984 Porvoossa.

Tuotanto ja materiaalit: 

• Hänen laaja tuotantonsa kattoi huonekalut, korut, lasiesineet, emalitaideteokset ja astiastot 
• Lasitaide oli keskeinen osa hänen työtään 
• Hän tuotti tuhansia emaljitöitä, jotka edustivat minimaalista ihannetta 1950-luvun suomalaisessa muotoilussa 
• Hänen tyylinsä oli minimalistinen ja funktionaalinen – esineiden tuli olla kestäviä, kauniita ja käyttökelpoisia 

Työura: 

• Työskenteli muun muassa Taito-yrityksessä sekä Wärtsilän (myöhemmin Arabian) palveluksessa 
• Toimi myös suunnittelijana Nuutajärven lasitehtaalla 
• Kuului sotienjälkeisen suomalaisen muotoilun johtaviin hahmoihin 1950- ja 1960-luvuilla 

Perintö: 

• Hänen teoksiaan on edelleen arvostettu suomalaisen muotoilun ikonisina klassikoina 
• Teoksia on muun muassa MoMA:n (Museum of Modern Art) kokoelmissa New Yorkissa ja Artnet-tietokannassa 
• Hänen lasityönsä ja värilliset pöytäesineensä ovat edelleen kysyttyjä keräilyesineitä 

Lähteet: 

Wikipedia (fi), elephant-life.com, enamelarts.org, royalsio2.com, ganoksin.com, artnet.com, MoMA.org, Instagram, Pinterest 

Le Chat:

Saara Hopea (1925–1982) oli suomalainen teollinen muotoilija, joka tunnettiin erityisesti lasiesineiden ja korujen suunnittelusta. 

Hänen tunnetuimpia töitään ovat esimerkiksi Nyppylä-kulho, mehusetti, Traviata-viinilasit ja Pantteri-maljakko. 

Hopea työskenteli Nuutajärven lasitehtaalla ja suunnitteli myös hopeakoruja perheensä kultasepänliikkeessä Porvoossa. 

Hän opiskeli Taideteollisuuskeskuskoulussa (nyk. Aalto-yliopisto) ja oli monipuolinen muotoilija, jonka työt edustavat 1950-luvun suomalaista minimalistista tyyliä. 

Lähteet: 

Wikipedia (en), meillakotona.fi, laatutavara.com, itavayla.fi 

Googlen tekoälytila:

Saara Hopea (myöh. Saara Hopea-Untracht, 1925–1984) oli suomalainen muotoilija ja korusuunnittelija, joka kuuluu Suomen modernin teollisen muotoilun kultakauden merkittäviin nimiin. Hän oli poikkeuksellisen monipuolinen taiteilija, joka suunnitteli urallaan lasia, jalometallikoruja, huonekaluja ja tekstiilejä.

Hopean ura ja tunnetuimmat työt jakautuvat kahteen päävaiheeseen:

Lasimuotoilu Nuutajärvellä (1952–1959): 

Hopea työskenteli Nuutajärven lasitehtaalla muotoilija Kaj Franckin alaisuudessa ja assistenttina. Tältä ajalta ovat peräisin hänen tunnetuimmat ja keräillyimmät lasiesineensä, joissa yhdistyvät puhtaat linjat ja upeat värit.

Korusuunnittelu Porvoossa: 

Vuonna 1959 hän siirtyi johtamaan perheyritystään, Porvoossa sijaitsevaa Kultasepänliike Ossian Hopeaa. Siellä hän keskittyi suunnittelemaan moderneja ja näyttäviä hopeakoruja. 

Lähteet: 

Wikipedia (fi), Porvoon museo, laatutavara.com, bisarri.fi, kansallisbiografia, Itäväylä, Bukowskis, meillakotona.fi, Yle 

ChatGPT: 

Saara Hopea-Untracht (1925–1984) oli suomalainen muotoilija ja korusuunnittelija, joka tunnetaan erityisesti Nuutajärven lasitehtaalle suunnittelemistaan lasiesineistä. 

Hän syntyi Porvoossa ja työskenteli monilla muotoilun aloilla. Hänen tunnetuimpia töitään ovat esimerkiksi Nyppylä-kulhot, Pantteri- ja Taifuuni-maljakot sekä erilaiset juomalasit ja karahvit. 

Hänen 1950-luvun muotokielensä edusti pelkistettyä, funktionalistista suomalaista designia. 

Hopea työskenteli Nuutajärvellä 1950-luvulla, ja hänen suunnittelemiaan esineitä on nykyään muun muassa MoMA:n ja Metropolitan Museum of Artin kokoelmissa. Myöhemmin hän keskittyi erityisesti koruihin, emalitöihin ja tekstiilitaiteeseen. Hän oli naimisissa yhdysvaltalaisen metallitaiteilijan ja kirjailijan Oppi Untrachtin kanssa, ja pari asui myös Yhdysvalloissa, Nepalissa ja Intiassa. 

Lähteet: 

Porvoon Museo, Meilläkotona, MoMA 

ChatGPT (Pro)

Saara Hopea, myöhemmin Saara Hopea-Untracht (1925–1984), oli suomalainen muotoilija. Porvoon museo kuvaa häntä monialaiseksi muotoilijaksi, joka työskenteli uransa aikana muun muassa lasin, korujen, huonekalujen, emaloitujen esineiden, keramiikan ja tekstiilitaiteen parissa.

Hopea työskenteli Taito Oy:ssä, suunnitteli huonekaluja Majander Oy:lle sekä lasiesineitä Nuutajärven lasitehtaalle. Nuutajärven Säätiön mukaan hän työskenteli Nuutajärvellä vuosina 1952–1959. Lisäksi hän suunnitteli koruja perheyritys Ossian Hopealle Porvoossa ja esineitä Wärtsilä-Arabialle. Hän asui 1960-luvulla New Yorkissa, jossa hän teki muun muassa emaloituja kupariesineitä. Palattuaan Porvooseen hän

työskenteli myös tekstiilitaiteen parissa.

Porvoon museolla on yli 600 esinettä käsittävä Saara Hopea -kokoelma, johon kuuluu muun muassa Nuutajärvelle suunniteltuja käyttöesineitä, koruja, emaliesineitä, huonekaluja, valokuvia ja arkistoaineistoa. Museo pitää Hopea-Untrachtia yhtenä Suomen arvostetuista muotoilijoista.

Lähteet:

Porvoon museo (*2), Nuutajärven Säätiö, Finna

Perplexity kertoi:

Saara Hopea (1925–1984) oli suomalainen muotoilija, joka tunnetaan erityisesti lasiesineistään, koruistaan ja huonekalusuunnittelustaan.

Elämä ja ura:

Saara Elisabet Hopea syntyi 26. elokuuta 1925 Porvoossa ja kuoli 25. kesäkuuta 1984 samassa kaupungissa. Hänen vanhempansa omistivat kultasepänliikkeen, ja hän opiskeli sisustussuunnittelua Taideteollisessa keskuskoulussa vuosina 1943–1946. 

Valmistumisensa jälkeen Hopea työskenteli huonekalu- ja valaisinsuunnittelijana ennen kuin siirtyi lasimuotoiluun 1950-luvun alussa. Vuonna 1951 Kaj Franck kutsui hänet Nuutajärven lasitehtaalle, jossa hän työskenteli vuoteen 1958/1959 asti. 

Vuonna 1960 hän muutti Yhdysvaltoihin yhdessä aviomiehensä, yhdysvaltalaisen metallitaiteilija Oppi Untrachtin kanssa, ja asui myös Nepalissa ja Intiassa ennen paluutaan Suomeen vuonna 1967. Tämän jälkeen hän keskittyi erityisesti koru- ja emalitöihin. 

Tunnettuja suunnitteluita:

Hopean tunnetuimpia lasiesineitä ovat: 

• Pantteri (1954) – vapaasti puhallettu taidelasi, jossa on vihreitä tai liljoja pilkkuja 
• Marja -lasit (1956) – tunnettu juomalasisarja 
• Nyppyläkulho (1952) ja Kupla-maljakko 
• Pinottavat lasit (1954), jotka voittivat hopeamitalin Milanon triennaaleissa 

Palkinnot ja tunnustukset:

• Hopea palkittiin hopeamitalilla Milanon triennaaleissa vuosina 1954 ja 1957 lasiesineistään. 
• Myöhemmin hän sai Porvoon kaupungin kulttuuripalkinnon (1981) ja 
• valtion taideteollisuuspalkinnon (1982). 

 Hänen työtään ovat kokoelmissaan muun muassa Metropolitan Museum of Art New Yorkissa ja Victoria & Albert Museum Lontoossa. 

Lähteet: 

Wikipedia(fi, en), franckly.com, vankerhoff-art.com, cooperhewitt.org, trepo.tuni.fi, ganoksin.com, LinkedIn, collections.vam.ac (*2), metmuseum (*2), 1stdibs.com, laatutavara.com, bisarri.fi

Tässä vielä kooste testistä.

Merkintöjen selitykset:
Nimi (millä kielillä hänestä on kirjoitettu Wikipediassa),
tekoälypalvelu (minkä kielistä Wikipedia-artikkelia käytti lähteenä),
ei osannut vastata kysymykseen

Pihla Pelkiö (fr, pl):
Lumo(fr), LeChat (fi-artikkelitoive), Google(-),
ChatGPT, ChatGPTPro(-), Perplexity(fr)

Sanna Jalomäki (en, fa):
Lumo(en), LeChat (en), Google(en),
ChatGPT, ChatGPTPro(en), Perplexity(en)

Anne Kalliomäki (fi):
Lumo(fi), LeChat (fi), Google(fi),
ChatGPT(-), ChatGPTPro(-), Perplexity(fi)

Saara Hopea (fi, en, nl, sv):
Lumo(fi), LeChat (en), Google(fi),
ChatGPT(-), ChatGPTPro(-), Perplexity(fi, en)

Mitä ajatuksia testini herätti?

Jos haluat testata asiaa jollain muulla käyttämälläsi tekoälyllä, niin tässä prompti:. 

Vastaa kysymyksiin: 

Kuka on Pihla Pelkiö
Kuka on Sanna Jalomäki
Kuka on Anne Kalliomäki ja
Kuka on Saara Hopea

ja listaa jokaisen vastauksen lopussa käyttämäsi lähteet. Koosta vastaukset yhteen tekstitiedostoon.

Jos lähetät vastauksen minulle, niin liitän senkin tähän testiin.