Kaipuuta vanhaan digiajan keskellä

Adrienne Salinger: Teenagers in Their Bedrooms

Tänä kesänä olen katsellut kauppojen lehtihyllyjä surullisin mielin. Niin paljon ristikkolehtiä, niin vähän muita lehtiä. No on tietysti kiva, että ihmiset tekevät vielä ristikoita paperille, mutta lehtien kohtalo surettaa - paperipostista tulee pian katoavaa kansanperinnettä. 

Tätä mietin myös törmätessäni Instagramissa Adrienne Salingerin valokuvakirjana, joka kuvasi 1980-ja 1990-lukujen teinien huoneita. Mistä teinit saisivat nykyään sellaisia julistemääriä, kun nuorten lehtiä ei enää ole?

Mietin myös teinikalentereita, Teinareita, joiden koristeluun käytettiin runsaasti aikaa ja joihin tuherrettiin pienellä käsialalla tärkeitä muistiinpanoja. Onko nykyteineillä paperikalentereita, vai kirjataanko ja jaetaanko tärkeät asiat vain somen avulla?

Nuorena minulla oli paljon kirjeenvaihtokavereita, ulkomaita myöten. Mieleeni ovat jääneet mm. Thalia Kreikasta, Maria Ruotsista, Hiroko Japanista ja suomenruotsalainen Ann-Charlott. Kirjepostin saaminen oli aina päivän kohokohta. Nykyään en kirjepostia lähetä enkä myöskään saa.

Kirjeenvaihtotaustani vuoksi olen jo pitkään kadehtinut ulkomaalaisia snail mail clubeja, joissa klubiemäntä lähettää klubilaisille kuukausittain perinteistä postia, maksua vastaan. Mail club -ilmiö liittyy myös blind box -ilmiöön, jossa ostellaan paketteja, joiden sisältö on yllätys.

Olen jo muutaman kerran huhuillut somessa, eikö tällaisia kerhoja ole vielä Suomessa. Viime viikolla sitten tärppäsi, ja sain kuulla kolmesta kerhosta. Liityin niistä ensimmäiseen, jonka JK Pölkki aloitti heinäkuussa. Ensimmäisen kirjeen printissä oli ihmeen tuttu hahmo, ja kirjeestä paljastui, että hahmo on saanut inspiraatiota minulle niin tutusta sarjasta. Tunnistatko sinä sen?

Kirjekerhoista kiinnostuneet löysivät Instagram-postaukseni ja nyt sen kommenteista löytyy vinkkejä muistakin kirjekerhoista.

Kirjekerho on mielenkiintoinen ilmiö, johon yrittäjien ja sisällöntuottajien kannattaisi tutustua. Tässä jutussa edelläkävijät nimittäin keräävät potin, sillä kovin montaa jäsenyyttä ihmiset tuskin harkitsevat. 

Pienyrittäjälle esimerkiksi sata 15 euron verkkokauppatilausta kuukaudessa tuo ihan uutta turvaa: säännöllistä tuloa, joka maksetaan aina samana päivänä. Sellaista on kiva olla mesenoimassa.

Kirjeisiin voisi laittaa esimerkiksi läppäritarroja, sarjakuvastrippejä, postikortteja, reseptejä, runoja, jatkokertomuksia, fanikuvia. Oman idolin kuulumisia olisi kiva lukea paperilta, jota hän on ehkä saattanut koskettaa! (Haamukirjoittajat-kirjassa taidettiin puhua tyypistä, joka halusi syödä postimerkin, jota tiesi rakastettunsa nuolleen.)

Kuukausikirjeiden idea on vanha, lähetellään vaikka sukkia, alushousuja, lankanäytteitä, kosmetiikkaa, kirjoja. Entisaikohin bändeillä ja artisteilla oli faniklubeja. Onkohan niitä vieläkin?

Digiajan keskellä olen palauttanut arkeeni analogisia asioita:

• elokuvien katselua ilman kännykkää
• paperikirjojen lukemista
• päiväkirjan kirjoittamista ja koristelua esimerkiksi pääsylipuilla, tarravalokuvilla ja esitteistä leikatuilla kuvilla. Tätä harrastusta kutsutaan esim. nimellä junk journal.

Vuonna 2017 innostuin bujoista (tarkka vuosi löytyi helposti bloggaukseni avulla). Nykyisin teen bujoa valmiisiin kalentereihin, se nopeuttaa prosessia ja auttaa keskittymään oleelliseen. 

Käsinkirjoittamisen hyötyjä:

• motorinen tuntu kynän käytöstä tuottaa ihmisaivoissa syvemmän oppimiskokemuksen (Lähde: Kauppalehti)
• aivot joutuvat proses­soimaan tekstiä enemmän ja tekemään ­aktiivisia valintoja, mitä kirjoitetaan ylös. Aivotyön tekeminen kirjoittaessa siis auttaa muistamaan ja oppimaan. Tekstiin on helpompi tehdä tunneilmaisuja, esimerkiksi sydämillä tai erityisen isolla huutomerkillä. Kirjoittaminen ylläpitää vireystilaa, ja auttaa keskittymään paremmin esimerkiksi luentoon tai palaveriin.(Seura)
• kirjoittamisen hitaus ohjaa asioiden tiivistämiseen (Terve)
• käsinkirjoittaminen voi auttaa ideoimaan (MTV)
• lisää henkistä energiaa ja antaa aivoille tauon. Paperi auttaa keskittymisessä toisin kuin kännykkä tai tietokone, jossa muut houkutukset sijaitsevat fyysisesti lähellä, erityisesti, jos ei ole poistanut ilmoituksia. (Kuntoplus)

Kaipuusta vanhaan analogiseen aikaan kertoo myös Catherine Pricen kirja Kuinka päästää irti puhelimesta. Vuonna 2017 ilmestynyt kirja on entistä ajankohtaisempi, onhan somepalveluiden algoritmeista tullut entistä koukuttavampia. Kirja ei yllytä irtautumaan puhelimesta kokonaan, onhan siinä paljon hyviä puolia, vaan vähentämään tietoisesti sen käyttöä ja rauhoittamaan sekä aikaa että fyysistä tilaa, johon kännykkä ei kuulu. 

Kirjan alkupuolella kerrotaan puhelimen haitoista, loppupuolella annetaan käytännön vinkkejä irtautumiseen. Tartuin kirjaan sillä asenteella, että mulla on nämä asiat jo hyvin hanskassa, olenhan panostanut somen käytön vähentämiseen jo vuosia mm. lopettamalla algoritmisyötteiden käytön ja lisäämällä analogisia harrastuksia kuten paperisten kirjojen lukemista ja paperisen päiväkirjan kirjoittamista sekä elokuvien katsomista ilman kännykkää. Käsitöitäkin teen. 

Olen myös luopunut monen mobiilisovelluksen käytöstä, esimerkiksi Facebookia, LinkedIniä ja Hesaria tutkin kännykän selaimen kautta. Somepaastostakin mulla on kokemusta, viime vuonna pidin viikon someloman. Aikomuksistani huolimatta säännöllisistä somepaastoista ei ole kuitenkaan tullut vielä tapaa. 

Mutta jo kirjan 30 päivän kuurin aloitus sai miettimään omaa tilannettani uudestaan: uskallanko katsoa, paljonko minulla menee oikeasti aikaa kännykällä? Viimeisten viikkojen aikana määrät ovat olleet hurjia, isoimmillaan 12 tuntia päivässä! Se johtui siitä, että seurasin Wikimaniaa kännykältä - ajattelin, että se sopii paremmin loma-aikaan kuin läppärin päivystys. 

Suurin yksittäinen aikasyöppö on Instagram, johon minulla on mennyt keskimäärin 106 minuuttia päivässä. Vähimmillään käytin siihen 13 minuuttia, isoimmillaan 228! Instagram-kouluttajan pitää toki tietää, mitä alustalla tapahtuu, mutta ehkä vähempikin riittäisi. Siksi asensin itselleni ensimmäistä kertaa aikalukon, tästedes en saa ylittää 2 tuntia päivässä. Kunhan näen, miten tilanne etenee, saatan vielä pienentää määrää.

Linkkivinkki:

• Yle Areenasta K3, J5: Käsin kirjoittaminen jäsentää mielen kaaosta 

EU vaatii yrityksiltä uusia tekoälymerkintöjä

EU:ta syytetään turhasta säätelystä, mutta minusta on kiva, että se pitää ihmisten puolta. Sunnuntaina astui voimaan uusi vaatimus: yritysten tulee nyt merkitä tekoälyn avulla tekemänsä tai muokkaamansa sisällöt. Yksityishenkilöt saavat siis huokaista helpotuksesta, vaatimus ei koske heitä. 

Yritystenkään ei tarvitse tehdä merkintää aina. 

Vaatimus koskee tekoälyn tuottamaa tai muokkaamaa 

1. kuva-, ääni- tai videosisältöä, joka muistuttaa olemassa olevia henkilöitä, esineitä, paikkoja, entiteettejä tai tapahtumia ja näyttäisi henkilöstä virheellisesti aidolta tai totuudenmukaiselta 

2. tekstiä, joka on julkaistu yleisölle tiedottamiseksi yleistä etua koskevista asioista, jotka eivät ole ihmisen suorittaman tarkastelun tai toimituksellisen valvonnan kohteena ja joiden toimituksellinen vastuu ei ole kenelläkään oikeushenkilöllä tai luonnollisella henkilöllä.  

Jotta ei tarvitse miettiä rajanvetoja, voi olla helpointa pyrkiä läpinäkyvyyteen. Esimerkiksi seuraava kuva ei varmaankaan näytä minun tapauksessani aidolta tai totuudenmukaiselta - kukaan ei odota, että minä piirtelisin tällaisia kuvia. Mutta jos kuva olisi jonkun kuvittajan tilillä, tilanne voisi olla toinen. No oli miten oli, päätin kuitenkin kertoa, miten kuva on tehty:

eurooppalaisella Lumo-tekoälyllä, jota olen käyttänyt alkuvuodesta lähtien. Lue siitä lisää. Vielä alkuvuonna Lumo ei tehnyt kuvia.

Tekoälyä voi käyttää monella tavalla tekstintuotannossa ideoinnista rakenteen tai sanaston kommentointiin tai koko tekstin tuottamiseen. Mihin vedetään raja, milloin käytöstä pitää ilmoittaa?

Tämä auttaa:

 "Tiedonantovelvollisuutta ei sovelleta, jos tekoälyllä tuotettu teksti on läpikäynyt ihmisen suorittaman uudelleentarkastelun tai toimituksellisen valvonnan ja jos luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä on toimituksellinen vastuu sisällön julkaisemisesta."

Eli jos vaikka julkaisee jonkun tekstin omalla nimellään, niin silloin on myös vastuussa kirjoittamastaan. Ja siksi pitää tietysti tarkistaa se, mitä on kirjoittanut. 

Tekoälyn käyttöä sivutaan myös Tuomas Mattilan Haamukirjoittajat (2025) -kirjassa. Siinä kerrotaan vancouverilaisesta asianajajasta, joka käytti tekoälyä lapsen huoltajuutta koskevassa oikeusjutussa. Vastapuoli joutui tekemään paljon selvityksiä todistaakseen, että hänen mainitsemansa ennakkotapaukset olivat hallusinoituja. Asianajaja ei saanut tästä tuomiota, mutta kielteinen julkisuus on tuskin auttanut hänen uraansa. 

Kirjassa kerrotaan tunnetuista tapauksista kuten Alexander Dumas, Mozart ja Milli Vanilli -duo. 

Hyvin jännä haamuammatti on naisella, joka pyörittää Tinderiä asiakkaidensa puolesta: hän tekee asiakkailleen profiilit, valikoi hyvät matchit, aloittaa keskustelut ja niin edelleen. Asiakas astuu mukaan vasta, kun on tapaamisen aika. Hän puolusteli toimintaansa sillä, että ihmisten välinen kemia paljastuu vasta tapaamisessa. Nykyäänhän deittisovelluksissa saattaa törmätä myös tekoälyn tuottamiin sisältöihin.

Hieman kyseenalaisempi moraalikäsitys oli sillä haamulla, joka kertoi kirjoittaneensa tekstejä netin rakkaushuijareille. :(

Kirjassa käydään läpi myös tieteen ja opintosuoritusten haamutekijöitä. Aika hurjia juttuja. Ehkä minäkin olen wikipedistinä haamu: ihmiset lainaavat mun kirjoittamia lauseita kreditoiden niistä kasvotonta alustaa. No niinhän minä tietysti itsekin teen.

Lue lisää EU-muutoksesta: tekoälymerkinnöistä .

Aalto Works Wikimediassa

 

Tartun ajankohtaiseen aiheeseen, nimittäin Aalto Worksiin, joka nimitettiin eilen yhdeksi Unescon maailmanperintöluettelon kohteeksi. Hienoa Suomi!

Wikimedia-asiantuntijana aloin tutkia, miten Aalto Works näkyy eri Wikimedia-projekteissa ja sain selville ihan mielenkiintoisia juttuja.

Et ehkä tiedä vielä, ettei Wikimediassa pidetä ennustamisesta. Asioita ei lisätä sinne yleensä "etukäteen" ja siksi Aalto Works lisättiin eri projekteihin vasta eilen. 

Mutta koska eri projekteissa on vähän erilaiset säännöt, Aalto Works on ollut jo pitkään Wikidatassa. Sinne se lisättiin, kun siitä tuli "Maailmanperinnön aieluettelon kohde".

Jo kesällä 2024 oli tiedossa, mistä kohteista Aalto Works muodostuu, vaikkei kohdetta vielä sillä nimellä kutsuttukaan. Kohteen lisäsi Wikidataan silloin käyttäjä, joka toimi palvelussa brasilianportugaliksi. Oletan siis, ettei hän ole suomalainen.

Käyttäjäsivuillaan hän on kertonut kielitaidostaan näin:

pt-N Este utilizador tem um conhecimento nativo de português.

en-3 This user has advanced knowledge of English.

es-3 Este usuario tiene un conocimiento avanzado del español.

Maailmanperintöluetteloon pääseminen teki aiheesta merkittävän myös Wikipediassa. 

Yllättävää kyllä, artikkeli luotiin ensin kiinaksi!

Käyttäjä nimeltään TuhansiaVuoria on levittänyt muutenkin merkittävästi Suomi-tietoutta kiinaksi. Käyttäjäsivuillaan hän nimittäin kertoo kääntäneensä nämä Wikipedia-artikkelit:

• Vallisaari
• Suomi Eurovision laulukilpailuissa
• Finlandia-talo
• Juha Sipilä
• Helene Schjerfbeck
• Jadesoturi (kiinalaissuomalainen elokuva)
• Suomen Kansallisooppera ja -baletti
• Finlandia-palkinto
• Mikael Agricolan kirkko
• Presidentin linna
• Suomen itsenäisyyspäivä
• Suomen hallinnollinen aluejako
• Suomalaiset nimet
• Aamulehti
• Rauhalinna
• Hugo Simberg
• Suomen itsenäisyysjulistus
• Suomen kunnat
• Suomalainen musiikki
• Tampereen kaupunkin pääkirjasto Metso
• Suomen poliittinen järjestelmä
• Kasper Muttonen
• Tom from Finland -musikaali
• Kauppis-Heikki
• Santeri Ivalo
• Konrad Lehtimäki
• Ilmari Kianto
• Arvo Turtiainen
• Carl Gustav Emil Mannerheim

Huh-huh! Arvostan kovasti hänen työtään, onhan joukossa monta minullekin tärkeää asiaa. Samalla toivon, että esimerkiksi Suomen suurlähetystöt maailmalla osaisivat arvostaa Suomeen liittyviä Wikimedia-sisältöjä - ehkä ne voisivat jopa kannustaa siihen järjestämällä erilaisia Wikipedia-työpajoja?

Toinen Aalto Works -Wikipedia-artikkeli julkaistiin englanniksi. Sen teki käyttäjä nimeltään Jaakko.kulta. Hieman myöhemmin hän julkaisi aiheesta artikkelin myös ruotsiksi.

 

Käyttäjäsivuillaan hän on kertonut itsestään näin:

I'm currently pursuing a master's degree in World Heritage Studies. I've previously completed BA (Hons.) in European and Global History with History of Art. Being passionate about history as well as tangible and intangible cultural heritage, I love to update and create new articles to Wikipedia.

Jag studerar på ett masterprogram i världsarvsstudier. Tidigare har jag avlagt en kandidatexamen i europeisk och global historia samt konsthistoria. Mina intressen inkluderar bland annat historia, kulturarv och det svenska språket i Finland.

Voi että! Ajattele, miten hienoa olisi, jos opintosuoritteita voisi tehdä Wikipedia-artikkeleita luomalla tai täydentämällä. Siitä olisi enemmän hyötyä kuin piiloon jäävästä esseestä, niin Suomelle kuin joissain tapauksissa myös jopa koko maailmalle!

Jaakko.kullan artikkeleiden välissä käyttäjä PtG julkaisi artikkelin suomeksi. Käyttäjäsivuillaan hän kertoo aloittaneensa Wikipediassa kesäkuussa 2005.

Wikipedia-työstään hän on saanut lukuisia palkintoja, muokkauksia hänellä on kasassa jo huimat 105 000. Uusia artikkeleita hän on luonut lähes 3200.


Kesäkuussa suomalainen Wikipedia-yhteisö sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon. Oli jo aikakin, että PtG:n ja kumppaneiden vapaaehtoistyö tunnustetaan valtakunnallisesti arvokkaaksi. 

Missä me olisimme ilman heitä*? 

Ja miten me voisimme kannustaa heitä jatkamaan sisällöntuotantoa?

(*Teen kyllä itsekin Wikipediaan vapaaehtoisesti sisältöjä, esimerkiksi tänään muokkasin Alvar Aallon artikkelia. Mutta useimmiten teen Wikipedia-sisältöjä työni puolesta.)

Viimeinen eilen luotu Aalto Works -Wikimedia-sisältö tehtiin Wikimedia Commonsiin, kaikkien Wikimedia-projektien yhteiseen mediapankkiin.

Päivityksen teki käyttäjä nimeltään Kooma, joka on tehnyt Commonsissa lähes 42 000 muokkausta. 

Kooma loi Aalto Worksille oman kategorian. 

Commonsissa, kuten Wikipediassakin, tietoja hallinnoidaan kategorioiden avulla. Kategoriat järjestetään hierarkisesti ja esimerkiksi Aalto Works -kategorialla on 13 alaluokkaa, eli siihen on linkitetty kaikkien Aalto Works -kohteiden omat kategoriat. 

Aalto Worksilla itsellään on kaksi yläluokkaa:

maailmanperintökohteet Suomessa ja

asioita, jotka on nimetty Alvar Aallon mukaan.

Kategoriaan on lisätty myös Wikidata-tietolaatikko.

Wikidata linkittää yhteen kaikki Wikimedia-projektit, eli tästä voit tarkistaa, onko bloggaukseni jälkeen tehty lisää Aalto Works -sisältöjä.


Taustakuvista pilkistelee muuten Paimio-tuoli, jonka kuvan latasin Wikimedia Commonsista. Commonsin kuvia saa käyttää myös kaupallisiin tarkoituksiin, joten se on yksinyrittäjällekin mitä mainioin kuvapankki. :)

Jos haluat oppia lisää Wikimediasta, ota yhteyttä!

Asiantuntijan visuaalinen brändi muodostuu toistoista

Asiantuntijan visuaalinen brändäys - miten eri tavoin sitä voi tehdäja kuka tekee sitä hyvin? 

Tällaista asiaa päädyin miettimään tänään, kun suunnittelimme ensi syksyn brändäyskoulutuksia ja vilauttelin siinä samalla Instagram-syötteitäni.

Kuulun siihen ihmisryhmään, jolle ajatus jatkuvasta selfieiden jakamisesta tuntuu vaikealta ja kiusalliselta. Siitä huolimatta minun pitää asiantuntijayrittäjänä ja somekouluttajana tuottaa jatkuvasti visuaalista sisältöä someen. Sisältöä, joka on tunnistettavasti minun luomaani. 

On siis pitänyt keksiä tapa tunnistautua ilman omia kasvoja.  

Visuaaliseen brändiini kuuluu toistuvien kehysten lisäksi

myös brändifontit ja -värit ja taustakuvassa karsittu väripaletti.
Hyödynnän samoja kuvia monessa paikassa, esimerkiksi Pixelfedissä.

Olen käyttänyt samanlaisia kehyksiä yritystililläni aina ja henkilöbränditilillänikin lähes alusta asti. 

Siitä lähtien, kun vaihdoin henkilötilini kielen suomeen olen hyödyntänyt aiempaa vahvemmin kahden IG-tilin strategiaa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että osan postauksista julkaisen molemmilla tileillä samaan aikaan. Oheisista kuvista voit tutkia tarkemmin, kuinka usein sitä teen ja miten pahasti vieraan tilin sisällöt pomppaavat syötteestä. 

@jjanhone-tili

@piilotettuaarre-tili

Koulutustani varten etsin uusia esimerkkejä erilaisista henkilöbrändäyksen tavoista Instagramissa. Jos sinulla on siellä julkinen asiantuntijaprofiili (tai jopa kaksi), jonka visuaaliseen ilmeeseen olet panostanut tavalla tai toisella, laitathan linkin kommentteihin. Olisi kiva myös kuulla siitä, mistä elementeistä visuaalisuutesi olet rakentanut.

Voi olla, että täydennän tätä tekstiä saamieni vinkkien perusteella. :)

Ensimmäisenä minulle ilmoittautui Anniina Nirhamo, joka pitää Instagramissa @anniinasbooks-tiliä. 

Tältä se näyttää:

Tilillä keskitytään sen nimen mukaisesti kirjoihin, josta tilin visuaalinen ilmekin ammentaa.

"Kirjagramissa on tyypillistä tällainen kotoilu ja kaikki siihen yhdistettävät pehmeät materiaalit, mukavuus, kahvikupit ja niin edelleen. Lisäksi kuvaan välillä itseäni, että kasvoni tulevat seuraajilleni tutuiksi ja persoonani jotenkin läheisemmäksi. Samalla tuon esille asiantuntijapuolta - olen kirjoittaja.

Sisältöjä tilille teen välillä Canvassa, mutta usein myös Instagramin omalla sovelluksella. Aiemmin otin järkkärillä asetelmakuvia, nyt pyrin luomaan autenttisempaa fiilistä. 

Asiantuntijana pääkanavani on LinkedIn, mutta tuon asiantuntijuuttani esiin myös Instagramissa. Kerron siellä esimerkiksi kirjasomekoulutuksistani ja teen myös vaikuttajamarkkinointia."

PS. Vaikka visuaalisten sisältöjen luominen on minusta kivaa, lähestulkoon harrastus, niin henkilökohtaisella salatililläni ei brändäystä näy. On vapauttavaa luoda myös ihan sekalaista sisältöä.

Wikipediaan luotetaan enemmän kuin ChatGPT:hen

Kyselin viime viikolla Wikimedia-verkostoltani, olisiko kenelläkään tietoa tutkimuksesta, joka mittaisi sitä, miten luotettavana ihmiset pitävät Wikipediaa. 

Vinkkien avulla pääsin Brand Health Tracker -kyselyn jäljille. Wikimedia-säätiön viestintä on julkaissut Brand Health Tracker -tutkimuksen 8 kertaa (ks. Brand Health Tracker Wave 8). 

Kysely tehdään maailmanlaajuisesti kaksi kertaa vuodessa, huhtikuussa ja lokakuussa. Tammikuussa 2026 julkaistun Wave 8:n tulokset perustuvat lokakuussa 2025 tehtyyn kyselyyn.  

Ihmisiltä kysyttiin mm. sitä, 

• ovatko he kuulleet tietyistä digipalveluista, 
• pitävätkö he niitä rehellisinä ja puolueettomina, 
• käyttävätkö he niitä itse tai 
• ovatko he joskus tuottaneet niihin sisältöjä. 

Vaikka kysely on tehty Wikimedian näkökulmasta, siitä saa irti paljon muutakin mielenkiintoista.

Aloitetaan palveluiden tunnettuudesta, joka on sikäli tärkeä mittari, etteivät ihmiset voi käyttää sivustoja, joiden olemassaolosta he eivät edes tiedä. 

Google, YouTube, Facebook, Instagram ja Tiktok kuuluvat maailman tunnetuimpiin nettisivustoihin, mutta esimerkiksi vain kymmenen prosenttia vastaajista oli kuullut Blueskystä. 

Wikipedian tunnettuus oli suurimmillaan kyselyssä 3 (Wave3), jolloin vastaajista 83 prosenttia tunnisti Wikipedia-nimen. Nyt tunnettuus oli romahtanut 64 prosenttiin!

Wikipedian tunnettuus on laskussa. Kuvan lähde. 

Tunnettuus on laskenut ympäri maailmaa. Minut yllätti se, että Pohjois-Amerikassa, Wikipedian kotikonnuilla, vain 55 prosenttia vastaajista tunnisti palvelun! Lukema on nykyisin lähes yhtä heikko kuin Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. 

Johtuuko tunnettuuden lasku siitä, ettei Wikipedia juuri näy somessa?

Esimerkiksi Facebookissa Wikipedialla on 5,4 miljoonaa seuraajaa, Tiktokissa 990 000,  Instagramissa 750 000, X:ssä lähes 600 000 ja Youtubessa noin 300 000. Yhteensä seuraajia on 8 miljoonaa.

Samaan aikaan ChatGPT:llä on Facebookissa 485 000 seuraajaa, Tiktokissa 2,7 miljoonaa seuraajaa, Instagramissa 5,5 miljoonaa, X:ssä OpenAI:lla on 5 miljoonaa seuraajaa,  YouTubessa 2 miljoonaa seuraajaa. Yhteensä seuraajia on lähes kaksi kertaa enemmän kuin Wikipedialla, noin 15,7 miljoonaa.

Lähes kaikki vastaajat, jotka ovat tietoisia Googlesta myös käyttävät sitä viikoittain. Yahoolla on varsin korkea tunnettuus, mutta viikoittaisia käyttäjiä sillä on siihen nähden vähän. Pidän myös Redditin ja Blueskyn käyttöä pienenä verrattuna niiden tunnettuuteen. Wikipediaa käyttää joka viikko lähes puolet niistä vastaajista, jotka tunnistivat sen nimen.

On helpompi kuluttaa sisältöjä, kuin tuottaa niitä itse. 

Kyselyssä kysyttiin, ovatko vastaajat tuottaneet sisältöjä kyselyssä mukana olleisiin palveluihin "ainakin joskus".

Noin 60 prosenttia vastaajista oli tuottanut joskus sisältöä Facebookiin. Sitä emme tiedä, olivatko nämä sisällöt omia postauksia vai kenties kommentteja. 

Kysymys oli muotoiltu näin: 

Which of the following have you ever written on, edited, posted, or published anything?

Seuraavaksi eniten sisältöjä oli tehty Instagramiin, Tiktokiin, YouTubeen, X:ään ja LinkedIniin.

Halusin vertaillla myös sitä, kuinka moni palveluja nykyään viikoittain käyttävistä vastaajista on tuottanut niihin joskus sisältöjä. Harmittelen sitä, että kysymykset olivat näin epämääräisiä - olisi tosi mielenkiintoista tietää esimerkiksi se, kuinka moni nykyisistä viikkokäyttäjistä tuottaa sisältöjä käyttämiinsä palveluihin viikoittain.

Ehkä esimerkki on paikallaan. Olen tuottanut valtavan määrän sisältöjä Yahoon alustoille vuosituhannen molemmin puolin, mutta enää se ei kuulu mun viikottaiseen rutiiniin. Sisältöjä olen tehnyt myös Tiktokiin, mutta palveluun en ole kirjautunut ainakaan viiteen vuoteen.

Bluesky on varsin tuore palvelu ja noin puolet sitä käyttävistä on tuottanut sinne joskus myös sisältöjä.  

Alkuperäinen kysymys, johon lähdin etsimään vastausta oli se, 

luottavatko ihmiset Wikipedian sisältöihin. 

Asiaa kysyttiin kyselyssä tällaisin sanoin: 

"How much do you trust each of the following sites to be honest and unbiased?"

Arvelen, että kysymykseen on voinut vastata esimerkiksi asteikolla 1-5, ja tuloksissa vastaukset 4 ja 5 on tulkittu luottamukseksi.

Katsotaan ensin millainen maine palveluilla on niiden vastaajien joukossa, jotka ovat niistä kuulleet.

Silmämääräisesti voi huomata, että yleinen luottamus Googleen, Wikipediaan ja ChatGPT:hen on varsin korkea niiden tunnettuuteen verrattuna. Kaikista vastaajista Wikipediaan luottaa 45 prosenttia, ChatGPT:hen 44 prosenttia.

Luottamus Wikipediaan on laskenut alueittain,

poikkeuksena Keski- ja Itä-Eurooppa sekä Keski-Aasia.

Kuvan lähde.

Uteliaisuuttani tein vertailun siitä, miten ChatGPT:n ja Wikipedian maineet eroavat tarkemmissa kysymyksissä niiden ihmisten keskuudessa, jotka ovat näistä palveluista kuulleet.

Kysymys                                                                 ChatGPT         Wikipedia

Quality information on various topics                        26                        31

Well referenced and cited                                           19                        26

Reliable, trustworthy, up to date                                 18                        24  

Helps me do things quicker                                     32                        19

Has a positive impact in the world                             18                        23 

Has a positive impact in my country                          13                        17     

           

Key source on information online                              23                        32

Backbone of online knowledge                                  13                        21    

Ainoa asia, jossa ChatGPT ohitti Wikipedian oli se, miten se nopeuttaa työtä. 

ChatGPT on henkilökohtaisia tarpeita palveleva työväline, Wikipedia taas tietosanakirja. Työkalulla voidaan nopeuttaa myös sellaisia asioita, joihin tietosanakirja ei taivu. 

Vastaajien mukaan Wikipedia on ChatGPT:tä parempi, kun tarkastellaan tiedon ja lähteistyksen laatua, luotettavuutta ja ajantasaisuutta. Wikipedialla on katsotaan myös olevan positiivisempi vaikutus maailmaan ja omaan kotimaahan ja sitä pidetään oleellisena tiedonlähteenä netissä.

Mielestäni kiinnostavaa on myös se, kuinka moni palveluiden käyttäjistä pitää käyttämiään palveluja rehellisinä ja puolueettomina. 

Fediversumissa olen törmännyt moneen ihmiseen, jotka ovat hypänneet eettisistä syistä pois esimerkiksi Googlen tai Metan palveluista. Kaikille tällainen valinta ei kuitenkaan ole mahdollista, ei minullekaan. 

Seuraava kuva paljastaa mielestäni oivallisesti sen, millä palveluilla on enemmän käyttäjiä kuin luottamusta niiden eettisyyteen.

Vastaajissa oli enemmän Goolen käyttäjiä, kuin ihmisiä, jotka uskoivat palvelun eettisyyteen. Yahoolla tilanne oli päinvastainen.


Kaikki tämän bloggauksen grafiikat olen tehnyt Canvalla ja esimerkiksi yllä olevan kuvan rakentaminen vaati yllättävän pitkän jumpan, että siitä tuli selkeä. Koska yksinyrittäjän resurssit ovat rajalliset, tein kuvista sellaisia, että saatoin jakaa ne myös Instagramin karusellissa. 

Grafiikat tein tarkoituksella ilman tekoälyä. En luota siihen, ettei AI muuta lukuja selkäni takana, ja tässähän niitä riitti. Toisaalta säätiö ei ole julkaissut kaikkea dataa sellaisella tarkkuudella, että olisin voinut raakadatan tekoälylle edes antaa, vaan minun piti itse tulkita sitä.


Toivottavasti näistä visualisoinneista oli sinulle jotain iloa! Jos haluaisit oppia tekemään itse vastaanlaisia visualisointeja, ota yhteyttä, sillä somen ja Wikipedian lisäksi koulutan myös Canvan käytössä.