16 vuotta yrittäjänä - miten tein sen?

Tänään tuli täyteen jo 16 vuotta yrittäjänä. 

Päätöksen yrittäjyydestä tein kai lokakuussa, mutta tasan 16 vuotta sitten PRH:ta tuli puhelu ja pienen keskustelun jälkeen löin lukkoon yritykseni nimen: Hidden treasure - Piilotettu aarre. Englanninkielinen nimi ei ollut sattumaa - mun urani Nokialla oli ollut kansainvälinen ja koulutin useimmiten englanniksi. 

Yrityssynttäreitä olen siis saanut viettää jo monen monta. 

Vuosina 1-10 tapasin järjestää arpajaiset ja annoin ilmaisia tunteja synttärivuoden mukaan 1-10 ihmiselle. Kaikenlaista kivaa niiden 55 tunnin aikana tulikin tehtyä! 

Pari tällaista lahjaa olen tänäkin vuonna antanut, ilman arvontaa tosin. Kerroin tuttavan pyynnöstä urastani pitkäaikaistyöttömille ja sparrasin tuttavaa, joka pisti yrityksen pystyyn. 

Suloiset kiitokset kaikille matkassani 

tavalla tai toisella olleille!

Kun on tehnyt harrastuksestaan työn, niin mielellään siitä puhuu myös vapaa-ajalla.

10-vuotissynttäreitä vietin etänä, elettiinhän silloin korona-aikaa. Lahjaksi sain erittäin ihania puheita, pieniä tietoiskuja eri aiheista. Niiden muisto lämmittää yhä. 

Viime vuonna, 15-vuotispäivänä, päätin antaa enemmän aikaa blogilleni. Sen jälkeen olen blogannut 35 kertaa. Ihan hyvä, vaikka varmaan vähemmän, kuin sillon kuvittelin. En ole esimerkiksi saanut aikaiseksi postailla kaikkia kirjajuttujani tänne.  

Uutta intoa blogiin sain, kun aloin tehdä Instagramiin seitsemän kuvan karusellipostauksia.

Ehkä minun pitäisi innostua myös siitä, että blogissani pyörii hyvin paljon lukijoita. Eilen 1904, tänään 2099, lokakuussa 89 353 ja tässä kuussa 35 112. Yhteensä täällä on ollut 1,5 miljoonaa vierailua.

Hieno peliväline. :)

Vauhti kiihtyy vuosi vuodelta, vaikka ei tämä enää mitään blogien kulta-aikaa mielestäni olekaan. Siksi, vaikka tilastotieteilijä olenkin, en enää seuraa juurikaan nettisivujeni tai blogini liikennettä. 

On tietysti kiva, että täällä käy paljon botteja, mutta bottien sijaan kirjoitan blogiini ihmisiä ja itseäni ajatellen. Kirjoittaminen on ajattelemista, ja eniten ajattelen nykyään paperille kirjoittamalla. Se on ihanaa, sillä en halua, että kaikki ajatteluni on koneiden luettavissa.

Tänään, virallisena sweet sixteen -päivänä, kerroin somessa (=Instagram, Facebook ja LinkedIn) seitsemän kuvan karuselleissa asioista, joiden ansiosta Piilotettu aarre päässyt näinkin makeaan ikään ja samat jutut jaan nyt tässäkin. 

Urani kouluttajana alkoi 

Artemis-työkaluista.

Urani kouluttajana alkoi siis Artemis-työkaluista, joiden avulla Nokialla kirjattiin ylös tunteja ja seurattiin projektien etenemistä.

Osana projektikoordinaattorin rooliani oli pitää koulutuksia, mutta myös tehdä kaikenlaisia graafisia esityksiä. 

Tilastotieteilijälle sopivaa hommaa siis! 

Myös graduni liittyi Artemis-työkaluihin. Oli etuoikeus tehdä gradu omalle työnantajalle - sain siis käyttää graduun myös hieman työaikaa, ehkä päivän viikossa?

Sittemmin olen kouluttanut paljon muitakin digitaalisia työkaluja. Itsekseni hihittelen, että onpas hassua, että omat työtuntini kirjaan paperikalenteriin, en mihinkään digitaaliseen järjestelmään. 

Tai no, kirjaan minä niitä koneellakin, mutten ekalla kerralla ja raporttigrafiikat piirrän vihkooni – käsin.

Askartelu ajoi minut someen.

Konkretia kunniaan! 

Myös myyntini seuranta on hyvin konkreettista, sillä usko tai älä, käytän siihen  välillä helmitaulua! Kun olen kaivanut sen esiin syksyn koulutuksissa, taulu on herättänyt hilpeyttä, mutta myös inspiraatiota. Ehkä muutkin kaipaavat elämäänsä enemmän konkretiaa.

Somekouluttaja minusta tuli harrastukseni kautta, olin nukkekotiharrastaja, joka etsi somesta harrastuskavereita ja heidän kanssaan opettelin käyttämään ensimmäisiä sosiaalisen median työkaluja vuosituhannen vaihteessa. Olin Suomen ensimmäinen nukkekoteihin keskittynyt bloggaaja. :)

Nukkekotiharrastus muuttui pian lähes tyystin digitaaliseksi harrastukseksi, kun perustin Nukkekotiwikin ja sen sisaren, Mini treasures wikin ja aloin markkinoida niitä. 

Sittemmin olen varastanut aikaa digiltä takaisin omiin irl-harrastuksiini: taideparsintaan, neuleisiin ja muihin lankatöihin, kollaaseihin, päiväkirjan kirjoittamiseen jne. Somesta säästynyt aika kuluu nopeasti myös paperikirjojen ja lehtien parissa.

Lukeminen kehittää paitsi empatiakykyä, myös keskittymiskykyä ja luovuutta. Yrittäjälle luovuus on tärkeää pääomaa, sitä tarvitaan esimerkiksi uusien tuotteiden ja konseptien kehittämiseen. 

Ajattelua kehittää myös koulutuksiin osallistuminen, mieluummin minä opin muiden ihmisten ajattelusta ja kokemuksista kuin tekoälyn arvailusta. 

Erityisen inspiroivana pidin Niina Luttisen pari viikkoa sitten Jyväskylän viestintäklubilaisille vetämää työpajaa, jossa mietittiin oman roolin tulevaisuutta. 

Olen kirjoittanut
resilienssistä Wikipediaan.

Ennen sitä hän oli kertonut meille YAMK-opinnäytetyöstään, joka käsitteli työntekijäkokemuksen muotoilua.

Minua on vähän ahdistanut ajatus, että teoriassa minulla on yrittäjyyttä enemmän edessä kuin takana - ainakin, jos minun pitää työllistää itseni yli 70-vuotiaaksi. Miten ihmeessä pärjään niin kauan kilpailussa tekoälyn kanssa? 

Niinan yllättävä tehtävä vapautti minut kuitenkin ajattelemaan villisti. Mitä haluaisin tehdä, jos "raha, titteli tai muiden odotukset eivät määrittelisi mitään"? 

Yhtäkkiä löysin uuden unelman, jossa tekoäly ei ole minun kilpailijani vaan mahdollistaja. Unelma ei perustu tekoälyn käyttöön vaan elämysten tuottamiseen yhdessä verkostoni kanssa.

Lyhyt harjoitus toi rauhaa: jos nykyinen työni häviää, minulla on keinoja keksiä Piilotettu aarre uudestaan.

Tein tämän bloggauksen
kuvat Canvalla.

Aikaa olen saanut mm. luopumalla X:stä ja Tiktokista, joka lienee yksi koukuttavimmista somepalveluista. Myös algoritmittomien fiidien käyttöönotto on vähentänyt someaikaa.

Yksi uusimmista tavoistani pienentää kännykän käyttöä on rannekello - kun ajan näkee kädestä, kännykän vilkuilu vähenee ja se saa entistä vähemmän tilaisuuksia varastaa aikaani. Ilokseni kellollani on muitakin käyttäjiä: myös perheeni tarkistaa siitä välillä aikaa.

Yksinyrittäjänä työskentelen etupäässä kotona, ja olen siis enemmän tai vähemmän läsnä perheeni arjessa koko ajan. Työpaikkani on arvovalinta: olen paikalla silloin, kun minua tarvitaan. 

Toinen luksus, jota työni minulle tarjoaa on lukuisat lehdet, joita tilaan Wikipedia-työni vuoksi. Tarvitsen niitä lähteiksi, mutta nautin niistä myös muulloin. Siksi minua ahdistaa median tulevaisuus, muun muassa STT:n kohtalo. Kukahan sen voisi pelastaa? Iina Kansonen kertoi STT:n merkityksestä hienosti Linkkarissa.

Lopuksi esitän vielä synttäritoiveen. Haluaisin puhua jatkossa enemmän siitä, miten arkeen saadaan tilaa ajattelulle ja luovuudelle ja miten yksilöt voivat tehdä omasta somestaan vähemmän koukuttavan. Paljon puhutaan siitä, miten some ja pelit pilaavat lapset ja nuoret, mutta vähemmän siitä, että myös heidän vanhempansa ja muut aikuiset roikkuvat liikaa digilaitteilla. 

DNA:n Digitaalinen elämä 2026 -tutkimuksen mukaan:

• 46 prosenttia vastaajista kokee, että älypuhelimet haittaavat perhesuhteita, 40 prosenttia ajattelee, että elämänlaatu paranisi, jos älypuhelinta käyttäisi vähemmän.
• 32 prosenttia on rajoittanut älypuhelimen parissa viettämäänsä aikaa. Eniten käyttöä ovat rajoittaneet 15-34-vuotiaat.

Ideoita luovuustreffeille

Tein someen videon, jossa esittelin kuvia viime aikojen luovuustreffeiltäni. Käsitteen on luonut Julia Cameron ja sen idea on viedä itse itsensä treffeille, joilla herätellään omaa luovutta. Itsensä voi viedä treffeille vaikka taidegalleriaan tai kaupungille. 

Videon tekeminen oli yllättävän vaikeaa mutta hauskaa ja niitä voi kutsua mun tän päivän luovuustreffeiksi. Inspiraation videoon sain tästä Canvalla tehdystä postauksesta.

Yllättävän vaikeaa oli myös esitellä Instagramiin sopivaa sisältöäni muualla.

Instagramissa postaus kyllä näkyy,

 

View this post on Instagram

A post shared by Piilotettu aarre (@piilotettuaarre)

mutta LinkedIniin ei voi laittaa kuin videon tai pdf:n, ei molempia. Siellä julkaisin videon.

Voidakseni jakaa LinkedInissä myös kuvia päädyin Bloggeriin. (Jos muuten luet tätä kännykällä, kannattaa kääntää  se vaaka-asentoon, niin kuvat ja tekstit toimivat paremmin yhdessä.)

Bloggeriin taas ei saa oikein kunnolla ladattua videoita, joten latasin sen Youtubeen upotuskoodin  saadakseni. Mutta sitten opin, ettei YouTube-shortseja voi blogiin upottaa, koodia varten videon pitäisi olla yli minuutin pituinen. Auts. 

Ja kun yritin postata videon Facebookiin, niin siihen ei saanut edes kunnon kuvatekstiä. No onpas tämä nyt hankalaa - mutta samalla opettavaista. 

Sehän näillä treffeillä onkin hauskaa, että aina voi oppia jotain uutta. 

Mutta lupasin siis kertoa ideoistani.

Päivien pidetessä valosta kannattaa ottaa ilo irti. Valo sanassa valokuva ei ole sattumaa, joten kun näet valoa, tartu hetkeen!

Silmät ja kamera kannattaa pitää mukana myös luonnossa. Metsäretkellä kuvaamani sammalikko tuo mukavaa eloa somepostauksen taustassa - se on mielestäni mielenkiintoisempi kuin tekoälyllä luotu kuva.

Sarjakuvista ja kuvakirjoista innostuin muutama vuosi sitten ja kun olen päässyt tänä vuonna viettämään aikaa itselleni uusissa kirjastoissa, niin niihin on ollut helppo tarttua, lukeehan ne niin nopeasti. 

Lue esimerkiksi:

• Ellen Thesleffistä ja hänen aikalaisistaan teoksesta Ellen T. Oli ihanaa bongata kirjan sivuilta tuttuja henkilöitä ja teoksia
• Mikä sotku - opas sotkuiselle ihmiselle
• Sarah Fordin eläinkirjoja, kuten Mitä yksisarvinen tekisi, Ole laama ja löydä sisäinen rauha tai Ole laiskiainen ja ota löysin rantein
• 
  Ville Rannan teoksia, esimerkiksi uusi kooste pilapiirroksista: Historian oikealla puolella - kirja muistuttaa mieliin, miten kummallisia aikoja elämme
• Alice Osemanin Heartstopper -sarjaa, jonka viimeinen osa julkaistiin tänä vuonna. Kahden pojan rakkaustarina menee tunteisiin.
• Ihana on myös Nora Dåsnesin Sydän vasta puolillaan, joka kertoo ajasta, jolloin leikkiminen alkaa olla jo vähän noloa
• Kolmas sateenkaarisuositukseni on Tule kanssani kulman taa, joka kertoo siitä, miten väljähtyneeseen avioliittoon kyllästynyt nainen alkaa seikkailla
• Keski-ikäisen naisen elämään kurkistaa myös Katja Tukiaisen K50 - pieni ja tylsä kirja, joka on kyllä kooltaan pieni, muttei millään lailla tylsä 
• 
  Pikku Prinssin 60-vuotisjuhlapainoksessa oli aiemmin julkaisemattomia kuvia ja mielenkiintoista tietoa kirjan synnystä, joka oli vanhasti sidoksissa toiseen maailmansotaan ja kirjailijan omiin kokemuksiin. Tiesitkö, että Pikku Prinssin rakas ruusu on kirjailijan vaimo?
• Erilaisista ihmissuhdekuvioista kertovia Kramppeja ja nyrjähdyksiä -albumeita tai Pieniä julmia tarinoita
• Hulvattomia Mummo-albumeita
• Tympeät tytöt -albumeita, jotka käsittelevät muun muassa feminismiä ja luokkaeroja
• Saniainen kukkii juhannuksena on pysäyttävä tarina juhannuksenvietosta Parkanossa lähes sata vuotta sitten
• Anne Frankin päiväkirja, Agatha Christien Idän pikajunan arvoitus tai Kärpästen herra toimivat myös sarjakuvaversioina 
• 
  Järkkyjä juttuja on myös vakavasta sairaudesta ja siitä toipumisesta kertovassa kirjassa Memento mori
• Suomen supernaisia -sarjan kaikki osat ovat ihan parhaita. Ostin ne itsellenikin. :)
• Kati Närhen salaperäinen ja tummanpuhuva trilogia kannattaa lukea putkeen. Ensimmäinen osa on Saniaislehdon salaisuudet.

Suomeen ilmestyneistä Mail clubeista olen kertonut jo aiemmin. Mutta kirjeen saaminen on kyllä omanlainen luova kokemus sekin.

Vaikka yritän saada itselleni aikaa luovuuteen vähentämällä somessa viettämääni aikaa, Instagram on minulle ehtymätön inspiraation lähte. Opin sieltä esimerkiksi, että lasten katselukirjoista saa hyvän pohjan taidepäiväkirjalle. Yusuke Yonezun kirja toimii hauskana pohjana kollaaseille.

Marginaalimerkintöjä-hankkeessa opin, että kollaaseja ei lähtökohtaisesti arvosteta taidemuotona kovin paljon, ehkä siksi, että se on naisten luomaa. Kirjoitin Wikipediaan alan pioneerista, Mary Delanysta, joka innostui paperikollaaseista 72-vuotiaana ja loi hämmästyttäviä teoksia.

Askartelun lisäksi harrastan treffeilläni käsitöitä. No teen niitä myös seurassa, mutta viereisessä kuvassa oleva keppiheppa piti minulle seuraa, kun vietin yhtenä lauantaina kuutisen tuntia Wikimedia UK:n koulutuksissa. Kun pidän käteni kiireisinä, pystyn kuuntelemaan paremmin. 

Parhaita käsitöitä palavereihin ovat sellaiset, joita voi tehdä ns. ajattelematta, kuten vaikka kaulaliinaa tai tuubi. 

Ihmiset, jotka eivät osaa neuloa eivät aina ymmärrä, miten automaattista toimintaa se voikaan olla. 

Myös viimeisen kuvani, Canvalla toteutetun Mitä on wikimedistin repussa -postauksen idean sain somesta. Monet ovat esitelleet käsilaukkunsa tai läppärilaukkunsa sisällön, minä päädyin näyttämään wikimedistille tärkeitä juttuja. 

Toivottavasti sait ideoita luovuustreffeillesi. Ajattelen, että omasta luovuudesta huolehtiminen on lähes kansalaisteko, sillä miten muuten me pysyisimme työkykyisinä yli 70-vuotiaaksi asti?

Keksit varmasti itse lisää luovuutta herätteleviä harjoituksia, ja toivottavasti jaat omia ideoitasi kommenteissa. :)

MUOKS. 

Tein samalla formaatilla myös toisen kuvapostauksen. Tältä se näytti Facebookissa, Instagramissa ja LinkedInissä.

Kuva, joka inspiroi minut omaan pohjaan.
Tämän kuvan postasin toisessa
kuvakarusellissa.

Wikipedian luetuimmat Eurooppa-artikkelit vuonna 2026

Eilen vietettiin Euroopan tilastopäivää ja koska olen koulutukseltani tilastotieteilijä, päätin osallistua. Aiheeksi valitsin suomenkielisen Wikipedian ja sieltä Eurooppa-luokkaan ja sen alaluokkiin kuuluvat artikkelit. Niitä on peräti 17 150 ja niitä on luettu tänä vuonna 8,3 miljoonaa kertaa. 

Wikimedian Pageviews-palvelun avulla katsoin, mitkä artikkeleista on tänä vuonna (siis syyskuun loppuun mennessä) luettu eniten. Sen jälkeen ryhmittelin artikkeleita eurooppalaisen tekoälypalvelu Lumon avulla esimerkiksi henkilöiden ammatin mukaan. Huomaa muuten, että eurooppalaisiksi lasketaan luokittelussa myös sukujuuriltaan eurooppalaiset henkilöt.

Lumo ei ole täydellinen, kuten eivät muutkaan tekoälypalvelut. Osan sen tekemistä virheistä huomasin, mutta listoilla on varmasti vieläkin virheitä. Toivon kuitenkin, että listat auttavat sinua hahmottamaan sitä, millaiset asiat suomalaisia Euroopassa tai eurooppalaisuudessa kiinnostavat.

Kurkataan ensin kaikkein luetuimmat artikkelit:

Lista on hieman hämäävä, sillä Stubbin lisäksi listalle ei ole juuri päätynyt suomalaisia. Hänen on siis luokiteltu jotenkin eri tavalla kuin esimerkiksi muut presidenttimme. Heidän joukossa Stubb on toiseksi luetuin, ykköstila kuuluu Kekkoselle, pronssilla on Mannerheim. Myös Ahvenanmaa on luokiteltu toisin kuin muut suomalaiset paikat: se kuuluu luokkaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden erityisalueet.

Tässä paikat, joita Lumo kutsui luonnonpaikoiksi. Oikea termi olisi ollut varmaan luontokohde?

Nämäkin kohteet Lumo nimesi jotenkin hassusti, vaihdoin itse otsikon muotoon kohteet ja nähtävyydet.

Maiden joukkoon kuuluu myös alueita. Lista on hieman erikoinen: miksi ihmisiä kiinnostaisi nimen omaan aakkosten alkupään paikat?

Myös kaupungeissa aakkosten alkupää korostuu. Berliini on jopa niin kiinnostavat, että luetuimpien joukkoon mahtuu kolme osumaa. 

Entäs sitten historialliset artikkelit, mikä meitä kiinnostaa?

Jännä juttu, että luetuin urheilija-artikkeli käsittelee naista. Lumo ei muuten hoksannut, että Jutta Leerdam on pikaluistelija, ei jääkiekkoilija. Minullekin asia paljastui vasta, kun olin nämä listat somessa julkaissut, enkä jaksanut listaa blogia varten korjata.

Listalla näkyy muuten isosti se, että tänä vuonna oli jalkapallon MM-kisat.

Seuraavaksi on poliitikkojen vuoro.

Lista paljastaa, että monella amerikkalaisella näyttelijällä on eurooppalaiset juuret.

Tätä listaa ihmeteltiin Facebookissa: miksihän Abba on niin suosittu? Onko tänä vuonna esitetty jotain Abba-dokumenttia, joka on saanut ihmiset etsimään lisätietoa?

Olisi kiva kuulla, millaisia havaintoja sinä listoista teet. 

Wikimedia loves butterflies - sarjakuva

 

Näin viikonloppuna jotain niin hurmaavaa, että halusin

1. pistää sen itselleni talteen ja
2. näyttää sen muillekin

Kyseessä on sarjakuva, joka kertoo Wikimedia-projektista ja siitä, miten yksikin ihminen voi vaikuttaa asioihin. Sarjakuva löytyy Wikimedia Commonsista, ja olen sen sieltä upottanut tähän blogiini.

Jos olet esimerkiksi biologian, englannin tai kuvaamataidon opettaja, voisitkohan tutkia tätä sarjakuvaa  tarkemmin oppilaidesi kanssa?

Commonsista löydät lisää intialaisia wikisarjakuvia. Esimerkiksi tämä Your friendly proofreader löytyy kätevästi pdf-muodossa.

Satavuotias Yle on vaikuttanut uraani

Yllätyin, kun mun visuaalista CV:tä
haluttiin käyttää uutisjutun kuvituksessa

Yle täytti tällä viikolla 100 vuotta. Viime viikonloppuna someni täyttyi onnittelu- ja muisteluviesteistä ja se innosti minutkin samaan. Tein keskiviikon virallista syntymäpäivää varten Instagramiin sopivan karusellipostauksen, jota jakelin myös muissakin somekanavissani. 

Koska somesisällöt ovat ohimeneviä juttuja, laitan tarinan talteen nyt tännekin. Ja koska tila ei lopu  täällä kesken, juttu on myös pidempi.

Pääsin fiilistelemään Ylen juhlavuotta jo juhannuksena, kun Ylen bussi vieraili Kangasniemellä, Syviksen tanssilaalla. Suureksi ilokseni bussista löytyi tuttu: Jusu Lounela. 

Tutustuin häneen 18-vuotiaana, kun hain rohkeuspäissäni tet-harjoitteluun Radio Mafiaan. Jonnet eivät voi asiaa mitenkään ymmärtää, mutta elimme silloin yhtenäiskulttuurin aikaa ja *kaikki* teinit kuuntelivat 3 vuotta aiemmin nuorille perustettua valtakunnallista kanavaa ja fanittivat sen rohkeita toimittajia. 

Arvelen, että sain shadowban-
haastattelupyynnön blogini vuoksi

Ja minä onnenmyyrä sain viettää kaksi päivää heidän kanssaan - ja huomata, että he ovat ihan tavallisia ja kivoja ihmisiä. Tästä on ollut hyötyä myöhemminkin: olen arastellut julkisuudesta tuttuja ihmisiä vähemmän, kuin muut arastelevat.

Yksi minusta kopin ottaneista tyypeistä oli Jusu. Ehkä juuri hän ohjeisti, ettei lukiolaisen kannata laittaa vähiä rahojaan 400 markan hotelliyöhön, ja neuvoi edullisempaan paikkaan.

Olin maalaistyttö, jolle jo yksin matkustaminen oli suuri seikkailu. Vieläkin ihmettelen, miten olen osannut Helsingissä silloin liikkua.

Jusuun olen törmännyt vuosien varrella monesti festareilla, mutta edellisestä kerrasta oli aikaa. Siksi oli syytä kerrata, miten toimittajahaaveilleni kävi: musta tuli toimittaja Wikipediaan. Siihen Jusu totesi, että sittenhän voitkin tehdä artikkelin hänelle.

Kävin Antti Tourusen kanssa Laukaan satamassa
kertomassa Laukaan Ekokoulusta

Toki!

Tietoja etsiessäni huomasin, että Jusun ura oli huomattavasti pidempi kuin oletin —olen luultavasti nähnyt hänet jo 5-vuotiaana koulu-tv:n ohjelmia tapittaessani! Hän oli lapsinäyttelijä ja esiintyi television lisäksi myös radiokuunnelmissa.

Sittemmin olen tutustunut moneen huipputyyppiin, jotka ovat tehneet töitä Ylelle, osa on toimittajia, osa on istunut esimerkiksi aamutelevision säännöllisinä asiantuntijavieraina. 

Minun Yle-näkyvyyteni sen sijaan mahtuu muutamaan hauskaan ruutuun, jotka olen tähän blogiin lisännyt. Palapeli ei täällä toimi, mutta voit tutkia sitä Instagramista tai LinkedInistä.

On ollut huippua palata Ylen studioihin haastateltavan roolissa. Tilanteet ovat kuumottaneet nyt vähemmän kuin Ruben Stillerin vieraana, hän joutui neuvomaan tettiläiselle myös sen, mitä vastata.😁 

Sain tunnin aikaa perehtyä
"väärintekovideoilmiöön".

Hän siis kysyi minulta ketä aion äänestää seuraavan kevään presidentinvaaleissa. En suostuisi kommentoimaan asiaa vieläkään julkisesti. Siksi lyötiin asia leikiksi ja vastasin "Stilleriä". 

Synttäriviikolla on sopivaa kiittää kaikista muistakin asioista, joita olen Yleltä oppinut. Yle on ollut edelläkävijä myös somen käytössä ja on jakanut avoimesti paljon hyödyllistä tietoa. Tästä saamme kiittää luultavasti pitkälti Tuija Aaltoa, joka on yksi CMADissa puhuneista yleläisistä. 

Itse asiassa koko CMADin idea on tullut siitä, että tapasin Ylen ensimmäisen yhteisömanagerin, Mika Tolvasen.  Olin itse yhteisömanageri harrastukseni nukkekotien kautta. Yhteisömanagereita oli silloin Suomesssa niin vähän, että keksin, että olisi hyvä kerätä meidät yhteen kokemuksia vaihtamaan.

Toinen merkittävä juttu oli, kun keväällä 2009 Ylen pääuutiset kertoivat, että Twitter "saapui" Suomeen. Se oli mulle arvokas tiedonmuru, sillä olin jo tottunut mikrobloggaamaan Nokian sisäisellä alustalla. Twitteriin siis lähdin keskellä yt-rumbaa verkostoitumaan — ja sillä tiellä ollaan vieläkin.

Fortumin tapauksessa bloggasin vastineeni

Toivon totisesti, että saadaan nauttia Ylestä myös seuraavat sata vuotta. Paljon onnea! 

Somessa kyselin, onko YLE vaikuttanut muidenkin uraan tai oliko ihmisille jäänyt mieleen kenties jotain Mafian ohjelmia tai hahmoja. Mastodonissa innostuttiinkin muistelemaan Mafiaa oikein antaumuksella. Käy lukemassa, et tarvitse siihen tunnareita.

Tässä vielä juttuja, joita bloggauksen kuvissa vilahteli:

Some CV rulettaa 

Parasta somessa ovat yhteisöt (olen niin samaa mieltä otsikon kanssa! Olen saanut somesta paljon rakkaita ystäviä!)

Kaikki somen sisäpiirit eivät ole härskejä

Olemmeko kyllästyneet puhumiseen (niinhän siinä sitten kävi - kun some yleistyi, nuoret alkoivat tuijotella välituntisin kännyköitään, sen sijaan, että olisivat jutelleet toisilleen. Ilmiö koskee toki myös aikaihmisiä.)

Valokuvaaja Mikko Puttonen myi kaiken ja muutti unelman perässä Lontooseen

Uhanan t-paidan teksti oli Instagramille liikaa