Substack, yhteisöllinen uutiskirje

Kirjoitin juuri mun ekan Substack-kirjeen. Varsin nopeaa toimintaa, sillä loin tilin palveluun vasta muutama päivä sitten. 😁 

Ensimmäisen Substack-tilaukseni tein ehkä vuosi sitten ja tähän viikkoon asti olen tilannut vasta kahta kirjettä. Tilin luonnin jälkeen tein kyllä uusia tilauksia.

Palvelu saattaa olla sinullekin varsin vieras. 

Näin siitä kerrotaan Wikipediassa:

Substack is an American online platform that provides publishing, payment, analytics, and design infrastructure to support subscription-based content, including newsletters, podcasts, and video. 

 

It allows writers to send digital content directly to subscribers. Founded in 2017, Substack is headquartered in San Francisco.

Kirjeitä kirjoittamalla voisi siis kerätä myös rahaa, mutta ennen kuin sitä vaihtoehtoa pohdin, pitää testata palvelun käyttöä.

Uuden alustan käyttöönotto tuntuu vähän hullulta, olenhan intoillut siitä, että olen saanut raivattua itselleni uutta aikaa koukutussiivouksen avulla. Kannattaako vapautunut aika siis käyttää taas uuden alustan opetteluun?

No, ehkä. Ajattelen siis, että ihmisillä on kaipuu nykyistä hitaampien sisältöjen pariin ja tällä kirjeellä voisin palvella ihmisiä, jotka haluavat lukea mun juttuja uutiskirjeiden välissäkin. 

Tällaista julkaisutahtia Substack-kirjeilleni hahmottelen:

1. somepostaukset (eri alustoilla yhteensä kymmeniä viikossa) 
2. blogipostaukset (max 1-3 kpl viikossa) 
3. Substack (ilmestyy 1-4 viikon välein) 
4. uutiskirje (ilmestyy 4-6 kertaa vuodessa) 

Suosittele kommentteissa omia Substack-suosikkejasi tai omaa kirjettäsi!

Lue eka kirje ja tilaa halutessasi seuraava sähköpostiisi. 

Hidas media, hyvä media

Kuka hullu vielä bloggaa? 

Olen yrittänyt pitää tätä harrastusta yllä vuodesta 2010 lähtien, mutta tunnustan kyllä, että some  kyllä vei mennessään. 

Siinä missä some oli aluksi paikka, jossa saatoin mainostaa uusia blogipostauksiani, vähitellen siitä tulikin ensisijainen sisällöntuotantopaikka.

Muutokseen vaikutti se, että somepalvelut alkoivat tulla mustasukkaisia käyttäjistään, eivätkä halunneet heidän poistuvan muille alustoille. Tämä tietysti näkyi somealgoritmeissa ja vaikutti sitten minun ja monen muunkin bloggausintoon.

Tänä keväänä olen kuitenkin löytänyt bloggaamisen uudestaan. :)

Bloggausinnosta voisi kiittää vaikka

• Mastodonia/Fediversumia, jossa blogilinkkien jakamisesta ei rangaista ja jossa ihmiset ovat myös innokkaasti jakaneet mun blogilinkkejä. Se on motivoinut kirjoittamaan lisää.
• Sitä, että suhtaudun entistä kriittisemmin somen koukuttavuuteen. En halua tuottaa pelkästään "pikamuotia", vaan myös kestävämpää sisältöä.
• Sitä, että Blueskyn ja Threadsin merkkimäärät ovat niin onnettoman pieniä – ajatusten ketjutus ei aina houkuttele, vaikka onhan silläkin puolensa. 

Varsin pienellä aktivoitumisella olen saanut ikivanhaan blogiini myös lukijoita, viime kuussa lähes 8000, heinäkuussa yli 4000. 

Blogitilastojen mukaan olen onnistunut saamaan kävijäpiikkejä tänä vuonna pitkästä aikaa.

Finstones-mansikka

Tiedän, etteivät määrät vedä vertoja arkibloggaajille, mutta pidän saavutusta ihan hyvänä satunnaiselle asiantuntijabloggaajalle. 

Yllä sanon, että bloggaaminen on minulle harrastamista, sillä mun tulot eivät riipu suoraan blogista. En tee täällä rahaa, tai harrasta kaupallisia yhteistöitä. 

Sen sijaan blogini liittyy goodwilliin, siihen, että haluan ilahduttaa ja oivalluttaa ihmisiä. Tämä kantaa hedelmää ja monesti olen saanut puheluja blogini lukijoilta tai tavannut tapahtumissa ja messuilla ihmisiä, jotka ovat kertoneet lukeneensa mun blogia vuosikausia. Keskustelujen jatkaminen tällaisessa tilanteessa on yleensä hyvin helppoa. :)

Kirjoittamisesta on myös se hyöty, että saa jäsennettyä omaa ajattelua ja pistettyä asioita talteen. 

Bloggerin* tilastojen mukaan miljoonan pitäisi ylittyä tänä syksynä. (*Joo joo, ei ole kaikista luotettavin mittari, mutta sitä käytän, koska tämä on kuitenkin mulle vain harrastus.) 

Siinä missä aiemmin kirjoitin ensin blogiin ja sitten someen, työnkulku on nyt päinvastainen. Esimerkiksi tänään kirjoitin bloggaamisesta ensin someen. Tämä teksti syntyi vasta sen jälkeen. Voi kai sanoa, että somessa julkaisin rungon, täällä täytin aukot. 

Somepostaukseni kuvan otsikoin "Miljoonaa odotellessa" ja  hehkutin samalla ekaa Finstones-löytöämme, joka oli brändiini sopivasti pilkullinen, mansikka. 

Finstones on someilmiö, ja se toimii Facebook-ryhmässä. Siellä kerrotaan harrastuksen säännöistä ja siitä, millaisia kiviä on laitettu liikkeelle tai löydetty. Muutamassa tunnissa 13 ihmistä on reagoinut siellä mansikkakivi-postaukseeni. Ehkä joku heistä on maalannut kiven, ehkä joku heistä on piilottanut sen, tai löytänyt sen joskus aiemmin? Tai ehkä kuvani kivi oli niin hieno, että joku sai siitä inspiraatiota omaan kiveensä? En voi tietää, mutta yhdellä kuvalla pääsin mukaan yli sadan tuhannen ihmisen joukkoa. Mansikkakivi löytyi muuten Murskan paratiisista, joka on hienosti piilotettu aarre 10-tien varressa. Oletko siellä käynyt?

Ihmisten kaipuusta hitaampaan tahtiin kertoo esimerkiksi uutiskirjeiden suosio, erityisesti Substackit, joista kirjoitetaan sekä ilmaisia että maksullisia versioita. Suomalaisesta Oui oui - sähköpostiuutiskirjeestä tehtiin paperikirja, jota tehtiin 300 kappaletta. Viime kesänä kirjoitettuja kirjeitä on ollut hauska lukea näin jälkijunassakin. Minä kirjoittelen uutiskirjeitä ehkä 4-6 kertaa vuodessa.

Instagram-seuraajani Kuvia Koskelta kommentoi ajatuksiaherättävästi taannoista somelakkoani:

Jos vertaa perinteiseen printtimediaan, aikakauslehti [...] ilmestyy kerran kuukaudessa tai parin viikon välein ehkä? Ei sitä väliaikaa olla lakossa. 🤓 Oma somen käyttö on kehittynyt kohti vanhaa aikaa. Harvemmin ja enemmän kerralla, niin kuin Aku Ankkaa käytetään.😄

Hidas some mustikka,
oma some mansikka.

Ajatus keskiviikkoisin luettavasta Aku Ankka -somesta on mielestäni hurmaava. Ei kaikissa somepalveluissa tarvitse tosiaankaan joka päivä rampata! Kun käyttää algoritmittomia syötteitä ja karsii seurattavat vain niihin tahoihin, joista on oikeasti kiinnostunut, voi parhaimmassa tapauksessa nähdä kaikki viikon aikana julkaistut päivitykset.

Tänään nautiskelin esimerkiksi Pixelfedin taidetarjonnasta ensimmäistä kertaa moneen viikkoon. Tämä on ihan luonteva tapa nauttia taiteesta, enhän minä taidenäyttelyissäkään joka viikko käy.

LinkedIniä voisin pyrkiä nauttimaan kuten Kauppalehteä, eli pyörähtää siellä viisi kertaa viikossa. 

Mielelläni kuulisin siitä, oletko sinä pyrkinyt rajoittamaan somen käyttöäsi jotenkin kohtuullisemmaksi.

Tässä vielä puolen vuoden luetuimmat bloggaukset, top-5:

1. Hajautetut somepalvelut ratkaisevat somen pahimmat ongelmat

2. Mastodon, yhteisöllinen RSS-syötteenlukija

3. Ammattimaista Wikipedian päivittämistä jo vuodesta 2010 ("klassikkopostaus" vuodelta 2019!)

4. Mastodon - vaihtoehto X:lle/Threadsille/Blueskylle

5. Piilotetun aarteen kesäzine

Mitä some tekee meille -kirjasta

 

Luin Suvi Uskin Mitä some tekee meille-kirjan loppuun oman somelakkoni aikana. Ehkä suhtauduin siihen siksi vähän eri tavalla kuin normaalitilanteessa.

Korviini jäi esimerkiksi pyörimään lauseet:

"Yksi nykyihmisen tärkeimmistä tehtävistä on pitää huolta omasta maineestaan."

ja

"Someaikakaudella maineet tahriintuvat kovin helposti."

Aloin miettiä, että joku vihamielinen tyyppi voisi käyttää hyväkseen tietoa, että olen tauolla. No, onneksi näin ei tapahtunut.😅 

Oli pysäyttävää tajuta, että käyn somessa monta kertaa päivässä osittain siksi, että odotan löytäväni jonkun kriisin. Ehkä ei kannattaisi.

Kirjan kantava idea on jako uuteen ja vanhaan someen. Me, jotka olemme aloittaneet somen käytön parikymmentä vuotta sitten emme ehkä ymmärrä millaisia haasteita esim lapset ja nuoret kohtaavat uudemmissa somepalveluissa. Heitä koukutetaan ja jopa aivopestään algoritmien toimesta. Heihin kohdistuu esim seksuaalirikoksia ja rikoksiin painostamista vaikkapa sijaintitietojen liian laajojen jakojen vuoksi.

Jos me emme pidä heidän puoltaan, neuvo ja rajoita heitä somen käytössä ja vaadi someen viranomaissäätelyä, niin kuka sitä tekee?

Pidin myös Suvin koukutussiivousideasta. Hän ei yllytä meitä poistumaan kaikista somepalveluista (somessa on kuitenkin paljon hyvää), mutta kehottaa kiinnittämään huomiota somen koukuttavuuteen. Tartumme puhelimeemme päivittäin jopa satoja kertoja. Miten saisimme vähennettyä kertojen määrää, miten saamme lisättyä päiväämme edes viisi tylsää minuuttia? Tylsistyminen on nykyajan ylellisyyttä.

Suvin konsteja ovat mm seinäkello ja tuplasimmin kanssa käytettävät älykännykkä ja "tyhmäkännykkä".

Mulla vastaavia työkaluja ovat

• junk journal ja sen kanssa käyttämäni tarraprintteri,  voin siis tehdä itselleni valokuvatarroja tärkeistä hetkistä sen sijaan, että tallentaisin muistoni Instagramiin
• algoritmittomat somesyötteet ja
• monen mobiilisovelluksen käytön lopettaminen. 

Lakon aikana luin enemmän paperilehtiä (joissa sivut on mahdollista lukea loppuun) ja kuuntelin parin minuutin radiouutisia.

Kukin varmaan löytää itselleen sopivat tavat, olivat ne sitten liikunta- tai saunomisaikojen pidentämistä tai johonkin harrastukseen uppoamista. Lukuhaasteet ovat toimineet minulla hyvin. 

Tiktokia käytetään kuulemma keskimäärin 90 minuuttia päivässä. Siinä olisi varaa karsia.

Kiitos ajatuksia herättävästä kirjasta Suvi, suosittelen tätä lämmöllä muillekin.

Testi: viikko ilman somea

Ehkä joku blogini lukija on jo huomannut, että osallistun usein somehaasteisiin. Tänä kesänä haaste on ollut tavallista mittavampi, kolme kuukautta kestävä Maaginen kesäkisa.

Haasteen yli 500 tehtävän joukossa on helppoja ja vaikeita tehtäviä. Olen tehnyt jo seuraavat vaikeat tehtävät:

14. Käy teellä kolmen eri kirjailijan kanssa.

19. Vietä päivä puhumatta mitään.
29. Silitä hevosta, lammasta ja lehmää.
37. Lue kirja kymmeneltä nobelistilta.
40. Saavuta viidenkymmenen päivän striikki Snapchatissa.
72. Tee 30 kasvin kasvio. (Perinteinen, pelkät kuvat eivät kelpaa.) 

Seuraavaksi aion tehdä tämän:
20. Vietä viikko ilman sosiaalista mediaa.

Ilman ammattiani (somekouluttaja) ja yrittäjästatustani (olen lähes aina asiakkaiden tavoitettavissa) homma kävisi helpommin ja tekisin sen ilman sen suurempaa haloota.

Mutta em. seikkojen vuoksi teen tästä nyt julkisen ihmiskokeen. Ja heti tulee paineet niskaan. 😅

Tässä kokeeni säännöt.

Ajankohta: testi kestää 8.7.-15.7. alkaen ja päättyen kello 12.00.

Testin piirissä olevat palvelut:

• Instagram
• Facebook 
• LinkedIn 
• Bluesky
• Threads
• Mastodon
• Pixelfed
• Pinterest
• blogi

Voi olla, että katson jonkun videon YouTubesta, mutta yritän välttää sitäkin, en mene sinne kuluttamaan aikaa, vaan katson "aitoon tarpeeseen". 

Sähköpostista, Signalista ja Whatsappista katson viestit ja vastaan tarvittaessa, mutta yritän itse kirjoittaa niihinkin mahdollisimman vähän. 

Wikipediaa saatan muokata. 

X:ssä en ole ollut puoleen vuoteen, Tiktokissa ja Telegramissa ehkä 7 vuoteen, en mene nytkään. Snapchatista poistuin 9 vuotta sitten, haasteen takia olin siellä 50 päivää, mutta poistan sen.

Medioiden mobiilisovellukset olen korvannut Mastodoniin tekemälläni uutislistalla, mutta yritän pistää senkin tauolle ja seurata uutisia paperilehdistä, TV:stä ja radiosta. Poikkeustapauksissa sallin itselleni esim yle.fi:n lukemisen.

Somesta vapautuvalla ajalla luen paperilehtiä ja -kirjoja, katson leffoja ja dokkareita, syön jäätelöä (niistäkin saa pisteitä). Varmaan myös kirjoitan varastoon kirja-arvioita, luultavasti Signalissa. Niin ja kirjoitan mun kesäzineen! Voit tulostaa sellaisen itsellesi mun blogista.

Piilotetun aarteen kesäzine

Luin eilen yhtä kirjaa (David J. P. Phillips: Kuusi ainetta, jotka muuttavat elämäsi) ja sain siitä ajatuksen. 

Anteliaisuus lisää ihmisten onnellisuutta! 

Mietin, mikä olisi asia, jonka voisin antaa kaikille, asia, joka lisäisi saajankin onnellisuutta. Sitten luin Kubon uutiskirjeestä jutun: Jos haluat erottua, valitse paperi ja aloin haaveilla Piilotetun aarteen omasta lehdestä. Kokonaisen lehden kirjoittaminen ja toimittaminen ihmisille olisi haastavaa, mutta miten olisi zine, jonka he voisivat tulostaa itse ja josta tulisi heille tärkeä juttu... 

Aloin kirjottaa päiväkirjaa viime vuoden tammikuussa ja olen viettänyt päiväkirjani ääressä monta ihanaa hetkeä. Nautin siitä, kun päivät eivät enää vain valu ohitse, vaan niistä jää pieniä jälkiä päiväkirjaani. Nykyaikana fyysisen päiväkirjan kirjoittaminen lienee kuitenkin liian vaikeaa useimmille ihmisille, joten siksi haastan sinut kirjoittamaan kesäzineen. Siinä on vain kahdeksan pientä sivua, joten urakkasi ei ole suuren suuri.

Zine on siis pieni vihko, jota voit säilyttää vaikka lompakossa tai takin taskussa. Piilotetun aarteen kesäzine auttaa sinua tallentamaan kesääsi tai lomaasi. Jos yksi zine ei siihen riitä, tee oma zine vaikka jokaiselle lomaviikollesi. Voit tulostaa zinen lahjaksi myös perheenjäsenillesi tai kavereillesi.

Klikkaa kuva isommaksi, tallenna ja tulosta.

Sama sivu mustavalkoisena

Näin kokoat kesäzinen

Tulosta sivu. Leikkaa pois siniset reunat. Tee paperin keskelle viilto katkoviivan kohdalle. Taita paperi kahtia. Tee taitokset myös sivujen väliin ja taittele vihko sitten muotoonsa. (Oliko liian vaikeaa? Katso tämä video.)

Etusivulla on sydän, johon voit kirjoittaa nimesi tai vaikka päivämäärät, jolloin vihkoa käytät.

Ensimmäiselle aukeamalle kirjoitetaan ämpärilista, eli asioita, joita haluat lomallasi tehdä. 

Kolmannelle sivulle voit kirjata vaikka lukemiasi kirjoja, katsomiasi elokuvia tai kuuntelemiasi levyjä. Tai ehkä käyt konserteissa, kesäteatterissa, näyttelyissä tai museoissa? 

Neljäs sivu on varattu kesäherkuille. Saat itse päättää ovatko ne syötävää, juotavaa tai vaikka erityisen ihania löytöjä, paikkoja tai kokemuksia. 

Viimeiselle aukeamalle voit kerätä omavalintaisia kesän parhaita juttuja, kenties jotain ihania ylläreitä, joita et osannut ämpärilistaasi sisällyttää? 

Lisää viimeiselle sivulle omat murusi. Voisitko pyytää heiltä vaikka nimmarin tai piirroksen? Voit laittaa sivulle myös valokuvia tai tarroja. 

Toivottavasti zine auttaa sinua tämän kesän tähtihetkien tallennuksessa!

Kesälomaani piilotetut aarteet, tekijä jjanhone