Aloittelen kesäloman jälkeen bloggausta kevyesti julkaisemalla jo toisen valmiin jutun. Tämä teksti on julkaistu kesäkuussa ilmestyneessä Näytös-lehdessä (2/2012), jota julkaisee Työväen Näyttömöiden Liitto.
Liitto järjesti huhtikuussa vuosikokouksensa yhteydessä seminaarin, jossa minä ja Tampereen Työväen Teatterin tiedottajan Sari Andersson puhuimme "sähköisestä mediasta teatterin palveluksessa".
Seminaarin jälkeen meitä pyydettiin kirjoittamaan esityksestämme ja yleensäkin somesta Näytös-lehteen.
Sosiaalinen media (some) on termi, jota alettiin
käyttää Suomessa yleisesti vuonna 2009. Sitä ennen puhuttiin
enemmän
web2.0:sta, Internetin uudesta
sosiaalisemmasta "versiosta" ja sitä aiemmin
uusmediasta.
Teknisesti Internet ei ole juuri muuttunut, sosiaalista mediaa on
ollut alusta asti mm. IRC-kanavilla, mutta viime vuosina
osallistumisesta on tullut paljon entistä helpompaa, ei niin
teknistä kuin aiemmin. Nyt oikeastaan odotan, milloin termi taas
muuttuu, some-palvelut uivat vanhoille sivuille niin, että kohta
kaikki nettisivut tarjoavat somesta tuttuja elementtejä. Kyseessä
on
"yhteisöllinen netti": on erilaisia
nettiyhteisöjä, jotka tuottavat eri palveluihin erilaisia
sisältöjä, verkostoja ja keskusteluja. Some-palveluihin kuuluu
satoja erilaisia palveluita, joista seminaarissa käsiteltiin
teatterien näkökulmasta mm. blogit, wikit, keskustelufoorumit,
Facebook, YouTube, Flickr, Pinterest, Wikipedia, LinkedIn, Twitter,
Foursquare. Julkisten some-palveluiden lisäksi teatterit voivat
käyttää myös omalle väelle tarkoitettuja palveluja, kuten
mikroblogi Yammeria tai salaista ryhmää Facebookissa tai
LinkedIn:ssä.
Teattereilla on erilaisia tapoja suhtautua työntekijöidensä
somen käyttöön. Ne voivat esimerkiksi yrittää kieltää somen
käytön työaikana, tehdä somesta tiedottajan pelikentän, koota
some-tiimin tai antaa kaikille halukkaille ohjeet siihen, mitä
välineitä teatteri suosittelee työntekijöilleen ja mitä se
jäseniltään toivoo ja odottaa.
Sosiaalinen media mielletään usein vain uudeksi markkinoinnin
välineeksi, mutta siltä voi käyttää moneen muuhunkin
tarkoitukseen, esimerkiksi
ryhmätyöskentelyssä,
esimerkiksi nopeasti muuttuvien ohjeiden tai pöytäkirjojen
kirjoittamisessa tai käsikirjoitusten muokkaamisessa
verkostoitumisessa ja
yhteydenpidossa
- uutisten, markkinoiden ja kilpailijoiden seurannassa
Koulutusta varten etsin esimerkkejä siitä, miten teatterit ovat
somea käyttäneet. Yhdysvalloissa esitettiin vuonna 2009 ensimmäinen
teatteriesitys Twitterissä, yli kuukauden ajan Next to normal
-näytelmän spiikkejä sujahti ihmisten Twitter-virtaan sitä
tahtia, että näytelmä keräsi paitsi tuhansia uusia seuraajia ja
mediamainintoja myös paljon katsojia.
Lontoossa taas Wheeldonin
Alice in Wonderland -baletin maailman ensi-iltaan kutsuttiin 2011
kaksi suosittua balettibloggaajaa, jotka twiittasivat
@RoyalOperaHouse
-tilillä tavalla, johon tavallinen tiedottaja ei kykene. Kovilla
teatterifaneilla on intohimoa ja intoa, joka saa muutkin katsojat
innostumaan ja kiinnostumaan asiasta.
Suomalaisista esimerkeistä
mainitsen tässä kaksi.
Putous-hahmo Marja Tyrni markkinoi
onnistuneesti Facebook-sivunsa kautta näytelmää, jossa Aku
Hirviniemi esiintyi.
Ironsky-elokuvan tuottanut Wreckamovie taas
toteuttaa kesällä ensi-iltansa saavaa Opera by You-esitystä
Savonlinnaan, teosta on ollut suunnittelemassa satoja oopperan
ystäviä ympäri maailmaa.
Some on arkipäiväistymässä ja ihmiset jakavat entistä enemmän
tietoa itsestään. Kun he näkevät hyvän (tai huonon) näytelmän,
he kertovat siitä sadoille tuttavilleen somessa, joten teatterit
eivät voi sivuuttaa asiaa. Sen sijaan kannattaa miettiä, millä
keinoin jakamisesta tehdään mahdollisimman helppoa.
Koulutuksen lopuksi kysyin yleisöltä, mitä heille jäi mieleen.
- Teatterit käyttävät somea hyvin eri tavoin
- Valtavasti eri väyliä - mistä riittää aika moiselle
kommentoinnille!
- Somen spesifin kirjon osaaminen helpottaa
- Mahdollisuus tavoittaa katsojat lehti-ilmoittelua paremmin
Yleisö halusi kokeilla käytännössä mm. seuraavia asioita.
- Näyttelijöiden hakua somen avulla
- Tehostaa markkinoinnissa positiivisia uutisia/kiinnostavia
uutisaiheita (ei vain lippujen kauppaamista)
- Videobloggausta
- Saada oma henkilökunta somen aktivisteiksi, nostetaan esim.
teatterinjohtajan omat kasvot esille
Ennenkuin teatteri lähtee käyttämään somea, asiaa pitää
miettiä huolellisesti: mitä somelta halutaan, ketä yritetään
tavoittaa ja millä viestillä. Yleisöä huoletti mm. oikeiden
kanavien valinta, hallittavan kokonaisuuden rakentaminen, resurssit
ja se, että some muodostuu aikarosvoksi. Teatterit voisivat käyttää
paljon enemmän somea hyödykseen, kuin mitä nyt tehdään.
Ensialkuun kannattaa selvittää, mitä omasta teatterista ja
henkilökunnasta jo puhutaan somessa. Hyvällä tuurilla löydetään
innokkaita faneja, joita voidaan alkaa ottaa uudella tavalla
huomioon.
Kainalojutussa Sari Andersson kertoi kokemuksia Tampereen Työväen Teatterista. Alkuun lähdettiin YouTube-trailereista, sitten mukaan tulivat ensin Facebook-ryhmä ja sitten Facebook-sivu, Twitteristä löytyy paitsi teatteri myös teatterijohtaja: Riku Suokas.
Sari kirjoitti mm. näin:
"Olemme saaneet somesta loistavan kanavan olla suoraan yhteydessä katsojiimme. Saamme näppituntumaa katsojien toiveisiin ja paljon suoraa palautetta esityksistä."
"Some on hyvä keino rakentaa teatterin identiteettiä. Se toimii myös nopeana viestintäkanavana kiireellisten uutisten jakamisessa."
"Teatteri ei voi odottaa saavansa somesta pikavoittoja, vaan kyse on aktiivisesta ja pitkäjänteisestä työstä."
"Tärkeintä teatterille on olla läsnä, tavoitettavissa ja näkyä siellä, missä ihmiset muutenkin liikkuvat".
Teatteri-sana voidaan muuten korvata sanalla yritys tai organisaatio, ja jutut pitävät edelleen paikkansa!
You, Gary White FCCA, and 7,249 others like this