Kevään mittaan olen muun muassa tehnyt sisältökalenterin, kirjoittanut somekolumneja tuplasti viime vuotta enemmän, alkanut postailemaan LinkedIniin enkuksi, miettinyt GDPR-asioita, aloittanut kuukausichatit Facebookissa, lanseerannut itselle uuden verkostoitumistavan, snäpännyt normaalia enemmän, miettinyt ja hionut henkilöbrändiäni ja visuaalista strategiaani ja tehnyt niihin liittyviä stooreja ja pohjia mm. Canvaan, aloittanut #kehityinstaajana-viikkohaasteet ja tuotteistanut uusia Wikipedia-juttuja. Osallistuin myös Sometime 2018-tapahtumaan ja sen järjestelyihin ja sain pakettiin Laukaan Ekokoulu -tiedotusprojektin, koulu avataan elokuussa ja tiedotusvastuu on nyt kokonaan kunnalla.
(Huh, nyt kun kirjoitin tuon listan, tajusin, että vahingossa tullut blogiloma oli ihan hyvä ajatus.)
Minulla ei siis olisi ollut pulaa sisältöideoista tai edes kirjoitusajasta, sillä viime viikkojen aikana olen kuitenkin mikroblogannut paljon. Mikrobloggausta kun voi harrastaa kätevästi tyhjinä hetkinä kännykällä, kun taas bloggaamista olen tottunut tekemään vain tietokoneella.
Miten mikrobloggaus sitten eroaa bloggaamisesta?
Aloittaessani bloggaamisen Nokian intranetissä kaikki blogipostaukset kerättiin blogiportaaliin, josta niitä sai kätevästi luettua. Se oli vähän niinkuin Facebookin etusivu, jossa on kavereiden ja sivujen postauksia. Nykyään blogit ovat vähän irrallinen juttu. Toki blogipostauksia markkinoidaan eri somekanavissa, mutta kun mikrobloggaa jossain somekanavissa, ei tarvitse houkutella lukijaa pois hänen mukavuusalueeltaan, vaan voi kertoa asiansa siellä missä hän jo on.
Erityisesti Instagramista on tullut minulle mukava ja tärkeä blogialusta. Moni luulee, että Instagram on paikka, jossa jaetaan kuvia ja videoita, mutta kuvat ilman selitystä eivät paljon lämmitä. Aha, tässä on tällainen kuva, mutta miksi se on otettu? Mikrobloggaukseni onkin hyvin Insta-vetoista: teen Instagramiin uuden kuvan, jonka sitten jaan myös Facebookissa, Twitterissä ja LinkedInissä. Kun pyrin postaamaan Instaan kuvia päivittäin, sisältöä muihinkin kanaviin syntyy ihan mukavaa tahtia. Mutta kuhunkin kanavaan olen kirjoittanut myös ihan uniikkeja juttuja.
Saadakseni bloggaamisen taas alkuun ostin tsemppipaidan:
Paidassa on tärkeä viesti: rakasta blogiasi. Blogisi pitää olla sinun ystäväsi, jonka luokse on mukava tulla ja jonka kanssa on kiva rupatella. En ole koskaan pitänyt blogiani pakkopullana, mutta se, että aiheita, joista voisi tai pitäisi kirjoittaa on niin paljon, tuntui ehkä vähän uuvuttavalta. Mutta nyt sain sylkäistä "kaiken" ulos edes otsikkotasolla, mikä helpottaa jo kummasti.
Katsotaan siis, toimiiko paidan tsemppaus. Onko sinulla ollut suunnittelemattomia blogitaukoja ja miten sinä pääsit niiden yli? Tai onko sinulle käynyt niin, että sen "oikean blogin" sijasta kirjoitatkin mikroblogia tai -blogeja?
No comments:
Post a Comment
Kiva kun kommentoit! Voit kommentoida myös anonyymisti, mutta spammikommentit poistetaan heti kun ehditään.