Viime vuosina olen mietiskellyt henkilöbrändäämistä yhä enenevissä määrin. Kun minä olin työnhaussa pitkän Nokia-uran jälkeen vuonna 2009, netti ei tiennyt minun ammatillisesta osaamisesta juuri mitään. Olin kyllä innostunut kuin son...tsa työstäni sisäisen somen kanssa, mutta olin antanut Nokian pelottaa itseni tietoturvaohjeillaan ja katsonut viisaammaksi, ettei työasioista kannata puhua julkisesti.
Olen tekemässä itselleni visuaalista ohjeistusta ja siihen liittyen olen haastanut itseni tekemään vähän uudenlaista, henkilöbrändiin liittyvää, sisältöä someen.
Omia kasvojani olen tähän mennessä tuonut esiin nettisivullani, LinkedInin profiilikuvassa ja visuaalisessa cv:ssäni ja Suur-Jyväskylän kolumnin profiilikuvassa, muissa somepalveluissa mulla on piirretty profiilikuva. Selfiet eivät kuulu minun tyyliini, Facebook-profiilistani löytyy minusta vain yksi valokuva, Viestintä-Pirittan Pirittan joskus CMAD:ssa ottama. Instagramista ja Pinterestistä löytyy joitakin mun kuvia, muttei paljon niistäkään.
Jos siis saisin valita, esiintyisin somessa vain piirrettynä hahmona. Mutta koska minulla on myös sellainen periaate, että pistän itseni likoon koulutuksiani varten, aloin vastikään tehdä uudenlaista sisältöä.
Kurvisen Jarkko puhuu usein "epäreilusta kilpailuedusta", jonka itsestään melua pitävät asiantuntijat saavat. He peittoavat usein paremmat, mutta hiljaisemmat kollegansa. Mutta mitä epäreilua itsensä brändäämisessä sitten on? Eikös jokainen voisi sen halutessaan tehdä? Ihmisiä tökkii luultavasti se, että nämä "henkilöbrändit" eivät noudata sosiaalista normia, jonka mukaan omaa häntää ei saa nostaa.
Kirjoitan lisää aiheesta huomisessa Surkkarin kolumnissa, mutta otapa sinä nyt varaslähtö:
No comments:
Post a Comment
Kiva kun kommentoit! Voit kommentoida myös anonyymisti, mutta spammikommentit poistetaan heti kun ehditään.