Miten ihmiset kasvattavat LinkedIn-verkostojaan

Bongasin viime viikolla LinkedInistä Talouselämän toimittajan ja tietokirjailija Elina Lappalaisen päivityksen, jossa hän päivitteli sitä, että headhunterit lähettävät hänelle verkostoitumispyyntöjä. Pyyntöjä tulee erityisesti yhdestä tietystä yrityksestä.

Headhunterille LinkedIn on mainio työväline hakujen tekoon ja mitä isompi hänen oma verkostonsa on, sitä paremmin haut toimivat. Huntterin kannattaa pyydystää verkostoonsa erityisesti hyvin verkostoituneita ihmisiä, joiden kautta he saavat kerralla paljon 2-tason kontakteja.

Monet ottavat LinkedIn-verkostoonsa ventovieraita, mutta olen samoilla linjoilla kuin @ElinaLappalaine: haluan tuntea #verkosto'ni ihmiset. #linkedinfi on mun #muistinjatke, josta voin tarkistaa, keitä ihmisiä tunnen yrityksestä y. Mikä sun politiikka on? 🤜🤛 #somefi pic.twitter.com/fAj2I9xIub

— Johanna Janhonen (@jjanhone) March 13, 2018

Nostin Elinan kirjoituksen someen. Aiheesta heräsi aktiivisin keskustelu tietysti LinkedInissä, jossa ihmiset kertoivat siitä, miten he verkostoansa kasvattavat. Olen kysellyt ihmisten LinkedIn-politiikoista ennenkin, mm. vuonna 2015.

Mitä nyt selvisi?

Pekka tiivisti verkostoitumispolitiikat hyvin:

Se ompi vähän siitä kiinni mikä on itsekunkin tavoite täällä LinkedIn-yhteisössä.   Pekka Makkonen Lecturer at University of Jyväskylä and TVE consultant at IP CONSULT (NIRAS Germany)

eli kukin verkostoituu niin, että se tukee omia tavoitteita. Mikään tapa ei siis ole toista parempi tai huonompi, vaan kaikki lähtee tavoitteista. LinkedInissä verkostoitumistavoitteita voivat olla esimerkiksi:

• verkostoitua vain niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa on tehnyt oikeasti töitä
• verkostoitua vain niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa on ollut tekemisissä
• kerätä verkostoon ihmisiä, joiden jutuista on kiinnostunut (osaa ihmisistä voi myös seurata ilman verkostoitumiskutsua)
• verkostoitua ihmisten kanssa, jotka liittyvät omaan alaan tai joilla voisi olla mielenkiintoa ammatilliseen yhteistyöhön
• kerätä verkostoon ns. vaikuttajia, joiden kautta pääsee tekemään hakuja heidän verkostoista
• kerätä verkostoon headhunttereita ja rekrytoijia, jotta olisi mahdollisimman hyvin löydettävissä uusia työpaikkoja varten
• kerätä mahdollisimman suuri verkosto, jotta näyttää houkuttelevalta/uskottavalta yhteydessä y tai näkyäkseen erilaisissa hauissa mahdollisimman hyvin. Esimerkiksi start up -yrittäjillä pitäisi olla verkostossaan yli 2000 ihmistä

Viime vuonna Helsingin Sanomat haastatteli Linkedin-kouluttaja Tom Lainetta, Academic Workin rekrytointiasiantuntija Laura Korpilauria ja rekrytointifirma Adeccon konsultti Helen Vesikiä. Heidän mukaansa "suomalaisten verkostoitumistapa on erilainen kuin muualla maailmassa: suomalaiset verkostoituvat mielellään vain sellaisten kanssa, jotka he ovat tavanneet."

Onko tällaisia globaaleja tutkimuksia sitten tehty? En tiedä. Entä onko suomalaisten käyttötapoja tutkittu? En tiedä niistäkään. Googlaamalla löytyi "LinkedIn – Opiskelijoiden käyttäytyminen jasuhtautuminen", opinnäytetyö, jonka Juha Flythström teki Kurion kanssa ja johon oli teemahaastateltu 8 opiskelijaa.

Joitakin kommentteja LinkedIn-päivitykseni alta:

Itse taas yrittäjänä taistelen sen asian parissa, hyväksyäkö oman alan vendor managereita kontakteiksi, etenkin jos syystä x tietää, ettei tästä ainakaan kauppaa synny. Mutta toisaalta palkatut työntekijät liikkuvat yrityksestä toiseen... Maailmalta tunnetaan omalta alaltani kyitenkin identiteettivarkauksia eli napataan toisen kääntäjän CV ja myydään sillä. No, ihan oman alani CV:n tasoista tietoa mulla ei täällä ole ja toivon kyllä, että suomi pienenä kielenä mua suojelee - yleensä varkaudet tapahtuu suurten kielten välillä. Mutta jonkinlaista valikoivuutta harrastan tilanteen mukaan. Mirka Lahti Technical Translator German/Swedish  Finnish / Owner of the Translation Bureau Magus

Käytän itse LinkedIniä muistinjatkeena, tutkin sen avulla mm. sitä, keitä tunnen mistäkin yrityksestä. Hannu ihmetteli asiaa:

Minun kantani on, että kovin kapeaksi jäisi verkosto ja verkostoituisi vain tuttujen kanssa ja jos tarvitsisin LinkedIniä muistuttamaan ketä tunnen ja mitä he tekevät, niin eipä nuo ihmiset sitten olisi silloin kovin tuttuja. Olen verkostoitunut ja verkostoidun jatkossakin ennakkoluulottomasti ja olenpa jopa tavannutkin heitä livenä ja muutamia hyviä juttuja niistä tapaamisista on syntynyt, jotka olisivat jäänyt syntymättä jos verkostoituisin vain tuttujen kanssa. Hannu Huttunen Corporate security, risk management and continuity management consultant 

Olen käyttänyt LinkedIniä yli 10 vuotta. Kun Nokia päätti sulkea Jyväskylän toimipisteensä vuonna 2009, "haaviini" oli jäänyt lähinnä näitä työkavereita, mutta sen jälkeen olen alkanut kasvattaa verkostoani tietoisesti, osallistumalla mm. erilaisiin tapahtumiin ja nykyään verkostooni kuuluukin jo noin 1800 ihmistä. Vertailun vuoksi Facebookissa minulla on alle 600 kaveria, Twitterissä noin 5700 seuraajaan, Pinterestissä reilut 2900 seuraajaa, Instagramissa (henkilötilillä) 850 seuraajaa ja Google+:ssa noin 900 seuraajaa (hm, kuinkahan moni heistä vielä palvelua käyttää). LinkedInin avulla saan tiedon, kun kontaktini vaihtavat työpaikkaa, ja tuota tietoa en kyllä helposti muuten saisi.

Muissa kommenteissa toiset kertoivat hyväksyvänsä hövelisti lähes kaikki, toiset verkostoituivat vain tuttujen kanssa. Mikä sitten on ns. tavallinen käyttötapa? No selvitellään! Tein äsken Google Formiin kyselyn aiheesta, vastaa sinäkin, niin opitaan kaikki aiheesta lisää: