Case: musiikkinäytelmästä DVD tai muu tallenne

Reilut puolitoista vuotta olen pitänyt videokoulua itse itselleni. Aiemmin tein kaikki videoni YouTuben omalla editorilla, jolla on kätevää pätkiä löysät pois alusta ja lopusta, vakauttaa kuvaa, lisätä tekstejä, erilaisia efektejä ja musiikkia.

Puolitoista vuotta sitten tutustuin avoimen lähdekoodin videoeditoriin, Kdenlive-ohjelmaan. Se sopii videoiden muokkaamiseen YouTuben editoria paremmin silloin, kun on kyse suurista tiedostoista, joista halutaan leikata uusi kokonaisuus. Olen käyttänyt sitä mm. somehaastatteluideni ja Ekokoulun videoiden leikkaamiseen.

Lievestuoreen kyläläiset tekivät viime talvena jättiponnistuksen, yli parituntisen musiikkinäytelmän 100-vuotiaan Työväentalon (ja kylän) vaiheista. Näytelmässä esiintyi peräti 50 henkilöä. Mieheni kuvasi ensi-illan ja kesäkuussa minä sain tehtäväkseni muokata raakavideoista DVD-levyt ja toinen vähän isomman tiedoston, jota jaetaan esiintyjille muistitikun avulla. Omansa sai myös Martti Suosalo, joka antoi näytelmälle äänensä, jolla hän kertoi asioista Työväentalon näkökulmasta.

Kyseessä on siis pisin videotaltiointi, jota olen koskaan käsitellyt. Ehkäpä uskaltaudun tämän kokemuksen myötä käsittelemään muitakin videoita!

Kdenlive-ohjelma näyttää tältä:

Videoleikkeille on siis varattu kolme riviä, äänille 2. Minä käytin hyväkseni videoraitoja niin, että raita 1 oli ns. normaali, raita 2 pelkkää kuvaa ja raita 3 pelkkä ääntä. Ääniraitoja en juuri käyttänyt, sillä videohon ei tarvinnut lisätä uusia ääniä.

Projektin myötä opettelin Kdenlivestä uusia juttuja: kuvan häivytystä, tekstin lisäämistä,rullaavien tekstien lisäämistä sekä DVD-velhon käyttämistä. Sen avulla DVD:hen tehdään valikko, johon määritellään kohtausten alkukohdatt ja annetaan kohtauksille nimet.

Jälkikäteen huomasimme, että videokameramme katkaisee nauhoituksen aina 17 minuutin välein ja alkaa sen jälkeen kuvata automaattisesti seuraavaa pätkää. Tällaista tapahtuu ilmeisesti muillakin kameroilla. Kuvaaja ei huomaa tilannetta, ja katsojakaan ei aina, mutta kun laitoin pätkät yhteen, joistakin lauluista puuttui tavun verran värssyä, ikäänkuin kohdan ohi olisi hypätty. Esimerkiksi Lievestuoreen Liisasta kertovassa laulussa lauletaan soi-soi-soi, mutta videopätkien liittämiskohdassa on vain kaksi tavua: soi-soi ja kuva meni vaihtokohdassa mustaksi.

Yritin korjata saumakohdista niin luontevat kuin mahdollista. Joissakin kohdissa minua onnisti: pätkäisy sattui kertosäkeen kohdalle ja sain kopioitua puuttuvan tavun (tai sanan) toisesta kohtaa laulua. Kuten monet videogurut ovat todenneet, videoissa ääni on tärkeämpi kuin kuva, joten se, että ääni jatkuu saumattomasti, vaikka kuva vähän pätkäisee, ei haittaa niin paljon.

Korjattuja kohtia on yhteensä 7, joten jos satut katsomaan tallennetta, voit yrittää bongata kohdat.

Suurin oppi minulle oli kuitenkin se, miten monta vaihetta hommaan liittyy. Kirjoitin siksi itselleni ohjeet, miten homma meni, jotta seuraavalla kerralla asia sujuu hieman helpommin. Ohje sopii muillekin, jotka ovat käsitelleet isoja videotiedostoja suhteellisen vähän.

Alkuperäisten 9 tiedoston muoto oli .MTS (MPEG-2-siirtobittivirta). Tiedostojen koko vaihteli 0,6 - 2 GiB:n välillä, yhteensä niiden koko oli 15,3 GiB.

Videot koottiin Kdenlivessä yhteen projektiin. Projektiin kuului videoiden lisäksi myös ns. otsikkokuva, otsikkoteksti, väliaikateksti sekä lopputekstit. Ylimääräistä musiikkia tallenteeseen ei tarvittu, sillä alkupimputus ja lopputekstien musiikki otettiin näytelmän omista musiikeista. Kyseinen .Kdenlive-tiedosto on kooltaan hyvin pieni, vain reilut 100 KiB. Pieni koko selittyy sillä, että varsinainen tieto on alkuperäisissä tiedostoissa, eikä kyseistä tiedostoa voi katsoa missään muualla kuin Kdenlive-ohjelmassa (ja silloinkin vain, jos alkuperäiset videotiedostot ovat käytettävissä).

Jos kokonaista videota halutaan katsoa muuallakin, se pitää renderöidä.

Kdenlive tarjoaa useita vaihtoehtoja renderöintiasetuksiin. Tavoitteemme olivat
1. renderöidä mahdollisimman laadukas video, joka mahtuu 4 GiB DVD-levylle ja
2. renderöidä mahdollisimman laadukas video, joka mahtuu 16 GiB-muistitikulle

Näytelmän pituus oli 2h 10 min, joten arvaat ehkä, että noin pitkän pätkän renderöintiin kauan, koneellani siihen meni keskimäärin noin 8h. Ja etukäteen ei tarkasti tiedä, minkä kokoinen tiedostosta tulee, ei ainakaan, jos käyttää VBR-optiota. Se, variable bit rate, valitsee aina tilanteeseen parhaiten sopivat bittinopeuden. Näytelmässähän tilanteet vaihtelevat, välillä näyttämöllä ei tapahdu juuri mitään, välillä siellä on koko 50-päinen esiintyjäkaarti laulamassa.

Kun halutaan DVD, Kdenlive-projektista renderöidään VOB-formaattia oleva tiedosto, joka taas avataan DVD-velhossa, jossa tehdään DVD:lle menu, jolloin syntyy ISO-tiedosto, joka avataan DVD:n poltto-ohjelmassa ja elokuva poltetaan.

Vinkki: anna renderöitävälle tiedostolle nimi,

 josta renderöinnissä käytetyt asetukset selviävät

Kdenlivessä videon laatu (ja myös audion laatu) ovat sitä parempia, mitä pienempi luku vetovalikosta valtaan.

ISO-tiedosto on nimensä mukainen, iso, ja joskus kävi niin, ettei se mahtunutkaan koneelleni, kun vastaavasta tiedostosta oli tehty jo useita versioita (terkut Giganttiin, josta haimme 10 teraa lisämuistia), joskus ISO-failiin jäi harmittava virhe, joskus homma epäonnistui meille tuntemattomasta syystä. Oli miten oli, saimme tehdä tuon menun lukemattomia ja taas lukemattomia kertoja, sillä sitä ei pysty tallettamaan yksinään. Onneksi tajusimme ottaa ylös oikeat kohdat, sekunnin sadasosineen, niin viimeisillä kerroilla homma sujuikin sitten jo sukkana. Kunnes sitten tajusimme, etteivät kaikki DVD-soittimet ymmärräkään sadasosia, vaan siirtyvät uuteen kohtaukseen silloin, kun sekunti vaihtuu, joten olimme hieroneet siirtymiä vähän turhan tarkalla tasolla.

Kun teimme muistitikulle tulevaa tiedostoa, jonka kooksi halusimme noin 10 GiB, olikin enemmän pähkittävää - miten saada juuri tietyn kokoinen tiedosto. Sen sijaan, että kokeilisi kaikkia mahdollisia renderöitintiasetuksia (koko jutun renderöintiinhän meni se 8 tuntia), kannatti näytelmästä ottaa näyte, jonka renderöi. Itse tein sen niin, että leikkasin ensimmäisesestä 17 minuutin pätkästä 1 minuutin pituisen pätkän, johon otin mukaan erilaisia kohtia: patsastelua, laulua, repliikkejä. Sitten tein taulukon, johon kirjoitin eri formaatit ja niissä käytetyt lisäoptiot. Tähän tapaan:

Jostain syystä (tiedätkö sinä miksi?) renderöinneistä tuli välillä huomattavasti pienempiä kuin arvio oli, välillä ne taas epäoninstuivat täysin. Taulukon avulla onnistuin kuitenkin lopulta renderöimään optimaalisen kokoisen,10,5 GiB:n, tiedoston, jonka formaatti oli HDV-Pal-720-25p (tiedoston muoto .m2t). Bingo!

Ja sitten tiedosto äkkiä tikulle? No ei sekään ihan helposti käynyt, sillä muistitikut piti ensin alustaa, sillä tikkuihin ei ilman alustusta mahdu noin suurta tiedostoa, vaikka tikulla tilaa olisikin. DVD:n  poltot taas epäonnistuivat välillä tuntemattomasta syystä. Tekniikka on ihmeellistä!

Näytelmän ohjaaja Sari Puttonen antoi luvan siihen, että saan näyttää teillekin pätkän näytelmästä, jonka mieheni käsivaralta kuvasi (kuvaajana hän on minua huomattavasti parempi).



Näytelmä tuli perheellemme hyvin tutuksi, kun tähän muokkaustyöhön meni kuukausia, kun sitä teki muiden töiden välissä ja välillä selvitteli projektiin liittyviä teknisiä ongelmia muiden kanssa.