Kooste Marginaalimerkintöjä-bloggauksistani vuonna 2024

Kirjoitin tänä vuonna tätä blogia useammin Marginaalimerkintöjä-hankkeen blogiin. 

Tässä linkit bloggauksiin:

1. Lähteet tekevät Wikipedian (16.1.2024) eli vähän roolistani hankkeessa, mutta enemmän siitä, että tammikuussa järjestetään vuosittain kirjastomattalisille suunnattua 1lib1ref-haastetta. Tavoitteena on, että jokainen heistä lisäisi haasteen aikana yhden uuden lähteen.
2. Mikä meitä innostaa Wikipedia-projektissamme? (25.1.2024) - haastattelin tiimikavereitani siitä, mikä sai heidät innostumaan Wikipedia-projektista. Vastasin kysymykseen myös itse.
3. Kaikki voivat pienentää Wikipedian sukupuolivinoumia (6.3.2024) oli lehdistötiedote siitä, miten suomalaiset Women in red -projektit ovat onnistuneet kasvattamaan naisten osuutta Wikipedia-sisällöissä
4. Wikipedia mittaa kaiken, niin mekin! (24.4.2024) kerroin siitä, miten hankkeemme hyödyntää ns. dashboardeja, jotka keräävät tietoa hankkeestamme
5. Keistä meidän pitäisi kirjoittaa Wikipediaan? Ehdota! (26.4.2024) - annoimme blogimme lukijoille mahdollisuuden toivoa sitä, mistä meidän pitäisi Wikipediaan kirjoittaa
6. Millaista tukea Koneen Säätiö tarjoaa projekteilleen? (7.5.2024, kirjoitettu yhdessä Tiina Käpylän kanssa) - luulen, että Koneen Säätiön tarjoamat edut ovat Suomen mittakaavassa harvinaisen mittavat
7. Matkalla Wikimaniaan eli miten varauduimme konferenssimatkaan hakuvaiheessa (25.6.2024, kirjoitettu Tiina Käpylän kanssa) - konferenssibudjetin luominen noin vuosi etuajassa ei ole ihan yksinkertaista
8. Kirjastolaiset Wikipedian vinoumien äärellä (11.9.2024) - kokemuksia hankkeen ensimmäisestä Wikipedia-työpajasta
9. Hankeviestintä - pakkopullaa vai oikeasti innostava juttu? 1.10.2024) - kansainvälisen säätiöpäivän kunniaksi bloggasin Wikimania-seminaarista. Bloggauksessa hyödynsin tekniikkaa, jonka Long Playn Anu Silfverberg opetti Koneen Säätiön tarjoamassa koulutuksessa.

Terveisiä Wikipedia-koulutuksista

Tänä vuonna olen kouluttanut Wikipediaa enemmän kuin ikinä. Se johtuu osittain siitä, että olen mukana Marginaalimerkintöjä-hankkeessa Wikipedia-asiantuntijana ja koulutan hankkeen tutkijoille Wikipedian kulttuuria ja sisällöntuotantoa. Tällä viikolla meidän hankkeessa oli myös vuoden viimeiset työpajat, olen kouluttanut tänä syksynä kirjastoammattilaisia, tutkijoita ja taiteilijoita. 

Tuttuun tapaan koulutan Wikipediaa myös oman yritykseni kautta. Ryhmäkoulutusten ja -työpajojen lisäksi annan myös henkilökohtaista. Ja kävinhän minä kouluttamassa myös Jenni Janakan vuotuisessa Muijii Wikipediaan -tapahtumassa. En ole pitänyt tarkkaa lukua koulutustunneista, mutta on niitä kymmenittäin ollut.

Kouluttaminen on hyvä tapa oppia, muttei suinkaan ainoa. 

Opin myös:

1. havainnoimalla sitä, miten muut Wikipediaa muokkaavat
2. wikipedistien minulle ja muille antamien palautteiden kautta
3. Wikimania-tapahtumassa, niin luennoilta, työpajoista kuin käytävä- ja pöytäpuheistakin. Tänä vuonna olin pitkästä aikaa mukana livenä, Puolan Katowicessa.
4. omilta wikipedistitutuiltani
5. Wikimedia UK:n Wikipedia-kouluttajille tarjoamista koulutuksista

Osallistuin Wikimedia UK:n Wikipedia-kouluttajien koulutukseen vuonna 2014, kun olin Lontoossa Wikimania-tapahtumassa. Pari vuotta sitten he ottivat yhteyttä kaikkiin vuosien varrella kouluttamiinsa ihmisiin ja pistivät pystyyn kouluttajaringin. Olen porukan ainoa ulkomaalainen (osa rinkiläisistä kyllä asuu UK:n ulkopuolella). Viestimme Slackissa ja sähköposteilla ja nelisen kertaa vuodessa kohtaamme Zoomissa vaihtamaan kuulumisia ja kokemuksia. Syksyisin meille järjestetään koulutusta ja tänä vuonna sitä tulikin kaikkiaan 16 tuntia neljässä osassa.

• 3.10.  How to make an impact with minimal time commitments (2h)
• 8.10.How to carry out research to improve the representation of underrepresented groups (2h) 
• 19.10. Koulutuspäivä 1: Marketing Your Events and Open Space. (6h)
• 20.10. Intro to Wikidata (6h)

Erityisen innoissani oli Wikidata-koultuuksesta, sillä pääsin aiheeseen syvemmälle kuin tähän mennessä. Tein koulutuksesta jonkin verran muistiinpanoja omaan Wikidata-profiiliini.

Digihuijarit sotkevat ajatuksesi

16.11.25 kirjoittamani bloggaus pohjautuu kahteen osaan:

• kolumni, joka on kirjoitettu 27.9.2024 Suur-Jyväskylän Lehteä varten ja
• kertomus mailihuijauksesta, josta kerroin somessa syksyllä 2025

Digihuijari sotkee ajatuksesi 

Tiesitkö, että nyt vietetään digiturvaviikkoa, tai että yksi yleisimmistä digihuijausten muodoista on rakkaushuijaus? On helppo naureskella, kun kaveri kehuu peräti kolmen Brad Pittin seuraavan häntä, mutta todellisuus on huijatulle kaikkea muuta kuin hauska. Rahojen lisäksi häviää rakastettu, jonka kanssa on suunniteteltu yhteistä tulevaisuutta. Totuuden paljastuttua iskee häpeä ja usko ihmisiin joutuu koetukselle. Vaikka vaisto yrittää varoittaa, huijaukseen sortuu, kun rakkaushormonit sumentavat ajattelun. Tekoäly vie huijaukset uudelle tasolle, kun ulkomaalaisetkin viestivät meille suomeksi väärentäen niin ääntä, valokuvia kuin videoitakin. 

Vastikään huomasin, ettei Googlen kuvahaku toiminut, kun yritin selvittää, onko minua lähestynyt mies varastanut valokuvansa netistä. “Henkilöitä koskevia tuloksia on rajoitettu.” Huijarin nimelläkään ei löytynyt mitään järkevää, olihan hän sattumalta amerikkalaisen uutisankkurin kaima. 

Jaoin kuvan kansiosta

Kiepaus-Instagram-tilillä

Tämä jenkki sekoitti pasmani haluamalla kirppislöytöni, jonka olin esitellyt somessa ilman myyntitarkoitusta. Hän tarjosi 50 sentin ostoksesta peräti 300-kertaisen hinnan! Olenkohan löytänyt jonkun keräilyharvinaisuuden, ihmettelin ja yritin turhaan googlailla Asterix-kansioita. En saanut apua kymmeniltä tuhansilta Asterix-faneila ja moni tuttuni yllytti kaupantekoon. Muutaman päivän asiaa harkittuani kerroin kuitenkin huijarille pitäväni harvinaisen kansion itse. Tähän viestiin hän ei tietenkään vastannut, ei vaikka oli aiemmin puhutellut minua frendiksi. 

Huijatuksi tulemisen esti se, että epäilin kansion arvoa suuremmaksi – miksi kukaan muuten haluaisi sen, ja perustella mielihaluaan epämääräisesti sillä, että rakastaa taidetta? Todennäköisesti kyseessä oli kuitenkin Paypal-huijausyritys, kuten lapseni ystävä arveli. Huijari olisi voinut maksaa “vahingossa” 1500 euroa ja kun olisin palauttanut ylimääräiset rahat, hän olisikin vetänyt omat rahansa takaisin. Ehkä minusta olisi tullut osa rahanpesuketjua tai kenties hän olisi vaatinut jonkun epämääräisen kuriiripalvelun käyttöä, jonka käyttö olisi vaatinut henkilötietojeni syöttämistä. 

Tapahtuneen jälkeen minun on aiempaa helpompi ymmärtää erilaisiin nettihuijauksiin langenneita. Jos jokin tarjous kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, niin luultavasti se on. Komeat ulkomaalaiset lääkärit eivät eksy vahingossa suomalaisnaisten sometileille ja Lauri Tähkäkin etsinee seuraa muualta. 

“Jos saat tunteisiin vetoavia viestejä tai lupauksia suurista voitoista, tee suuri pieni päätös: älä vastaa viesteihin”, 

neuvoo poliisi.

----------------------

16.11.25

Tänä syksynä sain muutamia tällaisia maileja:

Tämä oli erityisen pysäyttävä, sillä Laura Nieminen on oikeasti työskennellyt Adeccolla. Forwasin hänelle saamani mailin ja kerroin, että hän saa käyttää sitä halutessaan varoittaessaan huijauksesta LinkedIn:ssä. Näin hän tekikin. Moni muukin oli saanut samanlaisen viestin.

Toivoisin, että kun ihmiset törmäävät uusiin huijaustapoihin, he kertoisivat niistä muillekin. Huijarit ovat koko ajan taitavampia, joten varuillaan saa olla!

Kynä sauhuten uuteen kauteen

 16.11.25 kirjoittamani bloggaus pohjautuu:

• kolumniin, joka on kirjoitettu 1.8.2024 Suur-Jyväskylän Lehteä varten 
• Instagramissa jakamiini kuviin roskapäiväkirjastani (junk journal) 

Kynä sauhuten uuteen kauteen 

“20.1.2007 Saunan lämmittäminen on likeistä sukua rukoilulle, saunaa lämmittäessä on hyvä tehdä suuria päätöksiä.” 

Näin kynäili Tommy Tabermann, joka kirjoitti Yllytyshullun päiväkirjaa ollessaan eduskuntavaaliehdokas. 

Koristelen kalenterin kannet

kollaasimaisesti

Syyslukukauden alkaessa haastan sinutkin kirjoittamaan: 

ei tarvitse olla runoilija voidakseen pitää päiväkirjaa! 

Kirjoitin nuorena päiväkirjaa kymmenisen vuotta. Pitkiin kirjoitusputkiin en ole sen koommin päässyt, vaikka 

• olen kokeillut leikekirjaa ja bujoilua, 
• tehnyt työhöni liittyviä merkintöjä vihkoihin ja paperikalentereihin ja 
• ostanut Lause päivässä -päiväkirjan. 

Siksi olen vilpittömän iloinen siitä, että tammikuun lopussa aloittamani päiväkirjailu on nyt jatkunut tauotta. 

Ehkä sinua kiinnostaa, miten sen tein? 

Kurssilla suositeltuja kirjoitusoppaita

Paluumatkani käsinkirjoittamiseen alkoi luovan kirjoittamisen kursseilla, joilla kirjoitin tarkoituksella käsin. Se on aivotutkijoiden mukaan hyvä tapa, joka auttaa ajattelemaan, muistamaan ja yleistämään opittuja asioita. 

“Motorinen tuntu kynän käytöstä tuottaa ihmisaivoissa syvemmän oppimiskokemuksen” 

tiivistivät Robert Wiley & Brenda Rapp. 

Stressiin erikoistunut psykologi Birgitte Sølvstein taas kertoi, että 

käsin kirjoittaminen voi lisätä henkistä energiaa. 

Aikaa kirjoittamiselle sain ottamalla käyttöön algoritmivapaat somevirrat, mikä vähensi somen koukuttavuutta. Kirjoitan talteen itselleni merkityksellisiä asioita, mutta tärkeää on myös toimia roolimallina – riemukseni en ole ainoa perheessä, joka kirjoittaa päiväkirjaa! 

Nyt minun ei tarvitse ihmetellä, mihin se kesä taas hujahti, vaan voin palata siihen vihkojani selaamalla. Instagramin päiväkirjavaikuttajilta(!) opin, että

kirjani eivät ole tavallisia päiväkirjoja vaan omnijournaleja. 

Ne yhdistävät esimerkiksi 

• bujon, 
• taidepäiväkirjan, 
• muistiinpanot, 
• ajatusvirran ja 
• tarrakokoelmat. 

Päiväkirjojeni välistä löytyy muun muassa 

• esitteitä, 
• postikortteja, 
• käsityöohjeita, 
• sudokuja, 
• väritystehtäviä, 
• pakkauslistoja, 
• luentomuistiinpanoja, 
• elokuva-arvosteluja, 
• kollaaseja ja 
• lasten piirustuksia. 

Mitä enemmän asioita kirjoihini tungen, sitä pidempiä aikoja vietän niiden parissa. 

Uusi ulottuvuus avautui miniprintterin myötä (jonka ostin paikallisesta elektroniikkaliikkeestä, en Temusta!). Valokuvatarroissani näkyy esimerkiksi ihmisiä, joita olen kohdannut näyttelyissä, konserteissa ja Neulefestareilla. 

Tee siis Tommyt ja valitse ajankohta, jonka talletat: 

• ensimmäiset kuukaudet uudessa koulussa, työssä tai harrastuksessa, 
• tunnelmat matkalta, raksalta tai vauvavuodesta. 

Hauskoja kirjoitushetkiä!

Haaveista totta: faktat joukolla kuntoon!

16.11.25 kirjoittamani bloggaus pohjautuu kolumniin, joka on kirjoitettu 22.4.2024 Suur-Jyväskylän Lehteä varten.

Haaveista totta: faktat joukolla kuntoon! 

Jos haaveistaan jaksaa puhua, voi olla, että ne toteutuvat. Olen vuosikausia unelmoinut siitä, että Wikipediaan saataisiin enemmän asiantuntijoita sisällöntuottajiksi. Vaikka Wikipediaa voi kuka tahansa muokata, aktiiviset sisällöntuottajat ovat harvassa. Esimerkiksi tutkijoilta ei yleensä liikene aikaa Wikipediaan, vaikka he tunnistaisivatkin siellä olevat sisällölliset puutteet. Mutta voisiko asialle tehdä jotain, ottaa Wikipedian vaikka osaksi tutkimustenjulkaisuprosessia tai voisiko opiskelijoilla teettää päivityksiä osana opintoja? Entäs kirjastonhoitajat, ehtisivätkö he lisätä Wikipediaan tietoja esimerkiksi kirjastojensa vieraista? 

Viime vuonna ryhmä tutkijoita haaveili työstä Wikipedian parissa ja joulukuussa heitä onnisti, kun Marginaalimerkintöjä-hanke sai Koneen Säätiöltä kahden vuoden rahoituksen. Hankkeen varsinaiset jäsenet ovat kaikki taiteen tutkijoita: Tiina Käpylä kirjoittaa musiikista, Riikka Niemelä muun muassa nykytaiteesta ja Aura Sevón suomalaisesta ja ranskalaisesta kirjallisuudesta. Minua he osasivat pyytää hankkeen osa-aikaiseksi Wikipedia-asiantuntijaksi törmättyään somessa postauksiini, joissa käsittelin naisten asemaa Wikipediassa. Pääsen esimerkiksi järjestämään Wikipedia-työpajoja kirjastolaisille, opiskelijoille, tutkijoille ja taiteilijoille. 

Hiljattain minulle konkretisoitui jälleen, miksi Wikipediaan tarvitaan asiantuntijoita. Vaikka hankkeemme keskittyy taiteilijanaisiin, eräs wikipedisti pyysi apuamme sukupuolentutkimuksen termeissä. Se ei kuulu ydinosaamiseeni, mutta Sukupuolentutkimuksen seuran ja hankkeemme tutkijoiden avulla osasin korjata virheen. 

Naistutkimus-termi on korvattu suomalaisissa yliopistoissa noin 15 vuotta sitten sukupuolentutkimuksella. 

Wikipediasta aiheesta kuitenkin kerrottiin Sukupuolentutkimus- ja Sukupuolitutkimus-artikkeleissa. Virheellinen sukupuolitutkimus-termi oli päätynyt kymmeniin artikkeleihin, muun muassa artikkelien ja aiheen tutkijoiden luokitteluihin. 

Voin vain kuvitella, miten paljon harmia ja hämmennystä asia on aiheuttanut. Kuvittelepa omalle kohdallesi! Minä olen opiskellut tilastotiedettä, en mitään tilastojentiedettä, hyvänen aika! 

Virheet Wikipediassa leviävät helposti 

• koululaisten tehtäviin, 
• mediaan, 
• someen, 
• Googlen etusivulle ja 
• nykyään myös tekoälyn vastauksiin. 

Voisitko tarkistaa, mitä sinulle tutuista aiheista kerrotaan Wikipediassa? 

Mutta vielä tärkeämpää: 

voisitko kertoa julkisesti haaveistasi – kenties sinäkin löydät ihmisiä, joiden kanssa toteuttaa ne?