Showing posts with label jyväskylä. Show all posts
Showing posts with label jyväskylä. Show all posts

Friday, January 11, 2019

Eri syyt saavat ihmiset seuraamaan maatiloja somessa

Olin eilen vetämässä keskisuomalaisille luomulihantuottajille somestrategiatyöpajaa. Pajan aikana puhuimme mm. tuotteiden hinnoista, työtavoista, prosesseista ja moraalistakin ja niin se vain on, että laatu maksaa.







Jos siis myy laadukasta tuotetta, ei voi kilpailla hinnalla bulkin kanssa, joten on vähän pakko satsata brändäykseen. Ja onneksi nykyään hienoon ja yhtenäiseen brändiin on aikaa ja varaa kenellä vain, jolla on siihen halua, esimerkiksi Canvan avulla.

Somen avulla on helppo näyttää millaisissa oloissa eläimet elävät ja millaisia tuotteita niistä tehdään,  mutta kyselin seuraajiltani mikä saa heidät ylipäätään seuraamaan maatiloja somessa.



No syitä on tietysti monia: halutaan kuulla uusista tuotteista, saada mielihyvää eläinten kuvista, osoittaa tukea tiloille. Tutustu syihin tarkemmin oheisesta esityksestä - ehkä löydät uusia seurattavia tiloja?



Minkä maatilan päivityksiä sinä seuraat ja ennen kaikkea miksi?

Friday, February 23, 2018

Tehdään nopeasti somevideoita

Yksi hauskimmista koulutustuotteistani on Somen avaimet: Tarinavideot -työpajapäivä, jonka toteutan yhdessä Toni Nummelan ja Anne Kalliomäen kanssa. Seuraava avoin Tarinavideot-koulutus on Jyväskylässä entisellä harmoonitehtaalla perjantaina 6.4.

Anne, tarinallistaja kun on, kuvaili koulutusta vastikään näin lennokkaasti:


Tarinavideot-koulutuksessa vedetään mutkat tekemisen moottoritieksi, oman videosarjan punainen lanka suoraksi, tehdään sinusta oman videotuotantosi auteur, vähennät rönsyilemistä ja valitset itsellesi sopivan teknisen toteutustavan, otat sen haltuun, ja sitten kohti Oscareita 😜 No, tätä ihan viimeistä emme voi taata.

Olen täällä valitellut, miten CMAD-tapahtuman järjestäminen syö kovasti aikaa omalta sisällöntuotannoltani. Löysinkin Bloggerista julkaisemattoman blogidraftin viime syksyltä (!), jossa kerroin Digijohtajaksi-hankkeen järjestämästä työpajasta, jossa tehtiin mobiililaitteilla videoita someen. Katsotaanpa mitä silloin ajattelin:





"Koulutuksen veti Somecon Antti Valtari. Olin toivonut hankkeeseen videokoulutusta, joten oli mukava, että sellainen järjestettiin ja aihe keräsi paikalle mukavasti muitakin asiasta kiinnostuneita. Vaikka pidän itsekin somekoulutuksia, on antoisaa nähdä muiden koulutuksia, se on hyvä tapa pitää yllä omaa osaamista ja saada uusia ideoita.

Koulutus alkoi oikeastaan jo viime viikolla, jolloin Antti kertoi meille webinaarissa somevideoista ja antoi meille ennakkotehtävän: kuvatkaa video, jota voimme sitten työpajassa muokata. Jätin itse ennakkotehtävän teon *hieman* viime tippaan, ja kuvasin sen vasta juuri ennen koulutuksen alkua. Kysyin muilta koulutettavilta - ja Antilta - kaksi kysymystä:

Mitä somepalvelua olet viimeksi käyttänyt ja millaisia videoita siellä tuli vastaan videoita?

7 minuutin aineistosta sain kasaan videon, jonka pituus on 1:15. Mitä enemmän videoita tekee, sen helpompaa on noudattaa Annen ja Tonin Tarinavideot-koulutuksessa jakamaa ohjetta: "kill your darlings" - mitä enemmän videosta jättää pois, sitä parempi siitä tulee.



Videon toteutin Power Director -appsilla, jota olemme käyttäneet myös Tarinavideot-koulutuksissa. Antin koulutuksessa oli paljon tuttua asiaa, mutta myös näkökulmia, joita en itse ole tullut ajatelleeksi:
  • jos haastattelua kuvataan useammalla kameralla, kuvakulman muutoksessa ei saa olla liian pientä tai liian isoa muutosta, kannattaa pysytellä 20-60 asteen sisällä
  • kuvituskuvaa kannattaa kuvata riittävän pitkä pätkä, 10 sekuntia, mutta lopullisessa videossa sen pituus riippuu siitä, kuinka tuttu aihe on katsojalle entuudestaan. Omenaa voi vilauttaa, mutta uutta työkalua pitää katsella pidempi aika."




Ja humps, takaisin tähän hetkeen.

Tuon koulutuksen jälkeen olen taas oppinut uusia juttuja, vaikka tekemään tekstivideoita Lumen5:n avulla. Mutta miten tekstivideoilla kerrotaan tarinoita ja kannattaako jokaiseen uuteen hömpötykseen lähteä mukaan - miten yrityksen viestintä pysyy tunnistettavana? Somekouluttajana voin leikkiä ja kokeilla, mutta kannattaako kaikkien yritysten sitä tehdä?

Suosituimmilla tubettajilla tahti on kova: yli video viikossa. Millaiset yritykset pysyvät tahdissa mukana?

Mm. näistä asioista jutellaan seuraavassa koulutuksessa. Innolla odotan, millaisia uusia oivalluksia minun, Annen, Tonin ja osallistujien kohtaamisista tällä kertaa syntyy. :)

Tervetuloa mukaan!

Thursday, December 15, 2016

Jarkko Kurvinen paljastaa, miten helpottaa videosisällöntuotantoa

Järjestimme viime viikolla ensimmäisen Tarinavideot-koulutuksen, jossa keskityimme haastatteluvideoihin. Haastatteluista on vaikeita saada kiinnostavia, etenkään jos katsoja ei tunne haastateltavaa itse, mutta Anne Kalliomäki ja Toni Nummela antoivat koulutuksessa vinkkejä, joilla asiaa voi korjata. Koulutusta seuraavana päivänä minulle tuli tilaisuus tehdä haastattelu uusilla opeilla ja palatessani vuoden viimeiseltä (?) Helsingin reissulta minulla oli aikaa muokata haastattelusta video.

Haastateltavani on Jarkko Kurvinen, joka on paitsi konsultinretale myös kirjalilja ja yksi CMADFI-tapahtuman puhujista. Siellä hän kertoo perustamastaan Toinen mielipide -sivustosta.

Haastattelussa halusimme esitellä Jarkon YouTube-joulukalenteria, jonka hän kuvasi Slushista yhdessä tunnissa. Puheessaan hän kertoi, että vaikka videoiden katselukerrat lasketaan vielä kymmenissä kerroissa (joulukalenterin introa on katsottu nyt 96 kertaa ja esimerkiksi eilistä luukkua 15 kertaa), niin katsojat ovat kuuluneet oikeaan kohderyhmään ja joulukalenterista on jo seurannut yhteydenottoja. Vanha sanonta määrästä ja laadusta pitää siis paikkansa tässäkin tapauksessa.


 

Someaiheisia haastatteluja löytyy mun YouTube-kanavalta kymmenittäin, ja jännityksellä alan seurata, miten tämä video pärjää vuonna 2014 Jarkosta tekemäni haastattelun rinnalla. :)

Monday, December 12, 2016

Ihmisten blokkaaminen somessa ja Twitterissä

Osallistuin perjantaina Someri-seminaariin Jyväskylän yliopistolla. Siellä oli puhumassa mm. Mikael Jungner, joka kertoi mm. somepolitiikastaan. Hän laajentaa maailmankuvaansa laittamalla someen provokatiivisia päivityksiä, joilla hän koskettaa ihmisten tunteita. Kun ihmiset vastaavat hänen päivityksiinsä, hän alkaa ymmärtää sitä, miten muut ihmiset eri asioista ajattelevat.

Perjantaina Mikael pisti someen päivityksen, jolla hän tökkäsi monen kieli-ihmisen sisimpään:



Julkisuuden henkilöt keräävät peräänsä kaikenlaisia häiriköitä, mutta seminaarissa Mikael kertoi, että bännättyään vuosien varrella tuhat henkilöä/tiliä keskustelut hänen somepäivitystensä ympärillä ovat muuttuneet laadukkaammiksi. Häntä on syytetty siitä, että hän on luonut ympärilleen somekuplan, johon kuuluvat vain ihmiset, jotka ajattelevat samalla tavalla kuin hän, mutta hän puolustautui sillä, että jos viidestä miljoonasta poistaa vaivaiset tuhat, hänen kuplansa on kuitenkin aika suuri.

Kielipäivitys herätti paljon keskustelua, joten Mikael avasi ajatuksiaan lisää.



Ja vaikka hän luuli bännäänneensä tähän asti jo kaikki Suomen häiriköt, hän joutui bännäämään vielä lisää ihmisiä.



Itse kielikysymykseen en ota tässä kantaa, mutta minua alkoi kiinnostaa tämä somebännäys ilmiönä.

Olen ollut Twitterissä lähes 8 vuotta jo ja bännännyt siellä jonkin verran spämmitilejä, lähinnä sellaisia, jotka ovat spämmänneet minua @replyjen avulla. Asetuksista selvisi, että olen bännännyt 21 tiliä, vähän enemmän kuin olisin kuvitellut. Facebookissa minun ei ole muistaakseni tarvinnut bännätä vielä ketään.

Kyselin Twitterissä muiden bännäystapoja:

Ja näin minulle vastattiin:















Millainen sinun blokkauspolitiikkasi on?

Thursday, September 22, 2016

Tekniikan akateemiset: Minustako työntekijälähettiläs?

Vuonna 2005 aloin brändätä
itseäni somessa tällä kuvalla
Olen koulutukseltani filosofian maisteri. Nimike ei oikeastaan kerro koulutuksestani, tilastotieteilijä olisi paljon kuvaavampi nimi. Koulutustaustani vuoksi kuulun Tekniikan akateemisiin, enkä ole siitä eronnut, vaikka olenkin yrittäjä. TEK tukee nykyään myös yrittäjyyttä ja saan sen lehdistä ja koulutuksista uutta inspiraatiota uraani vieläkin. Viimeisten 7 vuoden aikana olen osallistunut melkein kaikkiin TEKin Jyväskylässä järjestämiin urailtoihin. Aiheet ovat olleet mielenkiintoisia, mutta kouluttajana on opettavaista nähdä myös miten muut esiintyvät ja kouluttavat. Yhtä oikeaa tyyliä ei ole, vaan oleellista on löytää omaan persoonaan sopiva tapa.

Tätä taustaa vasten olinkin hyvin ilahtunut, kun minua pyydettiin pitämään somekoulutusta TEKin urailtaan.
Uraillat ovat TEKin täysjäsenille tarkoitettuja tilaisuuksia, joissa käsitellään omaan työuraan, työhyvinvointiin, työnhakuun ja työelämässä jaksamiseen liittyviä teemoja.
Mietimme mikä teema olisi ajankohtainen, millainen otsikko vetäisi ihmiset paikalle. Urailloissa on puhuttu usein työnhausta, joten some työnhaussa -koulutuksen sijaan ehdotin työntekijälähettilyyttä, sillä siitä on etua ihan kaikille - hyvästä henkilöbrändäyksestä hyötyy niin työnhakija kuin yrittäjä, myyjä, rekrytoija, tutkija tai oman alan asiantuntijakin.


Eilen pidin ensimmäisen työntekijälähettiläskoulutuksen Turussa. Kysyin kuulijoilta, olivatko he törmänneet työntekijälähettiläs-termiin ennen koulutustani ja kuulin, että termi oli kaikille uusi. Tämä ei yllättynyt, sillä termiä alettiin käyttää enemmän viime vuonna, mutta lähinnä konsulttipiireissä.

Tässä ote koulutuksesta.



Kävimme koulutuksessa niin vilkasta keskustelua, että someosallistuminen jäi vaisummaksi. Twiittausintoa pienensi varmaan sekin, että osallistujat tekivät itselleen muistiinpanoja siitä, kannattaisiko heidän brändätä itseään ammattilaisena vai ei:

Seuraavaksi puhun siis tästä samasta teemasta Jyväskylässä.



Siellä nähdään siis, Jyväskylän TEKkiläiset! :)

Monday, August 22, 2016

Ideoita Instagramiin -koulutus Jyväskylässä 19.9.2016

Viime viikolla kerroin, että olen järjestämässä uutta Ideoita Instagramiin -koulutusta ja kyselin, mikä kolmesta ajankohdasta teille parhaiten sopisi. Valituksi tuli maanantai 19.9.2016, kello 12.30-15.30 ja paikkana on taas Teeleidi Jyväskylän Lutakossa. Paikka on valikoitunut paitsi viehättävän ympäristön ja herkullisten tarjoilujen vuoksi myös siksi, että Teeleidi itse näyttää hyvää esimerkkiä siitä, miten Instagramia voi hyödyntää.

Tarkempi koulutuskuvaus löytyy oheisesta esitteestä. 
Ideoita Instagramiin koulutusesite from Johanna Janhonen

Ja ilmoittautua voit tästä:

Monday, August 15, 2016

Taas tarvitaan uusia ideoita Instagramiin!

Pidin toukokuussa ensimmäistä kertaa avoimen Ideoita Instagramiin -koulutuksen Jyväskylässä. Sittemmin Instagramissa on tapahtunut taas paljon.

Ensiksi logo meni uusiksi:



Jotkut ovat saaneet jo yritystilin, jota minä odotan sormet syyhyten:


Instaan tulivat myös Snapchatista matkitut stoorit, jotka häviävät vuorokaudessa.


Today, we’re introducing Instagram Stories, a new feature that lets you share all the moments of your day, not just the ones you want to keep on your profile. As you share multiple photos and videos, they appear together in a slideshow format: your story. With Instagram Stories, you don’t have to worry about overposting. Instead, you can share as much as you want throughout the day — with as much creativity as you want. You can bring your story to life in new ways with text and drawing tools. The photos and videos will disappear after 24 hours and won’t appear on your profile grid or in feed. You’ll see stories from people you follow in a bar at the top of your feed — from your best friends to your favorite popular accounts. When there’s something new to see, their profile photo will have a colorful ring around it. To view someone’s story, just tap on their profile photo. It’s easy to view stories at your own pace: tap to go back and forward or swipe to jump to another person’s story. If you want to comment on something you see, you can tap and send a private message to that person on Instagram Direct. Unlike regular posts, there are no likes or public comments. Your story follows the privacy settings of your account. If you set your account to private, your story is visible only to your followers. However, you can also easily hide your entire story from anyone you don’t want to see it, even if they follow you. When watching your own story, swipe up to check out who’s seen each photo and video. You can even choose to feature a particular part of your story by posting it on your profile. Instagram has always been a place to share the moments you want to remember. Now you can share your highlights and everything in between, too. Instagram Stories will be rolling out globally over the next few weeks on iOS and Android. To learn more, check out help.instagram.com.
A video posted by Instagram (@instagram) on

On siis hyvä aika pitää koulutus uudestaan, tuorein sisällöin tottakai. Lue millainen koulutus viime kerralla oli. Tälläkin kerralla osallistujat pääsevät vaikuttamaan siihen, millaisia asioita heille kerron. Luvassa voisi olla vaikka kokemuksia siitä, miten Roihu-partioleiri instaili nuorten kanssa tai miten Ahvenanmaan tai Sallan matkailussa hyödynnetään Instagramia. Jos koulutus kiinnostaa, äänestä sinulle parhaiten sopivaa aikaa vaikka Twitterissä tai tätä bloggausta kommentoimalla. Lyön ajan lukkoon viikon päästä, kunhan olen ensin haistellut, mikä on suosituin ajankohta.


Friday, June 3, 2016

Sampo Kaulasen 3+ vinkkiä sosiaaliseen mediaan

Osallistuin viime kuussa Myynninmurtajien järjestämään aamiaisseminaariin, jossa Sampo Kaulanen kertoi oman inspiroivan yrittäjätarinansa. Sehän on monelle jo tuttu, mutta onhan se eri asia kuulla tarina livenä kuin vaikka lukea se Taivas & Helvetti -kirjasta.

Tilaisuudessa oli varattu reippaasti aikaa verkostoitumiseen, joten ennen Sampon esitystä marssin hänen luokseen ja kysyin haastattelua. Koska aikaa oli, tehtiin se ennen esitystä, joten en voinut haastattelussa siitä kysyä tai siihen viitata. Kyselin sen sijaan siitä, miten Sampo käyttää somea. Haastattelusta voit poimia oheiset vinkit:

  1. Some on sata kertaa tehokkaampaa kuin näkyvyys mediassa, vaikka medianäkyvyydestä on toki hyötyä somenäkyvyyden saamiseseen
  2. Sisältöä someen syntyy luontevasti, kun on jotain kerrottavaa. Mieti siis voiko yrityksesesi järjestää tapahtumia tai haasteita. 
  3. Kun tavoitteesi on selkeä ja erilaisista mittareista näet, että olet menossa oikeaan suuntaan, voit antaa toisten rauhassa nauraa selkäsi takana. Se parhaiten nauraa, joka itselleen nauraa? 
Ja loput vinkit löydät täältä:

Tuesday, May 24, 2016

Virkistystä ja verkostoja tapahtumista

Joko sinä seuraat CMADFI:a Instagramissa?
Eilen oli taas #cmadfi-päivä. Senhän näkee jo kalenterista: joka kuukauden 4. maanantai tapahtuu jotain CMADFI:in liittyvää. Tällä kertaa meillä oli lounastapaamisia kolmella paikkakunnalla. Minulta jäi valitettavasti väliin Jyväskylän lounas (en avaudu, mutta harmittihan se), mutta oli siellä hyvät jutut ollut ilman minuakin :). Helsingissä vietettiin ihan ensimmäistä lounasta ja kuuleman mukaan tapaamisesta oli pidetty ja uusia oli toivottu. Ja elokuussahan sellaisia taas tulee, kurkkaa aikataulut ja kokoonkutsujat täältä.

Mutta Tampereella tehtiin kyllä tällä kertaa enkat ja lounas venähti niin pitkäksi, että kolme osalllistujaa livechattasi yhdessä CMADFI:n kuukausittaisessa Twitter-chatissa! Neljä tuntia lounasseurassa, jes!

Twitter-chatissa oli tällä kertaa aiheena toukokuun tapahtumat ja se, mitä olemme niistä oppineet. Koosteesta löytyy avustettu keskustelu, CMADFI-tutkimus, DigiSyke, Ekokoulu, fasilitointikikkoja, hirvi, Kekkonen ja kesäkriisi, lihapuhe, Periscope, SAS:in palveluappsi, trikkaaja, valokuvia, Wolt ja yhteishenki.



Ja tässä vielä lyhyt yhteenveto uudesta CMADFI-tutkimuksesta:

Eli hankkeen myötä saadaan appsi, jonka avulla voimme mm. selvittää, kuka CMADFI:n yhteisömanageriverkostosta (johon kuuluu jo yli 500 ihmistä) tietää mistäkin asiasta eniten. Huippua!

Tuesday, March 15, 2016

Mikä on Suomen suurin haaste? Sano sinä!

Osallistuin eilen Sitran järjestämään työpajaan Jyväskylässä. Se liittyi pari viikkoa sitten aloitettuun #sanosinä #ratkaisu100 -ideakilpailuun, jossa etsitään ensin Suomen suurinta haastetta ja ensi syksystä alkaen ratkaisuja siihen. Ensi vuonna ratkaisuja etsitään noin kymmenessä tiimissä, joita Sitra tukee ja sparraa erilaisin tavoin ja itsenäisyyspäivän alla voittaja palkitaan. Palkintoa ei voi syyttää vaatimattomaksi: voittajatiimille annetaan miljoona euroa, jota he voivat käyttää ratkaisunsa eteenpäinviemiseen.

Tässä vaiheessa kuitenkin etsitään sitä isointa ja tärkeintä ongelmaa. Ajattelin ennen tapahtumaa sitä, että ongelma voisi olla se, miten kasvatamme vientiä ja ratkaisuksi ajattelin viime viikon Wikipedia-työpajojen innoittamana sitä, että voisimme kirjoittaa enemmän suomalaisista innovaatioista, yrityksistä, vetovoimatekijöistä ja merkkihenkilöistä englanninkieliseen Wikipediaan, joka on maailman 7. luetuin nettisivu. Miksi emme hyödyntäisi ilmaista näkyvyyttä? (Kirjoitan asiakkaideni puolesta enimmäkseen suomenkieliseen Wikipediaan, mutta olen kirjoittanut myös englanninkieliseen ja ruotsinkieliseen Wikipediaan).

Jyväskylän tapahtumalle oli annettu teemaksi resurssiviisaus ja saimme kuulla kaksi aiheeseen liittyvää alustusta, jotka pistivät ajattelemaan mm. kierrätystä, onnellisuutta ja lasten kasvattamista. Koska maanviljelijät ja heidän ahdinkonsa on viime aikoina ollut kovasti pinnalla, mietin, voisimmeko keksiä kilpailun avulla ratkaisun, jossa viljelystä tulisi tuottavaa ilman tukiakin, voisiko meillä syntyä sellainen innovaatio, joka ratkaisee samalla koko maailman ruuantuotanto-ongelmat? Mekin syömme tölkkiruokaa tänään siksi, että Napoleon järjesti 1800-luvun alussa ideakilpailun, jossa mietittiin sitä, miten armeijan ruoka saadaan säilymään pitkään.

Monien ehdotusten joukosta tiimimme valitsi lopulta haasteen, jonka Seija Kiiskilä kiteytti sanaksi VASTUUTTOMUUS: me kaikki kyllä tiedämme, millainen ekologinen ja kestävä elämäntapa on, ja mitä itse kukin voi tehdä sen eteen, että myös tulevilla sukupolvilla on elinkelpoinen maailma. Ongelma on se, ettemme välitä ja kanna asiasta henkilökohtaista vastuuta.

Sano sinä -kiertue jatkuu huomenna Helsingissä ja ensi maanantaina Oulussa. Oulun tilaisuuteen, jossa teemana on teknologia, voi luonnollisesti osallistua myös etänä. Ja vaikket työpajoihin pääsisikään, niin sinäkin voit vaikuttaa siihen, mikä ongelma lopulta tulee valituksi. Täältä löydät annetut ehdotukset (Jyväskylän ehdotukset ovat vihreitä palloja). Voit antaa hyville haasteille pisteitä tai ehdottaa itse uusia aiheita. Loppukeväällä 25 hengen raati kokoontuu muutamaksi päiväksi käymään haasteita läpi ja miettimään sitä, mikä niitä yhdistää. He valitsevat 3-5 haastetta, joista me saamme äänestää omat suosikkimme. Juttelin eilen kilpailun järjestäjille, että he olivat kyllä aika ovelia: nyt me eiliseen työpajaan osallistuneet 50 henkilöä "joudumme" seuraamaan kaksi vuotta, miten kilpailussa käy. Ja ehkä osa meistä jakaa tietoa myös omissa verkostoissaan. :)

Juttelin sitralaisten kanssa myös yhteisömanageroinnista, jota tällainen suuri joukkoistushanke tietysti vaatii. Päätimme, että seuraavan #cmadfi-chatin aihe on joukkoistus ja mietimme siihen joukolla kysymykset (lue: minä pääsin joukkoistamaan livenä). Tässä ne ovat:


Koska kuukauden neljäs maanantai osuu tällä kertaa pääsiäismaanantaille, voit halutessasi myös aikatauluttaa vastauksesi etukäteen ja lukea tiistaina koosteesta, mitä muut vastasivat.

Chattiin osallistutaan näin:

  • seuraa chattia Twitter-haun kautta
  • muista laittaa jokaiseen twiittiisi chatin tunnus #cmadfi
  • aloita twiittisi vastauksen numerolla (V1, V2, ...), jotta chattia on helpompi seurata ja kooste on helpompi tehdä
  • jos aikataulutat vastauksesi, pidä huoli, että vastauksesi tulevat kysymyksen jälkeen, ei ennen sitä. Eli K2-kysymykseen (14.10) vastataan välillä 14.11-14.19.
Alla vielä cmadfi-häsän uusimmat twiitit:

Friday, January 29, 2016

Mikä #CMADFI:ssa oli parasta?

CMADFI-yleisöä 25.1.2016 Jyväskylässä
Kuva: Karri Anttila (CC-BY-SA)
Maanantaina oli kauan odotettu päivä, viides Suomessa järjestetetty CMAD-tapahtuma. Olimme tällä kertaa Jyväskylän yliopiston vieraina, mikä toi minulle kotikenttäetua - kerrankin minun ei tarvinnut matkustaa. Tuttu paikka tai se, että kyseessä oli jo viides kerta sai aikaan sen, että tällä kertaa minua ei juuri jännittänyt se, miten tapahtuma sujuu, vaikka otimmekin taas joukon uusia juttuja käyttöön.

  •  Tapahtuman alussa oli improteatteri Mielettömän Sitruunan esitys: konsultti, joka esitteli uutta yhteisöpalvelua nimeltä Facebook. Hänet ajettiin pois - hei, sähän pidät 10 vuotta vanhaa esitystä! ja tilalle tullut konsultti pyysi yleisöä antamaan määritelmän yhteisömanagerille. Sen saatuaan hän alkoi räpätä vastausta. Aloitettiin aamu tämmöisellä esityksellä siksi, että aiemmin joku on palautteessaan toivonut räväkämpää aloitusta.
  • Tapahtuman liveraportointi oli aiempaa organisoidumpaa: Lvngroomin Karri Anttila ja Laura Johansson ottivat meille valokuvia, Medita Communicationsin Tiinu Wuolio ja Reetta Mikkola livetwiittasivat @cmadfi-tilile, Linda Saukko-Rauta teki koko päivästä visuaaliset muistiinpanot ja opiskelijat, Kaisa Huttunen ja Kepa Eskelinen, tekivät Periscope-lähetyksiä päivän mittaan. Tapahtuman pääjärjestäjänä tämä oli mulle ehkä se hienoin asia, sillä mun liveraportointia hidasti moni asia, joka piti ratkaista lennossa, esim. miten saada puhujalle parkkipaikka tai spämmi pois someseinältä.
  • Tapahtuman lopuksi Valio ja Cloetta jakoivat osallistujille yllätyslahjan, paperipussiin pakatut matkaeväät, mm. kaakaota ja Tuplaa - yhteisömanagerit saivat siis päivittäisen suklaa-annoksensa. Olin itsekin pussittamassa eväitä ja voitte vain kuvitella, millaisen liukuhihnan 300 pussin tekeminen vaati
Sen sijaan, että kertoisin nyt omia ajatuksiani tapahtumasta, annankin sananvuoron nyt niille 33 osallistujalle, jotka ovat jo vastanneet palautekyselyyn (muut: teillä on vielä pari viikkoa aikaa).

Eli miksi CMAD:iin osallistuttiin ja mikä siinä oli parasta?


  • Sopi aikatauluun/budjettiin. 
  • Halusin tulla kattomaan mikä se on ja mitä sieltä vois oppia. Ja mukaan tarttuikin muutama hyvä juttu.
  • Pysyäkseni kärryillä Hyviä esityksiä. 
  • Olisin saanut tunnelmasta enemmän irti, jos olisin päässyt paikan päälle kuten kolmena aiempana vuonna. Toinen kokous ja flunssa pidättelivät. 
  • Kuulla samanmielisten näkemyksiä 
  • Monipuoliset esiintyjät 
  • Hain uusia ideoita omaan työhön. 
  • halusin lisäymmärrystä kollegoiden työnkuvasta ja vahvistusta omaan identiteettiin Piti tulla paikan päälle mutta en sitten päässytkään. 
  • Monipuolinen anti, aikataulu piti suht hyvin, tekniikka toimi ja ääni kuului hyvin. 
  • Kahvitauko ja verkostoituminen 
  • Hyvät esitykset ja kahvitauon juttuhetki 
  • Haluan seurata oman ammattialan kehittymistä. Parasta tapahtumassa on tavata muita yhteisömanagereita ja vaihtaa kuulumisia. 
  • Olin puhujana. Parasta oli rohkea ja ylpeä nörtti-ilmapiiri. 
  • Halusin verkostoitua ja oppia uutta. Itselleni hyödyllisimpiä olivat tiedon vaikuttavuuteen sekä sisältöön ja sen esittämiseen liittyvät preset (Luoma-aho, Jokiniitty, Gylling, Kemiläinen). 
  • Aiheet kiinnostivat. Parasta olivat esitykset ja ihmisten tapaaminen ja kiva, rento tunnelma. Käytännön kokemusten jakaminen. Uudet tuulet. Virkeät puhujat. Tuttujen ihmisten tapaaminen ja edelleenkin ensimmäisiä/ainoita tapahtumia, jossa puhutaan sosiaalisen median yhteisöistä muutoinkin kuin ihmettelevään sävyyn, taivastellen tai euronkuvat silmissä. 
  • Minglaus muiden community managereiden kanssa, ajantasalla pysyminen. 
  • Tästä on jo tullut perinne. Ja mukana myös aktiivisesti valmisteluissa ja "järjestäjänä". Parasta tietty kaikki ne mukavat ja hyödylliset kohtaamiset. 
  • Yksi osa työnkuvaani on yhteisömanagerina toimiminen. Osallistuin, koska halusin kuulla alan tuoreimmat asiat ja uudet näkökulmat. 
  • Parasta olivat työntekijälähettilyyteen liittyvät esitykset, sillä se on omassa organisaatiossa tällä hetkellä pinnalla. 
  • Ihmisten kohtaaminen, muutamat pienyrittäjää inspiroivat puhujat. 
  • Tulin kuulemaan erityisesti muiden kokemuksia ja tapaamaan naamoja.Listalla myös pari kiinnostavaa puhujaa. Nämä olivat myös parasta. Samalla myös vähän etäisyyttä omaan arkeen. 
  • Verkostoituminen alan ihmisten kanssa. 
  • Parasta napakat, hyvin valitut puheenvuorot 
  • Ohjelmassa useampia puheenvuoroja, jotka osuvat ajan hermoon oman työni kannalta Naamakkain tapaaminen. 
  • Yhteinen pöhinä, jota ei yksin pysty luomaan. 
  • Olen vasta tullut alalle, joten satuin törmäämään tietoa etsiessäni tapahtumaan blogissa. Tulin, koska halusin saada yleisesti ideoita ja ajatuksia omaan työhöni ja tapaamaan ammattilaisia. Parasta olivat Gyllingin ja Simosen puheenvuorot, jotka olivat havainnollisia ja informatiivisia. Kävin myös ruokatunnilla erinomaisia keskusteluja, jotka laajensivat omaa horisonttiani. 
  • Tapaamiset, kiinnostavat alustukset 
  • Etsin uusia ideoita työtäni varten. Parasta olivat inspiroivat puheenvuorot (kuten Vilma Luoma-Aho).
  • Oppiakseni uutta. Parasta käytännön esimerkit. Tuttavien tapaaminen sekä mielenkiintoiset puheenvuorot. Asiaa riitti!


Thursday, October 22, 2015

Sinfoniakonserttia raportoimassa #jklsinfonialive

Eilen oli jännittävä ilta: olin ensimmäistä kertaa elämässäni sinfoniakonsertissa ja kaiken lisäksi livetwiittasin siitä! Jyväskylän Sinfonia kokeili 60-vuotisjuhlakonserttinsa kunniaksi sitä, miten livetwiittaaminen onnistuu ja kutsui minut ja kymmenkunta muuta twiittaajaa kertomaan konsertin kulusta. En siis voi kertoa, poikkesiko eilinen normaaleista konserteista (mutta veikkaan silti, etteivät kapellimestarit aina ota lavalla selfieitä), mutta minuun se teki vaikutuksen monipuolisuudellaan, siirryttiin tunnelmista toiseen ja esiteltiin sinfonialle uusia elementtejä kun lavalla nähtiin niin brittiläinen DJ, Mr Switch, kuin Jonte Knifin kehittämä knifonium-soitin, joita on tehty vasta 8 kappaletta.

Switch It Up!
Koska sanastostani puuttui alan termistö (* ratkaisin liveraportointihaasteeni videoilla - niiden avulla sain parhaiten välitettyä sen, mitä konsertissa oikein tapahtui. Sometus myös häiritsi musiikkiin keskittymistä ja kuten usein ennenkin olen huomannut: silloin kun liveraportoi jostain tapahtumasta, se menee itseltä vähän niinkuin ohitse. Kun koko ajan keskittyy vain seuraavaan asiaan, josta raportoi, ei jää aikaa hahmottaa kokonaisuutta tai fiilistellä. Konsertista jäi kuitenkin sellainen olo, että voisin mennä toistekin, mutta sen sijaan että välitän fiilistä muille keskitynkin tunnustelemaan sitä ihan itsekseni.

Meille twiittaajille oli luvattu paikat takarivissä, mutta koska takanamme istui vielä kaksi riviä ihmisiä, päätin kuvata mahdollisimman huomaamattomasti, tähän tyyliin:

Ja kapellimestari vastasi:

Twiittailumme nousivat viraali-ilmöiden listalle Paluu tulevaisuudella -päivämäärän kanssa:
ja Jyväskylän Sinfoniakin vaikutti tyytyväiseltä:

Kiitos vielä mielenkiintoisesta illasta ja sivistysaukkoni paikkaamisesta. :)

Kurkkaa kaikki illan twiitit #jklsinfonialive-häsältä.

(* Jos kyseessä olisi ollut asiakkaan tilaama liveraportointi, olisin toki perehtynyt aiheeseen etukäteen tarkemmin, nyt suhtauduin tähän paljon kevyemmin.

Muoks 23.10.2015:
Ps. Tässä vielä Jyväskylän Sinfonian tekemä Storify-kooste illasta.


Friday, May 22, 2015

Hävitetään digitaaliset oppimisympäristöt, esimerkiksi Ekapeli!

No huhhuh! Kuka vielä väittää, että Suomessa halutaan panostaa digitaalisiin oppimisympäristöihin? Jyväskylän yliopistossa kehitetty Ekapeli-oppimisympäristössä kymmenet tuhannet oppilaat ovat päivittäin harjoittelleet lukemista ja matematiikkaa hauskassa peliympäristössä, joka mukautuu oppilaiden tasoon ja jaksaa jankuttaa asioita lapsille paljon kärsivällisemmin kuin kukaan ihminen ikinä.Pelit on kehitetty neuropsykologian professori Heikki Lyytisen sekä Jyväskylän yliopiston ja Niilo Mäki Instituutin työryhmän toimesta ja Ekapelin taustalla on Jyväskylän yliopiston Lapsen kielen kehitys -pitkittäistutkimuksessa tehdyt havainnot ja tutkimustulokset.

Näkymä Ekapeli-Sujuvuudesta
Pelejä on erilaisia, esimerkiksi Ekapeli-Sujuvuus on tarkoitettu lapsille ja nuorille, jotka osaavat lukea, mutta tarvitsevat harjoitusta lukemisen sujuvuudessa. Pelissä harjoitellaan erilaisilla tehtävillä tavujen, sanojen ja tekstien nopeaa lukemista. Pelissä pelaaja seikkailee omalla hahmollaan erilaisissa satumaailmoissa ja suorittaa pelissä kohtaamiensa hahmojen antamia tehtäviä. Jokaisessa satumaailmassa päätehtävänä on etsiä avain, jolla pääsee etenemään seuraavaan satumaailmaan. Seikkailu tapahtuu kartalla, joka on pelin alussa peitetty vihreillä neliöillä. Pelaajan siirtyessä vihreän neliön päälle hän pelaa yhden pelikentän ja samalla kartta avautuu hieman. Pelaaja saa pelaamisesta palkkioksi kolikoita, joilla voi hankkia hahmolle mm. lemmikkejä tai uusia vaatteita. Pelimaailmoista löytyy erilaisia hahmoja, joiden kanssa voi keskustella ja usein heillä on tehtäviä pelaajan suoritettavaksi. Kartalta löytyy myös kauppoja ja muita paikkoja, joista voi ostaa mm. vaatteita tai kulkuvälineitä. Pelin alkuvaiheessa pelaaja tekee kaksi alkuarviointikenttää, joissa mitataan lauseiden ja tavujen lukemisen nopeutta. Arviointikentät toistuvat noin 20 pelikentän välein. Pelimaailmat on pyritty laatimaan tehtäviltään vaikeutuviksi. Lisäksi jokaisessa maailmassa peli pyrkii mukautumaan pelaajan taitotason mukaiseksi. Tavoitteena pelissä on tehostaa lukemisnopeutta sekä kannustaa pelaajaa lukemaan ja innostumaan lukemisesta.

Ja nyt:
Opetus- ja kulttuuriministeriö ei myönnä Suomessa paljon käytetyn LukiMat-palvelun ylläpitoon jatkorahoitusta. Tämä tarkoittaa www.lukimat.fi -verkkopalvelun sekä sen sisältämien arviointi- ja harjoitusmenetelmien teknisen ylläpidon ja käyttäjätuen loppumista kesäkuussa.

Mitä vitsiä? Meillä on jo valmiina hieno ympäristö, jota opettajat suosittelevat ja oppilaat rakastavat, olisiko sen ylläpidon jatkaminen nyt niin mahdoton tehtävä? Kun Ekapeli loppuu, missä vastaavia asioita sitten saa harjoitella? Huhuu Opetus- ja kulttuuriministeriö, kertokaapa minullekin, mitä uutta ja hienoa teillä on takataskussa Ekapelin tyytyväisille käyttäjille?

Palvelun päättyminen koskee arvioilta noin 300 000-400 000 LukiMatin palveluita käyttänyttä suomalaista lasta ja nuorta sekä heidän opettajiaan ja vanhempiaan.

Keksitkö sinä keinoja pelastaa Ekapelin? Pitäisikö nyt äkkiä pistää joku joukkorahoitus pystyyn, lähettää nimilistoja ministeriöön vai saada joku yritys ostamaan Ekapeli-alusta ja rahoittaa sen käyttö mikromaksuilla, jotta sitä voisi pelata edes kotona? Nyt äkkiä barrikadeille Ekapeli-fanit!

MUOKS:
Adressi löytyy täältä.
Ylen uutinen Ekapelin rahoituksen loppumisesta, päätöksellä säästettiin peräti  200 000€.
Hesarin uutinen, jossa Latvala kertoi, että 


"Haimme kehitysrahaa, mutta ministeriöstä sanottiin, että kehitykseen ei ole enää rahaa. Viimeiset kolme vuotta olemme käytännössä ylläpitäneet palvelua ja kehittäneet sitä pienimuotoisesti eteenpäin esimerkiksi tablettiversion osalta. Pelkkään ylläpitoon ei kuulemma ole rahoitusmomenttia, ja sen vuoksi rahoitusta ei voida myöntää.[...] Elimme koko ajan siinä uskossa, että rahoitus OKM:n kautta järjestyy, sillä keskusteluja käytiin useamman vuoden ajan. Tämän takia rahoituksen loppuminen iski niin kovasti."

Friday, May 8, 2015

Tarinat, maskotit ja digiskräppäys - enemmän visuaalista sisältöä someen

Ekokoulun tarinaa vie eteenpäin
Hapsu-hirvi, joka  etsii tällä hetkellä
kanssamme lähiruokaa koululle
.
Viime viikolla bloggasin amatöörimäisistä kuvista, jotka ovat nyt kuvapankkien trendituotteita, kuten Kamera-lehti kertoi. Kuvissa tärkeintä on kuulemma tarina ja siksi minua puhuttelevat eniten kuvat, joissa on myös hyvä kuvateksti, #ei #siis #vain #kasaa #yksittäisiä #avainsanoja.

Nukkekotiharrastajana ja askartelijana tarinat ovat olleet minulle aina tärkeitä, joten tästä on ehkä apua, kun tuotan sisältöjä someen, itselleni ja asiakkailleni.

Piilotetun aarteen kuvissa ovat seikkailleet mm. pieni aarrearkku, siellä täällä bongatut aarteet, pääkallot ja merirosvot sekä Taru Astikaisen posliininen taidenukke, jota hän piti minun näköisenäni. Tällä hetkellä seikkailuvuorossa on Playmobilin merirosvoukko, jonka olen nimittänyt assarikseni, se tuo kuviin tiettyä hauskuutta ja leikkisyyyttä.





Toimin tiedottajana Laukaan Ekokoulu-hankkeessa ja käytän tiedotuksessa apuna Hapsu-hirveä, jonka +Linda Saukko-Rauta on meille suunnitellut. Maskotin henkisenä esikuvana toimi Netarin Hemmo-hahmo, jonka avulla oli helppo myydä idea projektillemme - katsokaa nyt tästä miten he sitä käyttävät. Omia maskotteja tuntuu nykyään olevan yhdellä jos toisella, Hemmokin tapasi kollegoitaan tällä viikolla:

A photo posted by Hemmo (@hemmohahmo) on 




Ekokoulun tämänviikkoisessa lähiruokatyöpajassa Hapsukin pääsi taas vauhtiin. Minun onnekseni se on linssilude, joka tunkee kaikkiin kuviin mukaan. Katsokaa vaikka:


Kuulu vinkkasi maanantaina Instagramissa #flatlay-trendistä, jossa asetellaan esineitä tasaiselle alustalle. Olen törmännyt tähän trendiin aiemminkin ja mietin pääni puhki, millä toisella termillä sitä kutsutaan ja löysinkin sen: knolling. Wikipedia määrittelee sen näin:
Knolling is the process of arranging related objects in parallel or 90 degree angles as a method of organization. 

Kokeilin sitä itsekin käsiini osuneilla esineillä ja tällainen siitä tuli




Haastoin mukaan knollaamaan muitakin ja Jyväskylän seurakunta jo innostui. Hekin ovat muuten saaneet Playmobil-assarin: TaskuMartin, eli Martti Lutherin! Vau! Saas nähdä milloin merirosvoni tapaa kollegansa. :)


Lelujen ja maskottien lisäksi visuaalista sisältöä voi tuottaa myös askartelemalla. Aiemmin olin aktiivinen paperiaskartelija, tein dekoja ja skräppäsin (=tein koristeellisia valokuvakansioita, joihin tallensin kuvien lisäksi muitakin muistoja). Kun aikaa paperiaskarteluun ei tunnu löytyvän, olen siirtynyt digitaaliseen skräppäykseen, jolla voin tehdä paitsi kortteja lapsista (Whatsapissa sukulaisille lähetettäväksi), myös visuaalista sisältöä Twitteriin. Tällä viikolla digiskräppäsin Kauppalehden Kasvajat-tilaisuudessa ja Tulevaisuusfoorumissa. Tulevaisuusfoorumiin oli muuten palkattu Linda tekemään visuaalisia muistiinpanoja livenä, mitä oli kiehtovaa seurata ja jota osa kehui koko tilaisuuden parhaaksi anniksi :).


Paperi- ja digiskräppäyksellä on yhtäläläisyytensä ja eronsa, mutta mestariksi voi päästä vain harjoittelemalla. Tällä viikollakin tein pari pientä keksintöä, jolla tein digiskräppäysten sarjatuotannosta notkeampaa.

Onko teillä maskotti ja miten te sitä hyödynnätte? Entä löytyykö blogini lukijoista muita digiskräppääjiä?