Fazerin ja Recolorin värityskilpailu

Osallistuin kesäkuussa Fazerin järjestämään värityskilpailuun. Opin kilpailun kautta niin paljon, että nyt on aika jakaa oppimaani blogissa.

Aikuisten värityskirjat nousivat suosioon muutama vuosi sitten, eikä ihme, sillä värittäminen on monista hyvin rentouttavaa. Fazerin kilpailussa ei kuitenkaan väritetty paperille, vaan käytössä oli suomalainen Recolor-appsi, joka on kuulemma maailman suosituin väritysapplikaatio.

Väritä, jaa ja voita! Fazer Lakritsi julkaisee sarjan upeita kuvia väritettäväksi kännykälläsi. Väritä kuva, jaa se somessa hashtagilla #FazerLakritsi ja voit voittaa lakritsia! From Lappeenranta with Love. Lue lisää https://www.fazer.fi/lakritsi

A post shared by Fazer (@fazersuomi) on Jun 9, 2017 at 12:09am PDT

Oona Himanen oli piirtänyt kisaa varten kolme hienoa kuvaa, jotka olivat saaneet vaikutteita lakritsien ilmeestä. Kuvissa ei kuitenkaan ollut yllättäen lainkaan lakritsia. Kuvat esiteltiin näyttävästi applikaation yläbannerissa (jossa pyöri samaan aikaan myös Cosmopolitan-lehden kuvia), mikä sai myös sadat (tai tuhannet?) ulkomaalaiset värittämään kuvia. Siksi olikin fiksua, että säännöissä rajoitettiin kilpailun osallistumista - vain suomalaiset ja ruotsalaiset yksityishenkilöt saattoivat voittaa. Kuvat piti julkaista joko Instagramissa tai Twitterissä ja luulen, että Instagram vei tässä ylivoimaisen voiton.

Onnea @fazersuomi! #fazerlakritsi-kisanne tuntuu sekä hauskalta että onnistuneelta! Ja mahtavaa, että yhteistyökumppaninne on #suomalainen appsi, #recolor. #piilotettuaarrehyväksyy! . ♠ ♥ ♣ ♦ #salmiakki #väritys #värityskirja #värittäminen #somefi #somepeli #somevinkki #instagramfi #piilotettuaarretestaa #kilpailu #kisa #osallistaminen #cmadfi #kolmensarja

A post shared by Piilotettu aarre (@piilotettuaarre) on Jun 28, 2017 at 1:47pm PDT

Yritystililläni julkaisin oheisen kuvan, jonka väreihin hain inspiraatiota Playmobil-merirosvomaskotistani ja #somepeli'stä, joka näkyy yritykseni ilmeessä sinisinä palloina.

#darkwasthenight #piilotettuaarrejamerirosvo . ♠ ♥ ♦ #salmiakki #väritys #värityskirja #värittäminen #somefi #somepeli #somevinkki #instagramfi #piilotettuaarretestaa #suomalainen #recolor #fazerlakritsi #kolmensarja @fazersuomi #recolorapp #oonahimanen

A post shared by Piilotettu aarre (@piilotettuaarre) on Jun 28, 2017 at 1:51pm PDT

Applikaation edut paperivärittämiseen verrattuna tulevat hyvin esiin tällä videolla:

 

• värit eivät mene rajojen yli
• "väärin" valitun värin voi helposti vaihtaa
• kun kuva on valmis, sitä voi parantaa erilaisten efektien avulla
• saman kuvan voi värittää moneen kertaan

Käsityöihmisenä innostuin mm. oheisesta neule-efektistä, joka on kyllä maksullinen ominaisuus. Maksullisella Recolor-tilillä voi julkaista päivässä niin monta kuvaa kuin haluaa (muuten vain viisi) ja saa käyttöönsä paitsi erikoisefektejä myös metallivärejä ja oman väripaletin.

Fazer sai tuhannet ihmiset osallistumaan #fazerlakritsi-värityskisaansa. Joukossa oli paljon myös ihmisiä eri puolilta maailmaa, joille tämä oli ensikosketus brändiin. Saakohan kisa heidät myös maistamaan Fazerin herkkuja? Minut se ainakin innosti @recolorapp'in käyttäjäksi. Siinä on värityksen lisäksi mainioita filttereitä, esim tämä #neule-efekti. . 🔵 🔵 🔵 #fms_c #crafts #colouring #colour #color #värittäminen #värittää #värityskirja #somefi #somevinkki #somepeli #piilotettuaarretestaa #fmspad #fmskuvapäivässä #piilotettuaarrejamerirosvo

A post shared by Piilotettu aarre (@piilotettuaarre) on Jul 4, 2017 at 7:23am PDT

Fazer lupasi palkita kunkin kuvan 20 eniten tykkäystä saanutta kuvaa 20 euron tuotepalkinnolla. Minä osallistuin kisaan oheisella kuvalla, jossa käytin leimasinefektiä.

I am using the stamp effect of #recolorapp for a #colouring #contest hosted by @fazersuomi on #fazerlakritsi hashtag. Is there enough #whiteonwhite now? . ✏ ✏ ✏ #recolor #finnishdesign #madeinfinland #piilotettuaarretestaa #väritys #värittäminen #kilpailu #fmspad #fms_whiteonwhite #fmskuvapäivässä #drawing #finnishmoments #suomi100 #salmiakki #lappeenranta #visitlappeenranta #socialmedia #socialmediatip #leimasin #värityskuva #fazer #somefi #rakkaudella

A post shared by Johanna Janhonen (@jjanhone) on Jun 28, 2017 at 3:24pm PDT

Valmiiden kuvien lisäksi appiin voi tuoda myös omia kuvia. Tässä avatarini sai vähän väriä pintaansa:

#ohmygosh! Found a new and cool #finnish app called #recolor. Have you tried it? . 😍 😚 😍 #jjanhone #johannanmatkassa #piilotettuaarretestaa #värityskirja #värittäminen #väritys #somefi #somevinkki #socialmediatip #madeinfinland #finnishdesign #coloring

A post shared by Johanna Janhonen (@jjanhone) on Jun 28, 2017 at 2:27pm PDT

Tällä hetkellä Kellogg's juhlii koulujen alkua omalla Recolor-kamppiksellaan. Väritin pikaisesti oheisen kuvan, jonka viimeistelin tussiefektillä:

Mikä saisi sinut tuottamaan sisältöjä brändeille? #Kelloggs on julkaissut #backtoschool-värityskuvia #recolorapp'iin. . 🌝 🌝 🌝 #piilotettuaarretestaa #väritys #värittäminen #koulunalku #koululainen #aamupala

A post shared by Piilotettu aarre (@piilotettuaarre) on Aug 2, 2017 at 12:26am PDT

Yksi Recolor-appin hauskoja puolia on se, että se tekee omien värityskuvien jakamisesta helppoa. Kuvat saa talteen omalle tilille appiin, mutta niitä on helppo jakaa myös muissa somepalveluissa.

Saatuani oman palkintoni, annan nyt Fazerille pointsit kilpailusta:

• se osallisti asiakkaat tuottamaan brändiin liittyvää sisältöä hauskalla tavalla. En ole aikaisemmin vastaaviin kilpailuihin törmännyt
• se hyödynsi olemassa olevia väritysyhteisöjä ja toi brändin esiin uusille kansainvälisille yleisöille
• se toi Recolor-appia esiin myös uusille käyttäjille Suomessa
• värityskuvien avulla se sai paljon näkyvyyttä somessa värittäjien seuraajien keskuudessa
• motivointimielessä palkintoja oli paljon, 3*20, ja ne olivat tarpeeksi pieniä, jotta ihmiset saattoivat kuvitella voittavansa palkinnon. Monet osallistuivatkin kisaan useilla kuvilla.
• kilpailuaika, kesäkuu, suosi osallistumista. Ihmisillä oli ehkä normaalia enemmän vapaa-aikaa.
• kilpailun palkinto oli myös hyvin someen sopiva. Jos saatekirjeessä ei olisi ollut Oonan kuvaa, olisin ollut hyvin pettynyt.
• valittu viesti tuotiin selkeästi esiin: Fazerin lakritsit valmistetaan Lappeenrannassa

Yhteisömanagerit joukkoistamassa

Eilen oli taas #cmadfi-Twitter-chatin aika. Twitter-chateissa on tärkeää säännöllinen aika, jotta osallistujat eivät eksy, vaan tietävät aina, milloin seuraava chatti pidetään. #cmadfi-chatissa ajaksi tuli CMAD-tapahtumasta tuttu "kuun 4. maanantai" (CMAD:iahan vietetään aina joka vuoden 4. maanantai) ja tällä kertaa se oli vähän haasteellisesti pääsiäismaanantai. Se ei kuitenkaan estänyt chattia, johon osallistuttiin tällä kertaa myös keskeltä paluuliikennettä. :)

Chatissa puhuttiin siis siitä, miten joukkoistaminen onnistuu, miten saadaan ihmiset jakamaan viestiä, osallistumaan, parantamaan muiden ideoita ja miten joukkoistamisen onnistumista voi mitata. Luen kooste tästä:

PS. Storifysta on tullut uusi versio, Storify 2, joka on tarkoitettu brändeille ja julkaisijoille. Voit tutustua siihen täällä.

Vaikuta #CMADFI-tapahtuman kokoon!

Yhteisömanageri on kohtuullisen tuore ammatti, ja aika harva työskentelee vielä kyseisellä nimikkeellä. Ensi vuonna vietämme kuitenkin jo CMADFI-tapahtuman 5-vuotissyntymäpäivää. Julkaisen piakkoin sen, missä sitä juhlimme. Tuleva tapahtumapaikka mahdollistaa tapahtuman kasvattamisen (Jyväskylän yliopistolla Martti Ahtisaari -sali veti 300 henkilöä ja paikalle tuli noin 250 henkeä), ja mietin miten sen tekisin. Liian isoa tapahtumasta ei kannata tehdä, mutta olisi kiva, jos mahdollisimman moni yhteisömanageri tapahtumaan löytäisi. Uusi tavoitteeni onkin, että puolet Suomen yhteisömanagereista saapuu paikalle. Miten se "puolet" sitten mitataan?

Olen perustanut yhteisömanagereille kaksi ryhmää. LinkedIn:ssä meidät löytää nimellä "CMF - Community Managers in Finland" ja kyseisessä ryhmässä on 380 henkilöä. Facebookissa taas muutin alunperin CMADFI 2014 -tapahtuman suunnitteluryhmänä toimineen ryhmän nimeksi Yhteisömanagerit, ja siinä ryhmässä on nyt 485 henkilöä. Ryhmissä on mahdollisuus keskustella kollegoiden kanssa ajankohtaisista asioista, vinkata työpaikoista ja pyytää apua. Tällä hetkellä Facebook-ryhmä on vilkkaampi, mutta myös LinkedIn:iä kannattaisi hyödyntää.

Em. ryhmissä on siis keskimäärin 432 henkilöä ja jos tavoittelen heistä puolia, ensi kerralla paikalle mahtuisi 216 yhteisömanageria. Heidän lisäkseen paikalle tulee vielä puhujat ja järjestäjät (joita oli noin 50 tänä vuonna), eli yhteensä 266.

Jos haluat kasvattaa maksimimäärää tuosta, voit vaikuttaa asiaan näin:

• liity em. ryhmiin ja ala hyödyntää tarjolla olevaa kollegaverkostoa
• vinkkaa ryhmistä yhteisömanageritutuillesi
• jaa tätä blogikirjoitusta

Ensi viikon maanantaina, pääsiäismaanantaina, on muuten hyvä tilaisuus jutella yhteisömanagereiden kanssa talkoistamisesta. Bloggasin chatin kysymykset jo viime viikolla.

Mikä on Suomen suurin haaste? Sano sinä!

Osallistuin eilen Sitran järjestämään työpajaan Jyväskylässä. Se liittyi pari viikkoa sitten aloitettuun #sanosinä #ratkaisu100 -ideakilpailuun, jossa etsitään ensin Suomen suurinta haastetta ja ensi syksystä alkaen ratkaisuja siihen. Ensi vuonna ratkaisuja etsitään noin kymmenessä tiimissä, joita Sitra tukee ja sparraa erilaisin tavoin ja itsenäisyyspäivän alla voittaja palkitaan. Palkintoa ei voi syyttää vaatimattomaksi: voittajatiimille annetaan miljoona euroa, jota he voivat käyttää ratkaisunsa eteenpäinviemiseen.

Tässä vaiheessa kuitenkin etsitään sitä isointa ja tärkeintä ongelmaa. Ajattelin ennen tapahtumaa sitä, että ongelma voisi olla se, miten kasvatamme vientiä ja ratkaisuksi ajattelin viime viikon Wikipedia-työpajojen innoittamana sitä, että voisimme kirjoittaa enemmän suomalaisista innovaatioista, yrityksistä, vetovoimatekijöistä ja merkkihenkilöistä englanninkieliseen Wikipediaan, joka on maailman 7. luetuin nettisivu. Miksi emme hyödyntäisi ilmaista näkyvyyttä? (Kirjoitan asiakkaideni puolesta enimmäkseen suomenkieliseen Wikipediaan, mutta olen kirjoittanut myös englanninkieliseen ja ruotsinkieliseen Wikipediaan).

Jyväskylän tapahtumalle oli annettu teemaksi resurssiviisaus ja saimme kuulla kaksi aiheeseen liittyvää alustusta, jotka pistivät ajattelemaan mm. kierrätystä, onnellisuutta ja lasten kasvattamista. Koska maanviljelijät ja heidän ahdinkonsa on viime aikoina ollut kovasti pinnalla, mietin, voisimmeko keksiä kilpailun avulla ratkaisun, jossa viljelystä tulisi tuottavaa ilman tukiakin, voisiko meillä syntyä sellainen innovaatio, joka ratkaisee samalla koko maailman ruuantuotanto-ongelmat? Mekin syömme tölkkiruokaa tänään siksi, että Napoleon järjesti 1800-luvun alussa ideakilpailun, jossa mietittiin sitä, miten armeijan ruoka saadaan säilymään pitkään.

Monien ehdotusten joukosta tiimimme valitsi lopulta haasteen, jonka Seija Kiiskilä kiteytti sanaksi VASTUUTTOMUUS: me kaikki kyllä tiedämme, millainen ekologinen ja kestävä elämäntapa on, ja mitä itse kukin voi tehdä sen eteen, että myös tulevilla sukupolvilla on elinkelpoinen maailma. Ongelma on se, ettemme välitä ja kanna asiasta henkilökohtaista vastuuta.

Sano sinä -kiertue jatkuu huomenna Helsingissä ja ensi maanantaina Oulussa. Oulun tilaisuuteen, jossa teemana on teknologia, voi luonnollisesti osallistua myös etänä. Ja vaikket työpajoihin pääsisikään, niin sinäkin voit vaikuttaa siihen, mikä ongelma lopulta tulee valituksi. Täältä löydät annetut ehdotukset (Jyväskylän ehdotukset ovat vihreitä palloja). Voit antaa hyville haasteille pisteitä tai ehdottaa itse uusia aiheita. Loppukeväällä 25 hengen raati kokoontuu muutamaksi päiväksi käymään haasteita läpi ja miettimään sitä, mikä niitä yhdistää. He valitsevat 3-5 haastetta, joista me saamme äänestää omat suosikkimme. Juttelin eilen kilpailun järjestäjille, että he olivat kyllä aika ovelia: nyt me eiliseen työpajaan osallistuneet 50 henkilöä "joudumme" seuraamaan kaksi vuotta, miten kilpailussa käy. Ja ehkä osa meistä jakaa tietoa myös omissa verkostoissaan. :)

Juttelin sitralaisten kanssa myös yhteisömanageroinnista, jota tällainen suuri joukkoistushanke tietysti vaatii. Päätimme, että seuraavan #cmadfi-chatin aihe on joukkoistus ja mietimme siihen joukolla kysymykset (lue: minä pääsin joukkoistamaan livenä). Tässä ne ovat:

Parin viikon päästä #cmadfi-Twitter-chatin aiheena on #joukkoistus, tuutko mukaan? #joukkoistaminen pic.twitter.com/dvyse8jioi

— CMAD Finland (@cmadfi) March 14, 2016

Koska kuukauden neljäs maanantai osuu tällä kertaa pääsiäismaanantaille, voit halutessasi myös aikatauluttaa vastauksesi etukäteen ja lukea tiistaina koosteesta, mitä muut vastasivat.

Chattiin osallistutaan näin:

• seuraa chattia Twitter-haun kautta
• muista laittaa jokaiseen twiittiisi chatin tunnus #cmadfi
• aloita twiittisi vastauksen numerolla (V1, V2, ...), jotta chattia on helpompi seurata ja kooste on helpompi tehdä
• jos aikataulutat vastauksesi, pidä huoli, että vastauksesi tulevat kysymyksen jälkeen, ei ennen sitä. Eli K2-kysymykseen (14.10) vastataan välillä 14.11-14.19.

Alla vielä cmadfi-häsän uusimmat twiitit:

#cmadfi Tweets

Piilotetun aarteen räätälöidyt some-koulutukset, case #museosome

En muista, olenko koskaan avannut blogissani prosessia, jolla teen räätälöidyt some-koulutukset asiakkailleni. Kun teen koulutuksia yrityksille, en voi niitä julkisesti jakaa, mutta tällä viikolla kävin kouluttamassa Keski-Suomen museoita. Museot (ja esimerkiksi kunnat ja seurakunnat) ovat siitä mukavia organisaatioita, etteivät ne taistele niin verisesti keskenään kuin yritykset, joten niihin liittyvää materiaalia on helpompi jakaa.

Eli kun sain Keski-Suomen museoilta tilauksen neljän tunnin koulutuksesta joskus keväällä, pistin heti Twitterissä alkuun #museosome-häsän. Etsin museoita myös Instagramista ja koko kesän tarkkailin sivusilmällä sitä, millaista sisältöä ne sinne tuottavat ja miten nämä sisällöt minua puhuttelevat. Syksyllä sovin koulutuksen tilaajan kanssa kysymyksistä, joita ilmoittautumisten yhteydessä kysyttiin, vastaukset tulivat minullekin. Taustakysymyksissä kyselin mm. osallistujien somen käytöstä työssä ja heidän koulutustoiveistaan. Vastausten pohjalta löysin paitsi mukavia juttuja muille museoille kerrottavaksi myös asioita, joita minun pitää käsitellä: esimerkiksi miten #hashtageja voi hyödyntää, miten Facebook-eventeistä saa ilot irti ja mitä museot voisivat tehdä YouTubessa.

Osallistujien lisäksi hain tietoa mm. Twitteristä, Museoliitto esimerkiksi kertoi tekemästään some-selvityksestä:

@jjanhone Ei taida olla tuoretta tutkimusta aiheesta. Pieni selvitys vuodelta 2012, mutta paljon muuttunut sittemmin: http://t.co/n95JJRUQfF
— Museoliitto (@museoliitto) September 15, 2014

ja Kaisa Kyläkoski vinkkasi blogikirjoituksestaan, jossa oli tutkinut museoiden tubettelua:

@jjanhone Haravoin eilen suomalaisten museoiden YouTube-presenssiä blogikirjoitukseni loppuun http://t.co/To06kaYycb
— Kaisa Kyläkoski (@K_KM_K) September 17, 2014

Pyysin apua myös Wikimedia Suomi ry:n hallituksesta tutuksi tulleelta Sanna Hirvoselta (Kiasma).

Sen lisäksi kaivoin toki itsekin paljon tietoa googlaamalla ja eri some-palveluita tonkimalla, kurkin esim.

• museoiden Wikipedia-artikkeleita, 
• pinnaavia museoita, 
• Google mapsilta löytyviä museoita, 
• Suomi24-keskusteluita museoista, 
• museoalan LinkedIn-ryhmiä, 
• Tripadvisorin museo-arvosteluja jne

Koulutukseen liittyviä linkkejä keräsin myös Pinterestiin Museosome-taululle. Ja tietysti päivitin myös Alexa.com:iin perustuvat kalvoni Suomen suosituimmista some-palveluista ja tuunasin Linda Saukko-Raudan piirtämät merirosvotyypit museopaitoihin. Uudistin erään vanhan kalvoni pelin muotoon ja laitoin sen sitten raakileena jakoon eri some-palveluihin ja keräsin siihen palautetta mm. LinkedIn:ssä.

Miten some-peliä pelataan? Pääsetkö maaliin? #somefi pic.twitter.com/7GmePff56S
— Johanna Janhonen (@jjanhone) September 18, 2014

Kalvossa oli mukana kirjoitusvirhekin, josta kukaan ei kyllä raaskinut huomauttaa. Olen itselleni nykyään armollinen: mitä enemmän sisältöä tuottaa, sitä enemmän mukaan mahtuu virheitäkin ja jos virheet ovat pahoja, niin eiköhän niistä sitten mullekin kerrota.

Olipas kamalasti työtä yhden koulutuksen eteen? No sinänsä kyllä, koska tämä oli vasta ensimmäinen kerta kun koulutin museoita, eikä minulla ollut kovin paljon museoesimerkkejä valmiina. Osa tähän koulutukseen tehdyistä kalvoista pääsee toki jatkossa mukaan muihin koulutuksiini.

Mutta kun avasin teille tämän tapauksen, ehkäpä ymmärrätte nyt paremmin sitä, miksi kutsun koulutuksiani räätälöidyiksi: yritän hakea asiakkaan tarpeisiin ja ongelmiin monenlaisia vastauksia, enkä tukeudu ainoastaan omiin mielipiteisiini ja kokemuksiini.

Haluatko nyt tietää, miltä minun koulutuskalvoni sitten näyttivät? Tässä otteessa on mukana noin 40% sivuista:

Museosome karsittu from Johanna Janhonen

Jos haluat, että tutkin someilua teidänkin toimialallanne, pyydä tarjous Organisaatio @ some-koulutuksesta.

Some vahvistaa joukon voimaa (SJL-kolumni)

Tämä kirjoitus on julkaistu alunperin Suur-Jyväskylän Lehdessä 29.5.2013

Joukossa on voimaa, jolla voi järjestää paitsi mielenosoituksia myös isoja Sometime2013:n tapaisia tapahtumia. Sometime kokosi pari viikkoa sitten jo neljättä kertaa parisataa sosiaalisesta mediasta kiinnostunutta ihmistä Helsinkiin (ja toisen mokoman etäosallistujia ympäri Suomea). Joukot voivat myös kerätä rahaa lastensairaalan varusteluun, Jolla-puhelinten kehitykseen tai dokumenttiin saksalaisesta eläkeläisrouvasta, joka taistelee mm. kynsilakanpoistoaineen voimin vihaa tihkuvia seinäkirjoituksia vastaan. Joukolla voimme myös pitää ympäristömme siistinä.

Itse osallistuin vastikään mahtavaan voimannäytteeseen kirjoittamalla mm. wikeistä Sosiaalinen media Suomessa 2013 -kirjaan. Kyseessä on Sometimen sivuprojekti, yli 200-sivuinen teos, joka syntyi reilussa kuukaudessa noin 65 kirjoittajan toimesta ja jota ollaan nyt kovasti viemässä kustantajalle. Rahaa me kirjoittajat emme siitä tule saamaan, vaan mahdollisilla tuotoilla kustannetaan ensi vuoden Sometime-tapahtumaa – näin se hyvä kiertää.

Wikit ovat myös hyvä esimerkki joukkovoimasta. Muista sosiaalisen median palveluista ne eroavat siinä, ettei niitä usein lasketa some-palveluiksi eikä niistä juuri puhuta. Esimerkiksi Ylen ainoa wikiuutinen viimeisen vuoden aikana liittyi siihen, että Mikkelissä on alettu kerätä wikiin talteen seutukuntaan liittyviä muistoja, kokemuksia ja tarinoita. Vastaavia alueellisia wikejä on myös Hämeenlinnassa, Vaasassa ja Porissa – milloinkahan sellainen saadaan myös Jyvässeudulle?

Toisin kuin usein luullaan, wiki ei ole Wikipedian synonyymi, vaikka Wikipedia jättimäinen wiki onkin. Wikit ovat Wikipedian määritelmän mukaan ”verkkosivustoja, joiden sisältöä käyttäjät voivat itse muokata haluamallaan tavalla”. Suomalaisia wikejä on lueteltu Wikipediassa vasta reilut 60, mutta niistäkin löytynee jokaiselle kiinnostavaa luettavaa Salkkaripediasta Hommawikiin, Kontuwikistä Kahwikiin tai Järviwikistä Diakoniawikiin.

Wikipediaan palatakseni ruotsalaiset johtavat meitä siellä luvuin 10-3: siinä missä ruotsinkielisessä Wikipediassa on noin miljoona artikkelia, suomenkielisessä niitä on vasta reilut 300 000. Vaikka lähes kaikki netinkäyttäjät Wikipediaa lukevatkin (kuuluuhan se Suomessakin kymmenen suosituimman sivuston joukkoon), niin sisällöntuotanto on varsin pienen porukan käsissä: viimeisen kuukauden päivityksistä vastaa 1700 henkilöä, mikä vastaa Alavetelin asukasmäärää. Pitäisiköhän meidän vähän tsempata?

Missäs joukoissa sinä vaikutat?

#CMADFI eli tapahtumatiedotusta somessa

Uusi CMADFI-logo on Maarit Riikosen käsialaa :)

Riitta Raesmaa kirjoitti lauantaina blogissaan mukavasti CMADFI-tapahtumasta Hyvä tapahtuma on odotettu, haluttu ja puhuttu.

"Non-profit -puolella ja pk-yrityksissä löytyy runsaasti luovuutta – ehkä pienten tai olemattomien budjettien siivittämänä. Tuore loistava esimerkki on CMAD 2013 –tapahtuma, jossa hyödynnettiin somen voimaa siekailematta ja taitavasti."

CMADFI järjestettiin todellakin aika pienellä budjetilla. Sponsoreilta saadut varat menivät tilaan, tarjoiluun ja tapahtuman striimaukseen, esimerkiksi huippuesiintyjillemme jäivät käteen (eli jalkoihin;) vain Tampere-kalsarit. Talkoovoimin toteutimme ison tapahtuman, joka sai paljon kiitosta. Minä itse käytin viime vuonna myös TTY:n työaikaa tapahtumajärjestelyihin, mutta tammikuussa kaksi viikkoa meni puhtaasti Piilotetun aarteen piikkiin - iso aikasatsaus pienelle yritykselle. Toivonkin, että saan käyttää CMAD:in parissa kerättyjä kokemuksia vielä monen muun tapahtuman taustajoukoissa.

Siksipä palaan vielä kuukauden takaisiin tunnelmiin ja kerron teille, millaista palautetta osallistujat tiedotuksestamme antoivat.

Tiedotuskanavat olivat toimivat. Ennakkokeskustelu Facebookissa oli hämmästyttävän aktiivista. " Tietoa tuli montaa kautta. ja se toimi hyvin..." "Tiedotuksellisesti Facebook-ryhmä toimi parhaana tavoituskeinona (omalta kannaltani katsottuna). Olen Facebookissa niin usein, että sinne linkitetyt asiat katson nopeammin kuin muualla jaetut kyselyt, infot, pyynnöt jne. Nettisivut toimivat hyvänä laajemman skalan tiedon tarjoajana, mutta en rehellisesti sanottuna olisi edes muistanut käydä siellä erikseen niin usein kuin tällä kertaa - kiitos juuri Facebook-ryhmän postausten ja niistä saamieni notificationeiden... Sähköpostia olisi voinut laittaa aikaisemmn, mutta ei välttämättä useammin - moni saa turhaakin mailia tiliinsä niin usein, että ei jaksa avata edes postia, mikäli otsikko ei ole riittävän huomiota herättävä ja olennainen vastaanottajan näkökulmasta katsottuna..." Yhteydenpito, tiedotukset yms. toimivat mielestäni erittäin hyvin. Toimivaa ja somelaisille sopivaa :) Moitteetonta. Tiedotus toimi monipuolisesti eri some-kanavissa. Sähköpostia tuli sopivan vähän :) Tiedotus toimi hienosti. Riittävästi, ihanan osallistavaa. Kysymyksiin vastattiin nopeasti ja sellainenhan on parasta tiedottamista. Facebook-ryhmä oli toimiva kanava! Perfekto Tiedotus pelasi sujuvasti, päivitykset tiuhaan, kaikki tieto aina saatavilla. Vaikka en ehtinyt osallistumaan järjestämiseen (mikä kyllä olisi kiinnostanut), niin oli hienoa voida edes seurata prosessin etenemistä. "Sanoinkin paikan päällä, että muuten hyvä mutta päivän ohjelma olis voinut olla näkyvillä esim seinällä päivän aikana. Ja se oli netistä vähän hankalasti saatavilla. Mutta tämä on siis minor detail! Mahtava tapahtuma!" Tiedotusta oli paljon eli riittävästi Toimivat hyvin Tiedotus toimi mielestäni hyvin. Tiedotus oli kattavaa, kuulin vain parilta ihmiseltä että olivat onnistuneet missaamaan tapahtuman, eli aika hyvin! Tiedotus toimi loistavasti ja tietoa oli saatavilla useista eri kanavista, mikäli sitä itsekin etsi. Facebook -ryhmän kautta pysyi hyvin ajantasalla, enkä nettisivuja oikeastaan ilmoittautumisen jälkeen katsonut. Hyvä Facebook-ryhmä ja nettisivut. Toimivat mielestäni oikein hyvin tapahtuman valmistumista seuratessa ja osallistuessakin. Erinomaiset. Riittävää "Nettisivuja en juuri seurannut, olin ryhmässä, mutta Facebook sivu (avoin) tapahtumalle olisi voinut olla hyvä lisä. " Sain riittävästi tietoa tapahtumasta. Oli hienoa seurata miten yhteisöllisesti toteutettu tapahtuma muotoutui. Nettisivuilta kävin katsomassa vain puhujaesittelyt ja ohjelman. Facebook toimi juuri oikeana ja toimivana tiedotuskanavana. Vahvistusmailit olivat hyvä juttu tapahtuman lähestyessä. "Melkoinen porukka saatiin kasaan vain melko ""epävirallisella"" viestinnällä, sattumaan ja ""löytämiseen"" perustuen. Hyvä niin! Näitä some-kanavia pitkin varmasti aktiivisimmat löytyvätkin (Twitter, FB, LinkedIn, nettiforumit). Toki näkyvyyttä aina voisi olla lisää, ja voi miettiä eri kanavien tehostamista, esim. ammattilehdet? Kun saisi puffijuttuja lisää, ne auttavat asiaa muutoinkin eteenpäin. Jo ilmoittautuneille osallistujille sähköposti on hyvä tietysti. FB-ryhmässä viestien seuraaminen on toki melkoisen vaivalloista joskus, mutta olikin tarkoitettu ennen kaikkea järjestämisestä kiinnostuneille. Nettisivut täyttivät tarkoituksensa, mutta ehkä eivät hirmuisen hyvät käyttää (varsinkaan mobiilisti) , eivätkä selkeät. Ymmärrän rajoitteet hankkeen alla ;) " Tiedotus oli tehokasta - tiedot ohjelmasta, mukaan tarvittavista ym. saatiin hyvissä ajoin. Tiedotus toimi hyvin Hyvin toimi ja hienointa oli se, että kaikki oli oikeasti vuorovaikutteista. Hyvin toimi! Ehkä ihan edellisiltana - aikaisemmin aamulla etäilijä olisi kaivannut muutamaa kertaavaa postausta. Heti tilaisuuden alettua linkki ohjelmaan päällimmäiseksi (multi-koneilijalla olikin linkki toisella koneella) ja striimit ym. päällimmäiseksi. Valmistelun, suunnittelun ja tiedotuksen sula välillä ehkä kaaosmainenkin sekamelska toimii myös loistavana markkinointikeinona. Kuka nyt ei tulisi tapahtumaan, jonka järjestelyissä ja suunnittelussa on ollut mukana. Facebook-ryhmä oli sinänsä jees, mutta siellä käyty keskustelu on ollut ylitsevuotavaa. Ehdottaisin, että organisointiin aktiivisesti osallistuville olisi oma ryhmänsä, ja muilta esim. kysyttäisiin välillä mielipidettä tai muistutettaisiin tulemaan mukaan suunnitteluun. Mutta että ryhmässä olisi se asiapuoli, muttei kaikkea organisointipuolta. Tapahtuman tiedotus dokumentit olivat OK. Muuten tiedotus on ollut jäsentymätöntä ja sekavaa. Nettisivu oli periaatteessa toimiva, mutta ohjelma oli piilotettu niin alas, että minulta kesti kauan löytää se. Facebook-ryhmän seuraaminen muuttui ahdistavaksi, koska sieltä tuli joka päivä monta päivitystä, eikä kyseinen tapahtuma kuitenkaan ollut minulle elämää suurempi asia. Jouduin poistamaan Facebookin ilmoitukset ko. sivulta, jonka jälkeen unohdin käydä siellä enää ollenkaan. Sähköposteja tuli ilmeisesti vain kaksi (?): ilmoittautumisen kuittaus oli tiivis tietopaketti, josta ehkä puuttui lämmin tervetulotoivotus. Tapahtuman jälkeen tulleen viestin löysin roskapostilaatikosta ja hämmennyin sen sisällöstä "Muistutusviesti: Oletko jo täyttänyt Palaute-lomakkeen?". En ollut saanut mitään aiempaa pyyntöä palautteen täyttöön, joten tuntui vähän ikävältä saada jo "muistutus". Tiedotus oli riittävä, ensi kerralla tulee varmasti vielä enemmän porukkaa paikalle. antoivat hyvän kuvan tapahtumasta Erinomainen some-tiedotustoiminta kaiken aikaa! Hyvää ja ajantasaista Tiedotus toimi ihan hyvin, fb on ihan jees. Tiedotusta on ollut vähintäänkin riittävästi, kiitos! Ok En oikeastaan seurannut tietoisesti mitään kanavaa, joten en niistä nyt uskalla palautettakaan antaa. Aktiivista tiedotusta eri kanavilla. kattavaa niille, jotka jo seuraavat ja keskustelevat näillä kanavilla Tietoa oli monessa kanavassa, ehkä tosin melko samansisältöisenä. Tapahtumaan saakka pysyi hieman hämärän peitossa se, olenko tulossa oikeaan paikkaan eli se, mitä community managerilla ruohonjuuritasolla tarkoitetaan, jos/kun käsite oli ennestään outo... Aluksi hämmennys mistä kysymys, mutta sisältöä avaavaa tietoa oli myös saatavilla. Informatiivistia. Miettisin lähinnä sitä, että Community Manager saattaa olla terminä monelle niin vieras, että menee hyvä ohjelma sivu suun, kun ei tunnista itseään kohderyhmään. Tämän voisi tiedottamisessa ottaa huomiooon siten, että myös Community Manager -termiä sisäistämättömät kiinnostuisivat. ohjelma voisi olla selkeämmin esillä Facebook-ryhmä toimi hyvin, vaati tietysti itseltä aktiivisuutta. Ensi vuonna viestintää/ markkiointia voisi napakoittaa. Nyt viestivirta oli aika massiivista esim. bussikyydin järjestämiseen liittyen. Nettisivut olivat aika onnettomat, kun kaikki tieto oli yhdellä sivulla. Facebook-ryhmää oli kiinnostava seurata ja sieltä löytyikin kaikki oleellinen. Sähköposti oli todella vähäisellä käytöllä ja hyvä niin! hyvä fb-ryhmä, kun vaan ensin sain vinkin niiden olemassaolosta! Tiedotus oli erittäin hyvää ja riittoisaa. Tiedotus toimi hyvin. Tosin se, että nettisivut olivat hankkeen alla, hieman hämäsi aluksi.

Palautteesta on otettu onkeen ja nyt meillä on esimerkiksi oma tapahtumasivu: cmad.fi, jossa tällä hetkellä on tämän vuoden tapahtumaan liittyviä juttuja, mutta kunhan aika etenee, niin alamme tiedottaa seuraavasta tapahtumasta. Vanha tapahtumasivu oli SOITA-hankkeen alla, eikä sille haluttu tehdä turhan monia alasivuja, vaan kaikki tieto oli yhdellä pitkänpitkällä sivulla - SOITA-hankehan sai aikaan paljon muutakin kuin CMAD-tapahtuman...

Joku toivoi, että etäosallistujille olisi pitänyt lähettää muistutus. Emme keränneet etäosallistujien yhteystietoja, joten henkilökohtaisia muistutuksia ei voitu lähettää, somessa ennakkoviestejä sen sijaan oli ihan riittävästi.

Facebook-ryhmämme oli tarkoitettu nimenomaan tapahtuman järjestämisestä kiinnostuneille, meillä ei ollut voimavaroja ylläpitää toista sivua pelkästään tapahtuman osallistujille. Vanha ryhmä, CMAD2013 on nyt tapahtumaan osallistuneiden (ja siitä kiinnostuneiden) pulinapaikka, jossa jaamme yhteisön johtamiseen liittyviä juttuja. Uuden tapahtuman järjestelyä taas jatkamme CMADFI2014-ryhmässä, jonne ovat tervetulleita kaikki seuraavan tapahtuman järjestämisestä innostuneet (varoitus, vuoden mittaan sinne tulee varmaan taas paljon-paljon viestintää).

Nettiyhteisöjä ohjailemassa (SJL-kolumni)

Tämä kirjoitus on alunperin julkaistu kolumnina Suur-Jyväskylän lehdessä 29.12.2012 

ATK ja www – siinä kaksi kirjainyhdistelmää, jotka ovat vieneet monelta työpaikan. Teen nykyään mm. konekirjoittajan ja matkasihteerin työtä ja minua palvelevat automaattivirkailijat pankkien ja virastojen sivustoilla. Kivijalkakauppiaat taistelevat nettikauppoja kanssa, lehtiä ja kouluttajia vastassa ovat netin ilmaiset sisällöt.

Mitä ammatteja sitten on tullut tilalle? Koodareita, nettisivumaakareita, hakukoneoptimoijia ja niin edelleen. Yksi uusimmista on community managerin työ. Ammatti on niin tuore, ettei sille ole vielä edes vakiintunutta suomennosta, vaan puhutaan mm. yhteisöjohtajista ja nettikätilöistä. Näitä ihmisiä yhdistää se, että he työskentelevät nettiyhteisöjen parissa ja ohjailevat niitä työnantajiensa haluamaan suuntaan. Suomen tunnetuimpia nettityöntekijöitä on vuoden poliisiksikin valittu Marko ”Fobba” Forss.

Verkostokoordinaattorin tehtäviin kuuluu mm. asiakkaiden mielipiteiden kerääminen ja aktiivinen viestintä erilaisissa sosiaalisen median palveluissa. Yhteisöjä voi johtaa myös ilman internetiä, mutta sen avulla yhteisö saattaa kasvaa kansainväliseksikin ja pienten kohderyhmien tuotteillekin voi löytyä riittävästi ostajia. Tämä ei kuitenkaan tapahdu itsestään. Suomalaisten yritysten yhteistä Avainklubi-palvelua koordinoiva Joni Kataja totesi, että palvelun käyttäjät ideoivat yritysten tuotteita innokkaasti vain silloin, jos yritys itsekin on aktiivinen. Yhteisöjä otetaankin enenevissä määrin mukaan tuotekehitystyöhön, sillä 40% ihmisistä haluaa kehittää tuotteita paremmiksi ja vaikuttaa vaikka siihen, millaisia suklaamakuja ja tiskirättejä kaupoista löytyy tai miltä seuraavan auton sisätilat näyttävät.

Community managerit toimivat aluksi vapaaehtoisina harrastusyhteisöissä, ensimmäiseksi heitä palkattiin kuluttajayhteisöihin. Mutta myös yritysten sisäisiin ja niiden välisiin yhteisöihin tarvitaan puheenjohtajia, esimerkiksi YIT:llä on  yritysasiakkaidensa kanssa omia suljettuja keskusteluryhmiä.

Tammikuussa maailmalla järjestetään Community Manager Appreciation Day -tapahtuma, jolloin yhden päivän ajan arvostetaan yhteisöjohtajien tekemää työtä, joka vie tekijältään yksityisyyden ja välillä myös yöunet. Kuulin CMAD:ista ensi kertaa vuosi sitten Twitterissä ja toin sen sitten nopealla aikataululla Suomeen, Tampereen teknilliselle yliopistolle, jonne kokoontui kymmenkunta community manageria ja muita aiheesta kiinnostuneita. Vuodessa tapahtuman mittakaava on kasvanut uusiin mittoihin ja ensi kuun tapahtumaan on ilmoittautunut jo sata ammattilaista mitä mielenkiintoisimmista organisaatioista. Tämä kertoo minulle siitä, että yhteisömanagerin työ on tullut jäädäkseen myös Suomeen.

Top10: Sorsatusta somessa eli joukkojen voimaa (1)

Viimeistä viedään! Kaikkien aikojen suosituimmassa postauksessa jaoin Ylen ja Metropolian järjestämän Soma-koulutuksen crowdsourcing-materiaalin. Jaetaanpa se siis uudestaan. :)

Crowdsourcing somakoulutus soma4

View more presentations from Tuija Aalto

Olen blogannut sorsastuksesta useita kertoja, onhan se yksi somen hienoimpia sovelluksia. Wikipedia on esimerkeistä suurin ja kaunein. Kukapa olisi uskonut, että joukkovoimalla saadaan monituhatsivuiset tietosanakirjat melkein jokaiseen suomalaiseen pirttiin. Suomenkielisessä Wikipediassa on artikkeleita lähes 300 000 aiheesta. Harrastukset ja fanituksen kohteet ovat tässä tietosanakirjassa yliedustettuina, sillä artikkeleita kirjoitetaan lähinnä omalla vapaa-ajalla. Toivoisinkin, että esimerkiksi opettajat ottaisivat Wikipedian omakseen, ja pyytäisivät oppilaitaan päivittämään kotitehtävinä Wikipediaa. Viime vuonna kävin Gdanskin Wikimania-konferenssissa ja siellä sain herätyksen itseltään Jimmy Walesilta (Wikipedian perustaja) ja Sue Gardnerilta (Wikimedia-säätiön toimitusjohtaja), joka veti yhtenä seminaaripäivänä naisille oman verkostoitumissession. Aluksi vastustin koko asiaa (enhän halua olla naisyrittäjäkään, vaan vain yrittäjä), mutta onneksi sinne menin. Wikipedia on maailman viimeisiä miehisiä linnakkeita, sillä päivityksistä vain 13% on naisten tekemiä. Kurkkaa profiilisivultani mitä Wikipediassa puuhailen ja ota yhteyttä, jos haluat tietää lisää Wikipediasta tai sen päivittämisestä.

Kiitos teille blogini ystäville kuluneesta vuodesta, tavataan taas ensi vuonna!

Top10: Keräätään yhdessä suomalaisia some-esimerkkejä (2)

Olemme päässeet jo sarjan toiseksi viimeiseen osaan! Toiseksi suosituimmassa blogipostauksessa kerroin sosiaalinenmedia.org-palvelusta. Se on wiki, jota kuka tahansa saa päivittää (myös anonyymisti), ja lisätä sinne esimerkkejä suomalaisten organisaatioiden sometuksesta. Tule mukaan talkoisiin ja kerro mitä some-palveluita teillä käytetään eri tarkoituksiin. Suomalainen somen käyttö on lapsen kengissä ja tutkimusten mukaan yksi syy tähän on juuri hyvien esimerkkien puute.

Sosiaalinenmedia.org

View more presentations from Hidden treasure - Piilotettu aarre

Joten käy sinäkin tutustumassa palveluun.

Sosiaalisen median voima by Terhi Paananen

Verkkosorsastus on uusi suomennos crowdsourcingille. Miten kirkko voisi sitä käyttää?

Sosiaalisen median voima

View more presentations from Terhi Paananen

Sorsasta onnistuneesti 8 periaatteen voimin

Tässä vielä jatkoa Inforte-bloggaukselleni, tiedon lähteenä professori Holmer Krcmar (jonka perhe on aikanaan myynyt vokaalit sukunimestään jossain Onnenpyörä-pelissä).

1. Oikea tarkoitus - kerro mitä tavoitellaan
2. Oikea kutsu - kerro mitä yleisöltä halutaan
3. Oikea yleisö - yleisössä pitää olla diversiteettiä ja kykyjä
4. Oikeat insentiivit - esim. maine, ego, epäitsekkyys, ahneus - anna yleisölle sitä mitä se tarvitsee motivoituakseen
5. Oikea malli - kerro tarkemmin mitä yleisö voi tehdä
6. Oikea markkinointi - houkuttele oikeat ihmiset viemään viestiäsi eteenpäin
7. Oikea yhteisönjohtaminen - hoivaa yleisön osallistumista ja ymmärrä milloin asioihin voi tai pitää puuttua
8. Oikea teknologia - ominaisuudet vaihtelevat, kaikkiin hankkeisiin ei sovi sama työkalu, joten mieti mitä oikeasti tarvitset

Crowdsourcing ja miten siinä onnistuu

Lupasin jatkoa Inforte-bloggaukselleni, joten täältä pesee.


Professori Isabel Ramosin mukaan onnistuneessa sorsastuksessa pitää ottaa mukaan mm. motiivit, maine ja tekijänoikeudet.

Osallistujien motiivit by Antikainen et al (2010):
-epäitsekkyys, ideologia
-yhteisöstä välittäminen, ryhmään kiintyminen
-maine ja tunnustus
-ystävyys, suhteet, sosiaalinen tuki
-tiedon vaihto, oppiminen, sosiaalinen pääoma
-vaikuttaminen
-rahapalkkiot
-tarve, ohjelmiston päivitykset, tekniset syyt
-ajanvietto

Mitä useampaa motiivia sorsastushankkeesi tukee, sitä enemmän saat osallistujia. Mieti, mite maine tehdään näkyväksi ja palaute helpoksi antaa, miten tieto löytyy nopeasti ja miten vedotaan yksilön aatteisiin, miten verkostoituminen tehdään jne.

Maine on tärkeää paitsi osallistujille, myös sorsastushankkeelle itselleen.
-Rakenna luottamusta mm. rohkaisemalla hyvää käytöstä
-Nosta hyvät tekijät esiin
-Tee jäsenten tuotoksesta näkyvää, jolloin on helpompi arvioida, kuinka paljon kehenkin voi luottaa
-Ylläpidä uskollisuutta - kun joku on luonut palvelussasi ison jalanjäljen, hänen on vaikea hylätä sitä ja lähteä uuteen palveluun

Mieti IPR-asiat kuntoon, ota lakimies mukaan määrittelemään sitä, mitä oikeuksia kenellekin jää esim. uusista ideoista.

Inforten Crowdsourcing, Innovation and Information Technology -seminaari

Viime vuodesta viisastuneena bloggaan Inforten seminaarista vain muutama päivä sen jälkeen, viimeksi asia jäi haaveilun asteelle. Inforte on Jyväskylän yliopiston vetämä projekti, joka järjestää ICT-aiheisia seminaareja. Crowdsourcing-seminaari, jossa oli puhujina Helmut Krcmar, Isabel Ramos ja Pia Erkinheimo oli kolmas johon osallistuin, aiemmin käytynä on

- Digital Innovation Workshop, Porissa toukokuussa 2010 (puhujina Sirkka L. Jarvenpää, Anna Majchrzak, Jay F. Nunamaker ja Juhani Iivari) ja

- Web 2.0: How to build a successful online community?, Tampereella toukokuussa 2009 (puhujina Martin Reed, Anne Kaikkonen, Maria Antikainen, Saila Ovaska, Juha Leino, Peter Peltonen ja Lassi Kurkijärvi)

Kaikki kolme seminaaria ovat olleet paitsi hyviä verkostoitumispaikkoja myös sisällöltään antoisia, olen saanut uusia eväitä mm. Mini treasures wikini kehittämiseen.

Erityisen tärkeäksi muodostui Web2.0-seminaarissa tavattu Community Sparkin Martin Reed, joka antoi vain muutamaa viikkoa aiemmin perustamalleni wikille eväät, joiden avulla se lähti alusta asti oikeaan suuntaan. :) Myös toinen jenkki, viime vuonna tapaamani Anna Majchrzak antoi hyviä vinkkejä nukkekotiyhteisön osallistamiseen.

No mitä jäi sitten käteen tästä kerrasta? No ensinnäkin sen, miten sekava Crowdsourcing-määritelmä vielä on.

Howen (2006) määritelmän mukaan

yritys/organisaatio siirtää omille työntekijöille kuuluvan tehtävän ulkopuolelle, etukäteen määrittelemättömälle ja yleensä isolle ihmisjoukolle avoimen kutsun muodossa.

Kysyin, onko avun pyytäminen Facebook-kavereiltani crowdsourcingia (anteeksi, muutetaanpas termi vaikka sorsastamiseksi), vastaus oli ei: ehdosta ei täyty tuo yleisön määrittelemättömyys. Mutta jos minä pyydänkin apua yritykseni Facebook-sivulla, josta kuka tahansa voi tykätä, niin asia lieneekin jo toinen.

Sorsastamisen alalajeja ovat:
-crowd voting (esim. Fashion 4 Home -palvelussa käyttäjät saavat äänestää mitkä huonekalut pääsevät tuotantoon
-crowd creation (esim. Dell Idea Storm ja Your Idea for Japan)
-crowd funding (esim. Sellaband)
-crowd wisdom (esim. quirky)
-crowd democrazy
-crowd reviews

Sorsastusta ajatellaan usein ideakilpailuina, mutta myös varsinaista työtä voidaan teettää joukoilla, avaimena tässä on työn pilkkominen pieniin osiin (ns. pico-jobs), tästä esimerkkinä suomalainen Digitalkoot, jossa suomalaista kulttuuriperintöä jalostetaan helposti haettavaan muotoon erilaisia pelejä pelaamalla. Peleissä korjataan sanoja Kansalliskirjaston sanomalehtikirjastoon tallennetuista suomalaisista sanomalehdistä.

Toisella kerralla bloggaan vielä siitä, miten sorsastuksen saa onnistumaan. :)

Kunta @ some -koulutuspalautetta

Taannoin kerroin siitä, miten autan organisaatioita päivässä someen työpajassa. Yleensä suosittelen asiakkaitani tilaamaan ennen työpajaa koulutuksen aiheesta, otsikolla "Organisaatio @ some", missä organisaatio on esimerkiksi yritys, kunta, seurakunta, järjestö jne. Allaolevasta kalvosetistä pääset tutustumaan pakettiin paremmin.

Organisaatio@some by Piilotettu aarre

View more presentations from Johanna Janhonen

Olen pitänyt tämän koulutuksen jo aika monessa kunnassa, ja koska kunnat ovat siitä mukavia asiakkaita, ettei niillä ole kovasti liikesalaisuuksia, jaan teille nyt neljän kunnan palautetta, eli vastauksia kysymyksiin:

Mitä jäi mieleen?

-hyvä kokonaiskuva somesta: pitkä lista some-mahdollisuuksia ja erilaiset käyttötarkoitukset
-pitää laatia strategia ja sen perusteella ohjeet
-sekavaa, pitää miettiä miksi lähdetään mukaan
-mielenkiinto heräsi, tietoa täytyy saada vielä lisää
-pitää yhdessä miettiä tältä pohjalta mitä tahdotaan ja tehdään
-vaikka mahdollisuuksia ja kanavia on valtavasti, some ei tavoita kaikkia ryhmiä
-uudet vieraammat palvelut, uusi näkökulma kaupunkiin
-mennään kaupunkina suunnitelmallisesti Facebookiin, ei sokkona!
-vaatii suunnitelman ja viestintävastaavan
-tietomaailma on muuttunut, miten otetaan se eri tavalla haltuun (tiedonhankinta, viestintä, markkinointi)
-runsaudenpaljous, paljon esimerkkejä, ajan kanssa täytyy miettiä mikä hyödyttää juuri meitä
-hyvä suunnittelu, ohjeet ja resurssointi on kaiken A&O
-some on yksi informaatiokanava
-hirvittävästi mahdollisuuksia, mikä on järkevää/tarpeellista?
-työläs juttu, kun on pieni henkilökunta ei kellään ole aikaa päivittää ja korjata virheitä
-somen laaja sisältö, jota en osannut kuvitella
-vie paljon aikaa
-kaupungin virallinen sivusto on ja pysyy
-Facebookin erilaiset profiilit, sivut ja ryhmät & käyttäytymissäännöt
-some on mullistamassa viestinnän kenttää
-pitäisi olla aikaa tutustua eri some-kanaviin
-kaupungilla olisi mahdollisuus valjastaa some-kenttää hienosti markkinoinnin ja viestinnän käyttöön

Mitä haluaisit kokeilla?

-wikin käyttö esim. sisäisten julkisten ohjeiden tuottamisessa
-Facebookia
-wikin käyttö intrassa, löytyisikö useita päivittäjiä?
-kaikkea voisin kokeilla yksityishenkilönä, töissä pitää harkita mitä hyödynnetään
-sähköpostin korvaaminen some-työkaluilla
-somen käyttäminen tiedottamiseen ja palautteen keräämiseen
-Twitteriä, Facebookista ja blogeista onkin jo kokemusta
-some tiedotuksessa ja vuorovaikutuksessa (esim. ideointi, kurssitoiveet kansalaisopistoon)
-Twitter, wiki, Facebook, ryhmätyökalut
-vuorovaikutteisuuden lisääminen asioiden valmisteluvaiheessa, saada kuntalaisten ääni kuuluviin
-blogi, esim. johtoryhmälle tai hakuverkolle
-en halua kokeilla mitään, en halua nimeni esiintyvän ainakaan naamakirjassa
-yksinkertaisia asioita
-muutamaan sivuun aion tutustua
-karttapalvelut
-interaktiivisuus asiakkaiden kanssa
-aluesivut eri kaupunginosille voisi tehdä wikillä, nyt menee paljon rahaa niihin
-aluelehdet paper.li-palvelulla
-videokokoukset aluetoimikunnilla
-Twitter kaupungin käyttöön
-HeiaHeia, LinkedIn
-HeiaHeia voisi olla hauska henkilöstön kannustin liikuntaharrastuksessa, sitä voisi kokeilla!
-reititys ja mobiilipuhelinpalvelut
-ryhmätyöskentely wikissä, lausunnot aluetoimikunnissa
-monia mahdollisuuksia, jotka voidaan kätevästi yhdistää kokonaisuudeksi -> kaupungista voidaan tehdä entistä tykätympi!
-paljon mahdollisuuksia kuntalaisten osallistamisessa
-somen rooli osallistumiseen rohkaisemisessa, esim. kannustus kulttuurin harrastamiseen
-sisäinen tiedotus yksikkötasolla

Mikä pelottaa?

-miten henkilökunta ottaa tämän vastaan (muutosvastarinta)
-kokonaisuuden hallinta
-viestinnän laatu
-ei mikään!
-kanavien ajantasalla pitäminen
-jääkö vain yhden ihmisen harteille?
-miten taataan jatkuvuus?
-vaihtoehtoja on paljon, miten valita sopiva?
-ajankäyttö, työajan ja resurssien riittävyys
-viestinnän vaatima aika - mitä jätetään pois?
-miten saadaan selkeät pelisäännöt, kuka vastaa?
-ohjeistuksen onnistuminen ja henkilöstön sitoutuminen
-hallitsematon palvelujen käyttäminen, jos ylläpitäjä tai käyttäjät eivät hallitse pelisääntöjä
-moderointi
-hallitsemattomuus ja kiusanteko
-liiallinen informaatiotulva
-pelottaa ettei asiaa resurssoida/vastuuteta kunnan puolesta ja homma tyssää alkuunsa
-ei pelota, mutta olen varovainen
-negatiivisten palautteiden korostuminen
-yksityisyys
-virkatyö ja viihde menevät sekaisin
-väärää tietoa vaikea poistaa
-luotettavuus, ohjeitten puutteet ja ajan riittävyys
-odotan ohjeistusta, vaikea hahmottaa mitä voisin kokeilla, koska asia/aihe on minulle vielä uutta
-sääntöjen noudattaminen
-ajanpuute pelottaa: ei työpäivän aikana seurata ja vastata - onko otettava aikaa vapaa-ajasta!
-sinisilmäisyys, tietojen luotettavuus ja kaappausmahdollisuus
-sekoaako koko pakka? Mikä virallista, mikä kevyempää? Pysyykö ylläpitäjillä homma hanskassa?
-Innostusta riittää, riittääkö motivaatiota/osaamista?
-Kaupungin yhteinen kieli somessa
-Se, että kaikilla ei ole tahtotilaa lähteä hyödyntämään somea ja innokkaatkin lannistetaan vastarinnalla
-kaikki tieto, mikä itsestä on saatavilla verkossa - kun on sen kuvan sinne laittanut, sitä ei saa pois

Mitä muuta mielessä:

-Koulutuksen lähestymistapa on hyvä: lähdetään somen mahdollisuuksista liikkeelle, kerrotaan vaatimukset eikä pelkästään pelotella. Aiemmin törmännyt enemmän varoitteluun, kun tietoa ei ole.
-Mietityttää, miten ottaa kunnassa haltuun some, mihin toimintoihin se on hyödyllinen/tarpeellinen ja mihin sitä ei tarvita?
-Mietityttää, aktivoituisivatko yrittäjät keskustelemaan tai välittämään esim. täydennyskoulutustarpeita jonkun somekanavan kautta
-Parempi jättää hommat asiantuntijoille, väärinkäytökset pelottavat
-Yksityishenkilönä en halua edelleenkään olla somessa mukana - miten saan virkamiesminäni innostumaan?
-Netissä paljon mahdollisuuksia, miten ehtisi perehtyä niihin, saada eri jutut toimimaan itsellä ja omalla työpaikalla, mietityttää miten sosiaalityö voisi olla esillä ja miten (tuleva) työrooli onnistuu somessa, josta mitään ei saa pois
-Muutoksien nopeus mietityttää, tulee uusia juttuja niin nopeasti, miten pysyä perässä?

Crowdsourcing #somakoulutus #soma4 by @tuija

Yle järjestää some-koulutuksia soma-nimellä. Tässä Tuijan materiaali, jonka hän juuri jakoi talkoistamisesta. :)

Crowdsourcing somakoulutus soma4 from Tuija Aalto

Tule meille töihin - ilmaiseksi

Hehe, jatketaan rekrytointiteemalla. ;)

Ennen vanhaan, silloin kun olin opiskelija Tampereen yliopistossa, luin usein Voima-lehteä, joka poikkesi muista lehdistä asenteensa ansiosta. Täällä pohjoisessa en ole siihen juuri törmännyt, mutta eilen vieraillessani Aalto-yliopistolla vanha tuttava tarttui taas kainalooni.

Siinä oli mielenkiintoinen juttu crowdsourcingista, talkoistamisesta tai joukkoistamisesta. Sitähän minäkin osaltaan tutkin, joten muutama pointti jutusta.

Voima tuomitsi joukkoistamisen riistoksi: yritysten haluun saada ilmaista työvoimaa tyyliin Nokia:

Yritys ilmoitti vastikään irtisanovansa Suomessa 500 henkilöä, pääasiassa tuotekehityksestä. Tuotekehitys on yksi osa-alue, jolla Nokia pyrkii hyödyntämään crowdsourcingia.

tai Vallila:

Vallila Interior, joka ylläpitää nettikauppaa bonbonkakku.com. Sivustolle voi kuka tahansa ladata oman kangasdesigninsa. Käyttäjät äänestävät, ja suosituimmista tulee osa nettikaupan valikoimaa. Rahaa suunnittelija ei työstään saa. Sivulla kerrotaan, että Vallila haluaa tarjota uusille kyvyille kansainvälistä huomiota ja maksuttoman keinon oman brändin rakentamiseen.

Juttu loppuu näin:

Tai ehkä tällainen nurina on vain turhaa kyynisyyttä? Ehkä pitäisi oppia ajattelemaan niin kuin Nokian crowdsourcing-johtaja, joka sanoi Talouselämän haastattelussa: ”Ihmisiä motivoi mahdollisuus parantaa maailmaa.”

Ja minä jatkan siitä - mikä saa ihmiset tekemään ilmaista työtä yritysten tai yhteisöjen eteen? Eräs näkemys asiaan on saksalaisella KDE open source -yhteisön aktiivilla Lydia Pintscherillä, jonka tapasin kesällä AKademy-seminaarissa Tampereella. Community managerin roolissa Lydia oli löytänyt seuraavat syyt osallistumiseen:

eli mm. seuraavia syitä:








* ryhmään kuuluminen, ystävät. Olet mitä omistat tai seura tekee kaltaisekseen. Tuotteista (esim. auto, kännykkä, farkut, suklaa, olut, jugurtti) on tullut tärkeä osa identiteettiä ja niin rakkaita, että niitä halutaan mainostaa ja parantaa.

* oppiminen, opiskelu. Usein on tullut yllätyksiä, kun jonkun "vaikean" Wikipedia-artikkelin taustalta löytyy joku asiasta kiinnostunut koululainen. Toivoisinkin, että opettajat teettäisivät oppilaillaan entistä enemmän "hyödyllisiä" oppimistehtäviä - sen sijaan, että oppilaat kopioisivat Wikipedia-artikkeleita, heille annettaisiinkin tehtävä luoda niitä :). Kässänmaikat patistavat oppilaitaan Suuren Käsityölehden Nuori suunnittelija -kilpailuun. Kuukausittain lehdessä esitellään yhden nuoren suunnittelema asukokonaisuus, lehti saa tuoreita ja nuoria puhuttelevia ohjeita ja voittaja palkinnon, naamansa lehteen ja parasta kaikesta, kaavat vaatteeseen, jonka itselleen haluaa.

* maine, CV. Paitsi että menestyminen idea- tai suunnittelukilpailuissa näyttää hyvältä CV:ssä, se tuo myös palkintoja (esim. Tuomas Mettänen nettosi 5 000€ Sonera10-kilpailussa ideallaan paikannukseen perustuvasta jaetusta muistilistasta), näkyvyyttä ja verkostoitumismahdollisuuksia.

* virheiden korjaaminen. Tämä on yksi syy miksi päivitän Wikipediaa: virheiden näkeminen ärsyttää niin paljon, että ne on pakko korjata. Samalla tavalla käännösvirheitä huomatessani ilmoitan niistä yrityksille (mutta vain jos se on tehty helpoksi ja vain jos huomaan, että palautettani kuunnellaan).

Lydian kattavaan listaan lisään vielä motiivin järjestellä tietoa. Se on ehkä tärkein syy siihen, miksi ylläpidän maailman suurinta nukkekoteihin keskittynyttä wikiä. Aiheeseen liittyvää tietoa on niin paljon, että kirjanmerkit eivät riitä tiedon hallitsemiseen, tarvitaan wiki, jota kaikki asiasta kiinnostuneet voivat päivittää.

Olisi hauska kuulla mikä sinua motivoi osallistumaan erilaisiin (netti)talkoisiin.

Sinut on haastettu some-talkoisiin!

Olemme varmaan kaikki samaa mieltä siitä, että Suomi tarvitsee hyviä esimerkkejä siitä, että yritysten ja muiden organisaatioiden oikeasti kannattaa mennä someen. Miten voimme kerätä näitä tarinoita yhdessä? Maanantaina päivitin sosiaalinenmedia.org:iin aika monta casea ja huokuttelin mukaan muitakin. Viikko taisi olla aika kiireinen, sillä muut eivät ehtineet vielä talkoisiin, siksi jatkan haastetta taas :).

Eli sinut on nyt haastettu: jos tiedät jonkun hyvän (tai edes kelvollisen) esimerkin someilusta, niin käypä lisäämässä se wikiimme. Alla lisätietoa siitä, voit päivittää sitä myös anonyymisti.

Ja nyt, hyvää viikonloppua!

Sosiaalinenmedia.org

View more presentations from Johanna Janhonen.

PS. Noita ylläolevia kalvoja saa vapaasti upottaa ja käyttää missä vaan, kunhan ei nappaa mun nimeä niistä pois :).