Pääsin fiilistelemään Ylen juhlavuotta jo juhannuksena, kun Ylen bussi vieraili Kangasniemellä, Syviksen tanssilaalla. Suureksi ilokseni bussista löytyi tuttu: Jusu Lounela.
Tutustuin häneen 18-vuotiaana, kun hain rohkeuspäissäni tet-harjoitteluun Radio Mafiaan. Jonnet eivät voi asiaa mitenkään ymmärtää, mutta elimme silloin yhtenäiskulttuurin aikaa ja *kaikki* teinit kuuntelivat 3 vuotta aiemmin nuorille perustettua valtakunnallista kanavaa ja fanittivat sen rohkeita toimittajia.
Ja minä onnenmyyrä sain viettää kaksi päivää heidän kanssaan - ja huomata, että he ovat ihan tavallisia ja kivoja ihmisiä. Tästä on ollut hyötyä myöhemminkin: olen arastellut julkisuudesta tuttuja ihmisiä vähemmän, kuin muut arastelevat.
Yksi minusta kopin ottaneista tyypeistä oli Jusu. Ehkä juuri hän ohjeisti, ettei lukiolaisen kannata laittaa vähiä rahojaan 400 markan hotelliyöhön, ja neuvoi edullisempaan paikkaan.
Olin maalaistyttö, jolle jo yksin matkustaminen oli suuri seikkailu. Vieläkin ihmettelen, miten olen osannut Helsingissä silloin liikkua.
Jusuun olen törmännyt vuosien varrella monesti festareilla, mutta edellisestä kerrasta oli aikaa. Siksi oli syytä kerrata, miten toimittajahaaveilleni kävi: musta tuli toimittaja Wikipediaan.
Siihen Jusu totesi, että sittenhän voitkin tehdä
artikkelin hänelle.
 |
Kävin Antti Tourusen kanssa Laukaan satamassa kertomassa Laukaan Ekokoulusta |
Toki!
Tietoja etsiessäni huomasin, että Jusun ura oli huomattavasti pidempi kuin oletin —olen luultavasti nähnyt hänet jo 5-vuotiaana koulu-tv:n ohjelmia tapittaessani! Hän oli lapsinäyttelijä ja esiintyi television lisäksi myös radiokuunnelmissa.
Sittemmin olen tutustunut moneen huipputyyppiin, jotka ovat tehneet töitä Ylelle, osa on toimittajia, osa on istunut esimerkiksi aamutelevision säännöllisinä asiantuntijavieraina.
Minun Yle-näkyvyyteni sen sijaan mahtuu muutamaan hauskaan ruutuun, jotka olen tähän blogiin lisännyt. Palapeli ei täällä toimi, mutta voit tutkia sitä
Instagramista tai
LinkedInistä.
On ollut huippua palata Ylen studioihin haastateltavan roolissa. Tilanteet ovat kuumottaneet nyt vähemmän kuin
Ruben Stillerin vieraana, hän joutui neuvomaan tettiläiselle myös sen, mitä vastata.😁
Hän siis kysyi minulta ketä aion äänestää seuraavan kevään presidentinvaaleissa. En suostuisi kommentoimaan asiaa vieläkään julkisesti. Siksi lyötiin asia leikiksi ja vastasin "Stilleriä".
Synttäriviikolla on sopivaa kiittää kaikista muistakin asioista, joita olen Yleltä oppinut. Yle on ollut edelläkävijä myös somen käytössä ja on jakanut avoimesti paljon hyödyllistä tietoa. Tästä saamme kiittää luultavasti pitkälti Tuija Aaltoa, joka on yksi CMADissa puhuneista yleläisistä.
Itse asiassa koko CMADin idea on tullut siitä, että tapasin Ylen ensimmäisen yhteisömanagerin, Mika Tolvasen. Olin itse yhteisömanageri harrastukseni nukkekotien kautta. Yhteisömanagereita oli silloin Suomesssa niin vähän, että keksin, että olisi hyvä kerätä meidät yhteen kokemuksia vaihtamaan.
Toinen merkittävä juttu oli, kun keväällä 2009 Ylen pääuutiset kertoivat, että Twitter "saapui" Suomeen. Se oli mulle arvokas tiedonmuru, sillä olin jo tottunut mikrobloggaamaan Nokian sisäisellä alustalla. Twitteriin siis lähdin keskellä yt-rumbaa verkostoitumaan — ja sillä tiellä ollaan vieläkin.
Toivon totisesti, että saadaan nauttia Ylestä myös seuraavat sata vuotta. Paljon onnea!
Somessa kyselin, onko YLE vaikuttanut muidenkin uraan tai oliko ihmisille jäänyt mieleen kenties jotain Mafian ohjelmia tai hahmoja.
Mastodonissa innostuttiinkin muistelemaan Mafiaa oikein antaumuksella. Käy lukemassa, et tarvitse siihen tunnareita.
.png)
_-_pg1.jpg)
_-_pg2.jpg)
_-_pg3.jpg)
_-_pg4.jpg)
_-_pg5.jpg)
.png)
