Erilaisia tapoja seurata Twitter-tilejä

Olen twiittaillut maaliskuusta 2009 lähtien. Minusta sinne on ollut koko ajan paljon helpompi tuottaa sisältöä kuin Facebookiin, jossa kaveripiiriini kuuluu sekalainen seurakunta kavereita, (vanhoja) työkavereita, sukulaisia ja kilpailijoita. Osa Facebook-kavereistani ei siis todellakaan ole kiinnostunut minun työstäni (eikä minuakaan tietysti heidän työnsä). Sama pätee LinkedIn:ssäkin: sielläkin olen verkostoitunut koulukavereitteni ja työkavereitteni kanssa, jotka työskentelevät ihan eri aloilla, eli heitä kiinnostavat luonnostaan eri asiat kuin minua. En siis voi "spämmätä" LinkedIn:ssäkään työasioista niin paljon kuin haluaisin, vaikka se ammatillinen verkosto onkin, rajansa kaikella. Kerran esimerkiksi eräs vanha luokkakaverini hermostui niin paljon siihen, että dominoin hänen uutisvirtaansa (vaikka päivitin statustani maksimissaan kerran päivässä), että hän poisti minut kontakteistaan. Verkostoiduimme uudelleen kerrottuani hänelle miten hän voi vaimentaa minut. :)

Twitterissä taas olen alusta asti kirjoittanut lähinnä omista työasioistani, joten minun seuraajani odottavatkin minun kirjoittavan niistä. Minun ei siis tarvitse koskaan miettiä, voinko TAAS kirjoittaa työstäni vai en, tai pitäisikö rajoittaa työpäivitykseni näkymään vain osalle ihmisistä.

LinkedIn:ssä ja Facebookissa ihmisten väliset suhteet ovat aika simppeleitä:

• ollaan kontakteja/kavereita, eli toinen lähettää kutsun ja toinen hyväksyy sen tai
• tehdään omasta tilistä julkinen, jolloin kuka vain voi alkaa seuraamaan sinua (ilman lupaasi)

Twitterissä seuraamistapoja on KUUSI (!):

1. seuraaminen
2. seuraaminen ilman retwiittejä
3. seuraaminen ja erilliset mobiili-ilmoitukset päivityksistä
4. hiljennetyn (mute) tilin "seuraaminen"
5. seuraaminen oman tai jonkun muun tekemän julkisen listan kautta 
6. seuraaminen salaisen listan kautta

(No osa noista ominaisuuksista on käytössä myös LinkedIn:ssä ja Facebookissa, niissäkin voi hiljentää jonkun tuttavan päivitykset tai tilata Facebook-notifikaatioita jonkun päivityksistä)

Onko ihme, että uudella käyttäjällä voi mennä sormi suuhun?

Tällaisia itsestäänselvyyksiä ei aina muista kertoa muille ja siksi kysyin viime viikolla Twitterissä millaiset asiat työasioissa twiittaavia ihmisiä tällä hetkellä mietityttävät. Näin minulle vastattiin:

Twitterin ammattimainen käyttö from Johanna Janhonen

Kommenteista jäin itse miettimään eniten sitä, jonka +aira roivainen teki: "Jakaako some työyhteisöjä. Ärsyttääkö työkavereita se, jos joku on heitä aktiivisempi somessa?"

Se, että osa työkavereista keskustelee keskenään somessa tietysti jakaa yhteisöä (ne, jotka eivät ole Facebookissa, ovat usein kahvipöytäkeskusteluissa pihalla asiasta ja toisesta), mutta jos joku kommunikoi somessa organisaation ulkopuolisten ihmisten kanssa, mitä siitä seuraa? Hän ainakin tietää sellaisista asioista, joista muut eivät ole vielä kuulleet, ja voi halutessaan toimia uutisankkurina. Voiko joku ärsyyntyä siitä, eikö ihmisten pitäisi
a) olla kiitollisia siitä, että joku kertoo heille mitä muualla tapahtuu tai
b) olla tietoisia siitä, että hekin voivat alkaa näitä asioita seuraamaan?

Mikä sinua Twitterissä mietityttää tänään?

Kunnat somessa eli #kuntasome

Minulta huhuiltiin Twitterissä tietoja kuntien someilusta, ja koska twiittiin ei monta merkkiä mahdu, päätin vastata bloggaamalla.

Onko jollakin hyvä Twitter-lista kunta-alan toimijoista? Kunnat, kgit, hallinnon & valtuustojen väki? @Kuntaliitto @katleena oletko nähnyt?
— Tiina Heinilä (@THeinila) October 23, 2013

Tutkin Suomen kuntien someilua keväällä 2010 Rauman seudun kuntien toiveesta ollessani töissä Ambientialla. Järkeilin silloin, että tuollainen tieto vanhenee hyvin nopeasti, joten puhuin sekä Ambientian että eOppimiskeskuksen (jossa Ambientia itsekin aktiivisesti vaikutti) perustamaan uuden wikin, johon voisin keräämäni tiedot laittaa ns. siemenaineistoksi ja jota kunnat ja muut organisaatiot voisivat itsekin päivittää. Niin syntyi www.sosiaalinenmedia.org (Twitterissä @someorg), johon tehtiin osiot paitsi kuntasomelle myös yritysten ja muiden organisaatioiden someilulle. Promosin uutta wikiä mm. ihkaensimmäisessä Sometime-tapahtumassa, omissa koulutuksissani ja omille tutuilleni. Vuosien varrella hieno sivuston alku on päässyt kuitenkin ruostumaan, sillä kenelläkään ei ole oikein resursseja sitä kehittää tai markkinoida, ei minulla, Ambientialla tai eOppimiskeskuksellakaan. Toivon tietysti, että sivusto saisi vielä uuden elämän, siellähän se valmiina odottaa käyttäjiään!

Tällä hetkellä kerään tietoa kuntien someilusta:

• omiin koulutusmateriaaleihini
• Pinterestiin Kuntasome-tauluun
• Twitterin #kuntasome-kanavalle (tuonne onneksi muutkin twiittaavat)
• satunnaisesti Twitter-listoille: kunnat, kunnanjohtajat, kirjastot...
• joskus myös someorgiin.

Twitter-listoiltani puuttuvia toimijoita voi vinkata minulle Twitterissä, tai tämän bloggauksen kommenteissa (ei edellytä kirjautumista).

Kiitokset hyvästä kysymyksestä Tiina ja huhuilusta Outi ja Anna! 

@jjanhone Tiedätkö, onko someorg ajantasalla?http://t.co/P3VgbDASIi RT @Kuntaliitto: @katleena @THeinila Twitter-lista kunta-alalta
— Anna Availa (@AnnaAvaila) October 23, 2013

@Kuntaliitto Myös @jjanhone kouluttaa paljon kuntia, kannattaa kysyä ylläpitääkö hän listoja. @THeinila @Piritta @katleena
— Outi Lammi (@outilammi) October 23, 2013

Mistä löydät sä työntekijän? (SJL-kolumni)

Tämä kirjoitus on alunperin julkaistu kolumnina Suur-Jyväskylän lehdessä 3.10.2012

Veikkaan, että olet todennäköisemmin työn hakija kuin tarjoaja, mutta sen sijaan, että etsit itse töitä, voit tulla löydetyksi. Miten? Harva sinua kotoa etsii, pitää mennä ihmisten ilmoille. Sen sijaan, että vietät päiväsi Matkakeskuksessa satoja ohikulkijoita seuraten, sosiaalisessa mediassa käymäsi ammattilliset keskustelut kuuluvat kauemmaksi ja kauemmin.

Siirrytään siis hetkeksi työnantajan housuihin. Löytääkseen mahdollisimman pätevän työntekijän hän voi ostaa tilaa sunnuntain Keskisuomalaisesta toivoen, että ”täydellinen kandidaatti” lukee lehteä oikeana päivänä hyppäämättä rekrytointisivujen yli. Lisäksi hän toivoo, että tämä huomaa ilmoituksen, kiinnostuu siitä tarpeeksi lukeakseen sen useampaankin kertaan ja innostuu sitten niin paljon, että vaivautuu lähettämään hakemuksen halutulla aikataululla. Myös netti-ilmoittelussa on paljon sijaa jossitteluille, sillä some-rekrytoinnin parissa työskentelevä Maria Rajakallio kertoo, ettei 79% työvoimasta hae aktiivisesti töitä.

Vuonna 2010 työnantajista 40% käytti Marian mukaan some-verkostoja rekrytoinnissa, sittemmin luku lienee noussut. Työnantajaa ei oikeastaan kiinnosta se, etsiikö täydellinen kandidaatti töitä samaan aikaan kun hän niitä tarjoaa - halutessaan parasta mitä rahalla saa, hän etsii itse. Omat verkostot otetaan käyttöön: kerrotaan työkavereille, Facebook-ystäville ja LinkedIn-kontakteille rakennusalan rautaisen ammattilaisen tarpeesta. Some-verkostojen hyödyntäminen ei tietenkään onnistu, jos ei ole huomannut niitä kerätä. Silloin otetaan tarkasteluun keskustelut esim. blogeissa, Twitterissä tai LinkedIn:in ryhmissä. Ehkä sieltä nousee esiin kiinnostavia ihmisiä, joita voidaan alkaa houkutella omiin leipiin. Työnhakijoista ei saa kerätä hakukoneilla tietoa päätöksentekoon, mutta jos työpaikka ei ole virallisesti auki, googlaamista on vaikea kieltää.

Ystäväni, mestariverkostoituja, pisti omat verkostonsa laulamaan ja sai viikossa kolme houkuttelevaa tarjousta, joista valitsi sitten yhden. Pääset samaan, kun huolehdit omista verkostoistasi ja kerrot tutuillesi osaamisestasi ja siitä, millaisia paikkoja haet. Täytä siis LinkedIn-profiilisi ja tee työnhaustasi näkyvää (muttei epätoivoista!), jotta sinusta osataan vinkata oikeille ihmisille. Pidä huoli siitä, että hakukone löytää sinusta paitsi hyvää sanottavaa mielellään myös ammattitaitoosi liittyviä asioita, täytä profiilitietosi siis myös Googleen. Verkostojen merkitys rekrytoinnissa ei ole mikään uusi asia, mutta some-verkostot moninkertaistavat mahdollisuudet olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Onnea matkaan, olit sitten hakija tai haettava!