Showing posts with label luovuustilassa. Show all posts
Showing posts with label luovuustilassa. Show all posts

Monday, November 27, 2023

Inspiraation lähteitä etsimässä Luovuustilassa-lehdessä

Pari viikkoa sitten ilmestyi Luovuustilassa-lehden kolmas numero. Ideoimme lehteä yhdessä Design Unionin FOB-hankkkeen osallistujien kanssa viime vuonna ja jotenkin päädyin lehteen kolumnistiksi. Kirjoitettuani yli kymmenen vuotta somesta inspiraationsa saaneita kolumneja Suur-Jyväskylän Lehteen on ollut inspiroivaa kirjoittaa toisesta aiheesta, luovuudesta.

Tällä kertaa lehtemme teemaksi valikoitui inspiraatio ja halusin tutkailla sitä, mikä ihmisiä oikeasti inspiroi. Katsotaan!


Ihmisiä, lehtiä ja inspiraatiota 

Luonto, taide, ihmiset. Niin ihmiset yleensä vastaavat, kun heiltä kysytään inspiraation lähdettä. Kaipasin enemmän konkretiaa, ja aloin tarkkailla, mikä ihmisiä tarkalleen ottaen inspiroi. 




Iina Annele sai inspiraatiota Annele-korvakoruihin suomalaisista marjoista, mansikoista, herukoista, lakoista. Kun näin raikkaat korut, ihmettelin, miksei kukaan ollut tällaisia ennen keksinyt! 





Käärijän Euroviisuissa käyttämä vihreä bolero on varmasti tämän vuoden ikonisin vaate, ja ehkä myös yksi inspiroivimmista. Boleroon on pukeuduttu niin viisuvalvojaisissa, festareilla kuin päiväkodeissakin. 

Mutta tiesitkö, miten asu syntyi? 

Käärijä ei ole somessa suotta ”paidaton riehuja” ja hän ilmoittikin UMK:n puvustajille, että luultavasti riisuu paitansa jossain kohtaa esitystä. Tämä inspiroi tiimiä (Teemu Muurimäki, Elina Lario ja Vesa Silver) sunnittelemaan vaatteen, joka on ikään kuin paidaton. Överit muskelit eli puhvihihat bolero sai showpainiteemaisesta musiikkivideosta ja paidasta tuli vihreä, koska se sattui sopimaan videon valaistukseen. 





Käärijän lavalta tuttu pinkki väri näkyi myös kesän hittielokuvassa Barbiessa, joka oli täynnä lelumaailmasta tuttuja herkullisia asuja ja rekvisiittaa. Kulmakarvani nousivat melkoisesti, kun kuulin, että keltaiset rullaluistimet saisi halutessaan ostaa myös itselle! Oho. 

Yhdessä vaiheessa elokuvaa patriarkaatista voimaantunut Ken taas kiskoi päälleen turkin ja nyrkkeilyhanskat. Mitä ihmettä, päivittelin, kunnes kuulin, että asu on kopioitu Rocky-elokuvista. Barbie-elokuvassa on lukuisia muitakin elokuvaviittauksia, sillä niiden avulla on ideoitu muun muassa tanssikohtauksia ja lavasteita.

 

Yksi tämän syksyn koskettavimmista elokuvista on Lapua 1976. Elokuva on ohjaajansa Toni Kurkimäen ensimmäinen pitkä elokuva, jolle hän etsi tiimeineen rahoitusta peräti kymmenen vuotta. Se, mikä inspiroi häntä projektiin oli hyvin omakohtainen: hänen isänsä oli ollut mukana onnettomuudessa.

Minä saan usein inspiraatiota lehdistä. Niillä on teema, kohderyhmä ja arvot, joiden mukaan toimitus kuratoi kokonaisuuksia. Kirjastojen lehtisalit ja nykyään myös e-palvelut tuovat suomalaiset ja kansainväliset aikakauslehdet kaikkien ulottuville. Vieraaseen kulttuuriin pääsee tutustumaan helposti, katselemaan vaikka Japanin tai Arabiemiirikuntien uusinta muotia. 

Tutkin hiljattain ulkomaalaisia käsityölehtiä PressReader-palvelusta. Mieltäni kutkutti pelkälle virkkaukselle omistettu Simply Crochet -lehti ja sen uudet ”isoäidinruudut” ja The Knitter -lehden numeroon 192 neulottu farkkutakki – niin, miksei suosikkivaattetta voisi toteuttaa jostain uudesta materiaalista? 



Maaliskuun Marie Claire Enfants kertoi, että ranskalainen tilli.fr on koonnut käsityöläisringin, joka korjaa asiakkaiden vaatteita. Saisiko vastaavan pystyyn Suomessakin? 

Toivottavasti Luovuustilassa-lehti onnistuu inspiroimaan sinua!

-------------

Käy siis lukemassa lehtemme muut mielenkiintoiset jutut ja opi vaikka mikä inspiroi tanssikoreografeja tai tyttökirjoista kakkukirjan kirjoittanutta Anna Pölkkiä.

Wednesday, October 11, 2023

Luovuustilassa 3 - inspiraatiosta

Tämä kirjoitus on julkaistu Luovuustilassa-lehden numerossa 3

Lehdet inspiraation lähteenä


Luonto, taide, ihmiset. Niin ihmiset yleensä vastaavat, kun heiltä kysytään inspiraation lähdettä. Kaipasin enemmän konkretiaa, ja aloin tarkkailla, mikä ihmisiä tarkalleen ottaen inspiroi. Lehdistä löytyi kaikenlaista! Iina Annele sai inspiraatiota Annele-korvakoruihin suomalaisista marjoista, mansikoista, herukoista, lakoista. Kun näen raikkaat korut, ihmettelin, miksei kukaan ollut marjakoruja ennen keksinyt! 

Käärijän Euroviisuissa käyttämä vihreä bolero on varmasti tämän vuoden ikonisin vaate, ja ehkä myös yksi inspiroivimmista. Boleroon on pukeuduttu niin viisuvalvojaisissa, festareilla kuin päiväkodeissakin. Mutta tiesitkö, miten asu syntyi? Käärijä ei ole somessa suotta ”paidaton riehuja” ja hän ilmoittikin UMK:n puvustajille, että luultavasti riisuu paitansa jossain kohtaa esitystä. Tämä inspiroi tiimiä (Teemu Muurimäki, Elina Lario ja Vesa Silver) sunnittelemaan vaatteen, joka on ikään kuin paidaton. Bolero sai överit muskelit eli puhvihihat showpainiteemaisesta musiikkivideosta ja paidan vihreä väri sattui sopimaan videon valaistukseen. 

Käärijän lavalta tuttu pinkki väri näkyyn myös Barbie-elokuvassa, joka oli täynnä lelumaailmasta tuttuja herkullisia asuja ja rekvisiittaa. Kulmakarvani nousivat melkoisesti, kun kuulin, että keltaiset rullaluistimet saisi halutessaan ostaa myös itselle! Oho. Yhdessä vaiheessa patriarkaatista voimaantunut Ken taas kiskoi päälleen turkin ja nyrkkeilyhanskat. Mitä ihmettä, päivittelin, kunnes kuulin, että asu on kopioitu Rocky-elokuvista. 

Elokuva, jonka soisin otettavan pian opetuskäyttöön on koskettava Lapua 1976. Elokuva on ohjaajansa Toni Kurkimäen ensimmäinen pitkä elokuva, jolle hän etsi tiimeineen rahoitusta peräti kymmenen vuotta. Se, mikä inspiroi häntä projektiin oli hyvin omakohtainen: hänen isänsä oli ollut mukana onnettomuudessa. 

Minulle erityisesti lehdet toimivat inspiraation lähteenä. Lehdillä on teema, kohderyhmä ja arvot, joiden mukaan toimitus kuratoi kokonaisuuksia. Kirjastojen lehtisalit, mutta nykyään myös e-palvelut tuovat suomalaiset ja kansainväliset aikakauslehdet kaikkien ulottuville. PressReader-palvelusta tutkin esimerkiksi ulkomaalaisia käsityölehtiä. Yksi mieltäni mullistava ajatus oli neulottu farkkutakki, suosikkivaatteen voisi siis toisintaa uudesta materiaalista. Ranskassa taas tilli.fr on koonnut yhteen käsityöläisringin, joka korjaa asiakkaiden vaatteita. Saisiko vastaavan pystyyn Suomeenkin? Lehdet tuovat vieraan kulttuurin lähelle ja päästävät hengittämään vaikka Japanin tai Arabiemiirikuntien uusinta muotia. Toivottavasti Luovuustilassa-lehti onnistui inspiroimaan sinua! 

Johanna Janhonen Johanna on somekouluttaja ja wikipedisti, joka löysi aikaa kirjoille vähentämällä somessa viettämäänsä aikaa. @jjanhone & @piilotettuaarre

Tämän lehden luovat osaajat näyttävät, mitä heille tuli mieleen sanasta aallot (minulle siitä tuli mieleen Alvar puolisoineen, siitä olisikin syntynyt hieno kolumni).

Lähteet:
SV 24.fi: Porilaislähtöinen muotisuunnittelija Teemu Muurimäki kertoo miten Käärijän legendaarinen-vihreä esiintymisasu syntyi
Itäväylä: Jokainen arkipäivä on juhlaa -_Porvooseen muuttanut Iina Annele suunnittelee herkullisia koruja

 https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/elokuvaohjaaja-toni-kurkimaen-isa-oli-lapuan-patruunatehtaalla-kymmenia-henkia-vaatineen-rajahdyksen-aikana-asia-mista-ei-ole-koskaan-puhuttu/8768382

Tuesday, June 6, 2023

Tekoäly vastaan ihminen - 2 kolumnia ryhmän ulkopuolelle jättämisestä

Paistaa se aurinko
kerran kielon päällekin
Tekoäly puhuttaa ja huolestuttaa sisällöntuottajia ja tutkijoita. Miten ihmisille käy, kun tekoäly muovaa kulttuurimme? 

Mieti vaikka erilaisten lehtien ja sivustojen päätoimittajia, joilla on koko ajan niukemmat resurssit käytössään. Tuleeko heille houkutus tehdä sisällöt tekoälyn avulla? 

Aloin miettiä asiaa luettuani Tivistä historioitsija ja tietokirjailija Yuval Noah Hararin ajatuksia.
Kieli on kaiken ihmisten kulttuurin ja koko sivilisaatiomme keskiössä. 

Mitä voi tapahtua, kun tekoälystä tulee keskimääräistä ihmistä parempi kertomaan tarinoita, säveltämään melodioita, piirtämään kuvia ja kirjoittamaan lakeja?  

Tulevaisuudessa voimme nähdä historian ensimmäiset kultit, joiden pyhät tekstit eivät ole ihmisten vaan ulkopuolisen älyn kirjoittamia.


Olen itsekin hyödyntänyt tekoälyä Suur-Jyväskylän kolumneissani. Ensimmäisellä kerralla pyysin siltä näkökulmia itselleni varsin vieraaseen aiheeseen, metaverseen ja siihen, miten sitä voi hyödyntää kaupallisesti. Valmiiseen kolumniin jätin yhden kokonaisen lauseen Chat-GPT:ltä.

Kun kirjoitin tekoäly- ja luomusisällöistä, hyödynsin tekoälyä artikkelin muotoilussa, eli kysyin, miten se parantaisi valmista tekstiäni ja otin osasta neuvoista onkeeni ja käytin sitä myös otsikon ideointiin.

Viime viikolla Surkkarissa julkaistiin somekiusaamista eli ryhmän ulkopuolelle jättämistä käsittelevä kolumnini, jonka kirjoitin ilman tekoälyn apua. Tiivistäessäni artikkelin idean ja rakenteen kaverilleni, keksin, että voisinkin tällä kertaa testata tekoälyä uudella tavalla. Hyödynsin Chat-GPT:n ilmaista versiota, jolle annoin tällaiset ohjeet:

Kirjoita kolumni, joka käsittelee ryhmän ulkopuolelle jättämistä Facebookissa päivitysten piilottamisen avulla. Kerro somekiusaajien motiiveista mainiten tutkimustuloksista. Rohkaise lopuksi lukijaa miettimään sitä, kenen kanssa haluaa olla kaveri. Voit käyttää 2600 merkkiä.

Tekstistä tuli vähän antamaani mittaa pidempi, mutta teksti on aika sujuvaa ja siinä on ihan järkeviä ajatuksia. Olen tietysti puolueellinen, mutta mielestäni tekstissä on kyllä puutteitakin, mutta en niitä lähde sinulle erikseen osoittelemaan.

Somekiusaajien motiivit ja valinta oikeiden ystävien puolesta


Dall-E tuotti kuvan otsikosta.
Sosiaalinen media on vallannut paikkamme arjessamme. Se tarjoaa meille mahdollisuuden jakaa iloja ja suruja, pitää yhteyttä ystäviin ja luoda uusia verkostoja. Valitettavasti siellä on myös pimeä puoli, jossa somekiusaaminen ja ryhmän ulkopuolelle jättäminen Facebookissa päivitysten piilottamisen avulla ovat ikäviä ilmiöitä. Tässä kolumnissa tarkastelemme somekiusaajien motiiveja tutkimustulosten valossa ja rohkaisemme lukijaa miettimään, kenen kanssa haluaa olla kaveri.

Somekiusaajien motiiveja on tutkittu laajasti, ja tulokset ovat paljastaneet monia merkittäviä seikkoja. Yksi tärkeä motiivi on vallan ja kontrollin hakeminen. Kiusaajat haluavat tuntea ylemmyyttä ja vaikutusvaltaa muihin nähden. He pyrkivät manipuloimaan toisten tunteita ja valitsemaan, kuka kuuluu yhteisöön ja kuka jää sen ulkopuolelle. Tämä saattaa juontaa juurensa heidän omiin sisäisiin epävarmuuksiinsa ja tarpeeseensa nostaa omaa statustaan muiden kustannuksella. 

Toinen merkittävä motiivi on huomionhaku. Somekiusaajat tavoittelevat näkyvyyttä ja haluavat herättää huomiota itseensä. He pyrkivät luomaan draamaa ja näyttäytymään muiden edessä. Tämä voi johtua heidän tarpeestaan tulla hyväksytyiksi ja saada vahvistusta omalle olemassaololleen. 

On tärkeää ymmärtää, että somekiusaamisen seuraukset voivat olla vakavia. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kiusatut kärsivät usein ahdistuksesta, masennuksesta ja alentuneesta itsetunnosta. Somekiusaaminen ei ole vain pientä kiusaa tai viatonta leikittelyä, vaan sillä voi olla syvästi vahingoittavia vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin. 

Tämä herättää tärkeän kysymyksen: kenen kanssa haluamme olla kaveri? Somekiusaajat eivät edusta niitä ihmissuhteita, jotka tukevat ja kannustavat meitä. Sen sijaan meidän tulisi valita ystäviä, jotka välittävät, arvostavat ja kannustavat meitä kasvamaan parhaimpaan versioon itsestämme. Ympäröityminen positiivisilla ihmisillä voi tukea omaa hyvinvointiamme ja auttaa meitä voittamaan vastoinkäymiset. 

Jokaisella meistä on valta valita, kenen kanssa haluamme olla verkossa ja elämässämme. Pyrkikäämme rakentamaan yhteisöjä, jotka perustuvat empatiaan, kunnioitukseen ja tukeen. Tehkäämme oma osamme edistämällä positiivista ilmapiiriä verkossa ja puolustamalla niitä, jotka joutuvat somekiusaamisen kohteeksi. Keskittykäämme ihmisiin, jotka tukevat ja kannustavat meitä olemaan parhaita versioita itsestämme. 

Lopuksi, muistakaamme, että somekiusaajien motiivit perustuvat negatiivisuuteen ja vahingon tuottamiseen, kun taas meillä on mahdollisuus rakentaa yhteyksiä ja ihmissuhteita, jotka tuovat iloa ja positiivisuutta elämäämme. Valitkaamme siis tarkasti, kenen kanssa haluamme olla kaveri verkossa ja elämässämme. Yhdessä voimme luoda turvallisen ja kannustavan ympäristön, jossa jokainen voi kukoistaa ja tuntea itsensä arvokkaaksi. 

*****

No, mitäs pidit tekstistä? Pysähdy hetkeksi ja jos sait jotain oivalluksia, kirjoita ne ylös. Lue sitten minun versioni, jossa on samanlainen rakenne ja idea.

Some voi herättää sisäisen kiusaajasi


Craiyon piirsi otsikon
Facebookissa ja muissakin somepalvelussa “ollaan ystäviä” niin oikeiden kavereiden kuin myös tuttujen ja puolituttujen kanssa. Koska kaikille kontakteille ei haluta kertoa kaikkea, voidaan välillä rajata julkaisujen näkyvyyttä niin, että vain “oikeat kaverit” näkevät ne. Mutta entä jos joku kontakti jätetään aina kaiken ulkopuolelle, onko siinä enää mieltä? Eikö olisi helpompaa lopettaa Facebook-kaveruus ihmisen kanssa, jolle ei haluta kertoa koskaan mitään? 

Syitä siihen, ettei kaveruutta haluta katkaista voi olla useita. Ehkä ei haluta näyttää omalle verkostolle, että kaveruus jonkun yhteisen tuttavan kanssa on ohi. Tai ajatellaan, että poispotkittu kaveri pahoittaa mielensä. Tämä mielipaha ei kuitenkaan vedä vertoja tunteelle, kun huomaa, että kaveruus on hyllytetty jo useita vuosia sitten, ilman että itse sitä huomasi. Tulee mieleen, että kaveruutta on ylläpidetty siksi, että toinen on saanut suurta hupia stalkkaamisesta ja postausten arvostelusta selän takana. Kriisityöntekijä Mari McAlester kertoi Iltalehdessä vuonna 2019 tutkimuksesta, jonka mukaan ryhmän ulkopuolelle jättäminen vaikuttaa samoihin osiin aivoja kuin kiduttaminen ja väkivalta. 

Tilanteen ylipääsemisessä voi auttaa tieto, että kiusaaja on purkanut omaa pahaa oloaan. Satu Kaskin ja Vesa Nevalaisen Jo riittää -kirjassa (2017) esitellään erilaisia kiusaajatyyppejä.

  1. Ilkeät saavat nautintoa avuttomien kiusaamisesta, 
  2. uraohjukset sabotoivat kilpailjoidensa mainetta, 
  3. pelkurit pelkäävät joutuvansa itse kiusatuksi ja päätyvät siksi kenties 
  4. pelleiksi, hakemaan hyväksyntää muita pilkkaamalla. 
  5. Tyhmät reppanat eivät älyllään loista, he ovat kuin Monni-kissan apurit Pilli ja Pulla. 
  6. Kateelliset taas tuntevat uhrinsa hyvin ja ajattelevat, että näiden saamat tunnustukset ovat pois heiltä itseltään. 
  7. Natsipersoonat kiusaavat häpeämättä erilaisia ihmisiä pelkäämättä edes esimiehen reaktiota: he eivät edes tajua kiusaavansa, vaan uskovat ajavansa oikeaa asiaa. Lähellä heitä ovat 
  8. yhteisöjen perinteiden vaalijat, jotka kyllä kokevat myötätuntoa kiusattua kohtaan, mutteivät silti kyseenalaista perinteitä. 

On helppo ymmärtää, ettei joku halua jakaa asioitaan ihmisille, joiden tekemisistä ei ole enää kiinnostunut tai joita ei tuntisi, jos he tulisivat kadulla vastaan. Omaa elämäänsä voisi parantaa konmarittamalla ihmiset, jotka eivät enää tuota iloa. Tulisikohan sinusta onnellisempi, jos poistaisit someverkostoistasi ihmiset, joiden sisältöjen näkeminen tekee sinusta kiusaajan?

***

No niin, miltäs tämä teksti tuntui, millaisia ajatuksia se herätti? Jos sait siitä jotain oivalluksia, kirjoita nekin ylös. Vertaile nyt havaintojasi ja kerro mitä huomasit.

Sanonpahan vaan, että suurella mielenkiinnolla odotan, kuinka kauan minun kolumneilleni tai muille kirjoituksille on vielä tarvetta. :P Teemaan sopivasti törmäsin juuri Hesarin uutiseen, jossa kaksi amerikkalaista sisällöntuottajaa oli kertonut Washington Postissa töidensä loppuneen ChatGPT:n vuoksi.

Lipkin kertoo lehdelle aloittaneensa uuden työn koiranulkoiluttajana ja Fein opiskelevansa ilmastointiasentajaksi. Niihin töihin voisi luottaa tulevaisuudessakin, he kertovat.


Ajattelen, että ainoa keino yrittää pysyä tekoälyä edellä on luovuus ja inhimillisyys. Siksi olen tietoisesti varannut aikaa lukemiseen ja kirjoittamiseen sekä muuhun luovaan toimintaan. Olen vähentänyt somen käyttöä ja raivannut elämääni digitöntä tilaa. Luovaan toimintaani kuuluu esimerkiksi kirjoittaminen Luovuustilassa-lehteen, tähän blogiin ja päiväkirjaani, osallistuminen säännölisesti fmskuvapäivässä-kuvahaasteeseen Instagramissa ja hakeutuminen luovien ihmisten seuraan. 

Jos sinäkin haluat tavata luovia ihmisiä, tsekkaa Keski-Suomen luovien osaajien kesäpiknik ja tule mukaan!




Monday, May 29, 2023

Ikigai ja mitä en siitä aiemmin ymmärtänyt

Luulen, että kuulin ikigai-termistä ensimmäistä kertaa Frank Martelan Valonöörit (2015) -kirjasta. Sittemmin olen törmännyt termiin monesti niin somessa kuin mediassakin. Malli on yksinkertaistus ikigaista, elämän tarkoituksesta eli syystä elää. 

Siinä yhdistyvät:

  • asiat, joita rakastaa tehdä (=harrastus)
  • asiat, joissa on hyvä 
  • asiat, joista maksetaan (=työ)
  • asiat, joita maailma tarvitsee
Eli käytännössä voit olla tosi hyvä tekemään vaikka savisammakoita, mutta jos maailma ei koe niitä tarvitsevansa, niillä on vaikea tehdä elantoa.

Minä rakastan Wikipedian parissa toimimista, mutta siinä, että olen saanut asiakkaani ymmärtämään sen, että he tarvitsevat osaamistani on mennyt aika kauan. Tänä aikana myös minun taitoni ovat kehittyneet huimasti, mutta asiaan liittyvä intohimo ei ole pienentynyt.

Viime vuoden lopulta suosittelin tuttavaani tutustumaan ikigaihin ja Kangasniemen kirjastossa käydessäni löysin sieltä kaksi aihetta käsittelevää kirjaa, jotka luin joululomalla. 

Ehdotin, että voisin kirjoittaa ikigaista toukokuun Luovuustilassa-lehteen, jonka teemana oli yhdessä. Ikigain suhde yhdessätekemiseen tuli siitä, että kirjojen mukaan yhteisöllisyys on tärkeä osa ikigaita.  Toisessa kirjassa mentiin Japanin Okinawaan, jossa asuu maailman pitkäikäisimpiä ihmisiä. Niin kutsutun satavuotiaiden kylän asukkaita yhdistivät muun muassa Moai-ryhmät. Kirjat jättivät kuitenkin aukkoja ja päätin perehtyä aiheeseen lisään. 

Löysin kirjastosta lisää Japanista kertovia kirjoja ja pääsin niiden myötä kiehtovalle matkalle japanilaisuuteen. Onko sellaista ylipäätään olemassa, eivätkö kaikki ihmiset ole  kuitenkin yksilöitä? No ainakin japanilaiset haluavat japanilaisuuteen uskoa, ja heidän kirjakaupat pullistevat japanilaisuutta selittävistä kirjoista, joista ensimmäiset taisivat ilmestyä 1950-luvulla. 

Kirjoista löysin asioita, jotka yhdistävät Japania ja Suomea, mutta myös huolestuttavia eroja, jotka voivat kertoa meidän tulevaisuudesta. Kuinka kauan meillä on varaa ylläpitää pohjoismaista hyvinvointia ja milloin joudumme turvautumaan taas sukuun ja naapurustoon, pitämään yhdessä huolta toisistamme?
Japanilaisuuden äärelle päädyin myös tämän somepostaukseni kautta, joka keräsi kommentteja mm. LinkedInissä.


Tällainen kolumnistani tuli:


Oivalluksia japanilaisuuden äärellä
 


Yksi viime vuoden suosituimmista somepostauksistani kertoo japanilaisesta työelämästä. Siinä missä Suomessa juhlitaan vain läksiäisiä, siellä uusi työntekijäkin saa juhlat. Mahtava idea, seuraajani hokivat.

Monia suomalaisia kiehtoo myös omaisuuden läpikäynti konmari-tyylillä ja ikigai eli ”elämän tarkoitus”. Länsimaissa ikigai-malli on tiivistetty neljään ympyrään, Japanissa sana on osa arkipäivää.

Joululomalla luin kaksi ikigai-kirjaa. Garcian ja Mirallesin (2017) kirjassa tutustutaan Okinawan saaren Ogimin kylään, ja sen poikkeuksellisen pitkäikäisiin ja elinvoimaisiin asukkaisiin. Kylän vahvuutena pidetään muun muassa Moai-ryhmiä, jotka keräävät yhteen samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä. Pääsymaksun maksettuaan pääsee mukaan toimintaan: kokouksiin, illallisille ja erilaisiin tapahtumiin. ”Yhteenkuuluvuuden tunne ja keskinäinen avunanto tuovat turvaa ja nostavat keskimääräistä elinajanodotusta”, kirja kiteyttää. 


Sata kilometriä pitkä ja pinta-alaltaan Jyväskylää pienempi saari alkoi kiehtoa ja talven mittaan luin vielä viisi muutakin kirjaa Japanista. Okinawan historia osoittautui synkäksi. Japani valloitti pasifistisen kuningaskunnan vuonna 1879, ja toisessa maailmansodassa Yhdysvallat tappoi peräti kolmanneksen saaren asukkaista. Osaksi Japania saari palautui vasta vuonna 1972. Lähes viidennes pinta-alasta kuuluu yhä amerikkalaisille tukikohdille, jotka aiheuttavat monenlaista haittaa saaren 1,5 miljoonalle asukkaalle. Tiedot saivat minut ajattelemaan ”onnellisten kylää” uusin ja aika kostein silmin.

Vapaaehtoisvoimin toisistaan huolta pitäviä ryhmiä on ympäri Japania. Valtio kannustaa niiden toimintaa, koska ei kykyne yksin huolehtimaan vanhenevasta kansastaan. Tuntuu hullulta, että esimerkiksi Koben maanjäristyksen (1995) uhreja riensivät ensimmäisenä auttamaan yakuza-rikollisjärjestöt ja opiskelija-aktivistit tai että sairaalassa potilaat joutuvat itse huolehtimaan vaatteidensa pesusta. Se, että monet japanilaiset työskentelevät elämänsä loppuun asti saattaa kuulostaa romanttiselta omistautumiselta, mutta raadollisempi syy lienee, ettei kaikilla ole säästöjä tai eläkkeitä. Sivu sivulta minulle paljastui, miksi Mogi (2017) pitää yhtenä ikigain hyötynä sitkeyttä ja lannistamattomuutta, sisua. 

Vieraisiin kulttuureihin tutustuminen herättää ajattelemaan myös omaa elämää. Tajusin esimerkiksi, että minullakin on monia Moai-ryhmiä, tuoreimpana Keski-Suomen Luovat osaajat ry, jonka kautta pääsen pienen pääsymaksun hinnalla tapaamaan luovia tekijöitä. Kampai!



Ps. Kirjoitin maksuttomaan lehteen myös haastattelun Snellmanin kultaajamestareista, Raimosta ja Mikosta. Lehdessä esitellään monia muitakin huikeita luovan alan osaajia, käy lukemassa! 

Sunday, May 7, 2023

Kevään kumouksellisia tapahtumia

Arvatkaa mikä syö naista - se, ettei somepalveluiden merkkimäärät riitä kertomaan mun ajatuksia! Ehkä tämä on merkki kahdesta asiasta:

  1. tämän kevään luovan kirjoittamisen kursseista on ollut hyötyä, sanottavaa alkaa taas löytyä. Kiitos Päivi Haanpää ja Yvonne Berlin!
  2. kannattaa siis herättää taas blogi henkiin, täältä ei tila lopu kesken! 

Noin vuoden verran olen tehnyt Instagramiin kuvakoosteita edellisten viikkojen tapahtumista. Sitä aiemmin oli hyvin hiljaista, koska koronan takia ei järjestetty tapahtumia ja minäkin tein omat työni enimmäkseen kotoa käsin.

Tänään tein taas kuvakoosteen ja huomasin taas kaksi asiaa:

  1. kevään tullet tapahtumia tuntuu olevan aiempaa enemmän, tähän koosteeseen eivät edes mahtuneet kaikki tapahtumat tai webinaarit, joihin olen osallistunut
  2. kun elämässä on vauhtia, harvennan Instagram-fiidipostausten tahtia



Instagramissa on tilaa vain 2200 merkkiä, joka ylittyy varsin nopeasti.

Tässä siis koottuja ajatuksiani kuviin liittyen.

Jäät särkyy, luonto herää henkii, ihmiset kohtaavat ja muuttavat maailmaa. 

Näin kumouksellisissa merkeissä ovat kuluneet viime viikot, joista nappasin taas tähän kuvakoosteeseen joitakin kohokohtia.

🥳 Jyväskylän kaupungintalolla juhlittiin pienyrittäjiä, syötiin hyvin ja keskusteltiin. Yhtä hienoissa puitteissa liikkuvat myös Snellmanin Raimo ja Mikko, joita haastattelin seuraavaan Luovuustilassa-lehteen, joka ilmestyy tässä kuussa. Lehtemme toimii Keski-Suomen Luovat osaajat ry:n alla, mutta siihen voi kyllä kirjoittaa, vaikkei yhdistykseen kuuluisikaan. Lehtiä ilmestyy vuodessa kaksi, joten ei tämä vapaaehtoistyö kauheasti työllistä, joten jos kiinnostus herää, ota yhteyttä päätoimittajaamme Yvonne Johanna Berliniin. Yhdessä kuvassa näet tunnelmia meidän iltateetapaamisesta Teamsistä, toisesta kutsun osallistua meidän kaikille avoimeen piknik-tapahtumaan juhannusviikon tiistaina 20.6. Ennakkotietodoista poiketen emme tapaa kirkkopuistossa (syy selviää kuvista) vaan Harjun portailla. Toivokaamme poutaa!

🍰 Juhlat oli eilen Kangasniemelläkin (joka muuten sai uuden sloganin ja ilmeen - Kangasniemi - kaunis ja uudistuva), kun kokoonnuimme kirjastolle sankoin joukoin (75 henkilöä on aika iso prosentti Kangasniemen 5000 asukasta ajatellen kesken kevätkiireitä) juhlimaan Anna Pölkin esikoiskirjaa, joka yhdistää tyttökirjaklassikot ja kakkureseptit. Nam! Annan sanoin "Maailmassa ei olisi sotia, jos vaikka Putin lukisi Anna-kirjoja." Annalla on silmää kauneudelle ympärilleen ja siitä sain nauttia pitkin talvea, kun osallistuin Annan vetämälle ruotsin keskustelukurssille. Kurssia käytiin etänä, joka mahdollisti osallistumisen milloin mistäkin. Harmikseni Anna pitää ainakin ensi lukuvuoden taukoa ruotsin kurssistaan, joten jos tiedät verkkopohjaisen keskustelukurssin, saa mielellään vinkata, olisi nimittäin kiva jatkaa ruotsin henkiin herättelyä.

💪 Toisenlaista naisenergiaa oli viime viikolla Helsigissä, kun Jenni Janakka järjesti Ina Mikkolan tarjoamissa tiloissa #muijiiWikipediaan-tapahtuman. He puhuivat siitä, miten Wikipedian kautta voi tehdä pienen vallankumouksen vaikka joka päivä antamalla siellä enemmän ääntä naisille. Minä toimin tapahtumassa asiantuntijana, mutta ainoa wikipedisti en suinkaan paikalla ollut. Oli tosi hienoa tavata pitkän ajan jälkeen kavereitani Wikimedia Suomesta, meillä sitä riittää aina juttua. Kerroin heille mm. siitä, miten Jimmy Wales oli käyttänyt ylläpitäjän oikeuksiaan hieman väärin englanninkielisessä Wikipediassa. Ylläpitäjyys kun edellyttää sitä, että tuntee käytännöt, ja niistä Jimmy on tippunut ajat sitten. Kyseisestä hässäkästä seurasi se, että Jimmy päätti vapaaehtoisesti luopua oikeuksistaan, ettei niistä enää tulisi yhteisössä sanomista. 

🌱 Kumouksesta puhuu myös Jarkko Kurvinen, joka järjestää Hämeenlinnassa Growth Loop -kasvutapahtuman 8.6. Nähdäänkö siellä?

🙌 Tapahtumista täytyy mainita myös Markkinointikollektiivin webinaari brändien kohtaamispisteistä ja livesemma Jyväskylässä. Mahtavia kohtaamisia oli sielläkin. Jyväskylään avataan muuten Business Finlandin ja Business Jyväskylän tuella uutta vertaisverkostoa verkkokauppialle. Minulla siihen ei ole asiaa pitkiin aikoihin (jos koskaan), sillä verkkokaupan liikevaihdon pitää olla yli 100 000 euroa. Kick offissa kuitenkin kävin, nähdäkseni legendaarisen Leevi Parsaman, jonka jutut sopivat kaikille yrittäjille, hänen pääviestinään kun on asiakas ensin! Myös lankakauppa Titityyn Tiinaa oli ilo kuunnella, neulominen on iso bisnes ja ilmiö. Ihanaa! Ilmiömäinen neulontaguru on myös tanskalainen Laerke Bagger, jonka käsityökirja on rikkoo konventiot mennen tullen. Nappasin hänen esikoiskirjansa kirjastosta vastikään ja olin tiputtaa silmäni: tällaista käsityökirjaa en ole ennen nähnyt ja olen kyllä niitä ehtinyt aika paljon lukea. Kirjassa esitellyistä erilaisista jämälankaideoista innostuneena tuunasin äidiltä saamani Polan-villapaidan, jonka toinen hiha oli 10 senttiä lyhyempi(!!). Lyhyt hiha sai Laerken opeilla tehdyn jatkopalan ja minä sekä uniikin paidan että iloisen mielen. 🙂

🎞 Näin myös palkitun Everything everywhere all at once -leffan. Se on kriitikoiden suosikki, ja luulen, että he pitivät leffasta minua enemmän siksi, että ymmärsivät leffa-alan sisäpiirin vitsit minua paremmin. Leffassa on vähän samaa henkeä kuin cha cha cha -biisissä - se muuttuu yllättäen aika erilaiseksi. Ei elokuva tietenkään huono ollut, mutta hieman ihmettelin, että se sai vaikka Hesarissa ja Keskisuomalaisessa viisi tähteä. Minä annan viisi tähteä vain elokuville, jotka onnistuvat aidosti koskettamaan tunteitani ja tämä ei sitä tehnyt. 

Nyt toivotan isoja ja pieniä kumouksia ja kauneutta kevätpäiviisi!