Osallistun kirjakeskusteluihin somessa ja sen ulkopuolella

Osallistuin tänä kesänä kirjailija Vehka Kurjenmiekan järjestämään Maagiseen kesäkisaan. Se oli samalla ensimmäinen kerta, kun osallistuin tämän mittaluokan lukuhaasteisiin.

Luin nuorena valtavasti, mutta opiskeluiden, työn, perheen ja yrittäjyyden jälkeen kirjoille ei jäänyt enää paljon aikaa. Niin ja sanotaan nyt suoraan: työ somekouluttajana on pakottanut minut tutustumaan erilaisiin somepalveluihin, tuottamaan niihin sisältöjä ja kuluttamaan muiden sisältöjä. Tämäkin aika on tietysti ollut pois kirjoista. Tietokirjoja olen kyllä lukenut, mutta kaunokirjallisuus on jäänyt vähemmälle.

Kolmisen vuotta sitten perheemme pienimmät alkoivat olla siinä iässä, että sain hieman enemmän vapaa-aikaa ja aloimme käyttää enemmän kirjaston palveluita.

Osallistuin aktiivisesti Luovuustilassa-lehden tekoon, vapaaehtoisporukkamme teki kolme korkealaatuista nettilehteä. Ensimmäisen lehden teemana oli yhdessä ja ehdotin, että voisin kirjoittaa japanilaisesta ikigai-termistä ja siitä, miten se liittyy yhteisöllisyyteen. Luin pari kirjaa ikigaista, mutta ne herättivät lisää kysymyksiä. Luin siis lisää kirjoja Japanin kulttuurista ja jäin koukkuun.

Tietokirjoista oli helppo liukua japanilaisiin ja Japania käsitteleviin kaunokirjoihin. Etenkin, kun monet japanilaiset kirjat oli tehty luultavasti työmatkailijoille: niitä on helppo lukea vaikka metrossa: ne ovat kevyitä myös painoltaan ja muodostuvat pienemmistä tarinoista. Esimerkiksi Unelma helposta työstä -kirjassa (katso mun Instagram-postaus kirjasta) on neljä osiota, joissa kussakin käsitellään eri työtä, ja Ennenkuin kahvi jäähtyy -kirjoissa (ks. IG) on myös neljä selkeää tarinaa, joista voisi lukea vain yhden.

Kun kerroin Instagramissa lukemistani kirjoista tutustuin myös kirjagramiin, löysin ihmisiä, jotka lukevat samanlaisia kirjoja kuin minäkin. Löydettyäni tänä vuonna uudestaan Fediversumin, aloin postata kirjajuttuni myös Pixelfediin. Vaikka Fedissä on paljon vähemmän ihmisiä, kirjakeskustelut ovat siellä hedelmällisempiä. Saan muilta kirjavinkkejä, ihmiset jakavat mun kirjapostauksia ja kommentoivat niitä enemmän kuin mihin olen Instagramissa tottunut. Voit käydä lukemassa Fedin suomenkielistä kirjallisuuskeskustelua, jota käydään useimmiten #kirjamastodon-avainsanalla.

Olen osallistunut Fedissä myös avoimeen lukupiiriin, jossa luetaan kuukausittain joku yhdessä valittu kirja, tai kirja jostain tietystä genrestä. Et varmaan ylläty, että ehdotin itse japanilaisia kirjoja, joita sitten toukokuussa luimmekin. Itse luin Namiyan puodin ihmeet (ks. IG tai Pixelfed), jota minulle oli Fedissä suositeltu, sekin muodostui taas pienemmistä tarinoista.

Kirjavinkit ja -keskustelut siis kiinnostavat. Fyysisen maailman lukupiirikin kiinnostaisi, mutta vielä ei ehkä ole sen aika. Haluan pitää lukemisen paineettomana, arjen keskellä en halua enää yhtään uutta stressin aihetta, tyyliin: 

kirjapiiri on huomenna, enkä ole ehtinyt kirjaani edes avata...

En ole tuttavapiirini ainoa, joka on löytänyt lukemisen riemut. Luen välillä samoja kirjoja kuin puolisoni tai lapseni ja vaihdan ajatuksia myös Amerikassa lukupiiriin liittyneen kaverini kanssa. Hänen kanssaan pohdimme esimerkiksi Ole luonani aina -kirjan sanomaa (ks. IG tai PF). Kummitätini hankki kirjastokortin ensimmäistä kertaa elämässään jokunen vuosi sitten, ja nyt mekin keskustelemme kirjoista. Lapsuudenperheelleni olen esitellyt e-kirjaston toimintaa ja pari heistä on nyt kuunnellut elämänsä ensimmäiset äänikirjat. Ja kun koulukaverini valitteli, ettei ole lukenut kuin hömppää, suosittelin hänelle Minna Haapasalon Tilkkuterapiaa-kirjasarjaa (ks. IG), josta hän (ja hänen äitinsä) kuunteli jo ensimmäisen osan. Armi Toivasen ääni sopi kuulemma kirjaan loistavasti.

Nämä tutuille annettavat kirjavinkit ovat olleet molemmin puolin hedelmällisiä. Ollaan löydetty uusia kirjoja, mutta myös uusia puheenaiheita. Käyn kirjakeskusteluja paitsi Fedissä myös yksityisviesteissä, puhelimessa ja kahvipöydässä. 

Alussa mainitsemani haaste johdatti minut muun muassa nobelistien pariin. Kesän aikana luin kymmenen nobelistin teokset. Vaikka valitsin kirjoja mm. sivumäärien perusteella, olen saavuutuksesta hyvin ylpeä. Somekoukusta vapautunut tyyppi luki (luultavasti) elämänsä ekat nobelistit ja vielä näin monta. Vau! Nyt on taas vähän helpompi osallistua kirjakeskusteluihin. Kirjoja valitessani arvelin, että  Selma Lagerlöfin Peukaloisen retket (ks. IG tai PF) olisi helppo lukea. Voi miten erehdyinkään! Paljastui, että se on oikeastaan oppikirja, ja että kirjasta on pitkään luettu Suomessa versiota, joka eroaa alkuperäisestä kirjasta. Juhani Aho sai Lagerlöfiltä käännettäväksi käsikirjoituksen, jota hän sittemmin muutti. Uteliaisuus ajoi minut penkomaan Hesarin arkistoja ja päivittämään kirjasta kertovan Wikipedia-artikkelin.

Nobelistiteos Päivän talo, yön talo (ks. IG tai PF) taas opetti minulle toisen maailmansodan historiaa Puolan näkökulmasta, vaikka se sijoittuikin lähinnä nykyaikaan ja oli pelottavan kiinnostunut myrkkysienistä. Myrkkysieniä löytyi myös hurmaavasta Sensein salkusta (ks. IG tai PF).

Nyt haastan sinutkin juttelemaan kanssani kirjoista. Oheisessa kuvassa on osa kesän aikana lukemistani kirjoista. Tällaisia kuvia teen Canvalla mun päiväkirjaan eli junk journaliin. Canonin Zoemini 2 -tarraprintterillä tehdyt kirjatarrat ovat fyysinen muisto kirjan kanssa vietetystä ajasta ja auttavat mua palauttamaan kirjan mieleeni. Jos siis löydät kuvasta jonkun itsellesi tutun kirjan, kerro ajatuksiasi kirjasta kommenteissa.

Petra Veikkola kertoo blogissaan, että lukeminen on trendikästä, kirjat statussymboleita ja brändit tarttuvat ilmiöön markkinoinnissaan. Trendistä ei voi olla kuin iloinen, mitä useammin saamme itsemme irti fiideistämme, sitä parempi*. Kokonaan ei tietenkään tarvitse irrottautua, pitäähän meidän toki päästä juttelemaan luetusta. 

*Ja tästä tuli vielä mieleen, että minua saa pyytää luennoimaan siitä, miten raivasin tilaa lukemiselle, mutta myös kirjoittamiselle. Pitkän hiljaiselon jälkeen tänne blogiin tulee taas reippaasti tekstejä, tänäänkin kaksi. Jes!

Mitä some tekee meille -kirjasta

 

Luin Suvi Uskin Mitä some tekee meille-kirjan loppuun oman somelakkoni aikana. Ehkä suhtauduin siihen siksi vähän eri tavalla kuin normaalitilanteessa.

Korviini jäi esimerkiksi pyörimään lauseet:

"Yksi nykyihmisen tärkeimmistä tehtävistä on pitää huolta omasta maineestaan."

ja

"Someaikakaudella maineet tahriintuvat kovin helposti."

Aloin miettiä, että joku vihamielinen tyyppi voisi käyttää hyväkseen tietoa, että olen tauolla. No, onneksi näin ei tapahtunut.😅 

Oli pysäyttävää tajuta, että käyn somessa monta kertaa päivässä osittain siksi, että odotan löytäväni jonkun kriisin. Ehkä ei kannattaisi.

Kirjan kantava idea on jako uuteen ja vanhaan someen. Me, jotka olemme aloittaneet somen käytön parikymmentä vuotta sitten emme ehkä ymmärrä millaisia haasteita esim lapset ja nuoret kohtaavat uudemmissa somepalveluissa. Heitä koukutetaan ja jopa aivopestään algoritmien toimesta. Heihin kohdistuu esim seksuaalirikoksia ja rikoksiin painostamista vaikkapa sijaintitietojen liian laajojen jakojen vuoksi.

Jos me emme pidä heidän puoltaan, neuvo ja rajoita heitä somen käytössä ja vaadi someen viranomaissäätelyä, niin kuka sitä tekee?

Pidin myös Suvin koukutussiivousideasta. Hän ei yllytä meitä poistumaan kaikista somepalveluista (somessa on kuitenkin paljon hyvää), mutta kehottaa kiinnittämään huomiota somen koukuttavuuteen. Tartumme puhelimeemme päivittäin jopa satoja kertoja. Miten saisimme vähennettyä kertojen määrää, miten saamme lisättyä päiväämme edes viisi tylsää minuuttia? Tylsistyminen on nykyajan ylellisyyttä.

Suvin konsteja ovat mm seinäkello ja tuplasimmin kanssa käytettävät älykännykkä ja "tyhmäkännykkä".

Mulla vastaavia työkaluja ovat

• junk journal ja sen kanssa käyttämäni tarraprintteri,  voin siis tehdä itselleni valokuvatarroja tärkeistä hetkistä sen sijaan, että tallentaisin muistoni Instagramiin
• algoritmittomat somesyötteet ja
• monen mobiilisovelluksen käytön lopettaminen. 

Lakon aikana luin enemmän paperilehtiä (joissa sivut on mahdollista lukea loppuun) ja kuuntelin parin minuutin radiouutisia.

Kukin varmaan löytää itselleen sopivat tavat, olivat ne sitten liikunta- tai saunomisaikojen pidentämistä tai johonkin harrastukseen uppoamista. Lukuhaasteet ovat toimineet minulla hyvin. 

Tiktokia käytetään kuulemma keskimäärin 90 minuuttia päivässä. Siinä olisi varaa karsia.

Kiitos ajatuksia herättävästä kirjasta Suvi, suosittelen tätä lämmöllä muillekin.

Ikigai ja mitä en siitä aiemmin ymmärtänyt

Luulen, että kuulin ikigai-termistä ensimmäistä kertaa Frank Martelan Valonöörit (2015) -kirjasta. Sittemmin olen törmännyt termiin monesti niin somessa kuin mediassakin. Malli on yksinkertaistus ikigaista, elämän tarkoituksesta eli syystä elää. 

Siinä yhdistyvät:

• asiat, joita rakastaa tehdä (=harrastus)
• asiat, joissa on hyvä 
• asiat, joista maksetaan (=työ)
• asiat, joita maailma tarvitsee

Eli käytännössä voit olla tosi hyvä tekemään vaikka savisammakoita, mutta jos maailma ei koe niitä tarvitsevansa, niillä on vaikea tehdä elantoa.

Minä rakastan Wikipedian parissa toimimista, mutta siinä, että olen saanut asiakkaani ymmärtämään sen, että he tarvitsevat osaamistani on mennyt aika kauan. Tänä aikana myös minun taitoni ovat kehittyneet huimasti, mutta asiaan liittyvä intohimo ei ole pienentynyt.

Viime vuoden lopulta suosittelin tuttavaani tutustumaan ikigaihin ja Kangasniemen kirjastossa käydessäni löysin sieltä kaksi aihetta käsittelevää kirjaa, jotka luin joululomalla. 

Ehdotin, että voisin kirjoittaa ikigaista toukokuun Luovuustilassa-lehteen, jonka teemana oli yhdessä. Ikigain suhde yhdessätekemiseen tuli siitä, että kirjojen mukaan yhteisöllisyys on tärkeä osa ikigaita.  Toisessa kirjassa mentiin Japanin Okinawaan, jossa asuu maailman pitkäikäisimpiä ihmisiä. Niin kutsutun satavuotiaiden kylän asukkaita yhdistivät muun muassa Moai-ryhmät. Kirjat jättivät kuitenkin aukkoja ja päätin perehtyä aiheeseen lisään. 

Löysin kirjastosta lisää Japanista kertovia kirjoja ja pääsin niiden myötä kiehtovalle matkalle japanilaisuuteen. Onko sellaista ylipäätään olemassa, eivätkö kaikki ihmiset ole  kuitenkin yksilöitä? No ainakin japanilaiset haluavat japanilaisuuteen uskoa, ja heidän kirjakaupat pullistevat japanilaisuutta selittävistä kirjoista, joista ensimmäiset taisivat ilmestyä 1950-luvulla. 

Kirjoista löysin asioita, jotka yhdistävät Japania ja Suomea, mutta myös huolestuttavia eroja, jotka voivat kertoa meidän tulevaisuudesta. Kuinka kauan meillä on varaa ylläpitää pohjoismaista hyvinvointia ja milloin joudumme turvautumaan taas sukuun ja naapurustoon, pitämään yhdessä huolta toisistamme?

Japanilaisuuden äärelle päädyin myös tämän somepostaukseni kautta, joka keräsi kommentteja mm. LinkedInissä.

View this post on Instagram

A post shared by Piilotettu aarre (@piilotettuaarre)

Tällainen kolumnistani tuli:

Oivalluksia japanilaisuuden äärellä 

Yksi viime vuoden suosituimmista somepostauksistani kertoo japanilaisesta työelämästä. Siinä missä Suomessa juhlitaan vain läksiäisiä, siellä uusi työntekijäkin saa juhlat. Mahtava idea, seuraajani hokivat.

Monia suomalaisia kiehtoo myös omaisuuden läpikäynti konmari-tyylillä ja ikigai eli ”elämän tarkoitus”. Länsimaissa ikigai-malli on tiivistetty neljään ympyrään, Japanissa sana on osa arkipäivää.

Joululomalla luin kaksi ikigai-kirjaa. Garcian ja Mirallesin (2017) kirjassa tutustutaan Okinawan saaren Ogimin kylään, ja sen poikkeuksellisen pitkäikäisiin ja elinvoimaisiin asukkaisiin. Kylän vahvuutena pidetään muun muassa Moai-ryhmiä, jotka keräävät yhteen samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä. Pääsymaksun maksettuaan pääsee mukaan toimintaan: kokouksiin, illallisille ja erilaisiin tapahtumiin. ”Yhteenkuuluvuuden tunne ja keskinäinen avunanto tuovat turvaa ja nostavat keskimääräistä elinajanodotusta”, kirja kiteyttää. 

Sata kilometriä pitkä ja pinta-alaltaan Jyväskylää pienempi saari alkoi kiehtoa ja talven mittaan luin vielä viisi muutakin kirjaa Japanista. Okinawan historia osoittautui synkäksi. Japani valloitti pasifistisen kuningaskunnan vuonna 1879, ja toisessa maailmansodassa Yhdysvallat tappoi peräti kolmanneksen saaren asukkaista. Osaksi Japania saari palautui vasta vuonna 1972. Lähes viidennes pinta-alasta kuuluu yhä amerikkalaisille tukikohdille, jotka aiheuttavat monenlaista haittaa saaren 1,5 miljoonalle asukkaalle. Tiedot saivat minut ajattelemaan ”onnellisten kylää” uusin ja aika kostein silmin.

Vapaaehtoisvoimin toisistaan huolta pitäviä ryhmiä on ympäri Japania. Valtio kannustaa niiden toimintaa, koska ei kykyne yksin huolehtimaan vanhenevasta kansastaan. Tuntuu hullulta, että esimerkiksi Koben maanjäristyksen (1995) uhreja riensivät ensimmäisenä auttamaan yakuza-rikollisjärjestöt ja opiskelija-aktivistit tai että sairaalassa potilaat joutuvat itse huolehtimaan vaatteidensa pesusta. Se, että monet japanilaiset työskentelevät elämänsä loppuun asti saattaa kuulostaa romanttiselta omistautumiselta, mutta raadollisempi syy lienee, ettei kaikilla ole säästöjä tai eläkkeitä. Sivu sivulta minulle paljastui, miksi Mogi (2017) pitää yhtenä ikigain hyötynä sitkeyttä ja lannistamattomuutta, sisua. 

Vieraisiin kulttuureihin tutustuminen herättää ajattelemaan myös omaa elämää. Tajusin esimerkiksi, että minullakin on monia Moai-ryhmiä, tuoreimpana Keski-Suomen Luovat osaajat ry, jonka kautta pääsen pienen pääsymaksun hinnalla tapaamaan luovia tekijöitä. Kampai!

Ps. Kirjoitin maksuttomaan lehteen myös haastattelun Snellmanin kultaajamestareista, Raimosta ja Mikosta. Lehdessä esitellään monia muitakin huikeita luovan alan osaajia, käy lukemassa! 

Arvostelu: Lego - kuinka tanskalaissuku valloitti maailman

 

Luin viikko sitten Jens Andersenin kirjan Lego - kuinka tanskalaissuku valloitti maailman. Kirjan luettuani aloin googlata lukeakseni kirja-arvosteluja. Löysin vain yhden, jonka julkaisija on Kulttuuritoimitus. Koska se ei ollut mieleeni, ajattelin, että minun pitää itse kirjoittaa parempi. 

Kulttuuritoimituksen arvostelusta en pitänyt, koska se tavallaan referoi koko kirjan, eli kertoi tärkeimmät tapahtumat. Ei saa spoilata, ajattelin, mutta olin samalla myös käärmeissäni siitä, että parikin kohtaa oli ymmärretty  ja kerrottu väärin. 

Jotta oma kirja-arvosteluni olisi parempi, googlasin jälleen. Tämä arvostelu onkin kirjoitettu Jyväskylän yliopiston Kasvatus-lehden ohjeilla.

Andersen, Jens: 2022. Lego - kuinka tanskalaissuku valloitti maailman. Minerva Kustannus. 455 s. Alkuperäisteos ilmestyi 2021.

Jens Andersen on kirjoittanut kattavan ja hyvin mukaansatempaavan kertomuksen Lego-yhtiön historiasta ja sen takana olevasta suvusta. Koska minä ja myös lapseni ovat leikkineet Legoilla usean vuosikymmenen ajan, kirjan tuotteet, kuten palikat, Lego-ukkelit, tytöille suunnatut sarjat ja Lego-elokuvat olivat osittain tuttuja, mutta sitä, miten ne olivat syntyneet, en aiemmin tiennyt. 

Andersen on julkaissut kirjoja vuodesta 1990 lähtien, mutta tämä on vasta hänen toinen suomennettu kirjansa. Vuonna 2016 julkaistiin kirja Astrid Lindgrenistä ja tämän kirjan luettuani haluan lukea senkin. Esipuheessaan Andersen kertoi saaneensa idean Lego-kirjaan syksyllä 2019. Hän kuvailee sitä "kulttuurihistorialliseksi ja elämäkerralliseksi kronikaksi Kirk Kristiansenin kolmesta sukupolvesta." Kirjan taustatöihin kuuluivat vierailut Lego-yhtiön arkistoihin sekä kuukausittaiset keskustelut Kjeld Kirk Kristiansenin kanssa. Kjeldin, kuten hän toivoo itseään kutsuttavan, ääni kuuluukin läpi kirjan, kun hän muistelee isoisäänsä Ole Kirkiä ja isäänsä Godtfrediä (GKC). 

Kirja alkaa vuodesta 1915, jolloin Ole Kirk kuulee, että läheisessä Billundin kylässä on myytävänä puusepän verstas. Sinne hän muuttaa nuorikkoineen ja tulee samalla muuttaneeksi koko kylän historian lopullisesti. Koska kirjan tapahtumat ulottuvat yli sadalle vuodelle, on selvää, että siihen mahtuu paljon kuolemia ja muitakin ikäviä tapahtumia. Tulipalojakin verstaalle sattui ihan turhan usein. Mutta selväksi tulee, ettei Ole Kirk, uskonmies, lannistu: kyllä Jumala auttaa. Uskomattomat sattumukset siivittävät hänen matkaansa puusepästä puulelujen valmistajaksi ja kalliiden muovivalukoneiden omistajaksi.

Siinä missä Ole Kirk pyhitti sunnuntait perheen kanssa oleiluun, hänen poikansa Kjeld oli työkeskeisempi. Hänen johdollaan yritys jatkoi kansainvälistymistään ja muokkasi tuotevalikoimaansa. Kjeld olisi toivonut isältään enemmän huomiota, sitä hän sai lähinnä esitellessään uusimpia Lego-rakennelmiaan. Yritystä johtaessaan hän ehkä katui toivettaan, sillä GKC ei hevillä luopunut luomastaan yhtiöstä.

Poika seurasi siis Legon johtoon isänsä ja isoisänsä jalanjäljissä. Hippiaikakauden poika toi yhtiöön muun muassa itämaisia vaikutteita, mutta piti yhtiön vanhoja arvoja tärkeinä. Lapsi olkoon esikuvamme, hän julisti. Omat lapsensa hän päätti pitää kaukana yrityksestä, mutta viidennen polven kohdalla tästä virheestä on opittu.

Kirjassa käydään läpi paitsi suvun, sen kotikylän Billundin, mutta myös koko maailman ja erityisesti leikin historiaa. Yrittäjälle se tarjoaa lannistumattomia esikuvia, mutta myös paljon ajattelemisen aihetta: miten siirtää yritys (perintö) seuraajille, miten reagoida trendeihin tai vaikeisiin tilanteisiin. Kirjassa sivutaan myös johtamistapoja, tekijänoikeuksia, myyntiä ja markkinointia ja niihin liittyviä loistavia oivalluksia. Lego-fanit hykertelevät kuullessaan anekdootteja siitä, miten heidän rakastamansa tuotteet syntyivät. Kirjasta saavat virikkeitä myös kunnan virkamiehet, jotka voivat miettiä, mitä itse tekisivät jos heidän kunnassaan olisi noinkin merkittävä yritys, joka tahtoo kantaa myös yhteiskunnallista vastuuta.

Tärkeimpänä kirjan antina pidän kuitenkin sitä, mitä se kertoo perheestä ja suvusta, yhteen hiileen puhaltamisesta ja siitä, miten oma aika kannattaa käyttää, etenkin, jos on saanut enemmän kuin muut. Olisin toki halunnut kuulla enemmän suvun naisten ääntä, mutta koska kirjassa keskityttiin Lego-yhtiöön, rajaukselle oli syynsä. Hurrasin kuitenkin itsekseni, kun kuulin, että Legon menestyksen salaisuus oli Ole Kirkin vaimon haave ja että hänen miniänsä sai tahtonsa läpi, kun 2000-luvun konsultit meinasivat tehdä tepposia yhtiön omaisuudelle. 

Syy sille, että halusin kirjoittaa blogiini kirja-arvostelun on se, että tahdon, että tämä kirja löytäisi tiensä mahdollisimman moneen joulupakettiin. Kirja luo toivoa vaikeina aikoina ja auttaa kirkastamaan sitä, mikä elämässä on kaikkein tärkeintä: perhe ja yhdessäolo. Tämä oli myös ensimmäinen yrityskirja, josta lapsenikin kiinnostui: mitä siinä on nyt tapahtunut, hän kyseli. Lapsille onkin kiva esitellä kirjan lukuisia valokuvia tai tutkia heidän kanssaan vaikka kansikuvaa, joka tarjoaa peräti 76 Legoihin liittyvää yksityiskohtaa selityksineen.

Nyt jään odottamaan, kuka ostaa kirjan kuvausoikeudet, sillä tässä tarinassa riittää jännittäviä käänteitä enemmän kuin osaisi kuvitella. 

Unelmahommissa: Lähiömutsin blogivinkit

Kylmä kesä on siitä kiva, että olen saanut luettua enemmän kuin pitkään aikaan. Viimeisimpänä lukulistallani oli Satu Rämön ja Hanne Valtarin Unelmahommissa-kirja. Satu ja Hanne tunnetaan Salamatkustaja- ja Lähiömutsi-lifestyleblogeistaan. He ovat tehneet unelmistaan töitä ja vinkkaavat kirjassaan siitä, miten muutkin voivat tehdä saman. Bloggaajina he antavat vinkkejä myös mm. bloggaamiseen, yhteistyökuvioiden hinnoitteluun ja erilaisiin maiinoksiin blogissa.

This cold summer has been good for #reading. Today #helsinginsanomat wrote about #lifestyleblogger's: the best of them are #storyteller's, people who have defined their role on #socialmedia: this I what tell, that is excluded. Two popular #lifestylebloggers have wrote a book about their way of life and way of work, they are explaining people how they can have a #dreamjob too. Do you have one? I have too many ideas for my own #business and one of the newest one is related to #personalbranding. . 🎀 🎀 🎀 #fms_toomany #fmspad #fmskuvapäivässä #johannanmatkassa #unelmahommissa #kirja #lukulistalla #kirjasuositus #kuvausrekvisiitta #henkilöbrändi #henkilöbrändäys #asiantuntijasome #bloggaaja #tarinallistaminen

A post shared by Johanna Janhonen (@jjanhone) on Jul 20, 2017 at 2:12am PDT

Kokosin tähän Hannen vinkkejä menestyvän blogin pitämiseen:

• varaa aikaa kirjoittamiseen. Siinä missä ammattilaisbloggari-Hanne varaa siihen pari päivää viikossa, minä varaan siihen tunnin tai pari. Blogissa kannattaa pitää yllä säännöllistä tahtia (Hannella 6 kertaa viikossa, minulla 1 kerta).
• varaa aikaa valokuvaamiseen. Kun aurinko näyttäytyy keskellä pimeää talvea, Hanne laittaa muut työt jäihin ja ottaa kuvia urakalla monen postauksen tarpeisiin. Kuvavarastoa kannattaa täydentää koko ajan, niitä tarvitaan "rytmittämään ja keventämään tekstiä".
• varaa aikaa kommentointiin: se on eräs "menestyneen blogin kulmakiviä"
• osallistu alasi tapahtumiin saadaksesi uusia aiheita, mutta valitse tarkasti, mihin käytät aikasi. Verkostoidu muiden bloggaajien kanssa ja auta ihmisiä aina kun voit.
• tee itsellesi julkaisukalenteri, kirjaa ylös ideoita tulevista aiheista. Hannella on varattu tähän oma Googlen kalenteri, josta merkinnät synkronoituvat myös hänen puhelimeensa. Kun hän saa keskellä talvea idean kesäisestä postauksesta, hän heittää aiheen kohdalleen. Kerran viikossa hän käy läpi seuraavan viikon aiheet ja siirtelee tarvittaessa aiheita eteenpäin. Kalenterin avulla hän pitää huolen siitä, että aiheet pysyvät tarpeeksi monipuolisina (samalla viikolla vaikka sisustusta, kosmetiikkaa, retkeilyä, äitiyttä, ei vain yhtä aihetta) ja siitä, ettei yhteistyöpostauksia tule liian usein. Hän merkitsee kalenteriinsa myös sen, onko bloggauksiin jo valmis kuvitus.
• raha ei voi olla ainoa motivaatio bloggaamiseen, siihen tarvitaan intohimoa, silllä ainakin aluksi ilmaista työtä joutuu tekemään paljon. Yhteistyökumppaneiden valinnassa auttaa, kun olet määritellyt blogisi arvot ja brändin.
• bloggaajalla pitää olla jotain sanottavaa ja blogissa pitää olla punainen lanka, jonka ympärille sisältöjä luodaan
• blogimarkkinointiin tarvitaan myös aktiivista sometusta ja valinnanvaraahan riittää: Facebook, Instagram, Snapchat, Twitter, Pinterest, YouTube, Periscope...
• blogin ensivaikutelmalla on väliä, visuaalisuuteen pitää panostaa ja responsiivisuus on must

Kuva ois blogissakin kiva, tietää #lähiömutsi #hannevaltari. . 🍋 🍋 🍋 #unelmahommissa #kirjasuositus #kirja #somefi #blogi #somevinkki #tarinallistaminen #valokuvauskoulu

A post shared by Piilotettu aarre (@piilotettuaarre) on Jul 20, 2017 at 11:30pm PDT

Suosittelen kirjaa niin ihmisille, jotka ovat vielä etsimässä omaa unelmatyötään kuin niille, joilla se jo on. Omaa työtä on aina hyvä pysähtyä miettimään, yksinyrittäjä on välillä yrityksensä kanssa yksin, joten kirjan kautta käymäni vuoropuhelu oli ihan tervetullutta.

Satun ja Hannen työ muodostuu monista asioista, asioista, joista he ovat kiinnostuneita. Esimerkiksi kun Satu innostui ratsastuksesta, mutta tiesi, ettei hänellä ole aikaa uudelle harrastukselle, hän alkoi suunnitella heppalomia, joille asiakkaansa veisi. Samalla tavalla minä, joka halusin päivittää Wikipediaa, olen etsinyt itselleni "sponsoreita", jotka maksavat minulle Wikipedian päivittämisestä. Ja siinä missä Hanne saa rahaa blogeja lukemalla (hän etsii Suomen Blogimediaan uusia mielenkiintoisia blogeja) minä tienaan seuraamalla sosiaalista mediaa ja kirjoittamalla siihen liittyvistä ilmiöistä Suur-Jyväskylän Lehteen ja jakamalla havaintojani asiakkailleni koulutuksissani ja konsultoidessani. Kirjassa puhuttiin paljon myös verkostoista ja yhteistyöstä, jota minun yritykseni tapauksessa edustavat mm. Somen avaimet- koulutukset ja CMADFI-tapahtuma.

Kiitos inspiroivasta kirjasta Satu & Hanne ja kiitos asiakkailleni, jotka mahdollistavat minulle unelmatyöni tekemisen!

Kuukauden parhaat twiitittini ja heinäkuun Twitter-chat

Blogini julkaisuaikataulu, kerran viikossa, pakottaa minut tuottamaan tänne säännöllisesti sisältöä. Tällä kertaa revin aiheeni siitä, mitkä twiiteistäni ovat saavuttaneet suurimman yleisön viimeisen 4 viikon aikana. Löydät vastaavan listan omista twiiteistäsi Twitteristä, omasta profiilistasi:

 1.

Ensiaskeleet siihen, että #johtajaonmedia by @JukkaSaksi.#viestintä #asiantuntijasome #henkilöbrändi pic.twitter.com/FnIsGazLEh

— Johanna Janhonen (@jjanhone) July 9, 2017

Twiitin suosion salaisuus taitaa olla siinä, että Jukka Saksi retwiittasi sitä omille yleisölleen, joita Jukan kirjasta tuttu aihe kiinnostaa jo valmiiksi.

2.

Yhteisömanagerin jaksaminen puhututtaa #cmadfi-chatissa klo 14 https://t.co/rQCOhNoW0f #työhyvinvointi

— Johanna Janhonen (@jjanhone) June 26, 2017

Tätä #cmadfi-Twitter-chatin mainosta jakoi mm. chatin vieras Pauliina Mäkelä, jolla on Twitterissä lähes 15 000 seuraajaa. Huh! Ei häntä suotta Twitter-kuningattareksi kutsuta.

3.

Toimarin hyvä tai neutraali #henkilöbrändi on rekrytointivaltti.#asiantuntijasome pic.twitter.com/vwEIWcuapb

— Johanna Janhonen (@jjanhone) July 10, 2017

Tämänkin twiitin suosiosta saanen kiittää Jukkaa. :) Toki myös aihe, henkilöbrändäys, kiinnostaa ihmisiä.

4.

V10 Aion nauttia kauniista kesäpäivistä ja tehdä töitä sadepäivinä. Lainasin kirjastosta myös kasan #somefi-kirjoja. #cmadfi

— Johanna Janhonen (@jjanhone) June 26, 2017

Tämän twiitin suosio vähän yllättää.  Mutta tottahan se on, ja näistä kirjastosta lainatuista somekirjoista olenkin saanut viime viikkoina hyvää sisältöä somepäivityksiini. Se, että lukee "lomalla" ammattikirjallisuutta kertoo mielestäni siitä, että toimii intohimonsa parissa.

5.

V7 Se, että on itse jäsenenä muiden yhteisöissä auttaa ymmärtämään asioita toisestakin näkökulmasta + näkee, miten muut toimii. #cmadfi

— Johanna Janhonen (@jjanhone) June 26, 2017

Tämä twiitti on vastaus #cmadfi-chatin kysymykseen, miten omaa tunneosaamistaan yhteisömanagerina voi kehittää. Muiden seuraaminen auttaa monella tavalla.

***

Top-5-twiittini sisälsivät siis 3 #cmadfi-Twitter-chat -aiheista twiittiä ja 2 Jukka Saksin kirjaan liittyvää twiittiä. Tästä voinee vetää sen johtopäätöksen, että Twitter-chatteja kannattaa järjestää? Sellainen on tulossa taas tämän kuun 4. maanantaina eli 24.7.2017 klo 14-15.

Ja tässä chatin kysymykset:

1. Kuka olet, mistä tulet? (14.00)
2. Oletko lukenut kesällä someen liittyviä kirjoja tai muita julkaisuja? (14.05)
3. Oletko saanut viime aikoina someen tai yhteisömanagerointiin liittyviä oivalluksia? (14.15)
4. Oletko innostunut itse jostain uudesta jutusta somessa? (14.25)
5. Oletko ottanut käyttöön jonkin uuden palvelun tai appsin? (14.33)
6. Oletko nähnyt kesämatkoillasi jotain luovaa somen käyttöä? (14.40) 
7. Anna vielä jokin kuuma somevinkki, esim. mitä meidän kannattaisi seurata siellä? (14.50)

Osallistumisohjeet:

• Laita puhelimeesi heti muistutus chatin aloitusajasta
• Mainosta chattia muillekin
• Aloita twiittisi vastauksen numerolla (V1, V2,...)
• Muista #cmadfi-häsä jokaisessa twiitissäsi
• Seuraa chattia Twitterissä #cmadfi-haulla

#cmadfi Tweets

MUOKS: Chatin kooste lisätty

Lola, julkkiksena somessa

Kesällä on enemmän aikaa lukemiseen ja siksi tartuin taannoin kirjastoreissulla Lolan Odosogan elämäkertaan. Lola jos joku on osannut brändätä itsensä, joten ajattelin, että hänen tarinastaan saan hyviä juttuja myös syksyn työntekijälähettiläs/henkilöbrändäyskoulutuksiin.

Vahvan henkilöbrändin tulee jollain tavalla erottua kilpailijoista. Lolan valttikortti oli eittämättä hänen ihonvärinsä, mutta myös hänen tanssitaustastastaan oli paljon hyötyä. Kirjassa Lola sääli kanssakilpailijoitaan, kun missikisoihin oli sinä vuonna otettu poikkeuksellisen paljon tanssiosuuksia. Kun vain kahdella finalistilla oli tanssikokemusta, muut näyttivät eittämättä heidän rinnallaan kömpelöiltä.

Miten sinä erotut kilpailijoistasi? #lolaodusoga #lolawallinkoski #missikisat #henkilöbrändi #henkilöbrändäys #asiantuntijasome Kuva: Pauli Sänpäkkilä, #fotofriitala #lolakahdetkasvot s 22

A photo posted by Piilotettu aarre (@piilotettuaarre) on Jun 18, 2016 at 12:12am PDT

"Jossain vaiheessa ymmärsin, että koska joka tapauksessa olen erilainen, minun ei tarvitse koko ajan ajatella mitä muut ajattelevat tempauksistani. Ja ettei itseään tarvitse aina ottaa niin vakavasti."

Samaahan Sampo Kaulanenkin haastattelussani totesi:

"En enää jaksa pohtia sitä mitä ihmiset aattelee siitä mitä mie teen." -Sampo Kaulanen https://t.co/p1qCt7jOz6 via @piilotettuaarre #SomeFi

— Roni Laukkarinen (@rolle) June 13, 2016

Ärrävikahuuteluista Lola pääsi, kun päräytteli räiskyvästi rrrapeassa Don Rrrapello -pitsamainoksessa - ja sai ihailua kaupan päälle. Omasta erilaisuudesta kannattaa ottaa ilo irti.

Rooleja kannattaa siis välttää, mutta eri tilanteissa käyttäydytään eri tavalla. Esimerkiksi jos asiakas tulee kuivaamaan kätensä paitaasi, suhtaudut asiaan rauhallisemmin, kuin jos olisit vapaa-aikaa viettämässä.

Vältä rooleja, ole oma itsesi, opettaa #lolawallinkoski. #asiantuntija #asiantuntijasome #henkilöbrändi #henkilöbrändäys #lolakahdetkasvot #läsnäolo #kuuntelu #improvisointi

A photo posted by Piilotettu aarre (@piilotettuaarre) on Jun 29, 2016 at 2:48am PDT

Lola on pitänyt kavereihinsa yhteyttä pitkälti Facebookin avulla, pitkien työputkien jälkeen kun ei viitsi hylätä perhettä enää vapaa-ajan vuoksi. Lola vietti synttäreitään keskiviiikkona (myöhästyneet onnnittelut, jos tänne eksyt!), ja pyysi synttärilahjaksi sitä, että saisi onnittelut seinälleen inboksin sijasta (#inboxtukossa).




Kirjassa Lola kertoi, millaisia tukkeita hänen inboksiinsa tulee. Esimerkiksi hänen tuttunsa toimittajaksi opiskeleva poika oli ensin pitkään mankunut kuvaa Lolan varpaista ja kun ei sitä saanut, lähetti "kostoksi" kuvan omasta "taikasauvastaan".

Muunkinlaista kiusaa Facebookisssa tapahtuu: Lola lisätään kaikenlaisiin epämääräisiin ryhmiin.

Some ja netti ovat tehneet myös julkkisten kiusaamisen entistä helpommaksi, tietää #lolawallinkoski. #kiusaaminen #somefi #sosiaalinenmedia #lolakahdetkasvot #nettikiusaaminen #julkkis #facebookfi

A photo posted by Piilotettu aarre (@piilotettuaarre) on Jun 29, 2016 at 3:11am PDT

Kun jaoin kuvan Twitterissä, siitä syntyi mielenkiintoinen keskustelu.

@piilotettuaarre Noita liittämisiähän ei voi twitterissä tehdä. Valetilit pystyy Suomen oloissa lakkauttamaan ja hölmöt blokkaamaan…

— Atso Almila (@soalmila) June 29, 2016

@soalmila @piilotettuaarre En toimi FB:ssä, koska se on minulle esimerkiksi tästä syystä ahdistava viidakko. Twitterissä saan olla ihmisenä.

— Jari Sarasvuo (@SarasvuoJari) June 29, 2016

@soalmila @piilotettuaarre @TuomasEnbuske @SarasvuoJari @HeikkiOjala no eipä kiusa haittaa. Samalla mitalla takaisin💪🏻

— Henri Alen (@HenriAlen) June 29, 2016

@SarasvuoJari @soalmila @piilotettuaarre Minä toimin sekä täällä että fb:ssä. Täällä keskustelu on turvallisempaa, siellä ennustamatonta.

— Pekka Sauri (@pekkasauri) June 29, 2016

Pekka Saurin vinkit julkihallinnon someiluun

Lukaisin eilen Pekka Saurin alkuvuonna kirjoittaman Julkishallinto ja sosiaalinen media -kirjan ja twiittasin siitä samalla muistiinpanot #kuntasome-häsällä. Nyt nappasin twiitit talteen Storifyihin, sillä koskaan ei voi tietää, kuinka pitkä Twitterin oma muisti kulloinkin on.

Kirjassa kerrottiin mm. siitä, että Lontoon pormestari järjestää Twitterissä kyselytunteja eli Twitter-chatteja. Twitter-chatit ovat Suomessa vielä aika harvinaisia, joten odotan mielenkiinnolla, kuka tai mikä suomalainen organisaatio ottaa ensimmäisenä käyttöön säännölliset Twitter-chatit.

Kirjassa puhuttiin myös siitä, että somen pitäisi olla osa jokaisen kuntajohtajan toimenkuvaa, ei asia, joka sysätään viestinnälle. Ja että työntekijälähettiläät ovat arvokkaita sanansaattajia myös kunnissa.

KAKS - Kunnallisalan kehittämissäätiön julkaiseman kirjan löydät ilmaisena ekirjana täältä.

Ja tässä ne muistiinpanoni:

Oletko sinä törmännyt kunnan virkamieheen tai kuntaorganisaatioon, joka viestii kuntalaisten kanssa esimerkillisen avoimesti? Laukaalaisena minä tietysti fanitan kunnanjohtajaamme Jaakko Kiiskilää, joka "bloggaa" (* kunnan sivuilla, tekee päivityksiä Laukaan kunnan Facebook-sivuille (muiden ohella) ja twiittaa työstään omalla tilillään. Ekokoulu-hankkeen sometiedottajana olen itsekin päässyt viestimään laukaalaisten kanssa.

(* kunnanjohtajan palsta eroaa blogista: siitä puuttuu avainsanat ja kommentointimahdollisuus

Anna palautetta nettisivuistani - voita sometunti!

Eilen ja tänään olen pistänyt uusiksi Somen avaimet: YouTube -sivua. Onneksi olen saanut lähelleni ihmisiä, jotka uskaltavat antaa kunnon palautetta ja niin sivujen mitta on kutistunut noin 50%, mitä et ehkä uskoisi, sillä sivu on vieläkin aika pitkä. ;) Tiivistämistä joudun kyllä säännöllisesti harjoittelemaan some-kolumnissani, jossa merkkimäärät ovat hyvin tiukat. Ehkä pitäisi siis asettaa itselle joku merkkimääräraja myös nettisivuille? Mikähän se voisi olla?

Viime viikon some-kolumnissa käsittelin muuten somen maksullisia ominaisuuksia, Elloa ja LinkedIn:iä, joko kävit sen lukemassa?

Mutta nyt pyydän teiltä lisää palautetta nettisivuista. Osan palautteen antajista myös palkitsen, sillä Piilotetun aarteen 4-syntymäpäivän kunniaksi arvon 9. marraskuuta 4 voittajalle 1 tunnin some-paketin.

Yritykseni synttäreitä pääsen muuten juhlimaan jo ensi viikolla, kun Jykesin kustantama Yrityksen (ja erehdyksen) kautta -kirja julkaistaan. Siinä on mukana myös minun ja Piilotetun aarteen tarina:

Loading

Mun #yritystarina on mukana #yrityksenkautta -kirjassa, julkkarit ensi viikolla :)

View on Instagram

Jos satut voittamaan Aarrejahtikisassa, voit käyttää palkinnon vaikkapa some-koulutukseen. Reilu viikko sitten kävin pitämässä ETRY:lle tällaisen yleiskatsauksen somesta:

Etrysome eli somekoulutus Etryn jäsenforumissa from Johanna Janhonen

Loppukuusta jatkamme ETRY:n jäsenten kanssa Wikipedia-koulutuksella.

Wikipediasta puheenollen kävin tänään Wikimedia Suomen blogissa haastamassa kaikki maailman Wikipediat miettimään sitä, kannattaako meidän ottaa oppia Ruotsin Wikipediasta.

Mutta nyt, hus Aarrejahtiin! :)

Elämää suurennuslasin alla eli mitä opin muilta somesta

Tykkään työstäni mm. siksi, että somessa saa oppia uutta melkein joka päivä ja siitä, että minua pyydetään mukaan mielenkiintoisiin juttuihin. Esimerkiksi keskiviikon Saiturin markkinointi -seminaarissa oli tosi avartavaa kuulla muiden asiantuntijoiden puheenvuoroja, kun kaikilla on oma tapansa esiintyä ja omat esimerkit. Me some-asiantuntijat opimme etupäässä tekemällä ja kokeilemalla asioita itse, mutta myös toisiltamme.

Tänään taas esiluin aamutuimaan +Katleena Kortesuon uuden Sano se someksi 1 -kirjan ja jouduin kyseenalaistamaan mm. tapaani esimoderoida blogikommentit. Jos Katleena pärjää ilman esimoderointia, miksen minäkin? Tästä päivästä lähtien saa siis kommentoida vapaasti, muutan tapaa sitten, jos joudun ongelmiin. Myös muihin Katleenan antamiin blogivinkkeihin pitäisi perehtyä paremmalla ajalla. (Huomaa muuten tämän bloggauksen otsikko, yritin "tehdä katleenat" eli uteliaisuutta herättävän otsikon - onnistuinko?)

Kohta taas annan lifestyle-blogi -aiheisen haastattelun, jossa teemana on se, miksi ihmiset jakavat ja seuraavat muiden elämää blogien kautta. Se sai minut muistelemaan Jennifer Ringleytä, joka 1990-luvun lopussa jakoi elämäänsä ennennäkemättömällä tavalla, elämällä webbikameroiden edessä vuosikausia 24h. Wikipedian mukaan hän nauttii nykyään yksityisyydestään:

"I really am enjoying my privacy now. I don't have a web page; I don't have a MySpace page. It's a completely different feeling, and I think I'm enjoying it."

Minä ja Katleena jaamme hyvin paljon töihin ja harrastuksiin liittyviä asioita netissä, mutta rajaamme kumpikin perheasiat pois netistä. Siksi minun olikin vähän hankala lähteä mukaan Instagramiin, jota pidin hyvin henkilökohtaisena ja selfie-keskeisenä mediana, mutta nyt tuntuu, että olen löytänyt itselleni sopivan tavan olla sielläkin. :)

Julkisuuden ja yksityisyyden rajoja mietimme tulevassa Somen avaimet: YouTube-koulutuksessakin. Kun Suomen suosituin vloggari Eetu Pesonen kertoo menevänsä huomenna Jumboon, hän saa aikaan pienen kaaoksen. Ja kun kerran YouTubea koulutetaan, pitää koulutusta toki myös mainostaa YouTubessa, eli kurkatkaapa video, jonka +Tommi Kivimäki teki tällä viikolla. Minua huvitti kovasti tuo katumainos - kaikkea se Tommi käykin markkinointimielessä tekemässä. ;)

Wikit Suomessa -raportti, osa 1

Erilaisia wiki-alustoja

Keväällä kirjoitimme Sometime-porukalla suurta raporttia Suomi-somen tilasta. Tarkoitus oli alunperin julkaista juttu avoimesti netissä Sometimen yhteydessä, mutta homma vähän paisui ja halusimme tehdä julkaisusta kirjan. Kustantanjaehdokkaiden kanssa taas on mennyt aikaa, eikä julkaisuasia ole vieläkään selvä. Siksi päätin julkaista oman wikeistä kertovan osuuteni teille blogissani kolmessa osassa, vähän niinkuin joululahjana. :)

Juttu on siis kirjoitettu toukokuussa, enkä sitä nyt ala ajantasaistamaan.

***

Wikit Suomessa viimeisen vuoden aikana

Wikit mediassa (osa 1)
Erilaisia wikialustoja Suomessa (osa 2)
Wikejä eri käyttötarkoituksissa (osa 3)

Wikiasiantuntija Johanna Janhonen, joka on itse perustanut mm. Nukkekotiwikin, Mini treasures wikin ja Sosiaalinenmedia.org-wikin, haastatteli tätä artikkelia varten muita suomalaisia wikiasiantuntijoita mm. siitä, mitkä ovat suomalaisten suosimia wikialustoja ja mihin eri tarkoituksiin niitä on Suomessa käytetty, etenkin viimeisen vuoden aikana. Tärkeimmän suomalaisen wikin, Wikipedian, kuulumiset käydään myös läpi.

Wikit eroavat monesta muusta sosiaalisen median palvelusta siinä, että
a) niitä ei useinkaan lasketa some-palveluiksi
b) niistä ei juuri mediassa puhuta ja
c) suuri osa niistä on salaisia, eli ne sijaitsevat yritysten sisäverkossa.

Wikit jäävät muiden some-palveluiden jalkoihin myös ns. mediaseksikkyydessä, ne ovat jo vanha juttu, josta ei jakseta intoilla samalla tavalla kuin esim. jostain mikroblogialustasta.

Edellä mainitut erot toivat tämän osuuden kirjoittamiseen omat haasteensa, joita taklattiin mm. haastattelemalla seuraavia asiantuntijoita:
tietojohtamisen ja sosiaalisen median tutkija Miia Kosonen, LUT
neuvonantaja +Teemu Leinonen, Wikimedia-säätiö
projektisuunnittelija +Jussi Linkola, Metropolia
service manager Antti Helminen, HCL (aiemmin Nokiassa)
konsultti  Juha Pihlaja, Ambientia
yrittäjä +Harto Pönkä, Innowise
konsultti +Oskari Uotinen, Intosome

Wikit mediassa

Helsingin Sanomissa on kuluneen vuoden aikana mainittu wikit kahdesti: Van­taan ja Es­poon vih­reät valmistelivat kun­ta­vaa­li­oh­jel­maan­sa avoi­mesti wikissä, jonne he ottivat vastaan kun­ta­päät­tä­mi­ses­tä kiin­nos­tu­neiden ihmisten eh­do­tuk­sia vaa­li­oh­jel­man­sa si­säl­lök­si. Toinen maininta oli mielipidesivulla, jossa eräs lukiolainen tuskaili sitä, että kaikilla opettajilla on omat suosikkinsa harjoitustöiden palauttamiseen ja opiskelijoilla menee paljon aikaa erilaisten työkalujen (mm. wiki-sivustot) opetteluun. Muistutus on aiheellinen: koulujen olisi hyvä miettiä yhteiset linjaukset opetuksessa käytettävien työkalujen suhteen, jotta opiskelijat voisivat keskittyä oleelliseen: oppimiseen.

Ylen ainoa wiki-uutinen taas liittyi siihen, että Mikkelissä otettiin käyttöön uusi paikalliswiki, SeutuWiki, jonka tarkoitus on kerätä talteen hiljaista tietoa kotiseudusta: muistoja, kokemuksia ja tarinoita. Wikit sopivatkin mainiosti ns. laaja-alaisen hiljaisen tiedon keräämiseen esim. jonkin organisaation sisällä, yksittäisiä dokumentteja on sen sijaan useimmiten helpompi kirjoittaa muilla välineillä (esim. Google Docs, Etherpad).

Enemmän osumia kuin wikit saivat Helsingin Sanomissa Wikileaks (28) ja Wikipedia (19). Wikipedia-osumistakin tosin vain neljä oli nimenomaan Wikipediaan liittyviä, muissa uutisissa Wikipediaa oli käytetty lähteenä tai vertauskuvana. Ainoa Suomeen liittyvä Wikipedia-uutinen oli se, että Wikipedia on alkanut käyttää suomalaista MariaDB:tä, avoimen lähdekoodin tietokantaohjelmaa, mikä on tietysti hieno juttu.

Jatkoa seuraa ensi viikolla...

Miten lanseerataan blogi onnistuneesti, case @finjonna

Hehkutan usein bloggaamisen hyviä puolia, mutta blogin perustaminen ei ole aivan yksinkertaista. Blogialustat ovat vuosien kuluessa kyllä kehittyneet sellaisiksi, että niiden kanssa pärjää tumpelompikin tietokoneenkäyttäjä, mutta se, miten saadaan houkuteltua lukijat upouuteen blogiin onkin jo kinkkisempi juttu. Siksi kutsuin blogiini haastateltavaksi Johanna Hurmerinnan, joka on pienen ajan sisällä perustanut 3 blogia ja näin ulkopuolisena katsottuna myös onnistunut erittäin hyvin niiden lanseerauksessa.

@jjanhone Tilastoa asiant.blogista. 750 lukijaa 1. viikon aikana. 1460 views. Sinä kun tiedät näistä: ovatko luvut ok? :)
— Johanna Hurmerinta (@FinJonna) October 9, 2013

JJ: Hei Johanna! Meillä on jo pitkään ollut puhetta blogihaastattelusta, aihe vain oli vähän hakusessa. Nyt pyysin sinua kertomaan salaisuutesi blogien onnistuneesta lanseerauksesta :). Monet kirjoittavat samaan blogiin useista aiheista ja sekoittavat niihin eri kieliäkin. Sinä valitsit toisin, miksi?

JH: Kirjoitan matkakirjaa. Sen tueksi loin matkablogin heinäkuussa 2013. Matkablogin domain on www.johannahurmerinta.com. Valitsin domainiksi oman nimen, koska ajattelin tämän blogisivun kehittyvän kotisivukseni. Kerron tässä matkablogissa 10 vuoden ajalta matkatarinoita Välimeren rannoilta ja annan samalla vinkkejä minne mennä, mitä nähdä jne.

Valitsin Wordpressin blogialustaksi, koska olen käyttänyt sitä edellisessä työpaikassani ja moni suositteli sitä minulle. En kuitenkaan ole vielä Wordpress-guru, joten opin samalla kun teen. Matkablogi on suomenkielellä, jotta jokainen suomalainen voisi nauttia matkatarinoistani.

Kun Twitter-verkostoni toivoi myös englanninkielistä matkablogia, kysyin vinkkejä miten saada blogiini erikieliset samannäköiset sivut, mutta hyvää vinkkiä en saanut. Siksi tämä blogi on vain suomeksi. Ainakin toistaiseksi. Ehkä maksamalla korkeamman vuosimaksun, sivua saisi muokattua monipuolisemmin.

Loin uuden domainin (www.travelwithjohanna.com) ja blogin englanninkielisille matkatarinoille syyskuussa 2013. Nimivalinta perustuu blogin sisältöön ja nimeeni.

Syyskuussa jotkut seuraajistani Twitterissä vinkkasivat asiantuntijablogin aloittamisesta. Päätin, että nyt on sen aika. Olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja työskentelystä kuvien ja uuden teknologian parissa. Kirjoittaessani matkablogejani, huomasin pitäväni siitä valtavasti. Siksi kolmannen blogin perustaminen, työnhaun tueksi, ei ollut  hullumpi idea. Samalla sain kotisivun suosituille vinkeilleni, joita olen jakanut verkostoilleni Twitterissä ja LinkedInissä jo monen vuoden ajan.

JJ: Olet tehnyt pitkään pohjatyötä, joka on auttanut sinua blogien lanseerauksessa, olet esimerkiksi hyvin verkostoitunut some-palveluissa kuten Twitter ja LinkedIn. Kerro mitä verkostoituminen sinulle merkitsee.

JH: Verkostoituminen on kaiken a ja o, oli sitten kyse harrastuksista, ystävistä tai työasioista. Verkostoitumalla voit antaa ja saada vinkkejä kaikesta maan ja taivaan välillä. Verkostoitumalla edistät niin omaa sosiaalista piiriäsi kuin esimerkiksi suhteiden luomista asiakkaisiin, kumppaneihin ja tuleviin työpaikkoihin.

Olen markkinoinnin ja viestinnän ammattilainen. Verkostoituminen tässä työssä on erittäin tärkeää. Innostuin sosiaalisesta mediasta viitisen vuotta sitten. LinkedIn kolahti ensimmäisenä ja Twitter toisena. Olen rakentanut verkostojani suunnitelmallisesti ja sitkeästi. Olen lukenut ammattilaisten vinkkejä ja kirjoja. Näillä eväillä verkostoni on suurentunut tasaisesti. Jos ei ole seuraajia sosiaalisessa mediassa, ei viestisi tavoita ketään, etkä kuule mitä sinusta tai yrityksestäsi puhutaan. Kuuleminen ja interaktiivinen keskustelu ovat sosiaalisen median perusta.

Suosittelen lukemaan muun muassa Katleena Kortesuon kirjoja sosiaalisesta mediasta ja hänen sekä Jarkko Kurvisen kirjan blogimarkkinoinnista.

Verkostojen rakentamisessa menee kuukausista vuosiin. Mitä aiemmin aloitat, ja fokusoit, sitä nopeammin sinulla on mahtava verkosto, jonka kanssa käydä keskustelua.

JJ: Usein näkee viestejä: “Minulla on uusi blogi!” ja kun sitä sitten menee tutkimaan, blogissa onkin vain yksi muutaman rivin viesti, jossa kerrotaan, että ko. henkilö on avannut blogin. Näkemäänsä pettynyt ei ehkä kovin äkkiä mene blogiin uudestaan. Sinä vältit tämän virheen kirjoittamalla valmiiksi tosi monta hyvää juttua ennenkuin aloit blogistasi huudella. Millainen sinusta hyvän blogin pitäisi julkaisuhetkellä olla?

JH: Olen samaa mieltä kanssasi. Liian usein näen blogeja, joissa on vain pari postausta tai postauksia, joissa on vain pari riviä tekstiä parin kuvan kera. Minun mielestä blogin tulisi tarjota enemmän, alusta asti. Tästä syystä kirjoitin alusta alkaen keskivertoa pidempiä postauksia monen kuvan kera. Vinkkejä ja ohjeita olen saanut ammattilaisilta Twitterin kautta sekä lukemalla pari kirjaa. Blogin on hyvä olla houkutteleva, jotta lukija painaa "seuraa" nappia ja / tai jakaa blogipostauksen sosiaalisen median avulla verkostoilleen.

Suosittelen seuraamaan ammattilaisia. Sosiaalisen median ja ammattitiedon jakamisen huippuja Suomessa ovat muun muassa bloggaajat Hanna Takala, Johanna Janhonen, Katleena Kortesuo, Harto Pönkä, Minna Valtari, Tuija Aalto ja Piritta Seppälä. Digipuolella Ville Tolvanen ja Aki Vänni tulevat heti mieleen. Sisältömarkkinoinnin guru on Jarkko Kurvinen. Huippuverkostoitujista voin mainita Heikki Ojalan. Löydät heidät kaikki Twitteristä.

Kuuluisa Sintra kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Se sijaitsee noin 30 km Lissabonista luoteeseen

JJ: Miten valitsit aiheet bloggauksiisi?

JH: Matkablogit syntyivät intohimostani matkustaa, valokuvata ja kirjoittaa tarinoita matkoistamme. Välimeren alue on kiehtonut aviomiestäni ja minua jo 10 vuoden ajan. Siksi aiheena on Välimeren rannat. Loppuvuodesta aloitan bloggaamaan matkoistamme Punaisellemerelle. Uusin intohimoni sitten 2010 on valokuvata koralleja ja värikkäitä kaloja Punaisessameressä.

Asiantuntijablogini (www.nytjahuomenna.com) aiheet ovat markkinointi, viestintä, sosiaalinen media, mobiilimaailma ja bloggaus. Aiheet ovat samat kuin ammattitaitoni ja -kokemukseni. Olen erittäin kiinnostunut kaikista näistä aiheista sekä eritoten siitä, miten yhdistämällä nämä kaikki, yrityksen menestyskäyrä lähtee huimaan nousuun. Blogin domain syntyi siitä, että jaan vinkkejä siitä mitä kannattaa tehdä nyt ja huomenna.

JJ: Mitä muuta olet oppinut blogien lanseerauksesta? Miten saat ihmiset tulemaan blogiisi ja levittämään linkkiä eteenpäin?

JH: Yllätyin siitä, kuinka hyvin blogien lanseeraus meni. Kiitos kuuluu mahtavalle Twitter-verkostolleni. Mikä vastaanotto - olen otettu ja iloinen. Hyvä vastaanotto kannustaa entistä parempiin postauksiin ja vinkkien jakoon.

Lyhyt resepti menestyksekkääseen blogin lanseeraukseen on hyvä sisältö, mainio verkosto, jatkuva sisällöntuotanto ja -jako sekä Twitterin, LinkedInin, Pinterestin ja Facebookin hyödyntäminen postauksien jaossa.

Ehkä myös vahva markkinoitiviestintätaustani auttoi jonkun verran. Pyrin keksimään hauskoja Twitter-viestejä, jotka saavat lukijan klikkaamaan linkkiä, eli herätän halun saada lisätietoja. Huumori toimii aina.

Ihmisiä kiinnostaa markkinointi, viestintä ja sosiaalinen media. Moni toivoo ja tarvitsee ihan perusvinkkejä. Niitä ei usein jaeta. Moni jakaa tietoa eri strategioiden merkityksestä ja uusimmista hottiksista ja hypestä digipuolella. Siitä syystä aloitin itse jakamalla vinkkejä Twitterin ja Pinterestin perusasioista (miten ja miksi) sekä kertomalla lyhyesti markkinoinnin ja viestinnän perusteista - näillä moni pääsee hyvään alkuun ja vauhtiin. Markkinointia, viestintää ja sosiaalista mediaa käytetään joka organisaatiossa ja tarve myös perusvinkeille on osoittautunut suureksi.

JJ: Siinä olet kyllä ihan oikeassa. :) Kiitos haastattelusta Johanna ja onnea uusille blogeillesi! :)

JH: Kiitos sinulle, kaima. Olen iloinen, että halusit haastatella minua.

PS. Johanna etsii töitä markkinoinnin ja sisällöntuotannon parista, joten jos kaipaat ammattilaista, tutustu Johannan tuoreisiin työnäytteisiin (eli noihin blogeihin) ja jos pidät näkemästäsi, ota häneen yhteyttä Twitterin kautta (@FinJonna) tai sähköpostitse hurmerinta@welho.com.

Mitä on sisältöstrategia

Nyt kun sosiaalisesta mediasta ei jakseta enää vaahdota vanhaan malliin, onhan sitä tehty jo vuosikausia, puheenaiheeksi on otettu sisältöstrategia. Wikipediassa se on määritelty näin:

Sisältöstrategia on yksi verkkoympäristöjen kasvavista ajattelu- ja toimintamalleista. Verkkoon keskittyvän sisältöstrategian käytännöt nousivat markkinoinnin ja viestinnän kentälle kunnolla sosiaalisen median yleistyttyä 2000-luvun alussa ja se tunnistetaan osaksi käyttäjälähtöistä verkkonäkyvyyttä. Sisältöstrategia on tapa jolla luodaan tarkasti kohdennettua, vaikuttavaa ja sisällön tuottajalle tuloksellista verkkonäkyvyyttä. Sisältöstrategia syntyi kun suuryritykset tarvitsivat uusia prosesseja ja tomintamalleja uusien julkaisukanavien ja sosiaalisen median yleistyttyä. 

Keväällä luin aiheeseen liittyvän kirjan, Ida Hakolan ja Ilona Hiilan Strateginen ote verkkoon ja tein kirjan innoittamana yhden koulutuskalvon. En kuitenkaan ollut tyytyväinen siihen (siinä oli ihan liikaa tekstiä), joten uudistin kalvon ja niin yhdestä kalvosta tuli yhdeksän :).

Mitä on sisältöstrategia from Johanna Janhonen

Videohaastattelu: Elina Hiltunen ja Matkaopas tulevaisuuteen

Jatketaan toisella videohaastattelulla. Osallistuin viime torstaina futuristi Elina Hiltusen uuden kirjan julkaisutilaisuuteen, hän on kirjoittanut Matkaoppaan tulevaisuuteen. Elina on hyvin hauska persoona ja sujuva esiintyjä kuten videosta huomaatte ja julkaisutilaisuudessa sai nauraa ääneen monta kertaa hänen jutuilleen. Kirjaa olen ehtinyt lukea vasta vähän alusta, mutta tuntui siltä että sama hauska kommunikointityyli jatkuu kirjassakin.

Muutama ajatus julkkareista, joissa paneelikeskustelussa oli Elinan sanoin "3 viisasta miestä ja neitsyt". Viisaat miehet olivat Stefan Björkman (Aktia), Jim Solatie (mm. Dibitassujen isä) ja Christer Haglund.

- Kerro uusi idea 20 henkilölle. Jos saat 20 erilaista syytä sille, miksi se ei onnistu, ole tyytyväinen ja jatka asian kehittelyä syiden avulla. Jos saat 20 samaa syytä, unohda idea.Vastustus auttaa kehittämään ideoita, onnistunut proto on vaarallinen!
- Älähän hättäile -kassa Isossa Omenassa on hyvä oivallus, tehdään asioita erilaisella tavalla. EH
- Fanit ovat oikeasti tärkeitä, heidän avulla jaksaa yrittää. JS
- Finnair ei kirjoittanut juhlavuotenaan historiikkia vaan futuriikin, joka herätti paljon huomiota maailmalla. Oma henkilökunta, lentäjät, innostui asiasta vasta, kun heidän ulkolaiset kollegansa hehkuttivat projektia. Halvalla projektilla (50 000 €) saatiin mahtava medianäkyvyys - 1 miljardia lukijaa printissä (ja muut päälle)
-Ihmiset innostuvat, kun aletaan puhua kaukaisesta tulevaisuudesta
-Tulosta tulee, kun ollaan hyvällä tuulella eli jos luottamus on kunnossa, on varaa pitää työssä myös hauskaa

Löydy - brändää itses verkossa - kirja

@tuija, Tuija Aalto, jakoi viikonloppuna Löydy-kirjansa SlideShareen kaikkien luettavaksi. Woe! Luin tämän keväällä, ja suosittelen teitäkin lukemaan. Täytyypä varmaan taas itsekin vilkaista, nyt kun se pysyy "aina mukana". :)

Loydy brandaa itsesi_verkossa koko kirja

View more documents from Tuija Aalto