Digihuijarit sotkevat ajatuksesi

16.11.25 kirjoittamani bloggaus pohjautuu kahteen osaan:

• kolumni, joka on kirjoitettu 27.9.2024 Suur-Jyväskylän Lehteä varten ja
• kertomus mailihuijauksesta, josta kerroin somessa syksyllä 2025

Digihuijari sotkee ajatuksesi 

Tiesitkö, että nyt vietetään digiturvaviikkoa, tai että yksi yleisimmistä digihuijausten muodoista on rakkaushuijaus? On helppo naureskella, kun kaveri kehuu peräti kolmen Brad Pittin seuraavan häntä, mutta todellisuus on huijatulle kaikkea muuta kuin hauska. Rahojen lisäksi häviää rakastettu, jonka kanssa on suunniteteltu yhteistä tulevaisuutta. Totuuden paljastuttua iskee häpeä ja usko ihmisiin joutuu koetukselle. Vaikka vaisto yrittää varoittaa, huijaukseen sortuu, kun rakkaushormonit sumentavat ajattelun. Tekoäly vie huijaukset uudelle tasolle, kun ulkomaalaisetkin viestivät meille suomeksi väärentäen niin ääntä, valokuvia kuin videoitakin. 

Vastikään huomasin, ettei Googlen kuvahaku toiminut, kun yritin selvittää, onko minua lähestynyt mies varastanut valokuvansa netistä. “Henkilöitä koskevia tuloksia on rajoitettu.” Huijarin nimelläkään ei löytynyt mitään järkevää, olihan hän sattumalta amerikkalaisen uutisankkurin kaima. 

Jaoin kuvan kansiosta

Kiepaus-Instagram-tilillä

Tämä jenkki sekoitti pasmani haluamalla kirppislöytöni, jonka olin esitellyt somessa ilman myyntitarkoitusta. Hän tarjosi 50 sentin ostoksesta peräti 300-kertaisen hinnan! Olenkohan löytänyt jonkun keräilyharvinaisuuden, ihmettelin ja yritin turhaan googlailla Asterix-kansioita. En saanut apua kymmeniltä tuhansilta Asterix-faneila ja moni tuttuni yllytti kaupantekoon. Muutaman päivän asiaa harkittuani kerroin kuitenkin huijarille pitäväni harvinaisen kansion itse. Tähän viestiin hän ei tietenkään vastannut, ei vaikka oli aiemmin puhutellut minua frendiksi. 

Huijatuksi tulemisen esti se, että epäilin kansion arvoa suuremmaksi – miksi kukaan muuten haluaisi sen, ja perustella mielihaluaan epämääräisesti sillä, että rakastaa taidetta? Todennäköisesti kyseessä oli kuitenkin Paypal-huijausyritys, kuten lapseni ystävä arveli. Huijari olisi voinut maksaa “vahingossa” 1500 euroa ja kun olisin palauttanut ylimääräiset rahat, hän olisikin vetänyt omat rahansa takaisin. Ehkä minusta olisi tullut osa rahanpesuketjua tai kenties hän olisi vaatinut jonkun epämääräisen kuriiripalvelun käyttöä, jonka käyttö olisi vaatinut henkilötietojeni syöttämistä. 

Tapahtuneen jälkeen minun on aiempaa helpompi ymmärtää erilaisiin nettihuijauksiin langenneita. Jos jokin tarjous kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, niin luultavasti se on. Komeat ulkomaalaiset lääkärit eivät eksy vahingossa suomalaisnaisten sometileille ja Lauri Tähkäkin etsinee seuraa muualta. 

“Jos saat tunteisiin vetoavia viestejä tai lupauksia suurista voitoista, tee suuri pieni päätös: älä vastaa viesteihin”, 

neuvoo poliisi.

----------------------

16.11.25

Tänä syksynä sain muutamia tällaisia maileja:

Tämä oli erityisen pysäyttävä, sillä Laura Nieminen on oikeasti työskennellyt Adeccolla. Forwasin hänelle saamani mailin ja kerroin, että hän saa käyttää sitä halutessaan varoittaessaan huijauksesta LinkedIn:ssä. Näin hän tekikin. Moni muukin oli saanut samanlaisen viestin.

Toivoisin, että kun ihmiset törmäävät uusiin huijaustapoihin, he kertoisivat niistä muillekin. Huijarit ovat koko ajan taitavampia, joten varuillaan saa olla!

Kynä sauhuten uuteen kauteen

 16.11.25 kirjoittamani bloggaus pohjautuu:

• kolumniin, joka on kirjoitettu 1.8.2024 Suur-Jyväskylän Lehteä varten 
• Instagramissa jakamiini kuviin roskapäiväkirjastani (junk journal) 

Kynä sauhuten uuteen kauteen 

“20.1.2007 Saunan lämmittäminen on likeistä sukua rukoilulle, saunaa lämmittäessä on hyvä tehdä suuria päätöksiä.” 

Näin kynäili Tommy Tabermann, joka kirjoitti Yllytyshullun päiväkirjaa ollessaan eduskuntavaaliehdokas. 

Koristelen kalenterin kannet

kollaasimaisesti

Syyslukukauden alkaessa haastan sinutkin kirjoittamaan: 

ei tarvitse olla runoilija voidakseen pitää päiväkirjaa! 

Kirjoitin nuorena päiväkirjaa kymmenisen vuotta. Pitkiin kirjoitusputkiin en ole sen koommin päässyt, vaikka 

• olen kokeillut leikekirjaa ja bujoilua, 
• tehnyt työhöni liittyviä merkintöjä vihkoihin ja paperikalentereihin ja 
• ostanut Lause päivässä -päiväkirjan. 

Siksi olen vilpittömän iloinen siitä, että tammikuun lopussa aloittamani päiväkirjailu on nyt jatkunut tauotta. 

Ehkä sinua kiinnostaa, miten sen tein? 

Kurssilla suositeltuja kirjoitusoppaita

Paluumatkani käsinkirjoittamiseen alkoi luovan kirjoittamisen kursseilla, joilla kirjoitin tarkoituksella käsin. Se on aivotutkijoiden mukaan hyvä tapa, joka auttaa ajattelemaan, muistamaan ja yleistämään opittuja asioita. 

“Motorinen tuntu kynän käytöstä tuottaa ihmisaivoissa syvemmän oppimiskokemuksen” 

tiivistivät Robert Wiley & Brenda Rapp. 

Stressiin erikoistunut psykologi Birgitte Sølvstein taas kertoi, että 

käsin kirjoittaminen voi lisätä henkistä energiaa. 

Aikaa kirjoittamiselle sain ottamalla käyttöön algoritmivapaat somevirrat, mikä vähensi somen koukuttavuutta. Kirjoitan talteen itselleni merkityksellisiä asioita, mutta tärkeää on myös toimia roolimallina – riemukseni en ole ainoa perheessä, joka kirjoittaa päiväkirjaa! 

Nyt minun ei tarvitse ihmetellä, mihin se kesä taas hujahti, vaan voin palata siihen vihkojani selaamalla. Instagramin päiväkirjavaikuttajilta(!) opin, että

kirjani eivät ole tavallisia päiväkirjoja vaan omnijournaleja. 

Ne yhdistävät esimerkiksi 

• bujon, 
• taidepäiväkirjan, 
• muistiinpanot, 
• ajatusvirran ja 
• tarrakokoelmat. 

Päiväkirjojeni välistä löytyy muun muassa 

• esitteitä, 
• postikortteja, 
• käsityöohjeita, 
• sudokuja, 
• väritystehtäviä, 
• pakkauslistoja, 
• luentomuistiinpanoja, 
• elokuva-arvosteluja, 
• kollaaseja ja 
• lasten piirustuksia. 

Mitä enemmän asioita kirjoihini tungen, sitä pidempiä aikoja vietän niiden parissa. 

Uusi ulottuvuus avautui miniprintterin myötä (jonka ostin paikallisesta elektroniikkaliikkeestä, en Temusta!). Valokuvatarroissani näkyy esimerkiksi ihmisiä, joita olen kohdannut näyttelyissä, konserteissa ja Neulefestareilla. 

Tee siis Tommyt ja valitse ajankohta, jonka talletat: 

• ensimmäiset kuukaudet uudessa koulussa, työssä tai harrastuksessa, 
• tunnelmat matkalta, raksalta tai vauvavuodesta. 

Hauskoja kirjoitushetkiä!

Haaveista totta: faktat joukolla kuntoon!

16.11.25 kirjoittamani bloggaus pohjautuu kolumniin, joka on kirjoitettu 22.4.2024 Suur-Jyväskylän Lehteä varten.

Haaveista totta: faktat joukolla kuntoon! 

Jos haaveistaan jaksaa puhua, voi olla, että ne toteutuvat. Olen vuosikausia unelmoinut siitä, että Wikipediaan saataisiin enemmän asiantuntijoita sisällöntuottajiksi. Vaikka Wikipediaa voi kuka tahansa muokata, aktiiviset sisällöntuottajat ovat harvassa. Esimerkiksi tutkijoilta ei yleensä liikene aikaa Wikipediaan, vaikka he tunnistaisivatkin siellä olevat sisällölliset puutteet. Mutta voisiko asialle tehdä jotain, ottaa Wikipedian vaikka osaksi tutkimustenjulkaisuprosessia tai voisiko opiskelijoilla teettää päivityksiä osana opintoja? Entäs kirjastonhoitajat, ehtisivätkö he lisätä Wikipediaan tietoja esimerkiksi kirjastojensa vieraista? 

Viime vuonna ryhmä tutkijoita haaveili työstä Wikipedian parissa ja joulukuussa heitä onnisti, kun Marginaalimerkintöjä-hanke sai Koneen Säätiöltä kahden vuoden rahoituksen. Hankkeen varsinaiset jäsenet ovat kaikki taiteen tutkijoita: Tiina Käpylä kirjoittaa musiikista, Riikka Niemelä muun muassa nykytaiteesta ja Aura Sevón suomalaisesta ja ranskalaisesta kirjallisuudesta. Minua he osasivat pyytää hankkeen osa-aikaiseksi Wikipedia-asiantuntijaksi törmättyään somessa postauksiini, joissa käsittelin naisten asemaa Wikipediassa. Pääsen esimerkiksi järjestämään Wikipedia-työpajoja kirjastolaisille, opiskelijoille, tutkijoille ja taiteilijoille. 

Hiljattain minulle konkretisoitui jälleen, miksi Wikipediaan tarvitaan asiantuntijoita. Vaikka hankkeemme keskittyy taiteilijanaisiin, eräs wikipedisti pyysi apuamme sukupuolentutkimuksen termeissä. Se ei kuulu ydinosaamiseeni, mutta Sukupuolentutkimuksen seuran ja hankkeemme tutkijoiden avulla osasin korjata virheen. 

Naistutkimus-termi on korvattu suomalaisissa yliopistoissa noin 15 vuotta sitten sukupuolentutkimuksella. 

Wikipediasta aiheesta kuitenkin kerrottiin Sukupuolentutkimus- ja Sukupuolitutkimus-artikkeleissa. Virheellinen sukupuolitutkimus-termi oli päätynyt kymmeniin artikkeleihin, muun muassa artikkelien ja aiheen tutkijoiden luokitteluihin. 

Voin vain kuvitella, miten paljon harmia ja hämmennystä asia on aiheuttanut. Kuvittelepa omalle kohdallesi! Minä olen opiskellut tilastotiedettä, en mitään tilastojentiedettä, hyvänen aika! 

Virheet Wikipediassa leviävät helposti 

• koululaisten tehtäviin, 
• mediaan, 
• someen, 
• Googlen etusivulle ja 
• nykyään myös tekoälyn vastauksiin. 

Voisitko tarkistaa, mitä sinulle tutuista aiheista kerrotaan Wikipediassa? 

Mutta vielä tärkeämpää: 

voisitko kertoa julkisesti haaveistasi – kenties sinäkin löydät ihmisiä, joiden kanssa toteuttaa ne? 

Burnout, boreout ja vaikuttamisen kehä - oivalluksia Suoritusyhteiskunta-kirjan ääressä

Kuva: Marcus Cyron, CC BY-SA 3.0, Wikimedia Commons

Tälle blogikirjoitukselle oli vaikea keksiä nasevaa otsikkoa, mutta onneksi tekoäly auttoi ideoinnissa. Kerron sinulle siis osan työelämään liittyvistä ajatuksista, joita tällä viikolla lukemani kirja herätti.
 

Kyseessä on Juha T. Hakalan mainio kirja Suoritusyhteiskunta - oireita ja selviytymiskeinoja (2023). Se kertoo nimensä mukaisesti nyky-yhteiskuntaamme liittyvistä työ- ja opiskeluelämän ilmiöistä antaen tunnistettaville tilanteille nimiä ja myös keinoja selvitä niistä.

Esimerkiksi "purnutin" (burn out) sukulaiskäsite on boreout, joka aiheutuu siitä, ettei töissä ole tarpeeksi tekemistä tai että kokee, ettei omalla työllään ole merkitystä. Töiden vähyyttä voi joutua peittelemään, sillä kun elämme taas yt-neuvotteluiden aikaa, kukapa sitä menisikään pomolleen kertomaan, että itse asiassa minulla ei ole juuri mitään tekemistä, eli olen helposti korvattavissa.

Valitettavasti olen itsekin tuollaisessa boreout-tilanteessa ollut, eikä se ollut hauskaa. Töihin piti mennä, vaikkei siellä oikein mitään tekemistä ollutkaan. Yrittäjänä tuollaista tilannetta ei tietenkään pääse syntymään, muotoileehan yrittäjä itse oman työnsä. Siihen ratkaisuun oli päätynyt myös Hakala, kun hän juuri ennen koronaa jätti professorin viran ja alkoi yrittäjäksi. Nyt hän saa sitten kirjoittaa niin paljon kuin haluaa, ja siitä me lukijat voimme olla tyytyväisiä. 

Kirjassa hän käsitteli myös monelle tuttua vaikuttamisen kehää.

Esimerkiksi Ilona Rauhala havainnollisti sen vuonna 2020 näin:

 

On kuluttavaa ja samalla turhaa kantaa koko maailman murheita, ne pitää "puhaltaa pois" ja keskittyä asioihin, joihin voi itse vaikuttaa. 

Minä koen työni hyvin merkitykselliseksi, koska saan vaikuttaa siihen, mitä asiakkaani koulutuksissani oivaltavat ja miten he sen jälkeen viestivät. Viime viikolla kuulin koulutuksessa, että siemen, jonka olin istuttanut koulutettavien mieleen noin 12 vuotta sitten kasvaa ja kukoistaa edelleen ja sitä pidetään edelleen tuoreena ideana. Huimaa!

Tiedän myös tekeväni merkityksellistä ja vaikuttavaa työtä kirjoittaessani asiakkaistani Wikipediaan. 

Mutta takaisin vaikuttamisen kehään. Maailmassa on paljon epäkohtia ja yksilön on esimerkiksi hyvin hankalaa muuttaa yhteiskuntaa tasavertaisemmaksi. Sen sijaan tunnetusti sukupuolivinoumasta kärsivään Wikipediaan voi vaikuttaa nopeasti ja konkreettisesti ja tuoda sisältöä naisista ihan yksinkin.

Suomenkielisessä Wikipediassa järjestetään huhtikuussa taas perinteinen Punaisten linkkien naiset -kilpailu. Mukaan voi ilmoittautua vaikka heti! 

Mielestäni hommasta tulee kuitenkin mukavampaa, jos sisältöjä tekee yhdessä. Jos siis haluat kantaa kortesi kekoon, kutsu kokoon wikitalkoot omalle paikkakunnallesi. Olisiko se sopivaa puuhaa (työ)kavereillesi tai harrastusporukallesi? Koska kuka tahansa voi muokata Wikipediaa, ei kokoonkutsujalla tarvitse olla itsellään kokemusta Wikipediasta, kiinnostus aiheeseen riittää. 

Talkoiden aluksi voi vaikka lukea ohjeita ja siirtyä sitten itse asiaan. Tai voit hyödyntää tekemiäni dioja tai ostaa niihin liittyvän tallenteen - tukeakseni Punaisten linkkien naiset -kisaa pistin sen tarjoukseen huhtikuun loppuun asti. 

Jos talkoot kuulostavat voimavaroihisi verrattuna liian isolta panokselta, vaikuta pienemmin. Ehdota kommentteihin taiteilijanaista, josta pitäisi kertoa enemmän Wikipediassa. Otan ehdotukset talteen ja vien ne #marginaalimerkintöjä-hankkeemme ylläpitämälle toivomuslistalle. :)

Livekohtaamisista virtuaalivisiitteihin

 16.11.25 kirjoittamani bloggaus pohjautuu kahteen osaan:

• kolumni, joka on kirjoitettu 2.2.2024 Suur-Jyväskylän Lehteä varten ja
• muutama ajatus, jonka Minna Huotilaisen Aivosi tarvitsevat tauon -kirja herätti

Livekohtaamisista virtuaalivisiitteihin 

Viime viikolla osallistuin neljään webinaariin. Viides jäi väliin, mutta hei, onneksi on tallenteet! 

1. Pääsin kärpäseksi Ilse Skogin olkapäälle, kun hän emännöi vierailua Haaga-Helian av-tiloissa, 
2. kuulin Lyytin uutisia tapahtumarintamalta ja 
3. opiskelin tekoälyä Immo Salon ja 
4. Antti Karppisen johdolla. 

Lisäksi kohtasin Zoomissa uudet työkaverini, jotka asuvat kaikki eri paikkakunnilla. 

Tällaista on työelämä helmikuussa 2024, kun etäily on arkipäivää. 

Tapahtumantuottajana tilanne tietysti mietityttää. 

Tammikuussa järjestin jo 13. kertaa yhteisömanagereille suunnatun CMAD-tapahtuman. Tapahtuma on striimattu lähes alusta asti, mutta koronan myötä etäilystä tuli maan tapa, eikä livetapahtuma vedä entiseen tapaan. Samanlaista viestiä olen kuullut niin muiltakin: webinaareihin saadaan isommat yleisöt. Laatu korvaa kuitenkin määrän ja liveyleisö oli etäyleisöä tyytyväisempi. 

Samaa kertoi Lyyti, jonka tarjoamaa työkalua käytetään tapahtumien ilmoittautumisessa: 

livetapahtumista saadaan parempaa palautetta. 

Viime vuonna järjestettiin yli 81 000 Lyyti-tapahtumaa. Niistä livetapahtumia oli 70 prosenttia ja online-tapahtumia 25 prosenttia. CMADin kaltaisia hybriditapahtumia, joihin saattoi osallistua sekä livenä että etänä, oli 5 prosenttia. 

Lyytin mukaan osallistujista 

• on tullut tarjonnan kasvaessa entistä vaativampia, 
• he haluavat oppia uusia asioita, 
• mutta myös viihtyä. 

Oman haasteensa tuo se, että entistä useampi osallistuu tapahtumiin pieniltä ruuduilta, kännykällä.

Parhaiten menestyivät tapahtumat, joissa kohderyhmä ja heille tarjottu sisältö oli mietitty tarkkaan. 

Aalto-yliopiston professori Niina Nurmi tutki viime vuonna etäkokousten uuvuttavuutta. 

Tutkimuksen mukaan etäkokouksissa alkaa väsyttää jo kymmenen minuutin kuluttua ja puolen tunnin jälkeen väsyminen kasvaa radikaalisti. 

Siksi Lyyti suositteli pitämään webinaarit lyhyinä. 

CMAD-tapahtumassa olen ratkaissut asian niin, että esitykset kestävät vain viisitoista minuuttia. Niiden väliin olemme viime vuosina lisänneet viiden minuutin “sometustaukoja”. Luettuani Helsingin yliopiston professori Minna Huotilaisen Aivosi tarvitsevat tauon -kirjan (2021) oivalsin, että ne ovat oikeastaan ajattelutaukoja. 

Toinen yleisön toiveesta syntynyt käytäntömme on, että annamme aplodit aina seisaaltaan, ja saamme siten liikettä verenkiertoon. 

Jos haluamme, että yleisö oppii ja viihtyy tapahtumissa, niissä pitää olla vaihtelevuutta, väljyyttä ja rauhaa myös omaan ajatteluun.

-----

Koska mainitsin kolumnissani Huotilaisen kirjan, kävin katsomassa, mitä siitä olin Instagramissa kirjoittanut.

"Yesterday I read #aivositarvitsevattauon by @minnahuoti. She is a famous Finnish #brainresearcher and often gives interviews to media. It's a very practical guide about the importance of keeping breaks in your work and introduced many good ideas too. One of them was a virtual visit to Louvre with your colleagues, or lunch time disco. 

People - and their brains - needs breaks to succeed better but not all organizations are supportive for keeping them. 

As a #soloentrepreneur I'm lucky as I can have naps when needed and knit during the webinars I'm partipating. Crafts is the key to my concentration - or sometimes writing if notes are needed. I asked Dalle's help in visualizing a good place for keeping breaks. Do you have one in your office? What is it like?"