Kokosin tähän Hannen vinkkejä menestyvän blogin pitämiseen:
- varaa aikaa kirjoittamiseen. Siinä missä ammattilaisbloggari-Hanne varaa siihen pari päivää viikossa, minä varaan siihen tunnin tai pari. Blogissa kannattaa pitää yllä säännöllistä tahtia (Hannella 6 kertaa viikossa, minulla 1 kerta).
- varaa aikaa valokuvaamiseen. Kun aurinko näyttäytyy keskellä pimeää talvea, Hanne laittaa muut työt jäihin ja ottaa kuvia urakalla monen postauksen tarpeisiin. Kuvavarastoa kannattaa täydentää koko ajan, niitä tarvitaan "rytmittämään ja keventämään tekstiä".
- varaa aikaa kommentointiin: se on eräs "menestyneen blogin kulmakiviä"
- osallistu alasi tapahtumiin saadaksesi uusia aiheita, mutta valitse tarkasti, mihin käytät aikasi. Verkostoidu muiden bloggaajien kanssa ja auta ihmisiä aina kun voit.
- tee itsellesi julkaisukalenteri, kirjaa ylös ideoita tulevista aiheista. Hannella on varattu tähän oma Googlen kalenteri, josta merkinnät synkronoituvat myös hänen puhelimeensa. Kun hän saa keskellä talvea idean kesäisestä postauksesta, hän heittää aiheen kohdalleen. Kerran viikossa hän käy läpi seuraavan viikon aiheet ja siirtelee tarvittaessa aiheita eteenpäin. Kalenterin avulla hän pitää huolen siitä, että aiheet pysyvät tarpeeksi monipuolisina (samalla viikolla vaikka sisustusta, kosmetiikkaa, retkeilyä, äitiyttä, ei vain yhtä aihetta) ja siitä, ettei yhteistyöpostauksia tule liian usein. Hän merkitsee kalenteriinsa myös sen, onko bloggauksiin jo valmis kuvitus.
- raha ei voi olla ainoa motivaatio bloggaamiseen, siihen tarvitaan intohimoa, silllä ainakin aluksi ilmaista työtä joutuu tekemään paljon. Yhteistyökumppaneiden valinnassa auttaa, kun olet määritellyt blogisi arvot ja brändin.
- bloggaajalla pitää olla jotain sanottavaa ja blogissa pitää olla punainen lanka, jonka ympärille sisältöjä luodaan
- blogimarkkinointiin tarvitaan myös aktiivista sometusta ja valinnanvaraahan riittää: Facebook, Instagram, Snapchat, Twitter, Pinterest, YouTube, Periscope...
- blogin ensivaikutelmalla on väliä, visuaalisuuteen pitää panostaa ja responsiivisuus on must
Suosittelen kirjaa niin ihmisille, jotka ovat vielä etsimässä omaa unelmatyötään kuin niille, joilla se jo on. Omaa työtä on aina hyvä pysähtyä miettimään, yksinyrittäjä on välillä yrityksensä kanssa yksin, joten kirjan kautta käymäni vuoropuhelu oli ihan tervetullutta.
Satun ja Hannen työ muodostuu monista asioista, asioista, joista he ovat kiinnostuneita. Esimerkiksi kun Satu innostui ratsastuksesta, mutta tiesi, ettei hänellä ole aikaa uudelle harrastukselle, hän alkoi suunnitella heppalomia, joille asiakkaansa veisi. Samalla tavalla minä, joka halusin päivittää Wikipediaa, olen etsinyt itselleni "sponsoreita", jotka maksavat minulle Wikipedian päivittämisestä. Ja siinä missä Hanne saa rahaa blogeja lukemalla (hän etsii Suomen Blogimediaan uusia mielenkiintoisia blogeja) minä tienaan seuraamalla sosiaalista mediaa ja kirjoittamalla siihen liittyvistä ilmiöistä Suur-Jyväskylän Lehteen ja jakamalla havaintojani asiakkailleni koulutuksissani ja konsultoidessani. Kirjassa puhuttiin paljon myös verkostoista ja yhteistyöstä, jota minun yritykseni tapauksessa edustavat mm. Somen avaimet- koulutukset ja CMADFI-tapahtuma.
Kiitos inspiroivasta kirjasta Satu & Hanne ja kiitos asiakkailleni, jotka mahdollistavat minulle unelmatyöni tekemisen!
Matti Vuori Tiivistämistä ei voi arvioida lopputuloksen perusteella - pitäisi tietää, miten paljon ja mitä on tiivistetty, eli mikä on tekstin "puristussuhde".
Toinen teoria väittää, että sanomisen arvoisten asioiden määrä on joissakin konteksteissa vakio, jolloin ei ole kyse tiivistämisestä, vaan enemmänkin tunnistamisesta. Tunnistaminenkin on riskialtista.
Kolmas teoria taas sanoo, että lyhyys ei ole missään dokumentaatiossa itseisarvo eikä laatukriteeri, vaan enemmän on kyse tekstin rakenteesta ja tekstikokonaisuuden arkkitehtuurista suhteessa kontekstiin, tarpeisiin ja tavoitteisiin. Jos lyhyys olisi absoluuttinen hyve, aamun sanomalehdissä olisi vain kannet ja kolumnit olisi kutistettu twiiteiksi. Asiat vaativat tilansa. Ongelma ei ole se tilan tarve, vaan tilan haaskaus tai tilan käyttö epäkäytännöllisesti (kuten marketissa, jossa useimmin kaivattu tavara pitää hakea viimeiseltä (hylly)riviltä).
