Monday, June 19, 2017

Kuinka pitkä on hyvä CV?

Aina välillä tarjouspyynnön liitteeksi täytyy laittaa CV. Hyvä juttu, sillä muuten minulta saattaisi unohtua CV:n päivittäminen pitkäksi aikaa, enhän minä olen aktiivisessa työnhaussa (vaikka tokihan sitä voi aina kysyä).

Päivittäessäni viimeksi CV:täni, jonka olen saanut mahtumaan kahdelle sivulle haastoin itseni: voisikoahan tätä taas vähän karsia? Miten merkittäviä ovat esimerkiksi Nokiassa, Ambientiassa tai Tampereen teknillisellä yliopistolla tekemäni työtehtävät näin monen vuoden jälkeen, eli voisiko niiden kuvailuun käytettyjä merkkejä vähentää?

Uteliaisuudesta kyselin, miten pitkiä muiden CV:t ovat ja yllätyin vähän Twitter-gallupin tuloksista: yhden sivun CV:eitä tuntui olevan monella. Minä kun olen pitänyt 2-sivuista CV:tä pitkään ns. normina, johon kaikkien pitäisi pyrkiä!







Pari kommenttia Instagramista:

  • byitu.fiMul taitaa olla 4 sivuinen.. mut alussa tiivisteynä koulu kokemus vastuut ja käytetyt ohjelmat.. lopuksi

  • terolaihoVaihtelee. 4+ sivua raakaversiossa, mutta jokainen paikka/projekti tarvitsee aina omanlaisensa version, jolloin siitä saa niin lyhyen tai pitkän kuin tarvitsee.

Monsterin mukaan




Ihmettelin mm. LinkedInissä sitä, ovatko twiittaajat sitten muita parempia tiivistämään ja sain aikaan antoisan keskustelun.


Matti Vuori Matti Vuori Tiivistämistä ei voi arvioida lopputuloksen perusteella - pitäisi tietää, miten paljon ja mitä on tiivistetty, eli mikä on tekstin "puristussuhde". Toinen teoria väittää, että sanomisen arvoisten asioiden määrä on joissakin konteksteissa vakio, jolloin ei ole kyse tiivistämisestä, vaan enemmänkin tunnistamisesta. Tunnistaminenkin on riskialtista. Kolmas teoria taas sanoo, että lyhyys ei ole missään dokumentaatiossa itseisarvo eikä laatukriteeri, vaan enemmän on kyse tekstin rakenteesta ja tekstikokonaisuuden arkkitehtuurista suhteessa kontekstiin, tarpeisiin ja tavoitteisiin. Jos lyhyys olisi absoluuttinen hyve, aamun sanomalehdissä olisi vain kannet ja kolumnit olisi kutistettu twiiteiksi. Asiat vaativat tilansa. Ongelma ei ole se tilan tarve, vaan tilan haaskaus tai tilan käyttö epäkäytännöllisesti (kuten marketissa, jossa useimmin kaivattu tavara pitää hakea viimeiseltä (hylly)riviltä).


Johanna Kivimäki Johanna Kivimäki Mulla on 1s. Joskus vuosia sitten se oli ainakin 4s. 


Johanna Janhonen 
Johanna Janhonen Oho, oletpa sinä saanut tiivistettyä paljon. [...] Ai niin, tajusin, että minullakin on yhden sivun cv. Tämä:

Tiina Saarinen Tiina Saarinen 2s enkä aio tiivistää enempää. Idea on kuitenkin se että cv on helposti ja nopeasti silmäiltävissä. Jos oikein räätälöin, saan sen toki yhteenkin sivuun, mutten tahdo. Olen nähnyt liikaa tiivistettyjä ansioluetteloita, eikä niistä saa välttämättä mitään kuvaa. Keskitie on paras tie, minulle. Tiivistämisen sijaan suosin ennemminkin luovia ansioluetteloita, en niinkään perustylsiä insinööriansioluetteloita. 


Jani Räty 
Jani Räty Eikös yksi rivi riitä? Linkki LinkedIniin.




Johanna Janhonen Johanna Janhonen Mun LinkedIn-profiili on paljon pidempi kuin mun cv. Se siitä lyhyestä cv:stä ;). 

Jani Räty Jani Räty Se on dynaaminen käyttöliittymä jossa voi avata työhistoriaa sen mukaan kuin kiinnostusta on. Lisäksi siihen voi upottaa videoita ja linkkejä lisätietoon. Eli vähän vaikea vertailla kumpi on pidempi. Kyllähän mun paperiversiossakin sivuja on ja kertovaa tekstiä erilailla kuin profiilissa. 


Harri Nyman Harri Nyman Voi kun riittäisikin, mutta ei kun pitää kaiken ¤#%#¤% sortin formeihin täyttää samat tiedot kerta kerran jälkeen.. ja sitten vielä ihmetellään miksi ei ole hakijoita.... 


Miia Kosonen Miia Kosonen Kun lähdin yliopistolta, cv oli 6 sivua. Sen jälkeen ollut 2. Arvokas oppimiskokemus, johon tarvittiin työttömyysjakso vauhdittamaan. Nettisivuillani vizualize.me:lla tehty cv, jossa kaameat 70-luvun disko-oletusfontit, mutta on toistaiseksi kelvannut :) Pisin näkemäni cv on ollut rapakontakaisen professorin 21-sivuinen, pelkkää tekstiä. En jaksanut lukea.


Johanna Janhonen Johanna Janhonen Tutkijoiden cv:t tuppaavat olevan pitkiä julkaisujen takia. Mihin sinä ne piilotit Miia Kosonen?


Miia Kosonen Miia Kosonen Visuaalisessa cv:ssä on ainoastaan julkaisujen ja projektien määrä. Perinteinen cv taas sisältää linkin omille sivulle, josta löytyvät varsin tarkasti yksilöiden (linkki ohessa). Julkaisuluettelo on toki olemassa myös erillisenä pdf:nä. Koulutuksissa olen todennut, että tutkijoiden tärkein päätös on ratkaista, haluaako työskennellä akateemisella puolella vai jossakin muualla - se kun aika vahvasti vaikuttaa siihen, mikä on järkevää viestintää. https://tohtorilletoita.wordpress.com/publications/




Jari Hietaniemi Jari Hietaniemi Eikös tämä A4 ajattelu ole jo vähän vanhanaikaista? [...] Meillä on CV-tietokanta, mistä datan voi tuupata siihen muotoon kuin haluaa. Ajatus siitä että tietty määrä dataa pitäisi käsin suodattaa vain jotta se mahtuu teoreettisesti A4 printille kaipaa haastamista. Yhteen tarjoukseen menee pitkä kuvaus, toiseen lyhyt ja kolmanteen sama englanniksi. Some-alalla CV:n voisi vaikka väsätä peräkkäisis twiiteistä tms


Johanna Janhonen Johanna Janhonen Joo, on minulla sellainenkin :). https://twitter.com/jjanhone/status/532185542600179713

Summa summarum? 

Hyvä CV:n pituus riippuu siis paitsi urasi pituudesta ja laadusta, myös tavoitteistasi. Ideaalitapauksessa CV tulee räätälöidä erikseen jokaista paikkaa varten, joten on hyvä idea pitää yllä ns. master-CV:tä, josta voi karsia tarpeen tullen haettavaa työpaikkaa ajatellen epärelevantteja asioita pois. Visuaalinen CV on hyvä vaihtoehto joissakin tapauksessa, mutta parasta on ylläpitää useita CV:eitä eri tarkoituksia varten.

Millainen sinun CV:si on?

Yhteisömanagerin jaksaminen aiheena Twitter-chatissa

Kävin eilen läpi #sometime2017-twiitit ja bongasin niiden joukosta yhden erityisen mielenkiintoisen:

Tärkeä ja mielenkiintoinen aihe! Otin yhteyttä Pauliina Mäkelään ja Helmi Elinaan, ja kysyin, tulisivatko he puhumaan aiheesta myös ensi viikon #cmadfi-Twitter-chattiin, ma 26.6. klo 14-15. Sain suostumukset (jes!) ja sen jälkeen mietimme nopeasti yhdessä chatin kysymykset.



1. Kuka olet, mistä tulet? (14.00)
2. Yhteisömanagerit saavat paljon kuraa niskaansa. Miten siitä selviää? (14.06)
3. Oletko sinä joutunut tekemään kriisiviestintää? (14.12)
4. Kuinka hoidat yhteisösi haastavia tilanteita? (14.18)
5. Miten pidät huolta omasta jaksamisesta yhteisömanagerina? (14.24)
6. Mitkä ovat oman jaksamisesi kannalta parhaimmat vertaistukiryhmät? (14.30)
7. Miten yhteisömanagerina kehittää omia tunnetaitojaan ja toisten tunteiden kohtaamisen taitoja? (14.36)
8. Voiko yhteisömanageri pitää kesälomaa? Miksi, miksi ei? (14.42)
9. Jaa vinkkisi siihen, miten yhteisön voi laittaa lomalle? (14.48)
10. Millaisia kesä(loma)suunnitelmia sinulla on? (14.54)

Ohje chattiin osallistumiseen:


  • Seuraa chattia Twitter-haulla #cmadfi
  • Muista käyttää #cmadfi-häsää jokaisessa twiitissäsi
  • Aloita twiittisi vastauksen numerolla (V1, V2,... )
Vinkkaathan chatista kaverillesikin!

Sunday, June 18, 2017

Sometime 2017 Twitterissä

Sometime 2017 keräsi suomalaisia someaktiiveja yhteen jo kahdeksatta kertaa. Minäkin olen tapahtumaan osallistunut monta kertaa ja tälläkin kertaa olisin osallistunut siihen mielelläni, mutta perhejutut pitivät muualla. Äsken kävi kuitenkin läpi Twitteristä tapahtuman antia ja keräsin parhaita twiittejä talteen Storifyhyn. Jos sinäkin missasit tapahtuman, kurkkaa twiitit tai Jarmo Lahden kuvaamat striimivideot.

Friday, June 9, 2017

Keuruun museon Insta-työpajoissa mietitään mm. julkaisulupia

Terveisiä Keuruulta! Keuruun museo on järjestänyt nyt kaksi nuorille suunnattua Instagram-työpajaa. Pajojen tavoite on kerätä talteen nykydokumentaatiota siitä, mitkä asiat ja paikat ovat tärkeitä keuruulaisille nuorille. Pajoissa otetut kuvat kerätään talteen @nuortenkeuruu2017-tilille.

Kuvia kerätään myös #nuortenkeuruu2017-häsälle, ja sitä voivat käyttää kaikki keuruulaiset nuoret, jotka haluavat kuviaan mukaan Keuruun museon kesänäyttelyyn ja myöhemmin nuorisotalo Kipinällä pidettävään näyttelyyn.


Pajat jatkuvat syksyllä tulevien 9-luokkalaisten kanssa ja huipentuvat loppuvuonna pidettyyn juhlaan, jossa nuoret pääsevät tapaamaan jonkun someidolinsa.

Tällä viikolla "filmille" tallentui mm. tällainen ufo, jota on hyvä ihmetellä vaikka 100 vuoden päästä: mikä ihme tuo on?

A post shared by Keuruun museo (@nuortenkeuruu2017) on


Minun roolini työpajassa on lähinnä pelottelu: kerron siitä, millaisia kuvia saa ottaa ja millaisia kuvia saa julkaista somessa.


Instagram työpaja Keuruun museo from Johanna Janhonen

Yritän saada nuoret myös miettimään sitä, kannattaisiko eri tarkoituksia varten olla eri tilit. Työpajaa varten teinkin nuorille ohjeet instagrammailuun, ja olen saanut kuvasta paljon palautetta somessa:

Jos aihe (ki)innostaa, pyydä minulta tarjous siitä, että tulisin pitämään vastaavan koulutuksenkin teillekin.

Tuesday, May 30, 2017

ASMR ja somen värisyttävät videot

Perjantaina, kesken somesparrauksen, puhelimeni piippasi. Ylen toimittaja kysyi, haluaisinko kommentoida the most unsatisfying video -ilmiötä. Häh, mitä ne ovat? Googlasin nopeasti asiaa ja päätin ottaa haasteen vastaan. Sparrauksen loputtua minulla oli noin tunti aikaa ottaa asiasta selvää.

Hakusanalla "the most satisfying video ever" YouTubesta saa 1,65 miljoonaa osumaa. Hakujen kärjessä on monta Just cool stuff -kanavan videota ja kyseisen kanavan suosituin video on tämä:



Video alkaa iPhonen käyttöönotolla ja päättyy vesipullojen täyttämiseen hihnalla. Tuo videon esikatselukuvan tilanne on muuten aika jännä, kun yhteen kasatut tulitikut sytytetään tuleen. Kyseessä on siis sarja toisiinsa näennäisesti liittymättömiä videopätkiä, joista tulee mieleen Koyaanisqatsi-dokumentti, jossa (Wikipedian mukaan):

"nähdään otoksia muun muassa Canyonlandsin kansallispuistosta, Navajon hiilivoimalasta, ruuhkasta Los Angelesin moottoritiellä, New Yorkin pilvenpiirtäjistä ja Pruitt-Igoen epäonnistuneesta asuntoprojektista Saint Louisissa. Elokuva ei sisällä lainkaan dialogia, ainoastaan laulua hopi-intiaanien kielellä. Elokuvan nimi Koyaanisqatsi tarkoittaa ”tasapainotonta elämää”. Musiikin on säveltänyt Philip Glass."

Miellyttävä taustamusiikki liittyy olennaisesti myös näihin videoihin. Ilmiöllä on myös vastakohtansa: the most unsatisfying video -haulla osumia tulee 132 000. Näistä videoista kenties katsotuin on tämä:



Video alkaa siitä, että kakku leikataan väärin ja päättyy kirjoitusvirheeseen.

Mikä näitä videoilmiöitä sitten yhdistää?

Väitän, että ilmiöllä on jotain tekemistä ASMR:n (Autonomous Sensory Meridian Response) kanssa. Se tarkoittaa Wikipedian mukaan
autonomisia, rauhoittavia aistielämyksiä. Ihmiset saavat näitä tuntemuksia etenkin kuulon (Audiovisuaalinen ASMR), näön (Visuaalinen ASMR) ja tuntoaistin kautta rauhallisissa tilanteissa. Esimerkiksi käsillä tehtävät hitaat liikkeet saattavat aiheuttaa ASMR-kokemuksia.  
Moni ihminen kokee ASMR-kokemuksia kun kuulee jonkun puhuvan rauhallisesti. Reaktio on joillakin voimakkaampi, mikäli puhe on kuiskintaa. Kaikenlaiset hiljaiset ja hennot äänet voivat aiheuttaa reaktioita, kuten esimerkiksi pintojen raapiminen tai kirjan kansien koputtaminen sormenpäillä. Samoin esimerkiksi lintujen laulu ja metsien kohina saattavat aiheuttaa ASMR-reaktioita.
ASMR-kokemuksien on todettu rauhoittavan mieltä, lievittävän stressiä, nopeuttavan unensaantia ja auttavan unettomuudesta kärsiviä. ASMR-kokemuksia saa usein elämänsä aikana, mutta ASMR-hoidot perustuvat enimmäkseen YouTube-palvelusta löytyviin ASMR-videoihin sekä -kanaviin ASMR:sta ei ole tehty kunnolla tutkimusta, joten sitä ei voida pitää lääketieteellisenä hoitona. 
Siinä missä satisfying-videot rentouttavat, unsatisfying-videot ehkä ärsyttävät, ehkä tuottavat vastaavia kylmiä väristyksiä, kuin vaikka liitutaululiidun ääni: ei noin saa tehdä!

Asmr.fi-sivustolla on esitelty suomalaisia ääneen pohjautuvien ASMR-videoiden tekijöitä, saas nähdä tuleeko sinne myöhemmin myös näitä visuaalisia ASMR-videoita.

Lue lisää näistä videoilmiöistä tänään julkaistusta Ylen jutusta, jossa haastateltiin myös Hydraulic Press Channelin Lauri Vuohensiltaa.

Lyhyitä ASMR-videoita löytyy myös Instagramista. #asmr-häsän top9-sisällöistä tällä hetkellä katsotuin on tämä video:


Tällaiset "limavideot" tuntuvat olevan hyvin suosittuja.

Toimittaja muuten kysyi minulta myös sitä, onko näiden videoiden katsomisessa mielestäni jotain pahaa. Eipä kai, eikö se ole hyvä, jos niiden avulla pystyy lieventämään stressiään, keinonsa kullakin. Minulla käsityöt ovat toimineet hyvin stressinpoistamiseen, mutta ehkäpä nykymaailma on niin kiireinen, ettei aikaa käsitöihin ole, vaan niiden sijaan katsotaan, kun joku toinen tekee jotain. Onhan se nopeampaa, helpompaa ja monipuolisempaakin, rentoutua voi vaikka työmatkalla tai palaverien välissä - eikä kukaan huomaa mitään.

Katsotko sinä jotain postauksessa mainituista videotyypeistä? Onko sinulla joku suosikkisisällöntuottaja, josta haluaisit vinkata muillekin? Kommenttikentässä sana on vapaa!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...