Top10: Suomalaiset YT:n kourissa, oma tarina vuosien takaa (4)

Vuoden ja samalla kaikkien aikojen neljänneksi suosituin blogikirjoitukseni kertoi aika henkilökohtaisesta asiasta: siitä, miten minä ja muut Jyväskylän nokialaiset saimme potkut kolmisen vuotta sitten. Blogikirjoitus taitaa olla henkilökohtaisimpia tähän blogiin kirjoittamiani (salaisissa blogeissani, joita olen jakanut lähipiirille, olen toki jakanut enemmänkin tunteitani).

Sen, miksi bloggaus nousi listalle, perustelen näin:

• se vetosi tunteisiin
• se loi toivoa
• se oli ajankohtainen Nokian (ja muiden yritysten) ilmoitettua taas uusista irtisanomisista

Jälkikäteen katsottuna potkut olivat minulle onneksi, sillä ilman niitä olisin tuskin koskaan löytänyt itsestäni rohkeutta alkaa yrittäjäksi. Monet ystäväni ovar myös ryhtyneet yrittäjäksi, mutta monet ovat työllistyneet muualle ja saaneet entistä mielenkiintoisempia töitä, jossa ovat voineet käyttää Nokialla oppimiaan juttuja hyväksi.

Ei siis enää odoteta "uutta Nokiaa" vaan monta "kuumaa Roviota", "ketterää Jollaa" ja "vauhdikasta HeiaHeiaa" sekä lisää "Piilotettuja aarteita", itsensä työllistäviä asiantuntijoita.

Oletko sinä löytänyt harrastuskavereita netistä? (SJL-kolumni)

Tämä kirjoitus on alunperin julkaistu kolumnina Suur-Jyväskylän lehdessä 1.8.2012

Harrastuskavereita netistä?

Tapaan usein ihmisiä, joita periaatteessa kiinnostaa some-palveluihin tutustuminen, mutta niiden testaamiseen työympäristössä ei ole mahdollisuutta tai halua. Näitä ihmisiä neuvon yleensä kokeilemaan somea harrastuksissa. Harrastuspuolella on usein myös käytössä paremmat työkalut kuin töissä, kotikoneelle saa itse asennella ohjelmia, eikä ole pelkoa liikesalaisuuksien vuotamisesta.

Siinä missä työasioita täytyy aina jossain määrin salailla, niin harrastuskuulumisia sitä vastoin tahdotaan kuuluttaa kaikille kiinnostuneille. Aloittaessani nukkekotiharrastuksen vuonna 2000 olin todellakin outo lintu: kukaan tutuistani ei mineillyt, siksi etsin itselleni seuraa netistä. Löysin keskusteluryhmät ja perustin itsekin sellaisen, aloin jakaa kuvia mineistäni, perustin kotisivut, blogin ja niin edelleen. Pian minulla oli verkostossani ihmisiä, jotka paitsi ymmärsivät intoiluani, antoivat ideoita ja vinkkejä ja tekivät periaatteessa yksinäisestä harrastuksesta sosiaalisen.

Kuusi vuotta sitten sain töissä tehtävän tuoda tuhatpäiselle tuotekehitysporukalle uuden yhteistyöalustan, wikin. Ihmetellessäni mikä se wiki oikein mahtaa olla, päätin kokeilla asiaa myös nukkekotiharrastukseen ja niin syntyi Nukkekotiwiki. Vuosien aikana olemme jakaneet wikissämme paljon nukkekotiaiheista tietoa: luetteloimme kirjoja, kauppoja, museoita, kerromme toisillemme tapahtumista ja näyttelyistä. Parhaillaan etsimme Suomen ihaninta nukkekotiblogia.

Sosiaalista mediaa pidetään usein nuorten juttuna, mutta omasta kokemuksestani se ei ole ikä- vaan halukysymys: tahdotko jakaa omia ajatuksiasi tai seurata muiden keskusteluja.

Some-palvelut tarjoavat verkostoitumisen lisäksi usein myös mahdollisuuden tallentaa harrastuksen merkkipaaluja päiväkirjamaiseen tapaan. Päiväkirjaa voi pitää julkisesti tai vain kaveripiirille blogissa tai Facebookissa, mutta muitakin vaihtoehtoja on. HeiaHeia on keskittynyt liikuntaan, Foursquare-palveluun voi kerätä vaikka ravintola-arvosteluja, nähtävyyksiä tai luontopolkuja, Intoloopissa jaetaan vauvakuulumiset suvulle, Sofanatics tarjoaa seuraa penkkiurheiluun ja GetGlue-palvelussa jaetaan tarroja niille, jotka seuraavat amerikkalaisia sarjoja – näitähän riittää. Kerran törmäsin jopa palveluun, joka keskittyi suoliston tyhjenemiseen (oh shit!). Sosiaalisesta mediasta kaikki löytävät itselleen oman yhteisön, oli sitten kiinnostunut kylpyankoista, kahvakuulista tai virkkauksesta – varo vain, ettet jää aivan koukkuun...

Kun some-palveluita on käyttänyt jo harrastuksessa, kynnys niiden käyttämiseen töissä pienenee.

Pinterest hyötykäytössä yrityksissä ja yksityishenkilöillä

Flowhousen Hale Okkonen jakoi Pinterest-koulutuksensa materiaalin SlideSharessa ja korosti varsinkin kuvien tärkeyttä: huonoja kuvia ei jaeta. 

Pinterest Yrityksille - Perusasiat

View more presentations from Hale Okkonen

Hyviä pointteja, kiitos jakamisesta!

Piilotettu aarre ei ole Pinterestiin yritystiliä tehnyt, yhden hengen yrityksenä täytyy vähän optimoida ajankäyttöä. Sen sijaan henkilötililtäni löytyy monta (27) erilaista taulua, joista osaan pinnaan yksin, osaan ryhmän kanssa.

Esimerkkejä:

• Mini treasures eli Mini treasures wikin ryhmätaulu, johon keräämme kuvia inspiroivista nukkekotimineistä, jotka leviävät myös muiden nukkekotiharrastajien omiin tauluihin. Samalla MTW saa uusia kävijöitä ja seuraajia.
• Kiepaus on osa luomaani Kiepaus-konseptia, jonka tavoite on innostaa ihmisiä kierrättämään ja tuunaamaan. Pinterestin sisältö on enimmäkseen tuunausta ja innokas pinnaajaryhmä luo hauskaa sisältöä.
• My customers tauluun kerään Piilotetun aarteen julkisia referenssejä. Ne löytyvät toki myös kotisivultani, mutta Pinterest esittelee organisaatiot paljon herkullisemmin.
• HeiaHeia-tauluun kerään HeiaHeiaan liittyviä linkkejä löytääkseni ne itse tarvittaessa nopeasti - se, että muutkin löytävät ne nopeasti, on positiivinen sivuvaikutus.
• Soita-projektin tauluun keräämme hankkeeseen liittyviä linkkejä
• Social media tauluun kerään varsinkin infograafeja somesta

Se, mistä Pinterestissä erityisesti pidän on se, että kiinnostuksen kohteen jaetaan erilaisiin kansioihin. Se auttaa minua valitsemaan ne taulut, joita haluan seurata - Pinterest on palvelu, jossa hassut kissakuvat voi halutessaan helposti sivuuttaa, toisin kuin esim. Facebookissa.

Ja löytyy profiilistani muutakin mielenkiinotoista, mm. nettikahveja, harrastuksia, kirjoja jne. Käy kurkkimassa ja pyydä minulta Pinterest-kutsu, ellet palvelussa vielä ole. :)

Hauskaa pinnausta!

LinkedIn Suomessa eli käyntikortit somessa

Viime viikolla koulutin mm. LinkedInistä, tässä pieni päivitys LinkedIn-osuuteen :).

Koulutuksissa kerroin mm. LinkedIn-eventtien (tapahtumakutsujen) mahdollisuuksista. Niitä soisin käytettävän paljon nykyistä enemmän, sillä ne ovat kätevä tapa seurata, ketkä ovat osallistumassa samaan tapahtumaan, mikä mahdollistaa mm. ennakkoverkostoinnin tai vaikkapa matkaseuran hankkimisen.

LinkedIn-ryhmiin liittyen kerroin kokemuksiani siitä, miten keskustelua voi aktivoida niissä: omien verkostojen voimaa ei sovi vähätellä. Keskustelu ei missään synny itsestään, vaan jonkun pitää aktiivisesti pitää sitä yllä tiettyyn pisteeseen asti.

Koulutuksissa puhuimme myös siitä, että LinkedIn:ssä ovat tietyt alat ns. yliedustettuina ja jos nämä ryhmät kuuluvat omaan kohderyhmään, kannattaa siellä itsekin olla.

Tom Laineen ja Teemu Korven alla olevan infograafin mukaan suomalaisten LinkedIn-käyttäjien suosituimmat alat ovat:

• IT, ITC
• opetus
• design (muotoilu)
• markkinointi
• taloushallinto
• henkilöstöhallinto (hr)
• laki

Kun liityin itse LinkedIn:iin, sain karvaasti kokea sen, että nimenomaan lakipuoli oli palvelussa hyvin edustettuna. Yritin nimittäin pysyä palveluun minut kutsuneen kaverini perässä kontaktien määrässä, mutta koska hän oli verkostoitunut hyvin laki-ihmisten kanssa, laahasin pitkään perässä. Sitten it-ala heräsi ja verkostoni täyttyi Nokia-kollegoista. 2009 aloin kerätä verkostooni myös suomalaisia sosiaalisen median asiantuntijoita, ja heitä onkin jo aika kiitettävästi verkostossani.

Oman verkostoni ihmiset työskentelevät näillä aloilla:

18% 

1. Telecommunications

17% 

2. Information Technology and Services

10% 

3. Computer Software

6% 

4. Pharmaceuticals

3% 

5. Consumer Goods

Koulutuksen jälkeisessä kahvipöytäkeskustelussa eräs nainen kertoi, miten hän välillä löytää pari vuotta sitten saamiaan käyntikortteja - kukahan tämäkin ihminen on? LinkedIn:ssä käyntikortit pysyvät elävinä ja ajan tasalla, kuulemme siellä seminaareissa tapaamiemme ihmisten työkuulumisia ja voimme seurata heidän urakiertoaan kätevästi. Kiireiset ihmiset tarvitsevat tähänkin oman työkalun LinkedIn:in lisäksi, ehkäpä Maria Rajakallion blogissaan esittelemä Bullhorn Reach -palvelu auttaa heitä.

Alla olevassa kuvassa some-asiantuntijat ovat oransseja, nokialaiset taas sinisiä, vihreitä ja ruskeita. Violetit ovat ambientialaisia ja loput sekalaista seurakuntaa.

Alhaalla oleva pieni ryhmä harmaita palloja sisältää Wikimedia Foundationin ihmisiä, mm. toimitusjohtaja Sue Gardner, joka lienee verkostoni tunnetuimpia jäseniä globaalisti. Suomessa Wikimedia Foundation on aika tuntematon käsite, mutta tuo säätiö on meille kaikille tutun Wikipedian takana, osa on ehkä törmännyt myös Suen kasvoihin Wikipediassa varojenkeruun aikaan.

Namedroppasinko juuri? Ehkä, mutta halusin oikeastaan sanoa sen, että ihmiset eivät tee töitä yksin, vaan verkostojensa kanssa ja se, keitä ihmiset tuntevat, kertoo paljon myös heistä itsestään. Aku Ankkaa mukaellen: Olet ketä tunnet. Ehkä jossain vaiheessa rekrytoinnissa keskitytään enemmän ihmisten verkostoihin kuin mitä tänään tehdään.

Saat muuten vastaavan kuvan omasta verkostostasi täältä. Kun seuraavan kerran haet töitä, laita kuva hakemuksen liitteeksi, jos toimenkuvan kriteereissä on mainittu verkostoituminen. :)

Viime aikoina ihmiset ovat löytäneet LinkedIn:in: keskusteluryhmät ovat heränneet eloon ihan uudella tavalla. Viime viikolla latasin N9:iin meein-nimisen palvelun, joka tuo LinkedIn-päivitykset helposti seurattavaan muotoon kännykkääni, mikä sai minut innostumaan virran seurannasta uudella tavalla. Hieman minua häiritsee se, että osa ihmisistä tuo kaiken Twitter-virtansa LinkedIn:iin, jolloin siellä on paljon "kohinaa" ja turhaa tietoa: minun mielestäni esim. Foursquare- tai HeiaHeia-päivitykset eivät kuulu ammatilliseen viestintään - ellei satu olemaan urheilija tai esiintyjä, joka haluaa kertoa, missä on käynyt esiintymässä.

Kirjoittelen statuksia ehkä pari kertaa kuukaudessa, muuten LinkedIn-statuksiini päivittyvät automaattisesti

• linkit englanninkieliseen blogiini ja
• tweetit, joissa on #in-tunnus.

Myös uudet SlideShare-esitykset ja tämän blogin päivitykset näkyvät toisaalla profiilissani. Keskustelimme koulutuksissani myös suosituksista. Niitä voi myös kerätä LinkedIn:iin, sekä henkilökohtaiseen profiiliin että yrityksen profiiliin (organisaatiolle voi perustaa profiilin kuka tahanssa, jolla on käytössään organisaation sähköpostiosoite, mikä on hieman hankalaa mm. isoissa valtion ja kunnan organisaatioissa, joissa on käytössä sama sähköpostiosoite). Kun suositukset annetaan omalla nimellä omalle ammatilliselle verkostolle ne eivät ole vain kauniita sanoja vaan täyttä totta: kuka haluaa tahrata oman maineensa suosittelemalla ihmistä, jonka takana ei oikeasti seiso?

Ketkä LinkedIniä Suomessa käyttävät selviää tästä infograafista.

Infograafin lopussa on hauska hintavertailu työpaikkailmoittelun hinnoista. LinkedIn on selvästi halvempi kuin Oikotie ja Monster, ja LinkedIn:ssä kohdistus on luultavasti osuvampaa. Itse en kyllä kauheasti suomalaista LinkedIn-mainostusta näe, joten joko olen tullut mainonnalle sokeaksi, en kuulu mainostajien kohderyhmään, tai sitten LinkedIn:iä ei vielä paljon käytetä.

Suomessa on tällä hetkellä auki:

• 4 controllerin paikkaa
• työpaikkoja, joiden kriteereissä on mainittu: 
• social media 7
• programming 21
• marketing 22
• design 46

Vaikka opetuspuoli on hyvin edustettuna LinkedIn:ssä, heitä ei sitä kautta osata rekrytoida, yhtään teacher tai teaching -paikkaa en löytänyt, myöskään lakimiehiä ei Suomessa haeta LinkedIn:in kautta.

Ehkäpä kieli karsii mainontaa, LinkedIn kun sallii vain englanninkielisen mainonnan? LinkedIn:ssä voi toki mainostaa myös muuta kuin avoimia työpaikkoja, mutta itse muistan vain yhden tapauksen, jossa LinkedIn-mainos toimi minuun: kuulin Inforte-seminaareista ensi kertaa LinkedIn:ssä 2009 ja minkä jälkeen aloin käydä niissä.

Mitä sinä pidät LinkedIn-palvelusta, onko siitä ollut sinulle hyötyä?

Sattumia some-sopassa

Tämä kirjoitus on alunperin julkaistu kolumnina

 Suur-Jyväskylän lehdessä 15.2.2012

Kun puhun sosiaalisesta mediasta eli somesta, en tarkoita niinkään nettipalveluita vaan entistä avoimempaa kulttuuria, jonka uudet helppokäyttöiset työkalut mahdollistivat. Siinä missä ennen tieto oli valtaa, jota ei haluttu jakaa, niin nyt pyritäänkin verkostojen valtiaaksi. Tykkäyksiä, kommentteja ja seuraajia saa mielenkiintoisen sisällön avulla. 

Verkostoitumiskykyä arvostetaan eri työtehtävissä. Nyt työnhakijat tai palkankorotuksen pyytäjät on helppo ryhmitellä vaikka seuraajien, suositusten tai bilekuvien määrän mukaan... On olemassa myös palveluja, jotka mittaavat ihmisten merkittävyyttä mielipidevaikuttajina, sillä somessa lähes jokaiseen ongelmaan ja tarpeeseen on ratkaisu ja kaikki löytävät itselleen samanhenkistä seuraa.

Esimerkiksi ravintolasuosituksia löytää eat.fi-palvelusta, kuntoilukavereita HeiaHeiasta ja sienitietoa Sienikirjasta,joka on eräs Wikipedian sisarprojekti. Blogeista taas löydät vaikka Hellapoliisin ruokaohjeet, MouMoun tyylivinkit ja esittelyt Nörttityttöjen erikoisista harrastuksista. Hessu kertoo podcast-kahvilassaan teknologiakuulumisia ja Haloefekti twiittaa maailman uutisia. Youtube korvaa ohjekirjat ja televisio-ohjelmat ja Skypen avulla mummot pääsevät lukemaan satuja lapsille. Flickr-kuvapalveluun kokoontuvat sulassa sovussa niin pilvenpiirtäjäfanit, nukkekotiharrastajat kuin kylpyankkakeräilijätkin kokoelmiaan esittelemään, uudessa Pinterest-palvelussa taas vaihdellaan mm. sisustusunelmia ja käsityöohjeita. Facebookissa tiedottavat yhdisten ja yritysten lisäksi myös Jyväskylä ja Laukaa.

Vuodenvaihteessa kerroin perheelleni Facebook-kaveristani, joka oli ollut monta päivää ilman sähköä. Missä hän asuu, minulta kysyttiin. Ei aavistustakaan, jossain Tampereella päin varmaan. Keitä sitten ovat nämä ”kaverit” joista emme juuri mitään tiedä, eihän meillä ennenkään sellaisia ollut? Olipa hyvinkin: me törmäsimme satunnaisesti näihin ihmisiin turuilla ja toreilla, lomakohteissa, sukujuhlissa ja luokkakokouksissa. Jos nyt otamme nämä vanhat naapurit, työ- ja koulukaverit osaksi arkeamme, voimme vaihtaa torikuulumisia entistä useammin. Kun sattuma sitten tuo meidät vaikkapa samaan junaan, voimme hetkessä sopia treffit ravintolavaunuun.

Serendipiteetti, joka on suomennettu hauskasti sattumahdollisuudeksi, onkin sosiaalisen median parasta antia. Löydämme uusia ihmisiä, joita kiinnostavat samat asiat kuin meitäkin tai uusia piirteitä vanhoista tuttavistamme. Jos tartumme näihin mahdollisuuksiin, saamme uusia ystäviä, pomoja, harrastuskavereita, jopa puolisoja ♥! 

Odotatko siis onnenpotkua vai autatko sattumaa olemalla siellä, missä tapahtuu?

Top10: haastatteluja, haastatteluja (10)

Eilen kerroin uudesta sarjasta, jossa esittelen kaikkien aikojen suosituimmat blogipostaukset tässä blogissa. Listan kirjoitukset on kaikki kirjoitettu tänä vuonna, ja suurin osa alkuvuonna. Uusista postauksista mukaan pääsi vain Jarmo Lahden haastattelu, mikä johtunee ehkä siitä, että hän on hyvin verkostoitunut somessa, ja kertoi haastattelusta mm. omassa blogissaan :). Jos missasit haastattelun, lue täältä mitä Jarmo Lahti kertoi somen käytöstä toimittajan työssä tai Jarmon omaa bloggausta hänen aiemmista haastatteluistaan.

Vuoden aikana tein muitakin haastatteluita, HeiaHeian Jussi Räisänen kertoi siitä, miten startup-yritys käyttää somea ja Outi Lammi kertoi mm. ihmisten pahimmista virheistä PowerPoint-esityksissä.

Mutta haastateltiin minuakin :). Outin blogissa kävin kertomassa wikeistä.

Perinteisessä mediassakin pääsin ääneen, kerroin mm. Yle Puheessa ja Kymenlaakson radiossa kuntien somen käytöstä, uudesta yrityksestäni Keski-Suomen yrittäjien lehdessä, some-intohimoistani Laukaa-Konnevesi-lehdessä ja nukkekotiharrastuksesta Nukkekoti-lehdessä, Lahden radiossa ja Etelä-Suomen Sanomissa. Sunnuntaisuomalaisessa minä ja Twitter-kirjan kirjoittanut Maija Haavisto kerroimme nörteistä ja nörttiteemaa jatkan, sillä olen luvannut kirjoittaa uuteen Nörttitytöt-blogiin. :)

Sosiaalinen media ja rekrytointi by @tar1na

Valmistelen koulutusmateriaalia esimiehille ja törmäsin tähän Teemu Arinan tuoreeseen esitykseen, josta bongasin taas itselle uusia palveluita, kuten esim. terveelliseen ruokavalioon kannustava Foodzy (voi itku, tässä sitä sitten on palvelu, johon kuuluu oikeasti kertoa mitä söi aamupalaksi), TaskRabbit, josta voi hankkia esim. ihmisiä hoitamaan joululahjahankinnat ja -paketoinnit puolestasi (joskus olen nähnyt suomalaisenkin version samalla idealla, mikähän se mahtoi olla?), erilaiset CV-palvelut (jopa CV:n yhteisöllinen parantelu), Kloutin kilpailijat PeerIndex ja EmpireAvenue. Onhan näitä palveluita joo, eikä niitä kaikkia millään ehdi seurata, mutta kiva kun Teemu oli ottanut HeiaHeiankin esimerkkeihinsä. :)

Sosiaalinen media & rekrytointi

View more presentations from Teemu Arina

Mitäs sinulle jäi mieleen?

MarsMars - varusmiehet liikkeelle somen avulla

Haastattelin taannoin HeiaHeian Jussi Räisästä, ja vihjaisin silloin julkistusta odottavasta mielenkiintoisesta projektista. Silloin jouduin pitämään vielä suun supussa, mutta nyt hehkutan senkin edestä, sillä Netprofile julkaisi eilen tiedotteen MarsMars-palvelusta. :)

Puolustusvoimat kokeilee HeiaHeia-alustalle rakennettua some-liikuntapalvelua kutsunnoissaan. Eilisissä Ylen uutisissa näytettiin mallia Kangasalta, jossa Jussi oli mukana kutsunnoissa palvelusta kertomassa (kohdassa 0:13:25).

Kutsunnoissa tulevat varusmiehet arvioivat nykyisen kuntotasonsa ja määrittelevät sen jälkeen oman tavoitekuntonsa. Nämä tiedot täyttämällä MarsMars-palvelu tarjoaa jokaiselle yksilöllisesti räätälöidyn harjoitusohjelman, jonka on suunnitellut Urheilukoulu ja Pääesikunnan henkilöstöosasto. Harjoitusohjelmaan kuuluvat suoritukset voi tämän jälkeen kirjata HeiaHeiaan ja kannustaa siellä myös kavereita, esim. virtuaalisilla sotilaskotimunkeilla :).

Kutsuntojen yhteydessä käyttöön otettavalla palvelulla halutaan houkutella liikunnan pariin etenkin niitä nuoria, jotka eivät harrasta säännöllistä liikkumista.

Jussi Räisänen kommentoi MarsMarsia näin:

”Puolustusvoimien ja kansanterveyden kannalta on tärkeää, että liikunnasta tulee elinikäinen tapa. Meillä on paljon nuoria, joilta puuttuu kokonaan myönteinen kokemus liikunnasta – pysyviä elämäntapamuutoksia syntyy vain, jos liikunta on hauskaa. HeiaHeian tavoite on tehdä liikunnasta hauskempaa yhteisöllisellä ja pelimäisellä nettipalvelulla, joka motivoi kaikentasoisia liikkujia. Olemme tässä onnistuneet: meillä on yksin Suomessa jo satatuhatta käyttäjää eri ikäryhmistä. Puolustusvoimien kanssa olemme nyt keskittyneet muokkaamaan palvelua erityisesti kutsuntaikäisten tarpeisiin"

Lopuksi vielä onnittelut Netprofilella ja HeiaHeialle, jotka saivat eilen mainetta ja kunniaa myös toisaalla: MTL Communications Awards -palkinnon BtoC -kategoriassa jaettiin kaksi palkintoa. Toinen meni Netprofilen H2 Wellbeingille suunnittelemalle kampanjalle HeiaHeia, sohvaperunat liikkeelle ja toinen Milttonin Finnairille suunnittelemalla Rethink Quality -kampanjalle. Heiaheia-palvelun avulla on onnistuttu liikuttamaan tavallisia kansalaisia, ja palvelua käyttävät useat miljoonat ihmiset.

Ja nyt, marsmars liikkumaan :).

Startupeja, kuntoilua ja vähän someakin - haastattelussa @HeiaHeia :n Jussi

Viime kuussa esittelin Outi Lammin, jonka kanssa pidän Nettikahvillaa. Tänään esittelyvuoroon pääsee toinen kumppanini, HeiaHeian Jussi Räisänen :). Joten aloitetaanpas...

Heia Jussi! Luulen, että Suomessa on puhuttu tänä syksynä startupeista enemmän kuin koskaan. Jussi, olet mukana jo toisessa startupissa, miten sinä määrittelet termin ja onko sille jo vakiintunut suomennus?

Kun itse puhun startupista, yleensä tarkoitan sellaista yritystä, jonka liiketoiminta on vielä alkuvaiheessa ja joka tavoittelee nopeaa, yleensä kansainvälistä kasvua. Tällaisen firman kieli on usein muutenkin aika englantiin taipuvaista. Vakiintuneesta suomennoksesta en tiedä - olisi ihan kiinnostava tietää. Kasvuyritys on ainakin suomenkielinen sana, jota on viljelty aika taajaan viime aikoina.

Kerro ensimmäisestä yrityksestäsi?

Ensimmäinen yritykseni oli Smartner Oy, jonka perustimme opiskelukaverini kanssa 1999. Kyseinen firma erikoistui yritysten mobiiliratkaisuihin ja tarkalleen ottaen mobiilisähköpostiin. Yritys oli tuolla minun määritelmälläni startup, tavoitteemme oli tehdä "mahdollisimman iso juttu", toisin sanoen kasvaa kansainväliseksi tuoteyritykseksi. Sen onnistuimme myös tekemään, Smartnerin sähköpostiratkaisu oli jokusen vuoden päästä käytössä kymmenissä maissa eri puolilla maailmaa. Toki siinä tarvittiin kymmeniä tosi osaavia ihmisiä, taantumaa sietäviä pääomasijoittajia, onnea ja monta pitkää työpäivää. Yritys myytiin 2005 osaksi amerikkalaista SEVEN Networksia, joka on aivan mobiiliviestintäpuolen toimija. Itse lähdin pari vuotta myöhemmin uusiin kuvioihin, mutta tuo aikanaan perustamamme firma on tytäryhtiönäkin kasvanut jatkuvasti ja työllistää nyt noin sata ihmistä useissa maissa.Tuosta firmasta jäi tosi monta hyvää kokemusta ja pysyvä halu tehdä vielä lisää isoja juttuja.

Toinen startupisi on HeiaHeia, verkossa toimiva liikuntapäiväkirja ja verkostoitumispalvelu. Oletko huomannut muutoksia startup-piireissä yritystesi välissä? Onko esimerkiksi ympäristön suhtautuminen aloitteleviin yrityksiin muuttunut?

Huomattavasti. On ehkä vaikea nähdä muutosta kun on elänyt itse tässä startup-ympäristössä koko ajan, mutta varmasti nykyään ympäristö tuntee paremmin startup-ilmiön kuin tuolloin. Smartnerin perustamisen aikoihinkin oli kohtalaisen paljon pieniä startupeja, tuolloisilla termeillä ns. uusmedia- ja mobiilifirmoja. Yrityksen perustaminen oli kuitenkin monin tavoin vaikeampaa ja kalliimpaa kuin nykyään - esimerkiksi mitään pilvipalveluita ei käytännössä ollut, vaan serverit sun muut piti hankkia itse. Lisäksi Suomesta ei löytynyt juurikaan startup-kokemusta. Kävimme itse tuolloin juttelemassa kouralliselle hyvin kokeneita rahoitus- ja it-alan veteraaneja, ja heiltäkin saimme monta hyvää neuvoa liiketoiminnan rakentamiseen. Nykyään Suomessa on useita sarjayrittäjiä, joilla on taustaa vähintään yhdestä omasta startupista. Tämä on Suomen kokoisessa maassa valtava muutos ja tilanne paranee tässä suhteessa jatkuvasti.

Kehititte HeiaHeian alunperin omia tarpeitanne varten ja olette muuttaneet sen toimintaa omien käyttäjäkokemuksien takia myöhemminkin. Saattteko paljon palautetta muilta käyttäjiltä ja mitä kautta he teitä lähestyvät?

Saamme! Yleensä meitä lähestytään meilitse tai Facebookissa, joskus myös Twitterissä. Käyttäjäpalaute on meille todella tärkeää ja teimme taannoin erikseen vielä vähän laajemman käyttäjäkyselynkin.

HeiaHeia on peruskäyttäjille ilmainen, mutta yritykset ja muut organisaatiot voivat ostaa siihen maksullisia ominaisuuksia, joilla voi toteuttaa mm. erilaisia kuntoilukampanjoita. Keväällä kerroit minulle isoista ja mielenkiintoisista kampanjoista - joko voit kertoa hankkeista julkisesti?

Meillä on tosiaan monta hanketta erilaisten terveys- ja liikunta-alan yhteisöjen kanssa, joille voimme tarjota tehokkaan sosiaalisen median työkalun. Näistä tulemme tekemään julkistuksia lähiaikoina. Yrityspuolella meillä on useita asiakkaita ja tarjoamme siellä SaaS-mallilla yrityskohtaista näkymää HeiaHeiaan. Tuote on varsin suosittu ja tulokset yrityskäytössä lupaavia. Mehän pyrimme tarjoamaan kustannustehokkaamman ja monipuolisemman tavan liikuttaa yhteisön jäseniä ja siten parantaa heidän hyvinvointiaan.

Minun pitää siis itsekin vielä pitää suu supussa... HeiaHeia on sosiaalisen median palvelu. Miten tärkeänä pidät somea aloitteleville yrityksille?

Riippuu varmasti yrityksestä ja yrityksen tavoitteista. Oma kokemukseni on, että some on erittäin tärkeässä roolissa kun pyritään saamaan omia viestejä vaikkapa erilaisten avainkäyttäjien kuuluviin. Lisäksi se on osaltaan erinomainen tapa seurata mitä muut toimialan firmat ja vaikkapa kilpailijat tekevät.

Some-asiantuntijana käytän monia some-palveluita. Olin hyvin yllättynyt siitä, miten ei-niin-hörhöt kaverini ovat ottaneet HeiaHeian omakseen. Mikä on mielestäsi sen suosion salaisuus?

Uskon, että HeiaHeiassa motivoi helppokäyttöisyys, rentous ja yhteisöllisyys. Haluamme pitää palvelun jatkossakin hauskana ja motivoivana palveluna kaikenlaisille liikkujille.

Jääkö sinulle aikaa HeiaHeian ja kuntoilun jälkeen someiluun? Mikä on suosikkipalvelusi ja miksi?

Täytyy sanoa, että liikunnan ja HeiaHeian ohella aika menee sosiaaliseen elämään mielellään muualla kuin somessa :). Facebookin kautta jonkin verran seuraan mediaa - arvaisin, että noin 1/3 lukemistani uutisista on FB-virrasta bongattuja otsikoita. Juuri nyt seuraan mielenkiinnolla Flockler-nimistä palvelua, joka tuo aika mielenkiintoisia juttuja mediakenttään.

Kiitos vinkistä, pitääpä tutkia itsekin tuota Flockleria. :) Haluatko kertoa blogini lukijoille vielä jotain?

Suosittelen kaikkia tutustumaan HeiaHeiaan. Mikäli palvelu on jo tuttu, kannustan kutsumaan vaikkapa jonkun etäämpänä asuvan ystävän tai sukulaisen käyttäjäksi palveluun. Liikuntamotivaatio on yksi parhaista lahjoista lähipiirille!

Kiitos haastattelusta!

Kiitos itsellesi!

 Jos sinulla heräsi nyt mielenkiinto HeiaHeian yritysominaisuuksia kohtaan, voit ottaa yhteyttä minuun tai Jussiin.

Verkko(kauppa)brändi by @anttileino

Tässä Antin esityksessä oli jotain ongelmia SlideSharessa, mutta ne kalvot, jotka näin, olivat hyviä, bongasin mm. HeiaHeian hyvänä esimerkkinä. :)

Verkko(kauppa)brändi

View more presentations from Antti Leino

Upota sivuillesi @HeiaHeia -ryhmien virtaa

Mini treasures wikistä puheenollen... MTW on läsnä vaikka missä some-palvelussa, ja tietenkin myös HeiaHeia:ssa, jossa meillä on pieni ryhmä. HeiaHeia:an on tullut uusi ominaisuus, jolla voin näyttää ryhmämme (julkisia) urheilusuorituksia tähän tapaan:


Hyvä Leo! :)

Fazerin Real - ryhmä on hieman isompi, siitä nappasin tämmöisen otoksen:



Enpä taida minä tuon ryhmän himoliikkujien listalle ikinä päästä, mutta onneksi MTW-ryhmässä olen sentään top-3:ssa :D.

Kunta @ some -koulutuspalautetta

Taannoin kerroin siitä, miten autan organisaatioita päivässä someen työpajassa. Yleensä suosittelen asiakkaitani tilaamaan ennen työpajaa koulutuksen aiheesta, otsikolla "Organisaatio @ some", missä organisaatio on esimerkiksi yritys, kunta, seurakunta, järjestö jne. Allaolevasta kalvosetistä pääset tutustumaan pakettiin paremmin.

Organisaatio@some by Piilotettu aarre

View more presentations from Johanna Janhonen

Olen pitänyt tämän koulutuksen jo aika monessa kunnassa, ja koska kunnat ovat siitä mukavia asiakkaita, ettei niillä ole kovasti liikesalaisuuksia, jaan teille nyt neljän kunnan palautetta, eli vastauksia kysymyksiin:

Mitä jäi mieleen?

-hyvä kokonaiskuva somesta: pitkä lista some-mahdollisuuksia ja erilaiset käyttötarkoitukset
-pitää laatia strategia ja sen perusteella ohjeet
-sekavaa, pitää miettiä miksi lähdetään mukaan
-mielenkiinto heräsi, tietoa täytyy saada vielä lisää
-pitää yhdessä miettiä tältä pohjalta mitä tahdotaan ja tehdään
-vaikka mahdollisuuksia ja kanavia on valtavasti, some ei tavoita kaikkia ryhmiä
-uudet vieraammat palvelut, uusi näkökulma kaupunkiin
-mennään kaupunkina suunnitelmallisesti Facebookiin, ei sokkona!
-vaatii suunnitelman ja viestintävastaavan
-tietomaailma on muuttunut, miten otetaan se eri tavalla haltuun (tiedonhankinta, viestintä, markkinointi)
-runsaudenpaljous, paljon esimerkkejä, ajan kanssa täytyy miettiä mikä hyödyttää juuri meitä
-hyvä suunnittelu, ohjeet ja resurssointi on kaiken A&O
-some on yksi informaatiokanava
-hirvittävästi mahdollisuuksia, mikä on järkevää/tarpeellista?
-työläs juttu, kun on pieni henkilökunta ei kellään ole aikaa päivittää ja korjata virheitä
-somen laaja sisältö, jota en osannut kuvitella
-vie paljon aikaa
-kaupungin virallinen sivusto on ja pysyy
-Facebookin erilaiset profiilit, sivut ja ryhmät & käyttäytymissäännöt
-some on mullistamassa viestinnän kenttää
-pitäisi olla aikaa tutustua eri some-kanaviin
-kaupungilla olisi mahdollisuus valjastaa some-kenttää hienosti markkinoinnin ja viestinnän käyttöön

Mitä haluaisit kokeilla?

-wikin käyttö esim. sisäisten julkisten ohjeiden tuottamisessa
-Facebookia
-wikin käyttö intrassa, löytyisikö useita päivittäjiä?
-kaikkea voisin kokeilla yksityishenkilönä, töissä pitää harkita mitä hyödynnetään
-sähköpostin korvaaminen some-työkaluilla
-somen käyttäminen tiedottamiseen ja palautteen keräämiseen
-Twitteriä, Facebookista ja blogeista onkin jo kokemusta
-some tiedotuksessa ja vuorovaikutuksessa (esim. ideointi, kurssitoiveet kansalaisopistoon)
-Twitter, wiki, Facebook, ryhmätyökalut
-vuorovaikutteisuuden lisääminen asioiden valmisteluvaiheessa, saada kuntalaisten ääni kuuluviin
-blogi, esim. johtoryhmälle tai hakuverkolle
-en halua kokeilla mitään, en halua nimeni esiintyvän ainakaan naamakirjassa
-yksinkertaisia asioita
-muutamaan sivuun aion tutustua
-karttapalvelut
-interaktiivisuus asiakkaiden kanssa
-aluesivut eri kaupunginosille voisi tehdä wikillä, nyt menee paljon rahaa niihin
-aluelehdet paper.li-palvelulla
-videokokoukset aluetoimikunnilla
-Twitter kaupungin käyttöön
-HeiaHeia, LinkedIn
-HeiaHeia voisi olla hauska henkilöstön kannustin liikuntaharrastuksessa, sitä voisi kokeilla!
-reititys ja mobiilipuhelinpalvelut
-ryhmätyöskentely wikissä, lausunnot aluetoimikunnissa
-monia mahdollisuuksia, jotka voidaan kätevästi yhdistää kokonaisuudeksi -> kaupungista voidaan tehdä entistä tykätympi!
-paljon mahdollisuuksia kuntalaisten osallistamisessa
-somen rooli osallistumiseen rohkaisemisessa, esim. kannustus kulttuurin harrastamiseen
-sisäinen tiedotus yksikkötasolla

Mikä pelottaa?

-miten henkilökunta ottaa tämän vastaan (muutosvastarinta)
-kokonaisuuden hallinta
-viestinnän laatu
-ei mikään!
-kanavien ajantasalla pitäminen
-jääkö vain yhden ihmisen harteille?
-miten taataan jatkuvuus?
-vaihtoehtoja on paljon, miten valita sopiva?
-ajankäyttö, työajan ja resurssien riittävyys
-viestinnän vaatima aika - mitä jätetään pois?
-miten saadaan selkeät pelisäännöt, kuka vastaa?
-ohjeistuksen onnistuminen ja henkilöstön sitoutuminen
-hallitsematon palvelujen käyttäminen, jos ylläpitäjä tai käyttäjät eivät hallitse pelisääntöjä
-moderointi
-hallitsemattomuus ja kiusanteko
-liiallinen informaatiotulva
-pelottaa ettei asiaa resurssoida/vastuuteta kunnan puolesta ja homma tyssää alkuunsa
-ei pelota, mutta olen varovainen
-negatiivisten palautteiden korostuminen
-yksityisyys
-virkatyö ja viihde menevät sekaisin
-väärää tietoa vaikea poistaa
-luotettavuus, ohjeitten puutteet ja ajan riittävyys
-odotan ohjeistusta, vaikea hahmottaa mitä voisin kokeilla, koska asia/aihe on minulle vielä uutta
-sääntöjen noudattaminen
-ajanpuute pelottaa: ei työpäivän aikana seurata ja vastata - onko otettava aikaa vapaa-ajasta!
-sinisilmäisyys, tietojen luotettavuus ja kaappausmahdollisuus
-sekoaako koko pakka? Mikä virallista, mikä kevyempää? Pysyykö ylläpitäjillä homma hanskassa?
-Innostusta riittää, riittääkö motivaatiota/osaamista?
-Kaupungin yhteinen kieli somessa
-Se, että kaikilla ei ole tahtotilaa lähteä hyödyntämään somea ja innokkaatkin lannistetaan vastarinnalla
-kaikki tieto, mikä itsestä on saatavilla verkossa - kun on sen kuvan sinne laittanut, sitä ei saa pois

Mitä muuta mielessä:

-Koulutuksen lähestymistapa on hyvä: lähdetään somen mahdollisuuksista liikkeelle, kerrotaan vaatimukset eikä pelkästään pelotella. Aiemmin törmännyt enemmän varoitteluun, kun tietoa ei ole.
-Mietityttää, miten ottaa kunnassa haltuun some, mihin toimintoihin se on hyödyllinen/tarpeellinen ja mihin sitä ei tarvita?
-Mietityttää, aktivoituisivatko yrittäjät keskustelemaan tai välittämään esim. täydennyskoulutustarpeita jonkun somekanavan kautta
-Parempi jättää hommat asiantuntijoille, väärinkäytökset pelottavat
-Yksityishenkilönä en halua edelleenkään olla somessa mukana - miten saan virkamiesminäni innostumaan?
-Netissä paljon mahdollisuuksia, miten ehtisi perehtyä niihin, saada eri jutut toimimaan itsellä ja omalla työpaikalla, mietityttää miten sosiaalityö voisi olla esillä ja miten (tuleva) työrooli onnistuu somessa, josta mitään ei saa pois
-Muutoksien nopeus mietityttää, tulee uusia juttuja niin nopeasti, miten pysyä perässä?

Joko olet löytänyt @HeiaHeia:n ?

Piilotettu aarre oli viime viikolla ensi kertaa edustamassa HeiaHeia:aa Jyväskylässä järjestetyssä konferenssissa yhdessä Jussi Räisäsen, yhden perustajan kanssa, eli nyt on hyvä hetki kertoa blogissakin meidän tuoreesta yhteistyöstämme.

Mutta nyt pääsin yllättämään itseni: enkö tosiaan ole kirjoittanut tässä blogissa aiemmin mitään HeiaHeiasta?

Käyttämistäni some-palveluista se on suuri suosikkini muutamasta syystä:

-toisin kuin useimmat muut, se on suomalainen (ja vieläpä kavereitteni perustama :) vaikka sitä usein luullaankin ruotsalaiseksi tai norjalaiseksi (heia heia on termi, jolla norjalaiset kannustavat hiihtäjiään)

-toisin kuin esim. Facebookissa tai Twitterissä, sillä on etukäteen määritelty puheenaihe (eli Jyri Engeströmin termein sosiaalinen objekti): kuntoilu

-sinne voi kirjautua esim. Facebook- tai Twitter-tunnuksin, mikä mm. helpottaa verkoston kasaamista ja salasanojen muistamista. Halutessaan omat tekemiset voi jakaa myös näissä palveluissa

-käyttäjä saa määritellä itse aika hyvin sen, mitä kellekin ja minnekin jakaa

-palvelun ilme on raikas ja siinä jaettavat virtuaalipalkinnot näyttävät hyviltä

Palvelun perusidea on loistava: esim. me suomaaiset liikumme ihan liian vähän ja kyllähän me sen tiedämme itsekin - tieto ei vaan saa aina meitä nousemaan sohviltamme. Sosiaalinen paine tai kannustus sen sijaan voi tehdä ihmeitä, minkä olen omakohtaisestikin huomannut. HeiaHeia siis ajaa tärkeää asiaa tuomalla liikuntaan iloa ja tekemällä meistä siten terveempiä.

Palvelu on käyttäjille ilmainen, joten voitte aiheellisesti ihmetellä minun rooliani HeiaHeia:n jälleenmyyjänä. Organisaatiot voivat ostaa palveluun paitsi mainoksia, myös omia tiloja, joiden avulla nostetaan sekä työntekijöiden kuntoa että yhteishenkeä. Jussi kertoi tosi mielenkiintoisista hankkeista eri organisaatioiden kanssa ja nyt harmittaa kun en saa niistä teille vielä kertoa. Siksi tyydyn esimerkeissäni vain tähän nyt pyörivään Fazerin kampanjaan, jossa Real-ryhmä jakaa ylimääräisiä kannustimia niille ryhmäläisilleen, jotka käyvät vastaamassa viikon gallupiin. Nam, kellehän minä tuon vihreän kuulan antaisin ja kuka ansaitsee palan suklaata...

Jos sinua siis kiinnostaa terveemmät työntekijät tai toimit kuntoiluun liittyvällä alalla, ota yhteyttä niin mietitään yhdessä, mitä kivaa HeiaHeia voisi teille tarjota.