Aina kannattaa juhlia: Piilotettu aarre 10 vuotta

Piilotetun aarteen brändi näytti aluksi tältä

Piilotettu aarre täytti eilen kymmenen vuotta. Merkittävä tapaus, sillä yrittäjyys ollut koskaan mun tavoitteena: "jonain päivänä minustakin tulee yrittäjä". Ei todellakaan. Halusin olla jonkinlainen asiantuntija, ehkä toimittaja, sillä halusin kirjoittaa, haavelin myös kansainvälisestä urasta. Niin minusta tuli ensin ulkomaankaupan merkonomi (= hallussa sekä kielet että luvut) ja sitten filosofian maisteri (matikalla aloitin, mutta tilastotiede vei mennessään, sivuaineina luin mytös ohjelmointia, hypermediaa ja tiedotusoppia). Opettajuus tai myyminen ei minua kiinnostanut ja esiintymisestäkin minulla oli aikamoisia kammoja.

Olin kuitenkin oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja pääsin kesätöihin Tampereen Nokialle, tekemään *koulutuskalvoja* GSM-rekistereiden toiminnasta (siis diasettejä, jotka muistaakseni myös printattiin). Työt jatkuivat opiskelun ohella, minusta tuli  projektikoordinaattori, toimin Artemis-työkalujen pääkäyttäjänä ja koulutin työkalun käyttöä, ulkomailla asti (Budapestissä). Mieheni patisti minua kuitenkin hakemaan töitä Jyväskylästä, lähempää hänen kotiseutuaan. 

Ajatuksia sometyöpajoista

Jätimme siis Tampereen taakse ja aloitin työt ohjelmiston laatuinsinöörinä. Työhön kuului laatusuunnitelman ja erilaisten prosessien tekemistä ja niiden seuraamista, mitttaamista - ja kouluttamista. Seuraavassa työssäni vastasin puhelinprojektin softabugeihin liittyvistä prosesseista, niitä kävin kouluttamassa Tokiossakin 10 viikon ajan, kun siellä tarvittiin apua. Tokiossa tutustuin mieheen, joka palkkasi minut kehittämään paitsi ohjelmistoprosesseja seuraavia mittareita myös tuomaan wikit organisaatiomme työkaluksi. Työni alkoi sillä, että selvitin parhaita käytäntöjä wikien hyödyntämiseen, edelläkävijät olivat Vancouverissa ja Southwoodissa Englannissa. Ja kun selvitystyö oli tehty, minä koulutin taas, niin etänä kuin livenäkin. Kappas, 11 vuotta Nokialla teki minusta aikuiskouluttajan. Esiintyminen ei ole vaikeaa, kun tietää, mistä puhuu.

Kun Jyväskylän Nokia päätettiin sulkea, olin hyvin surullinen: työskentely sisäisten sometyökalujen, wikien, blogien, mikroblogien, foorumeiden ja videoiden, kanssa oli ollut koko Nokia-urani mielenkiintoisinta aikaa. Ja nyt se loppui! 

Väärin Johanna, nythän se vasta alkoi!

Pohdin oman someyrityksen perustamista parin kuukauden ajan Protomossa Nokia-kollegani kanssa, mutta oman osaamisen kaupallistaminen tuntui haasteelliselta: miten se pitäisi hinnoitella ja paketoida? Myyminen ei ollut helppoa. Siksi tartuin mahdollisuuteen ja menin Ambientialle wikikonsultiksi Helsinkiin. Pian siellä kuitenkin huomattiin innostukseni someen ja minusta tehtiin somekonsultti Hämeenlinnaan. Ambientian asiantuntijoiden avulla paketoimme, hinnoittelimme ja markkinoimme osaamistani. Eihän se niin vaikeaa ollutkaan, kun joku näytti tietä! Aloin kuitenkin kaivata takaisin Keski-Suomeen ja kymmenen vuotta sitten minusta tuli Ambientian alihankkija, yrittäjä. Oho! Yritykseni nimi Hidden treasure - Piilotettu aarre oli yhdistelmä kahden blogini nimestä, toisen perustin Nokian intranettiin ja siinä toisessa blogissa vierailet parhaillaan. 

Yrityksen alkumetreillä minua työllistivät Ambientian asiakkaiden lisäksi myös puolipäiväinen sometutkijan työ Tampereen teknillisellä yliopiostolla. Parin vuoden mittainen SOITA-hanke vei minut myös Graziin, josta tarttui mukaani eräs seuraajilleni kovin tuttu hattu. Hankkeen perintöä on myös CMAD-tapahtuma, joka järjestetään tammikuussa jo kymmenettä kertaa. 

Kymmeneen vuoteen mahtuu lukemattomien somekoulutusten lisäksi (joista osan olen toteuttanut yhteistyössä verkostoni kanssa) myös 8 vuotta kolumnistina Suur-Jyväskylän Lehdessä ja pari vuotta Laukaan ekokoulun sometiedottajana. Wikipediaan ja Wikimediaan olen perehtynyt paitsi tuottamalla Wikipediaan asiakkaihini liittyvää sisältöä, mutta myös toimimalla vapaaehtoisena Wikimedia Suomen hallituksessa ja Tukholman Wikimanian somevastaavana.

Wikimania Gdansk 2010

Tänä syksynä olen tajunnut, että se, mitä minä Wikipediassa teen on globaalistikin aika harvinaista. Olen Wikipedia-toimittaja, joka tuottaa sinne asiakkaisiinsa liittyvää faktapohjaista ja Wikipedian sääntöjen mukaista sisältöä. Pitkä taustani ohjelmistopuolella on auttanut minua kirjoittamaan esimerkiksi monesta suomalaisesta it-yrityksestä, myös pörssiyrityksiä minulla on asiakkaina yli parikymmentä. Tällä hetkellä olen henkilöbrändännyt itseni somessa nimenomaan kaupalliseksi wikipedistiksi ja siksi minuun osataan ottaa yhteyttä myös ulkomailta.  

Yrittäjälle tärkein taito taitaa kuitenkin olla myyminen. Viime syksynä aloin myydä myös muiden osaamista verkkokauppani kautta. Tänä vuonna olenkin ollut hyvin iloinen siitä, että perustin kauppani kreivin aikaan. Kaupastani löytyy jo lähes 120 tuotetta, joista osa on piilossa (ne ovat niitä piilotettuja aarteita). Ja lisää tuotteita tuotan koko ajan muiden töiden ohella.

Yahoo-avatar 

Eilen pysähdyin juhlimaan ensimmäistä vuosikymmentäni yrittäjänä. Etäjuhliini kutsuin esiintymään yritykselleni tärkeitä henkilöitä. Myös vieraani ovat olleet pitkään ilonani ja tukenani yrittäjyyteni varrella. Juhlista jäi ihana tunne, jonka voimin jaksan taas jatkaa yrittämistä. Huomaan, että aina kannattaa juhlia, ja että myös etänä pystyy välittämään yllättävän paljon voimakkaita tunteita. 

Kiitos siis kaikille asiakkailleni, seuraajilleni, yhteistyökumppaneilleni sekä tukiverkostolleni. Teidän kanssa on hienoa tehdä töitä! Vaikka olen yksinyrittäjä, en suinkaan yritä yksin.  

Ja mitä tästä tarinastani voi sitten oppia? No vaikkapa että

• Työ tekijäänsä opettaa, uskalla siis ottaa vastaan erilaisia haasteita. Olen tehnyt monia asioita, joita olen pelännyt, mutta jotka jälkikäteen ajateltuna ovat muuttaneet elämääni ratkaisevasti. Vaikka se, että menin lukioaikana TET-harjoitteluun Radio Mafiaan ja matkustin ensimmäistä kertaa yksin Helsinkiin, nosti rohkeuteni tasolle, jonka ansiosta en ole pelännyt tarttua esimerkiksi toimittajien minulle heittämiin haasteisiin.
• Älä koskaan sano "en koskaan", kun uskaltaa mennä epämukavuusalueille, asiantuntijasta voi tulla myyjä - ja päinvastoin. 
• Omista vahvuuksista voi kasvaa tuotteita, joita kukaan ei ole keksinyt haluta. Niiden myyminen ei kuitenkaan ole välttämättä kovin nopeaa, sillä ensin pitää luoda kysyntä.
• Verkostot ovat elintärkeitä, kukaan ei menesty yksin. Kaikkien pitää rakentaa itse omat verkostonsa ja mitä laajemmat ne ovat, sen parempi. Laajuudella en tarkoita niinkään verkoston kokoa kuin sen monipuolisuutta: tutustu esimerkiksi eri-ikäisiin ihmisiin, myös oman toimialasi ulkopuolelta. Pidä verkostostasi myös huolta, vaikka tarjoamalla heille apua, inspiraatiota tai elämyksiä. 

Ammattimaista Wikipedian päivittämistä jo vuodesta 2010

Tässä kuussa tuli kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun saimme kuulla Nokian sulkevan Jyväskylän toimipisteensä. Työskentelin Nokialla sisäisten sosiaalisen median työkalujen pääkäyttäjänä ja kouluttajana ja työkaluista tärkeimpiä olivat wikit. Olin ollut aktiivinen Nokian sisäisissä somepalveluissa, mutta uutisen kuultuani aloin aktivoitua ammattiosaamiseni kanssa myös internetissä (harrastukseni kautta olin ollut aktiivinen). Yksi ensimmäisiä asioita oli Wikipedia-tilin perustaminen. Sitä aiemminkin olin Wikipediaa päivittänyt, mutta anonyymisti ip-osoitteen kautta.

Silloin en kuitenkaan osannut vielä kuvitella, että Wikipedian päivittäminen voisi olla osa työtäni ja kun asiaa, tilattua päivitystä, minulle ensi kertaa ehdotettiin, olin vähän kauhuissani. Eihän Wikipediassa saa mainostaa! No ei niin, mutta kyllä siellä silti yrityksistä voi kertoa.

YT:eiden alkamisen 10-vuotispäivän kunniaksi (olemmekohan ainoita, jotka juhlivat moista asiaa?) kokoonnuimme jälleen kerran yhteen. Tapaamisessa kerroin vanhoille työkavereilleni, mitä yritykseni tekee. Somekoulutukset olivat heille tuttu juttu, osallistuihan osa heistä niihin jo Nokia-vuosinakin, mutta

se, että joku voi tienata Wikipediaa päivittämällä tuntui ihan käsittämättömältä ajatukselta. 

Kuka siitä maksaa? Wikipediako?

No ei, vaan yhteiskunnallisesti merkittävät yritykset ja ihmiset, jotka

a) tahtoisivat, että heistä ylipäätään kerrotaan ainoassa edelleen päivitettävässä tietosanakirjassa

b) tahtovat, että heistä kerrotaan siellä merkittäviä asioita, ei pelkästään jotain yksittäisiä nostoja

Vuosien aikana olen päivittänyt jo yli 700 artikkelia suomenkielisessä Wikipediassa ja englanninkielisessäkin Wikipediassa jo sataa artikkelia. Päivitysten lisäksi opetan ihmisiä myös itse päivittämään Wikipediaa, eettisesti ja järkevästi.

Mutta edelleen yllätyn siitä, miten vähällä huomiolla Wikipedia kokoonsa ja merkittävyyteensä nähden on. Eilen twiittasin:

Mielestäni hankkeiden pitäisi hyödyntää Wikipediaa enemmän sen sijaan, että aina perustetaan nettisivut, joita ei parin vuoden päästä enää ole. Molempi parempi tietysti, mutta #Wikipediafi'sta tieto ei häviä. #hankeviestintä #viestintä

— Johanna Janhonen (@jjanhone) February 26, 2019

ja sain yllättävän paljon vastakaikua. Sen sijaan, että hankkeen edistämistä asioista kirjoitetaan vain nettisivuille, joiden ylläpito lopetetaan hankkeen päättyessä ja jotka ajastaan katoavat kokonaan bittiavaruuteen, voisiko osan sisällöntuotantoajasta käyttää Wikipediassa?

Entäs tutkimukset sitten, eikö niitäkin voisi tuoda koko kansan ulottuville Wikipediaan, sen sijaan, että niistä kirjoitetaan vain tiedejulkaisuissa. Kysypä vaikka kymmeneltä vastaantulijalta, ovatko he lukeneet viimeisen vuoden aikana enemmän Wikipediaa vai julkaisuja.

Wikipedian hyödyt pähkinäkuoressa:

1. Wikipedia on ainoa suomenkielinen tietosanakirja, jota edelleen päivitetään. Sitä pidetään puolueettomana alustana ja siihen luotetaan huomattavasti enemmän kuin muihin sosiaalisen median sisältöihin. Hyvä esimerkki luotettavuudesta on, että yritysten Wikipedia-artikkelien kattavuutta selvitellään Comprendin Webranking-tutkimuksessa. Vuodesta 1997 lähtien tehdyssä tutkimuksessa arvioidaan eurooppalaisten korporaatioiden nettisivuja ja muuta näkyvyyttä osakkeenomistajien näkökulmasta.

2. Wikipedia-näkyvyys generoi lisää näkyvyttä. Kiireiset toimittajat käyttävät Wikipediaa taustatietojen hakemiseen, mutta myös tutkijat, opiskelijat ja kirjailijat hyödyntävät sitä. Ehkä myös tubettajat :). Tubettajista puheenollen, olisi kivaa, jos he täydentäisivät YouTuben historia -artikkelia, jonka vähän aikaa sitten aloitin.

3. Wikipedia kuuluu, kuukaudesta vähän riippuen Suomen 5. tai 6. suosituimpien nettisivujen joukkoon. Myös Google arvostaa Wikipedia-sisältöä ja nostaa ne usein ensimmäisten hakutulosten joukkoon, mikä nostaa myös yrityksen uskottavuutta ja löydettävyyttä. Osa asiakkaistani onkin kertonut, että Wikipedia tuo eniten liikennettä heidän verkkosivuilleen.

4. Wikipediaa käytetään päätöstenteon tukena, esimerkiksi kun mietitään lomamatkoja, uutta kotipaikkakuntaa, hankintoja tai sitä, missä yrityksessä haluaa työskennellä tai mihin haluaa sijoittaa.





Jos et tiedä, oletko sinä tai työnantajasi ns. wikimerkittäviä, niin siihen on aika helppo nyrkkisääntö: median kiinnostus. Jos sitä löytyy, mutta Wikipedia-näkyvyys ei ole toivotunlainen, ota yhteyttä, niin katsotaan voinko teitä auttaa.

Lue myös bloggaus: Mitä hyötyä Wikipedia-näkyvyydestä on

Kuvat: instagram.com/jjanhone

PS. Mun verkkokaupasta voi ostaa mm. tällaiset Wikipedia-koulutukset:

Johdatus Wikipediaan (tallenne)
Wikipedia viestinnässä (etäkoulutus verkossa)

Instagramissa henkilöbrändäämässä

Viime vuosina olen mietiskellyt henkilöbrändäämistä yhä enenevissä määrin. Kun minä olin työnhaussa pitkän Nokia-uran jälkeen vuonna 2009, netti ei tiennyt minun ammatillisesta osaamisesta juuri mitään. Olin kyllä innostunut kuin son...tsa työstäni sisäisen somen kanssa, mutta olin antanut Nokian pelottaa itseni tietoturvaohjeillaan ja katsonut viisaammaksi, ettei työasioista kannata puhua julkisesti.

Olen tekemässä itselleni visuaalista ohjeistusta ja siihen liittyen olen haastanut itseni tekemään vähän uudenlaista, henkilöbrändiin liittyvää, sisältöä someen.

Omia kasvojani olen tähän mennessä tuonut esiin nettisivullani, LinkedInin profiilikuvassa ja visuaalisessa cv:ssäni ja Suur-Jyväskylän kolumnin profiilikuvassa, muissa somepalveluissa mulla on piirretty profiilikuva. Selfiet eivät kuulu minun tyyliini, Facebook-profiilistani löytyy minusta vain yksi valokuva, Viestintä-Pirittan Pirittan joskus CMAD:ssa ottama. Instagramista ja Pinterestistä löytyy joitakin mun kuvia, muttei paljon niistäkään.

Jos siis saisin valita, esiintyisin somessa vain piirrettynä hahmona. Mutta koska minulla on myös sellainen periaate, että pistän itseni likoon koulutuksiani varten, aloin vastikään tehdä uudenlaista sisältöä.

Sain viime vuonna usealta taholta spontaania tunnustusta henkilöbrändini visuaalisesta ilmeestä. Tänä vuonna olen tehnyt asian eteen töitä uudella tavalla ja luonut mm. eri tarkoituksiin erilaisia mallipohjia. Tässä uusin, jossa tulee esiin monia tuttuja elementtejä. Kesän aikana tarkoitukseni on hioa ilmettä lisää, jotta syksyn #henkilöbrändi-koulutuksiin ja -valmennuksiin on taas uutta annettavaa. Koulutan yleensä isojen organisaatioiden kautta, mutta mietin, löytyisikö riittävästi kiinnostusta myös kokonaisuudelle, joka olisi hinnoteltu yksityishenkilölle sopivasti (hinta ois kymppejä, ei satasia). Tiedän, että jonkun verran kiinnostuneita löytyy, mutta onko niin paljon, että koulutus olisi myös mulle kannattavaa? Laita viestiä tai kommenttia, jos olet alustavasti kiinnostunut. Jos päätän alkaa edistää asiaa, kuulet siitä uutiskirjeessäni, joten pistähän se tilaukseen: bit.ly/aarreuutiset . Ja tämä on myös mun #päivänasu-kuva #asunipiilotettuaarre-haasteeseeni. Olen brändännyt itseni tuolla itävaltalaisella huopahatulla, joihin törmää aika harvoin. Hattu taas määrittelee aika paljon mun muuta edustuspukeutumista. Oikeasti olen aika värikäs pukeutuja, mutta työkeikoilla päävärini on usein musta tai harmaa. Tylsää? Ehkä, mutta se on sitä brändäystä, haluan, että ihmisten huomio kiinnittyy itse asiaan. #johannanmatkassa #johannajanhonen #naisyrittäjiensomehaaste #piilotettuaarrehaastaa #somepeli #asiantuntijasome

A post shared by Piilotettu aarre (@piilotettuaarre) on Jun 12, 2018 at 4:37am PDT

Jotta brändini säilyy ehjänä ja tunnistettavana, tein itselleni Canvaan kuvapohjat. Kurkkaa Canvasta lisää kuviani.

#yrittäjyys ajaa minut välillä #epämukavuusalue'elle, ja joudun mm. esiintymään valokuvissa ja videoissa kasvoillani, vaikken välttämättä haluaisi. Millaisia aitoja sinä joudut työsi vuoksi ylittämään? #henkilöbrändi #johannanmatkassa #johannajanhonen #asiantuntijasome #profiilikuva #canva #canvakoulutus #canvapohja #yrittäjä #yrittäjänelämää #naisyrittäjiensomehaaste #henkilöbrändäys #fmskuvapäivässä #fms_somethingblue #fms_blue

A post shared by Piilotettu aarre (@piilotettuaarre) on Jun 18, 2018 at 4:22am PDT

Tuntuuko omien kasvojen esille tuominen näin voimakkaasti luontevalta? No ei.

Voiko siihen tottua? Näköjään voi.

Kehitys kehittyy ja minunkin #henkilöbrändi'ni on saamassa graafisen ohjeistuksen. Amatöörinä sitä helposti häröilee ja tarttuu kaikkeen silmänruokaan, jota somepalvelut tarjoavat. Loppuuko häröily nyt, se jää nähtäväksi. Ja kannattaako sitä edes lopettaa? 👩‍🎨👩‍🎨👩‍🎨 #graafinenohjeisto #piilotettuaarretestaa #johannanmatkassa #johannajanhonen #somepeli #graafinensuunnittelu #graafinenilme #graafinenohjeistus #asiantuntijasome #henkilöbrändäys #somefi #somevinkki #sosiaalinenmedia #naisyrittäjiensomehaaste #kehityinstaajana

A post shared by Piilotettu aarre (@piilotettuaarre) on Jun 26, 2018 at 8:57pm PDT

Olen siis tekemässä itselleni graafisia ohjeita. Ne ovat aika valmiina päässäni, mutta nyt ajattelin dokumentoida ne myös näkyville.

Oletko sinä tehnyt itsellesi ohjeet? Minne ja millä formaatilla?

Aika harva tunnustaa rakentavansa henkilöbrändiään. Se johtuu varmasti osittain vaatimattomuudesta, osittain siitä, ettei sellaista ole totuttu näkemään. Brändäys on artistien ja julkkisten #media-suhteita, ei tavallisten ihmisten toimintaa? #sosiaalinenmedia antaa kuitenkin meille taviksillekin paikan näkyä. Uskallatko sinä hyödyntää tilannetta? 👋 👋 👋 #johannanmatkassa #johannajanhonen #henkilöbrändi #henkilöbrändäys #asiantuntijasome #asiantuntija #yrittäjä #yrittäjänelämää #konsulttilaiffii #konsultti #naisyrittäjiensomehaaste #artisti #artistimaksaa #julkkis #mediasuhteet #lehdistötilaisuus #vaatimattomuuskaunistaa #piilotettuaarretestaa

A post shared by Piilotettu aarre (@piilotettuaarre) on Jul 3, 2018 at 7:48pm PDT

Kurvisen Jarkko puhuu usein "epäreilusta kilpailuedusta", jonka itsestään melua pitävät asiantuntijat saavat. He peittoavat usein paremmat, mutta hiljaisemmat kollegansa. Mutta mitä epäreilua itsensä brändäämisessä sitten on? Eikös jokainen voisi sen halutessaan tehdä? Ihmisiä tökkii luultavasti se, että nämä "henkilöbrändit" eivät noudata sosiaalista normia, jonka mukaan omaa häntää ei saa nostaa.

Kirjoitan lisää aiheesta huomisessa Surkkarin kolumnissa, mutta otapa sinä nyt varaslähtö:

Yksi tapa aloittaa #henkilöbrändäys'tä on googlata itsensä. Se kannattaa tehdä ns. incognito-moodissa, eli tilassa, jossa Googlen hakuhistoria ei vaikuta hakuihisi. Kokeile sitä vaikka tuttavan kännykällä tai #Chrome-selaimella valitsemalla "Uusi incognito-ikkuna". Tarkastele sitten osumiasi – ovatko ne sellaisia kuin haluat, vai piilottaisitko mielelläsi osan? Kun minä olin työnhaussa pitkän Nokia-uran jälkeen vuonna 2009, netti ei tiennyt minun ammatillisesta osaamisesta juuri mitään. Olin kyllä innostunut kuin mikäkin työstäni sisäisen somen kanssa, mutta olin antanut #Nokia'n pelotella itseni #tietoturvaohje'illaan ja katsonut viisaammaksi, ettei työasioista kannata puhua julkisesti. Nokian intrassa kyllä kirjoittelin ahkerasti. Siksi netti on pullollaan osumia nukkekotiharrastuksestani. Jippii – esitäpä siinä nyt sitten vakavasti otettavaa asiantuntijaa, jos ainoat osumat ovat jotain #leluja. Nukkekoti-Johannaa en voinut piilottaa, joten hyödynsin sitä – perustin portfoliokseni Mini treasures wikin, jonka avulla saatoin näyttää, miten hyödynnän sosiaalista mediaa kansainvälisen sivuston markkinoinnissa ja miten perustin sen ympärille yhteisöjä. Yritin saada sivuston avulla myös tuottoja, mutta huomasin, miten paljon #affiliatemarkkinointi olisi vaatinut – Pinterest löi läpi minun kannaltani pahaan saumaan. No se on toinen tarina se. Milloin sinä viimeksi googlasit itsesi? 🔎 🔎 🔎 #piilotettuaarretestaa #johannajanhonen #henkilöbrändi #googlaus #asiantuntija #asiantuntijasome #työnhaku #nettipresenssi #nukkekoti #somefi #nokia #johannanmatkassa

A post shared by Piilotettu aarre (@piilotettuaarre) on Jul 9, 2018 at 10:41pm PDT

...ja googlaa itsesi!

Hauskaa henkilöbrändäystä ja tervetuloa seuraamaan, miten pistän itseni likoon!

Mistä keksin nimen Piilotettu aarre?

Minulta kysellään välillä yritykseni nimen historiaa ja tänään on hyvä päivä kertoa siitä lisää. Osallistun nimittäin Instagramissa #fmsphotoaday-haasteeseen ja päivän teema on my name.

Aloitin ensimmäiset harrastusaiheiset blogini 11 vuotta sitten. Työhöni liittyvän blogin taas avasin alkuvuonna 2008 Nokian intranettiin ja vaikka olinkin blogannut pitkään, se oli aika jännittävää. Ennenkuin aloitin, luin muiden blogeja. Bloggaajien joukossa oli joukko (yhä) hyvin aktiivisia nettivaikuttajia ja heidän seuraan liittyminen vähän hirvitti: onko minulla mitään asiaa. No tuntuihan sitä olevan. Lähtiessäni Nokialta 7 vuotta sitten otin vanhat postaukset talteen ja jaan teille nyt ekan bloggaukseni, jossa kerroin siitä, miten bloggaaminen oli muuttanut kommunikoimistani, annoin vinkkejä blogin perustamiseen ja kerroin myös piilotetun aarteen nimen tarinan, johon liittyy paitsi iloisia merirosvoja myös eräs timantti. Bloggauksessa on joitakin kirjoitusvirheitä, mutta enhän minä niitä enää raaski korjata. :)

Kuva #fmskuvapäivässä-haasteeseen

GIVING BIRTH TO A BLOG 

Favorites 0
By Janhonen Johanna (Nokia-D-MSW/Jyvaskyla)
on January 15, 2008 9:50 AM
Permalink | Comments (4) | TrackBacks (0)

I made a New Year's promise: to live like I teach. I'm communication specialist and I have promoted wiki usage for a long time but blogs are something new for me. But don't misread me, this is my 5th blog already... My 1st blog was in Nokia intranet (do you remember Sharing Adventures via Lifeblog?), but since then I've been only in Internet blogging about my private life and hobbies (crafts).

Blogging has changed my way of communicating permanently, I am not emailing my family anymore, I'm not updating my homepages and I seldom use my photo galleries. Also the discussion forums have changed after most of us started our own blogs, part of the discussion moved to blogs and now everyone is more free to follow only the persons they are interested.

I feel confident that sooner or later the blogs will change Nokia's communication culture too. So join me while I'm learning to use a blog also for my work! 

In the first blog entry I tell what to do before establish a blog.

• Use the training material available in intranet. I really liked this elearning (if the link is not working, you'll find it from LMP with the name "Towards an internet company ways of working: Wiki & Blog e-learning"). From here you find internal blogging guidelines. 
• Familiarize yourself to other Nokia blogs. Pick the interesting blogs and start following them with help of RSS feeds. Or follow them all from NPlanet which is the blog of the blogs. 
• Think, think, think - what do you want to do with your blog, who will be your audience and what will be your message? Blogging takes time and people get bored to blog when they don't get any feedback. 
• You also need to give name to your blog before it's born. I noticed that our managers use their own forenames (e.g. Olli-Pekka's blog). I'm not that known (yet;) so I forgot Johanna's blog (we are "only" 184 in Nokia according to Phonebook). Some people have named their blogs according to organization (which may not be so good idea since they keep changing). Some names come from the area they are handling (e.g. Games blog) while others sound funny (e.g. The Red Pill). Eventually I christened my blog "Hidden treasure" which can refer to the fact that we have always too much information available (and too many places where to put it) which makes the searching difficult and when we finally find what we are looking for, we are like the happy pirates in front of our chests. Besides communication and information management I am going to talk about my metrics in Diamonds tool (and diamonds are the girl's best friends...). 
• When you are finnished, order your own blog from here. 

PS. This was a really good day to start a blog, it's my birthday!

Categories: Blog, Web2.0 for dummies POSTED BY JOHANNA JANHONEN AT 4:26 AM

Wikittelyä Lontoossa - matkani kouluttajaksi

Terveisiä junasta! Olen matkalla Lontooseen, sillä huomenna alkaa #mywikiweek, mun wikiviikko. Osallistun ensin Wikimedia UK:n järjestämään kansainväliseen Wikipedia-kouluttajien workshoppiin (ma&ti), torstaina taas heidän Wikimedia-hallituskoulutukseensa. Perjantaista sunnuntaihin on vuorossa Wikimania, vuoden tärkein tapahtuma sadoille wikipedisteille ja -medisteille. Osallistuin vastaavaan tapahtumaan vuonna 2010 Puolan Gdanskissa, jossa sain suuren Wikipedia-herätyksen.

Hallituskoulutukset ovat yleensä kaksipäiväisiä, mutta tällä kertaa se on vain päivän mittainen, eli minulle jää myös vähän vapaa-aikaa. Se onkin kiva juttu, sillä olen lähes ensikertalainen Lontoon kävijä. Kävin siellä vuonna 2006, silloinkin wikien merkeissä. Haastattelin Nokian Southwoodin kampuksen väkeä siitä, miten he wikiä käyttivät, mitkä olivat heidän parhaita käytäntöjään ja toiveitaan. Vastaavia haastatteluja tein Suomen lisäksi myös S60 SW -organisaatiossa Vancouverissa ja Tokiossa ja niiden pohjalta kirjoitin ohjeistuksen siitä, miten Mediawikiä (valitsin sen meille alustaksi, toinen vaihtoehto olisi ollut twiki) käytetään. Policyyn kirjasin myös sen, mihin niitä ei saa käyttää - wikit eivät täyttäneet kaikkia arkistoinnin vaatimuksia. Selvitys opetti minulle paljon myös tietoturvasta, sillä kaikkea tietoa ei saanut Nokian intranetissäkään jakaa, vaan meillä piti olla myös projektikohtaisia wikejä.

Wikipedia-kouluttajien työpajaa odotan ehkä eniten, sillä harvemmin sitä toisia Wikipedia-kouluttajia pääsee tapaamaan ja koulutuskokemuksia vaihtamaan. Mietin taannoin koulututtajakokemustani ja sain ahaa-elämyksen: kouluttaminen on ollut osa työtehtävieni ihan ensimmäisestä Nokian kesätyöpaikasta lähtien (kesällä 1998): haastattelin silloin kollegoitani siitä, miten GSM-rekisterit käytännössä toimivat ja vaihtavat tietoja keskenään ja keräsin haastatteluni tulokset koko päivän koulutukseen. Sitten minusta tuli projektikoordinaattori, joka toimi Artemis-työkalujen pääkäyttäjänä. Ajoin raportteja tietokannoista ja toimin silloin tällöin myös kouluttajana. Alkuun kouluttaminen tuntui tosi vaikealta: en oikein pitänyt esiintymisestä ja tuntui epävarmalta käyttää muiden tekemiä materiaaleja - mikähän tämänkin kalvon idea oikein on? Toki meillä oli kouluttajien koulutuksia, mutta eihän niissä kaikkea oleellista huomannut kysyä. Pikkuhiljaa kouluttaminen alkoi kuitenkin sujua ja kouluttajaurani huipentui siihen, kun kävin kollegani Petran kanssa Budapestissä kouluttamassa, vuosi oli silloin ehkä 2001. Seuraavana vuonna muutin Jyväskylään ja aloitin uudessa roolissa, softan laatuinsinöörinä. Rooliin kuului mm. laatuprosessien (esim.katselmoinnit) määrittelyä ja koulutusta, mutta siinä vaiheessa olin jo niin innostunut kouluttamisesta, että koulutin huvikseni muitakin kuin minulle kuuluvia työkaluja. Tampereella olin päivittänyt jaokseni intranet-sivuja ja nyt halusin tuoda intranetin puhelinprojektimmekin käyttöön, sillä se oli minusta hyvä tapa jakaa tietoa.

Seuraavana työni softaerroreiden managerina vei minut jälleen ulkomaille, seitsemän keväisen viikon ajan olin Tokiossa erroreita manageeraamassa, mutta samalla myös koulutin työkaluja ja prosesseja. Tokiossa tapasin myös tulevan pomoni Jussin, joka oli innostunut wikeistä tuotekehityksen työvälineenä ja kesän jälkeen aloinkin perehtyä wikien maailmaan. Myöhemmin koulutin Nokiassa myös blogeja ja syötteenlukijoita.

Ensimmäisen Nokian ulkopuolisen some-koulutukseni pidin keväällä 2009 Lappeenrannan teknillisen yliopiston kautta, kun toimin intrablogituttuni-Minnan sijaisena ja törmäsin ensimmäistä kertaa Miiaan. Tehtyäni sinne uuden 3 tunnin some-koulutusmateriaalin päätin kouluttaa samalla setillä myös kollegani Jyväskylässä. Me olimme silloin kaikki yhdessä suuressa veneessä, miettien sitä, mitä tehdä kun työt Jyväskylän toimipisteestä loppuvat. Meille järjestettiin paljon erilaisia koulutuksia, mutta kuvaavaa on, ettei (ulkopuolinen) työnhakukouluttajamme ollut edes kuullut LinkedIn:stä, jota me nokialaiset olimme jo vuosia käyttäneet... Some-koulutukseni avasi monen kollegani silmät sille, miten some-työkaluja voi käyttää työssä ja sain siitä paljon hyvää palautetta (löydät suositukset LinkedIn-profiilistani). Nokia-kalvopohjat olivat olleet aika sitovia, mutta tuossa viimeisessä koulutuksessani irrottelin ja tein materiaalista värikkään ja visuaalisen - ja olin siitä hyvin ylpeä. Nykyään ko. materiaali lähinnä punastuttaa - tästäkö minä oikeasti tohkeilin?

Kouluttajana olen siis aika itseoppinut ja käytännönläheinen - opettelen ensin työkalun käyttöä ja kulttuuria, tarkkailen ja haastattelen muita käyttäjiä ja kerron sitten havainnoistani muille. Mielestäni asioita ei voi oppia vain lukemalla muiden kokemuksista, vaan pitää heittäytyä itsekin mukaan. Vaikka netti on pullollaan hyvää ja opettavaista sisältöä, uskon yhä koulutuksiin, siihen, että joku kahlaa ja omaksuu valtavan määrän tietoa ja suodattaa siitä oleellisen yleisölle, ottaen huomioon heidän taustansa ja tarpeensa.

Seuraapa siis ensi viikolla matkaani somessa, korkkasin äsken #mywikiweek -tagin Instagramissa, Wikimanian häsä taas on #wikimania2014.

Yritys hyvä yksitoista #yrittäjänpäivä

Tänään on yrittäjänpäivä ja sen kunniaksi jaan teille 11 yrittämiseen ja yrityksiin liittyvää linkkiä.

Siis "yritys hyvä yksitoista" olkaa hyvä:

1. Mikä ihmeen yrittäjänpäivä: "Yrittäjän päivää on vietetty vuosittain syyskuun 5. päivänä vuodesta 1997 alkaen. Säätiön anomuksesta 5.9. on merkitty almanakkaan merkkipäiväksi."
2. Yrittänyttä ei voiteta: "yrittäjäystäväni ovat onnellisempia kuin suurin osa palkkatyössä olevista kavereistani. Rajaton intohimo omaan tekemiseen on kompensoinut yrittämiseen liittyvää epävarmuutta. "
3. Yrittäjänä Suomessa: ajatuksia viiden vuoden jälkeen: "Vaikka olisi minkälainen liikeidea, joka turvallisessa työpaikassa tuntuu räjähtävältä, on yksin yrittämisen aloittaminen todella pudotus kylmään veteen. Jos on nauttinut jonkinlaisesta asemasta, jossa on valmis organisaatio kaikkine tukitoimintoineen laki-, markkinointi-, myynti-, tuotekehitys- talousosasto jne. tulee varsin erikoinen tilanne kun enää puikoissa olet vain SINÄ. "
4. Ehkäpä uuden yrittäjän olisi siis hyvä saada vähän apua vanhemmilta yrittäjiltä? Apua tarjoaa mm. Yrityskummit.
5. Somestakin yrittäjät löytävät vertaisiaan, ystäväyrittäjiä. Rautasillan Eero Leppänen lanseerasi jo vuosia sitten käsitteen Friendtrepreneur, ystäväyrittäjät toimivat mm. Facebookissa (sivu voisi taas vähän aktivoitua, aiemmin siellä oli vuoroviikoin joku yrittäjä keskustelua johtamassa)
6. Kiitos kaikesta Nokia: "Jotkut jeesustelevat, että Nokian menetyksestä pitäisi suorastaan iloita, koska nyt on tilaisuus ruveta rakentamaan sen tilalle uutta. Mitä iloitsemista on siinä, että yksi suomalainen menestystarina on tullut tiensä päänsä ja tuhannet ihmiset ovat todennäköisesti pian vailla työtä? Tietenkin on pakko keksiä muuta, mutta antakaa meidän herranjumala ensin surra. [...] Sain uskomattoman kontaktiverkoston, joka on jo levittäytynyt ykkösketjun yrityksiin Suomessa ja muualla ja pitää edelleen tiukasti toistensa puolta." - tätä postausta todella moni entinen työkaverini jakoi somessa - Nokia is still connecting people. 
7. Onko elämää Nokian jälkeen? kyselin itsekin viime vuonna. Todistetusti on. Piilotettua aarrettakaan ei olisi, ellei Nokiaa olisi alasajettu Jyväskylästä 2009. Nokian rauniolta on noussut todella monta hyvää yritystä, olisi kiva jos joku listaisi ne kaikki :).
8. Uusia some-yrityksiäkin on taas syntynyt ja syntymässä. Alamme toimijoita on listattu mm. Yritysrekisteri-wikissä ja 
9. Google Drive -dokumentissa.
10. Yksi mielenkiintoisimpia on Arttu Silvastin Yhteisömanageri.fi. "tarkoituksenani on auttaa yrityksiä tai toimijoita olemaan paremmin vuorovaikutuksessa omien asiakkaidensa kanssa ja ottamaan tästä dialogista kaikki mahdollinen hyöty irti.  Pyrin keskittymään kotimaisiin musiikki-, media- ja pelialan yrityksiin tai toimijoihin."
11. Ja loppuun vielä vähän oman hännän nostoa: Piilotettu aarre, pian 3 vuotta vanha yritykseni auttaa mielellään uusia ja vanhoja yrityksiä someen liittyvissä asioissa koulutusten, sisällöntuotannon ja työpajojen avulla. Tieken mukaan vain 5% pk-yrityksistä käyttää sosiaalista mediaa, joten työsarkaa riittää.

Hyvää yrittäjänpäivää kaikille! Kauniin päivän saimme, juhlitaan sitä työn merkeissä. 

Lomaltapaluuta ja someuran alun muistelua

Mansikkakesä alkaa olla ohitse ja on aika palata työntekoon. Lomalla yritin noudattaa omia neuvojani siitä, miten lomalainen voi käyttää somea toisin. Neuvot innostivat muitakin, sillä ko. bloggaukseni taisi olla kaikkien aikojen jaetuin.

Näin elokuun alussa muistelin sitä, miten 7 vuotta sitten palasin kesälomalta. Lomani alkoi Tokiossa, jossa olin ollut koko kevään auttamassa paikallista puhelinprojektia softabugien metsästyksessä viemällä sinne prosessi- ja mittaamisosaamistani. Pitkän, 6 viikon kesäloman jälkeen, aloitin virkein mielin uudessa työssäni (suosittelen lämpimästi lomarahojen muuttamista vapaaksi). Aiemmat työni olivat sisältäneet mm. koulutusta, projektin seurantaa, työkalukehitystä, prosessien määrittelyä ja mittaamista, mutta uudessa työssäni sain käyttää kokemuksiani myös nettiharrastusteni parista.

Tärkein tehtäväni oli tuoda wiki tuhatpäisen tuotekehitysporukkamme käyttöön. Nokiassa käytettiin silloin vielä aika vähän wikejä, +Harri Lakkala ja Antti Helminen puuhailivat twikien parissa kun taas Matti Pärnänen oli valinnut S60-puolella alustaksi Mediawikin (Harrin ja Matin yhteisessä wikikoulutuksessa sain muuten idean harrastuswikistä, Nukkekotiwikikin on siis pian jo 7-vuotias). Jos joku headhuntteri (tai rekrytoija) muuten blogiani lukee, niin kannattaa käydä tutkimassa Antin ja Matin LinkedIn-profiilit, harvoin tuollaisiin sisäisen somen osaajiin törmää.

Wikialustoja tutkittuani valitsin Mediawikin ja kävin haastattelemassa wikiosaajia mm. Vancouverissa ja Southwoodissa, jotta sain Wiki Policyyni (organisaation yhteiseen wikiohjeistukseen) mukaan parhaimmat käytännöt. Tärkeää oli myös määritellä se, mitä wikissä ei saa tehdä, sillä kätevä työkalu innosti vähän liikaakin ja sillä haluttiin tehdä kaikki mahdollinen, eikä dokumentointiorganisaatiomme ollut vielä valmis wikiaikaan. Kaiken kaikkiaan +Jussi Hurmolan vetämässä tiimisssä oli hyvin innostavaa  työskennellä, koko ohjelmisto-organisaatiota palvelevassa iskujoukossamme oli mukana myös Jarkko Manninen ja +Ivan Kuznetsov, joista oli omassa työssänikin paljon hyötyä.

Aiemmin olin vaihtanut töitä Nokiassa parin kolmen vuoden välein, mutta seitsemässä vuodessa en ole vieläkään ehtinyt kyllästyä nykyiseen työhöni sosiaalisen median työkalujen parissa. Ne muuttuvat ja kehittyvät sellaista tahtia, ettei mukana vierivä kivi ehdi kerätä sammalta.

Tervetuloa siis opettelemaan kanssani uusia juttuja tänäkin syksynä! Syksyn uutuustuote liittyy sekin wikeihin, nimittäin Wikipediaan, josta olen kasaamassa uutta koulutusta.

4 vuotta Twitterissä - kokemuksia ja virran siivousta

Reilu viikko sitten juhlin vuosipäivää: olen ollut 4 vuotta Twitterissä. Liittymispäivämäärän minulle kertoo Tweetian, mobiliisovellus, jolla twiittailen N9:llä. Se kertoo myös, että twiittaan keskimäärin 5 kertaa päivässä.

Olin päässyt mikrobloggailun makuun Nokian sisäverkossa ja se oli todella mielenkiintoista, sitä kautta sai nopeasti vastauksia omiin kysymyksiin ja tutustui mielenkiintoisiin ihmisiin ympäri organisaatiota. Nelisen vuotta sitten olin kuitenkin YT-uutisten myötä havahtunut siihen, että minulla pitäisi olla netissäkin ammatillinen maine. Jos silloin googlasi minua, löysi vain paljon-paljon nukkekotisisältöä, lähinnä blogeistani ja Nukkekotiwikistä.

Nelisen vuotta sitten sosiaalinen media alkoi tulla tiedotusvälineisiin, ja lopullisen kimmokkeen liittyä Twitteriin sain Helene Auramolta, joka hehkutti Ylen puoli 9:n uutisissa sitä, miten Twitter tulee nyt Suomeen. Pakkohan se oli uskoa, mitä uutisissa sanottiin :). Vieläkin saa kyllä kuulla tasaiseen tahtiin, että nyt se Twitter oikeasti lyö läpi Suomessa...

Ja niin alkoi tutustumiseni Twitteriin. Kelasin juuri huvikseni seuraamieni ihmisten listan loppuun. Sen mukaan (lista ei ole ihan luotettava, sillä Twitterissä on bugi, joka saa aikaan sen, että ihmiset lakkaavat tahtomattaan seurata jotain tiliä, ja olen itsekin lakannut seuraamasta jotain tilejä, joita aluksi seurasin) aloin ensimmäiseksi seurata Linus Torvaldsia, sitten Nokialta tuttuja twiittaajia, muualta somesta tuttuja Halo Efektiä, Maurelitaa ja Stelloa, Tim O'Reillyä ja Yle X:ää. Olin YleX:n sadas seuraaja, mistä hyvästä Sippo haastatteli minua :). Seurasin myös Common Craftia (ja miestä sen takana, Lee LeFeveriä), jonka simppeleihin some-videoihin olin kovin ihastunut. Ensimmäinen suomalainen some-guru, jonka olen bongannut on Tuija Aalto. Keväällä 2009 luin Patrick O'Keefen kirjaa yhteisöjen johtamisesta, ja olin kovin iloissani, kun Patrick vastaili minun kysymyksiini Twitterissä.

Pikku hiljaa seurattavieni (ja seuraajieni) määrä kasvoi. Aloin seurata ihmisiä, joiden puheita kuuntelin seminaareissa tai joihin muuten vain tutustuin, ihmisiin, joiden nimiin törmäsin lehdissä tai joita Twitter tai seuraamani ihmiset tavalla tai toisella suosittelivat. Vuonna 2010 tutustuin #taskulounaisiin ja toin konseptin Jyväskyläänkin, esimerkiksi huomenna kokoonnumme #taskujkl-porukalla after work -tapaamiseen.

Minulle on kertynyt hyvin epämääräinen seurattavien joukko, noin 1400 tiliä, joiden twiiteistä vain murto-osan ehdin lukea. Samaa on liikkeellä myös muilla, pari kuukautta sitten nimittäin kysyin, kuinka moni noin 1500 seuraajastani lukee kaikki twiittinsä ja sain vain muutaman vastauksen. He ihmettelivät, että mitä järkeä on seurata jotakuta, jos ei oikeasti seuraa tätä. Hyvä kysymys.

Moni vannoo Twitter-listojen nimeen, ja sanoo, että niiden avulla he voivat erotella jyvät akanoista, mutta minusta on alkanut tuntua, että olisi paljon parempi seurata vain niitä jyviä. Tämän ajattelumallin olen oppinut Pinterestistä, jossa haluan seurata koko virtaani. Pinterest on siitä erikoinen some-palvelu, että siellä saa hyvin vapaasti valita, mitä virtaansa haluaa. Minun ei siis tarvitse seurata jonkun kaverini kaikkia pinnauksia, vaan voin valita seurantaani vain ne taulut, jotka minua kiinnostavat. Se, seuraanko jotakuta kaikissa somepalveluissa ei kerro siitä, olenko hänen kaverinsa vai en, vaan siitä, kiinnostaako minua hänen tuottamansa sisältö ko. palvelussa. Enhän minäkään odota kaikkien kavereideni olevan kiinnostuneita esim. nukkekotiharrastuksesta tai sosiaalisesta mediasta, kaveruus on paljon muutakin kuin toisten seuraamista somessa. Pinterestissä minua kiinnostaa esim. virkkaus, mutta jos johonkin tauluun ilmestyy yhden yön aikana  satakunta virkkauspinnausta, voi olla, että lakkaan seuraamasta sitä, jotta virtaani mahtuisi muutakin.

Olen siis aloittanut taas Twitterin siivoamisen. Aamuisin kelasin pari tuntia taaksepäin ja katsoin mistä asiosta ulkolaiset twiittaajat kirjoittivat, avasin heidän tilinsä ja luin 20 twiittiä taaksepäin ja päätin sitten kannattaako jatkaa seuraamista vai ei. En saa mitään kiksejä siitä, että itselleni vieras ihminen raportoi vaikka lounaspaikkojaan rapakon takana tai siitä, että jonkun tili on muuttunut Paperli-lehtiä suoltavaksi automaatiksi. Taannoin koitin ylläpitää kielitaitoani alkamalla seurata laumaa ruotsalaisia top-twiittaajia, mutta hypin heidän twiittiensä ohi, kun en tiennyt mistä he puhuivat - kymmenen twiittaajaa ei vielä vienyt minua Ruotsin twittauskulttuurin sisälle. Löysin myös monta palvelua, joita olen joskus käyttänyt ja joiden ilmoittelua olin turhaan jäänyt seuraamaan. Seurasin myös Wikipedia-aktiiveja, joita tapasin Wikimania-konferenssissa, mutta siivotessani huomasin heidän puhuvan aiheista, joista en ole innostunut tai käyttävän englantia enemmän muita kieliä, joita en ymmärrä: arabiaa, italiaa, espanjaa... Olen aina itsekin twiitannut kahdella kielellä, mutta nyt tein tietoisen päätöksen siitä, että @piilotettuaarre saa olla suomenkielinen tili ja @jjanhone niin englanninkielinen kuin mahdollista, sillä haluan kommunikoida sen avulla mm. @minitreasures-ihmisten ja ulkolaisten somettajien kanssa. Suomen kieltä voin huoletta käyttää @replyissä.

Kevätsiivouksen myötä Twitter-virrastani on tullut entistä houkuttelevampaa, joten suosittelen virran siivousta muillekin. Se kannattaa aloittaa läheltä: lue viimeiset twiittisi ja mieti, haluaisitko itse seurata vastaavaa sisältöä.

Some B2B-liiketoiminnassa by @jjussila

Monesti kuulee väitettävän, ettei sosiaalisen median palvelut sovellu B2B-yrityksille - heillä on muka liian vähän yleisöä ko. palveluille.

B2B-yritysten todellisia asiakkaat eivät ole kuitenkaan yritykset, vaan yrityksissä työskentelevät ihmiset, jotka tekevät ostopäätöksiä. Ja he liikkuvat sosiaalisessa mediassa siinä missä muutkin ihmiset.

Alla Jari Jussilan tuore esitys B2B-yritysten someilusta.

Esityksessä on mainittu mm. erilaisia somen hyötyjä ja tyypillisimpiä työkaluja.

10 tapaa, jolla some tuottaa arvonlisäystä yritysten sisällä ja välillä (McKinsey 2012):

1. Asiakastarpeiden selvittäminen
2. Tuotteiden luominen yhdessä asiakkaan(käyttäjän) kanssa 
3. Some ennustamisessa ja seurannasa (tuotanto ja jakelu)
4. Liiketoimintaprosessien sosiaalinen työnjako
5. Markkinointiviestintä ja vuorovaikutus somessa
6. Liidien generointi
7. Sosiaalinen kauppa
8. Some asiakaspalvelussa
9. Somen hyödyntäminen yrityksen sisäisen ja yritysten välisen viestinnän ja yhteistyön parantamiseen
10. Somen hyödyntäminen lahjakkuuden ja tehtävien yhteensovittamisessa (töiden jakaminen niille, joiden lahjoja ne parhaiten vastaavat)

Erittäin hyvä kysymys oli sekin, onko some osa työtä vai lisätyötä, kukas tässä muka lisää töitä kaipaa? Eli sen sijaan, että otetaan vain some-välineitä käyttöön pitäisi miettiä, mistä vanhoista rutiineista voidaan päästä eroon niitä käyttämällä. Nokiassa työskennellessäni vähensimme sähköpostin määrää siirtämällä asioita wikeihin ja blogeihin.

Sosiaalinen media B-to-B liiketoiminnassa from Jussila Jari

Top10: Suomalaiset YT:n kourissa, oma tarina vuosien takaa (4)

Vuoden ja samalla kaikkien aikojen neljänneksi suosituin blogikirjoitukseni kertoi aika henkilökohtaisesta asiasta: siitä, miten minä ja muut Jyväskylän nokialaiset saimme potkut kolmisen vuotta sitten. Blogikirjoitus taitaa olla henkilökohtaisimpia tähän blogiin kirjoittamiani (salaisissa blogeissani, joita olen jakanut lähipiirille, olen toki jakanut enemmänkin tunteitani).

Sen, miksi bloggaus nousi listalle, perustelen näin:

• se vetosi tunteisiin
• se loi toivoa
• se oli ajankohtainen Nokian (ja muiden yritysten) ilmoitettua taas uusista irtisanomisista

Jälkikäteen katsottuna potkut olivat minulle onneksi, sillä ilman niitä olisin tuskin koskaan löytänyt itsestäni rohkeutta alkaa yrittäjäksi. Monet ystäväni ovar myös ryhtyneet yrittäjäksi, mutta monet ovat työllistyneet muualle ja saaneet entistä mielenkiintoisempia töitä, jossa ovat voineet käyttää Nokialla oppimiaan juttuja hyväksi.

Ei siis enää odoteta "uutta Nokiaa" vaan monta "kuumaa Roviota", "ketterää Jollaa" ja "vauhdikasta HeiaHeiaa" sekä lisää "Piilotettuja aarteita", itsensä työllistäviä asiantuntijoita.

Piilotetun aarteen 2v-synttärihulina alkaa

Vähän huulipunaa juhlan kunniaksi

Piilotettu aarre täyttää perjantaina 9.11.2012 kaksi vuotta - se on päivä, jolloin sai nimen Hidden treasure - Piilotettu aarre. Keväällä osallistuin paikallisten yrittäjien tukemaan oppisopimuskoulutukseen, jossa oli keskiössä sosiaalisen median käyttö markkinoinnissa. Työkalut sinänsä olivat hyvin tuttuja, mutta markkinointinäkökulmasta sain uusia ajatuksia ja aloin miettiä tarkemmin mm. yritysilmettäni. Pistin kotisivuni ja muut verkkokotini uusiksi (kiitos minut haastaneen Okkosen Halen, Trimedian ja RedanRedanin) ja päätin, että suomeksi puhun Piilotetusta aarteesta, englanniksi Hidden treasuresta, eli pitkä nimirimpsu saa jäädä lähinnä virallisiin papereihin.

Yritykseni nimeä kehutaan usein, sitä pidetään paitsi helposti muistettavana, myös mielenkiintoa herättävänä. Mitä Piilotettu aarre sitten tarkoittaa? Nimi tulee alunperin Hidden treasure -blogista, jonka perustin Nokian intranettiin. Blogeissahan on se hankaluus, että nimi pitää päättää ennenkuin siihen pääsee kirjoittamaan. Joten etsiessäni nimeä tutkin muiden blogeja. Muut olivat nimenneet blogejaan nimensä (esim. OPK´s blog) tai organisaationsa mukaan. Minä en ollut tarpeeksi tunnettu mainostaakseni blogia omalla nimelläni ja tiesin myös sen, etteivät organisaatiot kauan Nokialla vanhene. Siksi innostuin tarinallisista nimistä, joista parhaiten mieleeni on jäänyt Liisa Ihmemaahan viittaava Red Pill. Mietin siis, mikä tarina liittyisi tuleviin juttuihini. Ideani oli kerätä blogiini talteen löytämiäni tiedonmuruja sosiaalisen median palveluiden käytöstä ja auttaa ihmisiä säilyttämään tietojaan niin, että mahdollisimman moni sen löytäisi. Nokiassa kun vaihtoehtoja riitti, oli intranet-sivuja, LotusNotes-tietokantoja, wikejä, verkkolevyjä - ja tietysti kaikkien omat tursuilevat sähköpostilaatikot. Joskus kun sattumalta törmäsi vaikka hyviin ohjeisiin, tuntui siltä, kuin olisi löytänyt hyvin piilotetun aarteen. Päätin siis alkaa kerätä talteen näitä piilotettuja aarteita ja tehdä blogistani paikan, josta löytyisi vastauksia erilaisiin sosiaalisen median palveluihin liittyviin ongelmiin kuin myös uusia ideoita niiden käytöstä.

Keväällä 2009 siirsin blogini internetiin Hidden treasure 2.0 -nimellä (2.0 viittaa paitsi siihen, että kyseessä oli toinen samanniminen blogini myös web2.0:aan, termiin, jota käytettiin ennen "sosiaalista mediaa"). Kun aloin blogata suomeksi, oli luontevaa kääntää blogin nimi suomeksi ("kätketyn" aarteen hylkäsin ääkkösten takia). 

Ehkäpä monipuolisuus, ajoittainen hassuttelu ja osallistuminen erilaisiin keskusteluihin selittävät, miksi henkilökohtainen Twitter- tilini on paljon suositumpi kuin yritykseni tili

Pari vuotta sitten mietin nimeä uudelle yritykselleni. Monet toiminimet on nimetty omistajansa mukaan, mutta halusin tehdä selvän eron itseni ja yritykseni välille. Minähän en ole yhtä kuin yritykseni, olen paljon enemmän (esim. äiti, vaimo, tutkija, nukkekotiharrastaja, Kiepauttaja, Nörttityttö). Niinpä esimerksi Twitterissä Johanna Janhonen voi puhua asiasta kuin asiasta siinä missä Piilotettu aarre keskittyy sosiaaliseen mediaan työkäytössä. Samaan tapaan käytän myös Facebookia, yritän pitää enimmän osan someen liittyvistä päivityksistäni Piilotetussa aarteessa ja jättää kaverini rauhaan "ylenmääräiseltä markkinointiviestinnältä". Sen sijaan LinkedIn:ssä käytän enemmän omaa profiiliani kuin yritykseni profiilia - onhan sillä huomattavasti enemmän seuraajia ja ammatillisessa verkostossa on luontevaa jakaa työhön liittyviä kuulumisia

Some-alkuiset firman nimet päätin myös unohtaa, niitä oli jo silloin niin monta, etten halunnus siihen joukkoon hukkua (sen jälkeen näitä some-firmoja on tullut vain lisää. Menevätköhän nimet ihmisiltä sekaisin ja he lähestyvätkin vahingossa väärää yritystä?). Piti siis keksiä joku oma nimi ja nimi löytyikin sitten lopulta aika läheltä - blogistani. Jo ennen yrityksen perustamista Piilotettu aarre -haulla löytyi paljon sosiaaliseen mediaan liittyvää sisältöä, mitä kannatti tietysti hyödyntää :).

Tänä päivänä Piilotettu aarre viittaa pitkälti samaan kuin alunperinkin: internet ja ihmisten työympäristöt ovat täynnä löytäjäänsä odottavaa tietoa. Ja paljon tietoa on piilotettu paikkoihin, josta muut eivät sitä ei voi löytää: ihmisten päihin ja sähköposteihin. Piilotettu aarre auttaa tekemään tiedosta löydettävämpää tuomalla organisaation sisäiseen käyttöön esimerkiksi wikejä, opettamalla ihmisiä löytämään netistä oman alansa mielipidevaikuttajia ja kuraattoreita tai houkuttelemalla organisaation sivulle ihmisiä sosiaalisen median avulla. Piilotettuja aarteita ovat myös yhteisöt, jotka voivat auttaa organisaatiota parantamaan toimintaansa -joko vapaaehtoisesti tai tiedostamattaan.

Viime vuonna järjestin ensimmäisen syntymäpäivän kunniaksi kilpailun. Sain kilpailusta hyvää palautetta (etenkin voittajalta;), joten päätin tänäkin vuonna järjestää sellaisen.

Viime vuoden voittaja oli Satu Konsti Jyväskylän seurakunnasta ja hänen voittamansa palkintotunti käytettiin syyskuussa 2012 osana kolmen tunnin Facebook-koulutusta, jossa olivat Sadun lisäksi mukana seurakunnan lehden, Henki&Elämän tekijät.

“Johanna opasti joukkomme somen äärelle tosi taitavasti ja kiinnostavasti. Aloittelijat pysyivät hyvin kärryillä, mutta edistyneimmätkin saivat lisäeväitä osaamiseensa. Peruspaketin pohjalta muhistelemme kuulemaamme ja kehittelemme lisää uusia käyttömahdolllisuuksia. Kotvan kuluttua pidämme varsinaisen työpajapäivän, jolloin laitamme jalostuneet ideat käytäntöön. Tuskin maltan odottaa!”
Marjo Rönnkvist, viestintäpäällikkö, Jyväskylän seurakunta

Eli piakkoin jatkamme Jyväskylän seurakunnan kanssa työpajapäivän merkeissä, jota myös minä odotan innolla :).

 Joten käypä osallistumassa hetimiten uuteen kilpailuuni - ehkä juuri sinua onnistaa tällä kerralla!

Lukijoiden kootut kommentit Facebook-muutoksista

Jaoin Facebook-dataa

Viime viikolla kirjoittamani kuvaus Facebookin EdgeRank-muutoksista nousi nopeasti blogini kaikkien aikojen luetuimmaksi jutuksi ja sain siitä paljon palautetta ympäri somea.Vähän harmittaa, että blogeissa aloitetut keskustelut hajaantuvat nykyään niin moneen paikkaan, etteivät lukijat saa koko kuvaa keskustelusta, joten siksi kokoan kommentit yhteen ja vastaan osaan niistä.

Koska en jaksa kysellä kommentoijilta saanko julkaista heidän nimensä täällä (sillä osa kommenteista on salaisissa ryhmissä), muutan samantien kaikki anonyymeiksi ja tunnistamattomiksi.


Avoimuuttani kiitettiin:"Ei ole paljon luettu postaus syyttä. Kiitokset casen jakamisesta." "Hyvä kirjoitus. Mahtavaa että käytät analytiikkaa seuratessasi tehoa. Harva osaa noin tehdä eikä kouluissakaan opeteta." "Mielenkiintoista vertailua!" "Kiitos Johanna, olitpa tarkkaan analysoinut." "Tykkään aiheen nostamisesta esiin ja kirjoituksestasi."

Olen koulutukseltani tilastotieteilijä ja Nokiassa tein vuosikausia töitä erilaisten prosessien mittaamisen parissa, joten analysointi on luonnollinen osa toimintaani - kun sille vaan on aikaa. Se, että minulla on globaali oppimisympäristö, Mini treasures wiki, jonka community managerina opettelen sosiaalisen median palveluiden käyttöä tuhansien käyttäjien aktivoimiseksi, antaa minulle mahdollisuuden jakaa kokemuksiani mm. koulutuksissani. MTW ei ole (vielä vähään aikaan) varsinainen tulonlähteeni, vaan osa ammattitaidon ylläpitämistä - oman yritykseni tietoja tai asiakkaideni onnistumisia en sen sijaan niin tarkasti halua levitellä, liikesalaisuutensa kullakin ;). Mutta olisin kyllä todella innoissani, jos tällaisia tietoja enemmän avoimesti jaettaisiin - siitähän tämä julkinen keskustelu lähti liikkeelle, että Dangerous Minds jakoi omat tietonsa.

Facebookia kritisoitiin:"En pidä siitä, miten FB toimii tai katsoo voivansa toimia" "Minua harmittaa se, että tämä koskee myös yksityishenkilöitä. Minulle on ihan ok, että Facebook tekee rahaa, mutta tuntuu väärältä, että yksityishenkilöiden viestejä ja kaverisuhteita pantataan ellei maksa ja varmista, että kaikki kaverit näkevät viestit. Se on mielestäni vastoin Facebookin alkuperäistä toimintalogiikkaa, joka perustui kavereiden väliseen kommunikointiin. Tiedostan toki, että Facebook saa ihan itse määrittää toimintansa." "Ihmisille ei ole avattu sitä, että mikäli ei maksa jostain palvelusta, ei ole asiakas vaan tuote. Facebookin ansaintalogiikka on myydä käyttäjiä (ja heihin liittyvää dataa) asiakkailleen, ei tarjota käyttäjille palvelua. Nämä uudistukset kertovatkin minusta siitä, ettei Facebook tuota riittävästi ja rahaa palvelun pyörittämiseen haetaan uusilla tavoilla." "Voin vain kuvitella kuinka paljon Facebookin varaan rakentaneita ärsyttää tämä uusin käänne, että päivitykset saavuttavat vain rahalla kaikki fanit! Etenkin pienyrittäjien ja yleishyödyllisten toimijoiden kannalta todella harmillista. Liika ahneus voi kostautua Facebookille."  "Olen varma, että ajan kanssa maksuton versio karsitaan todella riisutuksi versioksi ja rahalla sitten saa enemmän."

Facebook on tosiaankin yritys, jonka toiminta perustuu tuottavuuteen ja liiketoiminnan kasvattamiseen. Monopoliasemassaan se voi hellposti tehdä kokeiluja siitä, mikä kannattaa parhaiten. Nyt ollaan menty aika äärilaitaan siinä, miten vähän päivityksiä ihmisille näytetään. Facebookin Interest -listat, joita sivut tarjoavat ratkaisuksi näkyvyyden kasvattamiseen eivät nekään kovin hyvin virtaan nouse (ainakaan minulla). Jos oma virta on täynnä lähinnä maksettuja päivityksiä, jotka eivät itseä kiinnosta, Facebook syö omaa koukuttavuuttaan ja ihmiset alkavat kuluttaa aikaansa muualla ja kommunikoida kavereidensa kanssa muilla tavoilla. Joten pian Facebookin on taas pakko näyttää meille enemmän mielenkiintoista sisältöä.

Facebookin toimintaa myös ymmärrettiin:"Järkevää toimintaa Facbookilta. Kun on saatu porukat ilmaiseksi mukaan, pistetään hanoja kiinni. Monelle se lisäliikenne, jonka sinänsä ansiokkaasti tilastoilla tuot esiin, on sen muutaman taalan arvoinen. Ilmaista lounasta ei ole, on vain myyjien tekemiä tutustumistarjouksia (=Facebookin toiminta tähän asti). :)"

Totta. Ja ehkä se muutama euro (4€), mitä minulta omien fanieni tavoittamiseen pyydetään on kokeilemisen arvoinen juttu. Kokeilen asiaa kenties joulukuussa, kun saan Mini treasures wikin joulukalenterin vauhtiin ja haluan mainostaa projektia.

Facebookin toimivuudesta:"Sometykkäminen alkaa mennä algoritmeihin ja niiden säätämiseen." "Haasteelliseksi tilanteen tekee se, että yritysten ja yhteisöjen on melkein mahdotonta ennustaa, miten tilanne kehittyy pitemmällä aikavälillä." "Yksilön kannalta jo EdgeRank söi serendipiteettiä, joka on mielestäni yksi somen keskeinen hienous, mutta tämä on askel vielä huonompaan. Käytän omaa henkilökohtaista Facebook-tiliäni iPadin Fb-sovelluksella, jossa valitsen aina näytettävien päivitysten asetukseksi ajan (en suosituimpia päivityksiä), mutta olen varmaan vähemmistössä." "Facebook toimii liikenteenlähteenä, mutta se ajaa palveluihin yleensä samoja ihmisiä, eli käytännössä vanhoja asiakkaita. Samalla liikenteen eteen saa tehdä aika rutkasti hommia, etenkin kun maksulliset statuspäivitykset tulivat kuvioihin. Ne ovat tuoneet Facebookista tulevaan liikenteeseen  ennustamattomuuden, eli syntyvää liikennettä on vielä vaikeampi arvioida kuin ennen. Ennen kaikki riippui sisällöstä, nykyisin kaikki riippuu sisällöstä ja siitä, milloin Facebookin mekaniikka päättää näyttää päivityksen milloin minkäkin kokoiselle ryhmälle ihmisiä."

Koulutuksissani aina toitotan, ettei ilmaisia lounaita ole, palvelut voivat loppua tai muuttua maksullisiksi, eikä sisällöntuottaminenkaan eri välineisiin ole ilmaista (yrittäjälle se maksaa ainakin omaa aikaa). Yhden kortin varaan ei kannata toimintaansa rakentaa, vaan koko ajan pitäisi pitää silmät auki sille, mitä muutoksia sosiaalisessa mediassa tapahtuu. Alkuvuonna media pöhisi kovasti Pinterestistä, minkä jälkeen olenkin ollut ihmeissäni siitä, miten koulutusteni viestintäihmiset eivät ole koskaan siitä kuulleetkaan. Tai siitä, että myös LinkedIn on edelleen osalle tuntematon suuruus.

Mitä sitten Facebookin tilalle?"Puistattaa miten innokkaasti yrityksille vain luukutetaan Facebook-koulutusta. Pieniä käy sääliksi, pahoin pelkään etteivät kaikki kouluttajat tuo esille miten muut sisältökanavat voisivat tukea nettinäkyvyyttä."  "Ilmassa on pieniä indikaatioita siitä, että blogit olisivat jollain tasolla tulossa takaisin. Tämä tosin vaatii sisällöllisesti jo aika suuri panostuksia ja toisaalta äärimmäisen hyvää kohdistustaitoa, mikäli puhutaan kaupallisesta toiminnasta." "Olen ruvennut miettimään, että alan pikkuhiljaa siirtyä pois Facebookista, en kokonaan, vaan niin, että tiedotan omista tekemisistäni esimerkiksi Twitterin, blogin tai Tumblerin kautta" "Kuinka paljon lähiaikoina tapahtuu siirtymää Facebookista muualle (esim. Google+:aan) näiden rahastusasioiden takia? Vai onko Facebook osannut koukuttaa ihmiset niin, että siirtyminen muualle on vaikeaa?" "Tuleeko tämä kaikki Facebookin töppäily vauhdittamaan Diasporaan ja/tai Google+:aan siirtymistä? Diaspora kerää koko ajan kannattajia/käyttäjiä ja kriittisen massan siirryttyä Diasporaan, alkaa lumipalloefekti pyöriä. Googlekin yritttää päästä monopoliasemaan somen suhteen, muttei tule onnistumaan pitkällä aikavälillä" "Minä käyttäisin ennemmin jotain muuta maksullista, avoimempaa ja mainoksetonta palvelua, mutta epäilen että enemmistö ihmisistä on tottunut nykyiseen "maksuttomuuteen" ja sosiaalisuus jäisi tuollaisessa palvelussa vähäisen käyttäjämäärän vuoksi pieneksi." "Jos sinä valitset Pinterestin, mitäköhän ne tekevät, joille visuaalisuus ei ole niin tärkeää. Tarkoittaakohan sinun ja muidenkin havainnot Facebookista, että vihdoin muutkin palvelut alkavat olla Suomessa varteenotettavia? Pinterest - kyllä! Google+ - ehkä? Mitä muita?"

Elämme mielenkiintoisia aikoja ja olisi hauska nähdä jonkun haastajan nousevan Facebookia vastaan. Pinterest toimii tosiaan hyvin minulla, kun tavoittelen amerikkalaisia nukkekotiharrastajia. Diasporasta innostuin minäkin pari vuotta sitten, mutta petyin paitsi siihen, miten vähän käyttäjiä sinne tuli, myös siihen, miten vain tietylle porukalle jakamani jutut levisivätkin Googlen tietoisuuteen. Luottamuksen voi menettää vain kerran, ja siksi en Diasporaan kaipaa.

Käytin vuosikausia syötteenlukijoita mm. mielenkiintoisia blogeja seuratakseni, mutta sosiaalinen media, Facebook ja Twitter saivat minut hylkäämään syötteet. Nyt näyttää siltä, että palaan syötteisiin voidakseni ihan itse, ilman mitään algoritmeja, päättää siitä, millaista sisältöä haluan eteeni kannettavan. Ja Twitterhän minua edelleen palvelee niin kuin pitääkin, eli suosittelen sitä serendipiteettiä ja mielenkiintoista tietoa haluavalle.

Olen myös tietoisesti tänä syksynä alkanut panostaa aikaani blogiin, tämä on se paikka, jossa tuon eniten esille osaamistani ja lähiaikoina kerron teille tavoista, jolla pysytte parhaiten kyydissäni. 

Ja nyt, jos saan pyytää: jos mieleenne tulee kommentteja tästä jutusta, voisitteko ystävällisesti jättää ne tähän blogiin :). Sallin anonyymitkin kommentit, joten teidän ei tarvitse edes kirjautua palveluun kommentin jättääksenne.

Nettikätilö Pauliina Mäkelä kertoo työstään yhteisöjen parissa

Jatkoa viime viikolla alkaneelle community managereiden haastatteluille seuraa tänään, kun päästään ääneen vanhan kaverini Pauliina Mäkelän, joka tekee töitä mm. nettiyhteisöjen parissa. Oman Kinda-yrityksensä lisäksi hän tekee töitä Hämeenlinnan kaupungin Nomadiohjaajana ja Suomen eOppimiskeskuksen Projektipäällikkö-nettikätilönä. Törmäilen Pauliinan kanssa milloin missäkin verkostossa, sillä meillä on mm. yhteinen tausta Hatanpään Nokiasta, olemme Ystäväyrittäjiä ja suunnittelemme yhdessä CMAD-tapahtumaa. MindTrekissäkin teimme samantapaista työtä: Pauliina raportoi tapahtumaa Facebookin MindTrekkers-ryhmässä, kun taas minä keskityin twiittaamaan Soita-projektin tilille. Istuimme monessa sessiossa vierekkäin, mistä olin paljon apua kummankin liveraportoinnissa. :)

Yhdellä tauolla onnistuimme löytämään tyhjän tilan ja silloin tein tämän haastattelun, jossa Pauliina esittelee omaa työtään verkostojen parissa.

Kiitos kaunis viimeisestä aina yhtä ystävälliselle Pauliinalle (Kinda ei suotta kehu itseään Suomen kilteimmäksi yritykseksi :).

Uusi elämä jälkeen Nokian (3T-haastattelu)

Blogini kaikkien aikojen luetuin juttu on kesäkuussa kirjoittamani bloggaus Onko elämää Nokian jälkeen? Aihe on valitettavan kiinnostava näinä aikoina. Samaan sarjaan kuuluu 3T-lehden viime viikon numerossa ilmestynyt juttu, jossa 8 entistä nokialaista kertoo uudesta urastaan. Minua haastateltiin juttuun sähköpostitse. Lehteä varten vastauksia lyhenneltiin paljon, joten  halusin julkaista ne täällä kokonaisuudessaan. Haastattelustani poimittiin muuten lehden pääkirjoitukseen ajatukseni siitä, että vuodet Nokiassa olivat minulle työelämän korkeakoulu.

1. Mitä teet työksesi nyt?

Olen sosiaalisen median asiantuntija ja tutkija. Piilotettu aarre
-yritykseni kautta pidän some-koulutuksia ja -työpajoja eri puolella
Suomea ja tuotan sisältöjä sosiaalisen median palveluihin (esim.
Wikipediaan). Tampereen teknillisen yliopiston Soita-projektissa tutkimme
innovointia, jota B2B-yritykset tekevät somen avulla asiakasrajapinnassa.

2. Milloin lähdit Nokiasta ja minkälaisista tehtävistä?

Vietimme Jyväskylässä Nokian hautajaisia kesäkuussa 2009. Toimipisteemme
sulkeminen oli aluksi järkytys, sittemmin olin tyytyväinen siihen, että
saimme lähteä ensimmäisten joukossa.

Vuonna 2009 koin olevani unelma-ammatissani: tein töitä rakastamieni
some-palveluiden kanssa. Toin tuotekehitysyksikköömme mm. sisäisen
yhteistyöalustan, wikin, ja opetin insinöörimme korvaamaan sähköposteja
sen ja sisäisten blogien avulla.

3. Oletko tyytyväinen siihen, miten työurasi on muuttunut? Miksi?

Koen yhä olevani unelmatehtävässäni työskennellessäni sosiaalisen median
työkalujen parissa. Korporaatiovuosien ja lukuisten pomojen jälkeen osaan
arvostaa yrittäjän vapautta päättää itse omasta työstä ja aikatauluista.
Nautin saadessani toteuttaa itseäni monipuolisesti, siitä, ettei turhia
palavereja ole ja että jokainen päivä on erilainen. Nokiasta kaipaan
lähinnä työkavereitani, mutta somen avulla he ovat yhä lähellä.

Ilman irtisanomista en ehkä koskaan olisi uskaltautunut yrittäjäksi, joten
tunnen saaneeni Nokialta onnenpotkun!

4. Mikä on mielestäsi tärkein asia, jonka Nokiassa opit? Mitä työura
yhtiössä sinulle antoi?

Ehdin työskennellä Nokiassa 11 vuotta erilaisissa tuotekehityksen
tehtävissä Tampereella ja Jyväskylässä. Tutuksi tuli mm.
projektinhallinta, laadunhallinta, erilaiset prosessit ja niiden
mittaaminen. Uusiin puhelimiin pääsi tutustumaan ennakkoon, hullaannuin
mm. kamerakännyköihin, multimediaviesteihin, kommunikaattoreihin ja
mobiiliin nettiin ensimmäisten joukossa. 

Opin mm. tekemään etätöitä, verkostoitumaan ja sietämään
jatkuvaa muutosta. Työympäristömme oli kansainvälinen ja nuorekas ja
tutustuin moneen mielenkiintoiseen ihmiseen, ystäviä sain esim. naisten
saunailloista, joita järjestimme Tampereella harjoittelijakollekoideni
kanssa. Paljon hauskoja muistoja jäi myös työmatkoilta, joista
mielenkiintoisin oli kevät Tokiossa. Vaikka etukäteen vannoinkin tekeväni
suomalaiseen tapaan 7,5 tunnin päiviä, ympäristön paine vaikutti.

Jälkikäteen totesin, että Nokia-vuoteni olivat mahtava työelämän
korkeakoulu, jossa oppi valtavasti uutta koko ajan. Tärkeintä oppia on
vaikea valita, mutta ainakin suuren organisaation haasteet tuli koettua
kantapään kautta: vain muutos on pysyvää.