Tämä kirjoitus on alunperin julkaistu kolumnina
Suur-Jyväskylän lehdessä 15.2.2012
Kun puhun sosiaalisesta mediasta eli
somesta, en tarkoita niinkään nettipalveluita vaan entistä
avoimempaa kulttuuria, jonka uudet helppokäyttöiset työkalut
mahdollistivat. Siinä missä ennen tieto oli valtaa, jota ei haluttu
jakaa, niin nyt pyritäänkin verkostojen valtiaaksi. Tykkäyksiä,
kommentteja ja seuraajia saa mielenkiintoisen sisällön avulla.
Verkostoitumiskykyä arvostetaan eri
työtehtävissä. Nyt työnhakijat tai palkankorotuksen pyytäjät on
helppo ryhmitellä vaikka seuraajien, suositusten tai bilekuvien
määrän mukaan... On olemassa myös palveluja, jotka mittaavat
ihmisten merkittävyyttä mielipidevaikuttajina, sillä somessa lähes
jokaiseen ongelmaan ja tarpeeseen on ratkaisu ja kaikki löytävät
itselleen samanhenkistä seuraa.
Esimerkiksi ravintolasuosituksia löytää
eat.fi-palvelusta,
kuntoilukavereita HeiaHeiasta
ja
sienitietoa
Sienikirjasta,joka on eräs
Wikipedian sisarprojekti. Blogeista taas löydät vaikka
Hellapoliisin ruokaohjeet, MouMoun tyylivinkit ja
esittelyt Nörttityttöjen
erikoisista
harrastuksista. Hessu kertoo podcast-kahvilassaan
teknologiakuulumisia ja Haloefekti twiittaa maailman uutisia.
Youtube korvaa ohjekirjat ja televisio-ohjelmat ja Skypen avulla
mummot pääsevät lukemaan satuja lapsille. Flickr-kuvapalveluun
kokoontuvat sulassa sovussa niin pilvenpiirtäjäfanit,
nukkekotiharrastajat kuin kylpyankkakeräilijätkin kokoelmiaan
esittelemään, uudessa Pinterest-palvelussa taas vaihdellaan mm.
sisustusunelmia ja käsityöohjeita. Facebookissa tiedottavat
yhdisten ja yritysten lisäksi myös Jyväskylä ja Laukaa.
Vuodenvaihteessa kerroin perheelleni
Facebook-kaveristani, joka oli ollut monta päivää ilman sähköä.
Missä hän asuu, minulta kysyttiin. Ei aavistustakaan, jossain
Tampereella päin varmaan. Keitä sitten ovat nämä ”kaverit”
joista emme juuri mitään tiedä, eihän meillä ennenkään
sellaisia ollut? Olipa hyvinkin: me törmäsimme satunnaisesti näihin
ihmisiin turuilla ja toreilla, lomakohteissa, sukujuhlissa ja
luokkakokouksissa. Jos nyt otamme nämä vanhat naapurit, työ- ja
koulukaverit osaksi arkeamme, voimme vaihtaa torikuulumisia entistä
useammin. Kun sattuma sitten tuo meidät vaikkapa samaan junaan,
voimme hetkessä sopia treffit ravintolavaunuun.
Serendipiteetti, joka on
suomennettu hauskasti sattumahdollisuudeksi, onkin sosiaalisen median
parasta antia. Löydämme uusia ihmisiä, joita kiinnostavat samat
asiat kuin meitäkin tai uusia piirteitä vanhoista tuttavistamme.
Jos tartumme näihin mahdollisuuksiin, saamme uusia ystäviä,
pomoja, harrastuskavereita, jopa puolisoja ♥!
Odotatko siis onnenpotkua vai autatko sattumaa olemalla siellä, missä tapahtuu?
No comments:
Post a Comment
Kiva kun kommentoit! Voit kommentoida myös anonyymisti, mutta spammikommentit poistetaan heti kun ehditään.