15 vuotta piilotettuja aarteita - lahja itselleni ja lukijoille

Terveisiä juhlahumusta! 

Pääsin viikonloppuna juhlimaan Tampereen yliopiston ensimmäiseen alumnitapahtumaan sataan vuoteen. Sata vuotta lasketaan ilmeisesti lehtimieskoulutuksen alkamisesta. Sitä sopii minunkin juhlia, kahdestakin syystä:

• isotätini sai tuon koulutuksen
• minäkin opiskelin tiedotusoppia, jota nykyisin journalistiikaksi kutsutaan 

Juhlat olivat todella onnistuneet, harmittelin ainoastaan sitä, etten nähnyt juurikaan tuttuja. Kuvittelin, että juhliin olisi tullut esim. vanhoja työkavereitani Nokialta ja opiskeluaikaisia tuttujani. 1500 henkilön joukosta bongasin vain neljä tuttuani, joista kolmeen olen tutustunut vasta yrittäjäaikoinani. 

Jotta ensi kerralla kävisi parempi tuuri, suosittelenkin Tampereen korkeakouluista valmistuneita ilmoittautumaan alumnirekisteriin.

Toisaalta tapahtumassa oli niin vapautunut tunnelma, että vieraidenkin kanssa oli helppo jutella, joten ihan hyvin tässäkin kävi.

Alumnitapahtuma osui erittäin sattuvaan saumaan, sillä sunnuntaina tuli täyteen 25 vuotta omasta valmistumisestani. Olen koulutukseltani filosofian maisteri, pääaineeni oli tilastotiede. Joku kysyi, miten olen sitä työssäni hyödyntänyt. No, olen hyvä tulkitsemaan tilastoja ja visualisoimaan niitä. Hiljattain hyödynsin osaamistani kommentoidessani Wikipedian uutta charts-ominaisuutta, ja saatiin muutettua sen esitystapaa. 

Asioilla on tapana ruuhkautua ja sattuman kaupasta myös yritykselläni on merkkipäivä 9. marraskuuta. 15 vuotta sitten sain nimittäin soiton PRH:sta ja yritykseni sai nimen. Sitä ei muuten moni tiedäkään, virallinen nimi on nimittäin Hidden treasure – Piilotettu aarre. Onneksi se on keksitty kauan ennen tekoälyn yleistymistä. :D Arjessa pärjään nimellä Piilotettu aarre ja tänään sain taas nimikehuja. Viisi vuotta sitten tein projektin eräälle firmalle. Tilaaja oli sittemmin vaihtanut työpaikkaa, ja miettiessään miten hän minut taas löytäisi, hän ei muistanut minusta muuta kuin sanan aarre. Sen avulla hän löysi minut uudelleen. :)

Minulla on ollut tapana juhlia yritykseni synttäreitä verkostoni kanssa muun muassa arvonnoilla. Koska sunnuntai oli isänpäivä ja eilen yksinyrittäjiä juhlistava päivä, viivyttelin tarkoituksella oman merkkipäiväviestintäni kanssa. 

Tällä kertaa juhlin merkkipäivää antamalla 

blogini lukijoille lisää luettavaa ja 

itselleni aikaa kirjoittaa. 

Tein Magdalena Hain postauksesta

noston mm. Threadsiin.

Löysin bloggaamisen riemut samalla kun menin tammikuussa Fediversumiin, opin valtavasti uutta ja pistin Fedi-asioita tänne talteen.

Hiljattain Magdalena Hai kertoi Fedissä, että 

paras tapa auttaa lempikirjailijoita on kirjoittaa heidän kirjoistaan arvioita blogiin. 

Somenäkyvyys ei siis ole hänen mukaansa riittävää, ja kulttuurijournalismin määrä on laskenut vuosi vuodelta. 

Kommentti pysäytti, olenhan ajatellut tekeväni hyvää kulttuurinedistämistyötä tekemällä postauksia Instagramiin (ja myös Pixelfediin). 

Jos siis oikeasti haluan auttaa, minun kannattaisi kopioida samat asiat myös blogiini. Ehkä bloginäkyvyys auttaisi myös minua, sillä kaipaan nykyistä enemmän keskustelua esim. lukemistani kirjoista.

Olen tehnyt vastaavaa sisällönkierrätystä osittain jo muiden pitkien somepostausteni kohdalla. Siinä missä Instagramissa, Facebookissa, LinkedInissä ja Mastodonissa (ainakin minun instanssissani) on varaa kirjoittaa pitkiä postauksia, Threadsia ja Blueskytä varten jutut pitää ketjuttaa, eikä minulla aina riitä kärsivällisyys siihen. Siksi on ollut helpompi postata asiat tänne ja lähettää mikroblogipalveluihin vain linkki.

Merkkipäivän myötä aion siis tuottaa aiempaa enemmän ns. ajatonta sisältöä. Somen lisäksi aiheisiin kuuluu siis jatkossa myös kirja- ja ehkä myös elokuvajuttuja, uuden blogin lanseeraaminen olisi mielestäni ihan liian työlästä. Ajattelin laittaa tänne talteen myös Suur-Jyväskylän lehteen kirjoittamani kolumnit, joita olen kirjoittanut lähemmäs 15 vuotta. Jutut piilotan arkistoon, eli linkitän ne alkuperäiseen ilmestymisaikaan. Ja jotta itselleni jäisi talteen tieto siitä, kuinka paljon bloggauksia ennen tätä temppua oli, laitan tiedon tähän.

Blogiarkisto

• ►  2025 (28)

• ►  2024 (4)

• ►  2023 (21)

• ►  2022 (10)

• ►  2021 (11)

• ►  2020 (28)

• ►  2019 (39)

• ►  2018 (42)

• ►  2017 (57)

• ►  2016 (71)

• ►  2015 (78)

• ►  2014 (76)

• ►  2013 (128)

• ►  2012 (107)

• ►  2011 (123)

• ►  2010 (47)

Haluatko sinä koukuttaa seuraajasi

häviävän sisällön avulla? 

Tämä tempaukseni liittyy osittain lukemaani Facebook-keskusteluun, jossa valitettiin Instagramin stoorikeskusteluista. Paljon hyvää sisältöä menee Instagramissa ohi, eikä niihin voi enää palata. 

24h-sisällöillä luodaan aktiivisesti fomoa: ihmisten on pakko päivystää jatkuvasti somessa, ettei mitään tärkeää mene ohi. Se on surullista, sillä me

voisimme myös muuttaa omia tapojamme kestävämpään suuntaan.

Kesällä kauhistuin, kun tajusin, että Snapchat on kaupallistanut striikit. Jos jokin kauan varjeltu striikki katkeaa, sen saa elvytettyä maksamalla. 

Nyt myös Threads on esitellyt vuorokaudessa häviävät sisällöt, joita se kutsuu aavejulkaisuiksi.

Haluan omalta osaltani edistää kestävää somea, ja siksi 

1. olen kirjoittanut kirjoista ja leffoista stoorien sijasta postauksiin, jotta ne tavoittavat ihmiset pidempään. Jatkossa alan koota näitä juttuja myös blogiini. En ehkä välittömästi, enkä ehkä ihan samassa formaatissa kuin somessa. Kenties parempi tapa on niputtaa saman tyylin sisältöjä yhteen.
   
   
2. otan talteen kaikki omat Instagram-stoorini kohokohtiin: minun sisältöjäni et missaa, vaikka olisit viikonlopun poissa somesta. Kesällä olin viikon poissa somesta ja koska se oli niin ihanaa, suosittelen sitä vilpittömästi sinullekin. Taukoni ansiosta minun oli hyvin helppoa olla poissa somesta myös alumipäivässä. Odotellessani ystävääni minulla oli kyllä suuri kiusaus tarttua someen, mutta koska vein puhelimeni infopisteeseen lataukseen, päädyinkin keskustelemaan livenä naisen kanssa, jonka kanssa löysimme yllättävän paljon yhdistäviä tekijöitä. Tämän olisin taatusti missannut kännykän kanssa seurustellessani.
   
   
3. kulutan enemmän postauksia kuin stooreja ja tutkin esim. Facebook-fiidini ilman algoritmia. 
   
   
4. ilahdun someista, jotka antavat näkyvyyttä myös vanhemmille postauksille tai joissa häsät yhä toimivat. On ihan tosi ok palata vanhoihin päivityksiin ja keskustella niistä.
   
   
5. aion nyt tuottaa entistä enemmän blogisisältöä. Pidän kirjoittamisesta, joten miksen antaisi sille aikaani?

Kiva, kun luit tänne asti. Toivottavasti jaksat lukea piilotettuja kirjoituksiani myös jatkossa. :) 

Ensitöikseni pistin tänne tänä vuonna julkaistut kolumnini. Koska olin viitannut kahdessa niistä lukemiini kirjoihin, niin pistin kolumnien perään myös kirja-arviot. Sen jälkeen keräsin yhteen kasaan viime aikoina lukemani kahdeksan(!) perheistä kertovaa kirjaa. Kirjoitin tänään siis yhteensä 5 blogipostausta - siinäpä lahjaa kerrakseen. Toivon, että intoni jatkuu. :)

Kynä sauhuten uuteen kauteen

 16.11.25 kirjoittamani bloggaus pohjautuu:

• kolumniin, joka on kirjoitettu 1.8.2024 Suur-Jyväskylän Lehteä varten 
• Instagramissa jakamiini kuviin roskapäiväkirjastani (junk journal) 

Kynä sauhuten uuteen kauteen 

“20.1.2007 Saunan lämmittäminen on likeistä sukua rukoilulle, saunaa lämmittäessä on hyvä tehdä suuria päätöksiä.” 

Näin kynäili Tommy Tabermann, joka kirjoitti Yllytyshullun päiväkirjaa ollessaan eduskuntavaaliehdokas. 

Koristelen kalenterin kannet

kollaasimaisesti

Syyslukukauden alkaessa haastan sinutkin kirjoittamaan: 

ei tarvitse olla runoilija voidakseen pitää päiväkirjaa! 

Kirjoitin nuorena päiväkirjaa kymmenisen vuotta. Pitkiin kirjoitusputkiin en ole sen koommin päässyt, vaikka 

• olen kokeillut leikekirjaa ja bujoilua, 
• tehnyt työhöni liittyviä merkintöjä vihkoihin ja paperikalentereihin ja 
• ostanut Lause päivässä -päiväkirjan. 

Siksi olen vilpittömän iloinen siitä, että tammikuun lopussa aloittamani päiväkirjailu on nyt jatkunut tauotta. 

Ehkä sinua kiinnostaa, miten sen tein? 

Kurssilla suositeltuja kirjoitusoppaita

Paluumatkani käsinkirjoittamiseen alkoi luovan kirjoittamisen kursseilla, joilla kirjoitin tarkoituksella käsin. Se on aivotutkijoiden mukaan hyvä tapa, joka auttaa ajattelemaan, muistamaan ja yleistämään opittuja asioita. 

“Motorinen tuntu kynän käytöstä tuottaa ihmisaivoissa syvemmän oppimiskokemuksen” 

tiivistivät Robert Wiley & Brenda Rapp. 

Stressiin erikoistunut psykologi Birgitte Sølvstein taas kertoi, että 

käsin kirjoittaminen voi lisätä henkistä energiaa. 

Aikaa kirjoittamiselle sain ottamalla käyttöön algoritmivapaat somevirrat, mikä vähensi somen koukuttavuutta. Kirjoitan talteen itselleni merkityksellisiä asioita, mutta tärkeää on myös toimia roolimallina – riemukseni en ole ainoa perheessä, joka kirjoittaa päiväkirjaa! 

Nyt minun ei tarvitse ihmetellä, mihin se kesä taas hujahti, vaan voin palata siihen vihkojani selaamalla. Instagramin päiväkirjavaikuttajilta(!) opin, että

kirjani eivät ole tavallisia päiväkirjoja vaan omnijournaleja. 

Ne yhdistävät esimerkiksi 

• bujon, 
• taidepäiväkirjan, 
• muistiinpanot, 
• ajatusvirran ja 
• tarrakokoelmat. 

Päiväkirjojeni välistä löytyy muun muassa 

• esitteitä, 
• postikortteja, 
• käsityöohjeita, 
• sudokuja, 
• väritystehtäviä, 
• pakkauslistoja, 
• luentomuistiinpanoja, 
• elokuva-arvosteluja, 
• kollaaseja ja 
• lasten piirustuksia. 

Mitä enemmän asioita kirjoihini tungen, sitä pidempiä aikoja vietän niiden parissa. 

Uusi ulottuvuus avautui miniprintterin myötä (jonka ostin paikallisesta elektroniikkaliikkeestä, en Temusta!). Valokuvatarroissani näkyy esimerkiksi ihmisiä, joita olen kohdannut näyttelyissä, konserteissa ja Neulefestareilla. 

Tee siis Tommyt ja valitse ajankohta, jonka talletat: 

• ensimmäiset kuukaudet uudessa koulussa, työssä tai harrastuksessa, 
• tunnelmat matkalta, raksalta tai vauvavuodesta. 

Hauskoja kirjoitushetkiä!

Kevään kumouksellisia tapahtumia

Arvatkaa mikä syö naista - se, ettei somepalveluiden merkkimäärät riitä kertomaan mun ajatuksia! Ehkä tämä on merkki kahdesta asiasta:

1. tämän kevään luovan kirjoittamisen kursseista on ollut hyötyä, sanottavaa alkaa taas löytyä. Kiitos Päivi Haanpää ja Yvonne Berlin!
2. kannattaa siis herättää taas blogi henkiin, täältä ei tila lopu kesken! 

Noin vuoden verran olen tehnyt Instagramiin kuvakoosteita edellisten viikkojen tapahtumista. Sitä aiemmin oli hyvin hiljaista, koska koronan takia ei järjestetty tapahtumia ja minäkin tein omat työni enimmäkseen kotoa käsin.

Tänään tein taas kuvakoosteen ja huomasin taas kaksi asiaa:

1. kevään tullet tapahtumia tuntuu olevan aiempaa enemmän, tähän koosteeseen eivät edes mahtuneet kaikki tapahtumat tai webinaarit, joihin olen osallistunut
2. kun elämässä on vauhtia, harvennan Instagram-fiidipostausten tahtia

Instagramissa on tilaa vain 2200 merkkiä, joka ylittyy varsin nopeasti.

Tässä siis koottuja ajatuksiani kuviin liittyen.

Jäät särkyy, luonto herää henkii, ihmiset kohtaavat ja muuttavat maailmaa. 

Näin kumouksellisissa merkeissä ovat kuluneet viime viikot, joista nappasin taas tähän kuvakoosteeseen joitakin kohokohtia.

🥳 Jyväskylän kaupungintalolla juhlittiin pienyrittäjiä, syötiin hyvin ja keskusteltiin. Yhtä hienoissa puitteissa liikkuvat myös Snellmanin Raimo ja Mikko, joita haastattelin seuraavaan Luovuustilassa-lehteen, joka ilmestyy tässä kuussa. Lehtemme toimii Keski-Suomen Luovat osaajat ry:n alla, mutta siihen voi kyllä kirjoittaa, vaikkei yhdistykseen kuuluisikaan. Lehtiä ilmestyy vuodessa kaksi, joten ei tämä vapaaehtoistyö kauheasti työllistä, joten jos kiinnostus herää, ota yhteyttä päätoimittajaamme Yvonne Johanna Berliniin. Yhdessä kuvassa näet tunnelmia meidän iltateetapaamisesta Teamsistä, toisesta kutsun osallistua meidän kaikille avoimeen piknik-tapahtumaan juhannusviikon tiistaina 20.6. Ennakkotietodoista poiketen emme tapaa kirkkopuistossa (syy selviää kuvista) vaan Harjun portailla. Toivokaamme poutaa!

🍰 Juhlat oli eilen Kangasniemelläkin (joka muuten sai uuden sloganin ja ilmeen - Kangasniemi - kaunis ja uudistuva), kun kokoonnuimme kirjastolle sankoin joukoin (75 henkilöä on aika iso prosentti Kangasniemen 5000 asukasta ajatellen kesken kevätkiireitä) juhlimaan Anna Pölkin esikoiskirjaa, joka yhdistää tyttökirjaklassikot ja kakkureseptit. Nam! Annan sanoin "Maailmassa ei olisi sotia, jos vaikka Putin lukisi Anna-kirjoja." Annalla on silmää kauneudelle ympärilleen ja siitä sain nauttia pitkin talvea, kun osallistuin Annan vetämälle ruotsin keskustelukurssille. Kurssia käytiin etänä, joka mahdollisti osallistumisen milloin mistäkin. Harmikseni Anna pitää ainakin ensi lukuvuoden taukoa ruotsin kurssistaan, joten jos tiedät verkkopohjaisen keskustelukurssin, saa mielellään vinkata, olisi nimittäin kiva jatkaa ruotsin henkiin herättelyä.

💪 Toisenlaista naisenergiaa oli viime viikolla Helsigissä, kun Jenni Janakka järjesti Ina Mikkolan tarjoamissa tiloissa #muijiiWikipediaan-tapahtuman. He puhuivat siitä, miten Wikipedian kautta voi tehdä pienen vallankumouksen vaikka joka päivä antamalla siellä enemmän ääntä naisille. Minä toimin tapahtumassa asiantuntijana, mutta ainoa wikipedisti en suinkaan paikalla ollut. Oli tosi hienoa tavata pitkän ajan jälkeen kavereitani Wikimedia Suomesta, meillä sitä riittää aina juttua. Kerroin heille mm. siitä, miten Jimmy Wales oli käyttänyt ylläpitäjän oikeuksiaan hieman väärin englanninkielisessä Wikipediassa. Ylläpitäjyys kun edellyttää sitä, että tuntee käytännöt, ja niistä Jimmy on tippunut ajat sitten. Kyseisestä hässäkästä seurasi se, että Jimmy päätti vapaaehtoisesti luopua oikeuksistaan, ettei niistä enää tulisi yhteisössä sanomista. 

🌱 Kumouksesta puhuu myös Jarkko Kurvinen, joka järjestää Hämeenlinnassa Growth Loop -kasvutapahtuman 8.6. Nähdäänkö siellä?

🙌 Tapahtumista täytyy mainita myös Markkinointikollektiivin webinaari brändien kohtaamispisteistä ja livesemma Jyväskylässä. Mahtavia kohtaamisia oli sielläkin. Jyväskylään avataan muuten Business Finlandin ja Business Jyväskylän tuella uutta vertaisverkostoa verkkokauppialle. Minulla siihen ei ole asiaa pitkiin aikoihin (jos koskaan), sillä verkkokaupan liikevaihdon pitää olla yli 100 000 euroa. Kick offissa kuitenkin kävin, nähdäkseni legendaarisen Leevi Parsaman, jonka jutut sopivat kaikille yrittäjille, hänen pääviestinään kun on asiakas ensin! Myös lankakauppa Titityyn Tiinaa oli ilo kuunnella, neulominen on iso bisnes ja ilmiö. Ihanaa! Ilmiömäinen neulontaguru on myös tanskalainen Laerke Bagger, jonka käsityökirja on rikkoo konventiot mennen tullen. Nappasin hänen esikoiskirjansa kirjastosta vastikään ja olin tiputtaa silmäni: tällaista käsityökirjaa en ole ennen nähnyt ja olen kyllä niitä ehtinyt aika paljon lukea. Kirjassa esitellyistä erilaisista jämälankaideoista innostuneena tuunasin äidiltä saamani Polan-villapaidan, jonka toinen hiha oli 10 senttiä lyhyempi(!!). Lyhyt hiha sai Laerken opeilla tehdyn jatkopalan ja minä sekä uniikin paidan että iloisen mielen. 🙂

🎞 Näin myös palkitun Everything everywhere all at once -leffan. Se on kriitikoiden suosikki, ja luulen, että he pitivät leffasta minua enemmän siksi, että ymmärsivät leffa-alan sisäpiirin vitsit minua paremmin. Leffassa on vähän samaa henkeä kuin cha cha cha -biisissä - se muuttuu yllättäen aika erilaiseksi. Ei elokuva tietenkään huono ollut, mutta hieman ihmettelin, että se sai vaikka Hesarissa ja Keskisuomalaisessa viisi tähteä. Minä annan viisi tähteä vain elokuville, jotka onnistuvat aidosti koskettamaan tunteitani ja tämä ei sitä tehnyt. 

Nyt toivotan isoja ja pieniä kumouksia ja kauneutta kevätpäiviisi!

View this post on Instagram

A post shared by Piilotettu aarre (@piilotettuaarre)