Miten CMADFI on syntynyt

Tämä syksy on tuntunut hyvin erilaiselta aiempiin verrattuna ja sille on selvä syy. Vuodesta 2012 lähtien mun syksyt ovat menneet CMADFI-tapahtumaa järjestellen. 

Ai mikä ihmeen CMADFI? 

CMAD = community manager appreaction day,
fi = Suomi.

Yhteisömanagereille omistettua teemapäivää on vietetty Suomessa suuremmin kuin missään maailmassa tammikuusta 2012 lähtien: koko päivän tapahtumalla, joka on tarjonnut inspiroivia puheita ajankohtaisista aiheista. Aluksi tapahtuma (ja sen tarjoilut ja jopa bussikuljetus Helsingistä maakuntiin)  oli ilmainen, no shown vuoksi otimme käyttöön tarjoilumaksut. 

Tapahtuma on kiertänyt ympäri Suomen, olemme olleet vieraina niin korkeakouluissa kuin yhteisöllisissä työtiloissakin, kerran myös laivalla. Koronavuonna olimme Hydraulicin Press Channelin varastossa ja Anssi Kelan kellarissa. Hauskoja muistoja on kertynyt paljon ja verkostooni on kertynyt kerrassaan mahtavia tyyppejä.

Mitä tapahtumantuottaminen on kohdallani tarkoittanut? 

No olen... 

• kysellyt yhteisöltä, mitkä aiheet ovat tällä hetkellä kiinnostavia, 
• järjestänyt äänestyksen, jossa on valittu aiheet
• etsinyt aiheisiin sopivia sponsoreita ja puhujia, 
• määritellyt sponsoripaketin
• miettinyt tapahtuman aikataulua ja sen striimausta ja livekuvittamista, 
• sopinut asioista tapahtumapaikan sponsoroineen tahon kanssa. Joskus siihen on kuulunut narikan paikan miettimistä tai ruuasta päättämistä
• tehnyt tapahtumamarkkinointia somessa tapahtuman tilien kautta, henkilöprofiilini ja yrityksen kautta, viestinyt tapahtumasta Facebook-ryhmiin, vinkannut siitä omille kontakteilleni. Somekanavia meillä on ollut paljon, eniten harmittelen sitä, miten Twitter muuttui kannaltamme käyttökelvottomaksi. 
• ajastanut postauksia, 
• hallinnoinut ilmoittautumista ja vastannut ihmisten kyselyihin, 
• hankkinut vapaaehtoisia tapahtumaan, 
• suunnitellut tapahtuman budjettia, 
• kerännyt tietoja puhujista, ohjeistanut heitä esiintymisen suhteen ja kerännyt heidän käyttämänsä materiaalit etukäteen ja ladannut ne nettiin jo ennen tapahtumaa
• uudistanut tapahtumaa palautteen perusteella, esimerkiksi idea seisoviin aplodeihin syntyi palautteesta, jossa osallistuja valitti, että tapahtuma on kauhea, kun siinä vain istutaan koko päivä. Ei istuttu sen jälkeen, vaan noustiin 15-20 minuutin välein taputtamaan esityksille
• miettinyt tapahtuman hiilijalanjälkeä. Siksi esimerkiksi nimilappuja ei ole tehty, vaan osallistujia on pyydetty tuomaan mukanaan jostain vanhasta tapahtumasta saatu lappu. Se on toivoakseni auttanut ihmisiä lähestymään vieraitakin ihmisiä.
• miettinyt palautekyselyn,
• monena vuonna toteutin myös yhteisömanagerikyselyn, jonka tulokset käytiin läpi tapahtumassa,
• miettinyt, miten etäosallistujia voi aktivoida tapahtuman aikana,
• osallistanut ihmisiä tapahtuman markkinointiin,
• miettinyt miten erinäisiin muutoksiin reagoidaan. 

Ja nyt olen voinut toimia ilman tätä suuren suurta hässäkkää! 

On jäänyt aikaa uuden oppimiseen ja ihan uuden liiketoiminnankin kehittämiseen. Keskiviikkona kerroin kuulumisiani uutiskirjeeni tilaajille. Heille vihjaisin myös, että saatan järjestää jotain pienimuotoista CMAD-päivänä (ma 26.1.26). EN kuitenkaan aio käyttää siihen aikaa tänä vuonna, vaan pidän kerrankin pitkän joululoman. 

Katsotaan sitten tammikuussa mitä tapahtuu, jos tapahtuu.