Ajatuksia vuoden 2026 elokuvien ääreltä

Tämä postaus on aloitettu 26.1.2026. Merkitsen sen kuitenkin julkaistuksi 1.1.26, sillä elokuvat ovat tässä blogissa sivuroolissa, enkä halua, että blogiini saapuva näkisi ensimmäiseksi näin valtavan pitkän tekstin.

Tämä on siis Piilotettu aarre -blogiin piilotettu teksti. :D 

2. tammikuuta Terapia

Paavo Westerbergin Terapia oli hauska kokemus, sillä se onnistui yllättämään monta kertaa. 

Tapahtumapaikka, vanha virolainen kartano, oli upea, ja sinne kokoontuneet pariskunnat hyvin mielenkiintoisia. 

Elokuva lienee täynnä terapeuttien sisäpiirihuumoria, mutta hymähtelin kyllä itsekin. 

Yksi easter egg, joita elokuviin tavataan piilotella, jäi multa kyllä hoksaamatta. Ole sinä tarkempi ja yritä tunnistaa alussa haastattelua tekevän toimittajan ääni. :)

3. tammikuuta Teräsleidit kuin viimeistä päivää

Kyseessä on jatko-osa elokuvalle, jota en ole nähnyt, mutta nopeasti pääsi silti kiinni juoneen. Kuten leffajuliste kertoo, kyseessä on kolmen vanhemman naisen road movie. 

Elokuvan teemoihin kuuluvat mm. 

* äitien ja tyttärien suhteet, 

* lähestyvä kuolema ja 

*autofiktion kirjoittaminen ja markkinointi. 

Se oli hieno näkökulma, joka on jäänyt mietityttämään: mitä kirjailijoiden läheiset ajattelevat siitä, että päätyvät kansien väliin. 

18. tammikuuta Kalevala - Kullervon tarina

Olen somen uhri - koska olen määritellyt elokuvat yhdeksi asiakseni, josta tuotan sisältöä, menin elokuviin, vaikken suoraan sanottuna ole kovin kiinnostunut kansalliseepoksestamme Kalevalasta. (Joo, nolo tunnustus.) 

Tai miten sen nyt ottaa: olen kyllä kiinnostunut
* prosessista, jolla se syntyi, 
* taiteesta, jota se on innoittanut,
* sanonnoista, jotka ovat siitä peräisin. 

En ole sitä kuitenkaan itse lukenut. 

Toinen syy oli se, että siinä missä leffoja näytetään Kangasniemellä yleensä 2-3 kertaa, tämä näytetään peräti 7 kertaa. Eli ilmeisesti leffan katsominen on enemmän kuin suositeltavaa. :D  

Odotukseni taistelukohtauksia täynnä olevaa leffaa kohtaan eivät olleet järin korkeat, ja siksi yllätyin positiivisesti. Vaikka tarina on väkivaltainen ja surullinen, siinä oli hienoja kohtia ja karismaattisia näyttelijöitä ja luontoa oli ilo katsoa. Hauskaa oli myös se, että vaikka juoni pohjautuu Kalevalaan, sitä on muutettu sen verran, että Kalevala-asiantuntijatkin pääsevät yllättymään. :)

23. tammikuuta Lentävä kuolema

Tuberkuloosi ei ollut minulle kovin tuttu aihe, joten opin paljon uutta Lentävä kuolema -dokumentista, joka näytettiin  Kangasniemellä toive-elokuvana. 

Saimme kuulla Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran 1970-luvulla nauhoittamia haastatteluja ja näimme naisen, joka oli viety tuberkuloosia sairastaneelta äidiltään vastasyntyneenä. Joulumerkkikodista tuli hänen ensimmäinen kotinsa, vasta 10 kuukauden kuluttua hän pääsi omien vanhempiensa luo. 

Joulumerkkikodeissa kuvatut pätkät näyttivät iloisilta, hoitajia oli paljon ja he pitivät lapsia sylissään. Ehkä paikka oli niin hyvä kuin ylipäätään oli mahdollista, vaikka lapsien erottamista vanhemmistaan onkin nykyään vaikea ymmärtää.

Parantoloissakin oli oma viehätyksensä, niissä oli mm. oma radio ja kaikenlaista ajanvietettä, välillä taas käytiin ottamassa viiden tunnin ilmakylpyjä halleissa makaamalla. Romansseja oli, seurustelua kutsuttiin lumpusteluksi. Ihmisillä oli käytössä lempinimi, eikä oikeita nimiä tiedetty.

Dokumentti oli kovin sivistävä ja antoi mulle uusia aiheita, joista jutella vanhempien ihmisten kanssa.