Mitä Wikipedia voisi oppia LinkedIniltä?

LinkedIn on epätoivoinen, se ei voi ymmärtää miksi ihmeessä olen luopunut sen kätevästä mobiilisovelluksesta? Siksi se rummuttaa mobiiliselaimeni virtaan jatkuvasti mainoksia sovelluksestaan, mikä saattaa kyllä johtaa siihen, että luovun seuraavaksi Linkkarin mobiilikäytöstä. Ehdin sinne ihan tarpeeksi usein työpäivän aikana läppärilläkin!

No vielä en ole sitä tehnyt, sillä koukutussiivoukseni ansiosta tykkään palvelusta aiempaa enemmän myös mobiilissa. 

On virkistävää ravistella omia tapojaan, joilla kuluttaa palveluita. Tänä vuonna minusta on tullut esimerkiksi varsin sovellusvastainen. Eilen kuitenkin latasin pitkästä aikaa Wikipedian mobiilisovelluksen, kun sitä kehuttiin vierailevien wikipedistien verkoston (WREN) puhelussa. Ja hämmästyin. Palaan sovellukseen kohta.

Puhelussa puhuttiin myös Wikipedian peleistä, joita Wikimaniassa oli esitelty. 

Niihin on ilmeisesti otettu inspiraatiota myös LinkedIniin ilmestyneistä peleistä. Esimerkiksi tänään LinkedIn mainostaa minulle Zip-peliä, jota 9 kontaktiani pelaa/on pelannut:

Aloin miettiä, mitä muuta Wikipedia voisi oppia LinkedIniltä. Pitäisikö Wikipediankin mainostaa aggressiivisesti sovellustaan kaikille mobiiliselainta käyttäville? Nostaisiko se lukijoiden karvat pystyyn, emmehän ole tottuneet näkemään Wikipediassa juurikaan mainoksia?

Kuten kerroin, latasin Wikipedia-sovelluksen kollegoiden kehujen houkuttelemana. Nyt on minun vuoroni pistää sana kiertämään. Kokeile ihmeessä, joko lukijana tai kirjautuneena ja testaa myös hakutoiminto. Sovellus ei kilpaile somesovellusten kanssa koukuttavuudessa, mutta hyödyllinen ja sivistävä se kyllä on. 

Sovelluksen etusivulla näytetään käyttäjälle räätälöityä syötettä. Viimeisen vuorokauden luetuimpien artikkelien lisäksi näen itse Kangasniemeen liittyviä artikkeleita, sillä jaoin palvelussa sijaintini.

Sovellus kertoi myös, että kuka tahansa voi muokata Wikipediaa. Kun kirjauduin sisään, pääsin tekemään ohjatusti pieniä muokkauksia. Eniten innostuin kuvien lisäämisestä: sovellus näyttää minulle artikkeleita ja niihin mahdollisesti sopivia kuvia. 

Lisäsin esimerkiksi Kreetan lähellä sijaitsevaan pieneen saariryhmään kuvan saarista. Sovellus osasi ehdottaa kuvaa, sillä sitä oli käytetty galiciankielisessä saarista kertovassa artikkelissa, minun tehtäväksi jäi miettiä kuvaan sopiva teksti. Kokeilin muokkausta muutamalla artikkelilla ja totesin, että tähän voisi hyvin jäädä koukkuun. Ehkä mobiilimuokkaamiseen tuodaan lisää pelillisiä elementtejä, jotka palkitsevat käyttäjän muokkauksista.

Juttelimme WREN-puhelussa myös Iso-Britannian Online Safety Act -lakiin liittyvästä oikeudenkäynnistä, jonka Wikimedia-säätiö on juuri hävinnyt (ks. BBC). Wikimedian mukaan laki uhkaa sen käyttäjien ihmisoikeuksia ja turvallisuutta ja siksi se kyseenalaisti sen. Häviöstä huolimatta asia ei ole vielä loppuun taputeltu, sillä tuomiossa Iso-Britannian hallitusta kehotettiin varmistamaan Wikipedian suojelu. 

Vinkkasin puhelussa uutisesta, jonka kontaktini virrasta olin huomannut: Wikimedia-säätiö on ohjeistanut tutkijoita siitä, miten Wikipedian neutraalius määritellään, miten sitä pitäisi tutkia ja miten tuloksia pitäisi tulkita. Kaikki eivät tällaisesta tutkimuksen ohjailusta pidä. 

Lane Rasberry kertoi, että Wikimedia-säätiön hallitukseen (Board of trustees) valitaan pian kaksi uutta jäsentä. Äänestys alkaa parin viikon päästä ja se kestää pari viikkoa. Hallituksen tehtäviin kuuluu mm. säätiön toimarin valinta ja strategioiden hyväksyntä. Lanella oli tietysti oma lehmä ojassa asiasta kertoessaan, sillä hän on yksi ehdokkaista. Häntä kuitenkin huolestutti se, että vaikka rooli on globaalistikin hyvin vaikutusvaltainen, äänestykseen ei juuri osallistuta. Siksi lupasin Lanelle mainostaa vaaleja ainakin suomalaisille wikipedisteille. Äänestyskelpoisuuteen vaaditaan mm. 300 muokkausta, täältä löydät tarkat vaatimukset. 

Eilisessä bloggauksessa sanoin, ettei etä-Wikimania ollut niin voimannuttava kuin lähitapahtuma. Mutta kun sitä seurasi etänä, sai uusia puheenaiheita, joista oli nyt tosi kiva vaihtaa ajatuksia muiden vierailevien wikipedistien kanssa ja nyt olen taas uutta intoa täynnä. 

Eilen meitä oli puhelussa vain kymmenkunta, joten keskustelu oli varsin helppoa. Lopuksi halusin  vielä kuulla kokemuksia Wikipotraits-hankkeesta. Kuulin siitä viime viikolla, kun eräs tuttavani sai projektista pressikorttia muistuttavan kortin. Illalla pääsin mukaan myös projektin WhatsApp-yhteisöön. Yhteisöön kuuluu yli 60 alaryhmää, joten menee aikaa, ennenkuin pääsen sisälle projektiin, mutta luultavasti kerron asiasta myöhemmin lisää täälläkin.

Terveisiä 20. Wikimania-konferenssista

Viime viikolla istuin jälleen kerran kansainvälisessä Wikimania-konferenssissa, johon osallistuttiin 135 maasta. Konferenssi järjestettiin nyt 20. kertaa ja ensimmäistä kertaa Itä-Afrikassa. Paikallisuus näkyi kenialaisen tapahtuman ohjelmassa hienosti, esimerkiksi avajaisten ja päättäjäisten musiikkiesityksissä, mutta myös monessa puheenvuorossa. Paikan päällä osallistujia oli noin 800, meitä etäilijöitä oli 1600. 

Syvimmän vaikutuksen minuun taisi nyt tehdä Internet in a box -projekti, jossa afrikkalaisiin kouluihin viedään bokseja, joihin voi ladata haluttuja nettisisältöjä, kuten vaikka Wikipediaa tai TED-puheita ja käyttää niitä offline-tilassa oppimismateriaaleina kouluissa, joissa ei ole varaa kirjoihin tai diaheittimiin. 

Monet puheenvuorot käsittelivät myös tekoälyä ja Wikipedian suhdetta siihen. Osa esityksistä oli hyvin pelottavia, sillä tekoäly luo monia haasteita, kuten bottien palveluitamme kuormittavaa liikennettä ja haitallisten tekoälypalveluiden tuottama sisältö. Tekoäly avaa toki myös uusia mahdollisuuksia moderointiin ja sisällöntuotantoon. 

Tammikuussa jo 25 vuotta täyttävän Wikipedian rooli on tärkeä myös tekoälypalveluiden kouluttajana, mutta toki sitä arvostavat myös ihmiset, jotka haluavat kuluttaa ihmisten luomaa ja tarkastamaa tietoa. Wikipedian sisältövinoumat heijastuvat myös tekoälyn sisällöissä. Esimerkiksi 84 prosenttia Wikipedian sisällöistä on kirjoitettu Pohjois-Amerikassa tai Euroopassa.

Avajaisia kuvasi Kaizenify (CC BY-SA 4.0 via Wikimedia Commons)

 

Etä-Wikimania ei ole niin voimaannuttava kuin lähitapahtuma, mutta oli kiva nähdä tuttuja kasvoja ruudulta ja kuulla mitä Wikimedian ympärillä tapahtuu. Wikimania on tärkeä osa ammatillisista kouluttautumistani. 

Monet suosituimmista tuotteistani liittyvät Wikipediaan. Sisällöntuotannon lisäksi tarjoan konsultointia sekä koulutusta esimerkiksi ihmisille, jotka haluavat tuottaa Wikipediaan ammattiinsa liittyvää sisältöä. Kurkkaa kauppaani, jos haluat kuulla lisää palveluistani  tai pyydä tarjous teidän organisaatiolle räätälöidystä palvelusta.

Ihmiselle, joka saa rahaa Wikipedia-osaamisestaan, yksi yleisökysymys pisti erityisesti korvaan.

Koska monet digijätit tarjoavat suosituille somevaikuttajille tuloja, eikö Wikimedia-säätiökin voisi maksaa sisällöntuottajille?

Säätiön toimitusjohtaja Maryana Iskander sanoi, ettei yhteisön toimintatapaa voi muuttaa, eikä sisällöntuottajille makseta jatkossakaan. Sen hän jätti mainitsematta, että säätiön ulkopuolelta maksajia kyllä löytyy. 

Kuulun itse WREN-yhteisöön, eli vierailevien wikimedistien verkostoon. Me saamme palkkaa isäntäorganisaatioltamme siitä, että jaamme Wikimedia-osaamistamme - ja osa meistä myös tuottaa sisältöjä osana työtään. Minun WIR-positioni liittyy Koneen Säätiön rahoittamaan Marginaalimerkintöjä-hankkeeseen, joka loppuu joulukuussa.

Lisäksi monet työnantajat maksavat työntekijöilleen siitä, että he muokkaavat Wikipediaa työajallaan. Haaveilenkin siitä, että saisimme yhä enemmän asiantuntijoita Wikipediaa päivittämään, eihän se ilman sisällöntuottajia pysy hyödyllisenä ja ajantasaisena. 

Kuukausittaisten aktiivisten* sisällöntuottajien määrä on Wikimedia-hankkeissa viimeisten viiden vuoden aikana valitettavasti vähentynyt 14 prosenttia. Vielä enemmän on vähentynyt uusien aktiivisten muokkaajien määrä, 32 prosenttia. Uudeksi lasketaan muistaakseni ihmiset, joiden Wikipedia-tili on alle 2-vuotias.

Aktiiviseksi(*) taas lasketaan, jos muokkauksia on kuukaudessa 5 tai enemmän.

Tallenteita Wikimania-esityksistä löydät Wikimedia-säätiön YouTube-kanavalta. 

Tapahtumassa oli kuusi striimiä, jotka oli nimetty tapahtumatilan mukaan. Tilat taas oli nimetty eri kaupunkien mukaan. Striimejä ei ole ainakaan toistaiseksi pätkitty esityksittäin, vaan koko päivä on yhtä pitkää videota.

• Keskiviikon videot
• Torstain videot  
• Perjantain videot
• Lauantain videot

WRENin paneeli oli torstaina Nakuru-striimin ensimmäinen esitys:

Radikaali muutos Facebook-profiileihin

(Muoks. bloggausta päivitetty 22.8.25, kun sain enemmän tietoa asiasta.)

Tähän asti kaikilla on voinut olla Facebookissa sekä kavereita että seuraajia. Tähän tulee nyt muutos.

Facebook ilmoitti muutoksesta jo viime vuonna ja nyt se on tulossa voimaan. Ihmisille, joilla on ollut tähän mennessä seuraajia, tulee viesti, jonka myötä he joutuvat valinnan ääreen. Reagointiaikaa on noin viikko ja jos päätöstä ei sinä aikana tee, tilistä tehdään automaattisesti ns. ammattilaistili. 

Käyttäjän tulee siis valita kahdesta vaihtoehdosta:

1. Pidät seuraajat ja saat ns. ammattilaistilin, eli tilastoja ja oletettavasti myös mainostyökalut. On vähän epäselvää, miltä uudet profiilit näyttävät, muuttuvatko ne Facebook-sivujen kaltaisiksi vai tuleeko profiilien ja sivujen väliin jokin uusi malli.
2. Luovut seuraajista (tai pyydät heidät kavereiksi) ja säilytät tavallisen tilin. Ihmisillä, joilla on tuhansia kavereita ja seuraajia ei ole mahdollisuutta tähän, sillä heidän "kaveripaikkansa" ovat jo usein täynnä. Facebook-kavereita voi olla 5000.

Miksi Meta sitten tekee tämän muutoksen? Virallisesti asiaa perustellaan asetusten "yksinkertaistamisella", mutta oikeasti Meta haluaa saada uusia ihmisiä ostamaan sen maksullisia mainospalveluita. 

Minulla on Facebookissa vain joitakin kymmeniä seuraajia, joten päätös oli helppo tehdä: en halua muuttaa Facebook-tiliäni ammatilliseksi, onhan minulla Facebookissa kuitenkin myös oikeasti ammattimaisia sivuja ja ryhmiä:

• Facebook-sivu Piilotettu aarre -yritykselleni, Kiepaukselle ja CMADFI-tapahtumalle että 
• useita Facebook-ryhmiä, esimerkiksi Yhteisömanagereille ja Wikipedian ystäville.

Ammatillisia juttujani voi seurata myös Facebookin ulkopuolella:

• Instagram: jjanhone, piilotettuaarre, cmadfi 
• LinkedIn: Johanna Janhonen,  piilotettuaarre ja cmadfi
• Pinterest: jjanhone
• Threads: piilotettuaarre 
• Bluesky: jjanhone
• Mastodon: jjanhone
• Signal: Piilotetun aarteen ryhmä
  

En siis halunnut tehdä Facebook-tilistäni itselleni uutta "työpaikkaa" vaan pidän sen vapaa-ajan paikkana (jossa kerron kyllä välillä työstänikin).

Facebook-kaverini ovat yleensä kavereitani ja tuttujani, jotka haluavat olla kanssani tasaveroisessa suhteessa, kertoa omia kuulumisiaan ja seurata minun kuulumisiani. Todennäköisesti he eivät siis halua seurata erityisesti minun ammattiini liittyviä postauksia. Käytettyäni Facebookia pian parikymmentä vuotta tuntuisi hassulta muuttaa Facebook-tilini tässä vaiheessa ammattimaiseksi.

Käytän Metaa englanniksi, joten kyselykin tuli sillä kielellä:

Näin Meta pyysi minua päättämään

Tilin muutoksesta tiedotetaan automaattisesti ammattilaistilin "valinneiden" ihmisten kavereille, luultavasti FOMOn vuoksi - mikä juttu tuo on, pitäisikö minunkin ruveta ammattilaiseksi, jos tuokin rupesi? Huomaa kuitenkin, että moni saattaa saada ammattilaistilin vain siksi, ettei enää käytä Facebookia aktiivisesti, eikä ole reagoinut pyyntöön ajoissa.

Facebookin oma ohje asiasta on varsin epäselvä - mitä muutos oikein tarkoittaa käytännössä? Jäin itse miettimään sitä, voivatko ammattilaistilit tehdä enää päivityksiä, jotka näkyvät vain kavereille, vai ovatko kaikki postaukset julkisia?

Mastodon-tutultani kuulin, että hänellä on Facebookissa ns. ammattilaistili ja hänellä on edelleenkin siellä myös kavereita. Tulkitsin viestintää siis väärin, kun kuvittelin, että valinnan myötä kaikista kavereistakin tulisi faneja. Se, että Facebook pakottaa ihmiset tekemään valintoja nopeasti kertomatta mitä muutos käytännössä tarkoittaa on minusta ärsyttävää.

Löysin Facebookin suomenkieliset ohjeet, joissa  muutoksesta kerrotaan lisää:

Jos haluat käyttää lisäominaisuuksia ammattilaistilassa, sinun on ensin otettava mainokset käyttöön. Voit ottaa mainokset käyttöön seuraavasti: Klikkaa Facebook-julkaisusta Mainosta julkaisua. Klikkaa Ota käyttöön. Kun teet niin, hyväksyt Metan kaupalliset käyttöehdot ja sen, että Facebook näyttää lisätietoja profiileista ammattilaistilassa.

Ja näin Meta kertoo itse ammattilaistilistä:

• Nykyiset kaverisi ja profiilisi sisältö eivät muutu. 
• Pystyt tarkastelemaan sisällön ja yleisön kävijätietoja, jotta voit seurata edistymistäsi.
• Saat käyttöösi parannetut turvallisuusominaisuudet, kuten moderointiapurin. (=Käytännössä varmaan joku tekoälytyökalu.)
• Sisältöäsi voi käyttää löytämismahdollisuuksiin Facebookissa. (=Sisältösi saavat luultavasti enemmän näkyvyyttä kuin tavalliset profiilit?)
• Kuka voi seurata minua -asetukseksi määritetään Julkinen, jolloin fanit voivat muodostaa sinuun yhteyden ja nähdä enemmän sisältöäsi. (=Profiilisi löytyy aiempaa helpommin? Jos olet vaikka Maija Virtanen, sinun profiilisi näytetään kenties ensimmäisten Maija Virtasten joukossa?) 
• Jos täytät kelpoisuusvaatimukset, voit käyttää monetisointituotteita, jotka auttavat saamaan tuloja sisällöstäsi. (=Voit tehdä sponsoroituja päivityksiä, joita henkilötilit eivät ole voineet aiemmin tehdä.)

Tässä vielä Meta ohje ammattilaistilin muuttamiseksi takaisin tavalliseksi tiliksi.

Kumman vaihtoehdon sinä valitsit ja mikä oli tärkein peruste valinnallesi?

Miten Blogger-blogeja voi seurata

Kuten kerroin, innostuin Substack-alustasta, jonka käytön lopetin lähes alkumetreille. Siinä vetosi bloggaamiseen liittyvä yhteisö, muiden bloggauksia, välihuomautuksia, jakoja ja kommentteja saattoi seurata kätevästi yhdestä virrasta. 

Sovellusta en halunnut ladata, yritän nykyään vältellä niitä parhaani mukaan.

Olisipa kiva, jos Blogger-blogeilla olisi vastaava ympäristö, aloin ajatella. 

Mutta onhan niillä pitkään ollutkin, muistin ja pitkästä aikaa tutkin, miltä se näyttää. Käyttöliittymä on hyvin yksinkertainen, mutta onko sillä niin väliä, kun kaikki somet ovat täynnä vilkettä ja säpinää, haittaako, jos joku on vähän rauhallisempi?

Näin seuraat Blogger- eli Blogspot-blogeja:

1. kirjaudu Bloggeriin Google-tunnareillasi
2. seuraa haluamiasi blogeja

2A. Seuraa Blogger-blogia Seuraajat-gadgetin avulla

Blogger-blogia voi seurata helposti, jos sen etusivulta löytyy kohta Followers.

Blogi lisätään lukulistallesi, kun painat Follow-nappulaa

2B. Seuraa Blogger-blogia urlin avulla 

Jos Blogger-blogista ei löydy yllä mainittua gadgetia, voit lisätä sen lukulistalle myös www-osoitteen avulla. 

• Mene lukulistallesi
• Klikkaa Hallinnoi
• Klikkaa Lisää
• Lisää blogin url ja valitse, haluatko seurata sitä nimelläsi vai anonyymisti

3. Lue seuraamiesi blogien uusia postauksia osoitteesta blogger.com/dashboard/reading

Lukulistalla näet blogikirjoituksen nimen ja vähän alkua.

Jos se tuntuu kiinnostavalta, klikkaa postausta ja käy lukemassa se.

Koska blogikirjoituksia tulee yleensä niin harvakseltaan, luultavasti riittää, että katsot otsikot kerran viikossa tai kuukaudessa. Blogitekstit eivät vanhene samaan tapaan kuin somepostaukset, joten niitä voi hyvin seurata myös jälkijunassa. :) Ehkä lukulistan lukeminen voisi olla kuin Hesarin Kuukausiliitteen selailua?

Mun lukulista muodostuu historiallisista syistä lähinnä nukkekotiharrastajien blogeista. Olin aktiivinen harrastaja parikymmentä vuotta sitten, en seuraa kenttää enää. Joten luulen, että nyt kun löysin Lukulistan, tiputan listalta osan leluharrastajien blogeista ja yritän löytää tilalle esimerkiksi kirja- ja kirjoitusbloggaajien blogeja. :) 

Tässä vielä Googlen oma ohje blogien seuraamiseen

Jos haluat välttää Googlen käyttöä, niin voit seurata blogiani myös 

• syötteenlukijasi ja blogini syötteen avulla
• Fediversumissa @piilotettuaarre.blogspot.com@rss-parrot.net
• Signalissa yritykseni tiedotusryhmässä
• seuraamalla minua eri somepalveluissa
• tilaamalla uutiskirjeeni

Miksi lopetin Substackin käytön alkuunsa

Juuri kun ehdin innostua Substackista, sain saavillisen kylmää vettä niskaani. Näillä helteillähän se on virkistävää, mutta virkistävää on myös se, että Mastodonissa ihmisille kerrotaan suoraan, jos he tekevät eettisesti arveluttavia valintoja. 

Ehkä siellä on myös keskimääräistä valveutuneempia ihmisiä, jotka seuraavat tällaisia asioita.

Luulen, ettei siellä kauheasti käyttämästäni Blogger-alustastakaan välitetä, mutta se, että aloin hehkuttaa Substackia juuri, kun se nousi taas tikun nokkaan nosti monen kulmakarvoja.

 

Miksi menit Substackiin juuri nyt, minulta kysyttiin.

No koska 

• luotin verkostooni ja seurasin ihailemieni ihmisten esimerkkiä
• enkä tehnty siksi itse minkäänlaista selvitystä palvelun taustoista.

Miksi sitten poistun nopeasti Substackista?

No koska

• Mastodonissa paljastui, että palvelun etiikka eroaa kovasti omastani, eikä uusin skandaali ollut ensimmäinen laatuaan.
• tajuan, että myös minun arviointikykyyni luotetaan, enkä halua johtaa ihmisiä harhaan tai kerätä heidän sähköpostiosoitteitaan taholle, joka käyttää niitä omaan propagandaansa.

Tässä muutamia aiheeseen liittyviä linkkejä:

• https://www.techpolicy.press/substack-founder-defends-commercial-relationships-with-nazis/ 
• https://www.theatlantic.com/ideas/archive/2023/11/substack-extremism-nazi-white-supremacy-newsletters/676156/
• https://www.theguardian.com/media/2024/jan/12/casey-newton-quits-substack-nazi-newsletter

Löydät varmasti itse lisää. 

Koska en ole vielä saavuttanut Substackissa mitään ja koska haluan toimia eettisesti oikein, minun oli helppo lähteä alustalta. Onhan minulla tämä ikivanha blogini, eikä Substackin kautta ehtinyt liikkua rahaa suuntaan tai toiseen.

Jos sinä etsit vastinetta Substackille, avoimeen lähdekoodiin perustuva Ghost voisi Mastodon-verkostoni mukaan olla hyvä vaihtoehto.

Hävettääkö nopea takinkääntöni? 

Ei oikeastaan, oppia ikä kaikki ja kiva, että tämä asia tuli niin nopeasti esiin, etten ehtinyt tehdä turhaa työtä, vaan sain hyvän syyn varoittaa Substackista muitakin ongelmista tietämättömiä. Ymmärrän myös nyt paremmin mikä palvelussa vetoaa ja voin halutessani tutkia Ghostia. 

Substackissa minua innosti uusi yhteisöllisempi tapa blogata, uudessa on aina hohtoa. Mutta koska olen käyttänyt niin valtavasti aikaa tämän blogini kanssa, aion käyttää uudelleen heränneen bloggausintoni toistaiseksi täällä.

Kopioin alle talteen postaukseni, jotka tuhoan Substackista luultavasti ensi viikolla. Alkuperäisiin postauksiin lisään linkin tänne, jotta ihmiset, joiden kanssa olen ehtinyt Substackis(s/t)a viestitellä näkisivät kommenttini ja kuuulisivat, miksi 

tulin, näin ja lähdin.

Ensimmäisessä postauksessa 25.7.

Kohti Aku Ankka -somea puhuin mm. koukutussiivouksesta ja lehteilystä

Kesän alussa lapseni kysyi, pitäisikö ostaa Oui oui. Ai mikä se on, ihmettelin ja kiinnostuin kuullessani, että kyse Pietari Pyykösen (29) vuoden aikana kirjoittamien uutiskirjeiden printtiversiosta. Kirjeissään hän on haastatellut itseään inspiroivia ihmisiä ja kysellyt, mikä näitä innostaa, sekä jakanut ajankohtaisia kulttuurivinkkejä. Nuorten suuntautumisesta kohti manuaalista maailmaa kertoo myös Ano Miettisen (29) pop-maailmasta ammentavan sanaristikkolehden suosio.

Facebookin FinStones-ryhmässä ihmiset jakavat kuvia maalaamistaan tai löytämistään kivistä. Harrastus yhdistää luovuuden, jakamisen ja löytämisen riemut. Liityin 100 000 harrastajan ryhmään viime viikolla, kun löysimme ensimmäisen kiven. Sen jälkeen ryhmään on liittynyt 10 000 uutta ihmistä. Oh!

Minäkin halusin tarjota seuraajilleni jotain manuaalista ja tein kesäkuussa zinen, johon saa tallettaa kesämuistoja. Omaan kesääni on vaikuttanut hyvin paljon Vehka Kurjenmiekka. Hän nimittäin pyörittää somessa Maagista kesäkisaa, jonka sadat tehtävät pistävät kokeilemaan uusia juttuja.

Olen ollut esimerkiksi päivän puhumatta ja viikon poissa somesta. Oh - sellaista ei ole kyllä tainnut ennen sattua, ei ainakaan niin, että olisin etukäteen asiasta huudellut. Mutta tauko oli hyvin virkistävä ja avasi silmiäni huomaamaan mm. sen, mikä saa minut kärkkymään somea monta kertaa päivässä. Ensi kerralla taukoa harkitessani osaan laskeutua siihen vähän viisaammin, vaikkei lakko nytkään ollut vaikea ekan päivän jälkeen.

Myös Suvi Uskin Mitä some tekee meille -kirjassa puhutaan koukutussiivouksesta, jolla pyritään vähentämään somen koukuttavuutta. Olen jo vuosiat sitten luopunut somen notifikaatioista: läppärini tai kännykkäni ei piippaile vähän väliä. Vuosi sitten keväällä luovuin algoritmien käytöstä, tilalle tuli muun muassa kirjoittamista ja lukemista.

Somelakon aikana kuuntelin Yle Areenasta radiouutisia, luin kasan naistenlehtiä ja vilkuilin myös uutiskirjeitä. Kun tein tällä viikolla tilin tänne Substackiin, aloin miettiä, mihin tätä voisi käyttää. Mitä lisäarvoa se voisi tuoda lukuisten sometilieni, blogini ja uutiskirjeeni rinnalle?

Voisiko tästä tulla mun “Aku Ankka” tai ehkä “Aku Ankka Klassikko”? (Lue lisää Aku Ankka -somesta mun blogista.) Siis julkaisu, jonka voisit tilata sähköpostilaatikkoosi ja johon minä keräisin vaikka viikon tai parin aikana minua kutkuttaneita juttuja? Uutiskirjeestä homma eroaisi julkaisutiheyden ja sisältöjenkin osalta, tämä olisi kevyempi ja nopeampi tuottaa, jakaisin vain muutamat kivat jutut ja siirtyisin sitten eteenpäin. No, kokeillaan!

Instasta näet mitä muuta olen tänä kesänä lukenut ja millaisia ajatuksia kirjat ovat herättäneet.

Helteisin terveisin Johanna

Tänään 30.7. kirjoittamassani toisessa kirjeessä

Kahvitaukopaikka Fedissä kerroin siitä, että somekouluttajana saan roikkua somessa hyvästä syystä

Onkohan toisen Substackin kirjoittaminen yhtä vaikeaa kuin toisen kirjan kirjoittaminen? Tarkoitan sitä, että ensimmäistä kirjaa saa muhitella rauhassa vaikka vuosia, mutta julkaisun jälkeen tulee uudenlaisia paineita. Ainakin kirjeiden otsikointi tuntuu vielä vaikealta.

Viimeksi leuhkin, että viikon somelakko oli varsin helppo. Huomattavasti vaikeampaa on pitää somen käyttö kohtuullisissa mitoissa, se vie niin helposti mennessään. No täytyy silti yrittää.

Alkuvuonna käytin paljon aikaa Fediversumiin tutustumiseen. Minulla on siellä tilejä neljässä palvelussa: mikroblogi-palvelu Mastodonissa yksi, Instagramia muistuttavassa Pixelfedissä kolme (yksi mun työhön ja harrastuksiin liittyvä, yksi taiteelle omistettu ja yksi, jolla kurkin Japaniin). Sen sijaan Friendican käyttö on hiipunut, samoin Lemmy-pohjaisen Sopulin käyttö.

Friendicaa voi verrata Facebookiin, Mastodonista se eroaa siis siinä, että postaukset näytetään ketjutettuina. Mastodonissa avauksiin tehdyt kommentit näkyvät itsenäisinä postauksina ja niitä voi jakaa uudelleen.

Lemmy taas on Redditin kaltainen alusta, jossa jaetaan linkkejä. Perustin sinne pari foorumia, Kiepaukseen kerätään kierrätykseen ja tuunaukseen liittyviä linkkejä, Wikipedian ystävien jutut keskittyvät Wikipediaan.

Peertube keskittyy videoihin, mutta sinne en ole vielä mennyt.

Parasta Fedissä ovat olleet keskustelut, saan siellä aikaan enemmän vuorovaikutusta kuin algoritmiperusteisissa somepalveluissa. On ollut myös kiva tutustua ihmisiin, joille kirjat ovat tärkeitä. Nykyisin seuraan myös uutisia Fedissä, luovuin Hesarin ja Ylen mobiilisovelluksista ja säästän aikaani, kun ei tarvitse pomppia sovelluksesta (tai nettisivulta) toiseen.

Ilmeisesti katson nyt tietäväni Fedistä tarpeeksi, koska olen alkanut opetella Substackia. :) Tämä se on mun työn suola ja pippuri: uuden opettelu ei somekouluttajana koskaan lopu. Täältä löydät mun avoimet Fedi-koulutukset.

Työstä puheenollen, yksi kesäni pysäyttävimmistä dokkareista kertoo työhön liittyvistä ilmiöistä. Siitä, millaista on uhrata koko elämänsä työlle, tulla työnantajansa seuraamaksi, viettää päivät töissä tekemättä mitään tai viettää elämänsä tekemättä töitä. Yle Areenasta löytyvän Työn jälkeen -dokkarin äärellä voi miettiä, millaista meidän elämä on, jos teknologia vie suurimman osan töistä.

Mitä tekisit, jos olisit upporikas?
Miten kuluttaisit työpäivät, kun tekemistä ei olisi?

Luulin aiemmin, että käyttäisin aikani Wikipedian muokkaamiseen, teenhän sitä jo työkseni. Sitten älysin, että mitä enemmän muokkaamiseen käyttää aikaa, sitä enemmän tulee myös selkkauksia. Jos Wikipedian päivittäminen olisi puhtaasti harrastus, kinastelu voisi syödä motivaatiota rutkasti.

Helteisin terveisin Johanna