Miksi lopetin Substackin käytön alkuunsa

Juuri kun ehdin innostua Substackista, sain saavillisen kylmää vettä niskaani. Näillä helteillähän se on virkistävää, mutta virkistävää on myös se, että Mastodonissa ihmisille kerrotaan suoraan, jos he tekevät eettisesti arveluttavia valintoja. 

Ehkä siellä on myös keskimääräistä valveutuneempia ihmisiä, jotka seuraavat tällaisia asioita.

Luulen, ettei siellä kauheasti käyttämästäni Blogger-alustastakaan välitetä, mutta se, että aloin hehkuttaa Substackia juuri, kun se nousi taas tikun nokkaan nosti monen kulmakarvoja.

 

Miksi menit Substackiin juuri nyt, minulta kysyttiin.

No koska 

• luotin verkostooni ja seurasin ihailemieni ihmisten esimerkkiä
• enkä tehnty siksi itse minkäänlaista selvitystä palvelun taustoista.

Miksi sitten poistun nopeasti Substackista?

No koska

• Mastodonissa paljastui, että palvelun etiikka eroaa kovasti omastani, eikä uusin skandaali ollut ensimmäinen laatuaan.
• tajuan, että myös minun arviointikykyyni luotetaan, enkä halua johtaa ihmisiä harhaan tai kerätä heidän sähköpostiosoitteitaan taholle, joka käyttää niitä omaan propagandaansa.

Tässä muutamia aiheeseen liittyviä linkkejä:

• https://www.techpolicy.press/substack-founder-defends-commercial-relationships-with-nazis/ 
• https://www.theatlantic.com/ideas/archive/2023/11/substack-extremism-nazi-white-supremacy-newsletters/676156/
• https://www.theguardian.com/media/2024/jan/12/casey-newton-quits-substack-nazi-newsletter

Löydät varmasti itse lisää. 

Koska en ole vielä saavuttanut Substackissa mitään ja koska haluan toimia eettisesti oikein, minun oli helppo lähteä alustalta. Onhan minulla tämä ikivanha blogini, eikä Substackin kautta ehtinyt liikkua rahaa suuntaan tai toiseen.

Jos sinä etsit vastinetta Substackille, avoimeen lähdekoodiin perustuva Ghost voisi Mastodon-verkostoni mukaan olla hyvä vaihtoehto.

Hävettääkö nopea takinkääntöni? 

Ei oikeastaan, oppia ikä kaikki ja kiva, että tämä asia tuli niin nopeasti esiin, etten ehtinyt tehdä turhaa työtä, vaan sain hyvän syyn varoittaa Substackista muitakin ongelmista tietämättömiä. Ymmärrän myös nyt paremmin mikä palvelussa vetoaa ja voin halutessani tutkia Ghostia. 

Substackissa minua innosti uusi yhteisöllisempi tapa blogata, uudessa on aina hohtoa. Mutta koska olen käyttänyt niin valtavasti aikaa tämän blogini kanssa, aion käyttää uudelleen heränneen bloggausintoni toistaiseksi täällä.

Kopioin alle talteen postaukseni, jotka tuhoan Substackista luultavasti ensi viikolla. Alkuperäisiin postauksiin lisään linkin tänne, jotta ihmiset, joiden kanssa olen ehtinyt Substackis(s/t)a viestitellä näkisivät kommenttini ja kuuulisivat, miksi 

tulin, näin ja lähdin.

Ensimmäisessä postauksessa 25.7.

Kohti Aku Ankka -somea puhuin mm. koukutussiivouksesta ja lehteilystä

Kesän alussa lapseni kysyi, pitäisikö ostaa Oui oui. Ai mikä se on, ihmettelin ja kiinnostuin kuullessani, että kyse Pietari Pyykösen (29) vuoden aikana kirjoittamien uutiskirjeiden printtiversiosta. Kirjeissään hän on haastatellut itseään inspiroivia ihmisiä ja kysellyt, mikä näitä innostaa, sekä jakanut ajankohtaisia kulttuurivinkkejä. Nuorten suuntautumisesta kohti manuaalista maailmaa kertoo myös Ano Miettisen (29) pop-maailmasta ammentavan sanaristikkolehden suosio.

Facebookin FinStones-ryhmässä ihmiset jakavat kuvia maalaamistaan tai löytämistään kivistä. Harrastus yhdistää luovuuden, jakamisen ja löytämisen riemut. Liityin 100 000 harrastajan ryhmään viime viikolla, kun löysimme ensimmäisen kiven. Sen jälkeen ryhmään on liittynyt 10 000 uutta ihmistä. Oh!

Minäkin halusin tarjota seuraajilleni jotain manuaalista ja tein kesäkuussa zinen, johon saa tallettaa kesämuistoja. Omaan kesääni on vaikuttanut hyvin paljon Vehka Kurjenmiekka. Hän nimittäin pyörittää somessa Maagista kesäkisaa, jonka sadat tehtävät pistävät kokeilemaan uusia juttuja.

Olen ollut esimerkiksi päivän puhumatta ja viikon poissa somesta. Oh - sellaista ei ole kyllä tainnut ennen sattua, ei ainakaan niin, että olisin etukäteen asiasta huudellut. Mutta tauko oli hyvin virkistävä ja avasi silmiäni huomaamaan mm. sen, mikä saa minut kärkkymään somea monta kertaa päivässä. Ensi kerralla taukoa harkitessani osaan laskeutua siihen vähän viisaammin, vaikkei lakko nytkään ollut vaikea ekan päivän jälkeen.

Myös Suvi Uskin Mitä some tekee meille -kirjassa puhutaan koukutussiivouksesta, jolla pyritään vähentämään somen koukuttavuutta. Olen jo vuosiat sitten luopunut somen notifikaatioista: läppärini tai kännykkäni ei piippaile vähän väliä. Vuosi sitten keväällä luovuin algoritmien käytöstä, tilalle tuli muun muassa kirjoittamista ja lukemista.

Somelakon aikana kuuntelin Yle Areenasta radiouutisia, luin kasan naistenlehtiä ja vilkuilin myös uutiskirjeitä. Kun tein tällä viikolla tilin tänne Substackiin, aloin miettiä, mihin tätä voisi käyttää. Mitä lisäarvoa se voisi tuoda lukuisten sometilieni, blogini ja uutiskirjeeni rinnalle?

Voisiko tästä tulla mun “Aku Ankka” tai ehkä “Aku Ankka Klassikko”? (Lue lisää Aku Ankka -somesta mun blogista.) Siis julkaisu, jonka voisit tilata sähköpostilaatikkoosi ja johon minä keräisin vaikka viikon tai parin aikana minua kutkuttaneita juttuja? Uutiskirjeestä homma eroaisi julkaisutiheyden ja sisältöjenkin osalta, tämä olisi kevyempi ja nopeampi tuottaa, jakaisin vain muutamat kivat jutut ja siirtyisin sitten eteenpäin. No, kokeillaan!

Instasta näet mitä muuta olen tänä kesänä lukenut ja millaisia ajatuksia kirjat ovat herättäneet.

Helteisin terveisin Johanna

Tänään 30.7. kirjoittamassani toisessa kirjeessä

Kahvitaukopaikka Fedissä kerroin siitä, että somekouluttajana saan roikkua somessa hyvästä syystä

Onkohan toisen Substackin kirjoittaminen yhtä vaikeaa kuin toisen kirjan kirjoittaminen? Tarkoitan sitä, että ensimmäistä kirjaa saa muhitella rauhassa vaikka vuosia, mutta julkaisun jälkeen tulee uudenlaisia paineita. Ainakin kirjeiden otsikointi tuntuu vielä vaikealta.

Viimeksi leuhkin, että viikon somelakko oli varsin helppo. Huomattavasti vaikeampaa on pitää somen käyttö kohtuullisissa mitoissa, se vie niin helposti mennessään. No täytyy silti yrittää.

Alkuvuonna käytin paljon aikaa Fediversumiin tutustumiseen. Minulla on siellä tilejä neljässä palvelussa: mikroblogi-palvelu Mastodonissa yksi, Instagramia muistuttavassa Pixelfedissä kolme (yksi mun työhön ja harrastuksiin liittyvä, yksi taiteelle omistettu ja yksi, jolla kurkin Japaniin). Sen sijaan Friendican käyttö on hiipunut, samoin Lemmy-pohjaisen Sopulin käyttö.

Friendicaa voi verrata Facebookiin, Mastodonista se eroaa siis siinä, että postaukset näytetään ketjutettuina. Mastodonissa avauksiin tehdyt kommentit näkyvät itsenäisinä postauksina ja niitä voi jakaa uudelleen.

Lemmy taas on Redditin kaltainen alusta, jossa jaetaan linkkejä. Perustin sinne pari foorumia, Kiepaukseen kerätään kierrätykseen ja tuunaukseen liittyviä linkkejä, Wikipedian ystävien jutut keskittyvät Wikipediaan.

Peertube keskittyy videoihin, mutta sinne en ole vielä mennyt.

Parasta Fedissä ovat olleet keskustelut, saan siellä aikaan enemmän vuorovaikutusta kuin algoritmiperusteisissa somepalveluissa. On ollut myös kiva tutustua ihmisiin, joille kirjat ovat tärkeitä. Nykyisin seuraan myös uutisia Fedissä, luovuin Hesarin ja Ylen mobiilisovelluksista ja säästän aikaani, kun ei tarvitse pomppia sovelluksesta (tai nettisivulta) toiseen.

Ilmeisesti katson nyt tietäväni Fedistä tarpeeksi, koska olen alkanut opetella Substackia. :) Tämä se on mun työn suola ja pippuri: uuden opettelu ei somekouluttajana koskaan lopu. Täältä löydät mun avoimet Fedi-koulutukset.

Työstä puheenollen, yksi kesäni pysäyttävimmistä dokkareista kertoo työhön liittyvistä ilmiöistä. Siitä, millaista on uhrata koko elämänsä työlle, tulla työnantajansa seuraamaksi, viettää päivät töissä tekemättä mitään tai viettää elämänsä tekemättä töitä. Yle Areenasta löytyvän Työn jälkeen -dokkarin äärellä voi miettiä, millaista meidän elämä on, jos teknologia vie suurimman osan töistä.

Mitä tekisit, jos olisit upporikas?
Miten kuluttaisit työpäivät, kun tekemistä ei olisi?

Luulin aiemmin, että käyttäisin aikani Wikipedian muokkaamiseen, teenhän sitä jo työkseni. Sitten älysin, että mitä enemmän muokkaamiseen käyttää aikaa, sitä enemmän tulee myös selkkauksia. Jos Wikipedian päivittäminen olisi puhtaasti harrastus, kinastelu voisi syödä motivaatiota rutkasti.

Helteisin terveisin Johanna