Friday, December 2, 2016

Älä kiusaa somessakaan

Kiusaaminen on ollut viime aikoina paljon esillä mediassa ja somessa. Viime viikolla minäkin annoin siihen liittyvän lehtihaastattelun, joka julkaistaan kaiketi tämän viikonlopun aikana. Haastattelu sai minut taas pohtimaan somekiusaamista ja päätin, että annan tärkeälle aiheelle näkyvyyttä blogissanikin.

Some on muuttanut koulukiusaamisen luonnetta kokonaisvaltaiseksi: siinä missä kiusaamiselta sai ennen olla rauhassa kotona, niin nyt some yltää sinnekin. Aika rankkaa.



Eräs kaverini kirjoitti vastikään näin:

"Jos olisi nuoruudessani joutunut luokan ulkopuolellakin nolatuksi, en varmaan olisi enää tässä ja elossa. Kiusaamisen koin lapsena omana häpeänä. Se satutti. Jos häpeääni olisi jaettu somessa. Kauheaa."

Nolausta voisi tehdä vaikka someen tehdyn valetilin avulla, joka voidaan tulkita identiteettivarkaudeksi. Mahtavatkohan kaikki kiusaajat edes tietää, että sekin on rikos? (Katso YouTube-kanavaltani haastattelu, jossa Marko Fobba Forss kertoo aiheesta).



Netissä voi kiusata myös pilkkaamalla, uhkailemalla, juoruiluilemalla, manipuloimalla valokuvia tai huijaamalta toiselta salasanat.





Yleisin tapa taitaa kuitenkin olla ryhmän ulkopuolelle sulkeminen. Ja vaikka kiusauksen ajatellaan olevan nimenomaan nuorten ongelma, niin kyllä aikuisetkin osaavat olla ilkeitä. Eristämistähän sekin on, että vaikkapa esimies on Facebookissa kaveri vain osan alaistensa kanssa.

Kaverini kommentoi:

"Mielestäni on vähän hassu tapa, kun toiset pudottavat kaveruudesta ja sitten ottavat takaisin ja pudottavat kaveruudesta jne. Ihan tuuliviirinä."

Twitterissäkin sitä tapahtuu:
Tuttavani kertoi, että myös opettajat voivat syyllistyä kiusaamiseen:

"Olen opiskelija. Erehdyin mainitsemaan pari kertaa toiselle henkilökunnan edustajalle opettajani tekemisistä, jotka tuntuivat mielivaltaisilta. Tämän jälkeen opettajani blokkasi minut täysin somessa ja epäsuorasti välitti tiedoksi kaveripiirissään, ettei heidän ole viisasta olla tekemisissä kanssani. Osa kavereista katosi somessa ja ne jotka jäivät, kommentoivat minulle monia asioita vain privaviesteissä. He eivät uskaltaneet näyttää julkisesti seinälläni tuntevansa minua, vaikka he olivat aiemmin olleet hyviä ystäviäni." 

Kiusaaminen voi jälkikäteen kaduttaa, kuten Annan tarina osoittaa.

Koulukiusaus oli taannoin puheenaiheena luokkakokouksessammekin, jossa ihmiset avautuivat puolin ja toisin. Luokkamme kaunotarta pilkattiin rumaksi ja kun nimittely jatkui vuosia, hän alkoi itsekin nähdä peilissä rumiluksen. Hänen pahin nimittelijänsä taas oli itse tullut kiusatuksi ja siirtäessään omaa pahaa oloaan eteenpäin hän kuvitteli valinneensa uhrin, jota ei voi sanoillaan satuttaa. Väärin veikattu.

Älä sinä siis kiusaa, rutattua paperia ei saa enää suoraksi.

No comments:

Post a Comment

Kiva kun kommentoit! Voit kommentoida myös anonyymisti, mutta spammikommentit poistetaan heti kun ehditään.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...