Tämä kirjoitus on alunperin julkaistu kolumnina
Suur-Jyväskylän lehdessä 18.4.2012
Rakas päiväkirja!
Viime vuosikymmenellä yleistyivät
nettipäiväkirjat, blogit. Kaikki blogit tosin eivät ole
perinteisiä päiväkirjoja, vaan aiheet vaihtelevat laidasta
laitaan: on mielipidekirjoituksia, ruokaohjeita, talonrakennusta ja
teknologiauutisia. Eivätkä kaikki blogit ole julkisia:
kaveripiirille jaettuun salaiseeen blogiin ujompikin dokumentoi omaa
arkeaan.
Bloggaaminen on tavallaan pakoa
arjesta, samaan tapaan kuin kuvataiteilija Carl Larsson
maalasi idyllistä perhe-elämäänsä sata vuotta sitten.
Todellisuutta pakenevat niin bloggaajat kuin lukijatkin, jotka
haluavat elämäntapablogin täydelliseen maailmaan, jonne ei mahdu
sotkuinen eteinen tai likainen tukka, ei rahahuolet ja perheriidat.
Suomessa bloggaajia on noin 120 000, blogien lukijoita monin verroin
enemmän. Nyrkkisäännön mukaan sadasta blogeja lukevasta vain yksi
bloggaa itse, kymmenkunta kommentoi muiden blogeja ja loput tyytyvät
lukemiseen. Ehkäpä juuri kommenttien puute saa monet hyytymään
ensimetreille: bloggaajien muodostama blogosfääri (taiblogistania) on nimittäin täynnä hylättyjä blogeja,
joihin on kirjoitettu vain muutamia kertoja.
Kevään aikana Ylen
Blogistania-ohjelma marssittaa eteemme 10 bloggaajaa. He ovat
kauniita ja rohkeita naisia, jotka kertovat blogeissaan
elämäntavastaan sadoille ja tuhansille lukijoilleen. Suosittu blogi
ei synny hetkessä, vaan oman tyylin löytymiseen ja lukijakunnan
kasvattamiseen voi mennä vuosia. Tähtibloggaajan persoona vetoaa,
halutaan seurata ”mitä sille seuraavaksi tapahtuu”.
Elämäntapablogin ylläpitämininen on
työlästä. Ensin kuvataan kauniita asetelmia asuista,
sisustuksista, ruuasta, käsitöistä jne. Sitten pitää kirjoittaa
napakoita tekstejä, muokata kuvia, vastata kommentteihin ja poistaa
asiattomia viestejä. Kollegoiden blogeja luetaan, jotta pysytään
ajan hermolla. Touhuun saattaa kulua tunteja päivässä.
Osasta bloggaajista on tullut
mielipidevaikuttajia, jotka saavat tuotelahjoja ja kutsuja erilaisiin
tilaisuuksiin (ja kaupan päälle kasan kadehtijoita). Bloggaajat
ovat aitoja ihmisiä, joiden sanaan uskotaan enemmän kuin yritysten
markkinointiviesteihin. Niinpä Nokia lähetti joululahja-Lumian
lihasrappeumasta kärsivälle Pietarille ja
Rovio muisti jättimäisellä
äkälintupaketilla amerikkalaista autistipoikaa, mikä sai
Bugin äidin bloggaamaan vuolaat kiitoksensa. Osa bloggaajista
lähestyy kauppiaita itsekin: anna minulle tuo tuote, niin kirjoitan
siitä hyvän arvostelun. Suosittuja
bloggaajia värvätään erilaisille sivustoille, mutta elantoa
blogista ei Suomessa vielä tahdo saada. Kun blogiin ilmestyy
sponsori ja maksetut mainokset, blogin tunnelma voi latistua ja
lukijatkin kaikota. Jotkut tuotteistavat bloginsa itse, esimerkiksi
kirjaksi.
Tällaista tänään.
En tiennytkään pakenevani arjesta:)
ReplyDeleteblogaan jyväskylän lounaista, ruisleivästä ja halvimmillaan 30 sentin jogurtista :)
Mistä sen voi tietää, ehkä et pakenekaan. :)
ReplyDelete