Suomalaisten LinkedIn-käyttäjien jäljitys paljasti tulkintavirheen

Nohevimmat LinkedInin käyttäjät ovat huomanneet viime kuukausina muutoksen sen algoritmissa. Nykyään entistä vanhemmille LinkedIn-postauksille annetaan näkyvyyttä, jos ne täyttävät tietyt kriteerit: niiden postaaja on joku meille tärkeä tyyppi ja postaukseen on tullut paljon reaktioita. 

Aloin miettiä, miten paljon aikaa ja energiaa käytetään näiden somepalveluiden salaisten algoritmien kanssa taisteluun. Somekoulutuksissakin mielenkiintoisinta antia tuntuu olevan, miten algoritmin kanssa tällä hetkellä parhaiten pärjää. 

Harvempi kouluttaja kai kertoo, että algoritmeista pääsee halutessaan kokonaan eroon, jolloin somesta tulee vähemmän koukuttava. 

Olen puhunut somekoulutuksissani jo ainakin vuodesta 2021 lähtien ns. digi detox -ilmiöstä, eli siitä, että ihmiset haluavat rajoittaa someen, nettiin tai digitaalisuuteen käyttämäänsä aikaa. Ilmiö kannattaa ottaa huomioon, kun päivittää somestrategiaansa - muuten saattaa päätyä somesiivouksen uhriksi. Alunperin digi detox-aihe nousi agendalleni DNA:n Digitaalinen elämä -tutkimuksen kautta. Kyselyn he toteuttavat vuosittain Nepan kanssa.

Kuva 1: Netissä viettämäänsä aikaa rajoittaneet vastaajat ikäryhmittäin 2021–2025 

DNA kysyy vastaajilta mm. 

• haittaako jatkuva digitaalisten palveluiden käyttö heidän keskittymiskykyään, 
• onko heidän vaikea irrottautua netin tai puhelimen ääreltä ja 
• ovatko he ryhtyneet rajoittamaan joko puhelimen tai netin ääressä vietettyä aikaa.

Koska netti on mielestäni niin oleellinen osa kännykän käyttöä, olen omissa grafiikoissani seurannut pelkästään netin käytön rajoittamista.

Kuten Kuvasta 1 huomaa, vuonna 2022 etenkin nuorimmassa käyttäjäryhmässä tapahtui jonkinlainen herääminen rajoittamiseen, mutta se "unohtui" seuraavana vuonna.

Jotta sinun olisi vähän helpompi tulkita kaaviota, poistin siitä vuodet 2021 ja 2022 ja myös vanhimman ikäryhmän, joka on otettu mukaan tilastoihin vasta viime vuonna. (Kuva 2)

Kuva 2. Netissä viettämäänsä aikaa rajoittaneet vastaajat ikäryhmittäin 2023–2025

Uusimpien tulosten mukaan netissä ja puhelimessa vietettyä aikaa rajoitetaan enemmän kuin vuosi aiemmin. Vuonna 2024 käyttöä oli rajoittanut 22 prosenttia vastaajista, tänä vuonna jo 27 prosenttia vastaajista. 

Eniten netin käyttöä on rajoittanut nuorin ikäryhmä, 16-24-vuotiaat, 40 prosenttia (viime vuonna rajoittaneita oli 35% ikäryhmästä). Seuraavaksi eniten itseleen nettirajoituksia ovat tehneet 25-34-vuotiaat (29% -> 35%).

Kuuden prosenttiyksikön nousu löytyi myös sekä 45-54-vuotiailla (16% -> 22%) että 65-74-vuotiailla (15% -> 21%). 55-64-vuotiallakin kasvua oli (17% -> 22%). Viimeisessä ikäryhmässä, yli 75-vuotiaissa, laskua ei kuitenkaan tapahtunut, päinvastoin (21% -> 16%).

Otin algoritmittomat somesyötteet käyttöön keväällä 2024. Niiden avulla olen saanut vähennettyä someriippuvuuttani ja someen käyttämääni aikaa.

Mainitsin LinkedInissä, että jos kaikki siirtyisivät algoritmittoman syötteen käyttöön, voisimme luottaa siihen, että tavoitamme oman verkostomme. Tomas Sjöblom kritisoi ajatusta: ei algoritmitonkaan syöte takaa sitä, että heidät tavoitamme. Totta! Tavoitamme siis vain ne ihmiset, jotka käyttävät LinkedIniä ja jotka sattuvat selaamaan syötettään niin pitkälle, että näkevät myös meidän päivityksemme. 

Jos joku käy LinkedInissä vain kerran viikossa, hän tuskin jaksaa selailla kaikkia viikon aikana tulleita postauksia. Kuinka moni suomalainen sitten käyttää LinkedIniä, tai kuinka moni LinkedIn-käyttäjä käy palvelussa joka päivä?

 

Kuva 3. DNA:n Digitaalinen elämä -tutkimusraportin sivu 14

Aloin tutkia asiaa DNA:n tuoreesta kyselystä. Tulkitsin kuitenkin väärin sivun 14 grafiikkaa, joka kertoo "käytetyimmistä sosiaalisen median kanavista". Onneksi Harald Hannelius kyseenalaisti  antamiani lukuja Mastodonissa, jolloin havahduin virheeseeni. Arvelen, että virhe on alani ihmisillä varsin yleinen. 

Ai mikä grafiikassa sitten on ongelmallista? No tutkitaanpa ensimmäistä riviä, jonka mukaan 5 prosenttia vastaajista ei käytä WhatsAppia. Arkijärjen mukaan se tarkoittaisi, että 95 prosenttia suomalaisista käyttää sitä. Näin ei kuitenkaan ole. 

Koko kyselyyn on vastannut 1019 vastaajaa, mutta sivun 14 kysymyksiin vastasi heistä vain 902, eli 88,5 prosenttia kyselyn vastaajista. 

Koska kyselyn toteutus alkoi kiinnostaa, otin yhteyttä DNA:han. Ja sain myös vastauksen, kiitos siitä! :)

Selvisi, että

"Mitä seuraavista sosiaalisista medioista käytät?" (slide 14) kysytään vain heiltä, jotka edellisessä kysymyksessä (slide 13) ovat vastanneet käyttäneensä joko yhteydenpitosovelluksia tai sosiaalisen median sovelluksia, tästä syystä vastaajamäärä on hiukan pienempi ja tästä syystä tulokset myös eroavat.

Koska vastaajat on rekrytoitu Nepan nettipaneelista, tiedämme, että he ovat kaikki netin ja sähköpostin käyttäjiä. Nepan mukaan kuka tahansa voi ilmoittautua netissä paneelin jäseneksi. Kysyjiä kutsutaan kuukausittain sähköposteilla vastaamaan erilaisiin kyselyihin, joista maksetaan pieniä palkkioita.

Nepan raati ei siis edusta kaikkia suomalaisia, sillä vaikka 16-54-vuotiaista kaikki käyttivätkin Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna internetiä, niin vanhemmissa ikäluokissa netinkäyttäjiä on vähemmän. 55–64-vuotiaista nettiä käyttää 97 prosenttia, 65-74-vuotiaista 91 prosenttia ja 75-89-vuotiaista enää 64 prosenttia. Kaikista suomalaisista 16-89-vuotiaista nettiä käyttää 94 prosenttia. 

Nepan raati edustanee kuitenkin kattavasti suomalaisia netinkäyttäjiä.

No entäs se sähköposti sitten, kaikki netinkäyttäjät kai sitä käyttävät? No ei ihan. Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna sähköpostia viimeisen 3 kuukauden aikana oli käyttänyt 88 prosenttia suomalaisista. Opiskelijoista sähköposteja käytti 98 prosenttia, samoin työllisistä. Eläkeläisistä sähköposteja käytti 69 prosenttia, muista 92 prosenttia. 

Kuva 4. 88,5 prosenttia vastaajista kertoi, kuinka usein he käyttävät LinkedIniä.

Tulkitsin ensin virheellisesti sivun 14 grafiikkaa, ja luulin, että LinkedIniä käyttäisi 32 prosenttia 16-89-vuotiaista suomalaisista. Luku lienee kuitenkin lähempänä 25 prosenttia.

Näin siihen päädyn:

LinkedInin käyttäjiä on sivun 14 vastaajista 32%. Kun se kerrotaan 902 vastaajalla saadaan 289 henkilöä.
LinkedIn-käyttäjiä on siis kaikista Nepan tekemän 1019 kyselyn vastaajista 28,3 prosenttia (289/1019).

Koska Nepan vastaajat edustavat kuitenkin korkeintaan 88 prosenttia suomalaisista (he edustavat niitä ihmisiä, jotka käyttävät joskus sähköpostia) todellisen prosenttiosuuden laskemista varten tarvitaan myös ns. haamuvastaajia. Haamujen osuus on 12 prosenttia, jolloin vertailuluvuksi saadaan 1158. Tähän lukuun verrattuna (289/1158) LinkedIniä käyttäisi 25 prosenttia suomalaisista ja ihmisiä, jotka käyttävät LinkedIniä päivittäin (5% / 902 = 45 kpl) on 3,9 prosenttia suomalaisista. 

Sivun 14 lukuja ei siis voi tulkita sellaisenaan, vaan prosentit pitäisi suhteuttaa vertailulukuun. 

Esimerkiksi WhatsAppia käyttää siis korkeintaan (95% / 902 = 857 kpl) 74 prosenttia suomalaisista, Facebookia 66 prosenttia suomalaisista ja Instagramia 57 prosenttia 16-89-vuotiaista suomalaisista.  

Myös digidetoxaajista kertovien lukujen kanssa pitää olla tarkkana, prosentit eivät kerro kaikista suomalaisista, vaan suomalaisista sähköpostinkäyttäjistä. 

DNA:n kyselyn avulla voidaan kuitenkin jokseenkin yksiselitteisesti tulkita sitä, kuinka usein vaikka LinkedIn-käyttäjät käyvät palvelussa. :)

Heidän jäljilleen pääsin, kun poistin edellisestä piirakkakaaviosta ihmiset, jotka eivät käytä lainkaan LinkedIniä.

Kuva 5. LinkedIn-käyttäjien jakautuminen vierailukertojen mukaan

Paljastui, että

• 47 % LinkedIn-käyttäjistä käy palvelussa harvemmin kuin viikoittain. Onko se kerran kuukaudessa vai kerran vuodessa, sitä emme tiedä. 
• Loput 53 prosenttia käyvät palvelussa joka viikko:
• 25 % LinkedIn-käyttäjistä vierailee palvelussa kerran tai pari viikossa
• 13 % LinkedIn-käyttäjistä vierailee palvelussa 3-7 kertaa viikossa, siis keskimäärin kerran jokaisena arkipäivänä
• 9 % LinkedIn-käyttäjistä vierailee palvelussa 1-2 kertaa päivässä
• 6 % LinkedIn-käyttäjistä vierailee palvelussa "lukemattomia kertoja", eli ainakin kolme kertaa päivässä, mutta osa heistä merkittävästi useammin. 

Tässä postauksessa on nyt pari tärkeää opetusta.

1. Jos haluat eroon LinkedInin algoritmista, tarkista, että palvelusta on valittuna Most recent feed.

Valitsemasi syöte näkyy palvelun etusivulla postauslaatikon alapuolella.

2. Jos näet tai kuulet jonkun viittaavan DNA:n tutkimukseen ja kertovan, kuinka monta prosenttia  suomalaisista mitäkin somepalvelua käyttää, tiedostat mahdolliset tulkintavirheet. 

Kiitos vielä DNA:lle upeasta kyselystä. Tietääkseni muut tahot eivät suomalaisten netin käyttöä näin tarkasti jatkuvasti seuraa. Avoimesti jaetusta tiedosta on paljon iloa, kunhan muistaa olla tarkkana tulkinnassa. :)

Lopuksi haluaisin vielä kysyä sinulta lukijani: jos rajoitat someen käyttämääsi aikaa, niin miten sinä teet sen käytännössä.

Osallistun kirjakeskusteluihin somessa ja sen ulkopuolella

Osallistuin tänä kesänä kirjailija Vehka Kurjenmiekan järjestämään Maagiseen kesäkisaan. Se oli samalla ensimmäinen kerta, kun osallistuin tämän mittaluokan lukuhaasteisiin.

Luin nuorena valtavasti, mutta opiskeluiden, työn, perheen ja yrittäjyyden jälkeen kirjoille ei jäänyt enää paljon aikaa. Niin ja sanotaan nyt suoraan: työ somekouluttajana on pakottanut minut tutustumaan erilaisiin somepalveluihin, tuottamaan niihin sisältöjä ja kuluttamaan muiden sisältöjä. Tämäkin aika on tietysti ollut pois kirjoista. Tietokirjoja olen kyllä lukenut, mutta kaunokirjallisuus on jäänyt vähemmälle.

Kolmisen vuotta sitten perheemme pienimmät alkoivat olla siinä iässä, että sain hieman enemmän vapaa-aikaa ja aloimme käyttää enemmän kirjaston palveluita.

Osallistuin aktiivisesti Luovuustilassa-lehden tekoon, vapaaehtoisporukkamme teki kolme korkealaatuista nettilehteä. Ensimmäisen lehden teemana oli yhdessä ja ehdotin, että voisin kirjoittaa japanilaisesta ikigai-termistä ja siitä, miten se liittyy yhteisöllisyyteen. Luin pari kirjaa ikigaista, mutta ne herättivät lisää kysymyksiä. Luin siis lisää kirjoja Japanin kulttuurista ja jäin koukkuun.

Tietokirjoista oli helppo liukua japanilaisiin ja Japania käsitteleviin kaunokirjoihin. Etenkin, kun monet japanilaiset kirjat oli tehty luultavasti työmatkailijoille: niitä on helppo lukea vaikka metrossa: ne ovat kevyitä myös painoltaan ja muodostuvat pienemmistä tarinoista. Esimerkiksi Unelma helposta työstä -kirjassa (katso mun Instagram-postaus kirjasta) on neljä osiota, joissa kussakin käsitellään eri työtä, ja Ennenkuin kahvi jäähtyy -kirjoissa (ks. IG) on myös neljä selkeää tarinaa, joista voisi lukea vain yhden.

Kun kerroin Instagramissa lukemistani kirjoista tutustuin myös kirjagramiin, löysin ihmisiä, jotka lukevat samanlaisia kirjoja kuin minäkin. Löydettyäni tänä vuonna uudestaan Fediversumin, aloin postata kirjajuttuni myös Pixelfediin. Vaikka Fedissä on paljon vähemmän ihmisiä, kirjakeskustelut ovat siellä hedelmällisempiä. Saan muilta kirjavinkkejä, ihmiset jakavat mun kirjapostauksia ja kommentoivat niitä enemmän kuin mihin olen Instagramissa tottunut. Voit käydä lukemassa Fedin suomenkielistä kirjallisuuskeskustelua, jota käydään useimmiten #kirjamastodon-avainsanalla.

Olen osallistunut Fedissä myös avoimeen lukupiiriin, jossa luetaan kuukausittain joku yhdessä valittu kirja, tai kirja jostain tietystä genrestä. Et varmaan ylläty, että ehdotin itse japanilaisia kirjoja, joita sitten toukokuussa luimmekin. Itse luin Namiyan puodin ihmeet (ks. IG tai Pixelfed), jota minulle oli Fedissä suositeltu, sekin muodostui taas pienemmistä tarinoista.

Kirjavinkit ja -keskustelut siis kiinnostavat. Fyysisen maailman lukupiirikin kiinnostaisi, mutta vielä ei ehkä ole sen aika. Haluan pitää lukemisen paineettomana, arjen keskellä en halua enää yhtään uutta stressin aihetta, tyyliin: 

kirjapiiri on huomenna, enkä ole ehtinyt kirjaani edes avata...

En ole tuttavapiirini ainoa, joka on löytänyt lukemisen riemut. Luen välillä samoja kirjoja kuin puolisoni tai lapseni ja vaihdan ajatuksia myös Amerikassa lukupiiriin liittyneen kaverini kanssa. Hänen kanssaan pohdimme esimerkiksi Ole luonani aina -kirjan sanomaa (ks. IG tai PF). Kummitätini hankki kirjastokortin ensimmäistä kertaa elämässään jokunen vuosi sitten, ja nyt mekin keskustelemme kirjoista. Lapsuudenperheelleni olen esitellyt e-kirjaston toimintaa ja pari heistä on nyt kuunnellut elämänsä ensimmäiset äänikirjat. Ja kun koulukaverini valitteli, ettei ole lukenut kuin hömppää, suosittelin hänelle Minna Haapasalon Tilkkuterapiaa-kirjasarjaa (ks. IG), josta hän (ja hänen äitinsä) kuunteli jo ensimmäisen osan. Armi Toivasen ääni sopi kuulemma kirjaan loistavasti.

Nämä tutuille annettavat kirjavinkit ovat olleet molemmin puolin hedelmällisiä. Ollaan löydetty uusia kirjoja, mutta myös uusia puheenaiheita. Käyn kirjakeskusteluja paitsi Fedissä myös yksityisviesteissä, puhelimessa ja kahvipöydässä. 

Alussa mainitsemani haaste johdatti minut muun muassa nobelistien pariin. Kesän aikana luin kymmenen nobelistin teokset. Vaikka valitsin kirjoja mm. sivumäärien perusteella, olen saavuutuksesta hyvin ylpeä. Somekoukusta vapautunut tyyppi luki (luultavasti) elämänsä ekat nobelistit ja vielä näin monta. Vau! Nyt on taas vähän helpompi osallistua kirjakeskusteluihin. Kirjoja valitessani arvelin, että  Selma Lagerlöfin Peukaloisen retket (ks. IG tai PF) olisi helppo lukea. Voi miten erehdyinkään! Paljastui, että se on oikeastaan oppikirja, ja että kirjasta on pitkään luettu Suomessa versiota, joka eroaa alkuperäisestä kirjasta. Juhani Aho sai Lagerlöfiltä käännettäväksi käsikirjoituksen, jota hän sittemmin muutti. Uteliaisuus ajoi minut penkomaan Hesarin arkistoja ja päivittämään kirjasta kertovan Wikipedia-artikkelin.

Nobelistiteos Päivän talo, yön talo (ks. IG tai PF) taas opetti minulle toisen maailmansodan historiaa Puolan näkökulmasta, vaikka se sijoittuikin lähinnä nykyaikaan ja oli pelottavan kiinnostunut myrkkysienistä. Myrkkysieniä löytyi myös hurmaavasta Sensein salkusta (ks. IG tai PF).

Nyt haastan sinutkin juttelemaan kanssani kirjoista. Oheisessa kuvassa on osa kesän aikana lukemistani kirjoista. Tällaisia kuvia teen Canvalla mun päiväkirjaan eli junk journaliin. Canonin Zoemini 2 -tarraprintterillä tehdyt kirjatarrat ovat fyysinen muisto kirjan kanssa vietetystä ajasta ja auttavat mua palauttamaan kirjan mieleeni. Jos siis löydät kuvasta jonkun itsellesi tutun kirjan, kerro ajatuksiasi kirjasta kommenteissa.

Petra Veikkola kertoo blogissaan, että lukeminen on trendikästä, kirjat statussymboleita ja brändit tarttuvat ilmiöön markkinoinnissaan. Trendistä ei voi olla kuin iloinen, mitä useammin saamme itsemme irti fiideistämme, sitä parempi*. Kokonaan ei tietenkään tarvitse irrottautua, pitäähän meidän toki päästä juttelemaan luetusta. 

*Ja tästä tuli vielä mieleen, että minua saa pyytää luennoimaan siitä, miten raivasin tilaa lukemiselle, mutta myös kirjoittamiselle. Pitkän hiljaiselon jälkeen tänne blogiin tulee taas reippaasti tekstejä, tänäänkin kaksi. Jes!

Näin helposti pääset eroon Instagramin algoritmista

Eilen minua pyydettiin tekemään YouTube-video siitä, miten Instagramissa voi ohittaa algoritmin suosituksen ja katsella aikajärjestyksessä niiden tilien sisältöjä, joita seuraa. 

Itse olin ajattellut vain blogata aiheesta, mutta video olisi kuulemma parempi. No nyt on uutta eloa sekä YouTube-kanavalla että tässä blogipostauksessa, varsin harvoin sitä tulee enää YouTubeen videoita tehtyä. 

   

Kuten videolla yritin kertoa, Instagram haluaa pitkittää vierailujamme ja siksi näemme syötteessämme yleensä sisältöjä, joista Instagramin algoritmit arvelevat meidän pitävän. Myös stoorit järjestellään niiden arvioidun koukuttavuuden mukaan, eli näemme oletuksena stooreja tileiltä, joiden kanssa olemme säännöllisesti tekemisissä, tai joita olemme alkaneet viimeksi seurata.

Koska olen tehnyt somen koukutussiivouksen ja haluan minimoida somepalveluissa viettämäni ajan, en halua olla Instagramin vietävissä ja jumiutua katsomaan suosituksia. Toki minäkin joskus jumitan ja vielä ihan tarkoituksella, mutta yleensä pystyn katsomaan syötteeni läpi hyvinkin nopeasti, muutamassa minuutissa. Instagramissa seuraan esimerkiksi paikkakuntani tapahtumauutisia, jotta osaan niistä perheellekin kertoa.

Oletuksena Instagram siis näyttää meille algoritmiin perustuvaa Sinulle -syötettä. 

Ylälaidan Instagram-sanaa klikkaamalla tulee esiin myös kaksi muuta syötettä:

• Seurataan, eli tilit, joita seuraat ja
• Suosikit, eli tilit, jotka olet merkinnyt suosikeiksesi

Seurataan-syöte pitää laittaa päälle joka kerran, kun Instagramin avaa.

Kun siis valitset Seurataan-syötteen, näet aikajärjestyksessä niiden tilien sisällöt, joita itse seuraat. Toki väliin voi tulla mainoksia, mutta niin kutsutut suositukset loistavat poissaolollaan.

Jos siis seuraajasi valittavat siitä, etteivät he koskaan näe sinun postauksiasi, opeta heidät ohittamaan algoritmi.

Aiemmin bloggasin siitä, miten Facebookin algoritmista pääsee eroon. 

Pelaa kännykällä Wikipediaa - kirjoita kuvatekstejä

Wikipedia-koulutuksissani kuvaan Wikipediaa välillä maailman suurimpana pelinä. 

En tiedä onko se sitä pelaajien määrässä, mutta pelin seuraajia on paljon ja sillä on yhteiskunnalista merkityksestä vaaleista muihinkin valintoihimme. Muodostamme huomaamattamme mielipiteitämme Wikipedian sisältöjen ohjaamana ja siksi pidänkin wikipedistejä netin todellisina mielipidevaikuttajina.

Wikipediaa luetaan Suomessakin paljon enemmän mobiililaitteilla kuin tietokoneella, mutta muokkaukset tehdään kuitenkin lähes poikkeuksetta tietokoneilla.

Wikipediaa luetaan suomeksi enemmän mobiililaitteilla kuin tietokoneella. Viime aikoina tietokoneiden määrä on kasvanut. Johtuukohan piikki tekoälyboteista? Data: Wikimedia Statistics

Wikimedia UK:n kouluttajaringissä olen kuitenkin herännyt siihen, että mobiilimuokkausten määrät ovat kasvussa, etenkin globaalissa etelässä. Muokkaaminen mobiiliselaimella on tuntunut minusta niin kankealta, etten ole sitä juurikaan tehnyt, mutta aihe on kummitellut mielessä, olenhan kuitenkin käyttänyt Wikimedia Commonsia mobiilisovelluksella. 

Wikimanian ja WREN-puhelun innoittamana latasin viime viikolla Wikipedian Android-sovelluksen.

Sovellus on julkaistu alunperin vuonna 2012, mutta vuosien varrella siihen on tullut päivityksiä, viimeksi tässä kuussa. 

Google Playstoren mukaan sovelluksessa on nykyään

• 

  uusi natiivisovellus, joka nopeuttaa Wikipedian selaamista ja muokkaamista
• mahdollisuus muokata Wikipediaa sekä sisäänkirjautuneena että ilman sitä.
• käyttäjänsä lukuhistoria 
• mahdollisuus tallentaa Wikipedia-artikkeleita offline-tilassa luettavaksi
• mahdollisuus jakaa Wikipedia-tietoja käyttäjän omiin somesovelluksiin
• kielituki eli voit lukea Wikipediaa sadoilla kielillä
• tuki Wikipedia Zerolle, joka on tärkeä etenkin kehittyvissä maissa - Zeroa tukevat matkapuhelinoperaattorit eivät laskuta Wikipedian käyttäjiä tiedonsiirrosta

Kuinka paljon sovellusta sitten käytetään? Vaikea sanoa, joten otin Ozzy Osbournen apuun: hänen artikkeliaan viime kuussa lukeneista sovellusta lukemiseen käytti vain kaksi prosenttia. Artikkeli oli yksi viime kuukauden luetuimpia.

Valitsin sovelluksen kieleksi aluksi pelkän suomen. Kieliä voi jälkikäteen lisätäkin (Asetukset - Wikipedian kielet). Esimerkiksi englannin, saksan ja ranskan mukana saa myös pääsyn peleihin. Suomeksi pelejä ei ole vielä tehty.

Tutki-syötteessä jaettu Päivän kuva 

Suomen valittuani näen sovelluksen tutki-virrassa nimenomaan suomenkielisen Wikipedian luetuimpia artikkeleita (Katri Helena on trendannut jo monta päivää). Kun annoin sovellukselle luvan sijaintitietojeni käyttöön, sivulle ilmestyi artikkeleita, jotka liittyvät lähellä oleviin paikkoihin. Pienellä paikkakunnalla tämä saattaa käydä pidemmän päälle tylsäksi, eikä ominaisuus huomioinut lainkaan viikonloppuna tekemääni reissua.

Tutki-syötteellä tulee myös päivän kuva, uutisia, etusivun uutisia, satunnaisia artikkeleita, aiemmin lukemiini artikkeleihin liittyviä artikkeleita ja muokkausehdotuksia.

Varsin sivistävää siis ja kuten Reima Mäkinen Pixelfedissä totesi, sovelluksen avulla voisi vähentää googlausta. Niinpä! Miksi googlata ja kysyä Googlen tekoälyltä, jos voi mennä suoraan tietolähteelle?

Sovelluksesta on paljon iloa Wikipedian lukijalle, mutta muokkaajalle se on vielä antoisampi. 

Lisäsin sovelluksella kreivittären kuvan ja tutkin 

sukuun liittyvää artikkelia. Siksi minulle

mainostettiin muitakin suvun jäseniä.

Muokkaaminen on kokeneen käyttäjän mielestä jopa hämmästyttävän helppoa. Sen salaisuus on hyvin pilkotuissa mikrotehtävissä, joihin olemme jo tottuneet eri palveluja käyttäessämme. Siis sellaisia tehtäviä kuten

"Valitse näistä pikkukuvista ne, joissa on liikennemerkkejä/autoja/puita/ikkunoita..."

Samaan tyyliin toimii myös Wikipedia-sovelluksen lisää kuva -toiminto: 

onko tämä kuva mielestäsi sopiva kuvittamaan tätä artikkelia, jossa ei ole vielä yhtään kuvaa?

Sovelluksen tarjoamat ehdotukset perustuvat paitsi Wikipedian myös Wikimedia Commonsin ja Wikidatan tarjoamaan tietoon. Se tietää, kuinka monessa jonkun suomenkielistä artikkelia vastaavassa erikielisessä artikkelissa on käytetty tiettyä kuvaa tai onko artikkeliin linkitetty jokin Wikidata-item, josta löytyy kuvia.

Aloin testata sovellusta Elokuun kuvitustalkoiden innoittamana. Ensiksi sivuutin ehdotusten joukosta esimerkiksi avaruuteen, aseisiin ja etunimiin liittyvät ehdotukset, koska en tiedä niistä mielestäni tarpeeksi. 

Nimistä olen kyllä kiinnostunut, mutta etunimiartikkelit ovat yleensä kuvattomia luetteloita. Ai miksikö? No mietipä millaisia väittelyitä jokin kuva voisi aiheuttaa. "Joo joo, lisäsit Tuomas-artikkeliin yhden Tuomaksen kuvan, mutta miksi juuri sen, onko hän mielestäsi tunnetuin tai tärkein Tuomas?"

Käytettyäni Artikkelien kuvat -ominaisuutta satoja kertoja, minusta on tullut vielä valikoivampi. Vaikka kuvan lisääminen sujuu parhaimmillaan minuutissa, haluan käyttää sen minuutin johonkin itseäni kiinnostavaan asiaan. 

Ehkä olen jäänyt myös koukkuun palvelun onnenpyörään, joka arpoo aiheitaan hyvin satunnaisista aiheista: taiteesta tieteeseen, uskonnosta urheiluun,  maantiedosta matematiikkaan ja niin edelleen. Olisi kivaa, jos aiheita saisi itse rajoittaa, mutta satunnaisuus lienee helpompi toteuttaa. Ja ehkä se on myös kannattavaa: kyllästyisin nopeammin, jos tehtäväni olisi käydä läpi loputonta bändikuvien listaa.

Sovellus kysyy, sopiiko tämä kuva kuvittaman tätä artikkelia.

Käyttäjä vastaa Kyllä, Ei tai Epävarma.

 

Aloin haaveilla, että saisin vaikka lääke- ja tähtitieteen osaajat mukaan talkoisiin. Siksi lisäsin perjantaina verkkokauppaani maksuttoman pilottikoulutuksen, jonka pidän 2.9. Puolen tunnin koulutuksessa annan ensin vinkkejä käyttäjänimen valintaan (nimimerkki on omaa nimeä yleisempi ja hyvästä syystä),  sitten kuvien lisäämiseen.

Jos olet miettinyt, että olet kiitollisuudenvelassa Wikipedialle, tämä voisi olla helppo tapa ryhtyä Wikipedian mielipidevaikuttajaksi. Lisäähän visuaalisuus sekä asioiden ymmärtämistä ja että niiden muistettavuutta.

Käy siis lataamassa sovellus vaikka heti - se on ilmaista. :) Myös iOS-sovellus on olemassa, mutta siinä ei ole ainakaan vielä kaikkia niitä toimintoja, joista yllä kerroin. Jos luet tätä postausta myöhemmin ja ominaisuudet ovat tulleet myös iOS:iin, niin jätähän kommentti.

Viimeksi lisäsin kuvan artikkeliin Taskupuhelu. Aiheesta on kirjoitettu artikkelit kolmella kielellä.  Nyt suomeksi ja englanniksi käytetään samaa kuvaa. :)

Mitä Wikipedia voisi oppia LinkedIniltä?

LinkedIn on epätoivoinen, se ei voi ymmärtää miksi ihmeessä olen luopunut sen kätevästä mobiilisovelluksesta? Siksi se rummuttaa mobiiliselaimeni virtaan jatkuvasti mainoksia sovelluksestaan, mikä saattaa kyllä johtaa siihen, että luovun seuraavaksi Linkkarin mobiilikäytöstä. Ehdin sinne ihan tarpeeksi usein työpäivän aikana läppärilläkin!

No vielä en ole sitä tehnyt, sillä koukutussiivoukseni ansiosta tykkään palvelusta aiempaa enemmän myös mobiilissa. 

On virkistävää ravistella omia tapojaan, joilla kuluttaa palveluita. Tänä vuonna minusta on tullut esimerkiksi varsin sovellusvastainen. Eilen kuitenkin latasin pitkästä aikaa Wikipedian mobiilisovelluksen, kun sitä kehuttiin vierailevien wikipedistien verkoston (WREN) puhelussa. Ja hämmästyin. Palaan sovellukseen kohta.

Puhelussa puhuttiin myös Wikipedian peleistä, joita Wikimaniassa oli esitelty. 

Niihin on ilmeisesti otettu inspiraatiota myös LinkedIniin ilmestyneistä peleistä. Esimerkiksi tänään LinkedIn mainostaa minulle Zip-peliä, jota 9 kontaktiani pelaa/on pelannut:

Aloin miettiä, mitä muuta Wikipedia voisi oppia LinkedIniltä. Pitäisikö Wikipediankin mainostaa aggressiivisesti sovellustaan kaikille mobiiliselainta käyttäville? Nostaisiko se lukijoiden karvat pystyyn, emmehän ole tottuneet näkemään Wikipediassa juurikaan mainoksia?

Kuten kerroin, latasin Wikipedia-sovelluksen kollegoiden kehujen houkuttelemana. Nyt on minun vuoroni pistää sana kiertämään. Kokeile ihmeessä, joko lukijana tai kirjautuneena ja testaa myös hakutoiminto. Sovellus ei kilpaile somesovellusten kanssa koukuttavuudessa, mutta hyödyllinen ja sivistävä se kyllä on. 

Sovelluksen etusivulla näytetään käyttäjälle räätälöityä syötettä. Viimeisen vuorokauden luetuimpien artikkelien lisäksi näen itse Kangasniemeen liittyviä artikkeleita, sillä jaoin palvelussa sijaintini.

Sovellus kertoi myös, että kuka tahansa voi muokata Wikipediaa. Kun kirjauduin sisään, pääsin tekemään ohjatusti pieniä muokkauksia. Eniten innostuin kuvien lisäämisestä: sovellus näyttää minulle artikkeleita ja niihin mahdollisesti sopivia kuvia. 

Lisäsin esimerkiksi Kreetan lähellä sijaitsevaan pieneen saariryhmään kuvan saarista. Sovellus osasi ehdottaa kuvaa, sillä sitä oli käytetty galiciankielisessä saarista kertovassa artikkelissa, minun tehtäväksi jäi miettiä kuvaan sopiva teksti. Kokeilin muokkausta muutamalla artikkelilla ja totesin, että tähän voisi hyvin jäädä koukkuun. Ehkä mobiilimuokkaamiseen tuodaan lisää pelillisiä elementtejä, jotka palkitsevat käyttäjän muokkauksista.

Juttelimme WREN-puhelussa myös Iso-Britannian Online Safety Act -lakiin liittyvästä oikeudenkäynnistä, jonka Wikimedia-säätiö on juuri hävinnyt (ks. BBC). Wikimedian mukaan laki uhkaa sen käyttäjien ihmisoikeuksia ja turvallisuutta ja siksi se kyseenalaisti sen. Häviöstä huolimatta asia ei ole vielä loppuun taputeltu, sillä tuomiossa Iso-Britannian hallitusta kehotettiin varmistamaan Wikipedian suojelu. 

Vinkkasin puhelussa uutisesta, jonka kontaktini virrasta olin huomannut: Wikimedia-säätiö on ohjeistanut tutkijoita siitä, miten Wikipedian neutraalius määritellään, miten sitä pitäisi tutkia ja miten tuloksia pitäisi tulkita. Kaikki eivät tällaisesta tutkimuksen ohjailusta pidä. 

Lane Rasberry kertoi, että Wikimedia-säätiön hallitukseen (Board of trustees) valitaan pian kaksi uutta jäsentä. Äänestys alkaa parin viikon päästä ja se kestää pari viikkoa. Hallituksen tehtäviin kuuluu mm. säätiön toimarin valinta ja strategioiden hyväksyntä. Lanella oli tietysti oma lehmä ojassa asiasta kertoessaan, sillä hän on yksi ehdokkaista. Häntä kuitenkin huolestutti se, että vaikka rooli on globaalistikin hyvin vaikutusvaltainen, äänestykseen ei juuri osallistuta. Siksi lupasin Lanelle mainostaa vaaleja ainakin suomalaisille wikipedisteille. Äänestyskelpoisuuteen vaaditaan mm. 300 muokkausta, täältä löydät tarkat vaatimukset. 

Eilisessä bloggauksessa sanoin, ettei etä-Wikimania ollut niin voimannuttava kuin lähitapahtuma. Mutta kun sitä seurasi etänä, sai uusia puheenaiheita, joista oli nyt tosi kiva vaihtaa ajatuksia muiden vierailevien wikipedistien kanssa ja nyt olen taas uutta intoa täynnä. 

Eilen meitä oli puhelussa vain kymmenkunta, joten keskustelu oli varsin helppoa. Lopuksi halusin  vielä kuulla kokemuksia Wikipotraits-hankkeesta. Kuulin siitä viime viikolla, kun eräs tuttavani sai projektista pressikorttia muistuttavan kortin. Illalla pääsin mukaan myös projektin WhatsApp-yhteisöön. Yhteisöön kuuluu yli 60 alaryhmää, joten menee aikaa, ennenkuin pääsen sisälle projektiin, mutta luultavasti kerron asiasta myöhemmin lisää täälläkin.

Terveisiä 20. Wikimania-konferenssista

Viime viikolla istuin jälleen kerran kansainvälisessä Wikimania-konferenssissa, johon osallistuttiin 135 maasta. Konferenssi järjestettiin nyt 20. kertaa ja ensimmäistä kertaa Itä-Afrikassa. Paikallisuus näkyi kenialaisen tapahtuman ohjelmassa hienosti, esimerkiksi avajaisten ja päättäjäisten musiikkiesityksissä, mutta myös monessa puheenvuorossa. Paikan päällä osallistujia oli noin 800, meitä etäilijöitä oli 1600. 

Syvimmän vaikutuksen minuun taisi nyt tehdä Internet in a box -projekti, jossa afrikkalaisiin kouluihin viedään bokseja, joihin voi ladata haluttuja nettisisältöjä, kuten vaikka Wikipediaa tai TED-puheita ja käyttää niitä offline-tilassa oppimismateriaaleina kouluissa, joissa ei ole varaa kirjoihin tai diaheittimiin. 

Monet puheenvuorot käsittelivät myös tekoälyä ja Wikipedian suhdetta siihen. Osa esityksistä oli hyvin pelottavia, sillä tekoäly luo monia haasteita, kuten bottien palveluitamme kuormittavaa liikennettä ja haitallisten tekoälypalveluiden tuottama sisältö. Tekoäly avaa toki myös uusia mahdollisuuksia moderointiin ja sisällöntuotantoon. 

Tammikuussa jo 25 vuotta täyttävän Wikipedian rooli on tärkeä myös tekoälypalveluiden kouluttajana, mutta toki sitä arvostavat myös ihmiset, jotka haluavat kuluttaa ihmisten luomaa ja tarkastamaa tietoa. Wikipedian sisältövinoumat heijastuvat myös tekoälyn sisällöissä. Esimerkiksi 84 prosenttia Wikipedian sisällöistä on kirjoitettu Pohjois-Amerikassa tai Euroopassa.

Avajaisia kuvasi Kaizenify (CC BY-SA 4.0 via Wikimedia Commons)

 

Etä-Wikimania ei ole niin voimaannuttava kuin lähitapahtuma, mutta oli kiva nähdä tuttuja kasvoja ruudulta ja kuulla mitä Wikimedian ympärillä tapahtuu. Wikimania on tärkeä osa ammatillisista kouluttautumistani. 

Monet suosituimmista tuotteistani liittyvät Wikipediaan. Sisällöntuotannon lisäksi tarjoan konsultointia sekä koulutusta esimerkiksi ihmisille, jotka haluavat tuottaa Wikipediaan ammattiinsa liittyvää sisältöä. Kurkkaa kauppaani, jos haluat kuulla lisää palveluistani  tai pyydä tarjous teidän organisaatiolle räätälöidystä palvelusta.

Ihmiselle, joka saa rahaa Wikipedia-osaamisestaan, yksi yleisökysymys pisti erityisesti korvaan.

Koska monet digijätit tarjoavat suosituille somevaikuttajille tuloja, eikö Wikimedia-säätiökin voisi maksaa sisällöntuottajille?

Säätiön toimitusjohtaja Maryana Iskander sanoi, ettei yhteisön toimintatapaa voi muuttaa, eikä sisällöntuottajille makseta jatkossakaan. Sen hän jätti mainitsematta, että säätiön ulkopuolelta maksajia kyllä löytyy. 

Kuulun itse WREN-yhteisöön, eli vierailevien wikimedistien verkostoon. Me saamme palkkaa isäntäorganisaatioltamme siitä, että jaamme Wikimedia-osaamistamme - ja osa meistä myös tuottaa sisältöjä osana työtään. Minun WIR-positioni liittyy Koneen Säätiön rahoittamaan Marginaalimerkintöjä-hankkeeseen, joka loppuu joulukuussa.

Lisäksi monet työnantajat maksavat työntekijöilleen siitä, että he muokkaavat Wikipediaa työajallaan. Haaveilenkin siitä, että saisimme yhä enemmän asiantuntijoita Wikipediaa päivittämään, eihän se ilman sisällöntuottajia pysy hyödyllisenä ja ajantasaisena. 

Kuukausittaisten aktiivisten* sisällöntuottajien määrä on Wikimedia-hankkeissa viimeisten viiden vuoden aikana valitettavasti vähentynyt 14 prosenttia. Vielä enemmän on vähentynyt uusien aktiivisten muokkaajien määrä, 32 prosenttia. Uudeksi lasketaan muistaakseni ihmiset, joiden Wikipedia-tili on alle 2-vuotias.

Aktiiviseksi(*) taas lasketaan, jos muokkauksia on kuukaudessa 5 tai enemmän.

Tallenteita Wikimania-esityksistä löydät Wikimedia-säätiön YouTube-kanavalta. 

Tapahtumassa oli kuusi striimiä, jotka oli nimetty tapahtumatilan mukaan. Tilat taas oli nimetty eri kaupunkien mukaan. Striimejä ei ole ainakaan toistaiseksi pätkitty esityksittäin, vaan koko päivä on yhtä pitkää videota.

• Keskiviikon videot
• Torstain videot  
• Perjantain videot
• Lauantain videot

WRENin paneeli oli torstaina Nakuru-striimin ensimmäinen esitys:

Radikaali muutos Facebook-profiileihin

(Muoks. bloggausta päivitetty 22.8.25, kun sain enemmän tietoa asiasta.)

Tähän asti kaikilla on voinut olla Facebookissa sekä kavereita että seuraajia. Tähän tulee nyt muutos.

Facebook ilmoitti muutoksesta jo viime vuonna ja nyt se on tulossa voimaan. Ihmisille, joilla on ollut tähän mennessä seuraajia, tulee viesti, jonka myötä he joutuvat valinnan ääreen. Reagointiaikaa on noin viikko ja jos päätöstä ei sinä aikana tee, tilistä tehdään automaattisesti ns. ammattilaistili. 

Käyttäjän tulee siis valita kahdesta vaihtoehdosta:

1. Pidät seuraajat ja saat ns. ammattilaistilin, eli tilastoja ja oletettavasti myös mainostyökalut. On vähän epäselvää, miltä uudet profiilit näyttävät, muuttuvatko ne Facebook-sivujen kaltaisiksi vai tuleeko profiilien ja sivujen väliin jokin uusi malli.
2. Luovut seuraajista (tai pyydät heidät kavereiksi) ja säilytät tavallisen tilin. Ihmisillä, joilla on tuhansia kavereita ja seuraajia ei ole mahdollisuutta tähän, sillä heidän "kaveripaikkansa" ovat jo usein täynnä. Facebook-kavereita voi olla 5000.

Miksi Meta sitten tekee tämän muutoksen? Virallisesti asiaa perustellaan asetusten "yksinkertaistamisella", mutta oikeasti Meta haluaa saada uusia ihmisiä ostamaan sen maksullisia mainospalveluita. 

Minulla on Facebookissa vain joitakin kymmeniä seuraajia, joten päätös oli helppo tehdä: en halua muuttaa Facebook-tiliäni ammatilliseksi, onhan minulla Facebookissa kuitenkin myös oikeasti ammattimaisia sivuja ja ryhmiä:

• Facebook-sivu Piilotettu aarre -yritykselleni, Kiepaukselle ja CMADFI-tapahtumalle että 
• useita Facebook-ryhmiä, esimerkiksi Yhteisömanagereille ja Wikipedian ystäville.

Ammatillisia juttujani voi seurata myös Facebookin ulkopuolella:

• Instagram: jjanhone, piilotettuaarre, cmadfi 
• LinkedIn: Johanna Janhonen,  piilotettuaarre ja cmadfi
• Pinterest: jjanhone
• Threads: piilotettuaarre 
• Bluesky: jjanhone
• Mastodon: jjanhone
• Signal: Piilotetun aarteen ryhmä
  

En siis halunnut tehdä Facebook-tilistäni itselleni uutta "työpaikkaa" vaan pidän sen vapaa-ajan paikkana (jossa kerron kyllä välillä työstänikin).

Facebook-kaverini ovat yleensä kavereitani ja tuttujani, jotka haluavat olla kanssani tasaveroisessa suhteessa, kertoa omia kuulumisiaan ja seurata minun kuulumisiani. Todennäköisesti he eivät siis halua seurata erityisesti minun ammattiini liittyviä postauksia. Käytettyäni Facebookia pian parikymmentä vuotta tuntuisi hassulta muuttaa Facebook-tilini tässä vaiheessa ammattimaiseksi.

Käytän Metaa englanniksi, joten kyselykin tuli sillä kielellä:

Näin Meta pyysi minua päättämään

Tilin muutoksesta tiedotetaan automaattisesti ammattilaistilin "valinneiden" ihmisten kavereille, luultavasti FOMOn vuoksi - mikä juttu tuo on, pitäisikö minunkin ruveta ammattilaiseksi, jos tuokin rupesi? Huomaa kuitenkin, että moni saattaa saada ammattilaistilin vain siksi, ettei enää käytä Facebookia aktiivisesti, eikä ole reagoinut pyyntöön ajoissa.

Facebookin oma ohje asiasta on varsin epäselvä - mitä muutos oikein tarkoittaa käytännössä? Jäin itse miettimään sitä, voivatko ammattilaistilit tehdä enää päivityksiä, jotka näkyvät vain kavereille, vai ovatko kaikki postaukset julkisia?

Mastodon-tutultani kuulin, että hänellä on Facebookissa ns. ammattilaistili ja hänellä on edelleenkin siellä myös kavereita. Tulkitsin viestintää siis väärin, kun kuvittelin, että valinnan myötä kaikista kavereistakin tulisi faneja. Se, että Facebook pakottaa ihmiset tekemään valintoja nopeasti kertomatta mitä muutos käytännössä tarkoittaa on minusta ärsyttävää.

Löysin Facebookin suomenkieliset ohjeet, joissa  muutoksesta kerrotaan lisää:

Jos haluat käyttää lisäominaisuuksia ammattilaistilassa, sinun on ensin otettava mainokset käyttöön. Voit ottaa mainokset käyttöön seuraavasti: Klikkaa Facebook-julkaisusta Mainosta julkaisua. Klikkaa Ota käyttöön. Kun teet niin, hyväksyt Metan kaupalliset käyttöehdot ja sen, että Facebook näyttää lisätietoja profiileista ammattilaistilassa.

Ja näin Meta kertoo itse ammattilaistilistä:

• Nykyiset kaverisi ja profiilisi sisältö eivät muutu. 
• Pystyt tarkastelemaan sisällön ja yleisön kävijätietoja, jotta voit seurata edistymistäsi.
• Saat käyttöösi parannetut turvallisuusominaisuudet, kuten moderointiapurin. (=Käytännössä varmaan joku tekoälytyökalu.)
• Sisältöäsi voi käyttää löytämismahdollisuuksiin Facebookissa. (=Sisältösi saavat luultavasti enemmän näkyvyyttä kuin tavalliset profiilit?)
• Kuka voi seurata minua -asetukseksi määritetään Julkinen, jolloin fanit voivat muodostaa sinuun yhteyden ja nähdä enemmän sisältöäsi. (=Profiilisi löytyy aiempaa helpommin? Jos olet vaikka Maija Virtanen, sinun profiilisi näytetään kenties ensimmäisten Maija Virtasten joukossa?) 
• Jos täytät kelpoisuusvaatimukset, voit käyttää monetisointituotteita, jotka auttavat saamaan tuloja sisällöstäsi. (=Voit tehdä sponsoroituja päivityksiä, joita henkilötilit eivät ole voineet aiemmin tehdä.)

Tässä vielä Meta ohje ammattilaistilin muuttamiseksi takaisin tavalliseksi tiliksi.

Kumman vaihtoehdon sinä valitsit ja mikä oli tärkein peruste valinnallesi?

Miten Blogger-blogeja voi seurata

Kuten kerroin, innostuin Substack-alustasta, jonka käytön lopetin lähes alkumetreille. Siinä vetosi bloggaamiseen liittyvä yhteisö, muiden bloggauksia, välihuomautuksia, jakoja ja kommentteja saattoi seurata kätevästi yhdestä virrasta. 

Sovellusta en halunnut ladata, yritän nykyään vältellä niitä parhaani mukaan.

Olisipa kiva, jos Blogger-blogeilla olisi vastaava ympäristö, aloin ajatella. 

Mutta onhan niillä pitkään ollutkin, muistin ja pitkästä aikaa tutkin, miltä se näyttää. Käyttöliittymä on hyvin yksinkertainen, mutta onko sillä niin väliä, kun kaikki somet ovat täynnä vilkettä ja säpinää, haittaako, jos joku on vähän rauhallisempi?

Näin seuraat Blogger- eli Blogspot-blogeja:

1. kirjaudu Bloggeriin Google-tunnareillasi
2. seuraa haluamiasi blogeja

2A. Seuraa Blogger-blogia Seuraajat-gadgetin avulla

Blogger-blogia voi seurata helposti, jos sen etusivulta löytyy kohta Followers.

Blogi lisätään lukulistallesi, kun painat Follow-nappulaa

2B. Seuraa Blogger-blogia urlin avulla 

Jos Blogger-blogista ei löydy yllä mainittua gadgetia, voit lisätä sen lukulistalle myös www-osoitteen avulla. 

• Mene lukulistallesi
• Klikkaa Hallinnoi
• Klikkaa Lisää
• Lisää blogin url ja valitse, haluatko seurata sitä nimelläsi vai anonyymisti

3. Lue seuraamiesi blogien uusia postauksia osoitteesta blogger.com/dashboard/reading

Lukulistalla näet blogikirjoituksen nimen ja vähän alkua.

Jos se tuntuu kiinnostavalta, klikkaa postausta ja käy lukemassa se.

Koska blogikirjoituksia tulee yleensä niin harvakseltaan, luultavasti riittää, että katsot otsikot kerran viikossa tai kuukaudessa. Blogitekstit eivät vanhene samaan tapaan kuin somepostaukset, joten niitä voi hyvin seurata myös jälkijunassa. :) Ehkä lukulistan lukeminen voisi olla kuin Hesarin Kuukausiliitteen selailua?

Mun lukulista muodostuu historiallisista syistä lähinnä nukkekotiharrastajien blogeista. Olin aktiivinen harrastaja parikymmentä vuotta sitten, en seuraa kenttää enää. Joten luulen, että nyt kun löysin Lukulistan, tiputan listalta osan leluharrastajien blogeista ja yritän löytää tilalle esimerkiksi kirja- ja kirjoitusbloggaajien blogeja. :) 

Tässä vielä Googlen oma ohje blogien seuraamiseen

Jos haluat välttää Googlen käyttöä, niin voit seurata blogiani myös 

• syötteenlukijasi ja blogini syötteen avulla
• Fediversumissa @piilotettuaarre.blogspot.com@rss-parrot.net
• Signalissa yritykseni tiedotusryhmässä
• seuraamalla minua eri somepalveluissa
• tilaamalla uutiskirjeeni

Miksi lopetin Substackin käytön alkuunsa

Juuri kun ehdin innostua Substackista, sain saavillisen kylmää vettä niskaani. Näillä helteillähän se on virkistävää, mutta virkistävää on myös se, että Mastodonissa ihmisille kerrotaan suoraan, jos he tekevät eettisesti arveluttavia valintoja. 

Ehkä siellä on myös keskimääräistä valveutuneempia ihmisiä, jotka seuraavat tällaisia asioita.

Luulen, ettei siellä kauheasti käyttämästäni Blogger-alustastakaan välitetä, mutta se, että aloin hehkuttaa Substackia juuri, kun se nousi taas tikun nokkaan nosti monen kulmakarvoja.

 

Miksi menit Substackiin juuri nyt, minulta kysyttiin.

No koska 

• luotin verkostooni ja seurasin ihailemieni ihmisten esimerkkiä
• enkä tehnty siksi itse minkäänlaista selvitystä palvelun taustoista.

Miksi sitten poistun nopeasti Substackista?

No koska

• Mastodonissa paljastui, että palvelun etiikka eroaa kovasti omastani, eikä uusin skandaali ollut ensimmäinen laatuaan.
• tajuan, että myös minun arviointikykyyni luotetaan, enkä halua johtaa ihmisiä harhaan tai kerätä heidän sähköpostiosoitteitaan taholle, joka käyttää niitä omaan propagandaansa.

Tässä muutamia aiheeseen liittyviä linkkejä:

• https://www.techpolicy.press/substack-founder-defends-commercial-relationships-with-nazis/ 
• https://www.theatlantic.com/ideas/archive/2023/11/substack-extremism-nazi-white-supremacy-newsletters/676156/
• https://www.theguardian.com/media/2024/jan/12/casey-newton-quits-substack-nazi-newsletter

Löydät varmasti itse lisää. 

Koska en ole vielä saavuttanut Substackissa mitään ja koska haluan toimia eettisesti oikein, minun oli helppo lähteä alustalta. Onhan minulla tämä ikivanha blogini, eikä Substackin kautta ehtinyt liikkua rahaa suuntaan tai toiseen.

Jos sinä etsit vastinetta Substackille, avoimeen lähdekoodiin perustuva Ghost voisi Mastodon-verkostoni mukaan olla hyvä vaihtoehto.

Hävettääkö nopea takinkääntöni? 

Ei oikeastaan, oppia ikä kaikki ja kiva, että tämä asia tuli niin nopeasti esiin, etten ehtinyt tehdä turhaa työtä, vaan sain hyvän syyn varoittaa Substackista muitakin ongelmista tietämättömiä. Ymmärrän myös nyt paremmin mikä palvelussa vetoaa ja voin halutessani tutkia Ghostia. 

Substackissa minua innosti uusi yhteisöllisempi tapa blogata, uudessa on aina hohtoa. Mutta koska olen käyttänyt niin valtavasti aikaa tämän blogini kanssa, aion käyttää uudelleen heränneen bloggausintoni toistaiseksi täällä.

Kopioin alle talteen postaukseni, jotka tuhoan Substackista luultavasti ensi viikolla. Alkuperäisiin postauksiin lisään linkin tänne, jotta ihmiset, joiden kanssa olen ehtinyt Substackis(s/t)a viestitellä näkisivät kommenttini ja kuuulisivat, miksi 

tulin, näin ja lähdin.

Ensimmäisessä postauksessa 25.7.

Kohti Aku Ankka -somea puhuin mm. koukutussiivouksesta ja lehteilystä

Kesän alussa lapseni kysyi, pitäisikö ostaa Oui oui. Ai mikä se on, ihmettelin ja kiinnostuin kuullessani, että kyse Pietari Pyykösen (29) vuoden aikana kirjoittamien uutiskirjeiden printtiversiosta. Kirjeissään hän on haastatellut itseään inspiroivia ihmisiä ja kysellyt, mikä näitä innostaa, sekä jakanut ajankohtaisia kulttuurivinkkejä. Nuorten suuntautumisesta kohti manuaalista maailmaa kertoo myös Ano Miettisen (29) pop-maailmasta ammentavan sanaristikkolehden suosio.

Facebookin FinStones-ryhmässä ihmiset jakavat kuvia maalaamistaan tai löytämistään kivistä. Harrastus yhdistää luovuuden, jakamisen ja löytämisen riemut. Liityin 100 000 harrastajan ryhmään viime viikolla, kun löysimme ensimmäisen kiven. Sen jälkeen ryhmään on liittynyt 10 000 uutta ihmistä. Oh!

Minäkin halusin tarjota seuraajilleni jotain manuaalista ja tein kesäkuussa zinen, johon saa tallettaa kesämuistoja. Omaan kesääni on vaikuttanut hyvin paljon Vehka Kurjenmiekka. Hän nimittäin pyörittää somessa Maagista kesäkisaa, jonka sadat tehtävät pistävät kokeilemaan uusia juttuja.

Olen ollut esimerkiksi päivän puhumatta ja viikon poissa somesta. Oh - sellaista ei ole kyllä tainnut ennen sattua, ei ainakaan niin, että olisin etukäteen asiasta huudellut. Mutta tauko oli hyvin virkistävä ja avasi silmiäni huomaamaan mm. sen, mikä saa minut kärkkymään somea monta kertaa päivässä. Ensi kerralla taukoa harkitessani osaan laskeutua siihen vähän viisaammin, vaikkei lakko nytkään ollut vaikea ekan päivän jälkeen.

Myös Suvi Uskin Mitä some tekee meille -kirjassa puhutaan koukutussiivouksesta, jolla pyritään vähentämään somen koukuttavuutta. Olen jo vuosiat sitten luopunut somen notifikaatioista: läppärini tai kännykkäni ei piippaile vähän väliä. Vuosi sitten keväällä luovuin algoritmien käytöstä, tilalle tuli muun muassa kirjoittamista ja lukemista.

Somelakon aikana kuuntelin Yle Areenasta radiouutisia, luin kasan naistenlehtiä ja vilkuilin myös uutiskirjeitä. Kun tein tällä viikolla tilin tänne Substackiin, aloin miettiä, mihin tätä voisi käyttää. Mitä lisäarvoa se voisi tuoda lukuisten sometilieni, blogini ja uutiskirjeeni rinnalle?

Voisiko tästä tulla mun “Aku Ankka” tai ehkä “Aku Ankka Klassikko”? (Lue lisää Aku Ankka -somesta mun blogista.) Siis julkaisu, jonka voisit tilata sähköpostilaatikkoosi ja johon minä keräisin vaikka viikon tai parin aikana minua kutkuttaneita juttuja? Uutiskirjeestä homma eroaisi julkaisutiheyden ja sisältöjenkin osalta, tämä olisi kevyempi ja nopeampi tuottaa, jakaisin vain muutamat kivat jutut ja siirtyisin sitten eteenpäin. No, kokeillaan!

Instasta näet mitä muuta olen tänä kesänä lukenut ja millaisia ajatuksia kirjat ovat herättäneet.

Helteisin terveisin Johanna

Tänään 30.7. kirjoittamassani toisessa kirjeessä

Kahvitaukopaikka Fedissä kerroin siitä, että somekouluttajana saan roikkua somessa hyvästä syystä

Onkohan toisen Substackin kirjoittaminen yhtä vaikeaa kuin toisen kirjan kirjoittaminen? Tarkoitan sitä, että ensimmäistä kirjaa saa muhitella rauhassa vaikka vuosia, mutta julkaisun jälkeen tulee uudenlaisia paineita. Ainakin kirjeiden otsikointi tuntuu vielä vaikealta.

Viimeksi leuhkin, että viikon somelakko oli varsin helppo. Huomattavasti vaikeampaa on pitää somen käyttö kohtuullisissa mitoissa, se vie niin helposti mennessään. No täytyy silti yrittää.

Alkuvuonna käytin paljon aikaa Fediversumiin tutustumiseen. Minulla on siellä tilejä neljässä palvelussa: mikroblogi-palvelu Mastodonissa yksi, Instagramia muistuttavassa Pixelfedissä kolme (yksi mun työhön ja harrastuksiin liittyvä, yksi taiteelle omistettu ja yksi, jolla kurkin Japaniin). Sen sijaan Friendican käyttö on hiipunut, samoin Lemmy-pohjaisen Sopulin käyttö.

Friendicaa voi verrata Facebookiin, Mastodonista se eroaa siis siinä, että postaukset näytetään ketjutettuina. Mastodonissa avauksiin tehdyt kommentit näkyvät itsenäisinä postauksina ja niitä voi jakaa uudelleen.

Lemmy taas on Redditin kaltainen alusta, jossa jaetaan linkkejä. Perustin sinne pari foorumia, Kiepaukseen kerätään kierrätykseen ja tuunaukseen liittyviä linkkejä, Wikipedian ystävien jutut keskittyvät Wikipediaan.

Peertube keskittyy videoihin, mutta sinne en ole vielä mennyt.

Parasta Fedissä ovat olleet keskustelut, saan siellä aikaan enemmän vuorovaikutusta kuin algoritmiperusteisissa somepalveluissa. On ollut myös kiva tutustua ihmisiin, joille kirjat ovat tärkeitä. Nykyisin seuraan myös uutisia Fedissä, luovuin Hesarin ja Ylen mobiilisovelluksista ja säästän aikaani, kun ei tarvitse pomppia sovelluksesta (tai nettisivulta) toiseen.

Ilmeisesti katson nyt tietäväni Fedistä tarpeeksi, koska olen alkanut opetella Substackia. :) Tämä se on mun työn suola ja pippuri: uuden opettelu ei somekouluttajana koskaan lopu. Täältä löydät mun avoimet Fedi-koulutukset.

Työstä puheenollen, yksi kesäni pysäyttävimmistä dokkareista kertoo työhön liittyvistä ilmiöistä. Siitä, millaista on uhrata koko elämänsä työlle, tulla työnantajansa seuraamaksi, viettää päivät töissä tekemättä mitään tai viettää elämänsä tekemättä töitä. Yle Areenasta löytyvän Työn jälkeen -dokkarin äärellä voi miettiä, millaista meidän elämä on, jos teknologia vie suurimman osan töistä.

Mitä tekisit, jos olisit upporikas?
Miten kuluttaisit työpäivät, kun tekemistä ei olisi?

Luulin aiemmin, että käyttäisin aikani Wikipedian muokkaamiseen, teenhän sitä jo työkseni. Sitten älysin, että mitä enemmän muokkaamiseen käyttää aikaa, sitä enemmän tulee myös selkkauksia. Jos Wikipedian päivittäminen olisi puhtaasti harrastus, kinastelu voisi syödä motivaatiota rutkasti.

Helteisin terveisin Johanna

Ctrl + Alt + Kaaos -kirjasta

BBC:n toimittaja Joe Tidyn kirja Ctrl+Alt+Kaaos kertoo Julius Kivimäen (nykyisin Aleksanteri Kivimäki) ja muiden kansainvälisten (teini)hakkerien julmasta maailmasta.

Suomenkielinen alaotsikko "Julius Kivimäen ja muiden hakkerien jäljillä" sai minut odottamaan, että kirja olisi keskittynyt nimenomaan Kivimäkeen ja siihen, miten Vastaamo-rikokseen ajauduttiin. Alkuperäinen otsikko "How Teenage Hackers Hijack the Internet" kuvaa kirjaa paremmin, kyseessä on siis historiikki kuuluisista teinihakkeriporukoista ja heidän tekemistään rikoksista. Vastaamo-tapaus oli toki historiikissa hyvin keskeisessä roolissa.

Ero otsikoissa on hyvin ymmärrettävää kirjan markkinointia ajatellen, sillä Kivimäen nimi herättää Suomessa tunteita.

Tidy on haastatellut kirjaansa hakkereita, heidän uhrejaan, tutkijoita ja alan asiantuntijoita, myös lukuisia suomalaisia. Vastaamo-oikeudenkäynnissä häntä hämmensi maiden erot: mitä ihmettä, Suomessa syytettyä saa kuvata! Ja onpas kummaa, että lukuisia tuomioita saanutta voidaan pitää ensikertalaisena.

Teinihakkerien maailmaan  toimittaja on perehtynyt  vuosien ajan, mikä näkyy paitsi asiantuntevassa tekstissä hänen verkostoissaan, joihin kuuluu myös hakkereita, jotka eivät ole jääneet vielä kiinni. Lähdesuojaan vedoten hän ei heitä paljasta. 

Kirjassa esiteltiin siis lukuisia hakkeriporukoita ja niiden ydinjäseniä. Jäsenet siirtyivät ryhmästä toiseen ja käyttivät osittain samoja nimimerkkejä, siksi jonkinlainen henkilöluettelo tai aikajana olisi auttanut asioiden seuraamisessa.

Digiturvallisuusmessuilla olen kuullut poliisien esityksiä nettirikoksista, mutta kirjasta opin paljon uutta jengien toiminnasta ja rikostaktiikoista. 

Suosittelen kirjaa niille, jotka haluavat ymmärtää digimaailman haasteita. Ehkä se saa sinut vaihtamaan salasanasi tai kiinnittämään muuten huomiota omaan turvallisuuteesi?

Kirja sai minutkin liikkeelle, sillä lukukokemuksen aikana tapahtui kaksi erikoista asiaa.

 

Instagramissa saamani

huijausviesti

Instagramissa kaapattiin tili, jonka kanssa olin lähetellyt yksityisviestejä ehkä 7 vuotta sitten. Koska seurasin edelleen tiliä, kaappaajan oli helppoa lähettää minulle uusi yksityisviesti. Vieraiden viestithän eivät noin vain tule läpi.

Viestissä peloteltiin minun rikkoneen Instagramin sääntöjä. 

Huijaus paljastui nopeasti, kun luki viestin tarkemmin, sillä siinä oli käytetty sekä kummallista linkkiä että kummallista profiilikuvaa.

Huijauksen huomasi helposti,

kun malttoi lukea kunnolla.

Raportoin tilin Instagramille ja kerroin tapauksesta myös Instagram-seuraajilleni, jotta hekin osaisivat olla varovaisia.

Toinen ikävä juttu liittyi Googlelta saamaani sähköpostiin. Siinä kerrottiin, että eräs monista gmail-tileistäni kuului jollekin vuodetulle listalle. Google varoitti asiasta ja kehotti vaihtamaan heti salasanan. 

Jos haluat tietää, onko jokin sinun Googleen tallentamasi salasana vaarantunut, käytä tätä linkkiä.

Sain varoitusviestin myös X:ltä (entinen Twitter), sillä joku oli yrittänyt hakkeroida sähköpostiin liitetyn X-tilini. 

Historiallisista syistä olin jättänty lukuisat X-tilini roikkumaan, vaikka olinkin loggautunut niihin sisään viimeksi tammikuussa. 

Kirjan luettuani ymmärsin uudella tavalla, että tuhannet minuun luottavat seuraajani ovat oikeasti hakkereita houkutteleva juttu. Siksi poistin vihdoin tilini, ladattuani ensin talteen tietoni, josko niitä joskus kaipaisin. 

Tässä Esa Riutan video-ohjeet tilin poistamiseen ja tietojen lataamiseen:  

Siinä, että X toimitti minulle pyytämäni tilitiedot meni pari päivää. Zip-paketin lataaminen koneelle sujui muutamassa sekunnissa.

Jos haluat tuhota tilisi mutta myös erikseen pyytää tietojesi poistamista, niin tällaista lauseketta Esa siihen käytti:

I am requesting the erasure of all my personal data under article 17 on the GDPR. Please email me a confirmation upon erasure of my personal data.