Vertailussa Facebook ja Twitter, osa 2

Itse olen viime aikoina kiihkoillut Pinterestista, mutta koska lukijoita näyttää selvästi kiinnostavan Twitter vs Facebook, kirjoitan taas siitä aiheesta.

Twitter on hyvin yksinkertainen palvelu, vaikka ensinäkemältä toisin luulisi.


Siinä missä Facebook on kokoelma erilaisia palveluja, jossa on mm.

• pelejä
• perheen valokuva-albumit
• chattipalvelu privaatteihin kaverikeskusteluihin ja ryhmäkeskusteluihin
• sähköpostipalvelu
• mikrobloggauspalvelu (statuspäivitykset),

Twitter keskittyy mikrobloggaukseen ja tekee sen hyvin. Ensinäkemältä toki kaipaa keskusteluun ketjutusta (kun ei ymmärretä, että mitähän asiaa tässäkin kommentoidaan), mutta kun keskusteluja oppii lukemaan, viestinnän tasa-arvoisuus alkaa viehättää.

Twitterissä kaikki kommentit ovat samanarvoisia. Usein on niin, että keskustelun avaukseen heitetty vastaus on avausta mielenkiintoisempi, jolloin tämä vastaus alkaa levitä viraalisti ihmisten retweettausten (vrt. sähköpostien forwardointiin, eli kerrotaan omille seuraajille mielenkiintoisista tweeteistä) avulla. Facebookissa tällainen ei ole tällä hetkellä mahdollista, sillä vain julkisia statuspäivityksiä voi jakaa eteenpäin omille kavereille.

Mistä päästiinkin seuraavaan asiaan, kavereihin, seuraajiin & seurattaviin.

Facebook perustui kavereiden väliseen kommunikointiin. Olemme verkostoituneet siellä esimerkiksi sukulaistemme, koulukavereidemme ja naapureidemme kanssa. Totuus on, että meillä ei välttämättä ole kovin monta yhteistä kiinnostuksen kohdetta näiden ihmisten kanssa. Joku intoilee kuntoilusta, toinen kakuista, kolmas kissanpennuistaan jne. Facebookista puuttuu ns. sosiaalinen objekti.

Twitterissä seurattaviksi valitaan sen sijaan kiinnostavista asioista puhuvia ihmisiä. Ja jos joku alkaa jaarittelemaan joutavia, hänet voi hetkessä poistaa seurattavien listalta, eikä tämä ole sellainen loukkaus, kuin se Facebookissa olisi.


Facebook on apinoinut tämän ominaisuuden, viime syksystä lähtien voimme myös Facebookissa seurata mielenkiintoisia ihmisiä tilaamalla heidän julkiset päivityksensä. Ongelma on se, että emme tiedä, keitä kaikkia voi tilata. (Mainos: minuakin voi tilata)

Twitterissä taas voi seurata melkein kaikkia. Lukon kuvasta tunnistaa henkilöt, jotka twiittaavat vain kaveripiirilleen. Facebookissa ei usein tutustu entuudestaan vieraisiin ihmisiin, Twitterissä vieraiden ihmisten seurailu on koko palvelun idea. Ja vieraista ihmisistä tulee ennen pitkää tuttuja, esimerkiksi Jyväskylän tweettaajat tapailevat aika ajoin mm. lounaan äärellä.

Facebookilla ja Twitterillä on siis kummallakin oma paikkansa, enkä ole kummastakaan kovin äkkiä luopumassa. :)

Lue myös vertailu Twitter-Facebook-Google+, jonka tein syksyllä some-kavereideni avustuksella.

Sattumia some-sopassa

Tämä kirjoitus on alunperin julkaistu kolumnina

 Suur-Jyväskylän lehdessä 15.2.2012

Kun puhun sosiaalisesta mediasta eli somesta, en tarkoita niinkään nettipalveluita vaan entistä avoimempaa kulttuuria, jonka uudet helppokäyttöiset työkalut mahdollistivat. Siinä missä ennen tieto oli valtaa, jota ei haluttu jakaa, niin nyt pyritäänkin verkostojen valtiaaksi. Tykkäyksiä, kommentteja ja seuraajia saa mielenkiintoisen sisällön avulla. 

Verkostoitumiskykyä arvostetaan eri työtehtävissä. Nyt työnhakijat tai palkankorotuksen pyytäjät on helppo ryhmitellä vaikka seuraajien, suositusten tai bilekuvien määrän mukaan... On olemassa myös palveluja, jotka mittaavat ihmisten merkittävyyttä mielipidevaikuttajina, sillä somessa lähes jokaiseen ongelmaan ja tarpeeseen on ratkaisu ja kaikki löytävät itselleen samanhenkistä seuraa.

Esimerkiksi ravintolasuosituksia löytää eat.fi-palvelusta, kuntoilukavereita HeiaHeiasta ja sienitietoa Sienikirjasta,joka on eräs Wikipedian sisarprojekti. Blogeista taas löydät vaikka Hellapoliisin ruokaohjeet, MouMoun tyylivinkit ja esittelyt Nörttityttöjen erikoisista harrastuksista. Hessu kertoo podcast-kahvilassaan teknologiakuulumisia ja Haloefekti twiittaa maailman uutisia. Youtube korvaa ohjekirjat ja televisio-ohjelmat ja Skypen avulla mummot pääsevät lukemaan satuja lapsille. Flickr-kuvapalveluun kokoontuvat sulassa sovussa niin pilvenpiirtäjäfanit, nukkekotiharrastajat kuin kylpyankkakeräilijätkin kokoelmiaan esittelemään, uudessa Pinterest-palvelussa taas vaihdellaan mm. sisustusunelmia ja käsityöohjeita. Facebookissa tiedottavat yhdisten ja yritysten lisäksi myös Jyväskylä ja Laukaa.

Vuodenvaihteessa kerroin perheelleni Facebook-kaveristani, joka oli ollut monta päivää ilman sähköä. Missä hän asuu, minulta kysyttiin. Ei aavistustakaan, jossain Tampereella päin varmaan. Keitä sitten ovat nämä ”kaverit” joista emme juuri mitään tiedä, eihän meillä ennenkään sellaisia ollut? Olipa hyvinkin: me törmäsimme satunnaisesti näihin ihmisiin turuilla ja toreilla, lomakohteissa, sukujuhlissa ja luokkakokouksissa. Jos nyt otamme nämä vanhat naapurit, työ- ja koulukaverit osaksi arkeamme, voimme vaihtaa torikuulumisia entistä useammin. Kun sattuma sitten tuo meidät vaikkapa samaan junaan, voimme hetkessä sopia treffit ravintolavaunuun.

Serendipiteetti, joka on suomennettu hauskasti sattumahdollisuudeksi, onkin sosiaalisen median parasta antia. Löydämme uusia ihmisiä, joita kiinnostavat samat asiat kuin meitäkin tai uusia piirteitä vanhoista tuttavistamme. Jos tartumme näihin mahdollisuuksiin, saamme uusia ystäviä, pomoja, harrastuskavereita, jopa puolisoja ♥! 

Odotatko siis onnenpotkua vai autatko sattumaa olemalla siellä, missä tapahtuu?

Mistä tunnet sä ystävän somessa...

Source: yle.fi via Johanna on Pinterest

Olin aamulla Olga K:n kanssa Yle Puheessa juttelemassa ystävyydestä ja somesta. Minua pyydettiin haastatteluun eilen, ja vaikka olen ennenkin radiossa ollut, niin tämä jännitti eri tavalla. Yöllä näin unta esimerkiksi siitä, miten meluisalla kadulla yritin etsiä taustamelutonta paikkaa (kesällä annoin nukkekotiaiheisen haastattelun Yle Lahteen Sometimen ruokatunnilla ja siinä oli taustahöpötystä yllin kyllin). Ehkä jännityksen syy olikin aihe: ystävyys ja se, etten tiennyt mistä näkökulmasta Olga aikoo aihetta lähestyä. Vaikka hän monta kertaa tituleerasikin minua sosiaalisen median tutkijaksi, niin some-ystävyyttä en ole tutkinut.

Kerroinkin siis omista kokemuksistani. Ensimmäisen nettikaverini sain 12 vuotta sitten ollessani morsian, joka jakoi häävalmistelujaan keskustelufoorumilla. Ostaessani hääpukua liikkeessä oli toinen morsian sovituskopissa ennen minua ja maanantaina huomasimme foorumilla olleemme samassa paikassa samaan aikaan. Aloimme viestitellä yksityisesti ja tänäkin päivänä tuo kaupassa tapaamani nainen kuuluu läheisiin ystäviini, huolimatta siitä, ettemme ole tavanneet kuin muutamia kertoja. Ilman somea tämä ei olisi mitenkään mahdollista.

Aloittaessani nukkekotiharrastuksen kaipasin jälleen vertaisverkostoa ja nukkekotiystäviä olen saanut niin foorumeilta, kuvapalveluista, blogeista kuin wikeistäkin. Mahtavuutta, ilman somea olisin luultavasti jo koko harrastuksen lopettanut.

Myös työkavereita, kumppaneita ja Ystäväyrittäjiä on some tuonut tullessaan, heitä on kertynyt verkostoihini mm. blogien ja Twitterin kautta.

Source: shopredvelvet.com via Enni on Pinterest

Olen iloinen jokaisesta verkon kautta verkostooni päätyneestä ja siksi toivotankin teille kaikille sydämellistä ystävänpäivää, missäpäin maailmaa sitten olettekaan :).

Enkä unohda toivotuksistani myöskään niitä ystäviä, joihin olen tutustunut muualla, mutta joihin nykyään pidän yhteyttä enimmäkseen verkon kautta. Ihanaa, että saan kuulua teidän arkeenne :).

Pinnaatko jo Pinterestissä?

Source: entrepreneur.com via Johanna on Pinterest

Vitsit, että olen innoissani. Olen ollut Pinterestissä noin kuukauden, mutta nyt kun olen ehtinyt perehtymään siihen paremmin, tunnen, että tässä on jotain, joka mullistaa sosiaalisen median.

Facebookissa olemme oppineet jakamaan meitä kiinnostavia linkkejä. Facebookin ongelma vain on se, että meitä kiinnostavat eri asiat kuin ystäviämme. Facebookista puuttuu sosiaalinen objekti. Tokihan se sieltäkin kaivamalla löytyy, on erilaisia ryhmiä ja sivuja, joiden ympärille kerääntyy samasta asiasta innostuneet, kuten viime aikana esim. niinistöläiset ja haavistolaiset. Mutta uutisvirtamme on hyvin sekavaa, emme itse pääse valitsemaan, mistä kaverimme meille puhuvat. Toki jotain pelejä voi laittaa estolistalle, mutta tavallista sisältöä ei. Itse voin valita, että tämä päivitys menee vain nukkekotiharrastajakavereilleni, mutta mistä oikeasti tiedän, ketkä ovat aiheesta kiinnostuneita? Joku on lopettanut harrastuksen, joku toinen on juuri alkanut asiasta haaveilla. Ja siksi jätänkin usein tämän mahdollisuuden käyttämättä.

Twitterissä on sama ongelma. Minulla ja henkilöllä y on yhteinen mielenkiinnon kohde x. Mutta jos y twittaa enimmäkseen HeiaHeia- ja Foursquare-päivityksiä, en ala häntä koskaan edes seuraamaan.

Pinterest on palvelu, johon kerätään linkkejä. Linkinjakopalveluja (esim. Delicisous ja Diigo) on ollut ennenkin, mutta siinä missä ne ovat olleet tekstipohjaisia, Pinterest käyttää kuvia. Ja kiireisiä kun olemme, tykkäämme mieluummin silmäillä kuvia kuin tekstejä. Silmänruokaa sitä olla pitää ja nopeus on valttia. Ja nyt meillä on mahdollisuus valita, mitä oikeasti seuraamme. Voin seurata kaikkea mitä ystäväni tekee, tai valita asiat, joita häneltä seuraamme.

Ystäväni Hanna on innokas pinnaaja, joka pinnaa mm. värien mukaan, nukkekoteja, sisustuksia, taloja, virkkausta, kakkuja, taloja jne. Hänellä on 29 ihanaa taulua, mutta omalle seinälleni en halua kaikkea ottaa, kun kerrankin saan itse valita mitä etusivullani milloinkin näen: tänään pilkullista, huomenna ehkä pinkkiä.

Siksi aionkin käydä kontaktini tarkasti läpi ja valita heiltä seurantaan vain ne taulut, joista olen oikeasti kiinnostunut. Suloisia eläinkuvia ja aforismeja tulee jo tarpeeksi vastaan Facebook-virrassani, joten Pinterestissä niitä ei tarvitse enää seurata.

Maanantaina tein taulun Mini treasures wikilleni ja otin siihen muutaman ihmisen pinnaajakaverikseni. Alle kahdessa vuorokaudessa taululle on tullut yli 200 pinnausta ja yli 50 seuraajaa! Wau!

Ai mikä se Pinterest sitten on? Perustietoja blogiartikkelista, josta tuo alun kuva on pinnattu:

• perustettu 2010
• hurjassa nousussa, 1,6 miljoonaa käyttäjää 09/2011, joulukuussa jo yli 7 miljoonaa
• tuo jo yritysten sivuille ja blogeihin enemmän liikennettä kuin YouTube, Google+ ja LinkedIn yhteensä (lähde: report)