Pelaa kännykällä Wikipediaa - kirjoita kuvatekstejä

Wikipedia-koulutuksissani kuvaan Wikipediaa välillä maailman suurimpana pelinä. 

En tiedä onko se sitä pelaajien määrässä, mutta pelin seuraajia on paljon ja sillä on yhteiskunnalista merkityksestä vaaleista muihinkin valintoihimme. Muodostamme huomaamattamme mielipiteitämme Wikipedian sisältöjen ohjaamana ja siksi pidänkin wikipedistejä netin todellisina mielipidevaikuttajina.

Wikipediaa luetaan Suomessakin paljon enemmän mobiililaitteilla kuin tietokoneella, mutta muokkaukset tehdään kuitenkin lähes poikkeuksetta tietokoneilla.

Wikipediaa luetaan suomeksi enemmän mobiililaitteilla kuin tietokoneella. Viime aikoina tietokoneiden määrä on kasvanut. Johtuukohan piikki tekoälyboteista? Data: Wikimedia Statistics

Wikimedia UK:n kouluttajaringissä olen kuitenkin herännyt siihen, että mobiilimuokkausten määrät ovat kasvussa, etenkin globaalissa etelässä. Muokkaaminen mobiiliselaimella on tuntunut minusta niin kankealta, etten ole sitä juurikaan tehnyt, mutta aihe on kummitellut mielessä, olenhan kuitenkin käyttänyt Wikimedia Commonsia mobiilisovelluksella. 

Wikimanian ja WREN-puhelun innoittamana latasin viime viikolla Wikipedian Android-sovelluksen.

Sovellus on julkaistu alunperin vuonna 2012, mutta vuosien varrella siihen on tullut päivityksiä, viimeksi tässä kuussa. 

Google Playstoren mukaan sovelluksessa on nykyään

• 

  uusi natiivisovellus, joka nopeuttaa Wikipedian selaamista ja muokkaamista
• mahdollisuus muokata Wikipediaa sekä sisäänkirjautuneena että ilman sitä.
• käyttäjänsä lukuhistoria 
• mahdollisuus tallentaa Wikipedia-artikkeleita offline-tilassa luettavaksi
• mahdollisuus jakaa Wikipedia-tietoja käyttäjän omiin somesovelluksiin
• kielituki eli voit lukea Wikipediaa sadoilla kielillä
• tuki Wikipedia Zerolle, joka on tärkeä etenkin kehittyvissä maissa - Zeroa tukevat matkapuhelinoperaattorit eivät laskuta Wikipedian käyttäjiä tiedonsiirrosta

Kuinka paljon sovellusta sitten käytetään? Vaikea sanoa, joten otin Ozzy Osbournen apuun: hänen artikkeliaan viime kuussa lukeneista sovellusta lukemiseen käytti vain kaksi prosenttia. Artikkeli oli yksi viime kuukauden luetuimpia.

Valitsin sovelluksen kieleksi aluksi pelkän suomen. Kieliä voi jälkikäteen lisätäkin (Asetukset - Wikipedian kielet). Esimerkiksi englannin, saksan ja ranskan mukana saa myös pääsyn peleihin. Suomeksi pelejä ei ole vielä tehty.

Tutki-syötteessä jaettu Päivän kuva 

Suomen valittuani näen sovelluksen tutki-virrassa nimenomaan suomenkielisen Wikipedian luetuimpia artikkeleita (Katri Helena on trendannut jo monta päivää). Kun annoin sovellukselle luvan sijaintitietojeni käyttöön, sivulle ilmestyi artikkeleita, jotka liittyvät lähellä oleviin paikkoihin. Pienellä paikkakunnalla tämä saattaa käydä pidemmän päälle tylsäksi, eikä ominaisuus huomioinut lainkaan viikonloppuna tekemääni reissua.

Tutki-syötteellä tulee myös päivän kuva, uutisia, etusivun uutisia, satunnaisia artikkeleita, aiemmin lukemiini artikkeleihin liittyviä artikkeleita ja muokkausehdotuksia.

Varsin sivistävää siis ja kuten Reima Mäkinen Pixelfedissä totesi, sovelluksen avulla voisi vähentää googlausta. Niinpä! Miksi googlata ja kysyä Googlen tekoälyltä, jos voi mennä suoraan tietolähteelle?

Sovelluksesta on paljon iloa Wikipedian lukijalle, mutta muokkaajalle se on vielä antoisampi. 

Lisäsin sovelluksella kreivittären kuvan ja tutkin 

sukuun liittyvää artikkelia. Siksi minulle

mainostettiin muitakin suvun jäseniä.

Muokkaaminen on kokeneen käyttäjän mielestä jopa hämmästyttävän helppoa. Sen salaisuus on hyvin pilkotuissa mikrotehtävissä, joihin olemme jo tottuneet eri palveluja käyttäessämme. Siis sellaisia tehtäviä kuten

"Valitse näistä pikkukuvista ne, joissa on liikennemerkkejä/autoja/puita/ikkunoita..."

Samaan tyyliin toimii myös Wikipedia-sovelluksen lisää kuva -toiminto: 

onko tämä kuva mielestäsi sopiva kuvittamaan tätä artikkelia, jossa ei ole vielä yhtään kuvaa?

Sovelluksen tarjoamat ehdotukset perustuvat paitsi Wikipedian myös Wikimedia Commonsin ja Wikidatan tarjoamaan tietoon. Se tietää, kuinka monessa jonkun suomenkielistä artikkelia vastaavassa erikielisessä artikkelissa on käytetty tiettyä kuvaa tai onko artikkeliin linkitetty jokin Wikidata-item, josta löytyy kuvia.

Aloin testata sovellusta Elokuun kuvitustalkoiden innoittamana. Ensiksi sivuutin ehdotusten joukosta esimerkiksi avaruuteen, aseisiin ja etunimiin liittyvät ehdotukset, koska en tiedä niistä mielestäni tarpeeksi. 

Nimistä olen kyllä kiinnostunut, mutta etunimiartikkelit ovat yleensä kuvattomia luetteloita. Ai miksikö? No mietipä millaisia väittelyitä jokin kuva voisi aiheuttaa. "Joo joo, lisäsit Tuomas-artikkeliin yhden Tuomaksen kuvan, mutta miksi juuri sen, onko hän mielestäsi tunnetuin tai tärkein Tuomas?"

Käytettyäni Artikkelien kuvat -ominaisuutta satoja kertoja, minusta on tullut vielä valikoivampi. Vaikka kuvan lisääminen sujuu parhaimmillaan minuutissa, haluan käyttää sen minuutin johonkin itseäni kiinnostavaan asiaan. 

Ehkä olen jäänyt myös koukkuun palvelun onnenpyörään, joka arpoo aiheitaan hyvin satunnaisista aiheista: taiteesta tieteeseen, uskonnosta urheiluun,  maantiedosta matematiikkaan ja niin edelleen. Olisi kivaa, jos aiheita saisi itse rajoittaa, mutta satunnaisuus lienee helpompi toteuttaa. Ja ehkä se on myös kannattavaa: kyllästyisin nopeammin, jos tehtäväni olisi käydä läpi loputonta bändikuvien listaa.

Sovellus kysyy, sopiiko tämä kuva kuvittaman tätä artikkelia.

Käyttäjä vastaa Kyllä, Ei tai Epävarma.

 

Aloin haaveilla, että saisin vaikka lääke- ja tähtitieteen osaajat mukaan talkoisiin. Siksi lisäsin perjantaina verkkokauppaani maksuttoman pilottikoulutuksen, jonka pidän 2.9. Puolen tunnin koulutuksessa annan ensin vinkkejä käyttäjänimen valintaan (nimimerkki on omaa nimeä yleisempi ja hyvästä syystä),  sitten kuvien lisäämiseen.

Jos olet miettinyt, että olet kiitollisuudenvelassa Wikipedialle, tämä voisi olla helppo tapa ryhtyä Wikipedian mielipidevaikuttajaksi. Lisäähän visuaalisuus sekä asioiden ymmärtämistä ja että niiden muistettavuutta.

Käy siis lataamassa sovellus vaikka heti - se on ilmaista. :) Myös iOS-sovellus on olemassa, mutta siinä ei ole ainakaan vielä kaikkia niitä toimintoja, joista yllä kerroin. Jos luet tätä postausta myöhemmin ja ominaisuudet ovat tulleet myös iOS:iin, niin jätähän kommentti.

Viimeksi lisäsin kuvan artikkeliin Taskupuhelu. Aiheesta on kirjoitettu artikkelit kolmella kielellä.  Nyt suomeksi ja englanniksi käytetään samaa kuvaa. :)

Mitä Wikipedia voisi oppia LinkedIniltä?

LinkedIn on epätoivoinen, se ei voi ymmärtää miksi ihmeessä olen luopunut sen kätevästä mobiilisovelluksesta? Siksi se rummuttaa mobiiliselaimeni virtaan jatkuvasti mainoksia sovelluksestaan, mikä saattaa kyllä johtaa siihen, että luovun seuraavaksi Linkkarin mobiilikäytöstä. Ehdin sinne ihan tarpeeksi usein työpäivän aikana läppärilläkin!

No vielä en ole sitä tehnyt, sillä koukutussiivoukseni ansiosta tykkään palvelusta aiempaa enemmän myös mobiilissa. 

On virkistävää ravistella omia tapojaan, joilla kuluttaa palveluita. Tänä vuonna minusta on tullut esimerkiksi varsin sovellusvastainen. Eilen kuitenkin latasin pitkästä aikaa Wikipedian mobiilisovelluksen, kun sitä kehuttiin vierailevien wikipedistien verkoston (WREN) puhelussa. Ja hämmästyin. Palaan sovellukseen kohta.

Puhelussa puhuttiin myös Wikipedian peleistä, joita Wikimaniassa oli esitelty. 

Niihin on ilmeisesti otettu inspiraatiota myös LinkedIniin ilmestyneistä peleistä. Esimerkiksi tänään LinkedIn mainostaa minulle Zip-peliä, jota 9 kontaktiani pelaa/on pelannut:

Aloin miettiä, mitä muuta Wikipedia voisi oppia LinkedIniltä. Pitäisikö Wikipediankin mainostaa aggressiivisesti sovellustaan kaikille mobiiliselainta käyttäville? Nostaisiko se lukijoiden karvat pystyyn, emmehän ole tottuneet näkemään Wikipediassa juurikaan mainoksia?

Kuten kerroin, latasin Wikipedia-sovelluksen kollegoiden kehujen houkuttelemana. Nyt on minun vuoroni pistää sana kiertämään. Kokeile ihmeessä, joko lukijana tai kirjautuneena ja testaa myös hakutoiminto. Sovellus ei kilpaile somesovellusten kanssa koukuttavuudessa, mutta hyödyllinen ja sivistävä se kyllä on. 

Sovelluksen etusivulla näytetään käyttäjälle räätälöityä syötettä. Viimeisen vuorokauden luetuimpien artikkelien lisäksi näen itse Kangasniemeen liittyviä artikkeleita, sillä jaoin palvelussa sijaintini.

Sovellus kertoi myös, että kuka tahansa voi muokata Wikipediaa. Kun kirjauduin sisään, pääsin tekemään ohjatusti pieniä muokkauksia. Eniten innostuin kuvien lisäämisestä: sovellus näyttää minulle artikkeleita ja niihin mahdollisesti sopivia kuvia. 

Lisäsin esimerkiksi Kreetan lähellä sijaitsevaan pieneen saariryhmään kuvan saarista. Sovellus osasi ehdottaa kuvaa, sillä sitä oli käytetty galiciankielisessä saarista kertovassa artikkelissa, minun tehtäväksi jäi miettiä kuvaan sopiva teksti. Kokeilin muokkausta muutamalla artikkelilla ja totesin, että tähän voisi hyvin jäädä koukkuun. Ehkä mobiilimuokkaamiseen tuodaan lisää pelillisiä elementtejä, jotka palkitsevat käyttäjän muokkauksista.

Juttelimme WREN-puhelussa myös Iso-Britannian Online Safety Act -lakiin liittyvästä oikeudenkäynnistä, jonka Wikimedia-säätiö on juuri hävinnyt (ks. BBC). Wikimedian mukaan laki uhkaa sen käyttäjien ihmisoikeuksia ja turvallisuutta ja siksi se kyseenalaisti sen. Häviöstä huolimatta asia ei ole vielä loppuun taputeltu, sillä tuomiossa Iso-Britannian hallitusta kehotettiin varmistamaan Wikipedian suojelu. 

Vinkkasin puhelussa uutisesta, jonka kontaktini virrasta olin huomannut: Wikimedia-säätiö on ohjeistanut tutkijoita siitä, miten Wikipedian neutraalius määritellään, miten sitä pitäisi tutkia ja miten tuloksia pitäisi tulkita. Kaikki eivät tällaisesta tutkimuksen ohjailusta pidä. 

Lane Rasberry kertoi, että Wikimedia-säätiön hallitukseen (Board of trustees) valitaan pian kaksi uutta jäsentä. Äänestys alkaa parin viikon päästä ja se kestää pari viikkoa. Hallituksen tehtäviin kuuluu mm. säätiön toimarin valinta ja strategioiden hyväksyntä. Lanella oli tietysti oma lehmä ojassa asiasta kertoessaan, sillä hän on yksi ehdokkaista. Häntä kuitenkin huolestutti se, että vaikka rooli on globaalistikin hyvin vaikutusvaltainen, äänestykseen ei juuri osallistuta. Siksi lupasin Lanelle mainostaa vaaleja ainakin suomalaisille wikipedisteille. Äänestyskelpoisuuteen vaaditaan mm. 300 muokkausta, täältä löydät tarkat vaatimukset. 

Eilisessä bloggauksessa sanoin, ettei etä-Wikimania ollut niin voimannuttava kuin lähitapahtuma. Mutta kun sitä seurasi etänä, sai uusia puheenaiheita, joista oli nyt tosi kiva vaihtaa ajatuksia muiden vierailevien wikipedistien kanssa ja nyt olen taas uutta intoa täynnä. 

Eilen meitä oli puhelussa vain kymmenkunta, joten keskustelu oli varsin helppoa. Lopuksi halusin  vielä kuulla kokemuksia Wikipotraits-hankkeesta. Kuulin siitä viime viikolla, kun eräs tuttavani sai projektista pressikorttia muistuttavan kortin. Illalla pääsin mukaan myös projektin WhatsApp-yhteisöön. Yhteisöön kuuluu yli 60 alaryhmää, joten menee aikaa, ennenkuin pääsen sisälle projektiin, mutta luultavasti kerron asiasta myöhemmin lisää täälläkin.

Terveisiä 20. Wikimania-konferenssista

Viime viikolla istuin jälleen kerran kansainvälisessä Wikimania-konferenssissa, johon osallistuttiin 135 maasta. Konferenssi järjestettiin nyt 20. kertaa ja ensimmäistä kertaa Itä-Afrikassa. Paikallisuus näkyi kenialaisen tapahtuman ohjelmassa hienosti, esimerkiksi avajaisten ja päättäjäisten musiikkiesityksissä, mutta myös monessa puheenvuorossa. Paikan päällä osallistujia oli noin 800, meitä etäilijöitä oli 1600. 

Syvimmän vaikutuksen minuun taisi nyt tehdä Internet in a box -projekti, jossa afrikkalaisiin kouluihin viedään bokseja, joihin voi ladata haluttuja nettisisältöjä, kuten vaikka Wikipediaa tai TED-puheita ja käyttää niitä offline-tilassa oppimismateriaaleina kouluissa, joissa ei ole varaa kirjoihin tai diaheittimiin. 

Monet puheenvuorot käsittelivät myös tekoälyä ja Wikipedian suhdetta siihen. Osa esityksistä oli hyvin pelottavia, sillä tekoäly luo monia haasteita, kuten bottien palveluitamme kuormittavaa liikennettä ja haitallisten tekoälypalveluiden tuottama sisältö. Tekoäly avaa toki myös uusia mahdollisuuksia moderointiin ja sisällöntuotantoon. 

Tammikuussa jo 25 vuotta täyttävän Wikipedian rooli on tärkeä myös tekoälypalveluiden kouluttajana, mutta toki sitä arvostavat myös ihmiset, jotka haluavat kuluttaa ihmisten luomaa ja tarkastamaa tietoa. Wikipedian sisältövinoumat heijastuvat myös tekoälyn sisällöissä. Esimerkiksi 84 prosenttia Wikipedian sisällöistä on kirjoitettu Pohjois-Amerikassa tai Euroopassa.

Avajaisia kuvasi Kaizenify (CC BY-SA 4.0 via Wikimedia Commons)

 

Etä-Wikimania ei ole niin voimaannuttava kuin lähitapahtuma, mutta oli kiva nähdä tuttuja kasvoja ruudulta ja kuulla mitä Wikimedian ympärillä tapahtuu. Wikimania on tärkeä osa ammatillisista kouluttautumistani. 

Monet suosituimmista tuotteistani liittyvät Wikipediaan. Sisällöntuotannon lisäksi tarjoan konsultointia sekä koulutusta esimerkiksi ihmisille, jotka haluavat tuottaa Wikipediaan ammattiinsa liittyvää sisältöä. Kurkkaa kauppaani, jos haluat kuulla lisää palveluistani  tai pyydä tarjous teidän organisaatiolle räätälöidystä palvelusta.

Ihmiselle, joka saa rahaa Wikipedia-osaamisestaan, yksi yleisökysymys pisti erityisesti korvaan.

Koska monet digijätit tarjoavat suosituille somevaikuttajille tuloja, eikö Wikimedia-säätiökin voisi maksaa sisällöntuottajille?

Säätiön toimitusjohtaja Maryana Iskander sanoi, ettei yhteisön toimintatapaa voi muuttaa, eikä sisällöntuottajille makseta jatkossakaan. Sen hän jätti mainitsematta, että säätiön ulkopuolelta maksajia kyllä löytyy. 

Kuulun itse WREN-yhteisöön, eli vierailevien wikimedistien verkostoon. Me saamme palkkaa isäntäorganisaatioltamme siitä, että jaamme Wikimedia-osaamistamme - ja osa meistä myös tuottaa sisältöjä osana työtään. Minun WIR-positioni liittyy Koneen Säätiön rahoittamaan Marginaalimerkintöjä-hankkeeseen, joka loppuu joulukuussa.

Lisäksi monet työnantajat maksavat työntekijöilleen siitä, että he muokkaavat Wikipediaa työajallaan. Haaveilenkin siitä, että saisimme yhä enemmän asiantuntijoita Wikipediaa päivittämään, eihän se ilman sisällöntuottajia pysy hyödyllisenä ja ajantasaisena. 

Kuukausittaisten aktiivisten* sisällöntuottajien määrä on Wikimedia-hankkeissa viimeisten viiden vuoden aikana valitettavasti vähentynyt 14 prosenttia. Vielä enemmän on vähentynyt uusien aktiivisten muokkaajien määrä, 32 prosenttia. Uudeksi lasketaan muistaakseni ihmiset, joiden Wikipedia-tili on alle 2-vuotias.

Aktiiviseksi(*) taas lasketaan, jos muokkauksia on kuukaudessa 5 tai enemmän.

Tallenteita Wikimania-esityksistä löydät Wikimedia-säätiön YouTube-kanavalta. 

Tapahtumassa oli kuusi striimiä, jotka oli nimetty tapahtumatilan mukaan. Tilat taas oli nimetty eri kaupunkien mukaan. Striimejä ei ole ainakaan toistaiseksi pätkitty esityksittäin, vaan koko päivä on yhtä pitkää videota.

• Keskiviikon videot
• Torstain videot  
• Perjantain videot
• Lauantain videot

WRENin paneeli oli torstaina Nakuru-striimin ensimmäinen esitys:

Radikaali muutos Facebook-profiileihin

Tähän asti kaikilla on voinut olla Facebookissa sekä kavereita että seuraajia. Tähän tulee nyt muutos.

Facebook ilmoitti muutoksesta jo viime vuonna ja nyt se on tulossa voimaan. Ihmisille, joilla on ollut tähän mennessä seuraajia, tulee viesti, jonka myötä he joutuvat valinnan ääreen. Reagointiaikaa on vain muutamia päiviä ja jos päätöstä ei sinä aikana tee, tilistä tehdään automaattisesti ns. ammattilaistili. 

Muutoksen myötä käyttäjän tulee siis valita kahdesta vaihtoehdosta.

1. Pidät seuraajat ja saat ns ammattilaistilin, eli tilastoja ja oletettavasti myös mainostyökalut. On vähän epäselvää, miltä uudet profiilit näyttävät, muuttuvatko ne Facebook-sivujen kaltaisiksi vai tuleeko profiilien ja sivujen väliin jokin uusi malli.
2. Luovut seuraajista (tai pyydät heidät kavereiksi) ja säilytät tavallisen tilin. Ihmisillä, joilla on tuhansia kavereita ja seuraajia ei ole mahdollisuutta tähän, sillä heidän "kaveripaikkansa" ovat jo usein täynnä. Facebook-kavereita voi olla 5000.

Minulla on Facebookissa vain joitakin kymmeniä seuraajia, joten päätös oli helppo: en halua muuttaa Facebook-tiliäni ammatilliseksi, onhan minulla Facebookissa kuitenkin myös

• Facebook-sivu Piilotettu aarre -yritykselleni, Kiepaukselle ja CMADFI-tapahtumalle että 
• useita Facebook-ryhmiä, esimerkiksi Yhteisömanagereille ja Wikipedian ystäville.

Ja toki minun ammatillisia juttujani voi seurata myös Facebookin ulkopuolella:

• Instagram: jjanhone, piilotettuaarre, cmadfi 
• LinkedIn: Johanna Janhonen,  piilotettuaarre ja cmadfi
• Pinterest: jjanhone
• Threads: piilotettuaarre 
• Bluesky: jjanhone
• Mastodon: jjanhone
• Signal: Piilotetun aarteen ryhmä
  
  

Facebook-kaverini ovat yleensä kavereitani ja tuttujani, jotka haluavat olla kanssani tasaveroisessa suhteessa, kertoa omia kuulumisiaan ja seurata minun kuulumisiani. Todennäköisesti he eivät siis halua seurata erityisesti minun ammattiini liittyviä postauksia. Käytettyäni Facebookia pian parikymmentä vuotta tuntuisi hassulta muuttaa kaverisuhteet tässä vaiheessa "fanisuhteiksi". 

Facebookin ohje asiasta on kyllä varsin epäselvä. Voivatko ammattilaistilit tehdä enää päivityksiä, jotka näkyvät vain kavereille, vai ovatko kaikki postaukset julkisia?

MUOKS: 
Mastodon-tuttuni kertoi, että hänellä on Facebookissa ns. ammattilaistili ja hänellä on edelleenkin siellä myös kavereita. Tulkitsin siis viestintää väärin, kun kuvittelin, että valinnan myötä kaikista kavereista tulisi faneja. Se, että Facebook pakottaa ihmiset tekemään valintoja nopeasti kertomatta mitä muutos käytännössä tarkoittaa on ärsyttävää.

Kumman vaihtoehdon sinä valitsit ja mikä oli tärkein peruste valinnallesi?

Miten Blogger-blogeja voi seurata

Kuten kerroin, innostuin Substack-alustasta, jonka käytön lopetin lähes alkumetreille. Siinä vetosi bloggaamiseen liittyvä yhteisö, muiden bloggauksia, välihuomautuksia, jakoja ja kommentteja saattoi seurata kätevästi yhdestä virrasta. 

Sovellusta en halunnut ladata, yritän nykyään vältellä niitä parhaani mukaan.

Olisipa kiva, jos Blogger-blogeilla olisi vastaava ympäristö, aloin ajatella. 

Mutta onhan niillä pitkään ollutkin, muistin ja pitkästä aikaa tutkin, miltä se näyttää. Käyttöliittymä on hyvin yksinkertainen, mutta onko sillä niin väliä, kun kaikki somet ovat täynnä vilkettä ja säpinää, haittaako, jos joku on vähän rauhallisempi?

Näin seuraat Blogger- eli Blogspot-blogeja:

1. kirjaudu Bloggeriin Google-tunnareillasi
2. seuraa haluamiasi blogeja

2A. Seuraa Blogger-blogia Seuraajat-gadgetin avulla

Blogger-blogia voi seurata helposti, jos sen etusivulta löytyy kohta Followers.

Blogi lisätään lukulistallesi, kun painat Follow-nappulaa

2B. Seuraa Blogger-blogia urlin avulla 

Jos Blogger-blogista ei löydy yllä mainittua gadgetia, voit lisätä sen lukulistalle myös www-osoitteen avulla. 

• Mene lukulistallesi
• Klikkaa Hallinnoi
• Klikkaa Lisää
• Lisää blogin url ja valitse, haluatko seurata sitä nimelläsi vai anonyymisti

3. Lue seuraamiesi blogien uusia postauksia osoitteesta blogger.com/dashboard/reading

Lukulistalla näet blogikirjoituksen nimen ja vähän alkua.

Jos se tuntuu kiinnostavalta, klikkaa postausta ja käy lukemassa se.

Koska blogikirjoituksia tulee yleensä niin harvakseltaan, luultavasti riittää, että katsot otsikot kerran viikossa tai kuukaudessa. Blogitekstit eivät vanhene samaan tapaan kuin somepostaukset, joten niitä voi hyvin seurata myös jälkijunassa. :) Ehkä lukulistan lukeminen voisi olla kuin Hesarin Kuukausiliitteen selailua?

Mun lukulista muodostuu historiallisista syistä lähinnä nukkekotiharrastajien blogeista. Olin aktiivinen harrastaja parikymmentä vuotta sitten, en seuraa kenttää enää. Joten luulen, että nyt kun löysin Lukulistan, tiputan listalta osan leluharrastajien blogeista ja yritän löytää tilalle esimerkiksi kirja- ja kirjoitusbloggaajien blogeja. :) 

Tässä vielä Googlen oma ohje blogien seuraamiseen

Jos haluat välttää Googlen käyttöä, niin voit seurata blogiani myös 

• syötteenlukijasi ja blogini syötteen avulla
• Fediversumissa @piilotettuaarre.blogspot.com@rss-parrot.net
• Signalissa yritykseni tiedotusryhmässä
• seuraamalla minua eri somepalveluissa
• tilaamalla uutiskirjeeni

Miksi lopetin Substackin käytön alkuunsa

Juuri kun ehdin innostua Substackista, sain saavillisen kylmää vettä niskaani. Näillä helteillähän se on virkistävää, mutta virkistävää on myös se, että Mastodonissa ihmisille kerrotaan suoraan, jos he tekevät eettisesti arveluttavia valintoja. 

Ehkä siellä on myös keskimääräistä valveutuneempia ihmisiä, jotka seuraavat tällaisia asioita.

Luulen, ettei siellä kauheasti käyttämästäni Blogger-alustastakaan välitetä, mutta se, että aloin hehkuttaa Substackia juuri, kun se nousi taas tikun nokkaan nosti monen kulmakarvoja.

 

Miksi menit Substackiin juuri nyt, minulta kysyttiin.

No koska 

• luotin verkostooni ja seurasin ihailemieni ihmisten esimerkkiä
• enkä tehnty siksi itse minkäänlaista selvitystä palvelun taustoista.

Miksi sitten poistun nopeasti Substackista?

No koska

• Mastodonissa paljastui, että palvelun etiikka eroaa kovasti omastani, eikä uusin skandaali ollut ensimmäinen laatuaan.
• tajuan, että myös minun arviointikykyyni luotetaan, enkä halua johtaa ihmisiä harhaan tai kerätä heidän sähköpostiosoitteitaan taholle, joka käyttää niitä omaan propagandaansa.

Tässä muutamia aiheeseen liittyviä linkkejä:

• https://www.techpolicy.press/substack-founder-defends-commercial-relationships-with-nazis/ 
• https://www.theatlantic.com/ideas/archive/2023/11/substack-extremism-nazi-white-supremacy-newsletters/676156/
• https://www.theguardian.com/media/2024/jan/12/casey-newton-quits-substack-nazi-newsletter

Löydät varmasti itse lisää. 

Koska en ole vielä saavuttanut Substackissa mitään ja koska haluan toimia eettisesti oikein, minun oli helppo lähteä alustalta. Onhan minulla tämä ikivanha blogini, eikä Substackin kautta ehtinyt liikkua rahaa suuntaan tai toiseen.

Jos sinä etsit vastinetta Substackille, avoimeen lähdekoodiin perustuva Ghost voisi Mastodon-verkostoni mukaan olla hyvä vaihtoehto.

Hävettääkö nopea takinkääntöni? 

Ei oikeastaan, oppia ikä kaikki ja kiva, että tämä asia tuli niin nopeasti esiin, etten ehtinyt tehdä turhaa työtä, vaan sain hyvän syyn varoittaa Substackista muitakin ongelmista tietämättömiä. Ymmärrän myös nyt paremmin mikä palvelussa vetoaa ja voin halutessani tutkia Ghostia. 

Substackissa minua innosti uusi yhteisöllisempi tapa blogata, uudessa on aina hohtoa. Mutta koska olen käyttänyt niin valtavasti aikaa tämän blogini kanssa, aion käyttää uudelleen heränneen bloggausintoni toistaiseksi täällä.

Kopioin alle talteen postaukseni, jotka tuhoan Substackista luultavasti ensi viikolla. Alkuperäisiin postauksiin lisään linkin tänne, jotta ihmiset, joiden kanssa olen ehtinyt Substackis(s/t)a viestitellä näkisivät kommenttini ja kuuulisivat, miksi 

tulin, näin ja lähdin.

Ensimmäisessä postauksessa 25.7.

Kohti Aku Ankka -somea puhuin mm. koukutussiivouksesta ja lehteilystä

Kesän alussa lapseni kysyi, pitäisikö ostaa Oui oui. Ai mikä se on, ihmettelin ja kiinnostuin kuullessani, että kyse Pietari Pyykösen (29) vuoden aikana kirjoittamien uutiskirjeiden printtiversiosta. Kirjeissään hän on haastatellut itseään inspiroivia ihmisiä ja kysellyt, mikä näitä innostaa, sekä jakanut ajankohtaisia kulttuurivinkkejä. Nuorten suuntautumisesta kohti manuaalista maailmaa kertoo myös Ano Miettisen (29) pop-maailmasta ammentavan sanaristikkolehden suosio.

Facebookin FinStones-ryhmässä ihmiset jakavat kuvia maalaamistaan tai löytämistään kivistä. Harrastus yhdistää luovuuden, jakamisen ja löytämisen riemut. Liityin 100 000 harrastajan ryhmään viime viikolla, kun löysimme ensimmäisen kiven. Sen jälkeen ryhmään on liittynyt 10 000 uutta ihmistä. Oh!

Minäkin halusin tarjota seuraajilleni jotain manuaalista ja tein kesäkuussa zinen, johon saa tallettaa kesämuistoja. Omaan kesääni on vaikuttanut hyvin paljon Vehka Kurjenmiekka. Hän nimittäin pyörittää somessa Maagista kesäkisaa, jonka sadat tehtävät pistävät kokeilemaan uusia juttuja.

Olen ollut esimerkiksi päivän puhumatta ja viikon poissa somesta. Oh - sellaista ei ole kyllä tainnut ennen sattua, ei ainakaan niin, että olisin etukäteen asiasta huudellut. Mutta tauko oli hyvin virkistävä ja avasi silmiäni huomaamaan mm. sen, mikä saa minut kärkkymään somea monta kertaa päivässä. Ensi kerralla taukoa harkitessani osaan laskeutua siihen vähän viisaammin, vaikkei lakko nytkään ollut vaikea ekan päivän jälkeen.

Myös Suvi Uskin Mitä some tekee meille -kirjassa puhutaan koukutussiivouksesta, jolla pyritään vähentämään somen koukuttavuutta. Olen jo vuosiat sitten luopunut somen notifikaatioista: läppärini tai kännykkäni ei piippaile vähän väliä. Vuosi sitten keväällä luovuin algoritmien käytöstä, tilalle tuli muun muassa kirjoittamista ja lukemista.

Somelakon aikana kuuntelin Yle Areenasta radiouutisia, luin kasan naistenlehtiä ja vilkuilin myös uutiskirjeitä. Kun tein tällä viikolla tilin tänne Substackiin, aloin miettiä, mihin tätä voisi käyttää. Mitä lisäarvoa se voisi tuoda lukuisten sometilieni, blogini ja uutiskirjeeni rinnalle?

Voisiko tästä tulla mun “Aku Ankka” tai ehkä “Aku Ankka Klassikko”? (Lue lisää Aku Ankka -somesta mun blogista.) Siis julkaisu, jonka voisit tilata sähköpostilaatikkoosi ja johon minä keräisin vaikka viikon tai parin aikana minua kutkuttaneita juttuja? Uutiskirjeestä homma eroaisi julkaisutiheyden ja sisältöjenkin osalta, tämä olisi kevyempi ja nopeampi tuottaa, jakaisin vain muutamat kivat jutut ja siirtyisin sitten eteenpäin. No, kokeillaan!

Instasta näet mitä muuta olen tänä kesänä lukenut ja millaisia ajatuksia kirjat ovat herättäneet.

Helteisin terveisin Johanna

Tänään 30.7. kirjoittamassani toisessa kirjeessä

Kahvitaukopaikka Fedissä kerroin siitä, että somekouluttajana saan roikkua somessa hyvästä syystä

Onkohan toisen Substackin kirjoittaminen yhtä vaikeaa kuin toisen kirjan kirjoittaminen? Tarkoitan sitä, että ensimmäistä kirjaa saa muhitella rauhassa vaikka vuosia, mutta julkaisun jälkeen tulee uudenlaisia paineita. Ainakin kirjeiden otsikointi tuntuu vielä vaikealta.

Viimeksi leuhkin, että viikon somelakko oli varsin helppo. Huomattavasti vaikeampaa on pitää somen käyttö kohtuullisissa mitoissa, se vie niin helposti mennessään. No täytyy silti yrittää.

Alkuvuonna käytin paljon aikaa Fediversumiin tutustumiseen. Minulla on siellä tilejä neljässä palvelussa: mikroblogi-palvelu Mastodonissa yksi, Instagramia muistuttavassa Pixelfedissä kolme (yksi mun työhön ja harrastuksiin liittyvä, yksi taiteelle omistettu ja yksi, jolla kurkin Japaniin). Sen sijaan Friendican käyttö on hiipunut, samoin Lemmy-pohjaisen Sopulin käyttö.

Friendicaa voi verrata Facebookiin, Mastodonista se eroaa siis siinä, että postaukset näytetään ketjutettuina. Mastodonissa avauksiin tehdyt kommentit näkyvät itsenäisinä postauksina ja niitä voi jakaa uudelleen.

Lemmy taas on Redditin kaltainen alusta, jossa jaetaan linkkejä. Perustin sinne pari foorumia, Kiepaukseen kerätään kierrätykseen ja tuunaukseen liittyviä linkkejä, Wikipedian ystävien jutut keskittyvät Wikipediaan.

Peertube keskittyy videoihin, mutta sinne en ole vielä mennyt.

Parasta Fedissä ovat olleet keskustelut, saan siellä aikaan enemmän vuorovaikutusta kuin algoritmiperusteisissa somepalveluissa. On ollut myös kiva tutustua ihmisiin, joille kirjat ovat tärkeitä. Nykyisin seuraan myös uutisia Fedissä, luovuin Hesarin ja Ylen mobiilisovelluksista ja säästän aikaani, kun ei tarvitse pomppia sovelluksesta (tai nettisivulta) toiseen.

Ilmeisesti katson nyt tietäväni Fedistä tarpeeksi, koska olen alkanut opetella Substackia. :) Tämä se on mun työn suola ja pippuri: uuden opettelu ei somekouluttajana koskaan lopu. Täältä löydät mun avoimet Fedi-koulutukset.

Työstä puheenollen, yksi kesäni pysäyttävimmistä dokkareista kertoo työhön liittyvistä ilmiöistä. Siitä, millaista on uhrata koko elämänsä työlle, tulla työnantajansa seuraamaksi, viettää päivät töissä tekemättä mitään tai viettää elämänsä tekemättä töitä. Yle Areenasta löytyvän Työn jälkeen -dokkarin äärellä voi miettiä, millaista meidän elämä on, jos teknologia vie suurimman osan töistä.

Mitä tekisit, jos olisit upporikas?
Miten kuluttaisit työpäivät, kun tekemistä ei olisi?

Luulin aiemmin, että käyttäisin aikani Wikipedian muokkaamiseen, teenhän sitä jo työkseni. Sitten älysin, että mitä enemmän muokkaamiseen käyttää aikaa, sitä enemmän tulee myös selkkauksia. Jos Wikipedian päivittäminen olisi puhtaasti harrastus, kinastelu voisi syödä motivaatiota rutkasti.

Helteisin terveisin Johanna

Ctrl + Alt + Kaaos -kirjasta

BBC:n toimittaja Joe Tidyn kirja Ctrl+Alt+Kaaos kertoo Julius Kivimäen (nykyisin Aleksanteri Kivimäki) ja muiden kansainvälisten (teini)hakkerien julmasta maailmasta.

Suomenkielinen alaotsikko "Julius Kivimäen ja muiden hakkerien jäljillä" sai minut odottamaan, että kirja olisi keskittynyt nimenomaan Kivimäkeen ja siihen, miten Vastaamo-rikokseen ajauduttiin. Alkuperäinen otsikko "How Teenage Hackers Hijack the Internet" kuvaa kirjaa paremmin, kyseessä on siis historiikki kuuluisista teinihakkeriporukoista ja heidän tekemistään rikoksista. Vastaamo-tapaus oli toki historiikissa hyvin keskeisessä roolissa.

Ero otsikoissa on hyvin ymmärrettävää kirjan markkinointia ajatellen, sillä Kivimäen nimi herättää Suomessa tunteita.

Tidy on haastatellut kirjaansa hakkereita, heidän uhrejaan, tutkijoita ja alan asiantuntijoita, myös lukuisia suomalaisia. Vastaamo-oikeudenkäynnissä häntä hämmensi maiden erot: mitä ihmettä, Suomessa syytettyä saa kuvata! Ja onpas kummaa, että lukuisia tuomioita saanutta voidaan pitää ensikertalaisena.

Teinihakkerien maailmaan  toimittaja on perehtynyt  vuosien ajan, mikä näkyy paitsi asiantuntevassa tekstissä hänen verkostoissaan, joihin kuuluu myös hakkereita, jotka eivät ole jääneet vielä kiinni. Lähdesuojaan vedoten hän ei heitä paljasta. 

Kirjassa esiteltiin siis lukuisia hakkeriporukoita ja niiden ydinjäseniä. Jäsenet siirtyivät ryhmästä toiseen ja käyttivät osittain samoja nimimerkkejä, siksi jonkinlainen henkilöluettelo tai aikajana olisi auttanut asioiden seuraamisessa.

Digiturvallisuusmessuilla olen kuullut poliisien esityksiä nettirikoksista, mutta kirjasta opin paljon uutta jengien toiminnasta ja rikostaktiikoista. 

Suosittelen kirjaa niille, jotka haluavat ymmärtää digimaailman haasteita. Ehkä se saa sinut vaihtamaan salasanasi tai kiinnittämään muuten huomiota omaan turvallisuuteesi?

Kirja sai minutkin liikkeelle, sillä lukukokemuksen aikana tapahtui kaksi erikoista asiaa.

 

Instagramissa saamani

huijausviesti

Instagramissa kaapattiin tili, jonka kanssa olin lähetellyt yksityisviestejä ehkä 7 vuotta sitten. Koska seurasin edelleen tiliä, kaappaajan oli helppoa lähettää minulle uusi yksityisviesti. Vieraiden viestithän eivät noin vain tule läpi.

Viestissä peloteltiin minun rikkoneen Instagramin sääntöjä. 

Huijaus paljastui nopeasti, kun luki viestin tarkemmin, sillä siinä oli käytetty sekä kummallista linkkiä että kummallista profiilikuvaa.

Huijauksen huomasi helposti,

kun malttoi lukea kunnolla.

Raportoin tilin Instagramille ja kerroin tapauksesta myös Instagram-seuraajilleni, jotta hekin osaisivat olla varovaisia.

Toinen ikävä juttu liittyi Googlelta saamaani sähköpostiin. Siinä kerrottiin, että eräs monista gmail-tileistäni kuului jollekin vuodetulle listalle. Google varoitti asiasta ja kehotti vaihtamaan heti salasanan. 

Jos haluat tietää, onko jokin sinun Googleen tallentamasi salasana vaarantunut, käytä tätä linkkiä.

Sain varoitusviestin myös X:ltä (entinen Twitter), sillä joku oli yrittänyt hakkeroida sähköpostiin liitetyn X-tilini. 

Historiallisista syistä olin jättänty lukuisat X-tilini roikkumaan, vaikka olinkin loggautunut niihin sisään viimeksi tammikuussa. 

Kirjan luettuani ymmärsin uudella tavalla, että tuhannet minuun luottavat seuraajani ovat oikeasti hakkereita houkutteleva juttu. Siksi poistin vihdoin tilini, ladattuani ensin talteen tietoni, josko niitä joskus kaipaisin. 

Tässä Esa Riutan video-ohjeet tilin poistamiseen ja tietojen lataamiseen:  

Siinä, että X toimitti minulle pyytämäni tilitiedot meni pari päivää. Zip-paketin lataaminen koneelle sujui muutamassa sekunnissa.

Jos haluat tuhota tilisi mutta myös erikseen pyytää tietojesi poistamista, niin tällaista lauseketta Esa siihen käytti:

I am requesting the erasure of all my personal data under article 17 on the GDPR. Please email me a confirmation upon erasure of my personal data.

Substack, yhteisöllinen uutiskirje

Kirjoitin juuri mun ekan Substack-kirjeen. Varsin nopeaa toimintaa, sillä loin tilin palveluun vasta muutama päivä sitten. 😁 

Ensimmäisen Substack-tilaukseni tein ehkä vuosi sitten ja tähän viikkoon asti olen tilannut vasta kahta kirjettä. Tilin luonnin jälkeen tein kyllä uusia tilauksia.

Palvelu saattaa olla sinullekin varsin vieras. 

Näin siitä kerrotaan Wikipediassa:

Substack is an American online platform that provides publishing, payment, analytics, and design infrastructure to support subscription-based content, including newsletters, podcasts, and video. 

 

It allows writers to send digital content directly to subscribers. Founded in 2017, Substack is headquartered in San Francisco.

Kirjeitä kirjoittamalla voisi siis kerätä myös rahaa, mutta ennen kuin sitä vaihtoehtoa pohdin, pitää testata palvelun käyttöä.

Uuden alustan käyttöönotto tuntuu vähän hullulta, olenhan intoillut siitä, että olen saanut raivattua itselleni uutta aikaa koukutussiivouksen avulla. Kannattaako vapautunut aika siis käyttää taas uuden alustan opetteluun?

No, ehkä. Ajattelen siis, että ihmisillä on kaipuu nykyistä hitaampien sisältöjen pariin ja tällä kirjeellä voisin palvella ihmisiä, jotka haluavat lukea mun juttuja uutiskirjeiden välissäkin. 

Tällaista julkaisutahtia Substack-kirjeilleni hahmottelen:

1. somepostaukset (eri alustoilla yhteensä kymmeniä viikossa) 
2. blogipostaukset (max 1-3 kpl viikossa) 
3. Substack (ilmestyy 1-4 viikon välein) 
4. uutiskirje (ilmestyy 4-6 kertaa vuodessa) 

Suosittele kommentteissa omia Substack-suosikkejasi tai omaa kirjettäsi!

Lue eka kirje ja tilaa halutessasi seuraava sähköpostiisi.
(tästä on poistettu linkki)

MUOKS: Substack-intoiluni osoittautui hyvin lyhytaikaiseksi, lue tästä, miksi niin kävi ja mitä siitä opin.

Hidas media, hyvä media

Kuka hullu vielä bloggaa? 

Olen yrittänyt pitää tätä harrastusta yllä vuodesta 2010 lähtien, mutta tunnustan kyllä, että some  kyllä vei mennessään. 

Siinä missä some oli aluksi paikka, jossa saatoin mainostaa uusia blogipostauksiani, vähitellen siitä tulikin ensisijainen sisällöntuotantopaikka.

Muutokseen vaikutti se, että somepalvelut alkoivat tulla mustasukkaisia käyttäjistään, eivätkä halunneet heidän poistuvan muille alustoille. Tämä tietysti näkyi somealgoritmeissa ja vaikutti sitten minun ja monen muunkin bloggausintoon.

Tänä keväänä olen kuitenkin löytänyt bloggaamisen uudestaan. :)

Bloggausinnosta voisi kiittää vaikka

• Mastodonia/Fediversumia, jossa blogilinkkien jakamisesta ei rangaista ja jossa ihmiset ovat myös innokkaasti jakaneet mun blogilinkkejä. Se on motivoinut kirjoittamaan lisää.
• Sitä, että suhtaudun entistä kriittisemmin somen koukuttavuuteen. En halua tuottaa pelkästään "pikamuotia", vaan myös kestävämpää sisältöä.
• Sitä, että Blueskyn ja Threadsin merkkimäärät ovat niin onnettoman pieniä – ajatusten ketjutus ei aina houkuttele, vaikka onhan silläkin puolensa. 

Varsin pienellä aktivoitumisella olen saanut ikivanhaan blogiini myös lukijoita, viime kuussa lähes 8000, heinäkuussa yli 4000. 

Blogitilastojen mukaan olen onnistunut saamaan kävijäpiikkejä tänä vuonna pitkästä aikaa.

Finstones-mansikka

Tiedän, etteivät määrät vedä vertoja arkibloggaajille, mutta pidän saavutusta ihan hyvänä satunnaiselle asiantuntijabloggaajalle. 

Yllä sanon, että bloggaaminen on minulle harrastamista, sillä mun tulot eivät riipu suoraan blogista. En tee täällä rahaa, tai harrasta kaupallisia yhteistöitä. 

Sen sijaan blogini liittyy goodwilliin, siihen, että haluan ilahduttaa ja oivalluttaa ihmisiä. Tämä kantaa hedelmää ja monesti olen saanut puheluja blogini lukijoilta tai tavannut tapahtumissa ja messuilla ihmisiä, jotka ovat kertoneet lukeneensa mun blogia vuosikausia. Keskustelujen jatkaminen tällaisessa tilanteessa on yleensä hyvin helppoa. :)

Kirjoittamisesta on myös se hyöty, että saa jäsennettyä omaa ajattelua ja pistettyä asioita talteen. 

Bloggerin* tilastojen mukaan miljoonan pitäisi ylittyä tänä syksynä. (*Joo joo, ei ole kaikista luotettavin mittari, mutta sitä käytän, koska tämä on kuitenkin mulle vain harrastus.) 

Siinä missä aiemmin kirjoitin ensin blogiin ja sitten someen, työnkulku on nyt päinvastainen. Esimerkiksi tänään kirjoitin bloggaamisesta ensin someen. Tämä teksti syntyi vasta sen jälkeen. Voi kai sanoa, että somessa julkaisin rungon, täällä täytin aukot. 

Somepostaukseni kuvan otsikoin "Miljoonaa odotellessa" ja  hehkutin samalla ekaa Finstones-löytöämme, joka oli brändiini sopivasti pilkullinen, mansikka. 

Finstones on someilmiö, ja se toimii Facebook-ryhmässä. Siellä kerrotaan harrastuksen säännöistä ja siitä, millaisia kiviä on laitettu liikkeelle tai löydetty. Muutamassa tunnissa 13 ihmistä on reagoinut siellä mansikkakivi-postaukseeni. Ehkä joku heistä on maalannut kiven, ehkä joku heistä on piilottanut sen, tai löytänyt sen joskus aiemmin? Tai ehkä kuvani kivi oli niin hieno, että joku sai siitä inspiraatiota omaan kiveensä? En voi tietää, mutta yhdellä kuvalla pääsin mukaan yli sadan tuhannen ihmisen joukkoa. Mansikkakivi löytyi muuten Murskan paratiisista, joka on hienosti piilotettu aarre 10-tien varressa. Oletko siellä käynyt?

Ihmisten kaipuusta hitaampaan tahtiin kertoo esimerkiksi uutiskirjeiden suosio, erityisesti Substackit, joista kirjoitetaan sekä ilmaisia että maksullisia versioita. Suomalaisesta Oui oui - sähköpostiuutiskirjeestä tehtiin paperikirja, jota tehtiin 300 kappaletta. Viime kesänä kirjoitettuja kirjeitä on ollut hauska lukea näin jälkijunassakin. Minä kirjoittelen uutiskirjeitä ehkä 4-6 kertaa vuodessa.

Instagram-seuraajani Kuvia Koskelta kommentoi ajatuksiaherättävästi taannoista somelakkoani:

Jos vertaa perinteiseen printtimediaan, aikakauslehti [...] ilmestyy kerran kuukaudessa tai parin viikon välein ehkä? Ei sitä väliaikaa olla lakossa. 🤓 Oma somen käyttö on kehittynyt kohti vanhaa aikaa. Harvemmin ja enemmän kerralla, niin kuin Aku Ankkaa käytetään.😄

Hidas some mustikka,
oma some mansikka.

Ajatus keskiviikkoisin luettavasta Aku Ankka -somesta on mielestäni hurmaava. Ei kaikissa somepalveluissa tarvitse tosiaankaan joka päivä rampata! Kun käyttää algoritmittomia syötteitä ja karsii seurattavat vain niihin tahoihin, joista on oikeasti kiinnostunut, voi parhaimmassa tapauksessa nähdä kaikki viikon aikana julkaistut päivitykset.

Tänään nautiskelin esimerkiksi Pixelfedin taidetarjonnasta ensimmäistä kertaa moneen viikkoon. Tämä on ihan luonteva tapa nauttia taiteesta, enhän minä taidenäyttelyissäkään joka viikko käy.

LinkedIniä voisin pyrkiä nauttimaan kuten Kauppalehteä, eli pyörähtää siellä viisi kertaa viikossa. 

Mielelläni kuulisin siitä, oletko sinä pyrkinyt rajoittamaan somen käyttöäsi jotenkin kohtuullisemmaksi.

Tässä vielä puolen vuoden luetuimmat bloggaukset, top-5:

1. Hajautetut somepalvelut ratkaisevat somen pahimmat ongelmat

2. Mastodon, yhteisöllinen RSS-syötteenlukija

3. Ammattimaista Wikipedian päivittämistä jo vuodesta 2010 ("klassikkopostaus" vuodelta 2019!)

4. Mastodon - vaihtoehto X:lle/Threadsille/Blueskylle

5. Piilotetun aarteen kesäzine

Mitä some tekee meille -kirjasta

 

Luin Suvi Uskin Mitä some tekee meille-kirjan loppuun oman somelakkoni aikana. Ehkä suhtauduin siihen siksi vähän eri tavalla kuin normaalitilanteessa.

Korviini jäi esimerkiksi pyörimään lauseet:

"Yksi nykyihmisen tärkeimmistä tehtävistä on pitää huolta omasta maineestaan."

ja

"Someaikakaudella maineet tahriintuvat kovin helposti."

Aloin miettiä, että joku vihamielinen tyyppi voisi käyttää hyväkseen tietoa, että olen tauolla. No, onneksi näin ei tapahtunut.😅 

Oli pysäyttävää tajuta, että käyn somessa monta kertaa päivässä osittain siksi, että odotan löytäväni jonkun kriisin. Ehkä ei kannattaisi.

Kirjan kantava idea on jako uuteen ja vanhaan someen. Me, jotka olemme aloittaneet somen käytön parikymmentä vuotta sitten emme ehkä ymmärrä millaisia haasteita esim lapset ja nuoret kohtaavat uudemmissa somepalveluissa. Heitä koukutetaan ja jopa aivopestään algoritmien toimesta. Heihin kohdistuu esim seksuaalirikoksia ja rikoksiin painostamista vaikkapa sijaintitietojen liian laajojen jakojen vuoksi.

Jos me emme pidä heidän puoltaan, neuvo ja rajoita heitä somen käytössä ja vaadi someen viranomaissäätelyä, niin kuka sitä tekee?

Pidin myös Suvin koukutussiivousideasta. Hän ei yllytä meitä poistumaan kaikista somepalveluista (somessa on kuitenkin paljon hyvää), mutta kehottaa kiinnittämään huomiota somen koukuttavuuteen. Tartumme puhelimeemme päivittäin jopa satoja kertoja. Miten saisimme vähennettyä kertojen määrää, miten saamme lisättyä päiväämme edes viisi tylsää minuuttia? Tylsistyminen on nykyajan ylellisyyttä.

Suvin konsteja ovat mm seinäkello ja tuplasimmin kanssa käytettävät älykännykkä ja "tyhmäkännykkä".

Mulla vastaavia työkaluja ovat

• junk journal ja sen kanssa käyttämäni tarraprintteri,  voin siis tehdä itselleni valokuvatarroja tärkeistä hetkistä sen sijaan, että tallentaisin muistoni Instagramiin
• algoritmittomat somesyötteet ja
• monen mobiilisovelluksen käytön lopettaminen. 

Lakon aikana luin enemmän paperilehtiä (joissa sivut on mahdollista lukea loppuun) ja kuuntelin parin minuutin radiouutisia.

Kukin varmaan löytää itselleen sopivat tavat, olivat ne sitten liikunta- tai saunomisaikojen pidentämistä tai johonkin harrastukseen uppoamista. Lukuhaasteet ovat toimineet minulla hyvin. 

Tiktokia käytetään kuulemma keskimäärin 90 minuuttia päivässä. Siinä olisi varaa karsia.

Kiitos ajatuksia herättävästä kirjasta Suvi, suosittelen tätä lämmöllä muillekin.

Testi: viikko ilman somea

Ehkä joku blogini lukija on jo huomannut, että osallistun usein somehaasteisiin. Tänä kesänä haaste on ollut tavallista mittavampi, kolme kuukautta kestävä Maaginen kesäkisa.

Haasteen yli 500 tehtävän joukossa on helppoja ja vaikeita tehtäviä. Olen tehnyt jo seuraavat vaikeat tehtävät:

14. Käy teellä kolmen eri kirjailijan kanssa.

19. Vietä päivä puhumatta mitään.
29. Silitä hevosta, lammasta ja lehmää.
37. Lue kirja kymmeneltä nobelistilta.
40. Saavuta viidenkymmenen päivän striikki Snapchatissa.
72. Tee 30 kasvin kasvio. (Perinteinen, pelkät kuvat eivät kelpaa.) 

Seuraavaksi aion tehdä tämän:
20. Vietä viikko ilman sosiaalista mediaa.

Ilman ammattiani (somekouluttaja) ja yrittäjästatustani (olen lähes aina asiakkaiden tavoitettavissa) homma kävisi helpommin ja tekisin sen ilman sen suurempaa haloota.

Mutta em. seikkojen vuoksi teen tästä nyt julkisen ihmiskokeen. Ja heti tulee paineet niskaan. 😅

Tässä kokeeni säännöt.

Ajankohta: testi kestää 8.7.-15.7. alkaen ja päättyen kello 12.00.

Testin piirissä olevat palvelut:

• Instagram
• Facebook 
• LinkedIn 
• Bluesky
• Threads
• Mastodon
• Pixelfed
• Pinterest
• blogi

Voi olla, että katson jonkun videon YouTubesta, mutta yritän välttää sitäkin, en mene sinne kuluttamaan aikaa, vaan katson "aitoon tarpeeseen". 

Sähköpostista, Signalista ja Whatsappista katson viestit ja vastaan tarvittaessa, mutta yritän itse kirjoittaa niihinkin mahdollisimman vähän. 

Wikipediaa saatan muokata. 

X:ssä en ole ollut puoleen vuoteen, Tiktokissa ja Telegramissa ehkä 7 vuoteen, en mene nytkään. Snapchatista poistuin 9 vuotta sitten, haasteen takia olin siellä 50 päivää, mutta poistan sen.

Medioiden mobiilisovellukset olen korvannut Mastodoniin tekemälläni uutislistalla, mutta yritän pistää senkin tauolle ja seurata uutisia paperilehdistä, TV:stä ja radiosta. Poikkeustapauksissa sallin itselleni esim yle.fi:n lukemisen.

Somesta vapautuvalla ajalla luen paperilehtiä ja -kirjoja, katson leffoja ja dokkareita, syön jäätelöä (niistäkin saa pisteitä). Varmaan myös kirjoitan varastoon kirja-arvioita, luultavasti Signalissa. Niin ja kirjoitan mun kesäzineen! Voit tulostaa sellaisen itsellesi mun blogista.

Piilotetun aarteen kesäzine

Luin eilen yhtä kirjaa (David J. P. Phillips: Kuusi ainetta, jotka muuttavat elämäsi) ja sain siitä ajatuksen. 

Anteliaisuus lisää ihmisten onnellisuutta! 

Mietin, mikä olisi asia, jonka voisin antaa kaikille, asia, joka lisäisi saajankin onnellisuutta. Sitten luin Kubon uutiskirjeestä jutun: Jos haluat erottua, valitse paperi ja aloin haaveilla Piilotetun aarteen omasta lehdestä. Kokonaisen lehden kirjoittaminen ja toimittaminen ihmisille olisi haastavaa, mutta miten olisi zine, jonka he voisivat tulostaa itse ja josta tulisi heille tärkeä juttu... 

Aloin kirjottaa päiväkirjaa viime vuoden tammikuussa ja olen viettänyt päiväkirjani ääressä monta ihanaa hetkeä. Nautin siitä, kun päivät eivät enää vain valu ohitse, vaan niistä jää pieniä jälkiä päiväkirjaani. Nykyaikana fyysisen päiväkirjan kirjoittaminen lienee kuitenkin liian vaikeaa useimmille ihmisille, joten siksi haastan sinut kirjoittamaan kesäzineen. Siinä on vain kahdeksan pientä sivua, joten urakkasi ei ole suuren suuri.

Zine on siis pieni vihko, jota voit säilyttää vaikka lompakossa tai takin taskussa. Piilotetun aarteen kesäzine auttaa sinua tallentamaan kesääsi tai lomaasi. Jos yksi zine ei siihen riitä, tee oma zine vaikka jokaiselle lomaviikollesi. Voit tulostaa zinen lahjaksi myös perheenjäsenillesi tai kavereillesi.

Klikkaa kuva isommaksi, tallenna ja tulosta.

Sama sivu mustavalkoisena

Näin kokoat kesäzinen

Tulosta sivu. Leikkaa pois siniset reunat. Tee paperin keskelle viilto katkoviivan kohdalle. Taita paperi kahtia. Tee taitokset myös sivujen väliin ja taittele vihko sitten muotoonsa. (Oliko liian vaikeaa? Katso tämä video.)

Etusivulla on sydän, johon voit kirjoittaa nimesi tai vaikka päivämäärät, jolloin vihkoa käytät.

Ensimmäiselle aukeamalle kirjoitetaan ämpärilista, eli asioita, joita haluat lomallasi tehdä. 

Kolmannelle sivulle voit kirjata vaikka lukemiasi kirjoja, katsomiasi elokuvia tai kuuntelemiasi levyjä. Tai ehkä käyt konserteissa, kesäteatterissa, näyttelyissä tai museoissa? 

Neljäs sivu on varattu kesäherkuille. Saat itse päättää ovatko ne syötävää, juotavaa tai vaikka erityisen ihania löytöjä, paikkoja tai kokemuksia. 

Viimeiselle aukeamalle voit kerätä omavalintaisia kesän parhaita juttuja, kenties jotain ihania ylläreitä, joita et osannut ämpärilistaasi sisällyttää? 

Lisää viimeiselle sivulle omat murusi. Voisitko pyytää heiltä vaikka nimmarin tai piirroksen? Voit laittaa sivulle myös valokuvia tai tarroja. 

Toivottavasti zine auttaa sinua tämän kesän tähtihetkien tallennuksessa!

Kesälomaani piilotetut aarteet, tekijä jjanhone