Kuvituskuvia eri tekoälypalvelujen avulla, vol 2

Lähes vuosi sitten testailin blogissani erilaisia kuvia luovia tekoälypalveluita. Nyt on hyvä aika katsoa, miten ne ovat sen jälkeen kehittyneet.

Ja jotta vertailtavuus säilyisi, käytetään taas samaa promptia:

Flatlay. Movie tickets, bus tickets, a Notebook, pencils, pens, needlecraft items, dollhouse miniatures, books, yarn, beads, buttons, Teddy bear, toys, newspaper, bracelet, crayons. Blue, pink, yellow, orange. Audrey Hepburn. Poems

Klikkaamalla kuvia voi tarkastella niitä tarkemmin.

1. Canva

Canvan tekoälyominaisuuksia voi käyttää myös maksuttomalla versiolla, mutta maksullisella versiolla on pääsy useampaan AI-ominaisuuteen. 

Vuosi sitten naureskelin näille kuville: voi miten vaikeaa onkaan piirtää vihko tai kynä! Nämä kuvat on tehty ilmaisella Canvalla:

Uudesta kuvasta näemme, että ne onnistuvat nyt paremmin, mutta aika sotkuisilta kuvat minusta näyttävät. Tarkoitan sillä sitä, että kuvissa on pikselimössöä ja jotkut yksityiskohdat ovat kummallisia. Sanoisin jopa, että aiemmat kuvat olivat selkeytensä ansiosta parempia!

Ei kuitenkaan tuomita Canvan tekoälyä kokonaan tämän testin perusteella, sillä olen löytänyt sillekin oman paikkansa, josta kerron lisää toisella kerralla.

2.  Dall-E

Käytän nykyään itse eniten Dallea, onhan se niin kätevästi saatavilla ChatGPT:n kyljessä. Käytän ChatGPT:n maksullista versiota.

Tältä ilmaisella Dall-E:lla tehdyt kuvat näyttivät vuosi sitten:
Ja tällaisia maksullinen Dall-E minulle tänään tarjosi. Kovan kysynnän vuoksi se säästää resurssejaan ja tarjoaa neljän kuvan sijaan vain kaksi. Mutta Audrey näyttää kuvissa itseltään ja kuvat ovat täynnä pyytämiäni esineitä. Bravo?

3. Stable Diffusion

Viime vuonna käytin maksutonta https://stablediffusionweb.com -sivustoa kuvien luomiseen. 

Näköjään sekin säästää nykyään resurssejaan ja tarjosi minulle vain yhden kuvan. Selvää kehitystä on nähtävissä, ja kuva on aika harmoninen:

4. Craiyon

Craiyon käyttää ilmeisesti jotain Dall-E:n vanhempaa tai karsitumpaa versiota. Se tarjoaa edelleen 9 erilaista kuvaa, mutta en näe kovin suurta eroa vanhojen (ylhäällä) ja uusien kuvien välillä.

 

5. Ideogram

Uutena tuttavuutena nostan listalle Ideogramin, jonka maksutonta versiota käytän aina silloin tällöin.

Kuvat näyttävät hauskoilta, eniten tykkäsin tästä. Suurennettuna kuvasta huomaa, että siinä on omat puutteensa, mutta tuo Audrey-grafiikka on aika kiva.

Testin päätteeksi voi ihmetellä, mikä kuvista olikaan paras. No se riippuu tietysti mausta ja käyttötarkoituksesta, mutta teknisesti oheinen Dall-E-kuva alkaa olla jo aika hyvä ja Audrey näyttää itseltään. Olen vähän yllättynyt, että Dall-E suostui hänet ylipäätään piirtämään, sillä varsin usein se herjaa minulle, ettei se voi piirtää ihmisiä, jotka sattuvat Wikipedian luetuimmat -listalleni nousemaan.

Midjourney tai Stable Diffusionin täysversio tekevät luultavasti tällä promptilla parempaa jälkeä, mutta minun amatööritarpeisiin Dall-E riittää oikein mainiosti: en luo visuaalista sisältöä millekään vieraalle brändille, eikä minun tarvitse tehdä tekoälykuvia esimerkiksi lehtiin tai julisteisiin. 

MUOKS 29.1.24

6. Midjouney bot (Discord)

Julkaistuani yllä olevan tekstin sain Blueskyssä viestin Laamikselta. Hän teki promptillani kuvat myös Midjourneyllä. Kiitos, olipas kiva ylläri! :)

Viimevuotiset kuvat näyttivät jo aika hyvältä:

Uudet kuvat ovat hienompia, eikä esimerkiksi torsottomia nalleja (olisiko hyvä kirjan otsikko? ehkä pitäisi vain puhua nallenpäistä) ei enää näy. Mutta siinä missä viime vuonna kuvissa näkyi Audrey-tyylitelmä, näihin kuviin sitä ei enää huolittu. Laamis testasi erikseen, onko Midjourneylla jotain Hepburnia vastaan. Ei ollut, sillä kun hän pyysi pelkkää Audreyta, hän myös sai sen.

 

Mikä on sinun suosikkityökalusi ja millaisia kuvia sillä teet? Linkit kommenteissa olisivat kiva yllätys :).

Tunnettujen henkilöiden käyttäminen mainonnassa ja tuotteissa

Tämä Kekkosen kuva löytyy

Wikimedia Commonsista

(Kuva: Kuvasiskot, CC BY 4.0)

Törmäsin vastikään somessa koruihin, jotka esittivät julkisuuden hahmoja, ja aloin miettiä tekijänoikeuksia. Tekoälyn yleistymisen myötä näkee paljon myös erilaisia julkisuuden henkilöistä tehtyjä sisältöjä, kuvia tai jopa videoita. Ovatko ihmiset siis nykyään "vapaata riistaa" esimerkiksi yrityksille?

No, kuten Käärijä-tapaus keväällä opetti, ihmiset lähtivät Käärijä-huumassaan villisti ratsastamaan Käärijän henkilöbrändillä. Tori.fi-täyttyi Käärijä-uimapötköistä ja muista vihreistä tuotteista ja yritykset muuttivat logoaan kuka mitenkin kekseliäästi Käärijän tyyliseksi.

Mutta

"Artistin omaehtoinen kaupallistaminen ei yksinkertaisesti ole luvallista. Siihen vaaditaan artistin ja tuotantoyhtiön luvat." (Como)

Warner Music Finland: "Käärijän nimeä, kappaleen sanoitusta tai itse biisiä ei saa käyttää ilman lupaa kaupallisen tuotteen markkinoinnissa, yrityksen omissa sosiaalisen median kanavissa tai brändin yhteydessä. Lupa pitää pyytää kustantajalta tai levy-yhtiöltä etukäteen." (Iltalehti)

Niin, mutta kun... onhan jotain Kekkosta tai Frida Kahloakin käytetty monissa tuotteissa!

Joo, tämä pitää kyllä paikkansa. 

Monessa Kekkos-tuotteessa käytetään mustavalkoista kasvokuvaa, jonka oikeudet omistaa UKK-arkisto. Se saa myös rojaltit myydyistä tuotteista. Luvat Kekkos-tuotteille haetaan Kekkosen perikunnalta, joka oli vuoteen 2015 mennessä myöntänyt luvan kaikille tuotteille, joihin lupaa oli kysytty. (Yle)

Vuodelta 2018 löysin MTV:n uutisen, jonka mukaan Mattel ei ollut saanut lupaa valmistaa Frida Kahlo -Barbieta. Yhtiö oli tehnyt Kahlo-nukesta sopimuksen Frida Kahlo Corporationin kanssa, mutta Kahlon perheen edustajat väittivät, että oikeudet kuuluivat heille. Meksikolainen tuomari määräsi "Frida Kahlo Corporationin lopettamaan Kahlo-brandin hyödyntämisen ilman lupaa niiltä, jotka omistavat oikeudet Kahloon."

Asianajotoimisto Castrén & Snellmanin blogista löysin vuonna 2018 kirjoitetun jutun, jossa sanotaan:

Jos tunnistettavissa olevan henkilön kuvaa käytetään markkinointitarkoituksessa, kuvan käyttö edellyttää aina kuvattavan suostumusta.

Ikigaista Käärijään, tekoälystä elävään perintöön - kirjoittaja inspiroituu

Joku aika sitten keksin alkaa blogata Instagramiin tekemistäni photodumpeista. Kuvatekstejä vähän laajentamalla uusi bloggaus syntyy varsin kivuttomasti ja nyt harmittelen - miksen ole keksinyt tätä aiemmin! Minä, joka aina saarnaan sisältöjen kierrätyksestä!

Nämä kuvat julkaisin 31.5. ja kyseessä oli yritystilini 3000. julkaisu. Iloitsin siitä, että etappipostaukseeni sattui muodoksi juuri kuvakooste, joita olin alkanut postata tililleni keväällä 2022. 

Koosteessa kerroin erityisesti viime aikojen kirjoituksistani ja minua inspiroineista asioista.

 💔 Suur Jyväskylän Lehden kolumni sai alkunsa kysymyksestä: miksi joku pitää Facebookissa kavereinaan ihmisiä, joille ei jaa koskaan mitään? Sehän on kiusaamista! Viime viikolla kerroin kolumnistani myös blogissani testatessani millaisen kolumnin tekoäly kirjoittaisi samasta teemasta.

🌺 Innostuin kirjoittamaan vuosien tauon jälkeen päiväkirjaa Marimekon Unikko-vihkoon. Marimekon vihkoja käytin päiväkirjoihini nuoruudessani, joten paluu vanhaan tuntui luontevalta. Inspiraatiota päiväkirjaan sain myös Johanna Berlinin Kirjoituskarnevaalit-kurssista, johon osallistuin tänä keväänä netissä. Viimeisellä kerralla teimme kirjoittamiseen liittyviä lupauksia ja minä lupasin tehdä kirjoittamisestani entistä säännöllisempää. Olen kirjoittanut päiväkirjamerkintöjä jo vuosia kalenteriini, mutta päiväkirjassa on enemmän tilaa ajatuksille ja vapaus kirjoittaa välillä pitkästi, välillä lyhyesti. 

 🌍 Taiwanissa pitämästäni Wikipedia-työpajasta olenkin jo kertonut, koosteessa näytin myös sieltä saamani kuvaterveiset.

🗞️ Yvonne Johanna Berlinistä puheenollen, viime viikolla julkaistiin toinen hänen päätoimittamansa Luovuustilassa-lehti. 

💛 Itse kirjoitin lehteen haastattelun kultaajamestarityöparista Raimo Snellman & Mikko Snellman. Kun Raimo aloitti kultaajana, Suomessa oli vain yksi kultaajamestari jäljellä. Hän on osallistut ammatin säilyttämiseen kouluttamalla muita kultaajia. Mikon kanssa hänellä synkkasi niin hyvin, että hän jäi töihin Raimon yritykseen. Nykyään kultaajamestareita on Suomessa kymmenkunta, joten ammatin säilyminen on jo vähän vakaammalla pohjalla.

✴️Toinen Luovuustilassa-juttuni käsitteli Japania ja ikigaita, blogistani löydät tuon jutun taustoituksen kera.

 🏋️Omaa ikigaitaan on miettinyt myös Anni Arvaja (ent. Vuohensilta), joka kertoi elämänmuutoksestaan Trendi-lehdessä. Hän huomasi, että Hydraulic Press Channel oli oikeastaan Laurin unelmaa ja vuosi vuodelta  työskentely kanavan eteen tuli vaikeammaksi ja lopulta hän erosi kanavalta mutta myös miehestään. Omien arvojen vastaisesti eläminen on rankkaa, joten niitä kannattaa välillä pysähtyä miettimään. Materia ei tuo onnea, huomasi Anni.

 ⛱️ 1990-luvun aurinkolomasta Turkkiin kertoo Aftersun - päivämme auringossa. Hesari kirjoitti juuri, että elokuvasta on tullut Suomessa yllätyshitti, se menestyy täällä paremmin kuin muissa Pohjoismaissa. Elokuva on ihastuttanut myös suomalaisia kriitikoita, muun muassa Hesari antoi sille viisi tähteä. Ja olen ihan samaa mieltä, elokuva oli huikea kokemus! Elokuvassa ei tapahtunut näennäisesti paljoa, mutta sen jälkeen huomasi nähneensä enemmän kuin tajusi ja elokuvassa riitti mietittävää pitkäksi aikaa. Vau! 

 💚 Käärijä-lovestakin olen ammentanut. Seurasin hänen juhlakonserttiaan Yleltä ja olin onnellinen siitä, ettei "paidaton riehuja" ole mikään yhden hitin ihme, vaan hänen tuotannostaan löytyy tosi paljon huikeita biisejä. Ihailen myös tapaa, jolla hän toi vanhan henkilöbrändinsä uuden rinnalle, Häärijä eli "paidaton kiehuja" on kerrassaan nerokas. Hänen ansiostaan myös Käärijän vanhat musiikkivideot toimivat kympillä, vaikkei niissä olekaan sitä tuttua vihreää boleroa.

Käärijä osaa paitsi brändäyksen myös tarinankerronnan. Esimerkiksi lomamatkalta tuotu Frank-flamingo (uimarengas) seikkaili ensin Käärijän somessa ja sittemmin myös Tavastian keikalla. Vau! Myös ystävyys Bojanin kanssa on tuottanut hauskoja somesisältöjä Tavastia-vierailun lisäksi.

Tutkiessani englanninkielisen Wikipedian lukukertoja huomasin, että Loreeniin verrattuna Käärijän kansainvälinen kiinnostus on tippunut loivemmin ja tällä hetkellä Käärijä kiinnostaakin Loreenia enemmän. 

📸 Tein keväällä vertailun ilmaisilla tekoälypalveluilla tehdyistä kuvista. Tein bloggaukseen päivityksen, eli kokeilin, saanko samoilla prompteilla jotenkin erilaisia kuvia, ovatko palvelut kehittyneet muutamassa kuukaudessa. Todennäköisesti toistan testin syksyllä.

📸  Kuvat ovat tapetilla myös elävää kulttuuriperintöä ikuistavassa kilpailussa, jonka Wikimedia Suomi , Euroopan kulttuuriympäristöpäivät , Suomen Kotiseutuliitto ja Museovirasto järjestävät yhdessä. Jos haluat uutta inspiraatiota, niin tutustu kisaan. Tututkin asiat kun alkaa nähdä ihan uusin silmin, kun vaihtaa näkökulmaa ja alkaa bongailla suomalaisia perinteitä kuten pesäpallosta vanhojen tansseihin, salmiakista räsymattoihin, mölkystä mämmiin, vaivaisukoista perinneneuleisiin ja niin edelleen.

Jo aihe-ehdotusten silmäily on inspiroivaa ja silmiä avaavaa - tätäkö elävä perintö on, eihän sitä tule arjessa ajatelleeksi!  

Inspiroivaa alkukesää!

Lava haltuun - 9 vinkkiä webinaari- ja seminaariesiintyjille

Sain pari viikkoa sitten omasta mielestäni hyvän idean: kirjoitin Instagramiin tekemästäni kuvatekstistä vähän pidemmän versioni blogiini. Joten tässä tullaan taas! Uusin kuvakavalkadini sisältää kuvia etupäässä kahdesta tapahtumasta.

Keski-Suomen liiton järjestämä Tulevaisuusfoorumi oli muodoltaan webinaari, vaikka Jyväskylään olikin pystytetty yhteinen etäkatsomo. Itse seurasin tapahtumaa kuitenkin kotoa, mutta seurana minulla oli tapahtumapaikalla ollut kaveri. Oli niin hauskaa jakaa ajatuksia WhatsAppissa reaaliajassa "vieruskaverin" kanssa, että vastaavia kokemuksia aion metsästää tuleviinkin webinaareihin. ❤️

Toinen tapahtuma oli Mikkelissä toista kertaa järjestetty Savon Siivet -seminaari. Koska se oli viime vuonna niin mukava, menin paikalle nytkin hyvillä mielin, vaikken maksullisissa seminaareissa kovinkaan usein käy. Sen jälkeen kun olen muuttanut Kangasniemelle, olen alkanut käydä Jyväskylän tapahtumien lisäksi myös Mikkelin tapahtumissa. Tämä oli muistaakseni neljäs tapahtuma Mikkelissä, johon osallistuin, ja pikkuhiljaa alan saada sieltä tuttuja. Toivottavasti löydän lisää kivoja tapahtumia Mikkelistä.

Kuulumisten lomassa annan seuraavaksi vinkkejä seminaaripuhujille, ja vähän myös osallistujille ja järjestäjille. Puhuin itsekin tällä viikolla webinaarissa, joten muutaman oivalluksen saat sieltäkin.

Vinkkejä webinaaripuhujille

Case Taiwan

Koulutin keskiviikkona aamuyöllä ryhmää taiwanilaisia opiskelijoita, joiden tehtävä oli kirjoittaa henkilöartikkeleita englanninkieliseen Wikipediaan. Koulutus alkoi kello neljältä yöllä ja pitkin yötä minua vähän jännitti, nukunko kenties koko tapahtuman ohitse. Arvelin, että näytän jo muutenkin niin eksoottiselta ja jätin leikkaamatta. Sainpahan nukkua edes vähän pidempään! Mutta jos olisin ymmärtänyt, miten paljon minua tullaan kuvaamaan, niin ripsivärille olisi tullut käyttöä.

Jälkikäteen huomasin, että olisin voinut sisustaa studiotani vähän suomalaisemmaksi asettelemalla taakseni tyypillisiä suomalaisia tuotteita, esimerkiksi oma ruusumukini olisi kannattanut korvata Muumi-mukilla. Opiskelijat olisivat luultavasti tunnistaneet myös Angry Birds -hahmot.

Luennon jälkeen sparrasin seitsemän ryhmää ja annoin kullekin palautetta heidän teksteistään. Kurssin opettaja kävi ottamassa kuvat minusta ja kaikista ryhmistä, ilmeisesti heidän piti dokumentoida opetussessio tarkasti. 

Lopuksi sain vielä kertoa isolla näytöllä terveiseni koko porukalle. Oloni tuntui sillon jo aika sekavalta, sillä en pitänyt session aikana yhtään taukoa, vaan ryhmät ja mitä erilaisimmat aiheet olivat vaihtuneet kuin ostokset liukuhihnalla. 

Aloin ymmärtää, miksi lääkärit pitävät potilaidensa välissä pienen tauon. 

Loppusanojen jälkeen luokka kokoontui yhteiskuvaan "eteeni". Onneksi olin siinä kohtaa (puoli kuudelta aamulla) vielä sen verran hereillä, että ymmärsin ottaa Wikipedia-viirini kuvaan rekvisiitaksi. :)

Case Tulevaisuusfoorumi

Minusta on kiva jakaa Instagramin ja Facebookin stooreissa tunnelmia tapahtumista. Välillä ikävöin LinkedInin stooreja, tapahtumastoorit sopisivat sinne kuin kaneli riisipuuroon. 

Keski-Suomen Tulevaisuusfoorumin avasi Alexander Stubb, joka oli  matkansa vuoksi videoinut etukäteen 10 minuutin esityksensä. Otin hänestä pari kuvaa ja toisessa niistä hän onnistui näyttämään itseltään.

Ihmiset eivät ole aina kovin edukseen webinaarikuvissa, heillä on silmät kiinni, suu auki ja ilmeet vähän kummallisia.

Stubbin puheesta oli myös helppo poimia kolme pointtia stooriin, vaikkei hän näyttänytkään dioja. Hän kertoi, että maailma on siirtymässä Amerikka-keskeisyydestä kohti uusia valtakeskittymiä, globaali länsi kohtaa globaalin idän ja etelän. Omasta kuplastamme käsin esimerkiksi luulemme, että "kaikki ovat Ukrainan puolella".

Otsikolla Millä edellytyksillä menestymme maailmassa, joka muuttuu yhä kiivaammin puhui professori Markku Wilenius Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta. 45 minuutin puheenvuoro oli mielenkiintoinen, mutta huomasin pian mokanneeni: en tajunnut ottaa Wileniuksesta kuvaa ennenkuin hän jo läväytti diansa esiin.

Wilenius puhui muun muassa viime vuosien kriiseistä ja siitä, miten ne ovat vaikuttaneet esimerkiksi kuluttajuuteen: 

kohtuullistamisesta, laatutietoisuudesta ja vastuullisuudesta on tullut muotia 

ja yrityksiin: 

pakko on paras motivaattori muutoksiin, 

globaalit riippuvuudet aiheuttavat riskejä ja 

yritysten on hyvä valmistautua siihen, että yllätyksiä tulee jatkossakin. 

Itselleni hätkähdyttävä tieto oli, että yritysten keski-ikä on laskenut ja yleensä 10-vuotiaat yritykset joko myydään, fuusioidaan tai hävitetään. Auts! Piilotettu aarrehan täyttää marraskuussa jo 13 vuotta, enkä ole sitä sen kummemmin ajatellut muuttaa. Voiko yritykseni viettää 30-vuotisjuhlia, se jää nähtäväksi! 

Kun vertaan näitä kahta stooria toisiinsa, pidän paljon enemmän Stubb-stoorista. Se on visuaalisempi ja herättää paremmin seuraajien huomion myös tutulla henkilöbrändillä.  

Business Finlandin Sari Arho Havrénin esityksestä en tehnyt stooria, mutta hänestä sentään tajusin ottaa kuvan. Tapahtuman järjestäjä oli lisännyt ohjelmaan puhujien nimet, mikä oli näin jälkikäteen ajateltuna hyvä merkki webinaarin osallistujille: jos aiot ottaa kuvakaappauksen puhujasta, tee se nyt. Ääneen tätä ei kyllä kerrottu.

Arho Havrénin taustakuva toi tuulahduksen Euroopasta ja johdatteli meidät sillä tavalla myös hänen aiheeseensa: Eurooppaa muovaavat muutosvoimat suurvaltakilpailun puristuksessa. 

Vinkit webinaaripuhujille:

1. mieti käytätkö taustakuvaa vai näytätkö oman studiosi ilman filtteriä. Filtterit pyyhkivät joskus osia esiintyjien kasvoista, mutta niiden avulla voi myös kertoa asioista, jotka johdattavat aiheen ääreen. Jos näytät studiosi, mieti, voisiko taustalla olla jotain itseesi tai aiheeseesi liittyvää rekvisiittaa. Vetoat eri tavalla kuulijoiden tunteisiin, kun he huomaavat, että teillä on jotain yhteistä.
2. jos olet rohkea, nosta kissa pöydälle esityksesi alussa. Vaikka näin: "jos aiot somettaa tästä seminaarista, toivon, että otat ruutukaappauksen seuraavan 10 sekunnin aikana. Kun poseeraan teille sen aikaa, vältän kuvat oudoista ilmeistä. Minua vähän nolottaa esittää tällainen toive, mutta teen sen siksi, kuvan avulla tavoitamme ehkä uusia ihmisiä somesta tämän tärkeän aiheen ääreen."
3. korona-aikaan moni oppi, että läppäri kannattaa nostaa normaalia korkeammalle, ettei muiden tarvitse katsella nenäsi sisälle. Oppi pätee yhä.
4. jos tiedät, ettet kykene tai muista itse ottamaan esityksestä muistoa itsellesi, käytä apulaista, joka ottaa kuvan sinusta esiintymässä. Jos webinaari tallennetaan, ruutukaappaus on helppo ottaa jälkikäteen.

Vinkki järjestäjille: jos käyttämässäsi webinaarityökalussa on paikka esiintyjien nimille ja organisaatioille, lisää ne. Otathan myös itse jonkun kuvan esiintyjästä puhumassa ja toimitat sen hänelle. Se on pieni kiitos siitä, että hän tuli puhumaan tapahtumaasi.

Vinkki osallistujille: ota varmuuden vuoksi ruutukaappaukset heti kunkin esityksen aluksi. Etukäteen et voi tietää, onko puhe niin mielenkiintoinen, että haluat kertoa siitä myös someseuraajillesi.

Vinkkejä seminaariesiintyjille

Case Savon Siivet

Kävin siis Savon Siivet -seminaarissa Mikkelissä, jota Saara Liukkonen toistamiseen järjesti. Ja vaikka hän oli saanut paikalle ihan huiput puhujat, ainoa, jonka kanssa halusin ottaa selfien oli Saara itse. Tapahtumatuottajana fanitan työtä, jonka hän seminaarin eteen teki. On ihan huippua, että meillä on Etelä-Savossa näin laadukas tapahtuma. Kannattaa olla kuulolla, sillä tämä tapahtuma järjestetään myös ensi vuonna, 25. huhtikuuta. 💥 

Tapahtuma järjestettiin Viinkinkiravintolassa Ikioma Areenalla. Huoneen perällä oli lava, ja lavalla kaksi mikkiä. Tilaisuuden alussa juontaja Kimmo Vehviläinen kertoi muistojaan Mikkelistä ja sai meidät nauramaan vapauttaen tunnelmaa. Hän huomioi myös päivän nuorimman osallistujan paikallaolon, mikä piristi pienen pojan pitkää seminaaripäivää.

Ensimmäisenä esiintyi Olli Jokinen, Mikkelin Jukurien valmentaja. Esitys hoidettiin haastatteluna, Vehviläinen istui vasemmalla, Jokinen oikealla baarijakkaralla. Haastattelu käsiteli enimmäkseen jääkiekkoa. Jokinen kertoi esimerkiksi pelottavimmasta tilanteesta, johon oli joutunut pelaajana: hänen luistimensa viilsi toisen pelaajan kaulaa. Läheltä piti -tilanteesta toipuminen ei ollut ihan helppoa kummallekaan osapuolelle. Jokinen kertoi myös pitävänsö pelaajiaan omina työnantajinaan, hän tekee töitä heille, ei päinvastoin. 

Norsepowerin Jufo Peltomaa juonnettiin lavalle Raptorin Jufona ja Oi beibi -biisin luojana. Raptoriin Peltomaa itsekin esityksessään viittasi, kertoessaan hauskalla tavalla urastaan pohtien sitä, mistä hänen oikein tullaan muistamaan. Hänen varsinainen esityksensä keskittyi tekoälyyn ja sen, aiheuttamaan uhkaan ihmiskunnalle. Sitä ei kuulemma tule, sillä siinä vaiheesa kun tekoäly ylittää älykkyydeltään ihmiset, sitä kiinnostaa meidän puuhamme yhtä paljon kuin meitä se, mitä ahmat puuhaavat metsissä. 

View this post on Instagram

A post shared by Johanna Janhonen, consultant (@jjanhone)

Sahanlahti Resortin Jaana Kuivalainen kertoi, miten he ovat tehneet paikastaan suositun lomakohteen. Matkailukeskus oli ollut ennen heitä tyhjänä useita vuosia, joten tekemistä riitti ja onneksi myös kyläläiset tarjosivat apuaan. Avusta on tullut pysyvä perinne ja Resortilla järjestetään keväisin pihankunnostustalkoot. Ihanaa! Puhe herätti sen verran mielenkiintoa, että paikka ja sen artesaaniannokset on nähtävä omin silmin. :) Sahanlahdessa järjestetään muuten tänä kesänä ensimmäistä kertaa rantakekkereitä, joissa vierailee Warner Musicin artisteja. Onnea uudelle tapahtumasarjalle! :)

Rejlersin Timo Holmberg kertoi mm. siitä, miten Rejlers tuli Suomeen ja Mikkeliin ja siitä, miten hän päätyi vaimonsa mukana hevosbisnekseen. Holmbergiä huolestutti hieman se, että nuoret jättävät Mikkelin, mutta Vehviläinen lohdutti: paikkahan on nykyään paljon virkeämpi kuin hänen opiskellessaan siellä. Ja Holmberg tekee osuutensa houkutellakseen paikalle ratsastusta harrastavia.

Mikkeliläisestä Mindhivestä oli puhumassa Ville Venäläinen. Hän kertoi esimerkiksi yhtiön tekemästä tutkimuksesta, jonka mukaan Etelä-Savolla on imua, mutta "metropolikaupunkien" (Mikkeli ja Savonlinna) sijaan ihmisiä kiinnostaa ehta maaseutu. Mene ja tiedä, mutta olen itse asunut maalla, Lievestuoreella ja Kangasniemellä, viimeiset parikymmentä vuotta ja viihtynyt hyvin. Hieman huvittaa, kun ihmiset muistelevat, että "sinähän tulet sieltä kauempaa" - ei nämä minun matkat oikeasti kovin pitkiä ole, jos miettii oikeita metropoleja. Lievestuoreeltakin ajaa Jyväskylään 20 minuutissa.

Kangasniemeläinen oli seuraavakin puhuja, Janne Neuvonen, joka tosin oli muuttanut Mikkelin kautta Savonlinnaan. Neuvosta pidetään Norppaliven isänä, sittemmin hän on luonut uraa kuvia ja videoita keräävän BCasterin parissa. Neuvosen tarinaa oli herkullista seurata, sillä hän oli napannut ihanalla tavalla eteensä tuleviin tilaisuuksiin (hänen vaimonsa saattaa olla eri mieltä, kun lomasuunnitelmat vaihtuvat lennossa). Näin hän on rakentanut esimerkiksi Jenkkeihin arvokkaat verkostot, tyhjästä.

Mahdollisuuksiin haluan minäkin heittäytyä. Tällä viikolla olen viettänyt aikaani sekä taiwanilaisten opiskelijoiden että brittiläisten Wikipedia-kouluttajien kanssa. Verkostot ovat kaikille auki, kunhan pitää silmät auki! 

Päivän huipensi Saku Tuomisen oivalluksiin hänen yli 30-vuotisen yrittäjyytensä ajalta. Esityksestä jäi mieleen erityisesti lause: 

Luota peliin.

Se on ammennettu huippujääkiekkovalmentajien haastatteluista, jotka kertovat, ettei peliä lähdetä muuttamaan, vaikka oltaisiinkin tappiolla. Kun keskittyy omaan peliin, niin jossain vaiheessa se alkaa taas kantaa. 

 Samaistuin lauseeseen kovasti, sillä olen pelillistänyt oman myyntini ja tiedän miten pisteitä kerätään. Mutta vaikka kuinka laukoisi tasaista tahtia, aina ei tule maaleja. Voi tulla itsestä riippumattomia aikalisiä tai vastapuoli maaleineen katoaa sakeaan sumuun. Sen ei saa antaa lannistaa, vaan kannattaa luottaa peliin: väistämättä onni joskus kääntyy.

Kiitos kaikista mielenkiintoisista esityksistä!

Ja sitten muutama huomio lavan haltuunotosta. Puhujat seurasivat Olli Jokisen esimerkkiä ja asemoivat itsensä oikean mikrofonin ääreen tai viereen, yleisöstä katsoen "nurkkaan". Poikkeuksen teki Jufo Peltomaa, joka otti mikrofonin käteensä ja liikkui diojensa edessä ja Saku Tuominen, joka huomasi heti, että hänen kannattaa seistä mieluummin vasemman mikin vieressä, keskellä yleisön näkökenttää. 

Vinkit seminaaripuhujille:

1. Ota etukäteen selvää, millainen tykki/skriini tapahtumapaikalla on, niin voit tehdä puitteisiin sopivan esityksen. Kun CMAD oli Tiedekulmassa, meille teroitettiin monta kertaa, että esitykset kannattaa tehdä mustalle pohjalle, jotta ne erottuisivat paremmin seinästä. Savon Siivissä Jaana Kuivalaisen maisemakuva toimi oikein hyvin koko seinän kokoisena, se avasi eteemme Sahanlahti Resortin terassin. Viikinkiravintolassa asetelma oli oikeastaan aika haasteellinen, sillä puhujat joutuivat valitsemaan seisovatko valokeilassa diojensa edessä peittäen samalla yleisöltä osan sisällöstä vai tyytyvätkö pimeään nurkkapaikkaan.
2. Jos ramppaat yleensä pitkin lavaa, ole tietoisesti välillä myös paikallasi.
3. Jos et ole tilaisuuden ensimmäinen puhuja, seuraa edellisiä puhujia ja heidän liikkeitään. Missä kohtaa lavaa valaistus on parhaimmillaan, entä kuuluvuus? Kun otat kuvia muista esiintyjistä, huomaat mahdolliset ongelmakohdat. Huomioi myös auringon valo tai sen puute - parhaat paikat voivat vaihtua päivän edetessä.
4. Myös tapahtumassa voi olla rohkea ja puhuja voi pyytää kuulijoita ottamaan kuvan jollain tietyllä hetkellä, vaikka lempidian edessä. Kun poseeraat pienen hetken, sinusta tulee ehkä parempia kuvia someen. Saatat olla myös tilaisuuden ainoa puhuja, josta yleisö ottaa julkaisukelpoisen kuvan. Tärähtäneitä tai silmät kiinni -kuvia harva kehtaa julkaista, ja hyvä niin!
5. Jokinen oli pukeutunut Jukurien keltaiseen ja Kuivalaisella oli ihanat paljettitossut, joten annan vielä pukeutumisvinkkejä. Pukeudu tyylillesi uskollisesti, tärkeintä on, että tunnet olosi kotoisaksi. Kun puhuin itse viime kuussa Jenni Janakan järjestämässä Muijii Wikipedia -tapahtumassa Ina Mikkolan tiloissa, koin pieniä ennakkopaineita niin näyttävien naisten seurassa olosta. Nappasin mukaani korkokengät, mutta paikan päällä totesin, että jalassani olevat lenkkarit ovatkin ihan ok, etenkin, kun kannoimme aluksi huonekaluja paikoilleen. Jälkikäteen olin tyytyväinen kenkävalintaani myös siksi, että rooliini kuului säntäily koneelta toiselle. Helsingissä kokeilin myös Elina Koivumäeltä ja Anni Arvajalta oppimaani niksiä: jos haluat tehdä pukeutumisellasi vaikutuksen, pukeudu tapahtuman brändiväreihin. 

Vinkki järjestäjille: jos mahdollista, toimita lavan viereen kone, josta esiintyjä näkee omat diansa, mielellään myös muistiinpanonsa. Ei ole kiva, että esiintyjä joutuu kääntämään yleisölleen selkänsä tarkistaessaan jotain dioistaan. 

Vinkki osallistujille: jos haluat kuvata tapahtuman esiintyjiä, valitse paikkasi salin edestä tai tule erikseen salin etuosaan ottamaan kuvaa. Liikkuminen on sallittua, vaikka suomalaiset sitä usein välttelevätkin, kuka nyt haluaisi ylimääräistä huomiota...

Lopuksi vielä muutama sananen kuvakoosteen muista kuvista.

📖 Minulla on lukuvuorossa Mika Tolvasen tubettajista kertova Luokkakuva. Nautin siitä, että hän osaa tehdä insider-kysymyksiä tubettajille, oikeilla kysymyksillä ihmisistä saa aina enemmän irti. Senkin
huomasin keskiviikon yökoulutuksessa: osa 7 ryhmästä osasi kysyä minulta tarkkoja kysymyksiä, osa tyytyi kommentteihini.

🍿Olen nähnyt niin paljon lastenelokuvia, että alan nykyään jännittää jo etukäteen, pysyykö mielenkiintoni yllä elokuvan loppuun asti. Muumiot - seikkailu ajan halki oli kuitenkin ihan positiivinen yllätys. Se oli jo lähtökohdiltaan erikoinen: ikuinen elämä voi pidemmän päälle käydä tylsäksi. Myös elokuvaporukan espanjalaisuus toi oman vivahteensa, vaikka elokuva sijoittuikin Egyptiin ja Englantiin. Itse tykkäsin erityisesti vierailusta Harrod's-tavaratalossa. Olen käynyt siellä vain kerran ja kokemus oli huimaava - voiko tavaratalo olla kuin museo? Entä voiko myös suomalainen kauppa olla kuin museo? No jos et ole vielä käynyt Jalavan kaupassa Taivalkoskella, tee itsellesi palvelus ja käy ihmettelemässä. Historiaa ovat senkin seinien sisällä. :)

Tämä oli siis toinen kerta, kun julkaisin tällaisen kuvista inspiraationsa saaneen blogipostauksen. Jaksoitko lukea loppuun asti? Kerro kommenteissa tai somessa, niin motivoit minua tekemään tällaisia jatkossakin. 

Bloggauksen aloitin muuten eilen Yvonne Berlinin Kirjoituskarnevaalien kirjoittajatreffeillä. Porukalla kirjoittamisessa on oma viehätyksensä! Yvonne lupasi, että näitä kirjoitustreffejä voi olla luvassa syksylläkin. 

Lähetän vielä erityisterkut Mannisen Raijalle, jolta sain idean siitä, että esiintyjä voisi ihan oikeasti kertoa, että nyt olisi sopiva aika ottaa kuvia. Jos ujostelet vinkin hyödyntämistä, pistä syy minun niskoilleni: "halusin testata Piilotettu aarre -blogin vinkkiä."

Onnea esityksiin ja onnistuneita tapahtumia - otetaan niistä yhdessä enemmän irti!

View this post on Instagram

A post shared by Piilotettu aarre (@piilotettuaarre)

Testissä netin tekoälykuvageneraattorit

Viime aikoina olen leikkinyt netistä löytyvillä tekoälyä hyödyntävillä kuvageneraattoreilla. Jotta niitä voisi verrata keskenään, käytin samaa kuvausta eri palveluissa.

Flatlay. Movie tickets, bus tickets, a Notebook, pencils, pens, needlecraft items, dollhouse miniatures, books, yarn, beads, buttons, Teddy bear, toys, newspaper, bracelet, crayons. Blue, pink, yellow, orange. Audrey Hepburn. Poems.

Kuvat valitsin ns. ensimmäiseltä kierrokselta, eli vaikka kehittyneemmän palvelut sallivat kuvien parantelun, en tässä testissä sitä hyödynnä, vaan käytin kaikilta vertailuun ns. raakakuvia. 

1. Canva.com / Text to Image

Canva on monipuolinen graafinen selain- ja sovelluspohjainen ohjelmisto. Sen vahvuus on se, että se tekee grafiikan tekemisestä hyvin simppeliä, niin, että aloittelijakin pärjää sen kanssa, ja ilmaisellakin Canvalla voi tehdä todella paljon asioita. En huomannut Text to Image -toiminnossa itse rajoituksia, mutta sittemmin olen kuullut, että kuvia(/tai kuvasettejä?) saa tehdä sata päivässä.

Kokeneempi käyttäjä saattaa välillä tuskastua siihen, ettei voi tehdä Canvassa asioita, joihin on kuvankäsittelyohjelmissa tottunut. Itse olen kyllä siihen varsin tyytyväinen.

Varmaan siksi myös Canvan tekoälytoiminnallisuus on hyvin simppeli: saat neljä kuvaa ja jos ne eivät innosta, voit pyytää neljä kuvaa lisää.  Esittelen ohessa ensimmäiset saamani kuvat ylläolevalta sanarimpsulta.

 Kuvista puuttuu paljon elementtejä, joita olin toivonut:

Flatlay. Movie tickets, bus tickets, a Notebook, pencils, pens, needlecraft items, dollhouse miniatures, books, yarn, beads, buttons (yhdessä kuvassa 1 nappi), Teddy bear, toys, newspaper, bracelet, crayons. Blue, pink, yellow, orange. Audrey Hepburn. Poems.  

Puuttuvia asioita: yhteensä 10

Jos toivoo liikaa, ei saa kaikkea, mutta kun poistin hausta sanoja, sain näkyviin myös toivomani nallen. 

Annan Canvalle pointsit siitä, että se on nopeasti tuonut AI-toiminnot peruspalveluunsa. Kuvat myös tallennetaan automaattisesti latauksien joukkoon, joten niitä ei tarvitse erikseen tallentaa, vaan kuvat on heti siellä, missä niitä käytetäänkin.

Kuvissa on jonkin verran virheitä, mutta ei niin pahoja kuin mitä bongasin nallekuvia tehdessäni: esimerkiksi kolmejalkaisia ja -silmäisiä nalleja tai nalleja, joilla oli pelkkä pää.

2. Dall-E 2 / OpenAI

OpenAI on keskittynyt tekoälyn hyödyntämiseen ja Microsoft on tukenut sitä siinä avokätisesti. Koska Dall-E 2 ei tee mitään muuta (?), on sen palvelulta lupa odottaa enemmän kuin yleistyökalu-Canvalta.

Dall-E 2 -palvelua voi käyttää ilmaiseksi. Ensimmäisenä kuukautena käyttäjä saa 200 creditiä, joita käyttämällä hän oppii käyttämään työkalua. Seuraavina kuukausina credittejä saa ilmaiseksi vain 60, mutta halutessaan niitä saa ostaa myös lisää.

Dall-E 2:n tekoälykuvissa onkin jo huomattavasti enemmän elementtejä, joita toivoin: 

Flatlay. Movie tickets, bus tickets, a Notebook (aika yllättävää että tämä puuttui), pencils, pens, needlecraft items, dollhouse miniatures (no onhan noissa nukkehahmot), books (yhdessä kuvassa), yarn (yhdessä kuvassa), beads, buttons, Teddy bear, toys, newspaper, bracelet (yhdessä kuvassa), crayons. Blue, pink, yellow, orange. Audrey Hepburn (tulkitsen, että noi nukkejen mekot voisi olla Audbey-insprisoituja). Poems (ehkä tuo käsin kirjoitettu teksti?).

Puuttuvia asioita: yhteensä 4

Dall-E 2 pärjää Canvaa paremmin siinä, että se tuo kuviin enemmän asioita, joita toivoin. 

Kuvissa olevat siansaksaksi kirjoitetut tekstit herättivät hieman hämmennystä, mutta voihan se olla parempi, että ettei tekstejä, jotka tarkoittavat oikeasti jotain? 

Ihmettelin myös nukkejen kummallisia kasvoja, mutta sain siitä syyn tuunata kasvoja itse. Kuvat tuunasin Canvassa, katso esimerkit 1, jossa hyödynsin Canvan valmiita kasvoelementtejä ja 2, johon liimasin omat kasvoni.

3. Stable Diffusion

Stable Diffusion -työkalua käytin vasta ensimmäistä kertaa tätä blogipostausta varten. Testiin se päätyi, koska Tuukka Hastrup vinkkasi siitä minulle somessa.

"Stable Diffusion -tekoäly on avointa lähdekoodia, jota voi myös ajaa omalla koneella, jos siinä vain on tarpeeksi hyvä näytönohjain. Verkossa se on tarjolla erilaisissa ilmaispalveluissa, kokeilin  https://stablediffusionweb.com/."

Käytettyäni jo kahta muuta tekoälykuvageneraattoria, tämän työkalun kuvat hämmensivät. Kuvissa näyttää olevan huomattavasti enemmän kummallisia elementtejä kuin Canva- tai Dall-E 2-kuvissa: siansaksaa ja epämuodostuneita esineitä, kuten sulaneita nappeja ja täysin tunnistamattomia leluja(?) tai muita möykkyjä.

Mitkä toivomani elementit sitten löydän kuvista:

Flatlay. Movie tickets, bus tickets (siansaksan vuosi en erota näitä kyllä toisistaan), a Notebook, pencils, pens, needlecraft items, dollhouse miniatures, books, yarn (yhdessä kuvassa), beads, buttons, Teddy bear, toys, newspaper, bracelet, crayons. Blue, pink, yellow, orange. Audrey Hepburn. Poems.

Puuttuvia asioita: yhteensä 8

Stable Diffusion pärjäsi tässä testissä huonoiten, sillä se jätti pois paljon asioita ja tuotti kuvia, joita en voisi edes kuvitella käyttäväni.

Stable Diffusion -palvelun edistyneitä asetuksia en päässyt käyttämään, sillä ne oli tilapäisesti poissa käytöstä.

Luulen, että tämän pikatestini tulokset ovat vähän epäreiluja Stable Diffusionille, sillä ihmiset ovat luoneet huikeita teoksia sen avulla. Harjoittelulla pääsee pitkälle.

En ole vielä tutustunut Stable Diffusionin hinnoitteluun, mutta ilmaiseksi pääsee testaamaan.

Muoks 27.2.2023: vertailuun lisätty vielä kaksi muuta palvelua.

4. Midjouney bot (Discord)

En ole itse käyttänyt Midjourney botia, joka toimii Discordissa, mutta kaverini lähetti minulle sanalistani mukaisen tuotoksen. Midjourneyta saa käyttää aluksi ilmaiseksi, mutta pidemmän päälle siihen tarvitaan maksullinen tili. Kaverini on perustanut Midjourneyn kanssa oman chatkanavan, joten hänen luomiaan kuvia eivät näe muut kuin hän itse. Olen nähnyt myös demoja, joissa botin kanssa keskustellaan yleisessä chatissa, jossa on paljon muitakin käyttäjiä, jolloin näkee myös sen, millaisia kuvia he tekevät.

No mitenkäs tämä palvelu sitten pärjäsi sanojeni kanssa? 

Flatlay. Movie tickets, bus tickets (en kyllä erota kumpia ne ovat), a Notebook, pencils, pens, needlecraft items, dollhouse miniatures, books, yarn, beads, buttons, Teddy bear, toys (ihanat lelut: nallepuhelin ja lelukamera, ehkä jotain soittimia), newspaper, bracelet, crayons. Blue, pink, yellow, orange. Audrey Hepburn (oho, ensimmäinen hahmo, joka oikeasti näyttää häneltä). Poems (mahdollisesti). 

Puuttuvia asioita: vain 2. Tosin en kyllä tällä resoluutiolla saanut selvää olivatko jotkut jutut helmiä vai ei, mutta tulkitsin että olivat. Ensimmäisen kuvan sininen nalle on suloinen, samoin Audreyn kuva, joten kyllä on pakko julistaa Midjourney tämän kisan voittajaksi. Ja jos näitä kuvia lähtisi varioimaan, tulokset paranisivat vielä. 

Midjourneyn basic-versio maksaa 10 dollaria kuukaudessa ja se sisältää tuon henkilökohtaisen chatin, jota kaverinikin hyödyntää.

5. Wombot (Discord)

Kaverini käyttää Discordissa myös toista bottia, Wombotia. Se eroaa tämän sarjan muista työkaluista siinä, että se tuottaa sanalistalla vain yhden kuvan kerrallaan. Siksi en saisi arvioida sen tulosta samalla tavalla kuin aiempia palveluita, se ei ole reilua. No teen sen silti.

Flatlay. Movie tickets, bus tickets (en kyllä erota kumpia ne ovat), a Notebook, pencils, pens, needlecraft items, dollhouse miniatures (kuvassa näkyy pinkki kassakone, kyllä sen voisi nukkekotiin laittaa), books, yarn, beads, buttons, Teddy bear, toys, newspaper, bracelet, crayons. Blue, pink, yellow, orange. Audrey Hepburn. Poems. 

Puuttuvia asioita: yhteensä 8 eli tosi hyvin, kun ottaa huomioon, että tässä on vain yksi kuva. Palvelun hinta on 200 dollaria kuukaudessa tai 1000 dollaria vuodessa.

Muoks. 28.2.2023

6. Craiyon (aiemmin Dall-E mini)

Facebook-kaverini vinkkasi minulle uudesta AI-palvelusta. craiyon.com -palvelua on mahdollista käyttää ilman kirjautumista, jes! Se erosi muista testaamistani palveluista myös siinä, että se tuotti ensimmäisellä kerralla peräti 9 kuvaa. Kuvien tekemiseen meni suhteellisen pitkä aika, muutama minuutti, kun muissa aikaa on mennyt ehkä korkeintaan puoli minuuttia. Kuvaa odottaessa sai katsella mainoksia.

Mutta rahalla saa ja hevosella pääsee: maksullisella versiolla Craiyon lupaa tehdä kuvia nopeammin, sen hinta on tällä hetkellä 5 dollaria kuukaudessa.

No tsekataanpa taas, miten hyvin palvelu pärjää sanalistani kanssa:

Flatlay. Movie tickets, bus tickets (no eihän näitä taaskaan erota toisistaan), a Notebook, pencils, pens, needlecraft items, dollhouse miniatures (olen näkevinäni nukkekotikokoisia ruoka-annoksia!), books, yarn, beads, buttons, Teddy bear, toys (muovailuvahaa), newspaper, bracelet (hyvin epäselvä), crayons. Blue, pink,yellow, orange. Audrey Hepburn. Poems.

Puuttuvia asioita: 3

Vaikka palvelu onnistui hienosti tuottamaan toivomiani asioita, kuvat itsessään ovat aika käyttökelvottomia, sillä ne ovat täynnä epämuodostuneita asioita, kuten viereisestä kuvasta näet. Palvelun hinnoittelu näyttää olevan tällä hetkellä 5 dollaria kuukaudessa.

Ehkä tämä palvelu toimii paremmin toisenlaisilla sanoilla, mutta minua se ei nyt tässä testissä vakuuttanut.

Ja tadaa, löysin bloggauksen, jossa oli kokeiltu aika montaa tekstikomentoa ja osa kuvista olikin ihan jees.

Olisi hauskaa jatkaa vieläkin tätä testiä. Jos  löydän lisää ilmaiseksi (ja ilman jonotusta) käytössä olevia kuvageneraattoreita, saatan lisätä jonon jatkoksi lisää kuvia. Ja jos haluat auttaa minua testissäni, niin voit lähettää minulle kuvasarjan jostain kuvageneraattorista, jota tässä ei ole vielä testattu.

Muoks 26.5.2023

Jatkoin testiäni, sillä tekoäly kehittyy niin vauhdikkaasti. Tästä näet, millaisia kuvia tällä kertaa sain samalla pyynnöllä.

View this post on Instagram

A post shared by Piilotettu aarre (@piilotettuaarre)