Friday, December 4, 2020

Erään Wikipedia-päivityksen tarina: Saamenpuku

Pidin viime kuussa yritykselleni merirosvoaiheiset 10-vuotisjuhlat. Teema näkyi erityisesti pukukilpailussa, jossa palkitsin parhaan puvun (tuomaroinnin hoiti jälkipolveni, itseni koin liian puolueelliseksi siihen hommaan). Voit lukea lisää juhlistani ja niiden ohjelmasta Suur-Jyväskylän Lehteen kirjoittamastani kolumnista.

Kilpailun voitti Minna Moshnikoff, joka ylläpitää YouTubessa Erään kolttanaisen käsityöpäiväkirja -kanavaa. Käsitöitä hän ei malttanut jättää käsistään juhlissakaan, hän neuloi siellä nallen villapaitaa (ja sai sen myös valmiiksi).

Minna esittelemässä kudintaan merirosvojuhlissa

Minna sai valita palkintonsa, tunti minun osaamistani tai jokin tuote verkkokaupastani. Eniten häntä kiinnosti Wikipedia. Pallottelimme aikamme sitä, miten asian toteuttaisimme eli mikä olisi Minnalle tärkeä aihe, joka olisi myös riittävän merkittävä ja josta löytyisi hyvät lähteet. Lopulta päädyimme Saamenpuku-artikkelin päivitykseen (katso miltä artikkeli näytti ennen päivitystä).

Päivityksen myötä opin paljon saamenpuvuista: niitä on monia erilaisia, mutta myös kaikki puvut ovat uniikkeja, kahta samanlaista pukua ei ehkä ole. Ja niitä käytetään yhä myös työvaatteina!

Nykyisin saamenpukua käytetään suurimmaksi osaksi vain juhlapukuna, mutta osia asusta voidaan käyttää talvisin esimerkiksi porotöissä. Tällaisia osia ovat esimerkiksi karvakengät, koipikinttaat, luhka, kaulaliina ja säpikkäät.<ref name=yle05022020/> 

 Puvut eivät ole jämähtäneet historiaan, vaan niihin liittyy omat muoti-ilmiönsä.

Puvut elävät ajassa. Pukuja on voitu ommella veran lisäksi esimerkiksi glitterkankaasta, taftista tai samettikankaasta. Enontekiön puvun koristeluita on lisätty: 2000-luvun alussa koristenauhat olivat yleensä nykyistä leveämpiä ja pohjaväriltään tavallisesti punaisia, sittemmin suosioon ovat tulleet kapeat, vaaleat ja usein myös kiiltävät koristenauhat. Utsjoen pukuun kuuluvan huivin hapsujen isot solmut ja yksinkertainen solmeilu taas tulivat muotiin 2010-luvulla. <ref name=yle05022020/> 

 

Prosessi opetti paljon myös Minnalle:

Palkintoni myötä opin muun muassa, että - Wikipediaan päivitettävällä tekstillä täytyy olla aina lähde - lähteen pitää olla luotettava, esimerkiksi blogi ei käy - sellaisen tiedon tallentaminen Wikipediaa, joka on suullista perimätietoa, on todella hankalaa luotettavan lähteen puuttumisen takia.

 Kun päivitykseni oli valmis, kysyin haluaisiko Minna lahjoittaa Wikipediaan, tai oikeastaan Wikimedia Commonsiin kuvia asuista tai niiden yksityiskohdista. Matkaan annoin hänelle kirjoittamani 20-sivuiset ohjeet siitä, miten Wikipediaan lisätään kuvia

Ja taas opimme uutta:

Johanna kannusti minua lahjoittamaan kuvia kolttasaamelaisista puvuista täydentämänsä artikkelin yhteyteen, sillä hän tiesi minulla tällaista kuvamateriaalia olevan. Minusta se oli hyvä ajatus. Kuvat lisätään Wikimedian Commonsiin ja kirjauduinkin jo sinne. 

Huomasin kuitenkin aika pian, että sinne lahjoitettaviin kuviin tulee antaa aika laajat oikeudet. Käytännössä sinne ladattua kuvaa voi käyttää myös kaupallisissa tarkoituksissa. 

Kaikki saamenpuvut, myös kolttasaamelaiset puvut, ovat aina yksilöllisiä ja asiantuntija erottaa jo pelkän puvun osan perusteella, kuka henkilö kuvassa on. Esimerkiksi kolttasaamelaisissa puvuissa käytetyt helmikoristelut, helmien väri yhdistettynä käytettyjen kankaiden tai verkojen väreihin ovat kuin sormenjälki. Se kertoo, kuka kuvassa on ja usein myös sen, kuka vaatteen on valmistanut.


Ja nyt haluat varmaan nähdä, millaiset koltta-asut Minna on perheelleen valmistanut:





Puvut ovat siis hyvin henkilökohtaisia. Annetaan Minnan kertoa lisää:

Tästä syystä ongelmaksi muodostui se, että kuvatut henkilöt eivät halua niin henkilökohtaisia kuvia tallennettavan niin paljon oikeuksia antavaan paikkaan. En itsekään haluaisi, että minusta otettu kuva päätyisi jonkun matkamuistomukin kylkeen, joten ymmärrän sen hyvin. 
Tästä syystä otinkin nyt tulevien vuosien haasteeksi kuvata kolttapuvuista sellaista geneeristä kuvamateriaalia, joka ei olisi yksilöllisesti tunnistettavissa. En todella tiedä, miten sen teen, mutta otan tämän pohdinnan alle. 

Oli muuten aivan mahtava idea Johannalta antaa tällainen aineeton lahja! En varmaan muuten olisi saanut aikaiseksi tutustua Wikipedian ja erityisesti Wikimedia Commonsin käytäntöihin.

 

Ja nyt haluat varmaan nähdä vielä lisää koltta-asuja? 

Ole hyvä, täältä pesee:
 



Oliko tämä blogikirjoitus muuten opettavainen? 

Jos oli, niin opitko enemmän saamenpuvuista vai Wikipediasta?

Thursday, December 3, 2020

Joulukalenteri someen ja joulujuhlat etänä vaivattomasti

Tykkään joulukalentereista, mutta pidän niitä aika haastavina konsepteina. 24 luukkua on aika pitkä aika sitoutua ja tuottaa laadukasta sisältöä. Monessa joulukalenterissa on kyllä hyvä idea, mutta loppua kohti usein lässähtää. Siksi olen siirtynyt puolet pienempään konseptiin, joka antaa minulle enemmän vapauksia. #12joulukuunpäivää on puolet lyhyempi kuin joulukalenteri ja sitä saa täyttää myös joulun jälkeen.

Tällä kertaa täytän etupäässä Instagramissa ja Facebookissa julkaisemaani kalenteria verkkokauppani jouluisilla tuotteilla. Päivän kuvan tausta on osa Meeri Hentilän 24-osaista joulukalenterikuvaa ja sen päälle liimasin pari tyyppiä Korpimaanvalon toimistosarjasta ja joulupallon joulukoristetarrasetistä. Joulukalenterin sisällöt taas liittyvät tavalla tai toisella someen. Esimerkiksi tänään kerroin viime viikon Suur-Jyväskylän lehden kolumnistani, jossa rohkaisin ihmisiä järjestämään etäjuhlia.

Jos et ole kovin kätevä emäntä (kröhöm), tartu elämäsi tilaisuuteen: nyt jos koskaan on tosi helppoa järjestää juhlat, kun ruokapuolesta ei tarvitse huolehtia, eikä juhlia varten tarvitse siivotakaan :D.

Kutsu siis kasaan vaikka koulukaverisi, serkkusi tai harrastuskaverit. Pyydä heitä keittämään itselleen kuppi kuumaa ja tuomaan etäjuhliisi jotain näytettävää: valokuvia, musiikkivideoita, käsitöitä, rakkaita joulukoristeita, lemmikkejä - mitä keksitkään! Tai ehkä voisitte pitää joululahjavalvojaiset ja rupatella paketoinnin ohessa ("ei tänne nyt saa tulla, mulla on tärkeä palaveri"). Joulujuhlissa voisi olla myös soittoa, laulua, runoja ja tarinoita. Näpertelijätyypit voisivat innostua mysteeriaskartelusta, johon varataan tarvikkeet tietämättä, mitä niistä syntyy. Kaveriporukassa voisi arvuutella muiden tärkeimpiä biisejä tai kerätä rahat suosikkiesiintyjän yksityiskeikalle. Jos sinulla on hyviä ideoita etäpikkujouluihin, niin kerrothan kommenteissa! Pistetään parhaat ideat jakoon ja lisätään iloa elämään! Olemme sen ansainneet!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...