Crowdsourcing ja miten siinä onnistuu

Lupasin jatkoa Inforte-bloggaukselleni, joten täältä pesee.


Professori Isabel Ramosin mukaan onnistuneessa sorsastuksessa pitää ottaa mukaan mm. motiivit, maine ja tekijänoikeudet.

Osallistujien motiivit by Antikainen et al (2010):
-epäitsekkyys, ideologia
-yhteisöstä välittäminen, ryhmään kiintyminen
-maine ja tunnustus
-ystävyys, suhteet, sosiaalinen tuki
-tiedon vaihto, oppiminen, sosiaalinen pääoma
-vaikuttaminen
-rahapalkkiot
-tarve, ohjelmiston päivitykset, tekniset syyt
-ajanvietto

Mitä useampaa motiivia sorsastushankkeesi tukee, sitä enemmän saat osallistujia. Mieti, mite maine tehdään näkyväksi ja palaute helpoksi antaa, miten tieto löytyy nopeasti ja miten vedotaan yksilön aatteisiin, miten verkostoituminen tehdään jne.

Maine on tärkeää paitsi osallistujille, myös sorsastushankkeelle itselleen.
-Rakenna luottamusta mm. rohkaisemalla hyvää käytöstä
-Nosta hyvät tekijät esiin
-Tee jäsenten tuotoksesta näkyvää, jolloin on helpompi arvioida, kuinka paljon kehenkin voi luottaa
-Ylläpidä uskollisuutta - kun joku on luonut palvelussasi ison jalanjäljen, hänen on vaikea hylätä sitä ja lähteä uuteen palveluun

Mieti IPR-asiat kuntoon, ota lakimies mukaan määrittelemään sitä, mitä oikeuksia kenellekin jää esim. uusista ideoista.

Inforten Crowdsourcing, Innovation and Information Technology -seminaari

Viime vuodesta viisastuneena bloggaan Inforten seminaarista vain muutama päivä sen jälkeen, viimeksi asia jäi haaveilun asteelle. Inforte on Jyväskylän yliopiston vetämä projekti, joka järjestää ICT-aiheisia seminaareja. Crowdsourcing-seminaari, jossa oli puhujina Helmut Krcmar, Isabel Ramos ja Pia Erkinheimo oli kolmas johon osallistuin, aiemmin käytynä on

- Digital Innovation Workshop, Porissa toukokuussa 2010 (puhujina Sirkka L. Jarvenpää, Anna Majchrzak, Jay F. Nunamaker ja Juhani Iivari) ja

- Web 2.0: How to build a successful online community?, Tampereella toukokuussa 2009 (puhujina Martin Reed, Anne Kaikkonen, Maria Antikainen, Saila Ovaska, Juha Leino, Peter Peltonen ja Lassi Kurkijärvi)

Kaikki kolme seminaaria ovat olleet paitsi hyviä verkostoitumispaikkoja myös sisällöltään antoisia, olen saanut uusia eväitä mm. Mini treasures wikini kehittämiseen.

Erityisen tärkeäksi muodostui Web2.0-seminaarissa tavattu Community Sparkin Martin Reed, joka antoi vain muutamaa viikkoa aiemmin perustamalleni wikille eväät, joiden avulla se lähti alusta asti oikeaan suuntaan. :) Myös toinen jenkki, viime vuonna tapaamani Anna Majchrzak antoi hyviä vinkkejä nukkekotiyhteisön osallistamiseen.

No mitä jäi sitten käteen tästä kerrasta? No ensinnäkin sen, miten sekava Crowdsourcing-määritelmä vielä on.

Howen (2006) määritelmän mukaan

yritys/organisaatio siirtää omille työntekijöille kuuluvan tehtävän ulkopuolelle, etukäteen määrittelemättömälle ja yleensä isolle ihmisjoukolle avoimen kutsun muodossa.

Kysyin, onko avun pyytäminen Facebook-kavereiltani crowdsourcingia (anteeksi, muutetaanpas termi vaikka sorsastamiseksi), vastaus oli ei: ehdosta ei täyty tuo yleisön määrittelemättömyys. Mutta jos minä pyydänkin apua yritykseni Facebook-sivulla, josta kuka tahansa voi tykätä, niin asia lieneekin jo toinen.

Sorsastamisen alalajeja ovat:
-crowd voting (esim. Fashion 4 Home -palvelussa käyttäjät saavat äänestää mitkä huonekalut pääsevät tuotantoon
-crowd creation (esim. Dell Idea Storm ja Your Idea for Japan)
-crowd funding (esim. Sellaband)
-crowd wisdom (esim. quirky)
-crowd democrazy
-crowd reviews

Sorsastusta ajatellaan usein ideakilpailuina, mutta myös varsinaista työtä voidaan teettää joukoilla, avaimena tässä on työn pilkkominen pieniin osiin (ns. pico-jobs), tästä esimerkkinä suomalainen Digitalkoot, jossa suomalaista kulttuuriperintöä jalostetaan helposti haettavaan muotoon erilaisia pelejä pelaamalla. Peleissä korjataan sanoja Kansalliskirjaston sanomalehtikirjastoon tallennetuista suomalaisista sanomalehdistä.

Toisella kerralla bloggaan vielä siitä, miten sorsastuksen saa onnistumaan. :)

SOITA - tutkitaan somea yrityksissä

Tänään toteutui pitkäaikainen haaveeni: jatkan opintojani kymmenen vuoden tauon jälkeen. Valmistuin maisteriksi Tampereen yliopistolta pääaineenani tilastotiede ja vaikka suoritinkin opintoni nopeasti, silloin ei tullut mieleenikään opiskella yhtään sen enempää. Pari vuotta sitten, joululomalla, kuitenkin tajusin haluavani tehdä jatko-opintoja sosiaalisen median työkaluihin liittyen. Yliopistosta tai laitoksesta minulla ei ollut hajuakaan, voidaanhan somea lähestyä niin monesta näkökulmasta.

Pian minulle tuli kuitenkin muutakin mietittävää, Nokia ilmoitti lähtevänsä Jyväskylästä ja minä aloin keskittyä uuteen uraani, hyppäsin Protomon kautta Ambientiaan ja sieltä omaan yritykseeni. Taustalla haudoin kuitenkin koko ajan opiskeluhaavettani ja aloin rampata alan seminaareissa (mm. Mindtrek, DCL ja ITK). Viime keväänä Jyväskylän yliopiston järjestämän Inforte-seminaarin aiheena oli digitaalinen innovointi, ja kappas - siihen minun jatko-opinnotkin nyt keskittyvät. Olenpa onnekas, että nykyinen työnantajani (lue: allekirjoittanut) suhtautuu erittäin myönteisesti kouluttautumiseen, ja tarjoaa siihen käyttöön puolet viikon työtunneista ;).

Tänään siis aloitin projektipäällikkönä Tampereen teknillisessä yliopistossa tiedonhallinnan ja logistiikan laitoksella ns. SOITA-hankkeessa (SOsiaalinen media Innovaatioprosessin Tukena Asiakasrajapinnassa). Kaksivuotinen TEKES-hankkeemme keskittyy B2B-yrityksiin ja yksi tavoitteistamme on paitsi luoda hyviä käytäntöjä ja kannustavia esimerkkejä myös levittää niistä tietoa laajalti suomalaisiin organisaatioihin. Joten enköhän minä tästä asiasta jatkossakin bloggaile ja muutenkin somessa huutele :).

Ja jos nyt alkoi kellot soimaan siinä mielessä, että tiedät joitain muita samantapaisia hankkeita tai olet itse kiinnostunut asiasta niin ota ihmeessä yhteyttä! Hankkeessa voisi vielä olla tilaa käsiparille... Minut tavoittaa somesta, mutta myös uudesta osoitteestani johanna piste janhonen (a) tut piste fi.

Onnea uudelle vuodelle, toivottavasti sinäkin pääset toteuttamaan unelmiasi :).

Tapahtuu tapahtuu

Kiirettä pidellessä - työkiireiden, #taskubileiden ja Tekesin tilaisuuksien lisäksi olen käynyt viime aikoina parissa erityisen mielenkiintoisessa tapahtumassa.

Mieleenpainuva oli yhteisöllisesti järjestetty Sometime2010 – Suomen Twitter- ja some-aktivistien massatapaaminen 22.5.2010 Aalto yliopiston Design Factorylla. Siellä sain kasvot monelle Twitter-kamulleni, olipa se hauskaa. :)

Seuraavalla viikolla kävin Porissa Inforten digitaalisen innovoinnin workshopissa, jossa tapasin jenkkiproffien lisäksi myös suomalaisia tutkijoita. Heiltä sain uusia ajatuksia, joita aion käyttää paitsi oman Mini treasures wikini kehittämisessä myös asiakkaideni some-ratkaisuja ja yrityswikejä miettiessäni. Uutta minulle oli ainakin se, että yritysten virtuaalitiimit voivat innovoida hyvinkin luovasti, vaikka ihmiset eivät olisi koskaan tavanneetkaan - nythän tuntuu olevan vallalla sellainen ajatus, että ainakin ensimmäisellä kerralla ihmisten pitäisi olla nokitusten.

Toivon mukaan ehdin joskus palata vielä tarkemmin Inforten-tutkimusten antiin, sillä ajatukset ovat liian hyviä omille papereilleni jätettäväksi.