Vaatiiko työelämä kaiken?

Käytän Twitteriä nykyään omiin muistiinpanoihin ja nappaanpa sieltä nyt talteen jutut, jotka kirjoitin joulukuussa. Siivosin silloin papereitani ja törmäsin nippuun, joka oli peräisin Osmo Soininvaaran "Mistä ammennan elämänenergiani, vaatiiko työelämä kaiken?" -luennolta 7.10.08. Historiallinen löytö sanoisin tänä kertakäyttökulttuurin aikana ;).

Osmolla oli paljon hyviä ajatuksia.

Hän kaivoi esiin kansantaloustieteilijän sadan vuoden takaa ja mietti, mitä hän olisi kuvitelllut saatuaan tietää, että tuottavuus 14-kertaistuu. Olisiko hän voinut kuvitella, että olemme niin ahneita, että teemme yhtä paljon töitä kuin silloinkin? Teollisuudessa tehdään toki nyt paljon vähemmän tunteja kuin sata vuotta sitten, mutta valtion virastoissa tehdään vastaavasti enemmän!

Työntekoa on tehostettu tehostamistaan, tauot on rationalisoitu pois, mutta nyt ne pitäisi suunnitella takaisin.

Kolmen vuoden aikana palkat nousivat keskimäärin 9%. Huomasimmeko sitä edes? Mutta olisimmeko huomanneet kuukauden loman... Arvostammeko enemmän vapaata vai rahaa? No esimerkiksi 68% toimihlöunionista halusi mieluummin viikon vapaata kuin 2 prosentin palkankorotuksen. Kumman sinä ottaisit?

Siinä missä akavalaisten työaika pitenee, SAK:laisten työaika lyhenee - onkos tämä nyt reilua? Kilpailu osaamisesta pidentää korkeasti koulutettujen päivää.

Lopuksi Osmo vielä muistutti, että parhaimmillaan ihminen työskentelee innostuneesti, eikä luovaa työtä voi yleensä tehdä kuin max 4 tuntia vuorokaudessa. Mitä niillä lopuilla tunneilla sitten tehdään? Istutaan palavereissa ja luetaan sähköposteja...

Yrittäjänä saan päättää mihin aikani käytän ja milloin ja missä työni teen. Se on tänä päivänä aikamoinen ylellisyys. :)

Mutta työntekijäkin voi tehdä valintoja omaan ajankäyttöönsä liittyen. Nykyiset työkalut (läppärit, kännykät, mokkulat, pikaviestimet, wikit, blogit jne) mahdollistavat etätyönteon. Nokialla työskennellessäni tein kolme etäpäivää viikossa ja kuukaudessa sain kokonaiset kaksitoista tuntia omaa aikaa, joka muuten olisi kulunut autossa, perhe kiitti :). Pomoani ei kiinnostanut istunko Jyväskylässä vai kotona, hän itse kun oli Tokiossa ja muu organisaatiomme ympäri maailmaa. Wikien kautta pysyin hyvin perillä siitä, mitä mikin tiimi puuhaili ja minulta pyydettiin usein neuvoa chatin kautta, mikä tuntui melkein juttelulta. Koulutuksia pidin esim. Intiaan videoneukkarista - ihanaa ettei tarvinnut matkustaa päiväkausia parin tunnin koulutuksen takia :). Kahvituntiaika oli tietysti vähän yksinäistä, mutta silloin luin sisäisistä blogeista ja mikroblogeista mistä eri puolilla Nokiaa puhuttiin - ja loin arvokkaita verkostoja Jyväskylän ulkopuolelle ihmisiin, joihin en töideni kautta olisi törmännyt, mutta joihin tänä päivänäkin pidän aktiivisesti yhteyttä.

Yrittäjän työn väitetään olevan yksinäistä, mutta Facebookin ja Twitterin kautta saan paitsi viihdykettä pakollisiin taukoihin myös uutisia, ideoita ja apua, enkä todellakaan tunne olevani yksin. Ja mikä parasta, iso osa näistä ihmisistä jakaa intohimoni sosiaaliseen mediaan :).

Joten mietipä uuden vuoden kunniaksi omaa työtäsi ja sitä mitä elämältäsi haluat... Itse vannon leppoistamisen nimeen :).