Kynä sauhuten uuteen kauteen

 16.11.25 kirjoittamani bloggaus pohjautuu:

• kolumniin, joka on kirjoitettu 1.8.2024 Suur-Jyväskylän Lehteä varten 
• Instagramissa jakamiini kuviin roskapäiväkirjastani (junk journal) 

Kynä sauhuten uuteen kauteen 

“20.1.2007 Saunan lämmittäminen on likeistä sukua rukoilulle, saunaa lämmittäessä on hyvä tehdä suuria päätöksiä.” 

Näin kynäili Tommy Tabermann, joka kirjoitti Yllytyshullun päiväkirjaa ollessaan eduskuntavaaliehdokas. 

Koristelen kalenterin kannet

kollaasimaisesti

Syyslukukauden alkaessa haastan sinutkin kirjoittamaan: 

ei tarvitse olla runoilija voidakseen pitää päiväkirjaa! 

Kirjoitin nuorena päiväkirjaa kymmenisen vuotta. Pitkiin kirjoitusputkiin en ole sen koommin päässyt, vaikka 

• olen kokeillut leikekirjaa ja bujoilua, 
• tehnyt työhöni liittyviä merkintöjä vihkoihin ja paperikalentereihin ja 
• ostanut Lause päivässä -päiväkirjan. 

Siksi olen vilpittömän iloinen siitä, että tammikuun lopussa aloittamani päiväkirjailu on nyt jatkunut tauotta. 

Ehkä sinua kiinnostaa, miten sen tein? 

Kurssilla suositeltuja kirjoitusoppaita

Paluumatkani käsinkirjoittamiseen alkoi luovan kirjoittamisen kursseilla, joilla kirjoitin tarkoituksella käsin. Se on aivotutkijoiden mukaan hyvä tapa, joka auttaa ajattelemaan, muistamaan ja yleistämään opittuja asioita. 

“Motorinen tuntu kynän käytöstä tuottaa ihmisaivoissa syvemmän oppimiskokemuksen” 

tiivistivät Robert Wiley & Brenda Rapp. 

Stressiin erikoistunut psykologi Birgitte Sølvstein taas kertoi, että 

käsin kirjoittaminen voi lisätä henkistä energiaa. 

Aikaa kirjoittamiselle sain ottamalla käyttöön algoritmivapaat somevirrat, mikä vähensi somen koukuttavuutta. Kirjoitan talteen itselleni merkityksellisiä asioita, mutta tärkeää on myös toimia roolimallina – riemukseni en ole ainoa perheessä, joka kirjoittaa päiväkirjaa! 

Nyt minun ei tarvitse ihmetellä, mihin se kesä taas hujahti, vaan voin palata siihen vihkojani selaamalla. Instagramin päiväkirjavaikuttajilta(!) opin, että

kirjani eivät ole tavallisia päiväkirjoja vaan omnijournaleja. 

Ne yhdistävät esimerkiksi 

• bujon, 
• taidepäiväkirjan, 
• muistiinpanot, 
• ajatusvirran ja 
• tarrakokoelmat. 

Päiväkirjojeni välistä löytyy muun muassa 

• esitteitä, 
• postikortteja, 
• käsityöohjeita, 
• sudokuja, 
• väritystehtäviä, 
• pakkauslistoja, 
• luentomuistiinpanoja, 
• elokuva-arvosteluja, 
• kollaaseja ja 
• lasten piirustuksia. 

Mitä enemmän asioita kirjoihini tungen, sitä pidempiä aikoja vietän niiden parissa. 

Uusi ulottuvuus avautui miniprintterin myötä (jonka ostin paikallisesta elektroniikkaliikkeestä, en Temusta!). Valokuvatarroissani näkyy esimerkiksi ihmisiä, joita olen kohdannut näyttelyissä, konserteissa ja Neulefestareilla. 

Tee siis Tommyt ja valitse ajankohta, jonka talletat: 

• ensimmäiset kuukaudet uudessa koulussa, työssä tai harrastuksessa, 
• tunnelmat matkalta, raksalta tai vauvavuodesta. 

Hauskoja kirjoitushetkiä!

Haaveista totta: faktat joukolla kuntoon!

16.11.25 kirjoittamani bloggaus pohjautuu kolumniin, joka on kirjoitettu 22.4.2024 Suur-Jyväskylän Lehteä varten.

Haaveista totta: faktat joukolla kuntoon! 

Jos haaveistaan jaksaa puhua, voi olla, että ne toteutuvat. Olen vuosikausia unelmoinut siitä, että Wikipediaan saataisiin enemmän asiantuntijoita sisällöntuottajiksi. Vaikka Wikipediaa voi kuka tahansa muokata, aktiiviset sisällöntuottajat ovat harvassa. Esimerkiksi tutkijoilta ei yleensä liikene aikaa Wikipediaan, vaikka he tunnistaisivatkin siellä olevat sisällölliset puutteet. Mutta voisiko asialle tehdä jotain, ottaa Wikipedian vaikka osaksi tutkimustenjulkaisuprosessia tai voisiko opiskelijoilla teettää päivityksiä osana opintoja? Entäs kirjastonhoitajat, ehtisivätkö he lisätä Wikipediaan tietoja esimerkiksi kirjastojensa vieraista? 

Viime vuonna ryhmä tutkijoita haaveili työstä Wikipedian parissa ja joulukuussa heitä onnisti, kun Marginaalimerkintöjä-hanke sai Koneen Säätiöltä kahden vuoden rahoituksen. Hankkeen varsinaiset jäsenet ovat kaikki taiteen tutkijoita: Tiina Käpylä kirjoittaa musiikista, Riikka Niemelä muun muassa nykytaiteesta ja Aura Sevón suomalaisesta ja ranskalaisesta kirjallisuudesta. Minua he osasivat pyytää hankkeen osa-aikaiseksi Wikipedia-asiantuntijaksi törmättyään somessa postauksiini, joissa käsittelin naisten asemaa Wikipediassa. Pääsen esimerkiksi järjestämään Wikipedia-työpajoja kirjastolaisille, opiskelijoille, tutkijoille ja taiteilijoille. 

Hiljattain minulle konkretisoitui jälleen, miksi Wikipediaan tarvitaan asiantuntijoita. Vaikka hankkeemme keskittyy taiteilijanaisiin, eräs wikipedisti pyysi apuamme sukupuolentutkimuksen termeissä. Se ei kuulu ydinosaamiseeni, mutta Sukupuolentutkimuksen seuran ja hankkeemme tutkijoiden avulla osasin korjata virheen. 

Naistutkimus-termi on korvattu suomalaisissa yliopistoissa noin 15 vuotta sitten sukupuolentutkimuksella. 

Wikipediasta aiheesta kuitenkin kerrottiin Sukupuolentutkimus- ja Sukupuolitutkimus-artikkeleissa. Virheellinen sukupuolitutkimus-termi oli päätynyt kymmeniin artikkeleihin, muun muassa artikkelien ja aiheen tutkijoiden luokitteluihin. 

Voin vain kuvitella, miten paljon harmia ja hämmennystä asia on aiheuttanut. Kuvittelepa omalle kohdallesi! Minä olen opiskellut tilastotiedettä, en mitään tilastojentiedettä, hyvänen aika! 

Virheet Wikipediassa leviävät helposti 

• koululaisten tehtäviin, 
• mediaan, 
• someen, 
• Googlen etusivulle ja 
• nykyään myös tekoälyn vastauksiin. 

Voisitko tarkistaa, mitä sinulle tutuista aiheista kerrotaan Wikipediassa? 

Mutta vielä tärkeämpää: 

voisitko kertoa julkisesti haaveistasi – kenties sinäkin löydät ihmisiä, joiden kanssa toteuttaa ne? 

Burnout, boreout ja vaikuttamisen kehä - oivalluksia Suoritusyhteiskunta-kirjan ääressä

Kuva: Marcus Cyron, CC BY-SA 3.0, Wikimedia Commons

Tälle blogikirjoitukselle oli vaikea keksiä nasevaa otsikkoa, mutta onneksi tekoäly auttoi ideoinnissa. Kerron sinulle siis osan työelämään liittyvistä ajatuksista, joita tällä viikolla lukemani kirja herätti.
 

Kyseessä on Juha T. Hakalan mainio kirja Suoritusyhteiskunta - oireita ja selviytymiskeinoja (2023). Se kertoo nimensä mukaisesti nyky-yhteiskuntaamme liittyvistä työ- ja opiskeluelämän ilmiöistä antaen tunnistettaville tilanteille nimiä ja myös keinoja selvitä niistä.

Esimerkiksi "purnutin" (burn out) sukulaiskäsite on boreout, joka aiheutuu siitä, ettei töissä ole tarpeeksi tekemistä tai että kokee, ettei omalla työllään ole merkitystä. Töiden vähyyttä voi joutua peittelemään, sillä kun elämme taas yt-neuvotteluiden aikaa, kukapa sitä menisikään pomolleen kertomaan, että itse asiassa minulla ei ole juuri mitään tekemistä, eli olen helposti korvattavissa.

Valitettavasti olen itsekin tuollaisessa boreout-tilanteessa ollut, eikä se ollut hauskaa. Töihin piti mennä, vaikkei siellä oikein mitään tekemistä ollutkaan. Yrittäjänä tuollaista tilannetta ei tietenkään pääse syntymään, muotoileehan yrittäjä itse oman työnsä. Siihen ratkaisuun oli päätynyt myös Hakala, kun hän juuri ennen koronaa jätti professorin viran ja alkoi yrittäjäksi. Nyt hän saa sitten kirjoittaa niin paljon kuin haluaa, ja siitä me lukijat voimme olla tyytyväisiä. 

Kirjassa hän käsitteli myös monelle tuttua vaikuttamisen kehää.

Esimerkiksi Ilona Rauhala havainnollisti sen vuonna 2020 näin:

 

On kuluttavaa ja samalla turhaa kantaa koko maailman murheita, ne pitää "puhaltaa pois" ja keskittyä asioihin, joihin voi itse vaikuttaa. 

Minä koen työni hyvin merkitykselliseksi, koska saan vaikuttaa siihen, mitä asiakkaani koulutuksissani oivaltavat ja miten he sen jälkeen viestivät. Viime viikolla kuulin koulutuksessa, että siemen, jonka olin istuttanut koulutettavien mieleen noin 12 vuotta sitten kasvaa ja kukoistaa edelleen ja sitä pidetään edelleen tuoreena ideana. Huimaa!

Tiedän myös tekeväni merkityksellistä ja vaikuttavaa työtä kirjoittaessani asiakkaistani Wikipediaan. 

Mutta takaisin vaikuttamisen kehään. Maailmassa on paljon epäkohtia ja yksilön on esimerkiksi hyvin hankalaa muuttaa yhteiskuntaa tasavertaisemmaksi. Sen sijaan tunnetusti sukupuolivinoumasta kärsivään Wikipediaan voi vaikuttaa nopeasti ja konkreettisesti ja tuoda sisältöä naisista ihan yksinkin.

Suomenkielisessä Wikipediassa järjestetään huhtikuussa taas perinteinen Punaisten linkkien naiset -kilpailu. Mukaan voi ilmoittautua vaikka heti! 

Mielestäni hommasta tulee kuitenkin mukavampaa, jos sisältöjä tekee yhdessä. Jos siis haluat kantaa kortesi kekoon, kutsu kokoon wikitalkoot omalle paikkakunnallesi. Olisiko se sopivaa puuhaa (työ)kavereillesi tai harrastusporukallesi? Koska kuka tahansa voi muokata Wikipediaa, ei kokoonkutsujalla tarvitse olla itsellään kokemusta Wikipediasta, kiinnostus aiheeseen riittää. 

Talkoiden aluksi voi vaikka lukea ohjeita ja siirtyä sitten itse asiaan. Tai voit hyödyntää tekemiäni dioja tai ostaa niihin liittyvän tallenteen - tukeakseni Punaisten linkkien naiset -kisaa pistin sen tarjoukseen huhtikuun loppuun asti. 

Jos talkoot kuulostavat voimavaroihisi verrattuna liian isolta panokselta, vaikuta pienemmin. Ehdota kommentteihin taiteilijanaista, josta pitäisi kertoa enemmän Wikipediassa. Otan ehdotukset talteen ja vien ne #marginaalimerkintöjä-hankkeemme ylläpitämälle toivomuslistalle. :)

Livekohtaamisista virtuaalivisiitteihin

 16.11.25 kirjoittamani bloggaus pohjautuu kahteen osaan:

• kolumni, joka on kirjoitettu 2.2.2024 Suur-Jyväskylän Lehteä varten ja
• muutama ajatus, jonka Minna Huotilaisen Aivosi tarvitsevat tauon -kirja herätti

Livekohtaamisista virtuaalivisiitteihin 

Viime viikolla osallistuin neljään webinaariin. Viides jäi väliin, mutta hei, onneksi on tallenteet! 

1. Pääsin kärpäseksi Ilse Skogin olkapäälle, kun hän emännöi vierailua Haaga-Helian av-tiloissa, 
2. kuulin Lyytin uutisia tapahtumarintamalta ja 
3. opiskelin tekoälyä Immo Salon ja 
4. Antti Karppisen johdolla. 

Lisäksi kohtasin Zoomissa uudet työkaverini, jotka asuvat kaikki eri paikkakunnilla. 

Tällaista on työelämä helmikuussa 2024, kun etäily on arkipäivää. 

Tapahtumantuottajana tilanne tietysti mietityttää. 

Tammikuussa järjestin jo 13. kertaa yhteisömanagereille suunnatun CMAD-tapahtuman. Tapahtuma on striimattu lähes alusta asti, mutta koronan myötä etäilystä tuli maan tapa, eikä livetapahtuma vedä entiseen tapaan. Samanlaista viestiä olen kuullut niin muiltakin: webinaareihin saadaan isommat yleisöt. Laatu korvaa kuitenkin määrän ja liveyleisö oli etäyleisöä tyytyväisempi. 

Samaa kertoi Lyyti, jonka tarjoamaa työkalua käytetään tapahtumien ilmoittautumisessa: 

livetapahtumista saadaan parempaa palautetta. 

Viime vuonna järjestettiin yli 81 000 Lyyti-tapahtumaa. Niistä livetapahtumia oli 70 prosenttia ja online-tapahtumia 25 prosenttia. CMADin kaltaisia hybriditapahtumia, joihin saattoi osallistua sekä livenä että etänä, oli 5 prosenttia. 

Lyytin mukaan osallistujista 

• on tullut tarjonnan kasvaessa entistä vaativampia, 
• he haluavat oppia uusia asioita, 
• mutta myös viihtyä. 

Oman haasteensa tuo se, että entistä useampi osallistuu tapahtumiin pieniltä ruuduilta, kännykällä.

Parhaiten menestyivät tapahtumat, joissa kohderyhmä ja heille tarjottu sisältö oli mietitty tarkkaan. 

Aalto-yliopiston professori Niina Nurmi tutki viime vuonna etäkokousten uuvuttavuutta. 

Tutkimuksen mukaan etäkokouksissa alkaa väsyttää jo kymmenen minuutin kuluttua ja puolen tunnin jälkeen väsyminen kasvaa radikaalisti. 

Siksi Lyyti suositteli pitämään webinaarit lyhyinä. 

CMAD-tapahtumassa olen ratkaissut asian niin, että esitykset kestävät vain viisitoista minuuttia. Niiden väliin olemme viime vuosina lisänneet viiden minuutin “sometustaukoja”. Luettuani Helsingin yliopiston professori Minna Huotilaisen Aivosi tarvitsevat tauon -kirjan (2021) oivalsin, että ne ovat oikeastaan ajattelutaukoja. 

Toinen yleisön toiveesta syntynyt käytäntömme on, että annamme aplodit aina seisaaltaan, ja saamme siten liikettä verenkiertoon. 

Jos haluamme, että yleisö oppii ja viihtyy tapahtumissa, niissä pitää olla vaihtelevuutta, väljyyttä ja rauhaa myös omaan ajatteluun.

-----

Koska mainitsin kolumnissani Huotilaisen kirjan, kävin katsomassa, mitä siitä olin Instagramissa kirjoittanut.

"Yesterday I read #aivositarvitsevattauon by @minnahuoti. She is a famous Finnish #brainresearcher and often gives interviews to media. It's a very practical guide about the importance of keeping breaks in your work and introduced many good ideas too. One of them was a virtual visit to Louvre with your colleagues, or lunch time disco. 

People - and their brains - needs breaks to succeed better but not all organizations are supportive for keeping them. 

As a #soloentrepreneur I'm lucky as I can have naps when needed and knit during the webinars I'm partipating. Crafts is the key to my concentration - or sometimes writing if notes are needed. I asked Dalle's help in visualizing a good place for keeping breaks. Do you have one in your office? What is it like?"

Kuvituskuvia eri tekoälypalvelujen avulla, vol 2

Lähes vuosi sitten testailin blogissani erilaisia kuvia luovia tekoälypalveluita. Nyt on hyvä aika katsoa, miten ne ovat sen jälkeen kehittyneet.

Ja jotta vertailtavuus säilyisi, käytetään taas samaa promptia:

Flatlay. Movie tickets, bus tickets, a Notebook, pencils, pens, needlecraft items, dollhouse miniatures, books, yarn, beads, buttons, Teddy bear, toys, newspaper, bracelet, crayons. Blue, pink, yellow, orange. Audrey Hepburn. Poems

Klikkaamalla kuvia voi tarkastella niitä tarkemmin.

1. Canva

Canvan tekoälyominaisuuksia voi käyttää myös maksuttomalla versiolla, mutta maksullisella versiolla on pääsy useampaan AI-ominaisuuteen. 

Vuosi sitten naureskelin näille kuville: voi miten vaikeaa onkaan piirtää vihko tai kynä! Nämä kuvat on tehty ilmaisella Canvalla:

Uudesta kuvasta näemme, että ne onnistuvat nyt paremmin, mutta aika sotkuisilta kuvat minusta näyttävät. Tarkoitan sillä sitä, että kuvissa on pikselimössöä ja jotkut yksityiskohdat ovat kummallisia. Sanoisin jopa, että aiemmat kuvat olivat selkeytensä ansiosta parempia!

Ei kuitenkaan tuomita Canvan tekoälyä kokonaan tämän testin perusteella, sillä olen löytänyt sillekin oman paikkansa, josta kerron lisää toisella kerralla.

2.  Dall-E

Käytän nykyään itse eniten Dallea, onhan se niin kätevästi saatavilla ChatGPT:n kyljessä. Käytän ChatGPT:n maksullista versiota.

Tältä ilmaisella Dall-E:lla tehdyt kuvat näyttivät vuosi sitten:
Ja tällaisia maksullinen Dall-E minulle tänään tarjosi. Kovan kysynnän vuoksi se säästää resurssejaan ja tarjoaa neljän kuvan sijaan vain kaksi. Mutta Audrey näyttää kuvissa itseltään ja kuvat ovat täynnä pyytämiäni esineitä. Bravo?

3. Stable Diffusion

Viime vuonna käytin maksutonta https://stablediffusionweb.com -sivustoa kuvien luomiseen. 

Näköjään sekin säästää nykyään resurssejaan ja tarjosi minulle vain yhden kuvan. Selvää kehitystä on nähtävissä, ja kuva on aika harmoninen:

4. Craiyon

Craiyon käyttää ilmeisesti jotain Dall-E:n vanhempaa tai karsitumpaa versiota. Se tarjoaa edelleen 9 erilaista kuvaa, mutta en näe kovin suurta eroa vanhojen (ylhäällä) ja uusien kuvien välillä.

 

5. Ideogram

Uutena tuttavuutena nostan listalle Ideogramin, jonka maksutonta versiota käytän aina silloin tällöin.

Kuvat näyttävät hauskoilta, eniten tykkäsin tästä. Suurennettuna kuvasta huomaa, että siinä on omat puutteensa, mutta tuo Audrey-grafiikka on aika kiva.

Testin päätteeksi voi ihmetellä, mikä kuvista olikaan paras. No se riippuu tietysti mausta ja käyttötarkoituksesta, mutta teknisesti oheinen Dall-E-kuva alkaa olla jo aika hyvä ja Audrey näyttää itseltään. Olen vähän yllättynyt, että Dall-E suostui hänet ylipäätään piirtämään, sillä varsin usein se herjaa minulle, ettei se voi piirtää ihmisiä, jotka sattuvat Wikipedian luetuimmat -listalleni nousemaan.

Midjourney tai Stable Diffusionin täysversio tekevät luultavasti tällä promptilla parempaa jälkeä, mutta minun amatööritarpeisiin Dall-E riittää oikein mainiosti: en luo visuaalista sisältöä millekään vieraalle brändille, eikä minun tarvitse tehdä tekoälykuvia esimerkiksi lehtiin tai julisteisiin. 

MUOKS 29.1.24

6. Midjouney bot (Discord)

Julkaistuani yllä olevan tekstin sain Blueskyssä viestin Laamikselta. Hän teki promptillani kuvat myös Midjourneyllä. Kiitos, olipas kiva ylläri! :)

Viimevuotiset kuvat näyttivät jo aika hyvältä:

Uudet kuvat ovat hienompia, eikä esimerkiksi torsottomia nalleja (olisiko hyvä kirjan otsikko? ehkä pitäisi vain puhua nallenpäistä) ei enää näy. Mutta siinä missä viime vuonna kuvissa näkyi Audrey-tyylitelmä, näihin kuviin sitä ei enää huolittu. Laamis testasi erikseen, onko Midjourneylla jotain Hepburnia vastaan. Ei ollut, sillä kun hän pyysi pelkkää Audreyta, hän myös sai sen.

 

Mikä on sinun suosikkityökalusi ja millaisia kuvia sillä teet? Linkit kommenteissa olisivat kiva yllätys :).