EU vaatii yrityksiltä uusia tekoälymerkintöjä

EU:ta syytetään turhasta säätelystä, mutta minusta on kiva, että se pitää ihmisten puolta. Sunnuntaina astui voimaan uusi vaatimus: yritysten tulee nyt merkitä tekoälyn avulla tekemänsä tai muokkaamansa sisällöt. Yksityishenkilöt saavat siis huokaista helpotuksesta, vaatimus ei koske heitä. 

Yritystenkään ei tarvitse tehdä merkintää aina. 

Vaatimus koskee tekoälyn tuottamaa tai muokkaamaa 

1. kuva-, ääni- tai videosisältöä, joka muistuttaa olemassa olevia henkilöitä, esineitä, paikkoja, entiteettejä tai tapahtumia ja näyttäisi henkilöstä virheellisesti aidolta tai totuudenmukaiselta 

2. tekstiä, joka on julkaistu yleisölle tiedottamiseksi yleistä etua koskevista asioista, jotka eivät ole ihmisen suorittaman tarkastelun tai toimituksellisen valvonnan kohteena ja joiden toimituksellinen vastuu ei ole kenelläkään oikeushenkilöllä tai luonnollisella henkilöllä.  

Jotta ei tarvitse miettiä rajanvetoja, voi olla helpointa pyrkiä läpinäkyvyyteen. Esimerkiksi seuraava kuva ei varmaankaan näytä minun tapauksessani aidolta tai totuudenmukaiselta - kukaan ei odota, että minä piirtelisin tällaisia kuvia. Mutta jos kuva olisi jonkun kuvittajan tilillä, tilanne voisi olla toinen. No oli miten oli, päätin kuitenkin kertoa, miten kuva on tehty:

eurooppalaisella Lumo-tekoälyllä, jota olen käyttänyt alkuvuodesta lähtien. Lue siitä lisää. Vielä alkuvuonna Lumo ei tehnyt kuvia.

Tekoälyä voi käyttää monella tavalla tekstintuotannossa ideoinnista rakenteen tai sanaston kommentointiin tai koko tekstin tuottamiseen. Mihin vedetään raja, milloin käytöstä pitää ilmoittaa?

Tämä auttaa:

 "Tiedonantovelvollisuutta ei sovelleta, jos tekoälyllä tuotettu teksti on läpikäynyt ihmisen suorittaman uudelleentarkastelun tai toimituksellisen valvonnan ja jos luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä on toimituksellinen vastuu sisällön julkaisemisesta."

Eli jos vaikka julkaisee jonkun tekstin omalla nimellään, niin silloin on myös vastuussa kirjoittamastaan. Ja siksi pitää tietysti tarkistaa se, mitä on kirjoittanut. 

Tekoälyn käyttöä sivutaan myös Tuomas Mattilan Haamukirjoittajat (2025) -kirjassa. Siinä kerrotaan vancouverilaisesta asianajajasta, joka käytti tekoälyä lapsen huoltajuutta koskevassa oikeusjutussa. Vastapuoli joutui tekemään paljon selvityksiä todistaakseen, että hänen mainitsemansa ennakkotapaukset olivat hallusinoituja. Asianajaja ei saanut tästä tuomiota, mutta kielteinen julkisuus on tuskin auttanut hänen uraansa. 

Kirjassa kerrotaan tunnetuista tapauksista kuten Alexander Dumas, Mozart ja Milli Vanilli -duo. 

Hyvin jännä haamuammatti on naisella, joka pyörittää Tinderiä asiakkaidensa puolesta: hän tekee asiakkailleen profiilit, valikoi hyvät matchit, aloittaa keskustelut ja niin edelleen. Asiakas astuu mukaan vasta, kun on tapaamisen aika. Hän puolusteli toimintaansa sillä, että ihmisten välinen kemia paljastuu vasta tapaamisessa. Nykyäänhän deittisovelluksissa saattaa törmätä myös tekoälyn tuottamiin sisältöihin.

Hieman kyseenalaisempi moraalikäsitys oli sillä haamulla, joka kertoi kirjoittaneensa tekstejä netin rakkaushuijareille. :(

Kirjassa käydään läpi myös tieteen ja opintosuoritusten haamutekijöitä. Aika hurjia juttuja. Ehkä minäkin olen wikipedistinä haamu: ihmiset lainaavat mun kirjoittamia lauseita kreditoiden niistä kasvotonta alustaa. No niinhän minä tietysti itsekin teen.

Lue lisää EU-muutoksesta: tekoälymerkinnöistä .