Wednesday, December 9, 2015

Äänestysten järjestäminen Twitterissä

Twitter on vastikään esitellyt uuden ominaisuuden: mahdollisuuden järjestää äänestyksiä. Aluksi äänestyksiin sai vain kaksi vaihtoehtoa, mutta nyt vaihtoehtoja mahtuu jo neljä. Äänestysaikaa on peräti 24 tuntia, mutta äänestäjien määrää karsii se, että kaikki appsit eivät mahdollista vastaamista. Kyselyn ajankohta kannattaa harkita tarkkaan, jos siihen haluaa paljon vastauksia. Twitterin lisäksi sitä voi toki mainostaa muuallakin.

Kyselyn tekijä tai siihen vastaavat eivät muuten näe, ketkä kyselyyn ovat vastanneet, mikä antaa mielenkiintoisen mahdollisuuden kysyä asioita, joihin ihmiset eivät omalla nimellään vastaisi.

Olen kokeillut ominaisuutta #twittergallup-häsällä.

Aluksi kysyin kummassa twiittaajat vierailevat useammin, LinkedIn:ssä vaiko Instagramissa. Instagram voitti prosentein 59-41.

Sitten kysyin samaa asiaa Google+:n (39%) ja Snapchatin (61%) suhteen:


Kun kysyin ovatko seuraajani yhteisömanagereita tai työntekijälähettiläitä, sain vain kaksi(!) vastausta:

...kun taas 14 ihmistä kertoi, piirtelevätkö he papereiden kulmiin palavereissa:
Vertailtuani blogissani Tilastokeskuksen tutkimuksia YouTuben ja Wikipedian käytöstä, kysyin seuraajiltani, kummassa he vierailevat useammin:
Seuraavasta kyselystä unohdin häsän, mutta kysyin, mitä ihmiset tekevät tavattuaan mielenkiintoisen ihmisen:
Ja tällä viikolla kysyin, paljonko ihmiset käyttävät työaikaansa somessa:
A photo posted by Piilotettu aarre (@piilotettuaarre) on


Yli kaksi tuntia sometusta työaikana tuntuu tietysti taviksesta aika paljolta, mutta uskon, että vastaajien joukossa on some-kanavien päivittäjiä sekä työntekijälähettiläitä, joiden työtehtäviin some oleellisesti kuuluu.

Oletko sinä jo hyödyntänyt Twitter-kyselyitä?


Wednesday, December 2, 2015

Kuinka paljon suomalaiset kuluttavat Wikipediaa vs YouTubea?

Wikipedistinä minua kiinnostaa, kuka Wikipediaa oikein lukee. Tilastokeskus kysyi asiaa tutkiessaan suomalaisten netin käyttöä. Viime viikolla julkaistun tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat "viimeisen 3kk:n aikana" lukeneet Wikipediaa (tai vastaavia wikitietosanakirjoja): 

iän mukaan
91% 16-24v
90% 25-34v
86% 35-44v
75% 45-54v
58% 55-64v
31% 65-74v
14% 75-89v
72% 16-74v
66 % 16-89v

työssäolon mukaan
93% opiskelijoista
80% työssäoliojoista
29% eläkeläisistä

koulutuksen mukaan
46% perusaste
66% keskiaste
82% korkeaste

asuinpaikan mukaan:
76% pk-seutu
70% suuret kaupungit
65% kaupungit
59% maaseutu

sukupuolen mukaan:
68% miehet
64% naiset

Tilastokeskus kysyi myös YouTube/Vimeo-videoiden katselusta. Vertailin sitä, mitkä ryhmät katsovat enemmän videoita, mitkä taas lukevat Wikipediaa.


A photo posted by Piilotettu aarre (@piilotettuaarre) on


Videoita suosivat:
  • 16-24-vuotiaat 
  • opiskelijat
  • perusaste

Wikejä taas suosivat:
  • 45-89-vuotiaat
  • työläiset ja eläkeläiset
  • keskiaste ja korkeaste
  • naiset 
Muilla eroa ei joko ollut, tai ne olivat hyvin pienet (1-2 prosenttiyksikköä). Videoita ovat "viimeisen 3 kk:n aikana" katseltu seuraavasti:


iän mukaan
98% 16-24v
92% 25-34v
87% 35-44v
67% 45-54v
47% 55-64v
20% 65-74v
5% 75-89v
62% 16-74v
68 % 16-89v

työssäolon mukaan
97% opiskelijoista
76% työssäoliojoista
19% eläkeläisistä

koulutuksen mukaan
49% perusaste
64% keskiaste
70% korkeaste

asuinpaikan mukaan:
72% pk-seutu
65% suuret kaupungit
61% kaupungit
54% maaseutu

sukupuolen mukaan:
68% miehet
56% naiset

Tuesday, December 1, 2015

Kannattaako nuorison perässä juosta uusiin palveluihin, case Instagram

Viime aikoina somekonsulttien puheissa ja tiedotusvälineissä on noussut esiin niin monta uutta somepalvelua, että hitaimpia jo hirvittää. Ja mietityttää - pitäisikö meidänkin mennä Snapchattiin, Periscopeen, Tsuhun ja mitäs niitä olikaan, onko ne nyt niitä maailman parhaita palveluita, jotka ratkaisevat kaikki ongelmamme?

Siksi vähän jäitä hattuun. Jos olet jo onnistunut kasaamaan mukavan määrän kuulijoita palveluun x, älä nyt herran jestas unohda kommunikoida heidän kanssaan säntäillessäsi uusien palveluiden perässä.
Mieti, millaisia kohderyhmäsi ihmiset ovat ja missä he haluavat teihin törmätä. Se, että nuoret käyttävät kavereidensa kanssa Snapchattia ei kai tarkoita, että he haluavat kommunikoida siellä myös opettajien, työnantajien tai yritysten kanssa. Joillekin taas Facebook on se yksityisin paikka, jonne ei haluta edes työkavereita, joiden kanssa voi kommunikoida vaikka LinkedIn:ssä. Ja vaikka Whatsappissa viestitellään perheen kanssa, ei sieltä ehkä asiakaspalvelua ymmärretä etsiä. Tämä jos mikä olisi mielenkiintoista tietää: miten eri-ikäiset eri palveluita oikeasti käyttävät, ei se, ovatko he nyt "sattumalta käyneet jossain somepalvelussa kerran 3 kuukauden aikana" (vrt. Tilastokeskuksen uusi tutkimus).

Tein keväällä kyselyn Instagramin käyttäjistä ja saan siihen vastauksia yhä lähes päivittäin. Alle 20-vuotiaita vastaajia on nyt 348. Heistä 40% kertoi, etteivät he seuraa Instagramissa yhtään organisaatiota ja 47% kertoi, että heidän seuraamiensa tilien joukossa on organisaatioita vain 1-10%. Eli 87% ei seuraa joko yhtään yritystä tai seuraa vain muutamia. Vain 13 prosentilla vastaajista on seurattaviensa tiliensa joukossa yli kymmenesosa organisaatiotilejä ja yleisin syy, mikä on saanut heidät aloittamaan seuraamisen on "huvin vuoksi: sisältö on viihdyttävää".

Tulevissa Instagram-koulutuksissani kerron lisää siitä, miten eri-ikäiset Instagramia käyttävät.

PS.  Roope Salminen innostui Periscopesta, mutta kertoi olevansa "liian vanha" hallitsemaan enää isompaa määrää somepalveluita. Tämä tieto lohduttanee meitä sometätejäkin ;).

Friday, November 27, 2015

Instagramissa ajoituksella on väliä

Olen nyt jonkin aikaa ylläpitänyt kahta Instagram-tiliä ja villiintynyt yritykseni tilistä - sinnehän on jopa helpompi tuottaa sisältöjä kuin yksityistilille. :)

Tällä viikolla törmäsin hauskaan caseen. Eräs seuraamani Instagram-asiantuntija, Jenn Herman, kertoi, että Iconosquare on muuttumassa maksulliseksi - ja että muitakin vaihtoehtoja on. Repostasin kuvan - ja vähän yllätyin. Piilotetulla aarteella on alle 200 seuraajaa, mutta kuvasta on tykännyt jo 110 henkilöä. Jennillä taas on lähes 7000 seuraajaa mutta ko. kuvalla on vain himpun enemmän tykkääjiä: 114.

Me käytimme kuvissamme lähes samoja häsiä, mulla oli niitä vain yksi enemmän. Ratkaisevaa oli ajoitus: minä postasin pari tuntia myöhemmin, ja tavoitin siksi ko. avainsanoilla vähän aikaisemmin ne ihmiset, joita Jenn oli tavoitellut.


Eli kun tuotat sisältöä Instaan, ota huomioon sekä häsät että ajoitus.

PS. Jos haluat tietää ne Iconosquaren kilpailijat, niin...

Tuesday, November 24, 2015

Yritysten sisäiset keskustelualustat, mitä, miksi ja miten

Eilen oli jo kuudes #CMADFI-aiheinen Twitter-chatti. Chateissa on olleellista se, että ne pidetään aina samaan aikaan, jotta osallistujat eivät "eksy" ja voivat merkitä ajan kalenteriinsa. Olen valinnut ajan (kuukauden neljäs ma klo 14.00-15.00) niin, että se sopii useimmiten minulle, mutta eilen olin ongelmissa. Ely-keskus nimittäin kutsui Jari Parantaisen puhumaan paikallisille pk-yrittäjille ja se oli tilaisuus, jota en halunnut missata.

Siksi hoidin chatin tällä kertaa pelkän automatisoinnin varassa, mistä olin etukäteen varoittanutkin Jannea.

Jälkikäteen olikin sitten aika jännittävä nähdä, miten chatti sujui ilman minua. :)

Chatin aiheena olivat yritysten sisäiset keskustelut.

Osallistujat mainitsivat käyttävänsä/käyttäneensä seuraavia välineitä:
  • AAPO
  • Connection
  • Facebook Groups ja Facebook Messenger
  • Flowdock
  • IBM expertise locator
  • internal "Faces"
  • LinkedIn-ryhmät
  • Lync 
  • maili
  • Meetings 
  • Office 365 Groups 
  • puhelinsoitot
  • S4B 
  • Sametime-chat 
  • SharePoint
  • Skillhive
  • Skype ja Skype for business
  • Slack
  • Trello 
  • Twitter DM:t
  • Valo intranet
  • Verse
  • WhatsApp
  • Yammer

Pitkä lista!

Haasteita sisäisten viestintäjärjestelmien käytössä taas aiheuttavat:

Kulttuurimuutos -toisten mielestä muut ovat liian hitaita muuttumaan, toinen ihmettelee, miksi pitäisi muuttua, jos sille ei ole esitetty mitään syytä, hyvinhän tällä sähköpostillakin asiat hoituu. Eli tarvitaan ohjeita, koulutusta, motivointia, jopa pakottamista: viestejä pitää seurata, niihin pitää reagoida. Jos välineen käyttötarkoitus ei ole kirkas, se ei liity oikeiden asioiden ratkomiseen tai viestintä on jätetty puolitiehen, homma ei vaan lennä! Ohjeissa tulee huomioida a) yksilön tarpeet, b) tiimin tarpeet ja c) koko organisaation tarpeet eli tarvitaan yhteiset pelisäännöt siitä, mitä missäkin välineessä puhutaan ja miten tiedot siirtyvät välineestä toiseen, esim. koodareiden backlogiin tai kuittaukseksi asiakkaalle.

Monikanavaisuutta pidettiin haasteena: viestintä, tieto ja tiedostot pirstaloituvat useaan kanavaan, pitäisi olla aktiivinen jokaisessa kanavassa samaan aikaan, mutta käytännössä joku käyttää jotain työkalua, toinen toista, eivätkä ihmiset löydä toisiaan eli pahimmillaan viestintä siiloutuu eri välineisiin, vaikka tavoiteltiin muuta.

Muina haasteina mainittiin tietoturvavaatimusten selvitys, työasemien vanhanaikaisuus ja yhden keskitetyn sijainnin puute.

Mihin keskustelualustoja sitten käytetään?

Kehitystyö: strategiatyö,  suunnittelu, tiedon jalostus, tuotekehitys
Viestintä: myynnin ja markkinoinnin seuranta, projektiviestintä, muistutukset, muistiot viikkopalavereista, kiitokset, kannustukset, tiedon jako, Q&A (eli yleisiä kysymyksiä ja vastauksia), tiedotus, uutisointi
ideointi, ongelmien ratkaisu
Aikataulutus (palaverien aika, agenda)
Off-topic asiat: huumori (huono sellainen), lounaspaikan valinta, yleiset kuulumiset, hyvinvointivinkit, pikkujoulujen biisilista, it-tuki

Mutta: keskustelut ovat vielä turhan vahvasti yksisuuntaista tiedonvälitystä. Tavoitteena on keskustelukulttuuri, joka tukee ja kehittää "normitoimintaa", vuorovaikutus toimii sitä paremmin, mitä tiiviimpi ryhmä ja kirkkaampi agenda.

Jos yrityksellä on jo intranet, tarvitaanko myös keskustelutyökaluja?

Ei tarvita, jos ei haluta hyödyntää koko organisaation tietoa, osaamista ja kokemusta tai kehittää läpinäkyvämpää työkulttuuria.

Eli siis joku sosiaalinen kanava on hyvä olla tukena, jotta tärkeä keskustelu (arjen tiedot ja kysymykset) on poissa meileistä tai kahvipöydistä (muidenkin pitää kuulla niistä). Chatti mahdollistaa pienen kynnyksen tiedonjakamisen, -hakemisen ja oppimisen. Pienet firmat eivät tarvitse "perinteistä" intraa, mutta isoilla tiedon määrä on niin suuri, että pitää olla rakenne, johon julkaista tietoa. Intranet sopii tiedotteille, uutisille, ohjeille ja ns. "painetuille" viesteille, keskustelualusta taas vapaaseen keskusteluun ja ideointiin. Aika harva kuitenkaan enää rakentaa staattisia introja, vaan ne ovat myös yhteistyöalustoja. Jos tiedotteet ovat yrityksen sisäisessä blogissa, kommenteissa käydään keskustelua ja ns. tietotuutti tuntuu tarpeettomalta.

Mitä pitää sitten ottaa huomioon, kun valitsee sisäisille keskusteluille työkalua?

Ihmiset, käyttäjät - ovatko he jo tottuneet johonkin? Voisiko sen käyttöä parantaa? Kulttuurinmuutos on teknologiaa haastavampi seikka.

Yrityksen keskustelualusta kannattaa valita helppokäyttöisyyden ja käyttötarkoituksen mukaan. Työkalua voisi testata ensin pienellä tiimillä, mutta jos keskitettyä ratkaisua ei ole, kohta kaikilla tiimeillä on omat työkalut ja työtavat. Pitää siis sopia, mitä työkalua mihinkin käytetään.
Kannattaa miettiä yrityksen tarpeita, tarvitaanko sisäisen, asiakasviestinnän vai molempien ratkaisua. Voiko alusta tukea koko organisaatiota? Nousevia teemoja introissa: sosiaalisuus, videot, some-kanavat, mobiilius, mutta myös hallittavuus, integroitavuus muihin järjestelmiin, päätelaiteriippumattomuus, avoimuus, koulutuksen saatavuus, ketteryys, keveys, helppokäyttöisyys, käyttäjäystävällisyys, kustannustehokkuus ja yhteisöllistä oppimisen edistäminen ovat tämän päivän avainsanoja,  "silmäkarkkiominaisuudet" ovat out, viestihistorian pitää olla helposti löydettävissä.

Kiitos hyvistä kommenteista, kurkkaa koko chatti tästä: