Lava haltuun - 9 vinkkiä webinaari- ja seminaariesiintyjille

Sain pari viikkoa sitten omasta mielestäni hyvän idean: kirjoitin Instagramiin tekemästäni kuvatekstistä vähän pidemmän versioni blogiini. Joten tässä tullaan taas! Uusin kuvakavalkadini sisältää kuvia etupäässä kahdesta tapahtumasta.

Keski-Suomen liiton järjestämä Tulevaisuusfoorumi oli muodoltaan webinaari, vaikka Jyväskylään olikin pystytetty yhteinen etäkatsomo. Itse seurasin tapahtumaa kuitenkin kotoa, mutta seurana minulla oli tapahtumapaikalla ollut kaveri. Oli niin hauskaa jakaa ajatuksia WhatsAppissa reaaliajassa "vieruskaverin" kanssa, että vastaavia kokemuksia aion metsästää tuleviinkin webinaareihin. ❤️

Toinen tapahtuma oli Mikkelissä toista kertaa järjestetty Savon Siivet -seminaari. Koska se oli viime vuonna niin mukava, menin paikalle nytkin hyvillä mielin, vaikken maksullisissa seminaareissa kovinkaan usein käy. Sen jälkeen kun olen muuttanut Kangasniemelle, olen alkanut käydä Jyväskylän tapahtumien lisäksi myös Mikkelin tapahtumissa. Tämä oli muistaakseni neljäs tapahtuma Mikkelissä, johon osallistuin, ja pikkuhiljaa alan saada sieltä tuttuja. Toivottavasti löydän lisää kivoja tapahtumia Mikkelistä.

Kuulumisten lomassa annan seuraavaksi vinkkejä seminaaripuhujille, ja vähän myös osallistujille ja järjestäjille. Puhuin itsekin tällä viikolla webinaarissa, joten muutaman oivalluksen saat sieltäkin.

Vinkkejä webinaaripuhujille

Case Taiwan

Koulutin keskiviikkona aamuyöllä ryhmää taiwanilaisia opiskelijoita, joiden tehtävä oli kirjoittaa henkilöartikkeleita englanninkieliseen Wikipediaan. Koulutus alkoi kello neljältä yöllä ja pitkin yötä minua vähän jännitti, nukunko kenties koko tapahtuman ohitse. Arvelin, että näytän jo muutenkin niin eksoottiselta ja jätin leikkaamatta. Sainpahan nukkua edes vähän pidempään! Mutta jos olisin ymmärtänyt, miten paljon minua tullaan kuvaamaan, niin ripsivärille olisi tullut käyttöä.

Jälkikäteen huomasin, että olisin voinut sisustaa studiotani vähän suomalaisemmaksi asettelemalla taakseni tyypillisiä suomalaisia tuotteita, esimerkiksi oma ruusumukini olisi kannattanut korvata Muumi-mukilla. Opiskelijat olisivat luultavasti tunnistaneet myös Angry Birds -hahmot.

Luennon jälkeen sparrasin seitsemän ryhmää ja annoin kullekin palautetta heidän teksteistään. Kurssin opettaja kävi ottamassa kuvat minusta ja kaikista ryhmistä, ilmeisesti heidän piti dokumentoida opetussessio tarkasti. 

Lopuksi sain vielä kertoa isolla näytöllä terveiseni koko porukalle. Oloni tuntui sillon jo aika sekavalta, sillä en pitänyt session aikana yhtään taukoa, vaan ryhmät ja mitä erilaisimmat aiheet olivat vaihtuneet kuin ostokset liukuhihnalla. 

Aloin ymmärtää, miksi lääkärit pitävät potilaidensa välissä pienen tauon. 

Loppusanojen jälkeen luokka kokoontui yhteiskuvaan "eteeni". Onneksi olin siinä kohtaa (puoli kuudelta aamulla) vielä sen verran hereillä, että ymmärsin ottaa Wikipedia-viirini kuvaan rekvisiitaksi. :)

Case Tulevaisuusfoorumi

Minusta on kiva jakaa Instagramin ja Facebookin stooreissa tunnelmia tapahtumista. Välillä ikävöin LinkedInin stooreja, tapahtumastoorit sopisivat sinne kuin kaneli riisipuuroon. 

Keski-Suomen Tulevaisuusfoorumin avasi Alexander Stubb, joka oli  matkansa vuoksi videoinut etukäteen 10 minuutin esityksensä. Otin hänestä pari kuvaa ja toisessa niistä hän onnistui näyttämään itseltään.

Ihmiset eivät ole aina kovin edukseen webinaarikuvissa, heillä on silmät kiinni, suu auki ja ilmeet vähän kummallisia.

Stubbin puheesta oli myös helppo poimia kolme pointtia stooriin, vaikkei hän näyttänytkään dioja. Hän kertoi, että maailma on siirtymässä Amerikka-keskeisyydestä kohti uusia valtakeskittymiä, globaali länsi kohtaa globaalin idän ja etelän. Omasta kuplastamme käsin esimerkiksi luulemme, että "kaikki ovat Ukrainan puolella".

Otsikolla Millä edellytyksillä menestymme maailmassa, joka muuttuu yhä kiivaammin puhui professori Markku Wilenius Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta. 45 minuutin puheenvuoro oli mielenkiintoinen, mutta huomasin pian mokanneeni: en tajunnut ottaa Wileniuksesta kuvaa ennenkuin hän jo läväytti diansa esiin.

Wilenius puhui muun muassa viime vuosien kriiseistä ja siitä, miten ne ovat vaikuttaneet esimerkiksi kuluttajuuteen: 

kohtuullistamisesta, laatutietoisuudesta ja vastuullisuudesta on tullut muotia 

ja yrityksiin: 

pakko on paras motivaattori muutoksiin, 

globaalit riippuvuudet aiheuttavat riskejä ja 

yritysten on hyvä valmistautua siihen, että yllätyksiä tulee jatkossakin. 

Itselleni hätkähdyttävä tieto oli, että yritysten keski-ikä on laskenut ja yleensä 10-vuotiaat yritykset joko myydään, fuusioidaan tai hävitetään. Auts! Piilotettu aarrehan täyttää marraskuussa jo 13 vuotta, enkä ole sitä sen kummemmin ajatellut muuttaa. Voiko yritykseni viettää 30-vuotisjuhlia, se jää nähtäväksi! 

Kun vertaan näitä kahta stooria toisiinsa, pidän paljon enemmän Stubb-stoorista. Se on visuaalisempi ja herättää paremmin seuraajien huomion myös tutulla henkilöbrändillä.  

Business Finlandin Sari Arho Havrénin esityksestä en tehnyt stooria, mutta hänestä sentään tajusin ottaa kuvan. Tapahtuman järjestäjä oli lisännyt ohjelmaan puhujien nimet, mikä oli näin jälkikäteen ajateltuna hyvä merkki webinaarin osallistujille: jos aiot ottaa kuvakaappauksen puhujasta, tee se nyt. Ääneen tätä ei kyllä kerrottu.

Arho Havrénin taustakuva toi tuulahduksen Euroopasta ja johdatteli meidät sillä tavalla myös hänen aiheeseensa: Eurooppaa muovaavat muutosvoimat suurvaltakilpailun puristuksessa. 

Vinkit webinaaripuhujille:

1. mieti käytätkö taustakuvaa vai näytätkö oman studiosi ilman filtteriä. Filtterit pyyhkivät joskus osia esiintyjien kasvoista, mutta niiden avulla voi myös kertoa asioista, jotka johdattavat aiheen ääreen. Jos näytät studiosi, mieti, voisiko taustalla olla jotain itseesi tai aiheeseesi liittyvää rekvisiittaa. Vetoat eri tavalla kuulijoiden tunteisiin, kun he huomaavat, että teillä on jotain yhteistä.
2. jos olet rohkea, nosta kissa pöydälle esityksesi alussa. Vaikka näin: "jos aiot somettaa tästä seminaarista, toivon, että otat ruutukaappauksen seuraavan 10 sekunnin aikana. Kun poseeraan teille sen aikaa, vältän kuvat oudoista ilmeistä. Minua vähän nolottaa esittää tällainen toive, mutta teen sen siksi, kuvan avulla tavoitamme ehkä uusia ihmisiä somesta tämän tärkeän aiheen ääreen."
3. korona-aikaan moni oppi, että läppäri kannattaa nostaa normaalia korkeammalle, ettei muiden tarvitse katsella nenäsi sisälle. Oppi pätee yhä.
4. jos tiedät, ettet kykene tai muista itse ottamaan esityksestä muistoa itsellesi, käytä apulaista, joka ottaa kuvan sinusta esiintymässä. Jos webinaari tallennetaan, ruutukaappaus on helppo ottaa jälkikäteen.

Vinkki järjestäjille: jos käyttämässäsi webinaarityökalussa on paikka esiintyjien nimille ja organisaatioille, lisää ne. Otathan myös itse jonkun kuvan esiintyjästä puhumassa ja toimitat sen hänelle. Se on pieni kiitos siitä, että hän tuli puhumaan tapahtumaasi.

Vinkki osallistujille: ota varmuuden vuoksi ruutukaappaukset heti kunkin esityksen aluksi. Etukäteen et voi tietää, onko puhe niin mielenkiintoinen, että haluat kertoa siitä myös someseuraajillesi.

Vinkkejä seminaariesiintyjille

Case Savon Siivet

Kävin siis Savon Siivet -seminaarissa Mikkelissä, jota Saara Liukkonen toistamiseen järjesti. Ja vaikka hän oli saanut paikalle ihan huiput puhujat, ainoa, jonka kanssa halusin ottaa selfien oli Saara itse. Tapahtumatuottajana fanitan työtä, jonka hän seminaarin eteen teki. On ihan huippua, että meillä on Etelä-Savossa näin laadukas tapahtuma. Kannattaa olla kuulolla, sillä tämä tapahtuma järjestetään myös ensi vuonna, 25. huhtikuuta. 💥 

Tapahtuma järjestettiin Viinkinkiravintolassa Ikioma Areenalla. Huoneen perällä oli lava, ja lavalla kaksi mikkiä. Tilaisuuden alussa juontaja Kimmo Vehviläinen kertoi muistojaan Mikkelistä ja sai meidät nauramaan vapauttaen tunnelmaa. Hän huomioi myös päivän nuorimman osallistujan paikallaolon, mikä piristi pienen pojan pitkää seminaaripäivää.

Ensimmäisenä esiintyi Olli Jokinen, Mikkelin Jukurien valmentaja. Esitys hoidettiin haastatteluna, Vehviläinen istui vasemmalla, Jokinen oikealla baarijakkaralla. Haastattelu käsiteli enimmäkseen jääkiekkoa. Jokinen kertoi esimerkiksi pelottavimmasta tilanteesta, johon oli joutunut pelaajana: hänen luistimensa viilsi toisen pelaajan kaulaa. Läheltä piti -tilanteesta toipuminen ei ollut ihan helppoa kummallekaan osapuolelle. Jokinen kertoi myös pitävänsö pelaajiaan omina työnantajinaan, hän tekee töitä heille, ei päinvastoin. 

Norsepowerin Jufo Peltomaa juonnettiin lavalle Raptorin Jufona ja Oi beibi -biisin luojana. Raptoriin Peltomaa itsekin esityksessään viittasi, kertoessaan hauskalla tavalla urastaan pohtien sitä, mistä hänen oikein tullaan muistamaan. Hänen varsinainen esityksensä keskittyi tekoälyyn ja sen, aiheuttamaan uhkaan ihmiskunnalle. Sitä ei kuulemma tule, sillä siinä vaiheesa kun tekoäly ylittää älykkyydeltään ihmiset, sitä kiinnostaa meidän puuhamme yhtä paljon kuin meitä se, mitä ahmat puuhaavat metsissä. 

View this post on Instagram

A post shared by Johanna Janhonen, consultant (@jjanhone)

Sahanlahti Resortin Jaana Kuivalainen kertoi, miten he ovat tehneet paikastaan suositun lomakohteen. Matkailukeskus oli ollut ennen heitä tyhjänä useita vuosia, joten tekemistä riitti ja onneksi myös kyläläiset tarjosivat apuaan. Avusta on tullut pysyvä perinne ja Resortilla järjestetään keväisin pihankunnostustalkoot. Ihanaa! Puhe herätti sen verran mielenkiintoa, että paikka ja sen artesaaniannokset on nähtävä omin silmin. :) Sahanlahdessa järjestetään muuten tänä kesänä ensimmäistä kertaa rantakekkereitä, joissa vierailee Warner Musicin artisteja. Onnea uudelle tapahtumasarjalle! :)

Rejlersin Timo Holmberg kertoi mm. siitä, miten Rejlers tuli Suomeen ja Mikkeliin ja siitä, miten hän päätyi vaimonsa mukana hevosbisnekseen. Holmbergiä huolestutti hieman se, että nuoret jättävät Mikkelin, mutta Vehviläinen lohdutti: paikkahan on nykyään paljon virkeämpi kuin hänen opiskellessaan siellä. Ja Holmberg tekee osuutensa houkutellakseen paikalle ratsastusta harrastavia.

Mikkeliläisestä Mindhivestä oli puhumassa Ville Venäläinen. Hän kertoi esimerkiksi yhtiön tekemästä tutkimuksesta, jonka mukaan Etelä-Savolla on imua, mutta "metropolikaupunkien" (Mikkeli ja Savonlinna) sijaan ihmisiä kiinnostaa ehta maaseutu. Mene ja tiedä, mutta olen itse asunut maalla, Lievestuoreella ja Kangasniemellä, viimeiset parikymmentä vuotta ja viihtynyt hyvin. Hieman huvittaa, kun ihmiset muistelevat, että "sinähän tulet sieltä kauempaa" - ei nämä minun matkat oikeasti kovin pitkiä ole, jos miettii oikeita metropoleja. Lievestuoreeltakin ajaa Jyväskylään 20 minuutissa.

Kangasniemeläinen oli seuraavakin puhuja, Janne Neuvonen, joka tosin oli muuttanut Mikkelin kautta Savonlinnaan. Neuvosta pidetään Norppaliven isänä, sittemmin hän on luonut uraa kuvia ja videoita keräävän BCasterin parissa. Neuvosen tarinaa oli herkullista seurata, sillä hän oli napannut ihanalla tavalla eteensä tuleviin tilaisuuksiin (hänen vaimonsa saattaa olla eri mieltä, kun lomasuunnitelmat vaihtuvat lennossa). Näin hän on rakentanut esimerkiksi Jenkkeihin arvokkaat verkostot, tyhjästä.

Mahdollisuuksiin haluan minäkin heittäytyä. Tällä viikolla olen viettänyt aikaani sekä taiwanilaisten opiskelijoiden että brittiläisten Wikipedia-kouluttajien kanssa. Verkostot ovat kaikille auki, kunhan pitää silmät auki! 

Päivän huipensi Saku Tuomisen oivalluksiin hänen yli 30-vuotisen yrittäjyytensä ajalta. Esityksestä jäi mieleen erityisesti lause: 

Luota peliin.

Se on ammennettu huippujääkiekkovalmentajien haastatteluista, jotka kertovat, ettei peliä lähdetä muuttamaan, vaikka oltaisiinkin tappiolla. Kun keskittyy omaan peliin, niin jossain vaiheessa se alkaa taas kantaa. 

 Samaistuin lauseeseen kovasti, sillä olen pelillistänyt oman myyntini ja tiedän miten pisteitä kerätään. Mutta vaikka kuinka laukoisi tasaista tahtia, aina ei tule maaleja. Voi tulla itsestä riippumattomia aikalisiä tai vastapuoli maaleineen katoaa sakeaan sumuun. Sen ei saa antaa lannistaa, vaan kannattaa luottaa peliin: väistämättä onni joskus kääntyy.

Kiitos kaikista mielenkiintoisista esityksistä!

Ja sitten muutama huomio lavan haltuunotosta. Puhujat seurasivat Olli Jokisen esimerkkiä ja asemoivat itsensä oikean mikrofonin ääreen tai viereen, yleisöstä katsoen "nurkkaan". Poikkeuksen teki Jufo Peltomaa, joka otti mikrofonin käteensä ja liikkui diojensa edessä ja Saku Tuominen, joka huomasi heti, että hänen kannattaa seistä mieluummin vasemman mikin vieressä, keskellä yleisön näkökenttää. 

Vinkit seminaaripuhujille:

1. Ota etukäteen selvää, millainen tykki/skriini tapahtumapaikalla on, niin voit tehdä puitteisiin sopivan esityksen. Kun CMAD oli Tiedekulmassa, meille teroitettiin monta kertaa, että esitykset kannattaa tehdä mustalle pohjalle, jotta ne erottuisivat paremmin seinästä. Savon Siivissä Jaana Kuivalaisen maisemakuva toimi oikein hyvin koko seinän kokoisena, se avasi eteemme Sahanlahti Resortin terassin. Viikinkiravintolassa asetelma oli oikeastaan aika haasteellinen, sillä puhujat joutuivat valitsemaan seisovatko valokeilassa diojensa edessä peittäen samalla yleisöltä osan sisällöstä vai tyytyvätkö pimeään nurkkapaikkaan.
2. Jos ramppaat yleensä pitkin lavaa, ole tietoisesti välillä myös paikallasi.
3. Jos et ole tilaisuuden ensimmäinen puhuja, seuraa edellisiä puhujia ja heidän liikkeitään. Missä kohtaa lavaa valaistus on parhaimmillaan, entä kuuluvuus? Kun otat kuvia muista esiintyjistä, huomaat mahdolliset ongelmakohdat. Huomioi myös auringon valo tai sen puute - parhaat paikat voivat vaihtua päivän edetessä.
4. Myös tapahtumassa voi olla rohkea ja puhuja voi pyytää kuulijoita ottamaan kuvan jollain tietyllä hetkellä, vaikka lempidian edessä. Kun poseeraat pienen hetken, sinusta tulee ehkä parempia kuvia someen. Saatat olla myös tilaisuuden ainoa puhuja, josta yleisö ottaa julkaisukelpoisen kuvan. Tärähtäneitä tai silmät kiinni -kuvia harva kehtaa julkaista, ja hyvä niin!
5. Jokinen oli pukeutunut Jukurien keltaiseen ja Kuivalaisella oli ihanat paljettitossut, joten annan vielä pukeutumisvinkkejä. Pukeudu tyylillesi uskollisesti, tärkeintä on, että tunnet olosi kotoisaksi. Kun puhuin itse viime kuussa Jenni Janakan järjestämässä Muijii Wikipedia -tapahtumassa Ina Mikkolan tiloissa, koin pieniä ennakkopaineita niin näyttävien naisten seurassa olosta. Nappasin mukaani korkokengät, mutta paikan päällä totesin, että jalassani olevat lenkkarit ovatkin ihan ok, etenkin, kun kannoimme aluksi huonekaluja paikoilleen. Jälkikäteen olin tyytyväinen kenkävalintaani myös siksi, että rooliini kuului säntäily koneelta toiselle. Helsingissä kokeilin myös Elina Koivumäeltä ja Anni Arvajalta oppimaani niksiä: jos haluat tehdä pukeutumisellasi vaikutuksen, pukeudu tapahtuman brändiväreihin. 

Vinkki järjestäjille: jos mahdollista, toimita lavan viereen kone, josta esiintyjä näkee omat diansa, mielellään myös muistiinpanonsa. Ei ole kiva, että esiintyjä joutuu kääntämään yleisölleen selkänsä tarkistaessaan jotain dioistaan. 

Vinkki osallistujille: jos haluat kuvata tapahtuman esiintyjiä, valitse paikkasi salin edestä tai tule erikseen salin etuosaan ottamaan kuvaa. Liikkuminen on sallittua, vaikka suomalaiset sitä usein välttelevätkin, kuka nyt haluaisi ylimääräistä huomiota...

Lopuksi vielä muutama sananen kuvakoosteen muista kuvista.

📖 Minulla on lukuvuorossa Mika Tolvasen tubettajista kertova Luokkakuva. Nautin siitä, että hän osaa tehdä insider-kysymyksiä tubettajille, oikeilla kysymyksillä ihmisistä saa aina enemmän irti. Senkin
huomasin keskiviikon yökoulutuksessa: osa 7 ryhmästä osasi kysyä minulta tarkkoja kysymyksiä, osa tyytyi kommentteihini.

🍿Olen nähnyt niin paljon lastenelokuvia, että alan nykyään jännittää jo etukäteen, pysyykö mielenkiintoni yllä elokuvan loppuun asti. Muumiot - seikkailu ajan halki oli kuitenkin ihan positiivinen yllätys. Se oli jo lähtökohdiltaan erikoinen: ikuinen elämä voi pidemmän päälle käydä tylsäksi. Myös elokuvaporukan espanjalaisuus toi oman vivahteensa, vaikka elokuva sijoittuikin Egyptiin ja Englantiin. Itse tykkäsin erityisesti vierailusta Harrod's-tavaratalossa. Olen käynyt siellä vain kerran ja kokemus oli huimaava - voiko tavaratalo olla kuin museo? Entä voiko myös suomalainen kauppa olla kuin museo? No jos et ole vielä käynyt Jalavan kaupassa Taivalkoskella, tee itsellesi palvelus ja käy ihmettelemässä. Historiaa ovat senkin seinien sisällä. :)

Tämä oli siis toinen kerta, kun julkaisin tällaisen kuvista inspiraationsa saaneen blogipostauksen. Jaksoitko lukea loppuun asti? Kerro kommenteissa tai somessa, niin motivoit minua tekemään tällaisia jatkossakin. 

Bloggauksen aloitin muuten eilen Yvonne Berlinin Kirjoituskarnevaalien kirjoittajatreffeillä. Porukalla kirjoittamisessa on oma viehätyksensä! Yvonne lupasi, että näitä kirjoitustreffejä voi olla luvassa syksylläkin. 

Lähetän vielä erityisterkut Mannisen Raijalle, jolta sain idean siitä, että esiintyjä voisi ihan oikeasti kertoa, että nyt olisi sopiva aika ottaa kuvia. Jos ujostelet vinkin hyödyntämistä, pistä syy minun niskoilleni: "halusin testata Piilotettu aarre -blogin vinkkiä."

Onnea esityksiin ja onnistuneita tapahtumia - otetaan niistä yhdessä enemmän irti!

View this post on Instagram

A post shared by Piilotettu aarre (@piilotettuaarre)