Ideoita luovuustreffeille

Tein someen videon, jossa esittelin kuvia viime aikojen luovuustreffeiltäni. Käsitteen on luonut Julia Cameron ja sen idea on viedä itse itsensä treffeille, joilla herätellään omaa luovutta. Itsensä voi viedä treffeille vaikka taidegalleriaan tai kaupungille. 

Videon tekeminen oli yllättävän vaikeaa mutta hauskaa ja niitä voi kutsua mun tän päivän luovuustreffeiksi. Inspiraation videoon sain tästä Canvalla tehdystä postauksesta.

Yllättävän vaikeaa oli myös esitellä Instagramiin sopivaa sisältöäni muualla.

Instagramissa postaus kyllä näkyy,

 

View this post on Instagram

A post shared by Piilotettu aarre (@piilotettuaarre)

mutta LinkedIniin ei voi laittaa kuin videon tai pdf:n, ei molempia. Siellä julkaisin videon.

Voidakseni jakaa LinkedInissä myös kuvia päädyin Bloggeriin. (Jos muuten luet tätä kännykällä, kannattaa kääntää  se vaaka-asentoon, niin kuvat ja tekstit toimivat paremmin yhdessä.)

Bloggeriin taas ei saa oikein kunnolla ladattua videoita, joten latasin sen Youtubeen upotuskoodin  saadakseni. Mutta sitten opin, ettei YouTube-shortseja voi blogiin upottaa, koodia varten videon pitäisi olla yli minuutin pituinen. Auts. 

Ja kun yritin postata videon Facebookiin, niin siihen ei saanut edes kunnon kuvatekstiä. No onpas tämä nyt hankalaa - mutta samalla opettavaista. 

Sehän näillä treffeillä onkin hauskaa, että aina voi oppia jotain uutta. 

Mutta lupasin siis kertoa ideoistani.

Päivien pidetessä valosta kannattaa ottaa ilo irti. Valo sanassa valokuva ei ole sattumaa, joten kun näet valoa, tartu hetkeen!

Silmät ja kamera kannattaa pitää mukana myös luonnossa. Metsäretkellä kuvaamani sammalikko tuo mukavaa eloa somepostauksen taustassa - se on mielestäni mielenkiintoisempi kuin tekoälyllä luotu kuva.

Sarjakuvista ja kuvakirjoista innostuin muutama vuosi sitten ja kun olen päässyt tänä vuonna viettämään aikaa itselleni uusissa kirjastoissa, niin niihin on ollut helppo tarttua, lukeehan ne niin nopeasti. 

Lue esimerkiksi:

• Ellen Thesleffistä ja hänen aikalaisistaan teoksesta Ellen T. Oli ihanaa bongata kirjan sivuilta tuttuja henkilöitä ja teoksia
• Mikä sotku - opas sotkuiselle ihmiselle
• Sarah Fordin eläinkirjoja, kuten Mitä yksisarvinen tekisi, Ole laama ja löydä sisäinen rauha tai Ole laiskiainen ja ota löysin rantein
• 
  Ville Rannan teoksia, esimerkiksi uusi kooste pilapiirroksista: Historian oikealla puolella - kirja muistuttaa mieliin, miten kummallisia aikoja elämme
• Alice Osemanin Heartstopper -sarjaa, jonka viimeinen osa julkaistiin tänä vuonna. Kahden pojan rakkaustarina menee tunteisiin.
• Ihana on myös Nora Dåsnesin Sydän vasta puolillaan, joka kertoo ajasta, jolloin leikkiminen alkaa olla jo vähän noloa
• Kolmas sateenkaarisuositukseni on Tule kanssani kulman taa, joka kertoo siitä, miten väljähtyneeseen avioliittoon kyllästynyt nainen alkaa seikkailla
• Keski-ikäisen naisen elämään kurkistaa myös Katja Tukiaisen K50 - pieni ja tylsä kirja, joka on kyllä kooltaan pieni, muttei millään lailla tylsä 
• 
  Pikku Prinssin 60-vuotisjuhlapainoksessa oli aiemmin julkaisemattomia kuvia ja mielenkiintoista tietoa kirjan synnystä, joka oli vanhasti sidoksissa toiseen maailmansotaan ja kirjailijan omiin kokemuksiin. Tiesitkö, että Pikku Prinssin rakas ruusu on kirjailijan vaimo?
• Erilaisista ihmissuhdekuvioista kertovia Kramppeja ja nyrjähdyksiä -albumeita tai Pieniä julmia tarinoita
• Hulvattomia Mummo-albumeita
• Tympeät tytöt -albumeita, jotka käsittelevät muun muassa feminismiä ja luokkaeroja
• Saniainen kukkii juhannuksena on pysäyttävä tarina juhannuksenvietosta Parkanossa lähes sata vuotta sitten
• Anne Frankin päiväkirja, Agatha Christien Idän pikajunan arvoitus tai Kärpästen herra toimivat myös sarjakuvaversioina 
• 
  Järkkyjä juttuja on myös vakavasta sairaudesta ja siitä toipumisesta kertovassa kirjassa Memento mori
• Suomen supernaisia -sarjan kaikki osat ovat ihan parhaita. Ostin ne itsellenikin. :)
• Kati Närhen salaperäinen ja tummanpuhuva trilogia kannattaa lukea putkeen. Ensimmäinen osa on Saniaislehdon salaisuudet.

Suomeen ilmestyneistä Mail clubeista olen kertonut jo aiemmin. Mutta kirjeen saaminen on kyllä omanlainen luova kokemus sekin.

Vaikka yritän saada itselleni aikaa luovuuteen vähentämällä somessa viettämääni aikaa, Instagram on minulle ehtymätön inspiraation lähte. Opin sieltä esimerkiksi, että lasten katselukirjoista saa hyvän pohjan taidepäiväkirjalle. Yusuke Yonezun kirja toimii hauskana pohjana kollaaseille.

Marginaalimerkintöjä-hankkeessa opin, että kollaaseja ei lähtökohtaisesti arvosteta taidemuotona kovin paljon, ehkä siksi, että se on naisten luomaa. Kirjoitin Wikipediaan alan pioneerista, Mary Delanysta, joka innostui paperikollaaseista 72-vuotiaana ja loi hämmästyttäviä teoksia.

Askartelun lisäksi harrastan treffeilläni käsitöitä. No teen niitä myös seurassa, mutta viereisessä kuvassa oleva keppiheppa piti minulle seuraa, kun vietin yhtenä lauantaina kuutisen tuntia Wikimedia UK:n koulutuksissa. Kun pidän käteni kiireisinä, pystyn kuuntelemaan paremmin. 

Parhaita käsitöitä palavereihin ovat sellaiset, joita voi tehdä ns. ajattelematta, kuten vaikka kaulaliinaa tai tuubi. 

Ihmiset, jotka eivät osaa neuloa eivät aina ymmärrä, miten automaattista toimintaa se voikaan olla. 

Myös viimeisen kuvani, Canvalla toteutetun Mitä on wikimedistin repussa -postauksen idean sain somesta. Monet ovat esitelleet käsilaukkunsa tai läppärilaukkunsa sisällön, minä päädyin näyttämään wikimedistille tärkeitä juttuja. 

Toivottavasti sait ideoita luovuustreffeillesi. Ajattelen, että omasta luovuudesta huolehtiminen on lähes kansalaisteko, sillä miten muuten me pysyisimme työkykyisinä yli 70-vuotiaaksi asti?

Keksit varmasti itse lisää luovuutta herätteleviä harjoituksia, ja toivottavasti jaat omia ideoitasi kommenteissa. :)