Pages

Monday, December 19, 2022

Blogataanko yhdessä CMADFI-teemoista

 

Sain viime viikolla idean CMADFI-blogista. Ajatus ei ole ihan uusi, sillä meillä oli sellainen jo vuonna 2018. Ihanan paljon sinne kirjoitettiinkin!

Koska toteutusaikaa ei kuitenkaan ole enää liiemmälti, päätin toteuttaa ajatukseni tällä kertaa mahdollisimman helposti. 

Bloggaajiksi kutsun paitsi yhteistyökumppanimme ja puhujamme myös koko yhteisömme - sinut myös. Jos bloggaus siis innostaa, toimi näin:

  1. valitse itseäsi mielyttävä blogiaihe (tai useampi) tältä listalta 
  2. kirjoita aiheesta esim. omaan blogiisi, LinkedIn-profilissasi tai jossain muussa somepalvelussa.
  3. jaa linkki postaukseesi valitsemissasi somekanavissa. Tägää mukaan CMADFI (FB&IG&Twitter: @cmadfi, LinkedInissä CMADFI event) ja käytä myös avainsanaa #cmadfi. Saatamme jakaa postauksesi CMADFI-tileillä (kun ehdimme, voi olla, että vietämme jossain kohtaa myös joululomaa). Jos bloggauksia tulee 5 tai enemmän, keksimme niille sopivan paikan myös cmad.fi-sivustolla. Osa niistä tulee kuitenkin näkyviin automaattisesti cmad.fi/some-sivulle. 

Voit haastaa muitakin bloggaamaan (tai vloggaamaan, podcastaamaan, tai piirtämään vaikka sarjakuvia, mitä näitä sisällöntuotantomuotoja nyt oikein on).

Aikaa tähän bloggaushaasteeseen on tammikuun loppuun asti. :) Nyt toivotan paitsi bloggausintoa myös oikein hyvää jouluviikkoa! :)


Thursday, December 8, 2022

Vähemmän digiä, enemmän luovuutta

Vuosi sitten aloitin Design Unionin järjestämässä FOB-valmennushankkeessa. Puolen vuoden ajan saimme paljon erilaista luovan alan yrittäjille suunnattua sparrausta. Eräällä kerralla meille puhuttiin medioittamisesta, eli siitä, että markkinoinnin sijaan yritys tuottaisi sisältömarkkinointia median tapaan. Idea innosti useita kurssilaisia ja asiaa tuumittuamme halusimme perustaa yhteisen median.

Verkkolehtemme Luovuustilassa ilmestyi ensimmäisen kerran viime kuussa ja minä kirjoitin lehteen digidetoxauksesta, eli sosiaalisen median ja netin käytön tietoisesta vähentämisestä, josta kerron usein myös somekoulutuksissani. Ilmiön mittakaava on noussut vuosittain DNA:n tekemissä kyselyissä ja se asettaa sisällöntuottajille isot paineet: kun ihmiset vähentävät someen käyttämäänsä aikaa, kaikki turha karsiutuu pois. Siksi sisällöntuottajien ei tulisi sortua tekemään yhtään turhaa (tai seuraajia ärsyttävää sisältöä).

Koska kolumniani lyhennettiin hieman verkkolehteä varten, julkaisen sen nyt kokonaisuudessaan tässä. Käy lukemassa myös muut huimat jutut, joita verkostomme lehteen tuotti!

Kun operaattori kehottaa viettämään nettivapaata päivää, jokin raja on ylitetty. DNA on tutkinut suomalaisten netinkäyttöä jo vuosia. Heidän tutkimuksensa ovat paljastaneet, että yhä useampi suomalainen “digi-detoxaa”, eli rajoittaa tietoisesti digiaikaansa. Esimerkiksi vuonna 2018 digidetoxaajia oli 18 prosenttia tutkituista, tänä vuonna määrä oli noussut 24 prosenttiin. 

Vähentäminen on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä peräti 38 prosenttia vastaajista haluaisi vähentää digiaikaansa. Ikäryhmissä on suuria eroja. 16-24-vuotiaista diginatiiveista 48 prosenttia halusi vähentää digiaikaansa ja 38 prosenttia oli sen tehnyt. Ikäryhmistä vähiten (15 prosenttia) nettiaikaansa olivat vähentäneet 45-54-vuotiaat, vaikka heistäkin 34 prosenttia haluaisi vähentää digiaikaansa. 

On hienoa, että niin moni on herännyt siihen, mitä netti ja kännykkä meille tekevät. Aivotutkijat kutsuvat niiden aiheuttamaa tilaa ADT:ksi (attention deficit hyperactivity disorder), jonka tunnuspiirre on itsensä jatkuva keskeyttäminen. Kesken askareidemme haluamme vain nopeasti tarkistaa, mitä somessa tapahtuu. Toimittaja Jaakko Lyytinen kertoi Helsingin Sanomissa brittitutkimuksesta, jonka mukaan jopa pöydällä oleva äänettömällä oleva puhelin saa läsnäolijat välttelemään keskustelua merkityksellisistä aiheista. 

Hyvä terveys -lehdessä tutkija Silja Martikainen kertoi, että älypuhelinta käytetään keskimäärin 200 kertaa päivässä, se kaivetaan esiin heti, kun tulee pienikin tylsä hetki. Laura Honkanen kertoo Kaapin henki -kirjassaan professori Carl Newportin vertavan somea hedelmäpeliin. Tee somepäivitys ja katso paljonko saat reaktioita! Jos niitä tulee paljon, aivot saavat dopamiinipiikin ja jäävät odottamaan seuraavaa palkintoa. Newportin järjestämään kuukauden kestävään somelakkoon osallistui 1600 ihmistä. Moni alkoi lakon aikana harrastaa monipuolisemmin, esimerkiksi kurssien, kirjojen tai askartelun parissa ja osa päätti jättää somen lopullisesti kokeen jälkeen. 

Haluaisin itsekin lukea enemmän, mutta usein löydän itseni tuijottamasta kirjan sijaan kännykkääni. Some vie varkain aikaamme, jota voisi käyttää monenlaiseen luovaan tai sosiaaliseen toimintaan. Koska työni somekouluttajana on hyvin digitaalista, en voi ajatella kuukauden nettipaastoa. Olen kuitenkin pyrkinyt vähentämään digin käyttöä esimerkiksi lukemalla digilehtien sijaan enemmän paperilehtiä. Rakastan myös muistikirjojani, joihin teen todo-listoja ja ajatuskaavioita ideoistani ja tavoitteistani ja paperikalenteriani, johon kirjoitan päiväkirjaa ja raportoin viikko- ja kuukausitavoitteitani bujo-tekniikasta tutuilla trackereilla. 

Jos somessa on pakko olla, voi yrittää rajata siellä käytettyä aikaa. Talouselämä-lehdessä Kirsi Piha kertoi valinneensa itselleen kaksi Twitter-päivää: tiistain ja torstain. Tubettaja Mmiisas taas kertoi joskus, ettei mene nettiin yhdeksän jälkeen illalla. 

 Nuortennetin Digifit-treenivinkeissä taas neuvotaan muun muassa digivapaan alueen valitsemiseen. Luontaisia paikkoja pienille somebreikeille ovat sauna ja elokuvateatteri, mutta niiden lisäksi voi rauhoittaa muitakin paikkoja, kuten ruokapöydän tai ruuhkabussin. Luulen kuitenkin, että paras tapa välttää liiallista digin käyttöä on heittäytyä ihanan flown valtaan. Kun olet luomistilassa, et halua keskeyttää itseäsi!

Sunday, December 4, 2022

Arvostelu: Lego - kuinka tanskalaissuku valloitti maailman

 

Luin viikko sitten Jens Andersenin kirjan Lego - kuinka tanskalaissuku valloitti maailman. Kirjan luettuani aloin googlata lukeakseni kirja-arvosteluja. Löysin vain yhden, jonka julkaisija on Kulttuuritoimitus. Koska se ei ollut mieleeni, ajattelin, että minun pitää itse kirjoittaa parempi. 

Kulttuuritoimituksen arvostelusta en pitänyt, koska se tavallaan referoi koko kirjan, eli kertoi tärkeimmät tapahtumat. Ei saa spoilata, ajattelin, mutta olin samalla myös käärmeissäni siitä, että parikin kohtaa oli ymmärretty  ja kerrottu väärin. 

Jotta oma kirja-arvosteluni olisi parempi, googlasin jälleen. Tämä arvostelu onkin kirjoitettu Jyväskylän yliopiston Kasvatus-lehden ohjeilla.

Andersen, Jens: 2022. Lego - kuinka tanskalaissuku valloitti maailman. Minerva Kustannus. 455 s. Alkuperäisteos ilmestyi 2021.

Jens Andersen on kirjoittanut kattavan ja hyvin mukaansatempaavan kertomuksen Lego-yhtiön historiasta ja sen takana olevasta suvusta. Koska minä ja myös lapseni ovat leikkineet Legoilla usean vuosikymmenen ajan, kirjan tuotteet, kuten palikat, Lego-ukkelit, tytöille suunnatut sarjat ja Lego-elokuvat olivat osittain tuttuja, mutta sitä, miten ne olivat syntyneet, en aiemmin tiennyt. 

Andersen on julkaissut kirjoja vuodesta 1990 lähtien, mutta tämä on vasta hänen toinen suomennettu kirjansa. Vuonna 2016 julkaistiin kirja Astrid Lindgrenistä ja tämän kirjan luettuani haluan lukea senkin. Esipuheessaan Andersen kertoi saaneensa idean Lego-kirjaan syksyllä 2019. Hän kuvailee sitä "kulttuurihistorialliseksi ja elämäkerralliseksi kronikaksi Kirk Kristiansenin kolmesta sukupolvesta." Kirjan taustatöihin kuuluivat vierailut Lego-yhtiön arkistoihin sekä kuukausittaiset keskustelut Kjeld Kirk Kristiansenin kanssa. Kjeldin, kuten hän toivoo itseään kutsuttavan, ääni kuuluukin läpi kirjan, kun hän muistelee isoisäänsä Ole Kirkiä ja isäänsä Godtfrediä (GKC). 

Kirja alkaa vuodesta 1915, jolloin Ole Kirk kuulee, että läheisessä Billundin kylässä on myytävänä puusepän verstas. Sinne hän muuttaa nuorikkoineen ja tulee samalla muuttaneeksi koko kylän historian lopullisesti. Koska kirjan tapahtumat ulottuvat yli sadalle vuodelle, on selvää, että siihen mahtuu paljon kuolemia ja muitakin ikäviä tapahtumia. Tulipalojakin verstaalle sattui ihan turhan usein. Mutta selväksi tulee, ettei Ole Kirk, uskonmies, lannistu: kyllä Jumala auttaa. Uskomattomat sattumukset siivittävät hänen matkaansa puusepästä puulelujen valmistajaksi ja kalliiden muovivalukoneiden omistajaksi.

Siinä missä Ole Kirk pyhitti sunnuntait perheen kanssa oleiluun, hänen poikansa Kjeld oli työkeskeisempi. Hänen johdollaan yritys jatkoi kansainvälistymistään ja muokkasi tuotevalikoimaansa. Kjeld olisi toivonut isältään enemmän huomiota, sitä hän sai lähinnä esitellessään uusimpia Lego-rakennelmiaan. Yritystä johtaessaan hän ehkä katui toivettaan, sillä GKC ei hevillä luopunut luomastaan yhtiöstä.

Poika seurasi siis Legon johtoon isänsä ja isoisänsä jalanjäljissä. Hippiaikakauden poika toi yhtiöön muun muassa itämaisia vaikutteita, mutta piti yhtiön vanhoja arvoja tärkeinä. Lapsi olkoon esikuvamme, hän julisti. Omat lapsensa hän päätti pitää kaukana yrityksestä, mutta viidennen polven kohdalla tästä virheestä on opittu.

Kirjassa käydään läpi paitsi suvun, sen kotikylän Billundin, mutta myös koko maailman ja erityisesti leikin historiaa. Yrittäjälle se tarjoaa lannistumattomia esikuvia, mutta myös paljon ajattelemisen aihetta: miten siirtää yritys (perintö) seuraajille, miten reagoida trendeihin tai vaikeisiin tilanteisiin. Kirjassa sivutaan myös johtamistapoja, tekijänoikeuksia, myyntiä ja markkinointia ja niihin liittyviä loistavia oivalluksia. Lego-fanit hykertelevät kuullessaan anekdootteja siitä, miten heidän rakastamansa tuotteet syntyivät. Kirjasta saavat virikkeitä myös kunnan virkamiehet, jotka voivat miettiä, mitä itse tekisivät jos heidän kunnassaan olisi noinkin merkittävä yritys, joka tahtoo kantaa myös yhteiskunnallista vastuuta.

Tärkeimpänä kirjan antina pidän kuitenkin sitä, mitä se kertoo perheestä ja suvusta, yhteen hiileen puhaltamisesta ja siitä, miten oma aika kannattaa käyttää, etenkin, jos on saanut enemmän kuin muut. Olisin toki halunnut kuulla enemmän suvun naisten ääntä, mutta koska kirjassa keskityttiin Lego-yhtiöön, rajaukselle oli syynsä. Hurrasin kuitenkin itsekseni, kun kuulin, että Legon menestyksen salaisuus oli Ole Kirkin vaimon haave ja että hänen miniänsä sai tahtonsa läpi, kun 2000-luvun konsultit meinasivat tehdä tepposia yhtiön omaisuudelle. 

Syy sille, että halusin kirjoittaa blogiini kirja-arvostelun on se, että tahdon, että tämä kirja löytäisi tiensä mahdollisimman moneen joulupakettiin. Kirja luo toivoa vaikeina aikoina ja auttaa kirkastamaan sitä, mikä elämässä on kaikkein tärkeintä: perhe ja yhdessäolo. Tämä oli myös ensimmäinen yrityskirja, josta lapsenikin kiinnostui: mitä siinä on nyt tapahtunut, hän kyseli. Lapsille onkin kiva esitellä kirjan lukuisia valokuvia tai tutkia heidän kanssaan vaikka kansikuvaa, joka tarjoaa peräti 76 Legoihin liittyvää yksityiskohtaa selityksineen.

Nyt jään odottamaan, kuka ostaa kirjan kuvausoikeudet, sillä tässä tarinassa riittää jännittäviä käänteitä enemmän kuin osaisi kuvitella.