Pages

Wednesday, May 27, 2015

Erilaisia tapoja seurata Twitter-tilejä

Olen twiittaillut maaliskuusta 2009 lähtien. Minusta sinne on ollut koko ajan paljon helpompi tuottaa sisältöä kuin Facebookiin, jossa kaveripiiriini kuuluu sekalainen seurakunta kavereita, (vanhoja) työkavereita, sukulaisia ja kilpailijoita. Osa Facebook-kavereistani ei siis todellakaan ole kiinnostunut minun työstäni (eikä minuakaan tietysti heidän työnsä). Sama pätee LinkedIn:ssäkin: sielläkin olen verkostoitunut koulukavereitteni ja työkavereitteni kanssa, jotka työskentelevät ihan eri aloilla, eli heitä kiinnostavat luonnostaan eri asiat kuin minua. En siis voi "spämmätä" LinkedIn:ssäkään työasioista niin paljon kuin haluaisin, vaikka se ammatillinen verkosto onkin, rajansa kaikella. Kerran esimerkiksi eräs vanha luokkakaverini hermostui niin paljon siihen, että dominoin hänen uutisvirtaansa (vaikka päivitin statustani maksimissaan kerran päivässä), että hän poisti minut kontakteistaan. Verkostoiduimme uudelleen kerrottuani hänelle miten hän voi vaimentaa minut. :)

Twitterissä taas olen alusta asti kirjoittanut lähinnä omista työasioistani, joten minun seuraajani odottavatkin minun kirjoittavan niistä. Minun ei siis tarvitse koskaan miettiä, voinko TAAS kirjoittaa työstäni vai en, tai pitäisikö rajoittaa työpäivitykseni näkymään vain osalle ihmisistä.

LinkedIn:ssä ja Facebookissa ihmisten väliset suhteet ovat aika simppeleitä:
  • ollaan kontakteja/kavereita, eli toinen lähettää kutsun ja toinen hyväksyy sen tai
  • tehdään omasta tilistä julkinen, jolloin kuka vain voi alkaa seuraamaan sinua (ilman lupaasi)

Twitterissä seuraamistapoja on KUUSI (!):
  1. seuraaminen
  2. seuraaminen ilman retwiittejä
  3. seuraaminen ja erilliset mobiili-ilmoitukset päivityksistä
  4. hiljennetyn (mute) tilin "seuraaminen"
  5. seuraaminen oman tai jonkun muun tekemän julkisen listan kautta 
  6. seuraaminen salaisen listan kautta
(No osa noista ominaisuuksista on käytössä myös LinkedIn:ssä ja Facebookissa, niissäkin voi hiljentää jonkun tuttavan päivitykset tai tilata Facebook-notifikaatioita jonkun päivityksistä)

Onko ihme, että uudella käyttäjällä voi mennä sormi suuhun?


Tällaisia itsestäänselvyyksiä ei aina muista kertoa muille ja siksi kysyin viime viikolla Twitterissä millaiset asiat työasioissa twiittaavia ihmisiä tällä hetkellä mietityttävät. Näin minulle vastattiin:


Twitterin ammattimainen käyttö from Johanna Janhonen

Kommenteista jäin itse miettimään eniten sitä, jonka +aira roivainen teki: "Jakaako some työyhteisöjä. Ärsyttääkö työkavereita se, jos joku on heitä aktiivisempi somessa?"

Se, että osa työkavereista keskustelee keskenään somessa tietysti jakaa yhteisöä (ne, jotka eivät ole Facebookissa, ovat usein kahvipöytäkeskusteluissa pihalla asiasta ja toisesta), mutta jos joku kommunikoi somessa organisaation ulkopuolisten ihmisten kanssa, mitä siitä seuraa? Hän ainakin tietää sellaisista asioista, joista muut eivät ole vielä kuulleet, ja voi halutessaan toimia uutisankkurina. Voiko joku ärsyyntyä siitä, eikö ihmisten pitäisi
a) olla kiitollisia siitä, että joku kertoo heille mitä muualla tapahtuu tai
b) olla tietoisia siitä, että hekin voivat alkaa näitä asioita seuraamaan?

Mikä sinua Twitterissä mietityttää tänään?

Friday, May 22, 2015

Hävitetään digitaaliset oppimisympäristöt, esimerkiksi Ekapeli!

No huhhuh! Kuka vielä väittää, että Suomessa halutaan panostaa digitaalisiin oppimisympäristöihin? Jyväskylän yliopistossa kehitetty Ekapeli-oppimisympäristössä kymmenet tuhannet oppilaat ovat päivittäin harjoittelleet lukemista ja matematiikkaa hauskassa peliympäristössä, joka mukautuu oppilaiden tasoon ja jaksaa jankuttaa asioita lapsille paljon kärsivällisemmin kuin kukaan ihminen ikinä.Pelit on kehitetty neuropsykologian professori Heikki Lyytisen sekä Jyväskylän yliopiston ja Niilo Mäki Instituutin työryhmän toimesta ja Ekapelin taustalla on Jyväskylän yliopiston Lapsen kielen kehitys -pitkittäistutkimuksessa tehdyt havainnot ja tutkimustulokset.

Näkymä Ekapeli-Sujuvuudesta
Pelejä on erilaisia, esimerkiksi Ekapeli-Sujuvuus on tarkoitettu lapsille ja nuorille, jotka osaavat lukea, mutta tarvitsevat harjoitusta lukemisen sujuvuudessa. Pelissä harjoitellaan erilaisilla tehtävillä tavujen, sanojen ja tekstien nopeaa lukemista. Pelissä pelaaja seikkailee omalla hahmollaan erilaisissa satumaailmoissa ja suorittaa pelissä kohtaamiensa hahmojen antamia tehtäviä. Jokaisessa satumaailmassa päätehtävänä on etsiä avain, jolla pääsee etenemään seuraavaan satumaailmaan. Seikkailu tapahtuu kartalla, joka on pelin alussa peitetty vihreillä neliöillä. Pelaajan siirtyessä vihreän neliön päälle hän pelaa yhden pelikentän ja samalla kartta avautuu hieman. Pelaaja saa pelaamisesta palkkioksi kolikoita, joilla voi hankkia hahmolle mm. lemmikkejä tai uusia vaatteita. Pelimaailmoista löytyy erilaisia hahmoja, joiden kanssa voi keskustella ja usein heillä on tehtäviä pelaajan suoritettavaksi. Kartalta löytyy myös kauppoja ja muita paikkoja, joista voi ostaa mm. vaatteita tai kulkuvälineitä. Pelin alkuvaiheessa pelaaja tekee kaksi alkuarviointikenttää, joissa mitataan lauseiden ja tavujen lukemisen nopeutta. Arviointikentät toistuvat noin 20 pelikentän välein. Pelimaailmat on pyritty laatimaan tehtäviltään vaikeutuviksi. Lisäksi jokaisessa maailmassa peli pyrkii mukautumaan pelaajan taitotason mukaiseksi. Tavoitteena pelissä on tehostaa lukemisnopeutta sekä kannustaa pelaajaa lukemaan ja innostumaan lukemisesta.

Ja nyt:
Opetus- ja kulttuuriministeriö ei myönnä Suomessa paljon käytetyn LukiMat-palvelun ylläpitoon jatkorahoitusta. Tämä tarkoittaa www.lukimat.fi -verkkopalvelun sekä sen sisältämien arviointi- ja harjoitusmenetelmien teknisen ylläpidon ja käyttäjätuen loppumista kesäkuussa.

Mitä vitsiä? Meillä on jo valmiina hieno ympäristö, jota opettajat suosittelevat ja oppilaat rakastavat, olisiko sen ylläpidon jatkaminen nyt niin mahdoton tehtävä? Kun Ekapeli loppuu, missä vastaavia asioita sitten saa harjoitella? Huhuu Opetus- ja kulttuuriministeriö, kertokaapa minullekin, mitä uutta ja hienoa teillä on takataskussa Ekapelin tyytyväisille käyttäjille?

Palvelun päättyminen koskee arvioilta noin 300 000-400 000 LukiMatin palveluita käyttänyttä suomalaista lasta ja nuorta sekä heidän opettajiaan ja vanhempiaan.

Keksitkö sinä keinoja pelastaa Ekapelin? Pitäisikö nyt äkkiä pistää joku joukkorahoitus pystyyn, lähettää nimilistoja ministeriöön vai saada joku yritys ostamaan Ekapeli-alusta ja rahoittaa sen käyttö mikromaksuilla, jotta sitä voisi pelata edes kotona? Nyt äkkiä barrikadeille Ekapeli-fanit!

MUOKS:
Adressi löytyy täältä.
Ylen uutinen Ekapelin rahoituksen loppumisesta, päätöksellä säästettiin peräti  200 000€.
Hesarin uutinen, jossa Latvala kertoi, että 


"Haimme kehitysrahaa, mutta ministeriöstä sanottiin, että kehitykseen ei ole enää rahaa. Viimeiset kolme vuotta olemme käytännössä ylläpitäneet palvelua ja kehittäneet sitä pienimuotoisesti eteenpäin esimerkiksi tablettiversion osalta. Pelkkään ylläpitoon ei kuulemma ole rahoitusmomenttia, ja sen vuoksi rahoitusta ei voida myöntää.[...] Elimme koko ajan siinä uskossa, että rahoitus OKM:n kautta järjestyy, sillä keskusteluja käytiin useamman vuoden ajan. Tämän takia rahoituksen loppuminen iski niin kovasti."

Wednesday, May 20, 2015

Vinkkejä opiskelijalle LinkedIn:in käyttöön

Olen nähnyt hiljaisia signaaleja siitä, että suomalaiset ovat aktivoitumassa LinkedIn:ssä. Esimerkiksi vanhat LinkedIn-aiheiset bloggaukseni vetävät enenevässä määrin lukijoita blogiini, kaikkien aikojen 3. luetuin bloggaukseni parin vuoden takaa oli viime kuussakin 10 luetuimman kirjoituksen joukossa (se käsittelee sitä, miten LinkedIn:ssä kurkitaan salaa muiden profiileja).

Toisekseen pidin viime viikolla kaksi LinkedIn-koulutusta, joissa teemana ei ollutkaan enää rekrytointi LinkedIn:ssä vaan se, miten siellä ollaan ihmisiksi eli mitä hyötyä siitä saadaan itse työntekoon. Lue lisää kyseisistä koulutuksista LinkedIn-blogistani.

Opiskelijatkin ovat aktivoituneet, eli tehneet tilejä LinkedIn:iin ihan kiitettävästi, kuten +Tom Laineen viime viikkoisesta katsauksesta selvisi:

18-24 -vuotiaita LinkedInin käyttäjiä Suomesta löytyy 58.400 kappaletta, joka edustaa 17,9% prosenttia kaikista suomalaisista käyttäjistä. [...] ikäryhmän kasvu on ollut 2 vuodessa 198% luokkaa.
Kuulin myös, että vaikka opiskelijoille oli tehty tilejä yhteisellä kurssilla, osa selkeästi arastelee palvelun käyttöä. Syynä on perinteinen (?) kainous: minen oo mittään, minulla ei ole vielä tarpeeksi kokemusta/kontakteja/jne, jotta voisin toimia uskottavasti LinkedIn:ssä. Höh! Minä kun luulin, että nuorilta jo löytyisi tarpeeksi itseluottamusta. No jos he kaipaavat rohkaisua, niin annetaan sitä sitten:
  1. Me kaikki olemme lähteneet liikkeelle nollasta ja monella on myös kokemusta siitä, miten vaikeaa 1990-luvun lamassa oli löytää töitä tai kesätöitä. Kyllä me ymmärrämme sen, emmekä pidä pahana nuorten lyhyttä cv:tä LinkedIn:ssäkään. LinkedIn:ssä on kyllä muitakin paikkoja kertoa osaamisesta kuin edelliset työpaikat. Oletko osallistunut johonkin mielenkiintoiseen projektiin? Oletko julkaissut jotain tai tehnyt harjoitustöitä yritysten käyttöön? Voisiko kesätyönantajasi suositella sinun luotettavuuttasi (kun haravoit puutarhoja ja tulit aina ajoissa ja paikkasit tarvittaessa muitakin)? Oletko auttanut sukulaistasi kiperässä paikassa? Millaisia kursseja tai tutkintoja olet suorittanut? Onko sinulla visuaalista osaamista? Oletko saanut seuraajia somessa omaperäisellä sisällöllä? Onko sinulla mielenkiintoinen harrastus? Oletko aktiivinen opiskelijaympyröissä?
  2. Ai että opiskelijalla ei ole vielä kontakteja työelämään? Avaapa silmäsi ja katso ympärillesi ja ala kerätä opiskelijakavereitasi verkostoosi, eipä aikaakaan, kun he siirtyvät harjoittelemaan tai työelämään - ja vetävät sinut ehkä perässään, jos olet onnistunut tekemään vaikutuksen työskentely- tai esiintymistaidoillasi. Uskalla näyttää osaamistasi! Ja hei, ehkäpä osa opettajistasikin LinkedIn:ssä on, et menetä mitään, vaikka pyytäisit heitäkin verkostoosi!
  3. LinkedIn on hyvä paikka oppia alan ammattilaisilta ja erilaisissa keskusteluryhmissä voit kysyä heiltä vinkkejä vaikka harjoittelupaikan löytämiseen. Jos annat itsestäsi fiksun vaikutelman, sinua autetaan varmasti mielellään. 
Ideoita näihin vinkkeihin sain (keiltäpä muilta kuin) LinkedIn-verkostoltani, kun kysyin heiltä arvasivatko he, mikä estää nuorten LinkedIn-aktiivisuuden ja miten he näitä neuvoisivat. Kiitos Teemu, Lasse, Karoliina, Tiina, Katriina, Heikki ja Heini! Ja hah, kuka vielä väittää, ettei LinkedIn:ssä voi saada aikaan aktiivista keskustelua? 

  • Teemu Korpi
    Teemu Korpi Arvasin. Myös jotkut työttömät eivät halua käyttää, koska sieltä näkyisi, että on työtön. Opiskelijoita olen yrittänyt rohkaista sillä, että rakentaisivat verkostoaan ja kyllä ne kouluprojektit on usein ihan kertomisen arvoisia asioita.1d ago
  • Lasse Liukkonen
    Lasse Liukkonen Samaa mieltä Teemu kanssa. Nuorella voi olla myös kokemusta yhdistystoiminnasta, työharjoitteluista ja jostainhan se on aloitettava. Ensimmäinen työpaikkani oli kesätyöläisenä puistotoimella nurmikkoa leikkaamassa, enkä sitä koskaan häpeillyt. Enää se ei vain ole relevanttia kokemusta, kun jeesaan yrityksiä Kiinan markkinoilla. less1d ago
  • Karoliina Heikkinen
    Karoliina Heikkinen LinkedInissä voi korostaa osaamista, aktiivisuutta ja persoonaa niin monella muullakin tavalla kuin pelkällä työkokemuksella. Rohkeasti vaan persoonaa peliin!1d ago
  • Tiina Airaksinen
    Tiina Airaksinen Asenne, positiivisuus ja aktiivisuus ovat tärkeitä. Kokemusta kertyy ja profiilia kannattaa sen mukaan päivittää. Täällä voi verkostoitua ja seurata kiinnostaiia ryhmiä. Opinnoissa on nykyään niin vahvasti osaamispperustaisia näyttöjä, että niistä saa konkretiaa. Mukaan vain! less1d ago
  • Katriina Kukkula
    Katriina Kukkula Siellä opiskelijaporukoissa rakentuvat verkostot, jotka kantavat pitkälle työelämässä!23h ago
  • Heikki Koiste
    Heikki Koiste Kysymys rekrytoijille: kiinnostaako Linkedinissä enemmän opiskelijat/työttömät vai jo jossain toisessa firmassa työskentelevät? Itse voisin äkkiseltään veikata, että työtön/opiskelija voisi rohkeasti osallistumalla saada hyvää huomiota rekrytoijilta ja tätä kautta työllistyä.less20h ago
  • Heini Hult-Miekkavaara
    Heini Hult-Miekkavaara Opiskelijoiden LinkedInin käyttö on kyllä lisääntynyt aivan räjähdysmäisesti parin viime vuoden aikana!

No niin opiskelijat, alkakaa nyt rohkeasti rakentaa itsellenne ammatillisista näkyvyyttä! Ja te muut, oletteko te bongailleet signaaleja siitä, että LinkedIn:in käyttö olisi aktivoitumassa?

Monday, May 11, 2015

Instagram-historiaa: kaikkien aikojen tykätyin kuva

Tiesit kai, että Instagram instagrammaa? Sen sijaan, että se jakaisi vain kuvia toimistoltaan ja tiedotteita uusista ominaisuuksista, se esittelee myös parhaita yhteisön tuottamia sisältöjä. Instagramia seuraamalla törmää moneen mielenkiintoiseen tiliin.

Yksi tällaisista tileistä on ranskalainen Elyxyak - pieneen muistivihkoon piirretty tikku-ukko, joka seikkailee mm. Pariisissa tärkeässä roolissa - hän on YK:n virtuaalinen lähettiläs!

Viime viikolla Instagram jakoi taas Elyxyakin kuvan:





ja eilen Elyxyak iloitsi: kyseinen kuva on kaikkien aikojen tykätyin Instagram-kuva!




No mitäs tästä tapauksesta voi oppia?


  • Elyxyakin kuvassa yhdistyy monta asiaa: Pariisi ja Eiffel-torni, joka saattaa olla maailman rakastetuimpia ja kuvauksellisimpia nähtävyyksiä, persoonallinen tapa yhdistää valokuva ja piirros ja pilke silmäkulmassa - Elyxyakilla on yleensä hauskaa, hän näkee asioita erilaisesta näkökulmasta
  • saat kuvillesi uusia katselijoita ja itsellesi seuraajia, kun joku muu jakaa kuviasi. Voit rohkaista jakamiseen erilaisten kilpailujen avulla - tai yksinkertaisesti tehdä niin makeaa sisältöä, että sitä jaetaan oma-aloitteisesti
  • Instagramissa voi seurata, mistä kuvista omat tuttavat ovat tykänneet. Instagramin superstarat, kuten vaikka Elyxyak, suosittelevat hyviä sisältöjä muillekin (tuntuu aika kivalta, kun hän käy välillä minunkin kuvistani tykkäämässä)
  • Instagram jos joku tietää, mikä on hyvä päivitystahti Instagramissa. Useimpina päivinä he postaavat vain yhden kuvan. Kuvien alla olevissa teksteissään he päästävät kuvaajan ääneen (#hellomynameis)- tämä kertoo kuviensa taustoista ja omista motiiveistaan. Kuvissa on esitelty mm. valokuvaajia, taiteilijoita, käsityöläisiä
  • Instagramilla on erilaisia teemapäiviä: esimerkiksi #WeeklyFluff jossa esitellään söpöjä eläinkuvia ja viikonlopuiksi annetaan hashtag -haasteita (WHP=Weekend Hastag Project), joissa ihmisiä pyydetään bongaamaan vaikka IRL-emojeita (#WHPemojisinthewild). Parhaimpia kuvia esitellään sitten Instagramin blogissa maanantaisin.


Sunnuntaisin Instagram jakaa viikon parhaita kuvia blogissaan, käypä hakemassa sieltä lisää ideoita kuviisi tai pyydä minut sparraamaan!

Friday, May 8, 2015

Tarinat, maskotit ja digiskräppäys - enemmän visuaalista sisältöä someen

Ekokoulun tarinaa vie eteenpäin
Hapsu-hirvi, joka  etsii tällä hetkellä
kanssamme lähiruokaa koululle
.
Viime viikolla bloggasin amatöörimäisistä kuvista, jotka ovat nyt kuvapankkien trendituotteita, kuten Kamera-lehti kertoi. Kuvissa tärkeintä on kuulemma tarina ja siksi minua puhuttelevat eniten kuvat, joissa on myös hyvä kuvateksti, #ei #siis #vain #kasaa #yksittäisiä #avainsanoja.

Nukkekotiharrastajana ja askartelijana tarinat ovat olleet minulle aina tärkeitä, joten tästä on ehkä apua, kun tuotan sisältöjä someen, itselleni ja asiakkailleni.

Piilotetun aarteen kuvissa ovat seikkailleet mm. pieni aarrearkku, siellä täällä bongatut aarteet, pääkallot ja merirosvot sekä Taru Astikaisen posliininen taidenukke, jota hän piti minun näköisenäni. Tällä hetkellä seikkailuvuorossa on Playmobilin merirosvoukko, jonka olen nimittänyt assarikseni, se tuo kuviin tiettyä hauskuutta ja leikkisyyyttä.





Toimin tiedottajana Laukaan Ekokoulu-hankkeessa ja käytän tiedotuksessa apuna Hapsu-hirveä, jonka +Linda Saukko-Rauta on meille suunnitellut. Maskotin henkisenä esikuvana toimi Netarin Hemmo-hahmo, jonka avulla oli helppo myydä idea projektillemme - katsokaa nyt tästä miten he sitä käyttävät. Omia maskotteja tuntuu nykyään olevan yhdellä jos toisella, Hemmokin tapasi kollegoitaan tällä viikolla:

A photo posted by Hemmo (@hemmohahmo) on 




Ekokoulun tämänviikkoisessa lähiruokatyöpajassa Hapsukin pääsi taas vauhtiin. Minun onnekseni se on linssilude, joka tunkee kaikkiin kuviin mukaan. Katsokaa vaikka:


Kuulu vinkkasi maanantaina Instagramissa #flatlay-trendistä, jossa asetellaan esineitä tasaiselle alustalle. Olen törmännyt tähän trendiin aiemminkin ja mietin pääni puhki, millä toisella termillä sitä kutsutaan ja löysinkin sen: knolling. Wikipedia määrittelee sen näin:
Knolling is the process of arranging related objects in parallel or 90 degree angles as a method of organization. 

Kokeilin sitä itsekin käsiini osuneilla esineillä ja tällainen siitä tuli




Haastoin mukaan knollaamaan muitakin ja Jyväskylän seurakunta jo innostui. Hekin ovat muuten saaneet Playmobil-assarin: TaskuMartin, eli Martti Lutherin! Vau! Saas nähdä milloin merirosvoni tapaa kollegansa. :)


Lelujen ja maskottien lisäksi visuaalista sisältöä voi tuottaa myös askartelemalla. Aiemmin olin aktiivinen paperiaskartelija, tein dekoja ja skräppäsin (=tein koristeellisia valokuvakansioita, joihin tallensin kuvien lisäksi muitakin muistoja). Kun aikaa paperiaskarteluun ei tunnu löytyvän, olen siirtynyt digitaaliseen skräppäykseen, jolla voin tehdä paitsi kortteja lapsista (Whatsapissa sukulaisille lähetettäväksi), myös visuaalista sisältöä Twitteriin. Tällä viikolla digiskräppäsin Kauppalehden Kasvajat-tilaisuudessa ja Tulevaisuusfoorumissa. Tulevaisuusfoorumiin oli muuten palkattu Linda tekemään visuaalisia muistiinpanoja livenä, mitä oli kiehtovaa seurata ja jota osa kehui koko tilaisuuden parhaaksi anniksi :).


Paperi- ja digiskräppäyksellä on yhtäläläisyytensä ja eronsa, mutta mestariksi voi päästä vain harjoittelemalla. Tällä viikollakin tein pari pientä keksintöä, jolla tein digiskräppäysten sarjatuotannosta notkeampaa.

Onko teillä maskotti ja miten te sitä hyödynnätte? Entä löytyykö blogini lukijoista muita digiskräppääjiä?

Tuesday, May 5, 2015

Mitä nuoret tahtovat organisaatioilta Instagramissa?

Olen saanut lahjan tuntemattomilta teini-ikäisiltä. Helmikuussa julkaisin tekemäni Instagram-kyselyn tulokset siitä, miten suomalaiset käyttävät Instagramia. Silloin 150 vastaajasta alle 20-vuotiaita oli vain 7 prosenttia, mistä sain palautetta: heitä pitäisi olla huomattavasti enemmän, onhan heitä koko palvelussakin eniten! Kerroin silloin, etteivät viestini oikein tavoita sen ikäisiä, että seuraajani kun ovat kaltaisiani keski-ikäisiä setiä ja tätejä.

En kuitenkaan laittanut kyselyä kiinni ja nyt yllätyin: nuoret ovat itse löytäneet kyselyn ja käyneet siihen vastaamassa! Nyt alle 20-vuotiaita on jo mukavat 30% ja koko vastaajajoukosta alle 30-vuotiaita on puolet. Hyvä-hyvä!

Näyttää siltä, että nuoret eivät ole niin innokkaita seuraamaan organisaatioita somessa kuin vanhemmat. Prosenttiosuudet tippuivat kysymyksessä, jossa kyselin tärkeimpiä syitä, jotka ovat saaneet vastaajat seuraamaan organisaatioita somessa.

Siinä missä helmikuussa tärkeimmät syyt olivat:
1. haluan saada inspiraatiota 43%
2. huvin vuoksi: sisältö on viihdyttävää 40%
3. haluan tietoa siitä, mitä yrityksessä/tuotteen ympärillä tapahtuu 37%

luvut olivat nyt seuraavat:
1. huvin vuoksi: sisältö on viihdyttävää 38%
2. haluan saada inspiraatiota 37%
3. haluan tietoa siitä, mitä yrityksessä tai tuotteen ympärillä tapahtuu 35%



Jos haluat tarkempaa tietoa siitä, miten eri-ikäiset tai eri sukupuolta olevat instagrammaajat palvelua käyttävät, ota yhteyttä, niin kaivelen dataa lisää.