Tom Laine kävi hiljattain pitämässä Jyväskylän Tekniikan akateemisille some+rekrytointi -aiheisen koulutuksen. Menin uteliaana paikalle ja haastattelin Tomia mm. siitä, kannattaako LinkedIn:ssä käyttää maksullista tiliä.
Huomasin myös, että minulla ja Tomilla on pieni näkemysero LinkedIn-palvelusta: hän pitää sitä "asiantuntijan Googlena" ja korostaa löydettävyyttä. Löydettävyyttä voidaan avittaa mm. oikeiden avainsanojen käytöllä ja avoimella verkostoitumisella. Minä taas pidän LinkedIn:iä enemmän työkaluna, jolla pidetään yhteyttä olemassa olevan verkoston ja samoista asioista kiinnostuneiden asiantuntijoiden kanssa, enkä siksi innostu avoimesta verkostoitumisesta vaikkei minullakaan tietysti mitään sitä vastaan ole, että minut löydetään LinkedIn:stä :).
Mitäs mieltä sinä olet, mkä sinulle on LinkedIn:n tärkein funktio?
Pages
▼
Tuesday, March 26, 2013
Suomen suosituimmat somepalvelut maaliskuussa 2013
Eilen kävin taas kurkkimassa mitä Alexaan kuuluu.
Suomen kymmenen suosituinta nettisivua ovat ihan samat kuin kuukausi sitten:
1. Google Suomi
2. Google
3. Facebook
4. YouTube
5. Iltalehti
6. Wikipedia
7. Ilta-Sanomat
8. YLE - Yleisradio
9. blogspot.fi
10. Helsingin Sanomat
Suomen kymmenen suosituinta nettisivua ovat ihan samat kuin kuukausi sitten:
1. Google Suomi
2. Google
3. Facebook
4. YouTube
5. Iltalehti
6. Wikipedia
7. Ilta-Sanomat
8. YLE - Yleisradio
9. blogspot.fi
10. Helsingin Sanomat
Sadan suosituimman joukossa sen sijaan muutoksia löytyy.
Nousussa ovat:
- 12. LinkedIn (kuukausi sitten sijoitus oli 15). Globaalisti LinkedIn on sijalla 13, eli Suomessa se on nyt jopa tärkeämpi kuin maailmalla.
- 41. Flickr (50). Aika jännittävä juttu, Yahoon vanha Flickr-kuvapalvelu alkaa nousta listalla.
- 50. Pinterest (62). Tammikuussahan Pinterest oli vasta sijalla 96, joten aika hurjaa kasvuvauhtia palvelulla Suomessakin pitää.
- 61. Wikia (79). Wikiaan voi kuka tahansa perustaa oman wikin. Mikähän mahtaa olla Suomen suosituin Wikia-wiki?
- 78. Instagram (uusi tulokas sadan listalla)
- 93. Wikimedia (uusi tulokas sadan listalla) eli sivusto mm. Wikipedian takana
Laskussa ovat:
- 18. Twitter (17). Laskussa ja laskussa, muutos on aika pieni, tammikuussa Twitter oli sijalla 20.
- 28. Tumblr (26). Tammikuun sijoitus oli 23, joten laskua on jatkunut nyt jo kaksi kuukautta.
- 100. Vimeo (91). Tammikuussa Vimeo oli vielä sijalla 64, joten aika rajusti se on pudonnut, eli jännä nähdä vieläkö se kauan sadan suosituimman sivuston joukossa roikkuu.
Friday, March 22, 2013
Yhteisöjohtajat Hanna Takalan haastattelussa
Tänään aloitan Otavan opiston yhteisömanagerikurssilla, joten ajattelin myös blogata aiheen tiimoilta. Kuukausi sitten Hanna Takala haastatteli yhteisövastaavia, minua muiden mukana. Tällä viikolla julkaistuun koosteeseen hän valitsi vain parhaimmat/osuvimmat vastaukset, joten julkaisen vastaukseni nyt kokonaisuudessaan täällä.
Hanna: Millä yksittäisellä jutulla/teolla/toiminnolla voi sinusta parhaiten tehostaa yhteisön johtamista, miten?
Kilpailut ja muut tempaukset ovat aina hyvä tapa saada huomiota ja aktivoida ihmisiä. Esimerkiksi nukkekotipuolella olen jo kymmenen vuoden ajan organisoinut suosittuja joulukalentereja (ks uusin joulukalenteri), joissa yksi ihminen täyttää aina yhden kalenterin sivun. Kalenterin organisointi on iso urakka, mutta se tuo mukanaan uusia käyttäjiä ja seuraajia.
Hanna: Mikä on suosikkityökalusi yhteisöjohtamisessa ulkoisessa toiminnassa (esim. markkinointi), miksi? Ja mitkä sisäisessä, miksi?
Aloitetaan ulkoisesta toiminnasta: tällä hetkellä työkaluista innostaa eniten Pinterest, joka tuo Googlen jälkeen eniten liikennettä Mini treasures wikiin, joka on suurin ja kansainvälisin yhteisöni.
Se, mikä työkalu mihinkin sisäiseen yhteisöön (kai työtiimitkin voi yhteisöiksi laskea, onhan niissäkin yhteinen tavoite) parhaiten riippuu siitä, mitä se tavoittelee. Nokian tuotekehitysyksiköissä teimme yhdessä mm. suunnitelmia, prosessikuvauksia, tilanneraportteja ja ohjeita. Vuonna 2006 otimme käyttöön wikit, jotka toimivat hyvin ison porukan yhteiskirjoittamisessa. Vuonna 2010 Ambientian myyntiorganisaatiossa Skype osoittautui erittäin toimivaksi yhteydenpitovälineeksi jatkuvasti liikkeellä olevan porukan kesken, kun taas SOITA-hankkeen (2011-2012) paras työkalu oli Dropbox, jossa jaimme keskenämme suuria määriä tieteellisiä dokumentteja.
Tällä hetkellä työskentelen yksin yrityksessäni ja johdan itseäni mm. wikin avulla, asiakkaiden kanssa taas käytän vaihtelevasti erilaisia ryhmätyökaluja, mm. OneNotea ja Facebookin ja LinkedIn:in ryhmiä.
Hanna: Mikä on sinusta paras tietolähde yhteisöjohtajalle, miksi?
Tahtoisin sanoa, että CMF - Community managers in Finland - ryhmämme LinkedIn:ssä olisi paras suomalaisten community managereiden tietolähde ja verkostoitumispaikka, mutta tällä hetkellä CMADFI-tapahtuman järjestämistä varten perustettu Facebook-ryhmämme on vielä vähän aktiivisempi.
Kummassakaan palvelussa keskustelu ja löydettävyys ei ole työkalun parhaimpia puolia. Käyttäjät päättävät kumpi ryhmä jää elämään, mutta itse suosisin LinkedIn:iä, joka on ammatillinen palvelu ja josta vanhat keskustelut avautuvat hieman helmpommin. Muutenkin tykkään siitä, miten LinkedIn on viime aikoina kehittynyt.
Johanna: Onko joku asia muuttunut viimeisen kuukauden aikana, miten vastaisit Hannalle nyt?
No ainakin minusta tuntuu, että LinkedIn-ryhmämme on vähän aktiivisempi kuin ennen. :) Pinterestistä tykkään edelleen, joskin osa tällä viikolla esitellyistä muutoksista hieman harmittaa. Tänään alkavaa yhteisömanagerikurssia varten tein esityksen Mini treasures wikin someilusta, mikä kannattaa vilkaista, jos aihe kiinnostaa.
Kiitos Hannalle haastattelupyynnöstä ja te muut, käykääs lukemassa Zenton blogista mitä muut kysymyksiin vastasivat.
Hanna: Millä yksittäisellä jutulla/teolla/toiminnolla voi sinusta parhaiten tehostaa yhteisön johtamista, miten?
Kilpailut ja muut tempaukset ovat aina hyvä tapa saada huomiota ja aktivoida ihmisiä. Esimerkiksi nukkekotipuolella olen jo kymmenen vuoden ajan organisoinut suosittuja joulukalentereja (ks uusin joulukalenteri), joissa yksi ihminen täyttää aina yhden kalenterin sivun. Kalenterin organisointi on iso urakka, mutta se tuo mukanaan uusia käyttäjiä ja seuraajia.
Hanna: Mikä on suosikkityökalusi yhteisöjohtamisessa ulkoisessa toiminnassa (esim. markkinointi), miksi? Ja mitkä sisäisessä, miksi?
Aloitetaan ulkoisesta toiminnasta: tällä hetkellä työkaluista innostaa eniten Pinterest, joka tuo Googlen jälkeen eniten liikennettä Mini treasures wikiin, joka on suurin ja kansainvälisin yhteisöni.
Se, mikä työkalu mihinkin sisäiseen yhteisöön (kai työtiimitkin voi yhteisöiksi laskea, onhan niissäkin yhteinen tavoite) parhaiten riippuu siitä, mitä se tavoittelee. Nokian tuotekehitysyksiköissä teimme yhdessä mm. suunnitelmia, prosessikuvauksia, tilanneraportteja ja ohjeita. Vuonna 2006 otimme käyttöön wikit, jotka toimivat hyvin ison porukan yhteiskirjoittamisessa. Vuonna 2010 Ambientian myyntiorganisaatiossa Skype osoittautui erittäin toimivaksi yhteydenpitovälineeksi jatkuvasti liikkeellä olevan porukan kesken, kun taas SOITA-hankkeen (2011-2012) paras työkalu oli Dropbox, jossa jaimme keskenämme suuria määriä tieteellisiä dokumentteja.
Tällä hetkellä työskentelen yksin yrityksessäni ja johdan itseäni mm. wikin avulla, asiakkaiden kanssa taas käytän vaihtelevasti erilaisia ryhmätyökaluja, mm. OneNotea ja Facebookin ja LinkedIn:in ryhmiä.
Hanna: Mikä on sinusta paras tietolähde yhteisöjohtajalle, miksi?
Tahtoisin sanoa, että CMF - Community managers in Finland - ryhmämme LinkedIn:ssä olisi paras suomalaisten community managereiden tietolähde ja verkostoitumispaikka, mutta tällä hetkellä CMADFI-tapahtuman järjestämistä varten perustettu Facebook-ryhmämme on vielä vähän aktiivisempi.
Kummassakaan palvelussa keskustelu ja löydettävyys ei ole työkalun parhaimpia puolia. Käyttäjät päättävät kumpi ryhmä jää elämään, mutta itse suosisin LinkedIn:iä, joka on ammatillinen palvelu ja josta vanhat keskustelut avautuvat hieman helmpommin. Muutenkin tykkään siitä, miten LinkedIn on viime aikoina kehittynyt.
Johanna: Onko joku asia muuttunut viimeisen kuukauden aikana, miten vastaisit Hannalle nyt?
No ainakin minusta tuntuu, että LinkedIn-ryhmämme on vähän aktiivisempi kuin ennen. :) Pinterestistä tykkään edelleen, joskin osa tällä viikolla esitellyistä muutoksista hieman harmittaa. Tänään alkavaa yhteisömanagerikurssia varten tein esityksen Mini treasures wikin someilusta, mikä kannattaa vilkaista, jos aihe kiinnostaa.
Kiitos Hannalle haastattelupyynnöstä ja te muut, käykääs lukemassa Zenton blogista mitä muut kysymyksiin vastasivat.
Tuesday, March 19, 2013
4 vuotta Twitterissä - kokemuksia ja virran siivousta
Reilu viikko sitten juhlin vuosipäivää: olen ollut 4 vuotta Twitterissä. Liittymispäivämäärän minulle kertoo Tweetian, mobiliisovellus, jolla twiittailen N9:llä. Se kertoo myös, että twiittaan keskimäärin 5 kertaa päivässä.
Olin päässyt mikrobloggailun makuun Nokian sisäverkossa ja se oli todella mielenkiintoista, sitä kautta sai nopeasti vastauksia omiin kysymyksiin ja tutustui mielenkiintoisiin ihmisiin ympäri organisaatiota. Nelisen vuotta sitten olin kuitenkin YT-uutisten myötä havahtunut siihen, että minulla pitäisi olla netissäkin ammatillinen maine. Jos silloin googlasi minua, löysi vain paljon-paljon nukkekotisisältöä, lähinnä blogeistani ja Nukkekotiwikistä.
Nelisen vuotta sitten sosiaalinen media alkoi tulla tiedotusvälineisiin, ja lopullisen kimmokkeen liittyä Twitteriin sain Helene Auramolta, joka hehkutti Ylen puoli 9:n uutisissa sitä, miten Twitter tulee nyt Suomeen. Pakkohan se oli uskoa, mitä uutisissa sanottiin :). Vieläkin saa kyllä kuulla tasaiseen tahtiin, että nyt se Twitter oikeasti lyö läpi Suomessa...
Ja niin alkoi tutustumiseni Twitteriin. Kelasin juuri huvikseni seuraamieni ihmisten listan loppuun. Sen mukaan (lista ei ole ihan luotettava, sillä Twitterissä on bugi, joka saa aikaan sen, että ihmiset lakkaavat tahtomattaan seurata jotain tiliä, ja olen itsekin lakannut seuraamasta jotain tilejä, joita aluksi seurasin) aloin ensimmäiseksi seurata Linus Torvaldsia, sitten Nokialta tuttuja twiittaajia, muualta somesta tuttuja Halo Efektiä, Maurelitaa ja Stelloa, Tim O'Reillyä ja Yle X:ää. Olin YleX:n sadas seuraaja, mistä hyvästä Sippo haastatteli minua :). Seurasin myös Common Craftia (ja miestä sen takana, Lee LeFeveriä), jonka simppeleihin some-videoihin olin kovin ihastunut. Ensimmäinen suomalainen some-guru, jonka olen bongannut on Tuija Aalto. Keväällä 2009 luin Patrick O'Keefen kirjaa yhteisöjen johtamisesta, ja olin kovin iloissani, kun Patrick vastaili minun kysymyksiini Twitterissä.
Pikku hiljaa seurattavieni (ja seuraajieni) määrä kasvoi. Aloin seurata ihmisiä, joiden puheita kuuntelin seminaareissa tai joihin muuten vain tutustuin, ihmisiin, joiden nimiin törmäsin lehdissä tai joita Twitter tai seuraamani ihmiset tavalla tai toisella suosittelivat. Vuonna 2010 tutustuin #taskulounaisiin ja toin konseptin Jyväskyläänkin, esimerkiksi huomenna kokoonnumme #taskujkl-porukalla after work -tapaamiseen.
Minulle on kertynyt hyvin epämääräinen seurattavien joukko, noin 1400 tiliä, joiden twiiteistä vain murto-osan ehdin lukea. Samaa on liikkeellä myös muilla, pari kuukautta sitten nimittäin kysyin, kuinka moni noin 1500 seuraajastani lukee kaikki twiittinsä ja sain vain muutaman vastauksen. He ihmettelivät, että mitä järkeä on seurata jotakuta, jos ei oikeasti seuraa tätä. Hyvä kysymys.
Moni vannoo Twitter-listojen nimeen, ja sanoo, että niiden avulla he voivat erotella jyvät akanoista, mutta minusta on alkanut tuntua, että olisi paljon parempi seurata vain niitä jyviä. Tämän ajattelumallin olen oppinut Pinterestistä, jossa haluan seurata koko virtaani. Pinterest on siitä erikoinen some-palvelu, että siellä saa hyvin vapaasti valita, mitä virtaansa haluaa. Minun ei siis tarvitse seurata jonkun kaverini kaikkia pinnauksia, vaan voin valita seurantaani vain ne taulut, jotka minua kiinnostavat. Se, seuraanko jotakuta kaikissa somepalveluissa ei kerro siitä, olenko hänen kaverinsa vai en, vaan siitä, kiinnostaako minua hänen tuottamansa sisältö ko. palvelussa. Enhän minäkään odota kaikkien kavereideni olevan kiinnostuneita esim. nukkekotiharrastuksesta tai sosiaalisesta mediasta, kaveruus on paljon muutakin kuin toisten seuraamista somessa. Pinterestissä minua kiinnostaa esim. virkkaus, mutta jos johonkin tauluun ilmestyy yhden yön aikana satakunta virkkauspinnausta, voi olla, että lakkaan seuraamasta sitä, jotta virtaani mahtuisi muutakin.
Olen siis aloittanut taas Twitterin siivoamisen. Aamuisin kelasin pari tuntia taaksepäin ja katsoin mistä asiosta ulkolaiset twiittaajat kirjoittivat, avasin heidän tilinsä ja luin 20 twiittiä taaksepäin ja päätin sitten kannattaako jatkaa seuraamista vai ei. En saa mitään kiksejä siitä, että itselleni vieras ihminen raportoi vaikka lounaspaikkojaan rapakon takana tai siitä, että jonkun tili on muuttunut Paperli-lehtiä suoltavaksi automaatiksi. Taannoin koitin ylläpitää kielitaitoani alkamalla seurata laumaa ruotsalaisia top-twiittaajia, mutta hypin heidän twiittiensä ohi, kun en tiennyt mistä he puhuivat - kymmenen twiittaajaa ei vielä vienyt minua Ruotsin twittauskulttuurin sisälle. Löysin myös monta palvelua, joita olen joskus käyttänyt ja joiden ilmoittelua olin turhaan jäänyt seuraamaan. Seurasin myös Wikipedia-aktiiveja, joita tapasin Wikimania-konferenssissa, mutta siivotessani huomasin heidän puhuvan aiheista, joista en ole innostunut tai käyttävän englantia enemmän muita kieliä, joita en ymmärrä: arabiaa, italiaa, espanjaa... Olen aina itsekin twiitannut kahdella kielellä, mutta nyt tein tietoisen päätöksen siitä, että @piilotettuaarre saa olla suomenkielinen tili ja @jjanhone niin englanninkielinen kuin mahdollista, sillä haluan kommunikoida sen avulla mm. @minitreasures-ihmisten ja ulkolaisten somettajien kanssa. Suomen kieltä voin huoletta käyttää @replyissä.
Olin päässyt mikrobloggailun makuun Nokian sisäverkossa ja se oli todella mielenkiintoista, sitä kautta sai nopeasti vastauksia omiin kysymyksiin ja tutustui mielenkiintoisiin ihmisiin ympäri organisaatiota. Nelisen vuotta sitten olin kuitenkin YT-uutisten myötä havahtunut siihen, että minulla pitäisi olla netissäkin ammatillinen maine. Jos silloin googlasi minua, löysi vain paljon-paljon nukkekotisisältöä, lähinnä blogeistani ja Nukkekotiwikistä.
Nelisen vuotta sitten sosiaalinen media alkoi tulla tiedotusvälineisiin, ja lopullisen kimmokkeen liittyä Twitteriin sain Helene Auramolta, joka hehkutti Ylen puoli 9:n uutisissa sitä, miten Twitter tulee nyt Suomeen. Pakkohan se oli uskoa, mitä uutisissa sanottiin :). Vieläkin saa kyllä kuulla tasaiseen tahtiin, että nyt se Twitter oikeasti lyö läpi Suomessa...
Ja niin alkoi tutustumiseni Twitteriin. Kelasin juuri huvikseni seuraamieni ihmisten listan loppuun. Sen mukaan (lista ei ole ihan luotettava, sillä Twitterissä on bugi, joka saa aikaan sen, että ihmiset lakkaavat tahtomattaan seurata jotain tiliä, ja olen itsekin lakannut seuraamasta jotain tilejä, joita aluksi seurasin) aloin ensimmäiseksi seurata Linus Torvaldsia, sitten Nokialta tuttuja twiittaajia, muualta somesta tuttuja Halo Efektiä, Maurelitaa ja Stelloa, Tim O'Reillyä ja Yle X:ää. Olin YleX:n sadas seuraaja, mistä hyvästä Sippo haastatteli minua :). Seurasin myös Common Craftia (ja miestä sen takana, Lee LeFeveriä), jonka simppeleihin some-videoihin olin kovin ihastunut. Ensimmäinen suomalainen some-guru, jonka olen bongannut on Tuija Aalto. Keväällä 2009 luin Patrick O'Keefen kirjaa yhteisöjen johtamisesta, ja olin kovin iloissani, kun Patrick vastaili minun kysymyksiini Twitterissä.
Pikku hiljaa seurattavieni (ja seuraajieni) määrä kasvoi. Aloin seurata ihmisiä, joiden puheita kuuntelin seminaareissa tai joihin muuten vain tutustuin, ihmisiin, joiden nimiin törmäsin lehdissä tai joita Twitter tai seuraamani ihmiset tavalla tai toisella suosittelivat. Vuonna 2010 tutustuin #taskulounaisiin ja toin konseptin Jyväskyläänkin, esimerkiksi huomenna kokoonnumme #taskujkl-porukalla after work -tapaamiseen.
Minulle on kertynyt hyvin epämääräinen seurattavien joukko, noin 1400 tiliä, joiden twiiteistä vain murto-osan ehdin lukea. Samaa on liikkeellä myös muilla, pari kuukautta sitten nimittäin kysyin, kuinka moni noin 1500 seuraajastani lukee kaikki twiittinsä ja sain vain muutaman vastauksen. He ihmettelivät, että mitä järkeä on seurata jotakuta, jos ei oikeasti seuraa tätä. Hyvä kysymys.
Moni vannoo Twitter-listojen nimeen, ja sanoo, että niiden avulla he voivat erotella jyvät akanoista, mutta minusta on alkanut tuntua, että olisi paljon parempi seurata vain niitä jyviä. Tämän ajattelumallin olen oppinut Pinterestistä, jossa haluan seurata koko virtaani. Pinterest on siitä erikoinen some-palvelu, että siellä saa hyvin vapaasti valita, mitä virtaansa haluaa. Minun ei siis tarvitse seurata jonkun kaverini kaikkia pinnauksia, vaan voin valita seurantaani vain ne taulut, jotka minua kiinnostavat. Se, seuraanko jotakuta kaikissa somepalveluissa ei kerro siitä, olenko hänen kaverinsa vai en, vaan siitä, kiinnostaako minua hänen tuottamansa sisältö ko. palvelussa. Enhän minäkään odota kaikkien kavereideni olevan kiinnostuneita esim. nukkekotiharrastuksesta tai sosiaalisesta mediasta, kaveruus on paljon muutakin kuin toisten seuraamista somessa. Pinterestissä minua kiinnostaa esim. virkkaus, mutta jos johonkin tauluun ilmestyy yhden yön aikana satakunta virkkauspinnausta, voi olla, että lakkaan seuraamasta sitä, jotta virtaani mahtuisi muutakin.
Olen siis aloittanut taas Twitterin siivoamisen. Aamuisin kelasin pari tuntia taaksepäin ja katsoin mistä asiosta ulkolaiset twiittaajat kirjoittivat, avasin heidän tilinsä ja luin 20 twiittiä taaksepäin ja päätin sitten kannattaako jatkaa seuraamista vai ei. En saa mitään kiksejä siitä, että itselleni vieras ihminen raportoi vaikka lounaspaikkojaan rapakon takana tai siitä, että jonkun tili on muuttunut Paperli-lehtiä suoltavaksi automaatiksi. Taannoin koitin ylläpitää kielitaitoani alkamalla seurata laumaa ruotsalaisia top-twiittaajia, mutta hypin heidän twiittiensä ohi, kun en tiennyt mistä he puhuivat - kymmenen twiittaajaa ei vielä vienyt minua Ruotsin twittauskulttuurin sisälle. Löysin myös monta palvelua, joita olen joskus käyttänyt ja joiden ilmoittelua olin turhaan jäänyt seuraamaan. Seurasin myös Wikipedia-aktiiveja, joita tapasin Wikimania-konferenssissa, mutta siivotessani huomasin heidän puhuvan aiheista, joista en ole innostunut tai käyttävän englantia enemmän muita kieliä, joita en ymmärrä: arabiaa, italiaa, espanjaa... Olen aina itsekin twiitannut kahdella kielellä, mutta nyt tein tietoisen päätöksen siitä, että @piilotettuaarre saa olla suomenkielinen tili ja @jjanhone niin englanninkielinen kuin mahdollista, sillä haluan kommunikoida sen avulla mm. @minitreasures-ihmisten ja ulkolaisten somettajien kanssa. Suomen kieltä voin huoletta käyttää @replyissä.
Kevätsiivouksen myötä Twitter-virrastani on tullut entistä houkuttelevampaa, joten suosittelen virran siivousta muillekin. Se kannattaa aloittaa läheltä: lue viimeiset twiittisi ja mieti, haluaisitko itse seurata vastaavaa sisältöä.
Friday, March 15, 2013
Miten LinkedIn:ssä kurkitaan salaa toisten profiileja
Eräs asiakas kyseli minulta LinkedIn:stä:
Neuvoin hänelle myös miten itsensä voi piilottaa niin, ettei kurkkimiset näy. Se tapahtuu nimen alta löytyvästä kohdasta Settings ja siitä Select what others see when you've viewed their profile.
***********************************************
MUOKS: uudet kuvakaappaukset LinkedInistä 14.5.2019:
Mene asetuksiin (Settings & Privacy), joihin pääset klikkaamalla ylärivistä omaa kuvaasi:
Tarjolla on kolme vaihtoehtoa:
Suosittelen, että käytät yleensä tapaa yksi - silloin LinkedIn näyttää sinullekin, ketkä sinun profiiliasi ovat katselleet. Jos kuitenkin joskus haluat kurkkia jonkun ihmisen profiilia salaa, valitse kohta kaksi. Hän ei voi millään tietää kuka on esimerkiksi "Founder in Internet industry from Jyväskylä area", meitähän on täällä paljon muitakin kuin minä! Kun olet saanut tutkittua profiilin, mene heti vaihtamaan asetuksista takaisin kohtaan yksi. Älä koskaan valitse kohtaa kolme, sillä Tom Laineen mukaan LinkedIn rankaisee sinua tempusta huonontamalla hakutuloksiasi ja sitä, miten itse näyt hauissa. Vaikea tietää, miten tämä rankaisu käytännössä tapahtuu - en todellakaan ole halunnut testata. Älä testaa sinäkään!
*************************************
vanha ohje jatkuu:
Itse tapaan olla somessa mahdollisimman avoin (poikkeuksena yksityiselämäni), joten siksi ihmiset saavat tietää nimeni, kun käyn heidän profiileitaan kurkkimassa. Joku toinen tutkii mieluummin salaa esim. mitä työkaverit tai kilpailijat itsestään kertovat ja ottaa heiltä vinkkejä parannellessaan omaa profiiliaan, esim. asiakkaani oli hyvin tyytyväinen, että oppi piiloutumaan:
MUOKS 5.2.2020
Tsekkaa millaisia LinkedIn-tuotteita uudesta verkkokaupastani löytyy!
Tuleeko vastaanottajalle ilmoitus vain ensimmäisestä profiilikäynnistä? Vai jos käyn tutkimassa jonkun profiilia vaikka useita kertoja päivässä tai päivittäin, näkyykö jokaisesta kerrasta merkintä vastaanottajalla?Varsinaisia ilmoituksia profiilin kurkkimisista ei saa, mutta jos on itse kirjautunut LinkedIn:iin, niin saa ilmoituksia siitä, että joku on käynyt kurkkimassa profiilia ja myös sen tiedon, kuinka moni profiilia on viime aikoina (esim. viimeisen parin viikon tai 3 päivän) aikana käynyt katsomassa. En ole koskaan nähnyt useita ilmoituksia samasta ihmisestä, joten luultavasti LinkedIn näyttää vain yhden kurkkimisen x päivän sisällä.
Neuvoin hänelle myös miten itsensä voi piilottaa niin, ettei kurkkimiset näy. Se tapahtuu nimen alta löytyvästä kohdasta Settings ja siitä Select what others see when you've viewed their profile.
***********************************************
MUOKS: uudet kuvakaappaukset LinkedInistä 14.5.2019:
Mene asetuksiin (Settings & Privacy), joihin pääset klikkaamalla ylärivistä omaa kuvaasi:
Valitse kohta How others see your LinkedIn activity ja sitä ensimmäinen kohta Profile viewing options:
Suosittelen, että käytät yleensä tapaa yksi - silloin LinkedIn näyttää sinullekin, ketkä sinun profiiliasi ovat katselleet. Jos kuitenkin joskus haluat kurkkia jonkun ihmisen profiilia salaa, valitse kohta kaksi. Hän ei voi millään tietää kuka on esimerkiksi "Founder in Internet industry from Jyväskylä area", meitähän on täällä paljon muitakin kuin minä! Kun olet saanut tutkittua profiilin, mene heti vaihtamaan asetuksista takaisin kohtaan yksi. Älä koskaan valitse kohtaa kolme, sillä Tom Laineen mukaan LinkedIn rankaisee sinua tempusta huonontamalla hakutuloksiasi ja sitä, miten itse näyt hauissa. Vaikea tietää, miten tämä rankaisu käytännössä tapahtuu - en todellakaan ole halunnut testata. Älä testaa sinäkään!
*************************************
vanha ohje jatkuu:
Valitse vaihtoehdoista oma nimesi, oma toimialasi tai anonyymi profiili. |
Itse tapaan olla somessa mahdollisimman avoin (poikkeuksena yksityiselämäni), joten siksi ihmiset saavat tietää nimeni, kun käyn heidän profiileitaan kurkkimassa. Joku toinen tutkii mieluummin salaa esim. mitä työkaverit tai kilpailijat itsestään kertovat ja ottaa heiltä vinkkejä parannellessaan omaa profiiliaan, esim. asiakkaani oli hyvin tyytyväinen, että oppi piiloutumaan:
Kiitos vastauksesta. Nyt osaan piilottaa itseni asetuksista niin, että minua ei näy, jos käyn kurkkimassa jonkun profiilia. Mutta äsken kyllä menivät kylmät väreet, kun en ole varma, olinko vahingossa taas laittanut itseni näkyväksi.Valitse itse, mikä tapa sinulle parhaiten sopii - tai vaihda asetuksia vaikka tapauskohtaisesti.
MUOKS 5.2.2020
Tsekkaa millaisia LinkedIn-tuotteita uudesta verkkokaupastani löytyy!
Wednesday, March 13, 2013
Yhteisön johtamista ja markkinointia somen avulla
Ensi viikolla aloitan uudet opinnot: Otavan opistolla järjestetään toista kertaa yhteisömanagerikurssi. Loppuvuoden kestävällä kurssilla tärkeimmässä roolissa tulee olemaan vertaisoppiminen ja odotan innolla mitä tuleman pitää. Väitän, että tiedän asiasta jo aika paljon, mutta en todellakaan ole niin hölmö, että luulisin itseäni kaikkitietäväksi. Jo nyt on vastaan tullut itselleni uusi työkalu Podio, jonka hyvät puolet esim. Yammeriin tai Ningiin verrattuna paljastunevat varmaan kevään aikana.
Ensimmäisellä kerralla esittelemme paitsi itsemme ja myös edustamamme yhteisöt, joten sain siitä kimmokkeen päivittää Mini treasures wiki & social media -kalvoni, jotka olen yleensä päivittänyt jo vuodenvaihteessa.
Olen monesti todennut, etten minä ole nettikätilö, joka käy perustamassa yhteisön ja häipyy sitten takavasemmalle, vaan yhteisön emo, joka ei ymmärrä jättää lastaan. Viime vuonna jätin Mini treasures wikiä kuitenkin yhä enemmän hunningolle, mutta ilokseni tämä ei suuremmin näy wikin tilastoissa: kävijöitä on enemmän kuin ennen ja saavutimme hiljattain myös Facebookissa tärkeän tuhannen tykkääjän rajapyykin :).
Esitys on englanniksi, onhan itse yhteisökin kansainvälinen.
Tuleville opiskelijakollegoilleni lähetän nyt terveisiä. Jos ehditte, niin käykää kalvot läpi ja miettikää mitä muuta haluaisitte asiasta tietää. Ja toki te muutkin blogini lukijat saatte kysellä :).
Ensimmäisellä kerralla esittelemme paitsi itsemme ja myös edustamamme yhteisöt, joten sain siitä kimmokkeen päivittää Mini treasures wiki & social media -kalvoni, jotka olen yleensä päivittänyt jo vuodenvaihteessa.
Olen monesti todennut, etten minä ole nettikätilö, joka käy perustamassa yhteisön ja häipyy sitten takavasemmalle, vaan yhteisön emo, joka ei ymmärrä jättää lastaan. Viime vuonna jätin Mini treasures wikiä kuitenkin yhä enemmän hunningolle, mutta ilokseni tämä ei suuremmin näy wikin tilastoissa: kävijöitä on enemmän kuin ennen ja saavutimme hiljattain myös Facebookissa tärkeän tuhannen tykkääjän rajapyykin :).
Esitys on englanniksi, onhan itse yhteisökin kansainvälinen.
Mtw 2012 from Johanna Janhonen
Tuleville opiskelijakollegoilleni lähetän nyt terveisiä. Jos ehditte, niin käykää kalvot läpi ja miettikää mitä muuta haluaisitte asiasta tietää. Ja toki te muutkin blogini lukijat saatte kysellä :).
Monday, March 11, 2013
Jaa jotain -päivä ja RSS-ohjeet vapautettu muidenkin käyttöön
Tänään vietetään Jaa jotain -päivää (Twitterissä #jaajotain). Osallistun talkoisiin vapauttamalla taannoin tekemäni RSS-ohjeet, sillä RSS:n hyödyntämisestä lienee hyötyä kaikessa opiskelussa :).
Aiemmin varasin kaikki ohjeet matskuun, nyt lisenssi on vapaampi: CC BY-SA.
Voit tarkistaa Wikipediasta, millaisia erilaisia Creative Commons -lisenssejä on olemassa.
Valitsemassani lisenssissä
CC tarkoittaa Creative Commonsia
BY sitä, että tekijän nimi on mainittu ja
SA (Share Alike) sitä, että jos kalvoja käytetään muiden materiaaleissa, myös heidän pitää valita materiaaliinsa sama lisenssi.
Tämä lisenssi sallii myös kaupallisen käytön, eli jos joku kilpailijani/kollegani haluaa käyttää tekemääni matskua, hän saa sen vapaasti tehdä, kunhan vain kertoo alkuperäisen tekijän ja mielellään myös linkittää siihen.
Kiitos Anne Rongas, kun haastoit minut mukaan! Lue lisää Annen blogista.
Aiemmin varasin kaikki ohjeet matskuun, nyt lisenssi on vapaampi: CC BY-SA.
Voit tarkistaa Wikipediasta, millaisia erilaisia Creative Commons -lisenssejä on olemassa.
Valitsemassani lisenssissä
CC tarkoittaa Creative Commonsia
BY sitä, että tekijän nimi on mainittu ja
SA (Share Alike) sitä, että jos kalvoja käytetään muiden materiaaleissa, myös heidän pitää valita materiaaliinsa sama lisenssi.
Tämä lisenssi sallii myös kaupallisen käytön, eli jos joku kilpailijani/kollegani haluaa käyttää tekemääni matskua, hän saa sen vapaasti tehdä, kunhan vain kertoo alkuperäisen tekijän ja mielellään myös linkittää siihen.
Kiitos Anne Rongas, kun haastoit minut mukaan! Lue lisää Annen blogista.
Thursday, March 7, 2013
Joukkorahoitusprojektien markkinointi somessa
Viime viikolla esitin teille ensimmäisen Mesenaatti-videoni ja tänään esittelen loputkin.
Yhteisörahoituspalvelu Mesenaatissa kerätään vastikkeellista rahoitusta hienoille hankkeille, mutta ihan itsekseen se raha ei tilille tupsahda, vaan sen eteen pitää tehdä töitä. Ensimmäisessä videossa Pauliina Seppälä kertoo siitä, miksi sosiaalinen media ja erityisesti Facebook-sivut ovat hyvä markkinointiväline myös Mesenaatin projekteille.
Toisessa videossa Pauliina ja Tanja Jänicke kertovat erilaisista joukkorahoitukseen liittyvistä tutkimuksista. Amerikkalainen Indiegogo on mm. todennut, että ihmisen pitää törmätä joukkorahoitusprojektiin keskimäärin 7 kertaa, ennenkuin hän oikeasti tekee lahjoituksen. Määrä tuntuu äkkiseltään isolta, mutta omiin kokemuksiini perustuen uskottavalta.
Senja Larsen (ja muut hankkeen puuhaihmiset) teki kovasti töitä Senja opettaa sinulle ruotsia -kirjan keräyksen suhteen. Törmäsin hänen projektiinsa mm. Facebookin, Twitterin ja LinkedIn:in kautta ja kaverit pöhisivät siitä ympäri somea. Pidin hanketta hienona, mutta vasta ihan projektin loppumetreillä otin itseäni niskasta kiinni, tutustuin amerikkalaiseen Kickstarter-palveluun, tein sinne tunnukset ja ennakkotilasin itselleni kirjan.
Myös Lifestyle-lehti Huili keräsi viime vuonna rahoitusta (Mesenaatin kautta). Myös tästä projektista kuulin useita kertoja ja jaoin itsekin tietoa hankkeesta mm. Kiepauksen ja Piilotetun aarteen kautta. Halusin kovasti olla mukana lempilehteäni rahoittamassa, mutta ratkaiseva viimeinen askel jäi silti ottamatta. Syytä sopii miettiä. Johtuiko se siitä, että olin silloin ulkomailla ja minulla oli tavallista vähemmän aikaa pyöriä netissä? Vai siitä, etten löytänyt vaihtoehtojen joukosta heti itselleni sopivaa vaihtoehtoa? Huilin tilaajana en nimittäin halunnut tilata lehteä enää toistamiseen, enkä keksinyt myöskään millaisen mainoksen lehteen olisin halunnut laittaa. Jos tarjolla olisi ollut vaikka joku hassu t-paita (Minä haluan Huilia) tai kangaskassi, se olisi ollut paljon helpompi ostaa sen sijaan, että hyydyin mainoksen sisällön miettimiseen. Onneksi kuitenkin tällekin projektille löytyi tarpeeksi rahoittajia ja minä saan jatkossakin Huilia :).
Videon lopussa Tanja ja Pauliina puhuvat myös siitä, että suomalaiset eivät pidä siitä, että joku yksityshenkilö markkinoi itseään. Yritykset kyllä saavat markkinoida, mutta jos joku tavallinen ihminen tekee samaa, niin heti ajatellaan, että "mitä se oikeen luulee itsestään". Mitenhän tätä kulttuuria voisi muuttaa?
Jos emme uskalla kertoa unelmistamme muille, ne eivät voi toteutua! Mutta joukkorahoitusprojekteissa myös osallistujien unelmat voivat toteutua, kuten Pauliina kertoo kolmannessa videossa. He voivat esimerkiksi päästä tekemään unelmiensa lehteä tai studiolle seuraamaan idolinsa levyntekoa. Yhteisöprojektien vastikkeiden keksimisessä kannattaa siis olla luova, ihmisillä kun on mitä erikoisimpia haaveita :).
Yhteisörahoituspalvelu Mesenaatissa kerätään vastikkeellista rahoitusta hienoille hankkeille, mutta ihan itsekseen se raha ei tilille tupsahda, vaan sen eteen pitää tehdä töitä. Ensimmäisessä videossa Pauliina Seppälä kertoo siitä, miksi sosiaalinen media ja erityisesti Facebook-sivut ovat hyvä markkinointiväline myös Mesenaatin projekteille.
Toisessa videossa Pauliina ja Tanja Jänicke kertovat erilaisista joukkorahoitukseen liittyvistä tutkimuksista. Amerikkalainen Indiegogo on mm. todennut, että ihmisen pitää törmätä joukkorahoitusprojektiin keskimäärin 7 kertaa, ennenkuin hän oikeasti tekee lahjoituksen. Määrä tuntuu äkkiseltään isolta, mutta omiin kokemuksiini perustuen uskottavalta.
Senja Larsen (ja muut hankkeen puuhaihmiset) teki kovasti töitä Senja opettaa sinulle ruotsia -kirjan keräyksen suhteen. Törmäsin hänen projektiinsa mm. Facebookin, Twitterin ja LinkedIn:in kautta ja kaverit pöhisivät siitä ympäri somea. Pidin hanketta hienona, mutta vasta ihan projektin loppumetreillä otin itseäni niskasta kiinni, tutustuin amerikkalaiseen Kickstarter-palveluun, tein sinne tunnukset ja ennakkotilasin itselleni kirjan.
Myös Lifestyle-lehti Huili keräsi viime vuonna rahoitusta (Mesenaatin kautta). Myös tästä projektista kuulin useita kertoja ja jaoin itsekin tietoa hankkeesta mm. Kiepauksen ja Piilotetun aarteen kautta. Halusin kovasti olla mukana lempilehteäni rahoittamassa, mutta ratkaiseva viimeinen askel jäi silti ottamatta. Syytä sopii miettiä. Johtuiko se siitä, että olin silloin ulkomailla ja minulla oli tavallista vähemmän aikaa pyöriä netissä? Vai siitä, etten löytänyt vaihtoehtojen joukosta heti itselleni sopivaa vaihtoehtoa? Huilin tilaajana en nimittäin halunnut tilata lehteä enää toistamiseen, enkä keksinyt myöskään millaisen mainoksen lehteen olisin halunnut laittaa. Jos tarjolla olisi ollut vaikka joku hassu t-paita (Minä haluan Huilia) tai kangaskassi, se olisi ollut paljon helpompi ostaa sen sijaan, että hyydyin mainoksen sisällön miettimiseen. Onneksi kuitenkin tällekin projektille löytyi tarpeeksi rahoittajia ja minä saan jatkossakin Huilia :).
Videon lopussa Tanja ja Pauliina puhuvat myös siitä, että suomalaiset eivät pidä siitä, että joku yksityshenkilö markkinoi itseään. Yritykset kyllä saavat markkinoida, mutta jos joku tavallinen ihminen tekee samaa, niin heti ajatellaan, että "mitä se oikeen luulee itsestään". Mitenhän tätä kulttuuria voisi muuttaa?
Jos emme uskalla kertoa unelmistamme muille, ne eivät voi toteutua! Mutta joukkorahoitusprojekteissa myös osallistujien unelmat voivat toteutua, kuten Pauliina kertoo kolmannessa videossa. He voivat esimerkiksi päästä tekemään unelmiensa lehteä tai studiolle seuraamaan idolinsa levyntekoa. Yhteisöprojektien vastikkeiden keksimisessä kannattaa siis olla luova, ihmisillä kun on mitä erikoisimpia haaveita :).
Wednesday, March 6, 2013
Somelaisten suosikkikohtauspaikat Ylen mukaan
Yle uutisoi eilen suomalaisten suosikki some-palveluista. Kriteeriksi he ottivat sen, että kuinka monella on tili ko. palvelussa, ja huomiotta jätettiin mm. sellaiset isot palvelut kuin YouTube (4), Wikipedia (6), Vimeo (91) ja Flickr (50), suluissa sijoitus Alexan listalla 25.2.13.
Hieman kyllä ihmetyttää, miksi kuvapalvelu Instagram on mukana, mutta Flickr-kuvapalvelu on jätetty pois, samalla tavallahan Flickrissäkin voi etsiä kuvia, seurata kontaktien uusia kuvia ja keskustella niistä. Itse olen tykästynyt erityisesti Flickrin ryhmiin.
Minun Alexaan perustuvissa katsauksissa taas katsotaan sitä, kuinka paljon (tunteina) kutakin palvelua käytetään (siis aktiivisen käytön määrää).
Ylen lista (suluissa sijoitus Alexan listalla 25.2.2013):
1. (3) Facebook - noin kaksi miljoonaa yli 13-vuotiasta suomalaista.
2. (13) Suomi24 - 1,7 miljoonaa rekisteröitynyttä käyttäjää, joista vuoden aikana vain noin 40% kirjautuu palveluun.
3. (81 25.1.13, ei sijoittunut sadan joukkoon 25.2.13) IRC-Galleria - 451 000 rekisteröitynyttä käyttäjää, viikottaisia kävijöitä on noin 200 000.
4. (15) LinkedIn - 440 000 suomalaista käyttäjätiliä
5. (17) Twitter - 300 000 suomalaista.
6. (*) Foursquare - 75 000 suomalaista käyttäjätiliä.
7. (lasketaan Googlen muiden palveluiden joukkoon, Google.com oli 2.) Google+ - 50 000 suomalaista käyttäjätiliä, joista parinkymmenen tuhannen arvioidaan olevan aktiivisia.
8. (*) Instagram - ei arvioita
9. (62) Pinterest - ei arvioita
* = ei sijoittunut Alexan listalla 100 suosituimman palvelun joukkoon. Alexa mittaa sivujen suosiota oman toolbarinsa avulla, enkä usko, että sitä on saatavissa mobiililaitteisiin, joten luultavasti siksi mobiilipalvelut Foursquare ja Instagram eivät sijoittuneet sadan suosituimman palvelun joukkoon.
Hieman kyllä ihmetyttää, miksi kuvapalvelu Instagram on mukana, mutta Flickr-kuvapalvelu on jätetty pois, samalla tavallahan Flickrissäkin voi etsiä kuvia, seurata kontaktien uusia kuvia ja keskustella niistä. Itse olen tykästynyt erityisesti Flickrin ryhmiin.
Minun Alexaan perustuvissa katsauksissa taas katsotaan sitä, kuinka paljon (tunteina) kutakin palvelua käytetään (siis aktiivisen käytön määrää).
Ylen lista (suluissa sijoitus Alexan listalla 25.2.2013):
1. (3) Facebook - noin kaksi miljoonaa yli 13-vuotiasta suomalaista.
2. (13) Suomi24 - 1,7 miljoonaa rekisteröitynyttä käyttäjää, joista vuoden aikana vain noin 40% kirjautuu palveluun.
3. (81 25.1.13, ei sijoittunut sadan joukkoon 25.2.13) IRC-Galleria - 451 000 rekisteröitynyttä käyttäjää, viikottaisia kävijöitä on noin 200 000.
4. (15) LinkedIn - 440 000 suomalaista käyttäjätiliä
5. (17) Twitter - 300 000 suomalaista.
6. (*) Foursquare - 75 000 suomalaista käyttäjätiliä.
7. (lasketaan Googlen muiden palveluiden joukkoon, Google.com oli 2.) Google+ - 50 000 suomalaista käyttäjätiliä, joista parinkymmenen tuhannen arvioidaan olevan aktiivisia.
8. (*) Instagram - ei arvioita
9. (62) Pinterest - ei arvioita
* = ei sijoittunut Alexan listalla 100 suosituimman palvelun joukkoon. Alexa mittaa sivujen suosiota oman toolbarinsa avulla, enkä usko, että sitä on saatavissa mobiililaitteisiin, joten luultavasti siksi mobiilipalvelut Foursquare ja Instagram eivät sijoittuneet sadan suosituimman palvelun joukkoon.
Monday, March 4, 2013
Google+:n yhteisöjen mahdollisuuksista
Sivusilmällä olen huomannut, millaisen pöhinän Google+-yhteisöt ovat saaneet aikaan. Tuija Aaltohan kertoi taannoin niitä käytettävän myös Ylellä. Minut on lisätty muutamiin yhteisöihin (aiheina luonnollisesti somea ja nukkekoteja) ja olen itse liittynyt mm. Jaana Nyströmin CMADFI:n yhteydessä perustamaan Suomen yhteisömanagereiden yhteisöön.
Haastatellessani taannoin Jaanaa kysyin hänen mielipiteitää uudesta yhteisöominaisuudesta ja siitä, miten esimerkiksi yritys voi sitä käyttää.
Omalle yritykselleni en vielä yhteisöä perusta, mutta nukkekotipuolella sitä voisi harkita Mini treasuresille, jahka tulee ylimääräistä aikaa...
PS. Piilotetun aarteen plussailu "nytt vhn takkuilevan". Eli ääkköset katoavat teksteistä, kun tweetit siirretään Hootsuiten kautta Plussaan. Osaakos joku aavistaa syyn moiseen, tai jopa ehdottaa korjausta? :)
Friday, March 1, 2013
Mesenaatin yhteisöt
Kävin viime viikolla kuuntelemassa crowdfunding-esitystä (joukkorahoitus, yhteisörahoitus) Lutakossa, kun "Mesenaatti jalkautui Jyväskylään". Paikalle oli kutsuttu lähinnä luovan alan ammattilaisia kuulemaan siitä, miten Mesenaatti voi auttaa heitä toteuttamaan hankkeitaan. Ensimmäinen Mesenaatin pilottihanke oli Jussu Pöyhösen levyn rahoitus, itse seurasin enemmän Huili-lehden rahoituskamppista.
Mesenaattia vastaavia palveluita ovat
Mesenaattia vastaavia palveluita ovat
- Kickstarter, jota käytettiin Senjan ruotsinkirjaprojektissa
- Indiegogo, toinen jenkkipalvelu, joka on edellistä "taiteellisempi"
- Fundedbyme, ruotsalainen palvelu, jota Kristiina Pääkkönen auttaa rantautumaan Suomeen.
Kuvasimme Mesenaatin perustajien Tanja
Jänicken ja Pauliina Seppälän kanssa muutaman erilaisen pätkän, joista ensimmäisessä puhutaan erityisesti palvelun mahdollistamasta yhteisöllisyydestä.