Vertailussa Facebook ja Twitter, osa 2

Itse olen viime aikoina kiihkoillut Pinterestista, mutta koska lukijoita näyttää selvästi kiinnostavan Twitter vs Facebook, kirjoitan taas siitä aiheesta.

Twitter on hyvin yksinkertainen palvelu, vaikka ensinäkemältä toisin luulisi.


Siinä missä Facebook on kokoelma erilaisia palveluja, jossa on mm.

• pelejä
• perheen valokuva-albumit
• chattipalvelu privaatteihin kaverikeskusteluihin ja ryhmäkeskusteluihin
• sähköpostipalvelu
• mikrobloggauspalvelu (statuspäivitykset),

Twitter keskittyy mikrobloggaukseen ja tekee sen hyvin. Ensinäkemältä toki kaipaa keskusteluun ketjutusta (kun ei ymmärretä, että mitähän asiaa tässäkin kommentoidaan), mutta kun keskusteluja oppii lukemaan, viestinnän tasa-arvoisuus alkaa viehättää.

Twitterissä kaikki kommentit ovat samanarvoisia. Usein on niin, että keskustelun avaukseen heitetty vastaus on avausta mielenkiintoisempi, jolloin tämä vastaus alkaa levitä viraalisti ihmisten retweettausten (vrt. sähköpostien forwardointiin, eli kerrotaan omille seuraajille mielenkiintoisista tweeteistä) avulla. Facebookissa tällainen ei ole tällä hetkellä mahdollista, sillä vain julkisia statuspäivityksiä voi jakaa eteenpäin omille kavereille.

Mistä päästiinkin seuraavaan asiaan, kavereihin, seuraajiin & seurattaviin.

Facebook perustui kavereiden väliseen kommunikointiin. Olemme verkostoituneet siellä esimerkiksi sukulaistemme, koulukavereidemme ja naapureidemme kanssa. Totuus on, että meillä ei välttämättä ole kovin monta yhteistä kiinnostuksen kohdetta näiden ihmisten kanssa. Joku intoilee kuntoilusta, toinen kakuista, kolmas kissanpennuistaan jne. Facebookista puuttuu ns. sosiaalinen objekti.

Twitterissä seurattaviksi valitaan sen sijaan kiinnostavista asioista puhuvia ihmisiä. Ja jos joku alkaa jaarittelemaan joutavia, hänet voi hetkessä poistaa seurattavien listalta, eikä tämä ole sellainen loukkaus, kuin se Facebookissa olisi.


Facebook on apinoinut tämän ominaisuuden, viime syksystä lähtien voimme myös Facebookissa seurata mielenkiintoisia ihmisiä tilaamalla heidän julkiset päivityksensä. Ongelma on se, että emme tiedä, keitä kaikkia voi tilata. (Mainos: minuakin voi tilata)

Twitterissä taas voi seurata melkein kaikkia. Lukon kuvasta tunnistaa henkilöt, jotka twiittaavat vain kaveripiirilleen. Facebookissa ei usein tutustu entuudestaan vieraisiin ihmisiin, Twitterissä vieraiden ihmisten seurailu on koko palvelun idea. Ja vieraista ihmisistä tulee ennen pitkää tuttuja, esimerkiksi Jyväskylän tweettaajat tapailevat aika ajoin mm. lounaan äärellä.

Facebookilla ja Twitterillä on siis kummallakin oma paikkansa, enkä ole kummastakaan kovin äkkiä luopumassa. :)

Lue myös vertailu Twitter-Facebook-Google+, jonka tein syksyllä some-kavereideni avustuksella.