Piilotetun aarteen kesäzine

Luin eilen yhtä kirjaa (David J. P. Phillips: Kuusi ainetta, jotka muuttavat elämäsi) ja sain siitä ajatuksen. 

Anteliaisuus lisää ihmisten onnellisuutta! 

Mietin, mikä olisi asia, jonka voisin antaa kaikille, asia, joka lisäisi saajankin onnellisuutta. Sitten luin Kubon uutiskirjeestä jutun: Jos haluat erottua, valitse paperi ja aloin haaveilla Piilotetun aarteen omasta lehdestä. Kokonaisen lehden kirjoittaminen ja toimittaminen ihmisille olisi haastavaa, mutta miten olisi zine, jonka he voisivat tulostaa itse ja josta tulisi heille tärkeä juttu... 

Aloin kirjottaa päiväkirjaa viime vuoden tammikuussa ja olen viettänyt päiväkirjani ääressä monta ihanaa hetkeä. Nautin siitä, kun päivät eivät enää vain valu ohitse, vaan niistä jää pieniä jälkiä päiväkirjaani. Nykyaikana fyysisen päiväkirjan kirjoittaminen lienee kuitenkin liian vaikeaa useimmille ihmisille, joten siksi haastan sinut kirjoittamaan kesäzineen. Siinä on vain kahdeksan pientä sivua, joten urakkasi ei ole suuren suuri.

Zine on siis pieni vihko, jota voit säilyttää vaikka lompakossa tai takin taskussa. Piilotetun aarteen kezäzine auttaa sinua tallentamaan kesääsi tai lomaasi. Jos yksi zine ei siihen riitä, tee oma zine vaikka jokaiselle lomaviikollesi. Voit tulostaa zinen lahjaksi myös perheenjäsenillesi tai kavereillesi.

Klikkaa kuva isommaksi, tallenna ja tulosta.

Sama sivu mustavalkoisena

Näin kokoat kesäzinen

Tulosta sivu. Leikkaa pois siniset reunat. Tee paperin keskelle viilto katkoviivan kohdalle. Taita paperi kahtia. Tee taitokset myös sivujen väliin ja taittele vihko sitten muotoonsa. (Oliko liian vaikeaa? Katso tämä video.)

Etusivulla on sydän, johon voit kirjoittaa nimesi tai vaikka päivämäärät, jolloin vihkoa käytät.

Ensimmäiselle aukeamalle kirjoitetaan ämpärilista, eli asioita, joita haluat lomallasi tehdä. 

Kolmannelle sivulle voit kirjata vaikka lukemiasi kirjoja, katsomiasi elokuvia tai kuuntelemiasi levyjä. Tai ehkä käyt konserteissa, kesäteatterissa, näyttelyissä tai museoissa? 

Neljäs sivu on varattu kesäherkuille. Saat itse päättää ovatko ne syötävää, juotavaa tai vaikka erityisen ihania löytöjä, paikkoja tai kokemuksia. 

Viimeiselle aukeamalle voit kerätä omavalintaisia kesän parhaita juttuja, kenties jotain ihania ylläreitä, joita et osannut ämpärilistaasi sisällyttää? 

Lisää viimeiselle sivulle omat murusi. Voisitko pyytää heiltä vaikka nimmarin tai piirroksen? Voit laittaa sivulle myös valokuvia tai tarroja. 

Toivottavasti zine auttaa sinua tämän kesän tähtihetkien tallennuksessa!

Kesälomaani piilotetut aarteet, tekijä jjanhone

Silmäpareja vai keskustelua - ota somesta molemmat

Voisivatko museot ottaa käyttöön uusia, pienten joukkojen somealustoja pohti Suomen museoliiton viestintäjohtaja Miisa Pulkkinen. Alla lainauksia hänen kirjoituksestaan.

"Uusia somealustoja on noussut haastamaan somejättejä. Avainsanoja ovat etiikka ja merkityksellisyys – uusille alustoille halutaan rakentaa yhteisöjä ja osallisuutta, joka perustuu aktiiviseen vuoropuheluun."

Fediversumissa korostuu tosiaankin eettisyys, kun kaikilla instansseilla on omat käytöskoodinsa, joita myös valvotaan tarkasti. Kun valitsee itselleen sopivan kotipesän, ei tarvitse huolehtia someänkyröistä, joita esimerkiksi Facebookista löytyy niin paljon, että UMK:n piti poistua sieltä.

Aktiivisesta vuoropuhelusta kertoo eilen tekemäni katsaus, josta kerron kohta lisää. 

"Enää tarvitaan käyttäjät. DNA selvitti viime vuonna suomalaisten säännöllistä somekäyttöä. Mastodonia käyttää suomalaisista säännöllisesti yksi prosentti, Blueskyta kaksi prosenttia. Vertailun vuoksi: Facebookia käyttää päivittäin 61 prosenttia kansasta."

Niin, Fediversumi on tosiaan pienen porukan paikka, mutta sillä on omat vahvuutensakin.

Katselin eilen somevirtojani ja huomasin, että minun noin 820 Facebook-kaverista noin 5 prosenttia tuotti vuorokauden aikana uutta sisältöä (kuvia, postauksia, jakoja, kavereiden seinille kirjoitettuja onnitteluviestejä) Facebook-virtaani, saman verran kuin noin 200 henkilön Bluesky-verkostoni.

Tämä oli huomattavasti enemmän kuin LinkedInissä, jossa määrä jäi noin prosenttiin koko 2700 henkilön verkostostani. Instagram-verkostostani taas noin 7 prosenttia teki sisältöjä virtaan (stooreja en laskenut). 

Kun määriä vertaa Fediversumiin, voi tippua tuolilta. Mastodonissa seuraamani 270 tiliä tekivät vuorokaudessa 120 uutta avausta. Tämä oli suhteellisen helppo laskea, sillä syötteestä voi piilottaa sekä kommentit muiden avauksiin että muiden julkaisujen jaot. Määrä ei kuitenkaan vastaa koko totuutta, sillä minulla on käytössä kymmeniä filttereitä, jotka suodattavat sisällöstäni karkean arvion mukaan noin 30 prosenttia.

(Luvut kertovat vain minun verkostostani. Olisikin hauska kuulla, miten muiden verkostot käyttäytyvät. Kontaktien aktiivisuuteen pääsee käsiksi, kun tutkii Seurataan-syötteitä. Jos käytät Facebookia mobiiliselaimella, näet myös kaverisyötteen, jossa on vain kavereidesi tekemiä postauksia.)

Fediversumissa käydään siis huomattavan paljon keskusteluja. 

"Mitä museo voi tehdä, kun somejättejä on vaikea haastaa tai vastustaa, eivätkä eettisemmät somealustat ainakaan vielä tavoita kävijöitä?"

Jos tätä olisi kysytty minulta alkuvuonna, olisin sanonut, että hylätään jätit ja siirrytään porukalla Fediin, tehdään sinne kaikkien suomalaisten oma somepalvelu. Nyt huumani on alkanut tasaantua ja suurin oppimistyö uusien alustojen ymmärtämisessä on tehty. En enää huutele kaikille vastaantulijoille, että tulkaa nyt ihmeessä tekin tänne, tämä on ihan mahtava paikka, vaan olen sopeutunut ajatukseen, ettei vanhoista someista niin vain lähdetä. Yksityishenkilöt voivat toki tällaisen valinnan tehdä, mutta organisaatioille, joiden pitää edelleenkin tavoittaa ihmisiä, irtiotto on vaikeampaa.

Mutta miksi lähteä, jos voi käyttää rinnakkain erilaisia palveluita?

Somen käyttöön on erilaisia syitä, eikä sitä pitäisi pelkästään tavan vuoksi työssään käyttää. Jos somesta halutaan sekä (maksettuja) silmäpareja että keskusteluja, niin Fediä voisi ainakin kokeilla. Jos koko organisaation vieminen Fediin tuntuu liian työläältä ja riskialttiilta, agentiksi voisi usuttaa jonkun asiantuntijan, ikään kuin tunnustelemaan maaperää. 

Muutos ottaa aikansa, mutta jos uusia vaihtoehtoja ei tunne, harva niihin tarttuu. Parikymmentä vuotta sitten aika harva meistä roikkui päivittäin somessa, mutta jotenkin me olemme sinne päätyneet.