Miten perustaa Twitter-tili ja valita hyvä tunnus

Olen blogannut paljon Twitteristä, mutten muistaakseni koskaan ole kirjoittanut yhdestä tärkeästä asiasta: siitä, millainen @käyttäjätunnus Twitterissä kannattaa valita. Valintahan tehdään ensimmäisellä kerralla, kun Twitteriin kirjaudutaan, mutta se ei ole pysyvä, eli halutessaan tunnusta voi vaihtaa myöhemminkin ja ilmeisesti useita kertojakin (mitä en tietenkään suosittele).

Olen menossa pitämään tunnin mittaista Twitter-työpajaa asiantuntijoille. Se on hyvin lyhyt aika, joten jotta pääsemme heti asiaan, tein eilen työpajan osallistujille ohjeet, jotta he voivat luoda itselleen Twitter-tunnukset jo etukäteen. Tunnusten luonti ei ole mitenkään vaikeaa, mutta hyvän käyttäjätunnuksen keksimiseen voi jäädä jumiin. Parhaat nimethän on luultavasti jo vuosien aikana otettu käyttöön.

Twitterissä voi esiintyä anonyymisti tai omalla nimellä, twiitata voi julkisesti tai vain omalle tuttavapiirille. Koska menen puhumaan asiantuntijoille, joita Twitter kiinnostaa työn puolesta, neuvon heitä julkitwiittaamaan omalla nimellään.

Se, että twiittaa omalla nimellään ei vielä tarkoita sitä, että käyttäjätunnuksen tulee olla sama kuin oma nimi. Esimerkiksi minulla on niin pitkä nimi, etten edes harkitse @johannajanhonen-tunnuksen käyttöä. Käyttämäni @jjanhone ei ole mikään paras Twitter-tunnus sekään, sillä moni haluaisi lisätä siihen ylimääräisen n-kirjaimen loppuun. Käytän sitä kuitenkin siksi, että sama tunnus on minulla käytössä niin monessa muussa some-palvelussa ja siksi, että ko. tunnukseen liittyy tarina: olen käyttänyt sitä jo vuodesta 2000 asti. Menin silloin naimisiin ja uuden nimen myötä sain Nokian it-osastolta uuden käyttäjätunnuksen. Entinen tunnukseni oli minusta todella kiva, johantti, se oli helposti lausuttavakin, mutta tätä uutta vihasin: miksi siinä ei ole sitä n:ää lopussa? JohJanho tai JoJanhon olisivat olleet minusta paljon parempia. No ei auttanut kuin tyytyä kohtaloon. Käyttäessäni sitten Nokian Ovi-palveluita, joissa piti käyttää "Nokia-tunnusta", toin jjanhone-tunnuksen huomaamattani intranetistä internettiin. Kun sitten aloin avata uusia some-tilejä, jjanhone oli luonteva valinta: olin vuosien myötä tottunut siihen ja ko. tunnus oli useimmiten myös vapaana.

Twitter tilin luonti_ohjeet from Johanna Janhonen

Liittyykö sinun käyttäjänimeesi tarinaa ja millaisia ovat sinusta hyvät (tai huonot) käyttäjätunnukset?

Huono Facebook-mainos, osa 2

Tämäkään päivitys ei kelvannut Facebookille.

Enpä arvannut, että tämä tällä viikolla aloittamani sarja saa jatkoa näin pian!

+Tommi Kivimäki, joka taltioi koulutuspäivän Somen avainten osallistujille, teki toukokuisesta YouTube-koulutuksestamme hauskan koosteen, kuten eilisestä bloggauksesta näitte. Minun tehtäväkseni jäi videon metatietojen täyttäminen: nimi, kuvaus, avainsanat ja ehkä tärkeimpänä: kansikuvan valinta. Koska videossa esiintyy kolme kouluttajaa, en halunnut valita mitään YouTuben valmiiksi tarjoamista vaihtoehdoista, tarvittiin uusi kuva. Minusta oli aika vitsikästä ottaa videon kansikuvan pohjaksi YouTuben tarjoama musta ruutu, jonka päälle laitoin paitsi videoon liittyvät kansikuvaehdokkaat, myös isomman kuvan kouluttajien kasvoista sekä #somenavaimet-tekstin.

Tehdessäni sitten eilen Facebookiin sponsoroitua tilapäivitystä Somen avaimista halusin käyttää samaa kuvaa. Mietin sitä, onko tuo #somenavaimet-teksti nyt varmasti sen vaaditun on alle 20% kuvan pinta-alasta, enkä tullut lainkaan ajatelleeksi sitä, ettei Facebook pitäisi minun YouTube-vitsistä.

Eli hylsyä tuli taas!

Tällä kertaa syynä oli siis tuo "play-nappula". Nyt onkin siis hyvä kerrata Facebook-mainoskuvien säännöt, ettei minun tarvitse tehdä kolmatta osaa tähän sarjaan, ainakaan kovin äkkiä.

Mainoskuvissa

• saa olla maksimissaan 20% tekstiä verrattuna kuvan pinta-alaan. Myös yksittäiset kirjaimet ja logot lasketaan tekstiksi
• ei saa olla poliittisia, seksuaalisia tai muuten herkkiä (?) aiheita 
• ei saa olla shokki- tai pelotteluelementtejä, esim. kuvia kolariautoista tai verestä 
• ei saa olla alasti tai liian seksikäs (bikinikuvia saa olla, kunhan ilme ei ole p-filmistä imaistu), ei saa näyttää liikaa ihoa tai keskittyä johonkin tiettyy ruumiinosaan, esim kuva, jossa on kännykkä ja komeat vatsalihakset ei Facebookille käy
• ei saa olla feikkifunktioita, eli play-nappuloita tai vaikka sulje-nappulaa, joka ei oikeasti toimi
• ei saa käyttää QR-koodeja (tai vastaavia)
• ei saa olla elementtejä Facebookin omasta ilmeestä, siis logoja tai ikoneita

Erityisen tarkka pitää olla alle 18-vuotiaille suunnatuissa mainoksissa.

Post by Piilotettu aarre.

SuomiTube tutuksi Tubeconissa ja Somen avaimissa

Some-asiantuntijana minun pitää koko ajan opetella uusia juttuja (lue: saan oppia uutta). Siksi käyn mahdollisuuksien mukaan kuuntelemassa kollegoideni esityksiä. Tässä kuussa olen päässyt jo kahteen mainioon paikkaan: Lontoon Wikimaniaan, jossa oli satoja Wikipediaan liittyviä esityksiä ja viime viikonlopun Tubeconiin, jossa oli aikuisparkin lisäksi mielenkiintoisia paneeleita, joissa YouTuben tähtivloggaajat kertoivat kokemuksistaan.

Aikuisparkissa kävin kuuntelemassa niin nettipoliisi Fobbaa kuin Toni Nummelaakin, joka näytti siellä mm. tämän kalvon suomalaisista Tube-yhteisöistä:


Hän kertoi myös mitä tapahtui Suomen vanhimmalle videolle, kun Eetu Eeddspeaks Pesonen jakoi sen vlogissaan viime kevään Somen avainten jälkimainingeissa: vanha video heräsi uudestaan henkiin. Jos haluat tietää mikä se oli, kurkkaa Eetun vloggaus Somen avaimista.

Tubecon huipentui gaalaan, jossa palkittiin tubettajia. Tuben some-stara on teinitähti Isac Elliot, mutta kun Paavo Väyrysen viimekeväinen vaali-tubetus palkittiin, voimme unohtaa ennakkoluulot siitä, että YouTube on vain nuorten paikka.

Eetu oli muuten ainoa henkilö, joka sai Tubeconissa kaksi palkintoa. Hänen Tuplan kanssa tekemänsä video toi hänelle palkinnon action-sarjassa. Eetulla on Eeddspeaks-vlogin lisäksi myös pelikanava Eeddplays, joka toi hänelle toisen palkinnon. Eetu tekee nykyään töitä Splay-nimisessä YouTubettajien verkostossa, jolle lanseerattiin suomalainen kilpailija Töttöröö juuri ennen Tubeconia. Hauskaa on, että Töttöröön takana on myös Somen avaimista tuttu henkilö: Biisonimafian Kaitsu Rinkinen. Tubeconissa Kaitsu julkaisi myös Valion kanssa tehdyn YouTube-kamppiksen, jossa mainostetaan l-kielen avulla uutta Japanista vaikutteita saanutta "vilkistysjuomaa".

Yritykset ovat siis nyt heränneet YouTubeen, ja niin kannattaa herätä sinunkin!

Jos siis haluat kysellä Tonilta, Eetulta ja Kaitsulta tarkemmin SuomiTubesta, hetkesi on tullut: Somen avaimet: YouTube-koulutus järjestetään toistamiseen 7.10. ja siihen voi ilmoittautua nyt.

Kurkkaa vielä tästä videosta, millaisista asioista me viime kerralla puhuimme:

Huono Facebook-mainos, osa 1

Facebook ei tykännyt tästä päivityksestä.

Aloitanpa taas uuden blogisarjan, aiheena huonot Facebook-mainokset. En yleensä juuri mainostele Facebookissa, mutta nyt kun Somen avaimet: YouTube vol 2 on tulossa, piti pistää mainos pyörimään. Mutta huonosti kävi!

Laitoin siis Facebook-sivun päivitykseen linkin YouTube-koulutussivulle. Facebook arpoi sivulta linkin kaveriksi kuvan, yritykseni tunnuskuvan, aarrearkun, josta lentelee some-laattoja.

Mainos ehti pyöriä vain muutamia minuutteja, kun sain viestin: mainoksesi on hylätty! Häh, miksi ihmeessä, eihän siinä pitänyt mitään outoa olla?

Post by Piilotettu aarre.

No selityksen mukaan tuossa aarrearkkukuvassa on liikaa tekstiä, tekstiä kun saa olla kuvan pinta-alasta alle 20%. Minun mielestäni kuvassa ei juuri tekstiä ole, ainoat sanat ovat You ja In, minkä lisäksi näkyy yksittäisiä kirjaimia, mutta Facebook oli toista mieltä. Täytyy siis kokeilla toisella kuvalla - toivottavasti ei tarvitse heti tulla takaisin tätä sarjaa jatkamaan. ;)

Post by Piilotettu aarre.

Onko sinun Facebook-mainoksiasi joskus hyllytetty? Miksi?

Mitä Lontoon Wikimaniassa tapahtui?

Wikiterveiset Lontoosta!

Viime viikko oli niin hektinen, etten ehtinyt edes blogata - keskityin niin täysillä saamaan irti kaiken paikan päältä, että sosiaalinen media jäi aika vähälle - ja hyvä niin. Mikään ei nimittäin edelleenkään korvaa fyysisiä kohtaamisia. Wikimania keräsi perjantaista sunnuntaihin Lontooseen yli 2000 Wikipediasta ja muista avoimista tietoa jakavista hankkeista kiinnostuneita ihmisiä. Seminaarissa oli noin 200 erilaista esitystä.

Kalvojen pitäisi tulla tähän osoitteeseen:

All #wikimania2014 slides will be here https://t.co/V8igaR85vu #wikipediafi
— Johanna Janhonen (@jjanhone) August 10, 2014

Videoitakin on tulossa. Tein itsekin aika kasan haastatteluita, joten tilaahan YouTube-kanavani nyt, niin saat tiedon siitä, kun niitä alkaa sinne tippua.

Suosituin twiittini oli tämä:

9 tricks to get to more female editors #wikimania2014 pic.twitter.com/InXGSoff1m
— Johanna Janhonen (@jjanhone) August 9, 2014

Erityisen hauskaa oli, että twiitin retwiittasi (siis ritvasi) Sue Gardner, Wikimedia-säätiön entinen toimitusjohtaja ja että eräs pääpuhujista halusi napata twiitin valokuvan omaan esitykseensä. :) Ko. kalvon ideoita voi käyttää naisten lisäksi (joita on muokkaajista vain 16%) myös muiden muokkaajavähemmistöjen (ikä, asuinpaikka, rotu, koulutus jne) houkutteluun erilaisiin Wikimedia-hankkeisiin.

Itse käytin eilen osan matkustusajastani kanssamatkustajieni motivointiin ja sainkin avattua heidän silmänsä siinä, että Wikipediaa voi muokata kuka vain ja että on paljon muitakin tapoja kuin kirjoittaminen. Mietipä siis, voisitko lahjoittaa jonkun lomakuvasi Wikimedia Commonsiin, jolloin sitä voidaan käyttää Wikipedian lisäksi esim. Wikivoyage-projektissa.

Wikittelyä Lontoossa - matkani kouluttajaksi

Terveisiä junasta! Olen matkalla Lontooseen, sillä huomenna alkaa #mywikiweek, mun wikiviikko. Osallistun ensin Wikimedia UK:n järjestämään kansainväliseen Wikipedia-kouluttajien workshoppiin (ma&ti), torstaina taas heidän Wikimedia-hallituskoulutukseensa. Perjantaista sunnuntaihin on vuorossa Wikimania, vuoden tärkein tapahtuma sadoille wikipedisteille ja -medisteille. Osallistuin vastaavaan tapahtumaan vuonna 2010 Puolan Gdanskissa, jossa sain suuren Wikipedia-herätyksen.

Hallituskoulutukset ovat yleensä kaksipäiväisiä, mutta tällä kertaa se on vain päivän mittainen, eli minulle jää myös vähän vapaa-aikaa. Se onkin kiva juttu, sillä olen lähes ensikertalainen Lontoon kävijä. Kävin siellä vuonna 2006, silloinkin wikien merkeissä. Haastattelin Nokian Southwoodin kampuksen väkeä siitä, miten he wikiä käyttivät, mitkä olivat heidän parhaita käytäntöjään ja toiveitaan. Vastaavia haastatteluja tein Suomen lisäksi myös S60 SW -organisaatiossa Vancouverissa ja Tokiossa ja niiden pohjalta kirjoitin ohjeistuksen siitä, miten Mediawikiä (valitsin sen meille alustaksi, toinen vaihtoehto olisi ollut twiki) käytetään. Policyyn kirjasin myös sen, mihin niitä ei saa käyttää - wikit eivät täyttäneet kaikkia arkistoinnin vaatimuksia. Selvitys opetti minulle paljon myös tietoturvasta, sillä kaikkea tietoa ei saanut Nokian intranetissäkään jakaa, vaan meillä piti olla myös projektikohtaisia wikejä.

Wikipedia-kouluttajien työpajaa odotan ehkä eniten, sillä harvemmin sitä toisia Wikipedia-kouluttajia pääsee tapaamaan ja koulutuskokemuksia vaihtamaan. Mietin taannoin koulututtajakokemustani ja sain ahaa-elämyksen: kouluttaminen on ollut osa työtehtävieni ihan ensimmäisestä Nokian kesätyöpaikasta lähtien (kesällä 1998): haastattelin silloin kollegoitani siitä, miten GSM-rekisterit käytännössä toimivat ja vaihtavat tietoja keskenään ja keräsin haastatteluni tulokset koko päivän koulutukseen. Sitten minusta tuli projektikoordinaattori, joka toimi Artemis-työkalujen pääkäyttäjänä. Ajoin raportteja tietokannoista ja toimin silloin tällöin myös kouluttajana. Alkuun kouluttaminen tuntui tosi vaikealta: en oikein pitänyt esiintymisestä ja tuntui epävarmalta käyttää muiden tekemiä materiaaleja - mikähän tämänkin kalvon idea oikein on? Toki meillä oli kouluttajien koulutuksia, mutta eihän niissä kaikkea oleellista huomannut kysyä. Pikkuhiljaa kouluttaminen alkoi kuitenkin sujua ja kouluttajaurani huipentui siihen, kun kävin kollegani Petran kanssa Budapestissä kouluttamassa, vuosi oli silloin ehkä 2001. Seuraavana vuonna muutin Jyväskylään ja aloitin uudessa roolissa, softan laatuinsinöörinä. Rooliin kuului mm. laatuprosessien (esim.katselmoinnit) määrittelyä ja koulutusta, mutta siinä vaiheessa olin jo niin innostunut kouluttamisesta, että koulutin huvikseni muitakin kuin minulle kuuluvia työkaluja. Tampereella olin päivittänyt jaokseni intranet-sivuja ja nyt halusin tuoda intranetin puhelinprojektimmekin käyttöön, sillä se oli minusta hyvä tapa jakaa tietoa.

Seuraavana työni softaerroreiden managerina vei minut jälleen ulkomaille, seitsemän keväisen viikon ajan olin Tokiossa erroreita manageeraamassa, mutta samalla myös koulutin työkaluja ja prosesseja. Tokiossa tapasin myös tulevan pomoni Jussin, joka oli innostunut wikeistä tuotekehityksen työvälineenä ja kesän jälkeen aloinkin perehtyä wikien maailmaan. Myöhemmin koulutin Nokiassa myös blogeja ja syötteenlukijoita.

Ensimmäisen Nokian ulkopuolisen some-koulutukseni pidin keväällä 2009 Lappeenrannan teknillisen yliopiston kautta, kun toimin intrablogituttuni-Minnan sijaisena ja törmäsin ensimmäistä kertaa Miiaan. Tehtyäni sinne uuden 3 tunnin some-koulutusmateriaalin päätin kouluttaa samalla setillä myös kollegani Jyväskylässä. Me olimme silloin kaikki yhdessä suuressa veneessä, miettien sitä, mitä tehdä kun työt Jyväskylän toimipisteestä loppuvat. Meille järjestettiin paljon erilaisia koulutuksia, mutta kuvaavaa on, ettei (ulkopuolinen) työnhakukouluttajamme ollut edes kuullut LinkedIn:stä, jota me nokialaiset olimme jo vuosia käyttäneet... Some-koulutukseni avasi monen kollegani silmät sille, miten some-työkaluja voi käyttää työssä ja sain siitä paljon hyvää palautetta (löydät suositukset LinkedIn-profiilistani). Nokia-kalvopohjat olivat olleet aika sitovia, mutta tuossa viimeisessä koulutuksessani irrottelin ja tein materiaalista värikkään ja visuaalisen - ja olin siitä hyvin ylpeä. Nykyään ko. materiaali lähinnä punastuttaa - tästäkö minä oikeasti tohkeilin?

Kouluttajana olen siis aika itseoppinut ja käytännönläheinen - opettelen ensin työkalun käyttöä ja kulttuuria, tarkkailen ja haastattelen muita käyttäjiä ja kerron sitten havainnoistani muille. Mielestäni asioita ei voi oppia vain lukemalla muiden kokemuksista, vaan pitää heittäytyä itsekin mukaan. Vaikka netti on pullollaan hyvää ja opettavaista sisältöä, uskon yhä koulutuksiin, siihen, että joku kahlaa ja omaksuu valtavan määrän tietoa ja suodattaa siitä oleellisen yleisölle, ottaen huomioon heidän taustansa ja tarpeensa.

Seuraapa siis ensi viikolla matkaani somessa, korkkasin äsken #mywikiweek -tagin Instagramissa, Wikimanian häsä taas on #wikimania2014.